Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Almuli » 05. Maalis 2013 16:30

[ Paikka on siis vuoristolaisten vuoristo, ja mukaan Zarroc & Ragenan :) ]

Chica köpötteli tasaiseen tahtiin pitkin kapeaa, kallionrinteen kivien välikköön muodostunutta polkua pitkin. Sillä ei ollut oikeastaan varsinaista syytä kavuta vuoristolle, mutta tamma halusi vähän seikkailla. Poni katsahti taakseen. Se oli kulkenut jo ainakin sellaiset viisikymmentä, jollei enemmänkin metriä maanpinnasta ylös. Isolle hevoselle matkahan olisi taittunut muutamassa minuutissa, Chicalla se oli vienyt jo vartin verran.

Polut ja rinteet olivat sen verran jyrkkiä, ettei kallion päälle nähnyt ennenkuin oli itse päässyt sinne. Chica saavutti päämääränsä astuen tasaisemmalle alueelle kallion päällä. Tämän ylemmäs ei päässyt. Tai ainakaan poninjaloilla. Takana tulosuunnassa oli metsää. Reitti kallion päälle ei ollut mitä suorin, ja esimerkiksi Chican kulkema polku jäi kauas alas, sivulle ja miten poni nyt tänne kiemurtelikaan. Eteen astahdellessaan avautui maisemana keskipäivän peilityyni meri. Näkymä oli suorastaan huimaava, sillä valtameri jatkui aina horisonttiin asti. Falabella istui hyvän matkan päähän tasanteen reunasta, sillä tiesi itse olevansa niin kömpelö että varmaan löytäisi itsensä kohta uimasilta. Miniponi sai helposti jalkansa istuma-asentoon, samaa ei voisi sanoa hevosesta. Oli huonoja, kuin myös hyviä puolia olla näin pikkuruinen.
Almuli
 

Re: Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Maalis 2013 18:45

RAGENAN

Vuoristo oli yksi paikoista, mistä pidin itse asiassa aika paljonkin. Se koristi vuoristoponien maisemaa suurena ja massiivisena, ja kerrankin minä olin ylpeä omasta asemastani lauman johdossa. Saatoin seista vuorella ja tuntea itseni suuremmaksi kuin ikinä olinkaan. Mutta tällä hetkellä minä tunsin itseni taas varsin pieneksi, varsinkin kun tuuli puski kovaa vastaan ja tuntui, kuin se voisi heilauttaa minut milloin tahansa pois tältä piskuiselta polulta, pyörimään vähemmän arvokkaasti alas vuorenrinnettä. Niinpä keskityin paremmin etsimään kunnon jalansijoja alkukeväisen liukkaalta polulta, kuin pohtimaan sitä että jalkani kasvoivat pituutta pelkästään vapauden vuoksi.

Vaikka en minä itseäni kovin vapaaksi ollut taas vähään aikaan tuntenutkaan. Olin taas oman mieleni kahleissa, eikä se tuntunut mitenkään miellyttävältä. Mutta niinhän sitä sanottiin, mieli oli vankiloista pahin.
Lopulta päädyin polkuani pitkin vähän tasaisemalle alustalle, tajuten varsin nopeasti, etten ollut täälläkään yksin. Miksi kaikkialla piti olla joku? Miksi ikinä ei saanut hengittää rauhassa merituulta ja muistella menneitä?
Vilkaisin lähes pahantuulisesti taivaalle, kuin syyttäen jotakuta siellä olevaa tästäkin rauhanhäiritsijästä, mutta sulautin pian kasvoilleni normaalin, neutraalin ilmeettömyyden. Sitä tosin hätkähdytti sekin tajuamisen arvoinen asia, että tämä pieni, minua vielä paljon pienempi poni, istui vähän kauempana reunasta, katsellen merelle.

En jäänyt kuitenkaan miettimään sen enempiä, vaan astelin rauhallisesti sivulta päin toista kohden, pitäen kuitenkin silmällä etten lipsahtaisi reunalta alas.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Almuli » 05. Maalis 2013 20:16

Chica kohotti turpaansa merta kohti, ja nuuhkaisi raikasta tuulta. Välillä teki hyvää olla yksin, vaikka näin pieni poni ei aina pärjännytkään suuressa maailmassa tarvitsematta silloin tällöin auttavaa kättä.

Tamma oli uponnut mietteisiinsä, kunnes kuuli takaviistosta askelia. Sivusilmin se näki mustan ponin, oikeastaan oriin. Chica arveli että toinen olisi luultavasti shetlanninponi, niitä se oli joskus nähnytkin. Kyllähän seura kelpasi, varsinkin kun oli uudella saarella, eikä tiennyt vielä mistään mitään. Tamman korvat nousivat höröön. Tavallisesti se oli aika energinen ja innokas tapaamistaan henkilöistä, mutta nyt se piti luomen puolikiinni, ja nautiskeli rauhallisesta tunnelmasta. Ehkäpä toinenkin poni oli tullut rentoutumaan kalliolle, joten poni ei varmaan heti rupeaisi puhua pälpättämään.

Katsottaan tovin merta Chica kuitenkin hoksasi että nyt olisi hyvä tilaisuus kysäistä vähän tästä saaresta. Jotakin se jo tiesi, mutta mitä enemmän, sitä parempi. Sitäpaitsi hiljaisuushan kävisi jossakin vaiheessa kiusalliseksi. Tamma halusi välttää tämän.
" Terve ", se sanoi hellästi. " Rauhallista täällä kalliolla ", Chica totesi sitten katsahtaen taas maisemaa. Kukapa ei tällaisesta nauttisi.
Almuli
 

Re: Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Maalis 2013 20:54

Pian tämä istuva tamma sitten näyttääkin huomaavan minut, ainakin korvien höristämisestä päätellen. En sano mitään, seisahtuessani siihen vähän sivummalle ja katsellessani jonnekin taivaanrantaan. Odotan vain että toinen avaa suunsa, jos on sen tehdäkseen.
"Terve", kauaa minun ei kuitenkaan tarvitse odotella keskustelunavausta. Heti sen jälkeen tulee kommentti paikallisesta ilmapiiristä, jolle minä vain hymähdän tyynesti.
"Iltapäivää", vastaan kohtapuoliin tervehdykseen, minulle normaalin sointuisalla sävylläni. Siinä seisoskellessani kuuntelen tamman liikehdintää, pohtien oliko hän mahdollisesti jo vuoristoponien jäsen vai mikä ihme?
Tietääkseni laumamme ei kuitenkaan ollut mikään suurensuuri, joten oletin tavanneeni jo kaikki sellaiset jotka olivat olleet pidemmän aikaa laumassa. Enkä voinut vieläkään ajatella tätä omanani, koska olin laumaeläin ja minulle tämä tuli aina olemaan vain turva, jossa olla. Ei mitään sellaista mitä voisi omistaa, ei turvallisuutta voinut omistaa.

"Oletteko vuoristoponien jäsen vai kenties muilla asioilla tällä suunnalla?"
Tiedustelen seuraavaksi suhteellisen ystävälliseen sävyyn, toista nyt vihdoin kunnolla katsoen. Näissä tilanteissa minua ärsytti toisen puolen sokeus, kun ketään ei voinut katsella huomaamattomasti, jos se joku sattui istuskelemaan oikealla puolella minusta nähden.
Mutta se vain sattui olemaan asia, jonka kanssa täytyi oppia elämään. Ja siihen liittyi niin monta muistoa, että en sitä vaihtaisi enää poiskaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Almuli » 19. Maalis 2013 19:59

Musta poni vastasi tervehdykseen rauhallisesti. Chica odotti tätä tunnelmaa koskevaan kysymykseensä pientä, lyhyttä vastausta, niinkuin kuka tahansa varmaan sanoisi. Myöntyisi ajatukselle, että oli mukavaa istua, tai no seisoakin, ja katsoa merelle.

Toinen jättikin falabellan toteamuksen sikseen, ja jatkoi kysymällä, kuuluiko Chica vuoristoponeihin vai mitä se teki täällä. Falabella höristi korviaan. Vuoristoponit? Chica veti korvat sivuille hieman hämmentyneenoloisesti. Hän taisi olla toisen lauman alueella, ja tarkemmin ajateltuna vuoristohan taisi kuulua vuoristoponeille. Pieni nolostumisenhäivähdys näkyi falabellan ilmeestä. Lauman alueelle tunkeutuja tuskin katsottiin hyvällä, mutta Chicahan ei tiennyt...
" Ee- en ole vuoristoponi... en ole mikään ", Chican kurkusta pääsi hieman hämmästyneellä äänellä. Chica koetti selventää hieman, ja jatkoi: " Kun vastahan minä tulin tälle saarelle ".
Toinen poni ei vaikuttanut vihaiselta, vaan ihan maltilliselta. Se taisi itse olla vuoristoponi, ei sillä muuten olisi sanomista tällaiseen asiaan. Kyllä pikkuponi nyt hieman häpesi sitä, että liikusteli tietämättään väärillä vesillä, mutta tavallaan se ymmärsi itseään, että ei voinut tietää etukäteen. Tämän saaren laumojen rajat piti näemmä sitten oppia ettei kömmähdyksiä sattuisi... kaikki eivät varmaan ottaisi tällaista noin suopeasti.
" Onko vuoristoponit ainoa ponilauma? ", Chica kysäisi ilme viattoman kirkkaana.
" Minä varmaan sopisin vuoristoponeihin... ", tamma totesi vielä. Ehkäpä toinen laumalainen voisi vähän avittaa pientä ja tietämätöntä falabellaa. Poni istui edelleen aloillaan, vaikka olisi kyllä valmis häippäisemään jos toinen sitä vaatisi.
Almuli
 

Re: Jatkuu matka pienen kulkijan [VP - V ]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Kesä 2013 15:44

[pahoitteluni kestosta..]

Toisen korvat vavahtivat sivulle ja hän näytti hivenen hämilliseltä, mutta se kuului hänen äänestäänkin. En oikein tiennyt pelkäsikö hän, että heittäisin hänet samantien alas vuorenlaelta vai miksi toinen änkytti.
"Aivan", sanoin tyynellä sävylläni, saadessani vastauksen kysymykseeni. Hän on siis vasta rantautuja.
Seuraava kysymys saa pienen hymyn kipuamaan suupielelleni.
"Ei, vuoristoponit eivät ole ainoa, mutta koska täällä luokitellaan hevoset laumoihin lähinnä koon perusteella", pysäytän hetkeksi puheeni, miettien kuulostinko liian tökeröltä. No ehkä en.
"Joten vuoristoponeihin kyllä sopisitte mainiosti." Lopetan lauseeni ja katselen häntä lempeä ilme kasvoillani.

"Olen vuoristoponien johtaja Ragenan, hauska tutustua." Nyökkään, vaikkakin muodollisuudet ovat muodollisuuksia. Kyllä minä kohteliaisuussäännöistä pyrin pitämään kiinni, varsinkin nykyään se oli vähän enemmän kuin pakollista. "Kuka te olette?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron