Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 30. Huhti 2010 21:23

[ Kuka tahansa saa tulla mukaan.. ja niin, tuo Nikken rooli on sitten k-15 tekstiä, että tiedätte sitten kun sitä kohtaa luette.]
Inez del Anka

Caralia. Vuoristoponien rantavesi. Kaksi väsynyttä kulkijaa kahlaa kohti rantaa. Heissä ei ole mitään samaa näköä, he ovat kuin yö ja päivä. Pieni, melkein vuotias varsa on aivan musta ja tuo isompi taas on valkea ja siinä on pieniä mustia pilkkuja. hevoset nousevat rannalle ja ravistelevat itsensä kuivaksi. He katsovat toisiaan hieman väsyneesti.
"Huh.. mikäköhän tämä paikka on?" Musta varsa kysyy.
"Öööm..ei hajuakaan." Toteaa appaloosa.
"Mun nimi on Inez del Anka, sanoa voit mua ihan Inkuksi tai Inkeriksi." Tamma varsa kertoo iloiseen ja hyvin ylpeään ääneen.
"Ahaa..minä olen Joker. Jokke tai Jokeri, ihan miten tykkäät."Esitteli appaloosa itsensä. tamma nyökkäsi ja ravisteli itsensä kuivaksi. Myös appaloosa Jokeri ravisteli itseään ja sitten kuin yhteisestä sopimuksesta molemmat menivät piehtaroimaan sulaneeseen kohtaan hiekka rannalla. Noustuaan seisomaan Jokeri katsoi varsaa ja hötkähti tuon noustessa ylös.
"Mitä nyt?" Tamma varsa kysyi hieman tirskahtaen.
"Eei mitään." Jokeri tokaisi ja ravisteli päätään.

Nightmare

En oikeastaan tiennyt mitä täällä rannikolla tein, mutta laukkasin hirveää vauhtia varoen kuitenkin jalkoihini kompastumista koko ajan. haistoin kahden hevosen tuoksun, toinen oli nuori varsa ja toinen oli aikuinen ori. Kiihdytin tahtia ja yllätin kaksikon täysin pysähtymällä noiden nokkien eteen ja vihaa pursuten ja mitään sanomatta vingahdin raivosta ja potkaisin minua pienempää oria mahaan. Ori vingahti kivusta ja kääntyi minua kohti vihaa silmissään leimuten.
"Juokse pois täältä Inez! Liian vaaral-" mutta keskeytin tuon lauseen puraisemalla sään kohdalta lujasti ja potkaisemalla etujalan taakse kainaloon. Toinen riuhtui itsensä iorti ja hyppi pystyyn hieman uhkaillen. Korvat luimussa nousin myös pystyyn ja tähtäsin tuohon teräviä iskuja. ori vingahti taas ja laskeutui neljälle jalalle, kuten minäkin. Yksi riipivä puraisu pitkin toisen selkää ja muutamia potkuja ja puraisuja ympäri kehoa - toinen oli hetkessä maassa.
"K-kuka olet?" ori kysyi katsoen minua ylöspäin kauhistuneena. ori oli ihan veressä ja varmaankin lähes kullut.
"Pahin Painajaisesi." Totesin lyhyesti. Toinen oli ihan varmana sukua Milenalle, oli niin samanlaisia pilkkujakin...Potkaisin oria terävästi mahaan jonka jälkeen laitoin jalkani kaulalle.
"Hyvästi." Sanoin lyhyesti ja painoin jalkani alas, jolloin kuului hirveää rusahtelua ja uudesta haavasta pulppusi verta. ori sulki silmänsä voihkaisten. Voiton riemuinen hymyni ei hyytynyt hetkeksikään kun vilkaisin ympäristöön. haistoin paikalla olevan jonkun toisenkin hevosen, mutten välittänyt siitä vaan käännyin kannoiltani ja jatkoin matkaani. etsein jo seuraavaa uhria.

Painajainen poistuu
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 01. Touko 2010 12:39

Oscura Freccia

Nauran kovaan ääneen, aivan hillittömästi, tämä on niin hauskaa! Hyvä ystäväni, joka kävelee vierelläni reippain askelin, näytti minulle juuri hienon tempun, eli kuinka saa puhallettua korvistaan kuplia! Voi hyvä tavaton sentään, kuinka voikin olla näin hassua!
Katso eteesi, toteaa joku, ehkä se on se pieni ääni takaraivossani, joka aina välillä alkaa nalkuttamaan. Tai sitten se on hyvä ystäväni... joka on kadonnut? Loikkaan säikähtäneenä ympäri, silmänvalkuaiseni välähtelevät kun vilkuilen paikkaa äkkiä varuillani. Missä olen? Mitä tapahtuu? Samassa kompastun, kaadun ja kierähdän kerran ympäri kivikkoisessa rinteessä ennen kuin pääsen taas ylös. Ai tästä se ääni oli varoittanut! Hups. Noniin, jospa katselisin nyt hieman ympärilleni.

*

Fecillä on tänään suorastaan mainio päivä, tamma naureskelee koko ajan itsekseen ja vaikuttaa olevan nousuhumalassa. Musta puhelee hyväntuulisesti tyhjälle ilmalle, nostelee jalkojaan korkealle tanssahdellessaan suorastaan vaarallisen näköisesti vuorenkuvetta alas. Ulkopuolisen silmille on mysteeri kenelle tamma puhuu, sillä lähimmät hevoset ovat merenrannalla, jonne Fecikin tietämättään suuntaa. Musta siristelee silmiään auringonpaisteessa ja karauttaa sitten laukkaan rinnettä alas, ei mikään viisas teko ottaen huomioon, että rinne on yöllisestä sadekuurosta liukas. Kuin ihmeen kaupalla tamma pääsee kuitenkin ehjin nahoin alas, ja jatkaa neliään pitkin rantaviivaa.

*

Oooh, tuolla on hevonen! Ihan ihka oikea hevonen, makaa tuolleen noin tuolla hietikossa. Ohhoh. Ihan punainen kaula, kaikki on ihan punaista, kuinkas se nyt silleen. Äkkiä sieraimiini tulvahtaa kamala haju, kuoleman haju, ja vingahdan tukahtuneesti. Melkein nelistän pois paikalta, mutta sitten en menkään, vaan tempoilen hetken edestakaisin, ennen kuin hiivin kuolleen appaloosan luo. Kyllä, hän on kuollut. Lasittuneet silmät, hän ei enää hengitä.

Purskahdan vuolaaseen itkuun.
"Miksi hä-änen piti ku-uolla?" ulvon surullisesti, kyyneleet valuen. Voi tätä elämän kauheutta! Tämä on niin traagista! Vollotan surkeasti ja heittäydyn hiekalle makaamaan selälleni, melko lähelle appaloosaa, jos hän kuolee, niin minäkin haluan kuolla!

Hei, hei, hei! Liikettä! Loikoilen hiekassa selälläni ja tähyilen parhaani mukaan takanani olevan vuoriston suuntaan, siellä ihan selvästi liikkui jokin! Kohta katseeni tavoittaakin jotain pientä ja pörröistä.
"Hei, pienipörröinen! Mikä sinä olet?" huudan tälle uteliaasti, en enää eds muista vieressäni makaavaa ruumista, kuka lie, en ole koskaan ennen nähnytkään.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 01. Touko 2010 13:05

Juoksen karkuun kauhuissani, kun orit tappelevat. Mistä tuo iso ori oli oikein tullut? Ne tappelevat kunnes ystäväni on ihan veressä. Pistävä ja tunkkainen haju, siis aivan hirvittävä lemu tunkeutuu sieraimiini ja minusta tuntuu pahalta katsoa ystäväni kuolemaa.
"Seis senkin vandaali!" Minäh uudan, mutta ori vain rusauttaa jalkansa Jokerin kaulaan. Kuului hirvittäviä rusahteluja, jonka jälkeen jokeri oli vielä enemmän veressä. Kyyneleet valuivat silmiini. Ei kai, ei kai se voisi olla? Miksi, miksi juuri Jokeri? Kuka tuo vandaali oli, mitä pahaa ystäväni oli tehnyt? Otan pari askelta kohti liikkumatonta ja elotonta ruumista, kun joku iso musta hevonen pöllähtää paikalle ja itkee Jokerin ruumiin vieressä, mutta eihän tuo voinut edes tuntea Jokeria, sillä tuohan oli yhtä uusi saarella kuin minä. Ravaan elottoman ruumiin viereen ja katson sitä surullisena. Juuri kun itkuni oli alkamassa, kuulen toisen kysyvän, kuka minä olen.
"Olen Inez del Anka...voitko auttaa ruumiin hautaamisessa?" Esittäydyn, mutten unohda pienuuttani ja sitä, että Jokeria ei voisi jättää tuohon mädäntymään, vaan se täytyisi saatella johonkin kuoppaan.
"Entä kuka sinä olet? Tunsitko sen ison orin, joka tappoi ystäväni?" Kysyn itku kurkussa. otan muutamana skeleen eteenpäin ja suljen silmäni. Jokeri...hänet olin tuntenut vain lyhyen aikaa ja sinä aikana olin auttamattomasti ystävystynyt orin kanssa. Nyt hän oli poissa. Mistä minua oikein rangaistiin? Mitä pahaa minä olin tehnyt? Miksi?
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 02. Touko 2010 13:01

Kappas, toisen ympärillä leijuu hassuja pilkkuja. Punaisia ja sinisiä. Vihreitä, keltaisia ja oransseja. Jännää. Tuirvaltani karkaa hihitys, mutta sitten pienipörröinen esittäytyy. Inez delanka? Kuulostaa hassulta. Miksi sillä on nimessä monta osaa? Kuulostaa kyllä tutulta, moniosainen nimi siis. Ehkä minullakin on joskus ollut monta nimeä, mutta kun heräsin niin muistin vain, että joku on joskus sanonut minua Feciksi. Mutta se on niin tylsä nimi. Ai niin, ajatukset harhailevat taas, pikkuinenpörröpallero kysyi jotain, Inez siis.
"No hei. Minä olen... Feci Taivaansini Kirsikka, enkä minä osaa haudata hevosta, enkä tiedä kuka on murhaaja", ilmoitan juhlallisesti. Miten niin puhun palturia? kivahdan mielessäni samaiselle nalkuttavalle äänelle. Taivas on sininen ja kirsikat kivoja, pieniä ja pyöreitä ja punaisia. Niitä täällä ei kyllä ole, mutta taivas on silti sininen. Eikä ole paljon pilviä, se on hienoa. Nyökyttelen hetken itsekseni, ennen kuin katseeni kohdistuu taas pikkuvarsaan. Kierähdän vatsalleni, siitä ylös ja ravistan hiekkaa mustasta turkistani.

Ohhoh.
"Onpa hän pieni. Tai minä iso. Tai jospa vain luulen että hän on pieni, jospa leijun ilmassa?" puhelen mietteliäästi itsekseni. Sitten katseeni osuu taas rumiiseen, ja sitten vilkaisen Ineziä, joka mahtuisi hyvin seisomaan vatsani alla suorin jaloin. Hän on vakava ja surullinen, kuuluuko nyt olla vakava ja surullinen? Kyllä varmaan, tai siis on tapahtunut murha, kyllhän sen pitäisi vetää vakavaksi ja surulliseksi. Koska Inezkään ei kiinnitä huomiota ympärillämme tanssahteleviin marjapensaisiin, jotka muuten sivumennensanoen näkee vain silmäkulmastaan, niin en kai sitten minäkään. Mutta ei kai tuo pikkuinen nyt ala itkemään! Ai niin, hänen ystävänsähän on juuri kuollut, tai sukulainen, tai joku erittäin tärkeä hevonen ja nyt pienipörröinen on surullinen ja se on surullista koska ei pikkuvarsojen kuulu itkeä vaan leikkiä, mitä se appaloosakin sanoisi?
"Äläs nyt kuule, sinun ystävääsi varmaa harmittaa kun itkeskelet siinä", sanon topakasti ja lasken pääni niin alas, että pystyn katsomaan Ineziä silmiin.
"Tiedätkös että kun käy noin, että joku menee ihan veltoksi eikä enää vastaa kun puhutaan eikä pahemmin hengitäkään, niin silloin hän vaihtaa maailmaa. Katsos kun on olemassa parikin maailmaa, ja joskus minusta tuntuu, että elän vähän eri maailmassa kuin muut, kun täällä on näitä sateenkaarenvärisiä lokkeja ja muuta, mutta tuo makaava hevonen tuossa on mennyt sellaiseen tosi jännään paikkaan. Siellä on aina kesä ja siellä voi tehdä mitä vaan, vaikka lentää päivät pitkät satupegasosten kanssa, ja hän tulee aina katselemaan sinua kun nukut, ettei mikään jättipeto tule syömään sinua. Jos sinä itket, niin siellä sataa ja ukkostaa ja kaikki pelkäävät, mutta jos hymyilet ja olet iloinen ja naurat niin sitten maasta kasvaa tosi hyvää ruohoa ja aurinko paistaa ja linnut laulavat ja taivaalla on sateenkaaria ja kukaan ei ole kipeä ja kaikilla on kivaa", selitän ihan vilpittömästi, en ollut ihan varma enää mistä puhuin, mutta kivalta paikalta se kuulosti.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 04. Touko 2010 21:42

Erikoinen ja ihastuttava seuralaiseni esittäytyi..niin miksi? Feci Taivaansini Kirsikka? Siis olinkohan minä kuullut aivan oikein? Toisellahan oli aivan ihastuttava nimi.
"Oih, sinulla on kyllä todella kaunis nimi!" Minä henkäisen ihastuksesta ja katselen toista silmät loistaen, aivan kuin joku olisi painanut lampun päälle.
"Sepä harmillista..emme kai sitten voi muuta kuin jättää hänet tänne." HArmittelen puoli ääneen ja ravistelen sitten itseäni. Feci Taivaansini Kirsikka. Naurahdan mielessäni. Melkein jopa kadehdin tuon nimeä! Tamma nyökkäilee itselleen ja nousee sitten seisomaan, jolloin tunnen oloni vielä pienemmäksi. Höristän korviani. Mitä tuo hassu tamma sanoikaan? "Onpa hän pieni. Tai minä iso. Tai jospa vain luulen että hän on pieni, jospa leijun ilmassa?" Tämä tamma oli kyllä jännin ikinä tapaamani hevonen. Naurahdan.
"Ei, et sinä leiju ilmassa, vaan minä olen puoliksi maan sisällä!" yhdyn mukaan leikkiin. Katson toista iloisesti ja ravistelen sitten taas itseäni. Olin jo ihan kuiva, mikä oli ilmeisen hyvä asia. Kuivat pärjäsi aina, eikä märkänä voisi ajaa tasa vertaisuutta.

No nyt tuo jännä tamma käskee minun olla itkemättä. minä hämmästyn täysin. Minähän olin juuri jopa nauranutkin!
"Enhän minä nyt mitään itkemään rupea! Vain erittäin kiusatut hevoset itkevät ja hekin itkevät siksi, että he eivät ole saaneet kokea tasa-arvoa, vaan heitä on komennellut joku johtaja tyyppi." Ilmoitan topakkana ja varmaankin aika pörheä turkkini ehostaa minua mahtavasti. Katson tuota seuralaistani silmiin pirteänä.
"Näetkös? minä voin jo hyvin." Ilmoitan kepeästi ja käännän katseeni sitten merelle. Feci Taivaansini Kirsikka puhui jotakin ja minä tunsin tehtäväkseni kuunnella. Tasa-arvoa ei saisi aikaan sillä, että en kuuntelisi toisen puheita!
"Oh, niinkö? Kuulostaapa ihanalta! Nyt minä ainakin olen iloinen hönen puolestaan! Miksi emäni ei ole kertonut minulle siitä? Tiedätkö sinä, miksi? Hoi muuten, voinko kutsua sinua Kirsikaksi?" Puhelen rauhallaisesti ja otan askeleen eteenpäin. Hymyilin jälleen. Oloni oli jotenkin helpottunut. Tämä leppeä seuralaiseni oli kyllä parasta mahdollista seuraa tälle hetkelle. Olisikohan täällä samanlaisia hevosia lisääkin?
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 07. Touko 2010 17:29

[Tuli ihan awws-olo, kun luki tuota. : D]

Nyökkäilen kovasti toisen kehaistessa nimeäni, jopa melkoisen itsetyytyväisenä. Sitten huomioni harhautuu taas jonnekin ihan muualle, alan laskea kaviooni takertuneita hiekanjyviä, mutta en jaksa sitäkään kovin kauan. Höristelen korviani ja tähyilen hetken aikaa lokkeja, sitten katseeni osuu Ineziin ja säpsähdän, tajuten kuitenkin vielä samaan hengenvetoon, että tuohan on se sama pienipörröinen, jonka kanssa juttelin. Pääsi unohtumaan.

Tähän kaikkeen ei mene kuin hetki aikaa, oikeastaan vain sen aikaa, että pääsen ylös ja tukevasti jalkojeni varaan. Ai että tuo on puoleksi maan sisällä.
"No siltä näyttää", totean ja lasken pääni ihan alas, että voin katsahtaa toisen lyhyisiin jalkoihin.
"Niin niin, sillä on tuollaiset pienet ja karvaiset kannattimet", mumisen puoliääneen ja saman tien tarkastan, etten tosiaankaan leijaile ilmassa.

Oh, onpas toinen viisas. Niin pieni, mutta tosi viisas, puhuu jostain tasa-arvosta. Viisas tai höperö. Mutta joo, ei johtajatyyppi kuulosta kivalta. Oikeastaan jossain syvällä pääni pohjamudissa jokin pieni ääni ilmoittaa, että johtajat ovat typeriä ja ylimielisiä, ja etten ole ikinä tykännyt niistä. Niinpä nyökyttelen pontevasti, pienipörröinen on selvästi enemmän viisas kuin höperö. Ja sanoo voivansakin hyvin. Lasken päätäni jälleen hieman, ja puhallan sieraimistani ilmaa toista päin.
"Ei mene tuulen mukana, kyllä se on ihan okei", ilmoitan... no, ihan kenelle tahansa joka nyt suinkin kuuntelee. Niinkuin niille äänille, jotka päässäni lauleskelevat.

Kiva päivä. Aurinko paistaa ja kaikkea.

No hyvä, että Inezkin on sitä mieltä, että paikka kuulostaa kivalta. Kerrassaan mainiota.
"Se on katsos sellainen juttu, jonka tietävät vin täällä asuvat hevoset. Sellainen.. sisäpiiritieto", kuiskaan kuin salaliittolainen. Sitten kerään ryhtini ja väläytän suoranaisen pepsodent-hymyn.
"Tottahan toki, kultaseni!" kajautan hyvin tätimäisesti, mutta annan ryhtini sitten lysähtää. No niin, Inez hymyilee. Hienoa. Minäkin hymyilen. Hymyily on hauskaa!
"Hymyily on hauskaa!", ilmoitan seuralaisellenikin leveän virneen kera.
"Mutta tiedätkö mikä on vielä hauskempaa? Leikkiminen! Leikitäänkö jotain?" kysyn innoissani, en ole leikkinyt moneen päivään kuin Followerin kanssa. Ai, enkö ole esitellyt Followeria? Hän on tuo tosi kiva kaveri tuossa jalkojeni juuressa, joka katoaa aina kun tulee pilvistä. Hän pitää vain auringosta. Mutta nyt koska pienipörröinen on minun seuranani, niin voin leikkiä Fllowerin sijasta hänen kanssaan!

[Niin ja muuten anteeksi kesto. Kiirettä tuppaa olemaan, ja sen lisäksi Firefox kiukuttelee, eikä kirjaa minua sisään foorulle millään. Pitkin hampain yritän hoitaa roolini kera IE:n. : <]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 07. Touko 2010 19:24

Toinen nyökyttelee tohkeissaan minun jutuilleni ja vaikuttaa muutenkin hyvin pirteältä tapaukselta. Toisen näkökannat ovat myöskin perinjuurin jännittäviä.
"Eikö tästä paikasta tiedä oikeastikaan kukaan muu kuin täällä asuvat hevoset? WOW!" Huudahdan ja olen hyvin positiivisesti yllättynyt. Minähän tiesin huippusalaisen asian, olin siellä huippusalaisessa paikassa ja vielä kaikenlisäksi juttelin tämän hauskan fecin kanssa!
"Mikäs tämän huippusalaisen paikan nimike on..?" Kysyin pilkesilmäkulmassa, minkä perään ravistelin päätäni. Korvassani taisi olla hiekkaa vielä...Aika hassu juttu!

Tamma kertoo mielipteensä hymyilemisestä.
"Joo! Minä pidän hymyilemisestä, sen avulla voi kertoa kaikille kuinka iloinen ja positiivinen hevonen on!" Huudahdan ja innostun toisen ehdottaessa leikkimistä.
"Leikitään vaan, mistä leikistä sinä pidät eniten? Minä pidän erityisesti piiloleikeistä ja juoksukilvoista, koska ne ovat tasavertaisia leikkejä.." Kerron toiselle ja hypähdän hieman. Sitten ravistelin taas päätäni. Korvaan mennyt hiekka ei ollut kivaa.
"Ääh..korvassa on hiekkaa.." Mutisin hiljaa ja ravistelin päätäni taas. Fecillä mahtaisi olla hauskaa, kun minä vaan pudistelin ja ravistelin päätäni koko ajan! Lopulta hiekka lähti korvastani ja nostin katseeni seuralaiseeni iloisesti hymyillen.
"No niin, eikuin aloitetaan vain sitten, vai mitä Kirsikka?"
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 10. Touko 2010 19:21

"Ei tietenkään, tämähän on ihan supersalainen, eikä edes ihmiset tiedä tästä", vakuuttelen pikkuiselle. Minua puistattaa, ihmisethän ovat ilkeitä. Onneksi heitä ei ole täällä, ajaisin ne pois! Hetkeksi korvani ovat kääntyneet luimuun ja ilmeeni muuttunut happamaksi, mutta sitä ei kestä kauaa.
"Tämän paikan nimi.. on.. Caralia!" saan nimen vihdoin kakistettua ulos suustani, kun vierelläni istuva kaniini (joka muuten loikki jo tiehensä, turha etsiä sitä, se meni teelle ystävänsä merivuokon luo) muistutti minua useasti kuulemastani nimestä.

No niin, toinen puhuu taas asiaa. Nyökyttelen pontevasti, kun Inez kertoo hymyilemisestä. Luonnollisesti turvallani on koko ajan leveä hymy, mitä järkeä puhua hymyilemisestä jos ei hymyile? No ei yhtään mitään! Mutta ei siinäkään minusta ole järkeä, että on hiekkaa korvassa.
"Minullakin on", ilmoitan. Ainakin luulisin että on. Niinpä poukkoilen hetken paikoillani päätäni ravistellen, kunnes unohdan miksi pompin kuin kumipallo ja käännähdän juuri parahiksi Ineziin päin.

Nyt kun korvissa ei ole hiekkaa, niin voidaan keskustella vakavista asioista, eli leikkimisestä. Eikun mitä? Onko leikkiminen vakava asia? Haudanvakava. Mutta eihän haudassa ole kivaa? Vai onko? Puhuinko minä tästä juuri äsken? No ihan sama, minulla on meinaan fiksu kommentti! Odottakaas hetki niin yritän muistella mihin se liittyi.
"Ai niin!" huudahdan kun muistan asiani.
"Nyt minä muistin sen", ilmoitan hyvin tyytyväisenä itseeni, ja pidän sitten pienen tauon ennen kuin kerron tämän nerokkaan kommentin Inezillekin.
"Kohta voidaan aloittaa, mutta sitä ennen on pakko sanoa, että sinä et nyt ollut ihan oikeassa. Siis siitä tasavertaisuudesta", totean ja pidän ihan pikkuriikkisen, omahyväisen tauon.
"Katsos kun miten meidän välisemme juoksukilpa voisi olla tasavertainen? Katsos kun sinä olet tuollainen pikkupikkuinen ja minä melkein pelkkiä jalkoja!" pohdin ihmeissäni.
"Se olisi tasavertaista vain jos me molemmat juoksisimme vedessä niin, että molemmilla olisi vaikka polviin vettä", valistan tuota pikkuista, katsokaas nyt, osaan minä viisaskin olla!
"Hah, siitäs saitte", mumisen puoliääneen ja mulkaisen olkani yli melko suurpiirteisesti, eivätköhän ne minun pahimmat viholliseni siellä vaanineet. En minä tiedä keitä he ovat, mutta olen melko varma, että minulla on vihollisia, ne ovat niitä jotka aina seuraavat minua joka paikkaan ja saavat minut törmäämään puihin - tai oikeastaan ennemminkin kävelemään puut tielleni.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Touko 2010 00:20

//Anteeksi kesto. Minua vain ei oikein ole inpiroinut.//

No mutta, olipa hassu yhteensattuma, että Kirsikallakin oli hiekkaa korvassa! Hykertelin itseksekseni, tai sitten ääneen, en ole ihan varma, sillä tuon tamman seurassa tunsin oloni jotenkin erilaiseksi. Hömssäiseksi, hassuksi? Ei, minä en vain osannut kuvailla sitä tunnetta, mutta hauska tunne se oli. Tavallaan. Höristän korviani, kun tuo sanoo musitaneensa jotakin. Kirsikka puhuu tasavaertaisuudesta, jolloin minä nyökyttelen kiivaasti. Kun tamma siirtyy puheessa juoksukilpaan niin, että molemmilla olisi polviin asti vettä, minä innostun.
"Kyllä, tuohan kuulostaa hyvältä? Mistä sinä sen kekseitkään? Olet oikea helmi, tiesitkö sitä Kirsikka?" Kehun tammaa ja otan muutamia askelia kohti merta, kun toinen mutisee jotakin. Sanoiko hän jotakin 'siitäs saitte', vai olinko kuullut ihan väärin? Unohdin kuitenkin asian kääntäessäni pään mereen ja ottaessani pari juoksuaskelta lähemmäs aaltoja. Kun tuo tamma ei vieressäni, katsahdin taakseni.
"Hoi Feci! Mihin sinä jäit? Ranta on täälläpäin!" Huudan rannalle kääntyen sitten takaisin merta kohti ja otin askeleen lähemmäksi aaltoja.
"Hii..kylmää." Onnistuin tokaisemaan ensimmäisten aaltojen lyötyä vasten jalkojani.
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 22. Touko 2010 20:23

[Sama täällä. : < Muutenkaan en varmaan kerkeä taas vähään aikaan oikein vastailemaan tähän peliin kun koeviikko käy päälle, yritän kuitenkin meidän ja Jagan peliin vastailla vähän tiuhemmin.]

Helmi? Minäkö?
"Helmet asuvat simpukoissa. Asummeko me jättisimpukassa?" kysäisen pienemmältä, mutta tämä on jo menossa. Minne? No jaa. Kyllä minäkin menen.. kohta. Ihan kohta. Mutta tämä on niin mielenkiintoista, silmissäni tanssii jänniä värejä ja alan itsekin hyppelehtimään ja poukkoilemaan melkein tasajalkaa paikoillani, etujalkani irtoavat vähän väliä maasta kymmenisen senttiä vaikka takajalkani olisivatkin maassa. Äkkiä repeän pukkilaukkaan, viskon takapäätäni korkealle ja hihitän mielipuolisesti, vaikkakin hiljaa, silmäni ovat lasittuneet ja olisin varmaan jatkanut teutarointiani kunnes jalkani pettäisivät, mutta Inezin huuto saa minut havahtumaan. Aivan tyynesti vaihdan pukkilaukan asialliseen raviin ja ravaan suoraan veteen, joka on todellakin kylmää. Hyppään muutaman jättiloikan niin, että vesi roiskahtaa korkealle pudotessani takaisin, ja sitten ravaan jalkojani korkealle nostellen sopivaan syvyyteen, niin että vettä tosiaan on minua kintereisiin asti. Odotan, että varsakin pääsee lähtökuoppiin.
"Valmiinanna - paikoillanne - HEP!" huudahdan ja vingahtaen lähden parhaani mukaan nelistämään vedessä. Se ei ole lainkaan helppoa, ja pohjakin on epätasainen. Räpiköin sinnikkäästi eteenpäin, minun on pakko päästä ainakin tuolle kivelle saakka! Vesi roiskahtelee korkealle, ja äkkiä kopastun niin, että tuiskahdan turvalleni veteen. Henkeäni haukkoen ponnistaudun kyljeltäni vatsalle ja ravistelen vedet silmistäni.
"Ohops", totean ja ponnistan pystyyn, huomten että polvessani on naarmu.
"Minä en halua leikkiä enää, se sattuu!" ilmoitan kovaan ääneen, ja lähden sitten marssimaan rantaan päin. Sitten huomaan laakean, melko helppopääsyisen kiven, joka pilkistää merestä esiin noin kymmenisen senttiä korkeana, ja ravaan sen luokse. Kiipeän kiven päälle, ja vastoin normaaleja tapojani pyllähdän istumaan. Jään siihen hyräilemään itsekseni, ja pääni huojuu seuratessani muiden silmille näkymättömiä valoilmiöitä. Inezin olen jälleen unohtanut täysin.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Kesä 2010 20:55

[Ollaankos nyt tasoissa, on hieman nimittäin tämä vastaus aika venähtänyt ;DD]

Ensin tuo veti hullua pukkilaukkaa, sitten tuli lähtökuopille. No niin, no niin ja eikun kisa pystyyn! Ampaisin omituiseen laukkaan vedessä, mutta se oli tuskallisen hidasta ja väsytävää. Kisatoverini tuiskahti nurin, joten tasapuolisuuden nimissä minä pysähdyin ja menin katsomaan, miten kävi. Tämä tamma oli kuitenkin nopean puoleista sorttia ja oli ehtinyt karkuun minua rannalle. Lähdin perään hieman sivummalta ja huomasin toisen istuvan kivellä. Kuinka hassu näky! Iso musta hevonen istui kuin koira! Tuijoteltuani näkyä vielä hetkisen huomasin rannalle ravanneen hiirakon ponin. Tuo tervehti minua lyhyesti ja ilmoitti sitten, että vuoristoponeilla oli kokous vuoristossa ja neuvoi minulle sitten reitin oikeaan kanjoniin. Nyökkäsin lyhyesti ja ystävällisesti.
"Juuh, ja tuota.. anna minä kerron vielä hänellekin." Hiirakko sanoi.
"Selvä, minä menen jo edeltä! KAtsotaan pääsenkö oikeaan paikkaan!" Hihkaisin ja lähdin hiirakon osoittamaan suuntaan. Taaksepäin vilkaistessani näin hiirakon lähestyvän mustaa tuttavaani. Leikkimielisyys oli toki hyvästä, mutta en voi kiistää sitä tosi seikkaa, että minusta hän meni leikeissään vähän liiallisuuksiin. Ravistin hieman päätäni ja karautin sitten lyhyeen tikkaavaan raviin kohti vuoristoja. Seikkailut kohti uutta laumaa ja villiyttä odottivat!

INEZ POISTUU
Maikku
 

Re: Pieni, pörreä, mikä se on? [Saa tulla mukaan]

ViestiKirjoittaja Sasu » 19. Kesä 2010 18:55

[Luulisin ettei haittaa, vaikka onkin kestänyt jonkin aikaa kerätä riittävästi inspiraatiota pelata Fecin kanssa, kun Inez on jo mennyt. x )]

Taivaanrannassa on pilvi. Musta pilvi. Musta. Pikimusta. Paha pilvi. Sen takana on lisää pilviä. Ne eivät ole mustia, vaan sadepilvenvärisiä, niin kuin kunnon sadepilven kuuluukin. Ja sitten ihan yhtäkkiä tuulenpuuska huitaisee ylitseni, niin että harja hulmuaa tuulessa ja suolavesipisarat roiskahtelevat päälleni. Brr. On kylmä. Vapisen. Se on sen pilven vika. Ilkeä pilvi. Paha pilvi, sitähän minä olen sanonut.
"Jos vain joskus saan sinut kavioihini niin sinusta ei ole mitään jäljellä", murisen hiljaa hampaideni välistä. Uskaltakoonpa tulla tuomaan tuon sadepilviarmeijansa tänne.

"Hei!" kuuluu ääni. Yritän kavahtaa jaloilleni, mutta kivi on liukas ja kavioni lipsuvat sen pinnalla. Lopputulos on se, että luiskahdan veteen. Au, se sattui, pilven vika. Ei, vaan sen äänen vika. Pyörähdän vihaisesti ympäri, korvat luimussa katsomaan mistä ääni tuli. Se tuli jostain takaani. Ja kas, siinähän seisoo joku hiirakko poni.
"Mitä sinä haluat?" äyskäisen vihaisena. Olen likomärkä, ja täällä on kylmä. Aurinkokin menee pilveen. Poni perääntyy muutaman askeleen, hän on vedessä melkein ryntäitää myöten. Pieni poni, tosiaankin. Ei yhtä pieni kuin joku voisi olla, mutta pieni silti. Ponia pelottaa, miksiköhän? Sitten kuitenkin pelotus menee pois, tai ainakin piiloon virallisuuden taakse.
"Anteeksi, hyvä neiti, mutta vuoristoponeilla on kokoontuminen. Sinä et ole vuoristoponi, joten mihin laumaan kuulut?" hän kysyy hyvin asiallisesti. Asiallisuus on hyvä asia, joten kerään hieman jalkoja alleni, etteivät ne harota joka suuntaan ja kaarran vähän kaulaani.
"Minä en tiedä, anteeksi vain", ilmoitan suurellisesti. Toinen katsoo minua kuin tärähtänyttä, mutta vain hetken. Virallisuus säilyy.
"Voisit olla tasankohevonen. Tai ylänköhevonen. Et ole liittynyt mihinkään laumaan vai?" poni tivaa. Hmm, tasankohevonen? Mikä se on? Ylänköhevonen? Ihan hassua. Mutta hetkonen, liittyä laumaan... se nostaa mieleeni jotain. Ai niin! Joku todella ärsyttävä tyyppi, ja korkeita kukkuloita!
"Hei! Hei! Ylänkö! Se on korkea paikka?" Hypin melkein tasajalkaa vedessä, tämä on nyt jotain todella tärkeää.
"Kyllä, ylänkö on korkeita kukkuloita", hiirakko toteaa melko kärsimättömästi.
"Jos olet ylänköhevonen, sinun pitäisi olla oman laumasi alueella", tämä jatkaa. Mieleni perukoilla liikuskelee jotain... jotain suurta ja mustaa...
"Merel!" huudahdan äkkiä. Ylänköhevoset, Merel, laumarajat! Minä muistan! Ratkean lohduttomaan itkuun.
"Mi-hinä en enää ikinä pä-hääse kotiin ylängölle!" ulvon.
"Olen e-eksynyt", niiskutan, ja hiirakko vetäytyy vähän kauemmas, kuin peläten saavansa jonkin tartunnan.
"Menet vain suoraan koilliseen, niin pääset ylängölle. Seuraat ensin sademetsän laitaa, sitten kun saavut havumetsään menet sen poikki", hän neuvoo kuitenkin ystävällisen kuuloisesti.
"Voi kiitos!" hihkaisen ja melkein kapsahdan toisen kaulaan. Hiirakko on kuitenkin jo vetäytynyt taaksepäin, joten meinaan tuiskahtaa nenälleni. Höh.
"No niin, alapas mennä", poni sanoo ystävällisesti, ja minä käännyn terhakkaasti ympäri. Kun lähden ravaamaan kohti rantaa, hiirakko pyörittelee silmiään, mutta koska en näe sitä en voi tehdä asialle mitään.

Rannalla vilkaisen taakseni. Äh, paha pilvi on lähempänä. Se seuraa minua!
"Taitaa tulla sade", hiirakko mutisee takanani.
"Se seuraa minua!" huudahdan ja ponnistan käynnistä neliin, osuen kuin sattuman kaupalla koilliseen. Hiirakko jatkaa matkaansa toiseen suuntaan. Ylänkö, täältä tullaan! Ähäkutti, etpäs saakaan minua kiinni, ilkeä pilvi!

Oscura Freccia poistuu.

[Kiitokset pelistä. Se oli... mielenkiintoinen. :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron