Helpompaa on kylki kyljessä

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

Helpompaa on kylki kyljessä

ViestiKirjoittaja Sussu » 13. Elo 2010 19:05

[ yksinpeli. ]

Shining'

Huuspista keikkaa. Taas olin lentää nenälleni (jo varmaan kymmenennen kerran saman matkan aikana), mutten vain oikein kyennyt keskittymään. Tunsin kohoavan hitaasti mutta varmasti yhä korkeammalle, astelevani aina vain lähemmäs taivasta. Huokailin hiljaa itsekseni. Mieleni teki seisahtua hetkeksi aloilleni, ilmakin alkoi tuntua jo ohkaiselta. Siitä huolimatta jatkoin matkaani, lihaksetonta kaulaani venyttäen, päätäni roikottaen. Yritin pitää katseen tiessä. Ehkä olisi turvallisinta vain pysähtyä. Ei. Ei vielä. Eikä siinä varmaan suurta vahinkoa tulisi, jos ajatukseni lähtisivät harhailemaan niinkin pahasti, että luiskahtaisin tuonne alla houkuttelevasti olevaan kivikkoon. Naurahdin aavistuksen hysteerisen, ahdistuneen oloisesti. Voi ajatuksiani..

Trojan sanat jäivät todella painamaan mieltäni. Ymmärtäisin hänen sanansa kuulemma vasta siinä vaiheessa, kun kasvaisin ja näkisin itseni.. tai jotain. Näkisin minussa minän. Häh? Tämän sanat eivät olleet tarkasti jääneet mieleeni, mutta se ajatus oli kyllä painunut nuppiin, että minä olin vain typerä nuori, hänen nuorikkonsa - vai mitenkä Troja oli sanansa ilmaissut? Huomaamattani astelin eteenpäin yhä tiheämpää tahtia, vaimeasti puuskuttaen. Ryntääni hikosivat, mutta viileä tuuli auttoi jaksamaan eteenpäin. Lämpöhalvausta en ainakaan saisi. Ja aurinkokin suunnitteli jo laskemista, tai ainakin arvelin niin. Mitähän Trojalle mahtoi kuulua? Tapaamisemme ei päättynyt ihan sillä tavalla, mitä olin odottanut. Hän oli vaikuttanut juuri siltä, kuin vain haluaisi eroon minusta ja siksi toistelisi, että olisi parempi, ettemme tapaisi. Ei, ei vaan ettemme olisi koskaan tavanneet. Että olisin, kuin en tuntisi tätä.. nielaisin itkuni, pysytellen kovana.

En kai minä oikeasti niin typerä ollut, mitä Troja oli antanut minun ymmärtää? Ei hän ollut varmasti pahaa sanoissaan tarkoittanut, mutta miten niin minun tulisi kasvaa, ennenkuin ymmärtäisin hänen sanansa? Tuskin ymmärtäisin, niin epäselväksi ne minulle olivat jääneet. Minun olisi tavattava Troja pikemmiten, tai viimeistään sitten, kun olisin vuoden tai pari tai puoli vanhempi. Mutta enhän minä niin kauaa jaksaisi olla erossa miltei ainoasta ystävästäni. Pakko oli. Ja tuliko minun edes mieltää Trojaa ystäväkseni, jos jo ajatus ahdisti tätä? Siitähän kaikki oli alkanut. Siitä, kun sanoin häntä ystäväkseni. Tunsin lyyhistyväni, mutta pistin päättäväisesti kaviota toisen eteen. Ehkei se viileä tuuli sittenkään ollut tarpeeksi voimakas, ehkä sittenkin pökertyisin vielä kuumuuden takia? Mieleni teki oikeastaan vajota tiedottomuuteen. Viimeisimmät yöt olin viettänyt lähinnä valvoen. Etsimällä paikkaani. Paikkaa, johon kuulun.. olikohan noin?

Mutta kestäisinkö, jos päätyisin johonkin laumaan? Toisaalta, pieni ja heiveröinen kun olin, ehkei laumaelämä ollut yhtään hullumpi ajatus. Ainakin minulla olisi jotain, mihin turvautua. Vaikkakaan en pystyisi mitään edes Trojan korkuiselle, jos se tulisi hihhuloimaan ja minun tehtäväkseni jäisi häätää se pois. Mutta eihän minun välttämättä niin tarvinnut tehdä? Eikä minuakaan ollut toistaiseksi pois häädetty, vaikka pois säikytykseeni ei olisi varmaan enempää tarvittu kuin pensaasta äkisti eteen loikkaaminen ja vaikkapa joku pöö -huudahdus, mikä olisi varmaan saanut jo yksinään minut ainakin melkein sinkoamaan tulosuuntaani kuin tuli hännän alla. Pyöräytin kerran silmiäni, huokaisten syvään. Seisahduin aloilleni, kohotin päätäni ja annoin katseeni valua vuoroin ylös, vuoroin alas. Maisema oli kieltämättä nätti. Vielä kun olisi vierellä joku, joka hyväksyisi minut sellaisena, mitä olin. Sellainen, joka hyväksyisi minut säikkynä, pienenä rumana tammana.

Sellaista henkilöä oli varmaan vaikea löytää. Naurahdin masentuneen puoleisesti, antaen katseeni lipua sitten alas. Kalliolta hyppääminen luultaavasti kivuttomin vaihtoehto. Hukkuminen tietysti.. no, se ei tuntuisi mukavalta. Alas hypätessä tuntisin vain ilmavirran jouhissani. Voisin riemuita siitä, että saisin päättää elämäni. Se tuskin ketään liikuttaisi. Nyt kun Ireniaakin mietti.. no, hän oli niin mukava ja jopa rohkea, vaikka sokea olikin. Minuun verrattuna siis hyvin rohkea. Vetäydyin hiljattain kalliota vasten, painaen laihan kehoni ja kiillottoman karvani varovasti kiveä vasten. Rauhallinen huokaus. Hiljaisuus. Silmäluomeni tuntuivat raskailta. Hyvin raskailta. Vuoristo oli niin mukavan oloinen. Peräti vuoristoponeille kuuluva? Olin joko erittäin typerä tai halusin todella tavata jonkun. Tavata kipeästi jonkun, joka häätäisi minut muille maille.. jaa-a. En mahtanut mitään suustani karkaavalle haukotukselle. Valuin hitaasti makaamaan, käpertyen pieneksi mytyksi.

Suljin silmäni. Tunsin ilmavirran yhä pystyssä törröttävässä harjassani. Se kutitteli mukavasti, ja kohdallani oli juuri sopiva varjokin. Ei, minä en pelännyt luiskahtavani alas. Olihan tuossa edessäni vielä rutkasti tilaa. Ja vaikka tippuisinkin, niin.. niin? Jos vaikka kallio sortuisi altani. Kykenin juuri ja juuri pidättelemään heleää, iloista naurua. Ehkä minä todella tarvitsin jotain terapian tapaista. Seuraa minä tarvitsin, sen kykenin itselleni myöntämään. Enkä minä ihan joka päivä todennut, etten pystynyt elämään koko elämää ilman ystävää. Ei se ollut terveellistä. Ei normaalia. Mutta enhän minä ollut normaali. Voi noita villisti laukkaavia ajatuksia, jotka loikkivat suuntaan ja toiseen. Se taisi johtua väsymyksestä, tai jotain.. itse asiassa tunsin hiljattain valuvani tiedottomuuteen, nukahtavani siihen paikkaan. Edes ajatukset Trojasta ja tämän sanosita eivät sinä iltana pystyneet valvottamaan minua. Liian paljon univelkoja. Ihan liian paljon.
Sussu
 

Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron