Halataan kun tavataan

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja Sasu » 01. Marras 2010 22:09

[Llea ja kaZ tähän suuntaan~!]

Gamette

Tapaamisesta Aragon kanssa ei ollut kulunut kauaakaan, mutta silti olin harhautunut jo pitkälle kohti saaren keskustaa. En sitten tiedä, olinko jotenkin alitajuisesti kulkenut kohti vuoristoponien ja metsäponien rajaa, vai oliko todella silkkaa sattumaa, että olen täällä. Ja vielä kaiken lisäksi väärällä puolella rajaa. No, jospa vaikka törmäisin eksyneeseen metsäponiin. En minä nyt niin kovin paljon ollut laumani mailta harhautunut, ja kai tämä nyt minulle sallitaan. Silti tunnen olevani kuin mikäkin pahanteossa oleva kakara.

Muutenkin tunnen oloni yllättävän hermostuneeksi, sillä luultavasti viimeistään ylihuomenna minun pitäisi suunnata kulkuni kohti aavikkoponien aluetta. Siellä näkisin jälleen muut johtajat, jopa aavikkojohtajan. Ajatukseni pyörivät - ikävä kyllä - niin kutsutuissa virka-asioissa. Tai no, jos nyt voi sanoa virka-asiaksi sitä, että pohtii millainen on Valentinon puoliso. Valentino jäi minulle edellisessä kokouksessa kaikkein etäisimmäksi, joten oli yllättävää kuulla hänestä näin paljon Aragon kautta. Sijaisjohtajatar, mustaturkkinen puoliso... No, kukin tavallaan, en minä aio tuomita. Mutta saapa nähdä, miten muut johtajat asiaan suhtautuvat. Minulle se on kertakaikkiaan sama, miten kukin laumaansa johtaa, kunhan touhussa on jotain järkeä jäljellä.

Kavioni tömähtelevät pehmeästi polun pintaan. Tämäkään alue ei ole minulle vielä täysin tuntematonta, mutta jos jatkaisin paljonkin eteenpäin, saattaisin hyvinkin harhautua jonnekin ihan muualle, kuin mihin minun pitäisi mennä. Polutkaan eivät aina tunnu pysyvän samoilla paikoilla sademetsässä, ja siitä on aikaa, kun liikuin tällä puolen rajaa näin lähellä sademetsän eteläkärkeä.

Raskas huokaus karkaa turvaltani, ennen kuin tajuankaan ajatusteni eksyneen jonnekin ihan muualle kuin maisemaan. Nyt tarvitsisin piristävää seuraa. Miten olisi vaikka eräs tietty pilkullinen poni, joka viimeisimpien tietojeni mukaan saattaisi hyvinkin löytyä täältä, vaikka tietoni saattavatkin olla vanhentuneita...
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja kaZAM » 03. Marras 2010 22:37

[Tittidii!]

LLEA

Huoh.
Juuri niin. HUOH.

Minusta tiedättekö on alkanut viime päivinä tuntua, että kaipaisin pientä matkaa jonnekin uusille seuduille. Tai vähän suurempaakin ehkä. Nyt voisi olla sopiva aika sellaiselle. Olen pyörinyt näissä metsissä viime aikoina niin paljon ja niin turhaan, että minulla alkaisi pian kasvaa lehtiä korvista jos en pääsisi täältä jonnekin. Pois. Jonnekin katsomaan jotain, mitä en ole vielä nähnyt. Saaren toiselle laidalle vaikka, aivan sinne kauas, niin kauaksi kuin pääsee. Siellä etelässä on kuulemma tulivuori. En ole vielä kertaakaan käynyt niillä main. Enkä ole vieläkään nähnyt ylänköjäkään, vaikka aioin kyllä jo kerran. Ja aion edelleen. Minun ei vain ole tehnyt toistaiseksi mieli palata niille tienoin, se viimekertainen reissu oli tosiaankin harmittava.

Mutta hiisi vieköön, harmittavaa on näilläkin seuduin ollut viime aikoina. En ole tällä hetkellä edes oikein varma, mikä minua piristäisi. Tarvitsisin varmaankin juttukaveria - mieluummin jotakuta järkevämmän puoleista vaihteen vuoksi - mutta sellaisetkin ovat hyvin määrätietoisesti kadonneet jonnekin. Iris, Sandie... heitä pitäisi luultavasti lähteä etsimään jostakin hirvittävän kaukaa. Gamette? Eikö hän asu lähempänä? Miksi en sitten ole tavannut häntä niin hirvittävän pitkään aikaan? Stell Mariakin on tietymättömissä. Hänen on täytynyt kasvaa valtavan paljon...
Mutta heitä kaikkia pitäisi - niin - lähteä etsimään. Ja sitä minä en nyt ollenkaan jaksaisi. Minua ei huvita.

Minusta tuntuu, etten ole vähään aikaan muuta tehnytkään kuin etsinyt milloin ketäkin. Ja että viime aikoina asiat ovat jotenkin tahtoneet mennä mönkään tavalla tai toisella.
Ja se on todella syvältä.
Se ikävä kokous, jossa olivat kaikki vuoriston asukkaat. Se vaalea poni, joka oli aivan sekaisin. Sandien siskokin oli aivan mahdoton. Tai Santoso sitten. Kaikki mönkivät vaikeuksissaan paikasta toiseen ja minunko pitäisi ravata heidän perässään? Mikä on ongelma?
Mahdollisesti minunkin pitäisi tehdä matkani välillä ojanpohjan kautta ja mietiskellä vähän asioita. Kukahan lähtisi seurakseni?

"Gamette...?"
Räpäytän silmiäni ja pysähdyn. Eihän tämä nyt voi olla?
Mitä! Onko minusta tullut pessimisti! Ei varmastikaan, mutta kieltämättä minä en oikein ole varma, uskallanko uskoa silmiäni ainakaan ihan heti. Edempänä tällä polulla, jolle juuri olin kääntynyt...
"Gamette!" huudan äkkiä lujempaa ja ponkaisen lyhyessä laukassa hänen peräänsä. Voiko se todella olla!
kaZAM
 

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja Sasu » 18. Marras 2010 16:17

[Minunhan tässä näköjään olisi kannattanut kestosta varoitella. :'D Mutta mitä, mitä on tapahtunut Llean pirteydelle? ;o]

Korvani kääntyvät välittömästi äänen suuntaan, kun kuulen jonkun huutavan nimeäni. Vain hetken verran perässä kääntyy pääni, ja samassa silmäni tavoittavat pienen tumman ponin, joka kiiruhtaa minua kohti. Kasvoilleni leviää iloinen hymy, kun erotan valkeat pilkut ja sinertävät silmät.
"Llea!" huudahdan iloisesti ja menen toista hieman vastaan.
"Miten ihana sattuma!" jatkan suu leveässä hymyssä. Vaikka eihän tämä ole niinkään sattuma, kuin aivan uskomatonta tuuria. Uskomattoman hyvää tuuria, vielä tarkentaakseni.
"Llea - miten loistavaa nähdä sinua taas", totean hymyssä suin. Niin, kuinka hirvittävän kauan viime tapaamisestamme oikein on? Todella kauan. Liian kauan. Kun viimeksi tapasimme, mukana oli myös se lumihevonen, joku Llean ystävistä, jota en ole sen koommin nähnyt. Aika on vain kulunut, ja nyt kun Llea on edessäni, en voi kuin ihmetellä miksen ole etsinyt häntä kavioihini aikaisemmin. Niin kovin paljon on tapahtunut, onkohan Llea kuullut minun uudesta asemastani? Tuskinpa, eikä se nyt ole se tärkein asia. Minun elämäni ei ole koskaan ollut yltiömielenkiintoista, joten sen sijaan että tarinoisin omista tekemisistäni, tahdon ennemminkin kuulla mitä Llea on tehnyt.
"Viime tapaamisesta on pitkään! Mitä olet puuhaillut?" kysyn uteliaasti ponilta.

Heti kun Llea ilmestyi näkyviin, mielialani koheni monta pykälää. Tuntuu, että viimeaikoina kaikki on ollut niin virallista ja vakavaa ja ankean harmaata, enkä ole edes ehtinyt tajuta sitä luullessani, että niinhän sen pitääkin nyt olla. Mutta hiirakon näkeminen saa minut muistamaan ensikohtaamisemme, vain ohimennen, mutta kuitenkin. Silloin olin autuaan tietämätön saaren tärkeistä kuvioista, mutta siitä huolimatta tyytyväinen elämääni. En minä vieläkään valita, onhan tämä hienoa ja nyt voin tehdä jotain mitä arvostetaan ja plaah plaah, mutta tässä tarjoutui nyt kertakaikkisen loistava tilaisuus hieman nollata ajatuksiaan. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi puhuin jonkun kanssa kunnolla, ilman sen suurempaa häslinkiä.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja kaZAM » 11. Joulu 2010 19:10

Kyllä... kyllä! Kyllä se voi olla, eikä pelkästään voi vaan myös on. Se on Gamette!
Hän kääntyy katsomaan ja näkee minut ja voi hyvä tavaton miten kauan siitä onkaan kulunut kun viimeksi tapasimme. Nyt kun niin pitkästä aikaa näen ystäväni kasvot, se kaikki aika oikein humahtaa pääni lävitse ja kiepsauttaa varmasti harjanikin sekaisin siinä sivussa. Olen hetken suorastaan hämilläni. Ratkaisenkin sen oikopäätä parhaalla mahdollisella keinolla: kiiruhdan vinhasti Gametten luo, tuuppaan lämpimäksi tervehdykseksi hänen turpaansa omallani ja kapsahdan siltä seisomalta halaamaan suurta voikkoa kaikella jälleennäkemisen riemulla.
"Gamette! Miten loistavaa! Miten loistavaa, sinä sen sanot, kuule vain, ma halaan sinua niin että on vain rusina kohta jäljelä. No se ei onnistu kun sinä olet niin valllllltava, olet varmasti kasvanut salaa lisää ja lisää ja lisää! Mutta minä yrittan silti, varo vain, nnnngh!"

Hyvä että maltan ollenkaan hellittää rutistuksestani, mutta onhan minun pakko, jotta voin ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja katsoa ystävääni kunnolla. Hän näyttää yhtä säteilevältä kuin muistankin, hän on kuin auringon pinnalta kotoisin. Mutta onpahan minunkin mutrunaamani kadonnut huiskis vain! Silmäni aivan siristyvät hymystä. Ja miten ihanaa onkaan pitkästä aikaa tuntea sen täyttävän kasvoni niin vilpittömästi ja riemukkaasti - ja nähdä jonkun vastaavan siihen tällä lailla. Ei mitään kohteliaisuuksia, ei hyvää-päivää-herra-minä-olen-Llea-onpa-hauska-tutustua. Ei, tänään saaren toiseen päähän saakka näkee että tässä on kaksi hyvää ystävätärtä, jotka tapaavat toisensa jälleen.
"Pitkään!" puuskahdan Gametten sanoja toistaen. "Pitkään! Ijankaikkisyys, minä sanon. Miksi, Gamette, rakas ystäväni Gamette, kerro minulle miksi! Missa sinä olet olut? Toisesa maailmasa, niin? Onko sielä hauskaa? Toitko tulijaiset minulle sieltä? Miten, miten pitkään siitä on, Gamette. Voi ihme!"
Painokkaita sanojani keventää silmieni pilke, niin ilahtunut, niin riemukas. Tuhahdan Gametten kuulumisten kyselylle, mutta naurahdan heti perään heleästi.
"Puuhaillut. En mitään! Kaikinlaista. Uusia ystäviä, vanhat kadoneet, niinkuin sa. Kummia uutisia ja otuksia juoksee sinne tänne tuonne, en tiedä! Sekaisin koko päivät ja kuukaudet ja välilä näytää samaa päivä koko viikko. Huh! Ma en tieda, en tieda. Tarviin sihtteerin luulen, joka kertoo misa aina mennään. Hengisa olen hyvin silti! Gamette, sa näytät upealta. Kuinka voit?"

[Minullakin kesti :> Kuule, kerro sinä mitä Llealle on tapahtunut! Koska itse en tiedä. Se on vain... alkanut myrtsiintyä ihan itsestään o_o No, Gem selvästi auttaa :D]
kaZAM
 

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja Sasu » 21. Joulu 2010 15:35

[Gemistäkin on tulossa kauhean vakava ja murehtivainen. :c Kyllä nämä selvästi ovat loistavaa seuraa toisilleen. : D]

Llean innostunut höpötys, josta on edelleen kuultavissa vieras korostus, saa ensin hymyni leventymään, ja lopulta nauran vastatessani Llean rutistukseen. Onnistun hillitsemään lämmintä nauruani sen verran, että pystyn kuuntelemaan pilkullisen sanoja.
"Toisessa maailmassa hyvinkin. Ikävien asioiden ja masentavien velvollisuuksien maailmassa, jossa ei ole yhtään hauskaa. Kiitoksia kun tulit näyttämään mistä pääsee pois", vastaan nauraen Llean sanoihin. Tuntuu kuin yltäni olisi nostettu valtava taakka, joka on kerääntynyt kannettavakseni aivan huomaamattani. Tajuan sen olemassaolon vasta kun Llean aurinkoinen ja touhukas olemus karistaa sen yltäni ja oloni on keveämpi kuin kuukausiin. Hymy karehtii huulillani, eikä se ole tippaakaan väkinäinen, nyt minun ei tarvitse houkutella hyvää tuultani esiin. Saatoin tosin iloita liian aikaisin.

"Upealta? Tiedä siitä sitten", hymähdän Llealle.
"Tosiaan, kaikki on ihan sekaisin. Missään ei ole mitään järkeä ja kummia juttuja tapahtuu, niin se vain on. Kaikki kääntyy päälaelleen", puuskahdan hymyillen aavistuksen väsyneesti.
"Oi voi, tietäisitpä vain mitä kaikkea on meneillään... Minun pitää huolehtia nykyään niin monesta asiasta!" huokaan ja pyöritän silmiäni. Tiedän, on pikkumaista valittaa, ja moni muu varmasti hihkuisi riemusta kun pääsisi minun paikalleni. Llean näkeminen vain muistuttaa minua siitä, miten yksinkertaista ja huoletonta elämä voisi olla.
"Sääli ettei kaikki vain voisi olla helppoa ja yksinkertaista. Mutta toisaalta, silloin elämä kävisi mielenkiinnottomaksi", tuumin ja hymyilen vinosti.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja kaZAM » 26. Joulu 2010 19:50

Katselen ystäväni vaaleita kasvoja ja pää kallellaan kuuntelen häntä. Korvani värisevät höröllään ja silmäni tapittavat iloisina ja pyöreinä Gamettea. On kuin aistinikin tahtoisivat oikein virittää itsensä äärimmilleen nyt kun minulla on tässä joku järkevä olento, jonka käsikynkkään tarttua ja laittaa jotakin logiikkaa tähän pöhköksi menneeseen maailmaan. Ja totta vieköön Gamette on tällä erää varattu minulle ja kokonaan minulle, enkä minä aio päästää häntä vähään aikaan mihinkään! Yrittäisikin joku kilpaileva ystävätär tulla ja ryöstää juttukaverini minulta nyt, niin hän ei ehtisi edes nähdä mikä häneen osui.
"Ikavien? Masseentavien?" toistan voikon sanoja ja mutristan suutani. "Voi Gamette! Sa olet hyppaannyt siihen väärrän junnan varmasti. Eissaa mennä katsomata vieraasiin maalimoohin. Voi tulla ikävvys ja masseentava sielä. Jaah, mutta makin olen eksykksisä vähän. Nyt olemma turvasa täälä kuitenkin, onneksi!"

Mokomakin hyveiden helmi tuo minun ystäväni näemmä, kun tuolla lailla itseään vähättelee. Tuhahdan kirpeä hymy kasvoillani.
"Ma tiedän, Gamette hyvä. Ma tiedän kaiken ja vähhän pääle viälä. Sa liian vaatiimaaton olet. Tuallaiset sinun kultakuttriisi kun myyt niin naps, olet rikas siinä paikasa!"
Leikinlaskun varjolla huomaan kuitenkin, että ystäväni äänestä kuuluu jonkinmoinen uupumus. Hän vaikuttaa tosissaan hieman väsähtäneeltä. Siinä missä minä tunnen oloni - no tympääntyneeksi, kyllä, mutta silti kaikessa turhautumuksessani pikemminkin levottomaksi kuin väsyneeksi, Gamette kuulostaa olevan leppoisan hölmöilyloman tarpeessa. Rannalla loikoilua ja herkkupaloja ja juoruilua. Tarkastelen ystävääni arvioivasti. Mikä häntä mahtaa painaa? Siitähän minä ottaisin selvän.
"Päällaellen? Huolehtia?"
Räpäytän silmiäni ja suipistan suuni ympyrän muotoiseksi.
"Et kai ole saanut varrsan! Kertoomata minulle! Missä se on, missä?"
Tähyilen ympärilleni ja kurkistan Gametten taakse siltä varalta että tämä piilottelisi lasta helmoissaan. Palaan kuitenkin pian nauramaan koko jutulle.
"Anteeksi. Sa kuullostat ihan kuin väsyynyt äiti."

Nyökyttelen myötämielisesti Gametten sanoille elämästä. Hän on niin viisas, tämä minun ystäväni, hän ymmärtää maailmaa syvällisesti ja sen sellaista. Voi miten olenkaan kaivannut häntä.
"Kuullehan. Tiedätkö mitä me teemmee nyt. Sinä ja minä."
Huiskautan harjaani touhukkaasti ja katson painokkaasti Gametteen.
"Me lahhdemme isttumman iltaa. Paari siellä, hmm, sieläsielä... äh, pohhjoisesa jossan, ma osaan sinne kyllä. Mennään ja otteetan yhdet ja juttelan. Kerrotan kaikki! Eikö ole hyvä? Tyttööjen ilta."
Juuri jotakin sellaista minä olen kaivannut. Pientä hauskanpitoa. Sivistynyttä ja mukavaa seuraa. Ja nyt kun Gamette on tässä kuin hopeatarjottimella, hän lähtisi ilman muuta mukaani.
kaZAM
 

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Joulu 2010 12:53

"Onneksi", toistan Llean perässä hymyillen. Hänen seuraavat sanansa saavat minut jo nauramaan. Niin, kyllä Llea tuntuu välillä enemmän tietävän kuin minä ainakin. Tosin tunnen itseni edelleen melko virttyneeksi pirteän ponin rinnalla. Llea ei tunnu ihan käsittävän uupumustani, mutta osuu arvauksessaan lähemmäs kuin luuleekaan.
"Ei, en ole saanut varsaa", sanon nauraen.
"Ihan kuin minä piilottelisin sinulta varsaani", tuhahdan ja tönäisen Lleaa kiusoittelevasti kaulalle. Hymyni kuitenkin hieman hiipuu Llean julistaessa tuomionsa. Niinpä niin, kymmenen lapsen väsynyt äiti joka yrittää kovasti kaitsea jälkikasvuaan. Sitähän tämä johtajattaren virka todellisuudessa on. Jätän kuitenkin sanomatta sen ääneen, turha minun olisi ystävääni masentaa.

Korvani nousevat valppaasti pystyyn ja silmiini ilmestyy utelias ilme Llean katsoessa minua painokkaasti. Kallistan päätäni hieman ihmeissäni Llean kertoessa suunnitelmansa. Paari? Tyttöjen ilta? Mieleeni välähtää kuva paikasta, jossa olen ollut kerran ennen. Sumuinen kuva, sanoisinko. Mutta toisen ehdotus kuulostaa kyllä houkuttelevalta. Olen jo aikeissa vastata myöntävästi, kun hoksaan että se ei ehkä olekaan niin kertakaikkisen hyvä idea. Pieni ääni takaraivossani alkaa nalkuttaa siitä, miten vastuullinen johtajatar ei ikinä tekisi mitään niin typerää ja holtitonta ja... vilkaisen Lleaa.
"Kuulostaa loistavalta", päätän ja hymyilen leveästi.
"Näytä tietä", kehotan ja pudistelen hienoisesti päätäni kun Llea ei katso minua. Tämä tosiaan on vastuutonta ja holtitonta ja meidän kummankaan ei pitäisi liikuskella siellä päinkään. Hyvin typerä ja uhkarohkea yritys, ja minun on myönnettävä tämän olevan nimenomaan jotain jota olen pitkään kaivannut. Jos oma suhtautumiseni asiaan on tämä, millä todennäköisyydellä muut johtajat olisivat siellä? Ja jos olisivatkin, niin voisivatko he syyttää minua jostain? Tietysti kuka tahansa asiaa vähän aikaa harkittuaan olisi päätynyt siihen tulokseen, että minun ei tosiaankaan pitäisi tehdä tätä, mutta juuri nyt se on minulle ihan sama. Jos joku tulisi valittamaan, pyytäisin yksinkertaisesti anteeksi ja sillä selvä. Kerrankos sitä tekee jotain tyhmää.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Halataan kun tavataan

ViestiKirjoittaja kaZAM » 01. Tammi 2011 22:17

Minäkin nauran yhteen ääneen ystäväni kanssa.
"Ei, sita sa et tekisi. Tai yrittääsit vaan. Ei siitä mitän tulis."
Varsanpiilottelua... no höpsis, mitä me oikein hölmöilemme tässä? Aikuiset ponit, varsoja taskussa tai harjan alla piilossa. Tietenkään ei. Gamette, hänkin on niin sutjakka ja mainio tamma, ja meillä olisi vielä paljon tekemistä ennen kuin pieniä varsoja alkaisi juoksennella ympäri. Vaikka ainahan toiselta äidiltä voi hetken ajaksi lainata pientä viipottajaa jos tulee sellainen mieli...

Mutta kyllä hän on jotenkin hyvin väsähtänyt. Sutjakka ja mainio, mutta jokin häntä painaa, hiukan niin kuin olisi kivikuorma kannettavana. Kallistan päätäni ja suipistan suutani mietteliäästi. Kyllä, jotain olisi nyt keksittävä, meidän molempien luultavasti. Mutta se ei onnistuisi ennen kuin kaikki kaivot olisi luodattu pohjia myöten ja käännelty vähäsen sitä liejua jota pohjalle on kertynyt.
No niin! Nyt tämä lähtee. Tiesinhän, että Gamette olisi heti mukana - tai jos ei olisi ollut, minä olisin puhunut hänet ympäri niin ettei hän vielä huomennakaan olisi tiennyt missä on oikea ja missä vasen. Mutta eihän minun niin tarvitse tehdä, suunnitelmahan on mainio ja sen toteuttaminen olisi nyt paras lääke varmasti aivan kaikkeen.
"Hienoa!" iloitsen päättäväisesti ja vastaan Gametten hymyyn aivan yhtä leveällä sellaisella. "Ei pittäsi olla pitkä tie sinne. Ja kävely vain hyvä tekee. No ei sillä laailla! Pohjoissen... tämä polku vie hyvin."
Naureskellen osoitan ystävälleni tien ja lähden hyväntuulisin askelin matkaan.

LLEA POISTUU

[Tulipas tästä topikista lyhyt :D No mutta minä avaan meille piakkoin uuden ämdeehen.]
kaZAM
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron