La paz de tus ojos.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Different » 13. Maalis 2011 18:16

# Sinullekkin syvimmät pahoitteluni epäaktiivisuudesta - ilmoittelin tuolla juttelutopicin puolella syytä, mutta voin nyt kertoa, että pahin on ohi, ja täytyy vain koota itsensä ja jatkaa elämää. #

Titanak katseli mustaa oria, ja tajusi tämän sanovan jotain, ja sitten viittoilevan kanjonin seinää. Tuoreita jälkiä. Titanak ymmärsi, mitä ori tarkoitti, ja lähti orin perään. Korviaan käänellen, pieni jännityksen tunne vatsassa kipristäen tamma nousi Cesin perässä tasanteelle, tuntien kovan kallion kavioitaan vasten. Titanak oli rakenteeltaan siro, ja tuo oli hyvin pienikokoinen ja ketterä, joten kiipeäminen tuskin tulisi tuottamaan paljon vaikeuksia - ainoa ongelma oli tamman vähäinen kokemus kiipeilystä. 'Mutta harjoitus tekee mestarin', Titanak ajatteli hilpeästi ja lähti kiipeämään.

Aluksi kaviot lipsuivat märällä kivipinnalla, mutta sitten tamma tajusi oikean tekniikan. Polku oli hyvin epätasainen, ja välillä se koostui pienistä tasanteista, joille oli hypittävä. Tamma sai venyttää pientä vartaloaan tosissaan kunnon loikkiin päästäkseen joillekkin tasanteille, mutta tällaisia kohtia oli vain muutama, ja muuten polku oli melko helppo kulkea.

Loppujen lopuksi tamma sai vihdoin pienet kavionsa tasaiselle maalle. Lumi ulottui polviin asti, mutta tamma ei katsonut sitä, vaan edessä aukeavaa maisemaa.
"Oih!" Titanak huokaisi, katsoen aaltoilevaa merta, vetäen keuhkonsa täyteen suolaisen merituulen hajua, korviaan käännellen. Kohina, joka syntyi aaltojen rikkoutuessa kivivalliin rannassa, täytti korvat, ja tamma katsoi sädehtien Cesaria. Vaikka tamma ei sanonut mitään, tuon olemus kertoi kaiken tarvittavan - Titanak nautti suunnattomasti tästä.
Different
 

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Siuri » 13. Maalis 2011 20:34

[Ei mitään, todellakaan ^^]

Tamma tuli pian vierelleni. Se oli päässyt myös kipuamaan tuon vuoren päälle. Kyllä, tamma on synnynnäinen vuoristoponi. Hymyilin ja siirsin katseeni taas harmaasta eteenpäin kohti punaista maailmaan. Jos maailma oli todella tällainen joka ilta, se oli kaunis. Niin mahdottoman kaunis! Ei maisemaa voinut kuin ihailla.
Titanak huokaisi. Katsoin häntä takaisin, kun tämä vilkaisi minua. Hymyilin takaisin tammalle, joka näytti todella pitävän tästä näystä, eikä ihmekään. Kukapa ei pitäisi?
Uppouduin aivan meren aaltojen kuohuun ja värejen huumaan. En ollut aikaisemmin edes nähnyt tällaista, kunnes saavuin Caraliaan.

Meri. Lähellä rantaa oli jäätynyttä pintaa, kauempana jopa meri hohti oranssihtavan punaisena. Värit olivat todella lämpimiä, vaikka ilma ei ollutkaan erityisen lämmin. Eipä oikeastaan kylmäkään. Jotain siltä väliltä. Viileän tunteen toi kuitenkin kylmä tuuli, joka painoi vastaan mereltä. Se oli kuitenkin raikas tuuli, joka toi tuoksuja kaukaa. Ehkäpä jopa Espanjasta..
Käänsin katseeni taas tammaan. Mistähän hän oli kotoisin? Ei Espanjasta ainakaan. En kuitenkaan viitsinyt edes kysellä, ehkäpä toinen halusi vain katsella maisemia. Niin ehkä, vaikka hän kertoisi, en ymmärtäisi.
Koukistin etujalkani ja laskeuduin maahan makaamaan. Reunama oli vain muutaman metrin päässä, mutta tässä oli silti turvallista maata. Lumi upotti ruumiini lähemmäksi kallioa, joten tippumista ei todellakaan tarvinnut pelätä. Alhaalla olisi sitä paitsi varmasti myös pehmeää lunta.

Suljin hetkeksi silmäni ja annoin merituulen puhaltaa kasvoilleni. Hengitin syvään raikasta ja kosteaa ilmaa. Tuuli leikitteli harjallani. Se tuntui mukavalta. Aivan kuin olisi yhteydessä luontoon, siltä se tuntui.
Avasin silmäni ja katsoin tammaa. Halusiko hänkin ihailla vielä näkymää vai kenties jo lähteä?
”¿Quiere dormir aquí?” kysyin tammalta, vaikka tiesin hyvin, ettei hän ymmärtäisi. Hmm..
”Dormir..”, sanoin ja painoin silmäni kiinni. Esitin hetken nukkuvaa ja käänsin taas katseeni tammaan odottaen kysyvästi vastausta. Jospa vain hän olisi ymmärtänyt.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Different » 18. Maalis 2011 17:52

Titanak tunsi vapauden tunteen tuulen puskiessa napakasti tammaa vasten, meren raikkaan, suolaisen hajun lähes maistaen ja kuullen sen rauhoittavan tasaisen pauheen rantakallioissa. Ei ollut Titanak koskaan mitään niin kaunista nähnyt, ja näky olisi saanut tamman mielestä jäädä siihen ainiaaksi, mutta tamma oli liian utelias uuden paikan suhteen. Kauniisti hymyillen, säteillen tamma katsoi mustaa oria, joka oli pannut maaten, ja sanoi tietäen tarkkaan ettei ori ymmärtäisi;
- Minä pidän tästä.
Sitten Titanak käänsi katseensa pois, kohti horisonttia, ja sulki silmänsä. Tuulta vielä kerran keuhkoihinsa vetäen ja sitten kokonaan oriin päin kääntyen tamma otti ryhdikkään asennon.
- Mikä tämä paikka on? Mikä nimi? tamma kysyi, polkaisten maata, sitten antaen katseensa kiertää paikkaa. Toivoen orin ymmärtävän tamma haki saaren nimeä, tai saarelta tämä ainakin vaikutti.

Titanak halusi päästä johtajahenkilön puheille. Ori elehti nukkuvaa, ja Titanak pudisti päätään. Ei, hän ei halunnut nukkua. Hän halusi tietää lisää, mutta se oli vaikeaa eri kielen takia. Tamma kuitenkin uskoi, etteivät he kaksi olleet ainoat asukkaat - ja pakko täälläkin oli jonkinlainen järjestys olla. Siksi tamma oletti myös jonkinlaisen johtajan löytyvän.
- Onko johtajaa? Titanak kysyi, päätään hennosti kallistaen.
Different
 

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Siuri » 19. Maalis 2011 15:43

Tamma puhui taas. Hän katsoi samalla merelle. Sulki silmänsä. Pitikö hän näkemästää? Sitten se sanoi taas jotain, kysyi? Intonaatiosta päätellen. Hetkinen. Hän yrittää selittää jotain. Lumi? Kallio? Maa? Luonto? Ympäristö? Katsoin siristävin silmin tammaa, joka selvästi yritti kuvailla jotain suurta. Ettei vain tätä paikkaa..? Pieni hymy nousi suulleni. Voisiko olla?
”Caralia”, sanoin hymyillen. Oli hyvinkin mahdollista, etten ymmärtänyt oikein, mutta siltä se vaikutti, niin minäkin olisin varmasti tehnyt.
”Esta isla, se llama Caralia”, toistin ja yritin myös viitata ympäristöön samankaltaisella pään heilautuksella.

Hän pudisti päätään. No, hän ei ollut väsynyt. Minä oikeastaan olin. Tapanani oli käydä illalla jo varhain nukkumaan, herätä sitten aikaisin. Aamu oli mukavaa aikaa.
Tamma puhui. Käännyin katsomaan tätä, mutta en ymmärtänyt. Se ei itsessään ollut enää juurikaan ihmeellistä. Siihen ehti jo tottua. ..melkein.
Silloin tällöin olo on yhä yksinäinen ja jollain tapaa syrjitty. Olisinpa yhtä onnekas kuin Salto, ja puhuisin molempia kieliä. Kuinka helppoa se olisi. Mutta ei, olen minä, ja puhun vain espanjaa. Se on aivan epäreilua!
”¿Que dices?” kysyin tammalta. Hän kysyi jotain, siitä olin varma. Mihin muuhun tuo pään kallistus muka viittasi? Mitähän hän sitten kysyi? Tuskin minun nimeäni. Tuskin saaren nimeä. Ne tiedettiin jo. Mitähän toinen muuta halusi tietää? Jotain hevosista? Onko täällä ehkäpä lisää hevosia? Ei hän tosin sanonut mitään hevosiin viittaavaa.
”Perdon, no comprendo..”, sanoin ja pudistin päätäni. Harmi, ettei toinen osannut espanjaa. Haluaisin tavata enemmänkin kieltä osaavia.
Viimeksi muokannut Siuri päivämäärä 19. Maalis 2011 23:27, muokattu yhteensä 1 kerran
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Different » 19. Maalis 2011 16:40

Tamma käveli mustan orin vierelle, korviaan liikutellen, sitten tummilla silmillään oria kiinteästi katsoen, miettien, miten voisi asian ilmaista.
Kun ori lausui sanan 'Caralia', se helähti kauniina tamman korvissa, ja jostain syystä tamma oli varma, että ori oli ymmärtänyt.
- Caralia, Titanak sanoi, hymähtäen, sitten hymyillen. Tähän kuitenkin päättyi heidän yhteisymmärryksensä, sillä tamma ei saanut orin sanoista enää selvää, ja tuo ei muutenkaan vaikuttanut siltä, että ymmärtäisi.
- Onko Caraliassa muita kuin me? Onko Caraliassa muita kuin César ja Titanak? tamma kysyi, koettaen parhaansa elehtiä jotta ori ymmärtäisi. Lopulta tamma katsoi vielä kerran merelle, ja kääntyi sitten viittoillen poispäin, merkiksi, että hän lähtisi pian.

Tamma mietti, mitä hän voisi tehdä. Hän voisi jäädä tänne, odottaa että Ces veisi hänet muualle, mutta Titanak oli aivan liian utelias. Syvällä sisimmässään aloillaan seisova tamma kihisi pakahtumaisillaan uteliasuudesta, ja tamma odotti innoissaan pääsevänsä tutkimaan paikkaa; ja etenkin näkemään, oliko täällä muita.
Hennosti hörähtäen, oria katsoen tamma hymyili, viittoili tuota mukaansa. Jos ori ei nousisi ylös, hän lähtisi itsekseen tutkimaan paikkaa, mutta tammasta olisi ollut enemmän kuin mukavaa saada ori mukaansa. Mutta vaikka näkymä oli hurmaava, tamma halusi nähdä lisää, mutta pelkäsi eksyvänsä itsekseen saarelle.
- Tule, tamma sanoi, pyytävästi, ei lainkaan käskevästi, vain ehdottaen, sillä hän ei halunnut vaikuttaa määräilevälle.
Different
 

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Siuri » 19. Maalis 2011 23:42

Caralia. Tamma toisti sanan. Hymyilin. Olin osunut kenties oikeaan?
Caralia. César. Titanak. Kolme asiaa, jotka ymmärsin, onneksi tamma puhui selvästi. Pudistin päätäni, en ymmärtänyt. En kertakaikkiaan vain kyennyt ymmärtämään kaikkea.

Titanak katsoi merelle. Pian hän kuitenkin näytti siltä, että tekisi jo lähtöä.
Aurinko oli laskenut jo matalalle. Punainen taivas oli entistä punaisempi ja merituuli voimakkaampi. Pian tämä kaunis hetki olisi jo ohi. Onneksi sen sai nähdä yhä uudestaan ja uudestaan aina, kun halusi. Harvoin se kuitenkaan oli ollut näin punertava.
Tamma näytti viittovan minua mukaansa. Halusiko hän tosiaan minut, kielivirheellisen hevosen mukaansa? Uusi tamma, joka ei tiennyt paikasta mitään.
”No”, sanoin jyrkästi vaikuttamatta kuitenkaan liian ärsyttävän itsepäiseltä.
”Perdon..”, jatkoin huokaisten. Siirsin katseeni taas merelle. Niin taisi olla parempi, molemmille meistä.
”Me planto..”, sanoin ja yritin välttää tamman katsetta pitämällä silmäni visusti jäisessä meressä.
”Me disculpo”, jatkoin pahoittelevasti. Halusin kuitenkin jäädä, niin itsekästä kuin se onkin. Olen kuitenkin varma, että tamma varmasti törmäisisi johonkin, joka auttaisi häntä eteenpäin saarella. Kertoisi laumoista, rajoista, käytännöistä, puhuisi samaa kieltä…
Huokaus. Nyt uskallan jo siirtää katseeni tammaan. Enhän halua hänen saavan minusta oikeasti kylmää kuvaa, sitähän minä en nimittäin ole. Mutta vaikka kuinka haluaisin tutustua paremmin, on se mahdotonta..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Different » 20. Maalis 2011 12:34

Titanak katsoi oria, joka makasi maassa, sanoi sanoja, joita tamma ei ymmärtänyt. Tamma mietti, mistähän ori mahtoi puhua. Kertoiko hän tästä paikasta? Kertoiko hän itsestään? Pyysikö hän Titanakia jäämään?
Jonkun toisen mielestä olisi ollut turhauttavaa puhua erikielisen kanssa, mutta koska Titanak oli ilmeisesti itse erikielinen tässä paikassa, hän oli enemmän utelias kuin turhautunut. Olihan se myönnettävä, että tammaa kirpaisi olla erilainen, mutta Titanak halusi oppia tuota toista kieltä - eikä hän aikonut lannistua.

Ori ei noussut, ja tamma alkoi miettiä, esittikö toinen vastalausetta. Tarkemmin katsottuna toinen vaikutti väsyneeltä, ja Titanak ei halunnut vaatia toista mukaansa. Ymmärtäväisesti hymyillen tamma käveli toisen viereen, ja kurotti kaulaansa hieraistakseen pientä turpaansa mustan orin kaulaa vasten.
- Nähdään, César, Titanak sanoi ja hymyili ystävällisesti mutta silti varovaisesti, ja hillitysti tamma lähti tarpomaan poispäin. Tuo kääntyi vielä, hymyili leveästi ja hörähti suloisella, hennolla äänellä.
- Oli mukava tavata, tamma lisäsi, ennenkuin kääntyi ja lähti sulavin, kuitenkin varmoin ja kokeilevin liikkein ravaamaan hangessa, kanjonin reunamaa pitkin eteenpäin. César oli ensimmäinen hevonen, jonka tamma oli tavannut Caraliassa, mutta toiveikkaana Titanak toivoi, ettei musta ori ollut viimeinen hänen täällä näkemänsä lajitoveri.
Kevyehkön iltatuulen puhaltaessa tamma katosi pian kallioiden kivisiin sokkeloihin, kohti uusia mahdollisuuksia, valmiimpana kohtaamaan Caralian.

[Titanak poistuu, kiitos pelistä. :-)]
Different
 

Re: La paz de tus ojos.

ViestiKirjoittaja Siuri » 20. Maalis 2011 14:46

Tamma tuli lähemmäksi ja hieraisi kaulaani. Hymyilin hänelle ja katsoin pitkään tämän lempeisiin silmiin. Se oli viimeinen katse, jonka näin taas hetkeen. Kuulin tamman sanovan jotain, ja sitten se lähti kävelemään pois. Askeleet lähtivät yhä kauemmaksi minusta.
Tamma sanoi taas jotain ja hörähti. Hörähdin hänelle takaisin pitäen katseeni kuitenkin tiiviisti merellä. Niin epäkohteliasta kuin se olikin. En kuitenkaan halunnut toisen näkevän silmiäni, jotka hiljattain kostuivat hymyn saattelemana.
Kuulin toisen loittonevat äänet, ja pian lähettyvillä ei kuulunut enää muuta kuin tuuli, joka puhalsi kanjonia pitkin, vuoriston päällä, merellä. Se oli kaikkialla.
Täällä tosiaan oli hevosia. Mukavia, ei vain niitä, jotka saivat oloni erilaiseksi. Täällä oli paljon sellaisia, jotka yrittivät. Sitä minä ihailin. Hevoset tosiaan olivat niin muitakin ajattelevia, että halusivat yrittää.
Hymyilin. Tämä tamma oli yksi niistä.

Huokaisin syvään ja vedin meri-ilmaa keuhkoni täyteen. Punainen taivas alkoi muuttua keltaisemmaksi ja synkemmäksi. Nyt se olisi ohi..
Punainen taivas. Se toi minulle toivoa. Se auttoi minua ymmärtämään, etten ollut yksin. Punainen taivas muistutti minua siitä, että täällä tosiaan oli hevosia, joiden kanssa viihtyisin, vaikken ymmärtäisikään. Kuten Titanak.
Painoin silmäni kiinni ja laskin pääni etujalkojeni päälle nojaamaan.
Buenas noches Titanak.

César poistuu.
[Kiitos pelistä ja tönkkö lopetus 8')]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron