Kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 19:41

VIDAR & RAGENAN

Ensimmäinen ajatus, joka ujuttautui päähäni oli se, että makasin jossakin. En uskaltanut avata silmiäni, päätäni jomotti hirveästi ja mietin, olinko kenties koskessa lyönyt päähäni johonkin kiveen vai mitä oli tapahtunut. Vedin hitaasti henkeä, haistaen ympäriltäni vain pelkkää lunta ja jotain, mikä tuoksui lahoavalta puulta. Aika tuttu haju siis, eli olinko edelleen Norjassa? Ajatukseen hetkellisesti viehättyneenä välttelin avaamasta silmiäni vaan keskityin liikuttelemaan korviani varovasti. Ainakin ne toimivat vielä ihan hyvin.

Samassa kuulin vieraita ääniä hieman kauempaa ja hämmennyin. Yritin pysytellä liikkumatta höristäessäni korviani äänten suhteen, mahtoivatkohan ne kertoa jotain siitä, mihin päin Norjaa olin päätynyt? Kuulin selvästi matalamman äänen, varmasti vanhempi hevonen, sekä nuoremman. Hetken luulin, että he kiistelivät, mutta käynnissä taisikin olla jonkinlainen käskynjako.

"Gregor, sinun on lähdettävä viemään viestiä muille laumalaisillemme", vanhempi ääni sanoi, sen ääni kuulosti viralliselta.
Nuorempi kuului huokaisevan syvään, mutta vastasi kuitenkin; "Hyvä on. Mitä minun pitää sanoa?"
"Sano, että metsäponien rajavartija on hakattu pahaan kuntoon. On tiedossa, että tämä Arkkienkeliksi esittäytynyt tekijä on lähtenyt meidän maillemme. Hän on harmaa, mahdollisesti hiirakko, todella suuri tamma. Kukaan ei saa liikkua yksin ja jos hänet näkee, on juostava henkensä edestä."
Nuorempi, ilmeisesti tämä Gregor pysytteli hiljaa vähän aikaa, selkeästi omaksuen tietoja.

Ihmettelin eivätkö he nähneet minua, kunnes avasin viimein silmäni ja tajusin, että vierelläni oli jokin suuri möhkäle. Ehkä kelopuu. Siitäkö se haju oli tullut? Ja siihenkö olin lyönyt pääni? Ei sen väliä, kuuntelin entistä kiinnostuneempana, koska keskusteleva kaksikko oli ilmeisesti kelopuun toisella puolella.

"Hyvä on", Gregor sanoi taas. "Ilmoitan kaikille, joita näen."
"Kiitos", vanhempi ääni sanoi hiljaa. "Tiedät, etten käyttäisi sinua, ellei olisi pakko."
"Tiedän."

Sen jälkeen kuulin askeleiden tulevan kohti ja ohitseni käveli hontelon näköinen, laiha poni. Mahdollisesti suurempi kuin minä, mutta kuitenkin, hintelä. Tuijotin sitä hämmentyneenä, kun se käveli ohi. Se käänsi päätään minua kohti ja tajusin mikä siinä oli niin pirun outoa. Se oli täysin valkoinen, lähes läpikuultava ja sillä oli hailakansiniset silmät, jotka tuijottivat minua lasittuneesti.
Se seisahtui, tuijotti minua vähän aikaa ja käänsi sitten päätään vilkaistakseen taakseen.
"Hei, Ragenan, täällä on yksi", se sanoi ja sen jälkeen sain katsella sen takajalkoja, kun se käveli hitaasti rantaviivaa pitkin metsää kohti.

Samassa kuulin jälleen askeleita ja sain kerätyksi voimia, että nostin päätäni ja hangesta ja käänsin sitä niin, että näin tämänkertaisen tulijan. Seurasin katseellani todella pienen ponin liikkumista kelopuun toiselle puolelle ja hän seisahtui eteeni kuitenkin kohteliaan välimatkan päähän. Tämänkin otuksen toisessa silmässä oli jotain outoa, se ei katsonut mihinkään. Ja korvastakin näköjään puuttui paloja. Mille hirviöiden saarelle olin oikein tullut?

"Tuota... hei?" sanoin sitten, vähän rykäisten. "Ragenanhan sinä olit?"
Poni nyökkäsi ja katseli minua jotenkin tarkkaavaisesti. "Niin olen. Olette tainneet rantautua vasta?"
Tyydyin nyökkäämään, koska en ollut ihan varma mitä ori tarkoitti. Sen verran olin haistellut ilmaa kyllä, että tiesin olevani jossain, missä meri oli ilmeisesti ihan muutaman askeleen päässä.
"Tervetuloa Caraliaan sitten", Ragenan hymähti kevyesti. "Olette tulleet villihevossaarelle keskelle ei mitään."
Ei kuulostanut kyllä yhtään hyvältä.
"Umm... tarkoittaako tuo nyt sitä, että täällä ei ole ketään tai mitään vai että tämä on ei missään?"

Oria näytti huvittavan kysymykseni, mutta hän tyytyi vain hymyilemään kohteliaasti.
"Tämä on vähän kuin ei missään. Mutta, mikä nimenne on? Olette varmasti väsynyt merimatkan jälkeen. Jos jaksatte nousta, voisimme siirtyä tuonne metsään keskustelemaan, siellä on lämpimämpää kuin täällä."
Liikuttelin korviani hieman epävarmana, mutta päätin sitten, ettei tuon kokoisesta voinut olla mitään vaaraa. Sitä paitsi hän oli äskenkin jutellut ihan normaalisti oudon kaverinsa kanssa, joten enköhän minäkin pärjäisi.
"Olen Vidar, hyvää iltaa ja anteeksi, kun näet minut... näin."
Viittasin tietenkin siihen, että merivesi oli kovettanut harjani omituisiksi rastoiksi, jonka jälkeen pakkanen oli jäädyttänyt ne ja kaikki muut karvani. Ja jos ajateltiin tarkemmin, minulla oli myös aivan järkyttävän kylmä ja ihmettelin, miksei kehoni vielä tajunnut sitä.

"Ei mitään, älkää huoliko", Ragenan hymyili. "Voin auttaa teidät ylös, pelkäänpä, että olette kovin kylmettynyt."
En oikeastaan tiennyt mitä tehdä, joten tyydyin jälleen vain nyökkäämään. Tumma poni tuli luokseni ja yhdessä saimme minut jotenkuten seisaalleni. Siinä vaiheessa, kun veri alkoi jälleen kiertää lihaksissani tajusin, kuinka kylmä minulla oikeasti olikaan ja huomasin pian vapisevani.
"No niin, aivan rauhassa", ori sanoi viereltäni ja tajusin, että hän oli oikeasti pieni. Silti hän tuntui lämpimältä kylkeäni vasten tukiessaan minua astellessamme kohti metsää.

Sinne päästyämme jalkani olivat vetristyneet sen verran, että kykenin pysyttelemään itse pystyssä. Katselin ympärilleni edelleen hieman hämmentyneenä, mutta onneksi sentään ympäristö näytti tutulta. Havumetsää oli ollut Norjassakin paljon, joten tunsin olevani ikäänkuin kotona. Vilkaisin Ragenaniin, joka liikkui hyvin varmasti eteenpäin. Hän oli varmasti ollut täällä jo pitkään.
"En oikein tiedä, miten kuuluisi menetellä... mutta oletko sinä jokin, tuota, auktoriteetti täällä?" kysyin vähän empien, koska se Gregor oli tuntunut ottavan häneltä käskyjä varsin nöyrästi.
Ragenan hymyili jälleen, tällä kertaa vähän surullisesti. Katsoin ponia hämmentyneenä, olinko kysynyt jotain väärin?

"Olen, tavallaan. Olen yksi saaren kuudesta laumanjohtajasta. Täällä on tosiaan kuusi laumaa, sekä joukko laumattomia", Ragenan selitti sitten ja nyökkäsin hitaasti. Kuulosti aika paljolta. Miten suuri tämä paikka siis oikeastaan olikaan?
"Eli pitäisikö minunkin liittyä laumaan?"
Ori loi minuun jälleen sellaisen kummallisen katseen, tai ainakin minusta tuntui siltä. Olin nimittäin sen silmän puolella, joka ei tuntunut oikein katsovan minnekään.
"No, lauma tuo turvaa ja laumattomat ovat hieman... hyljeksittyjä. Olet juuri sen kokoinen, että sopisitte ainoastaan minun laumaani, vuoristoponeihin."
Nyökkäsin merkiksi, että olin ymmärtänyt. Kieltämättä vuoristo kuulosti ihan hyvältä, olin aina pitänyt vaelluksilla raskaimmista maastoista, missä piti kiivetä.
"Eli voitko sinä päästää minut laumaan vai onko siihen jotain muita asioita, mitä pitäisi suorittaa?"

"Voin päästää kyllä", Ragenan sanoi rauhallisesti. "Olet tervetullut laumaani, mutta varmaankin kuulit keskustelumme Gregorin kanssa?"
Nyökättyäni hän hymähti ja jatkoi; "Niiden asioiden valossa haluaisin jutella kanssasi hieman enemmän. Kerron myös enemmän saaren käytännöistä, rajoista ja muista asioista. Sekä etsin sinulle ruokaa ja paikan missä levätä."
"Se... kuulostaisi oikein hyvältä", vastasin sitten hämmentyneenä pienen ponin ystävällisyydestä. "Kiitos paljon."

Ragenan hymyili ja lähti johdattamaan minua kuulemma lämpimämpää metsää kohden, selittäen samalla laumojen käytännöistä. Seurasin häntä hyvillä mielin, huomaamatta lainkaan suurta, tummaa varjoa, jonka ohitimme havumetsän pimennossa.

POISTUVAT.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron