What´s going on?

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

What´s going on?

ViestiKirjoittaja Almuli » 10. Tammi 2013 16:07

[yksinpeli]

Oloni oli ahdistunut. Metsässä vallitsi täydellinen hiljaisuus, joka oli suorastaan karmivaa. Olisin yksin, yksin valtavalla saarella. Katseeni oli nauliintunut maahan. Joskus saattoi toimia se, että ajatteli asian positiivisia puolia. Oliko se muka mahdollista, jos oli tietämättään virrannut aaltojen mukana autiosaarelle. Kaikki oli niin päin, sanonko mitä. Ajattelin juuri vain heittäytyä takaisin maahan makaamaan.

Kriks.

Kuulin sillä hetkellä risahduksen. Nousin heti kymmenen senttiä korkeammaksi, ja nostin korvat pystyyn kuullakseni enemmän. Enkö olekkaan yksin?. En aikonut perääntyä, ja paeta tuntematonta kauas metsän syvyyteen, vaan otin askeleen lähemmäs. Se saattoi olla peto, saattoi olla toinen hevonen, mutta tuskin mitään vaarallista. Metsässä kaikui jonkun laukka-askeleet. Koitin löytää äänen suuntaa, mutta se ei onnistunut. Jos siellä oli muita hevosia, niin nehän saisivat kertoa minulle missä olen, tai ei hyvä seuraisi. Lähdin samantien ravaamaan, ja loikin pienesti suurten puunjuurien ylitse, katse päättäväisesti suuntaa luoden.

Kun olin päässyt jo kauas lähtöpaikastani, ei edelleenkään näkynyt ketään. Olin juuri pysähtymässä, kun eteeni sakean lehtipuurivistön takaa ilmestyi kimo tamma. Hirnahdin kuuluvasti, ja äkkijarrutuksen myötä maan mullat pöllähtivät minun ja tamman välille.
" Whou, varohan vähän ", tamma naurahti. Ikäänkuin se olisi ollut hauskaa, että toiset tulevat tuollalailla tielle. " Älä rupea minua määräilemään. Kerro mikä tämä paikka oikein on! ", tiuskahdin toiselle. Tuo tamma ei poistuisi ennenkuin kertoisi kaiken. " Ai sademetsä? ", tamma vitsaili hieman. Olin jo valmiiksi ärtynyt, pitikö toisen tamman silti vielä yllyttää koviin keinoihin?
" Kerro missä oikein olen? Rantauduin tälle saarelle vastikään ", valoitin hieman. Toivottavasti tuo ymmärsi ettei nyt huvittanut kaskutella. " Ah, tervetuloa Caraliaan. Haluaisit varmaan tietää laumakäytännöistämme ", tamma sanoi. Kimo vaikutti rennolta ja huumorintajuiselta, mutta ärsytti samalla, olisi voinut ottaa tämän vakavasti. Tyynnyin kuitenkin, kun tämä tarjoutui kertomaan laumoista. Nyökkäsin kulmat kurtussa, sillä en halunnut näyttää iloiseltakaan.
Toinen selitti saarella olevan kuusi laumaa rajoineen.
" Pitäisikö liittyä laumaan ", kysyin. " Miten vain haluat. Itse olen laumaton. Enemmän vapauksia ", tamma kohautti säkäänsä. " Mitä laumaa suosittelisit? ", siirryin suoraan aiheeseen. Tamma huokaisi, mittaili minua katseellaan. " Lumihevoset? Elävät jossain jäätiköllä päin, en tiedä eikä kiinnosta ". Tamma näytti tekevät lähtöä. " Hei, mistä tiedän etten ylitä rajoja, ja kuka on lumihevosten johtaja? ", kysyin samassa paketissa. Jos toinen ei antaisi selviä vastauksia, alkaisin käydä kuumana. Ei ehkä ole aihetta, mutta silti.
" Noo... päättele laumojen nimistä missä on kunkin aluetta. Ja se lumihevosten johtaja... hmm...", Tamma sanoi jääden miettimään viimeistä. " Joku Loskainen aamu tai sinne suuntaan. Voi olla myös ilta ", tamma hihitteli taas. " Aivan sama. Sinä tuskin mitään oikeasti tiedät ", puuskahdin, luimistin tiukasti toiselle, joka lopetti hihittelyn. Lähdimmekin eri suuntiin siitä. Nyt ainakin tiesin, etten ole yksin. Tämähän on koko saari täynnä mahdollisuuksia.
Almuli
 

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron