Äitejä ja äidin mielisiä [VP,SM]

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Äitejä ja äidin mielisiä [VP,SM]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Heinä 2013 15:13

» Seuraksi kutsuttu Deir ja Irre tyttö. :3

Arabella

Tähdellä koristettu tamma antoi askeltensa kuljettaa häntä eteenpäin. Hän tiedosti hyvin, että rikkoi pitkästä aikaa laumojen rajoja ja mikäli jäisi rysänpäältä kiinni, asia huomattaisiin välittömästi. Arabella tuskin edes itse tiedosti sitä mikä sai hänet tekemään näin. Ehkä se oli uteliaisuus? Hän ei kaiketi lapsuutensa jälkeen ollut käynyt lähelläkään vuoristolaisten alueita.
Mielessään ruunikko yritti kehitellä sopivaa selitystä, vaikka sen varalle, että joku sattuisi tulemaan vastaan. Olisihan tietysti vaihtoehto, että Arabella kävelisi suosiolla matkoihinsa sen enempiä selittelemättä. Saattaisi tuolloin luovuttaa itsestään epäkypsän ja muka tietämättömän kuvan, mutta riski oli jo otettu, kun hän siirtyi kulkemaan yhteismaalta vuoristoponien sademetsään.
Sää oli leppoisan oloinen, vaikka harmahtavat pilvet purjehtivatkin taivaan kannen halki kiireisinä. Voisi olla, että lämmin kesäpäivä joutuisi pian taipumaan sateen alta. Kosteus ihan maistui ilmassa. Tavallansa Arabella odottikin sateen alkua, hän ei nimittäin tainnut olla pitkään aikaan pulahtanut järvessä joten tomu, siitepöly ja kurakin koristivat tamman ulkomuotoa paikoitellen.

Hidas syvään henkäisy sai luvan rohkaista ylänköläisen jatkamaan matkaansa ja tämä etenikin nyt reippaammalla vauhdilla samalla visusti ympäristöään tarkkaillen. Hän ei kaivannut harmeja ja yritti soluttautua sademetsän sekaan mahdollisimman huomaamattomaksi.
Wohweli
 

Re: Äitejä ja äidin mielisiä [VP,SM]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 14. Joulu 2013 00:01

[Ja jos näin puoli vuotta myöhemmin Irrekin saapuisi vihdoin paikalle 8')]

Hemgårds Irrbloss

Minusta tuntui että mahani oli jo enemmänkin kuin valtava. Näytin varmaan ulospäin kutakuinkin rantapallolta, tai siltä ainakin tuntui. Olin jo kerennyt unohtaa miten painavalta kantavana oleminen loppuaikoina tuntuikin. Jalkojen rasitussärytkin alkoivat ikävästi muistuttaa siitä että painolastia oli nyt jo vähän liiaksi, lieköhän jalkani enää ikinä kestäisivätkään sitä että olisin uudelleen kantavana.
Kuljen hiljalleen eteenpäin metsässä ja tunnen oloni kerta kaikkiaan tuskaiseksi. Nappaan yhden vaarattoman näköisen kasvin mutusteltavaksi siinä kävellessäni ja mietin että mihinkähän päin sitä lähtisi. Kun eksyilin vieläkin täällä ihan yhtenään.
Synnytys käynnistyisi ihan pian ja tiesin sen, ja tässä odotellessa tukalana oli hyvin ikävää.

EDIT// TÄMÄ PELI ON KESKEYTETTY.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron