The path in the mountains [yksinpeli]

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

The path in the mountains [yksinpeli]

ViestiKirjoittaja Smiley » 16. Touko 2013 14:27

April

Vuorien korkeat huiput kohoavat ruunikon ponitamman edessä. Tämä ui kohti rantaa, jonne on enää hyvin lyhyt matka. Vesi on viileää, ja tamma on väsynyt pitkän matkan uimisen jälkeen. Jalassaan tällä on syvä ja punainen karikosta tullut viiltohaava, joka vuotaa verta. Heti, kun tamman jalat ylettyvät pohjaan, se huokaisee helpotuksesta, ja on lähes kaatua polvilleen. Kompuroidessaan pikaisesti kiviselle rannikolle sen polvi ruhjoutuu suureen kiveen, jonka välistä se kompastelee tiensä eteenpäin. Lopulta voimat hiipuvat, ja ruunikko poni kompastuu hiekkaiseksi muuttuneelle maalle.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
April herää auringon kirkkaisiin ja lämmittäviin säteisiin. Kirkkaus sokaisee vasta heränneen tamman silmät hetkeksi, mutta näkymä palautuu hiljalleen normaaliksi. Muistamatta, missä on tamma nousee jaloilleen, ja huomaa heti oikeassa etujalassaan viiltävän kivun. Kipu kulkee tamman läpi, pakottaen sen takaisin maahan. Vilkaisu jalkaan riittää. Se on polvesta alaspäin kuivuneesta verestä punainen. Sitten April muistaa, miten lähti uimaan ilman sen tarkempaa päämäärää, kuin 'pois'. Pienen matkan päässä näkyy osittain kuivunutta ruohoa. Vasta silloin tamma huomaa, miten nälissään onkaan. Varovasti, kolmen jalan varassa se hivuttautuu kohti ruohoa. Repien sitä maasta hampaillaan se miettii, minne nyt voisi mennä.

Antaen katseensa kiertää ylös vuoristoon johtavia polkuja April miettii, mille niistä lähtisi. Loivin näyttää varmimmalta kulkea, ja tamma lähtee käynnissä kohti polun alkua. Vuori ei ole niitä korkeimpia, mutta polku on todella kapea. Aprille tuon pieni koko onkin suuri etu etenemisessä.
Polku kiertää vuoren ympäri yhä ylemmäs ja ylemmäs. Aina välillä ponin on pysähdyttävä lepuuttamaan kipeää jalkaansa, ja eteneminen kestää. Silti se on jo niin ylhäällä, että maisemat näkyvät hienosti. Toisessa suunnassa syvänsininen meri, joka jatkuu horisonttiin asti. Veden yläpuolella taas turkoosi taivas, jossa ei näy pilven hattaraakaan. Aurinko paistaa kirkkaana häikäisten Aprilin silmiä ja tämä kääntää katseensa toiseen suuntaan, jossa vuoristo näyttää jatkuvan ikuisuuten, kuten meri toisella puolella.

April poistuu.

[Tuli sitten kokeiltua tuota preesensiä. Tuntui vain helpommalta välillä tehdä niin]
Smiley
 

Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron