Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous]

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sasu » 02. Touko 2013 23:27

METSÄPONIEN LAUMAKOKOUS
Pelin muoto on soffline, ja järjestys vapaa.


Gamette

Sama aukio kuin viimeksi. Se ei ole paljolti muuttunut, tuuli on viileämpi kuin edellisellä kerralla. Ja kostea, täynnä meren tuoksua. Eikö kevään pitäisi olla jo pitkällä? Tasanko näytti silti edelleen lähestulkoon talviselta, vaikka ei sitä tästä ihan nähnytkään. Oli satanut paljon enemmän, kuin olin odottanut. Toivon kuitenkin, että taivasta osittain peittävät pilvet pysyisivät poutapilvenriekaleina. Olisi inhottavaa yrittää huutaa kaatosateen yli, suorastaan mahdotonta. Ainakin toistaiseksi korkeimpaan pisteeseensä kohonnut aurinko onneksi vielä näkyy pilvien takaa, minkä luulisi helpottavan ajankohdan arviointia. Olisi hienoa, jos mahdollisimman moni saapuisi paikalle mahdollisimman aikaisin. Myöhästyneitä olisi aivan varmasti, mutta sille ei sitten vain voisi mitään. Ilmoitus kokouksesta oli kuitenkin lähtenyt liikkeelle ajoissa, ja uskoisin sen tavoittaneen kaikki, jotka tavoitettavissa ovat.

Orion liikahtaa vähän matkan päässä siihen malliin varautuneesti, että joku on tulossa. Käännän korvani pojan kanssa samaan suuntaan ja kuulenkin pian kavioiden tömähtelyä vasten sademetsän pehmeää pohjaa. Melkein samaan aikaan näen lähestyvän kirjavan hahmon. Délle? Kyllä vain. Tervehdin, ja vaihdamme pari ystävällistä sanaa. Délle on tehnyt hyvää työtä, mutta näyttääkin jo uupuneelta. Ei sillä, jotenkin kulahtaneeksi minäkin tunnen oloni. Ja niin paljon muistettavaa.. Käyn yhä uudestaan ja uudestaan pääni sisällä läpi listaa asioista, jotka on tänään kerrottava, ja hevosista, jotka on tavattava.

Mutta vaikka tämä kaikki onkin niin kovin stressaavaa, odotan toisaalta myös mielenkiinnolla laumalaisteni tapaamista. Olisiko joukossa uusia kasvoja, joihin en ole vielä ehtinyt törmätä? Hyvinkin todennäköistä. Kuinka monta vanhaa tuttua saapuisi paikalle? Siitä minulla ei ole aavistustakaan. Vilkaisen sivusilmällä Orionia. Nuorukainen tarkastelee aukeaa vaiteliaana. Olen helpottunut, ettei hän ainakaan vaikuta tavattoman hermostuneelta näin suuren hevosjoukon tapaamisen takia. Kohtaan Déllen katseen, ja tamma hymyilee minulle. Hymyilen takaisin. Kun hevosia alkaisi saapua paikalle, unohtaisin varmasti jännitykseni pikku hiljaa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 05. Touko 2013 19:51

Inga

Minusta tuuli tuntui kylmältä kesäkarvaan puhaltaessaan. Edelläni käveli harmahtavan sävyinen tamma, joka oli saattanut minunkin tietooni tämän kokouksen. Hän oli kuullut sen ystävältään joka oli kuullut sen joltain.. Olen aika varma, että koko homma on vain huhupuheiden saatossa muuttunut. No, olin kuitenkin lähtenyt hänen peräänsä, sillä jos kyseisellä alueella olisi mitenkään mahdollista törmätä koko laumaan ja etenkin johtajaan, niin tästä mahdollisuudesta olisi otettava kaikki irti. Harmaa tamma, joka oli pyytänyt kutsumaan itseään Belleksi, oli ollut mielestäni hyvin ystävällinen. Nyt kuitenkin tonsin oloni hiukan huiputetuksi kipittäessäni hänen kanssaan keskellä sademetsän ahdistavan paksuja aluskasvillisuuksia.

Lopulta olimme Bellen mukaan perillä. Aukiolla oli meitä ennen vasta voikon värinen tamma sekä toinen kirjava yksilö. Hetken katselun jälkeen havaitsin myös harmaan varsan vähän matkan päässä voikosta. Belle kuiskasi minulle, että yksivärinen tamma oli nimeltään Gamette. Minä nyökkäsin ja seurasin Bellen perässä kirjavan luokse. Kirjava oli ilmeisesti tämä ystävä, jolta Belle oli kuullut laumakokouksesta. Katsoin johtajarta ihailevasti ja laskin katseeni alas.
"Öh, mukava tavata teitä, johtajar", sanoin lyhyesti ja vetäydyin sitten kauemmaksi. En halunnut herättää liiaksi huomiota.. Tulisikohan tänne orjeja jossakin vaiheessa?
Vertaveli M
 

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Touko 2013 22:17

KHIMAIRA

Rajavartijalla täytyi olla tiettyjä ominaisuuksia. Olin huomannut sen välittömästi astuessani virkaan. Heidän täytyi olla lehmänhermoisia, sopeutuvaisia ja ennen kaikkea, luotettavia. Eli yksinkertaisesti kaikkea mitä minä en ollut kuin vähäisin määrin.
Mutta ehkä Gamette oli kuitenkin tehnyt mielestään oikean ratkaisun hätäisessä tilanteessaan ja kyllä minä tajusin vähän edes yrittäväni olla hänen luottamuksensa arvoinen. Miellyttämään en rupeaisi, joku muu saisi vapaasti nuolla maata hänen jalkojensa alla, mutta voisin minä yrittää ruodussa pysyä.

En oikeastaan tiennyt miksi.
Mutta joka tapauksessa, heti kuultuani laumakokouksesta, olin vaihtanut tavallisen kireäliikkeisen käyntini laukaksi ja rientänyt sademetsään kuin tuli hännän alla. Nyt, haistaessani ilmassa muutamia muita tuoksuja, kerkesin ajatella tapaamistani johtajattaren kanssa.
Minulle, vaikka olin kuitenkin melkoinen antisosiaali, tapaaminen oli ollut yllättävän miellyttävä. Kai minä sitten vain siedin voikkoa persoonana. En voinut suoranaisesti sanoa pitäväni kenestäkään lähelläni ikinä käyskentelevästä sen kummemmin, mutta johtajattaremme oli siedettävä.

Aukiolle tullessani huomasin, ettei meitä ollut täällä kovin montaa, Gamette jonkun kirjavan tamman seurassa, vaalea orivarsa, sekä joku vieras tamma.
En kiinnittänyt heistä keheenkään kovin kummoista huomiota, Gametelle soin vähän tavallista lempeämmän nyökkäyksen. Jospa hän saisi pidettyä ohjakset tiukasti käsissään.

Enemmän minua tosin ahdisti se, etten tiennyt paljonko tänne oli hevosia änkeytymässä meidän lisäksemme. Mutta sitäkin oli varsin turha stressata, tulisi jos tulisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja wispie » 16. Touko 2013 00:42

Dostoi seurasi kuuliaisena porukkansa päätä, hevosta, joka oli viettänyt alueella tarpeeksi aikaa tunteakseen sen kuin omat kavionsa. He olivat lähteneet viime tingassa alueiltaan, ottaen huomioon, että heidän vauhtinsa täytyi olla maltillinen - seurueen jäsenillä kun oli varsoja. Ruunikko ori kulki ryhdikkäästi viimeisenä, sillä hän oli vannonut pitävänsä huolen, ettei yksikään varsa harhautuisi poluilta. Se olikin kyllä vaikeaa. Joukkoa johtava tamma oli todellakin luovuttanut vastuun vanhemmasta varsastaan hänelle. Orivarsa oli keskittymishäiriöinen, rasavilli, hömelö ja myös melko kömpelö, ja hän sai usein palauttaa pikaisesti villikon takaisin sivupoluilta ja ohjailla häntä ripeästi eteenpäin, etteivät he eksyisi muista.

Dostoi ei vielä tuntenut aluetta täysin omakseen. Eihän Dexton-varsakaan nyt mikään kehityshäiriöinen ollut, kyllä he olisivat muut löytäneet jossain vaiheessa, mutta porukasta jättäytyminen saattaisi huolestuttaa varsan emää ja vähentää tämän luottamusta Dostoihin. Ja luottamuksen vähentyminenhän oli kuin kasvojen menettäminen kypsään ikään ehtineelle venäjänratsulle. Luottamus oli tärkeää, se osoitti, että hän oli osa yhteisöään. Sen tähden hän ei osannutkaan harmitella varsan paimentamista, vaan hän oli lähinnä kiitollinen, että sen emä Sammy pystyi luottamaan häneen näinkin paljon. Eikä varsakaan puutteistaan huolimatta ollut mikään kauhukakara.

Dostoi näki, kuinka jonon kärkitamma kaarsi jo aukiolle, jolloin jonomainen muodostelma rikkoutui hevosten pyrkiessä hakemaan paikkansa aukiolla. Ei liian keskeisellä asemalla, ellei ollut valmiiksi jo sanottavaa, muttei liian kaukana, jotta kuulisi hyvin. Dexton ja muut varsat riensivät tapaamaan toisiaan, saman lauman jäsenien eri porukoiden varsojakaan kun ei joka päivä nähnyt. Heidän joukkiostaan Joshua, nuori voikko ori lähti kaitsemaan lapsia. Lähinnä se katsoi vähän, ettei mitkään pikkupedot havittelisi niitä. Dostoi oli ehtinyt vaihtaa muutaman sanasen hyvinkäyttäytyvän nelivuotiaan kanssa, ja hän oli tullut ehdottoman vakuuttuneeksi tämän kunnollisuudesta. Mikäli ruunikko-orilla olisi ollut tytär, Joshua olisi ollut hänen unelmavävynsä.

Hän ei ollut tavannut paikalla olijoista moniakaan, vaikka hän nytkin liikkui useampihenkisen seurueen kanssa. Johtajan hän oli sentään tavannut, mikä teki hänen olonsa vähän itsevarmemmaksi. Tälle hän nyökkäsi tervehdykseksi. Oli soveliasta olle häiritsemättä häntä joutavin kuulumisin. Ori myöskin varmisteli mielessään ja kävi läpi viime aikojen tapahtumia, oliko hän toiminut aina niinkuin hänen johtajattarensa toivoisi... Ja kaiken järjen mukaan hän oli toiminut moitteettomasti, mutta pieni epävarmuus ei ollut lähteäkseen. Se saattoi johtua siitä alitajuntaisesta harmistuksesta, jonka aiheutti se, etteivät he olleet ensimmäisiä hevosia paikalla. Mutta se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Mikäli hän olisi ollut yksin liikkeellä, hän olisi ollut varmasti ensimmäinen.

Hän tarkasteli jokaista jo paikallaolijaa yksi kerrallaan, koittaen tosin tehdä sen mahdollisimman huomaamattomasti. Hän ei tietenkään halunnut provosoida tovereitaan.
Orille tuntematon kirjava tamma - jonka Dostoi arvioikin kunnolliseksi - huomasi kuitenkin hänen tutkivan katseensa ja hymyili hänelle ystävällisesti. Ruunikkö hymyili hämillisenä takaisin, kääntäen pian katseensa. Hän olisi punastunut, mikäli se olisi hänelle ollenkaan soveliasta.

Johtajatarta lähellä oleskeleva tumma hevonen ei herättänyt hänessä tunteita suuntaan tai toiseen. Aukiolla oli myös joku harmaa hevonen, jota hän ei tuntenut. Sen vieressä olevan hevosen hän sensijaan tunnisti, ja tällekin hän nyökkäsi, jatkaen. Joukkiossa ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään rettelöitsijöitä, ainakaan vielä. Oli jännittävää arvioida heidän laumaansa uudelta kantilta, ennen hän oli lähinnä arvioinut, kenen kantti kestää pisiten. Nyt näkökulma oli aivan erilainen, kuin armeijassa oli. Se ei tietenkään tarkoittanut, ettei armeijan oppia voisi soveltaa täällä.

Dostoi odotti vaiti, että johtajatar aloittaisi puheen. Tosin näytti vielä siltä, että joitakuita odoteltiin. Laumahan oli isompi kuin hän oli odottanutkaan.
Sammy alkoi yllättäen vaihtamaan kuulumisia johtajan kanssa, hiljaisen odottelun sijaan.
"Metsässä lehtipuihin on auenneet ensimmäiset pikku nuput. Niitä piti vähän matkan varrella maistella... Ne ovat niin terveellisiä, lapsillekin, ja niidne aika menee niin nopeasti ohi! Muutama päivä ja parhain sesonki on mennyt!" Hän puheli joutavia hyväntuulisena.
"Tämä pikkuinenkin jo kovasti yritti maistella!" tamma naurahti, ja tönäisi pikkuistaan rohkaisten tätä menemään tapaamaan tuttavuutta yrittävää toista varsaa.

'Naiset', Dostoi tuumasi ja tuhahti. Nyt piti keskittyä, ei lörpötellä.

[Toivottavasti ei mitään hirveitä plotholeja :D]
wispie
 

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Siuri » 21. Touko 2013 17:47

Vonder

Olin hieman hämmentynyt, kun kuulin sademetsässä pidettävästä laumakokouksesta. Tämä oli minun ensimmäiseni. Olen joskus kuullut puhuttavan näistä, mutten koskaan itse ollut sellaisessa.
Olisikohan paikalla paljonkin hevosia? Gamette-johtajatar varmasti! Entä se sen varsa?
Jännittää.

Ravaan reippain ja hieman jännittynein askelein sademetsässä. Tiedän tasan tarkkaan mihin minun on mentävä, minulle oli neuvottu paikka niin hyvin. Silti vähän epäilyttää, pääsisinkö perille.
Aurinko paistaa taivaalta ja linnut laulavat. Ilma on melko viileä, mutta muuten todella kesäinen.

Kun huomaan olevani jo lähellä tasangon rajaa, käännyn vasemmalle. Kovin pitkään ei tarvitse kävellä, kun näen edessäni pienen aukion, jossa on hevosia. Näen Gameten ja sen varsan, mutta ne ei taida huomata minua. Lisäksi aukiolla on myös muita hevosia, mutta ei yhtäkään minulle ennestään tuttua. Niinpä astun puiden seasta keskemmälle ja jään yksin paikoilleni seisomaan.
Mitä nyt tapahtuu?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Sasu » 09. Joulu 2013 16:16

Kauaa ei minun ja Déllen tarvitse keskenämme seisoa. Hevosia alkaa pikkuhiljaa ilmestyä aukealle sen eri laidoilta. Useat tulevat pareittain, muutama tervehtii oma-aloitteisesti, mutta kaikille joka tapauksessa ainakin nyökkään.
"Kuin myös", vastaan ensimmäisten joukossa saapuvan nuoren tamman epävarmaan tervehdykseen. En muista nähneeni häntä ennen - ilmeisesti siis upouusi laumalainen. Tämän seuralainen taitaakin ollla Déllen ystävätär, ja olen minä hänenkin kanssaan tainnut sanan tai pari vaihtaa. Nyt tyydyn kuitenkin vain nyökkäykseen, jotten häiritsisi ponikaksikon juttelua. Seuraavakin paikalle saapuva tamma on tuttu. Vastaan reippaasti Khimairan nyökkäykseen ja hymyilen pikaisesti. Minun pitäisi varmaan kysellä häneltä, mitä rajoille kuuluu, mutta ehkä parempi hoitaa se kokouksen jälkeen.

Aukiolle astelee muutamia vähän tuntemattomampia, ja sitten kerralla isompi seurue mukanaan useampi varsa. Hymyilen pikkuisten kirmatessa vähän kauemmas aikuisista muodostamaan oman pienen rinkinsä. Voikko nuorukainen, jonka muistan kyllä tavanneeni mutta jonka nimeä en millään saa päähäni, menee lasten perässä pitämään näitä silmällä. Yksi varsoista näyttää erityisen tutulta... Ah, nyt muistankin. Annan katseeni kiertää seurueen aikuisissa, ja kyllä vain, Sammyhan se siinä. Kun hän näkee minun huomanneen hänet, Sammy hymyilee ja tulee vähän lähemmäs. Sillä aikaa ehdin huomata myös toisen tutun hevosen. Nyökkään Dostoille hymyillen ennen kuin käännyn taas Sammyn puoleen. Naureskelen Sammyn yrittäessä patistaa varsaansa toisen lapsen luo.
"Ette te viimeisten joukossa olleet, ei mitään hätää. Pitäähän sitä käyttää hyväkseen tilaisuus herkutteluun, jos sellainen tulee eteen", tuumaan. "Teillä oli varmaan rankka matka näin isolla porukalla. Orion on nykyään jo kasvanut niin isoksi, että kuljeskelee mieluummin omia polkujaan, mutta kyllä kaikkia matkoja sai aika kauan taittaa, kun hän oli ihan pieni."
Sivusilmällä näen Orionin vaikuttavan vähän siltä, että hänen tekisi mieli hivuttautua pikkuhiljaa kauemmaksi minusta. Sammy kuitenkin vain naureskelee.
"Menihän siinä aikaa, mutta toisaalta kun on iso porukka, on myös monta silmää vahtimassa!"
Nyökyttelen hymyillen. Juttelemme Sammyn kanssa niitä näitä vielä vähän aikaa, mutta jossain vaiheessa hevosia ei tunnu enää saapuvan yhtä tiheään tahtiin kuin äsken. Meitä on melkeinpä enemmän kuin luulin, mutta toisaalta joukosta puuttuu monta tuttua kasvoa. En kuitenkaan anna sen vaivata itseäni - kyllä he vielä ehtisivät tulla. Sammy palaa varsojen luokse ja minä astelen pienelle kohoumalle aukean keskipaikkeilla. Selvitän vähän kurkkuani ennen aloittamista.

"Saisinko huomionne, kiitos!" pyydän kuuluvalla äänellä ja yritän edelleen kerrata, mitä kaikkea minun pitää oikein kertoa. Puheensorina vaimenee yllättävän äkkiä, ja tunnen kaikkien katseen nahoissani.
"Tervetuloa metsäponien laumakokoukseen! On hienoa nähdä teidät kaikki paikalla. Minä olen metsäponien johtajatar Gamette", esittäydyn. "En tiedä, onko joku teistä jo kuullut huhuja siitä, miksi kutsuin teidät koolle - ja miksi myös kaikki muut laumat on kutsuttu omien johtajiensa vetämiin kokouksiin. Kyse on hyvin vakavasta asiasta, ja se varmasti herättää kysymyksiä ja huolta, mutta pyytäisin teitä odottamaan, että saan puhuttua loppuun. Vastaan kyllä parhaani mukaan kysymyksiin, kunhan olen saanut asiani kerrottua."
Ei joukosta ainakaan vastaväitteitä kuulu. Nyökkään tyytyväisesti ja selvitän taas kurkkuani.
"Asia on niin, että Caraliaan on ilmestynyt vaarallinen, tarttuva tauti. Sen varsinainen alkuperä ei ole selvillä, mutta se on lähtenyt leviämään laumattomien alueelta. Aavikkohevosten johtaja tapasi maillaan sairastuneen laumattoman, joka ehti kertoa taudista ennen menehtymistään", kerron kuuluvasti ja vakaalla äänellä. Tieto ihan varmasti hermostuttaisi monia, mutta päivittelyn aika olisi myöhemmin. Yritän pitää sekä ääneni että olemukseni tarpeeksi tiukkana ja määrätietoisena. Jokaisen olisi kuultava - ja kuunneltava - tämä.
"Taudin oireita ovat paiseet pään alueella, sierainten runsas vuoto ja voimakas yskä. Jos tapaatte hevosen, joilla huomaatte tällaisia oireita, suositus on pysytellä mahdollisuuksien mukaan kauempana, sillä sairaus on tarttuva. Jos se pääsee kunnolla irti, se saattaa levitä epidemiana koko saarelle."

Nämä olivat raskaita asioita kuulla, vielä raskaampia kertoa. Etenkin, kun paikalla on näin monta varsaa. Eivät he välttämättä ymmärtäisi kaikkea kertomaani, mutta varmasti he huomaisivat yleisestä tunnelmasta, että jotain on vialla.
"Tartuntavaaran takia kaikki rajat ovat tästä kokouksesta eteenpäin ehdottomasti suljettuja, kunnes toisin ilmoitetaan", kerron painokkaasti. "Yhteismaa on siis täysin kiinni, eikä yhdelläkään laumalaisella ole lupaa mennä toisen lauman alueelle. Rajojen rikkomisesta seuraa rangaistuksia, ja rikkomusten valvontaa on tehostettu. Tiedän, että tämä saattaa joidenkin teidän mielestä kuulostaa kohtuuttomalta, mutta taudin leviäminen on estettävä", perustelen laumalaisilleni.
"Siihen tarvitaan kuitenkin teidän jokaisen panosta. Niinpä kellä tahansa laumalaisella on oikeus, ja myös velvollisuus, puuttua luvattomiin rajanylityksiin, jos sellaisia havaitsee. Ihan jokaisella teistä."
Rajojen sulkeminen herättää varmasti vastustusta. Ehkä ensin sitä ei oteta ollenkaan vakavasti, ajatellaan vain, että ovathan ne tähänkin asti olleet melkein kiinni. Nyt ei kuitenkaan ole enää edes yhteismaata, jolla eri laumoista olevat perheenjäsenet voisivat tavata. Tällä kertaa liikkumiskielto on ehdoton.

"On ensiarvoisen tärkeää, että saisimme taudin leviämisen aisoihin. Ikäväkseni minun on nimittäin kerrottava, ettemme vielä tiedä hoitokeinoa taudille", sanon, ja yritän pitää ääneni mahdollisimman asiallisena. "Saarella on todella, todella vähän parantajia verrattuna siihen, miten monta hevosta ja laumaa täällä on. He totta kai tekevät parhaansa, mutta taakka on melkoinen. Niinpä toivoisinkin, että jos kuka tahansa teistä paikallaolijoista tietää jotain parantamisesta, tulisi puhumaan minulle kokouksen jälkeen! Olen valmis ottamaan vastaan kaiken saamani avun."
En mainitse, että parantajien luku on surulliset kaksi kappaletta. Kyllä minä ymmärrän, ettei moni ole kovin kiinnostunut perehtymään rohtoihin, ja vaikka olisikin, niin kouluttajia ei välttämättä löydy. Nyt tilanne saattaa kuitenkin olla hitusen erilainen kuin yleensä - toisin sanottuna vaihtoehtoja ei ole.
"Myös parantamisesta kiinnostuneet voivat tulla juttusilleni. Parantajamme ovat kiireisiä, mutta heidänkin työtaakkaansa helpottaisi pitkällä tähtäimellä, jos he voisivat kouluttaa lisää viranhaltijoita avukseen", kerron ja luon silmäyksen kaikkiin paikallaolijoihin. Moniko osoittaisi kiinnostusta? Parantajan homma on paitsi vaativa, luultavasti myös riskialtis. Ei mikään takaa, etteivät he saisi tartuntaa potilailtaan.
"Parantajat kuitenkin yrittävät koko ajan löytää jotakin apukeinoa. Jos he keksivät jotain, tai jos tilanteessa tapahtuu joku muutos, pistän viestiä liikkeelle kulkemaan laumamme keskuudessa. Kun tilanne laantuu, siitä kyllä tiedotetaan laajasti ja huolellisesti, mutta siihen asti rajat pysyvät ehdottoman suljettuina", painotan vielä.

"Myös muihin virkaan halukkaat saavat mielihyvin tulla puheilleni. Meillä onkin täällä muutamia viranhaltijoita paikalla. Déllen jotkut teistä ovat saattaneet jo tavatakin hänen levittäessään sanaa kokouksesta", totean. Délle astelee vierelleni ja nyökyttelee muille laumalaisille.
"Lisäksi joukossamme täällä on rajavartijamme Khimaira. Tulisitko käymään tässä, jotta muutkin näkisivät sinut?" pyydän ruunikolta ystävällisesti. Sen perusteella, mitä Khimairan kanssa olen ollut tekemisissä, hän ei välttämättä innostu ajatuksesta ihan hirveästi, mutta minusta olisi hyvä, että laumalaiset tunnistaisivat joukossaan olevat viranhaltijat. Enkä minä mitään esittäytymispuhetta pyydä, kunhan kävisi tässä kääntymässä.
"Sekä rajavartijoita että viestinviejiä kaivattaisiin kuitenkin vielä lisää. Jos kellään teistä on vähänkään sellainen olo, että virka kiinnostaisi, tulkaa juttelemaan!" kehotan. "Ja ai niin! Jos joukossa on uusia laumalaisia, jotka eivät ole vielä liittyneet virallisesti metsäponien jäseniksi, niin tulkaa toki tekin juttusilleni."
Luon silmäyksen joukkioon. Ilmeisen hyvin kaikki ovat ainakin tähän asti jaksaneet kuunnella - eikä heidän oikeastaan paljon pidemmälle tarvitse jaksaakaan.
"Tässä oli kaikki, mitä minulla oli kerrottavanani. Nyt on teidän vuoronne. Jos teillä on kysyttävää, kysykää vain rohkeasti", kehotan. "Khimaira, voisitko sinä jäädä vielä hetkeksi? Haluaisin vähän kuulla, mitä rajoilla tapahtuu", sanon vähän hiljempaa. Sitten ei kai auta kuin odotella, olisiko jollain jotain kysyttävää, tai haluaisko joku peräti astua johonkin vapaana olevista viroista. Minä toivon, että joukosta löytyisi edes joku etäisesti kiinnostunut.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Joulu 2013 20:03

Sitä mukaa kun hevosia tuli aukealle, minä peräännyin kauemmas. Inhosin tätä tunnetta, kun en saanut päättää omasta yksityisyydestäni. Jämähdin seisomaan aivan metsänreunaan, hieman vastahakoisesti korviani höristäen kuullakseni sen, mitä Gametella oli kerrottavanaan. Eihän se minua enää yllättänyt, mutta eipä tässä kai muutakaan tekemistä ollut kuin nyökkäillä hyväksyvästi.

Vähitellen annoin lauseiden mennä kokonaan ohi korvien, kunnes kuulin yhtäkkiä nimeni lausuttavan. Voi nyt helvetti... "Tulisitko käymään tässä, jotta muutkin näkisivät sinut?"
Kohotin katseeni suoraan Gametteen ja korvani luimistuivat epämiellyttävästi. Kohensin kuitenkin ryhtiäni ja astelin pää pystyssä johtajattareni luokse, muiden katsellessa vierestä hiljaisina. Seisahduin sekunneiksi voikon vierelle, katseeni pyyhkäisi laumaa. Nyökkäsin ja peräännyin sitten varjoisempaan Gameten taakse.

Tamma täsmensi vielä joitakin asioita, minun katseeni kierteli edestakaisin kovin mitäänsanomattomasti. Viimein kuulin taas nimeni, tällä kertaa hiljaisemmalla sävyllä lausuttuna. Korvani nappasivat loputkin lauseesta ja katsahdin Gametteen, samalla välinpitämättömästi nyökäten. Tapahtuiko rajoilla sitten kuitenkaan yhtään mitään? Ei.
Ei kai.

Odottelin vaiti aloillani olisiko muilla vielä jotain sanottavaa, kysyttävää tai ilmoitettavaa. Toivoin vain, että asiat hoituisivat mahdollisimman nopeasti ja pääsisin äkkiä karkuun näitä tilanteita.
Todellisuudenpakoiluni ei järjestynyt tässä keskellä kaikkea.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Joulu 2013 00:54

Vonder

Hetken on hiljaista. Jotkut laumalaiset juttelevat toisilleen, osa taas katsoo malttamattomana Gamettea. Minä myös.
Kauaa ei tarvitse odottaa, kun Gamette aloittaa puheensa. Ensin hän kiinnittää huomiomme itseensä ja sitten toivottaa meidät tervetulleiksi.
Hän aloittaa kertomalla, että jotain vakavaa on tapahtumassa. Korvani nousevat hörölle kun kuuntelen Gameten kertovan jostain taudista, joka on leviämässä Caraliaan.
Kuuntelen, kuuntelen ja kuuntelen. Ajatukseni eivät oikein vielä liiku suuntaan eikä toiseen, kunhan vain yritän sisäistää kaiken, mitä Gamette oikein kertoo. Jotain paiseista ja rajojen sulkeutumisesta.

Kun Gamette jatkaa puhettaan viroista ja esittelee jonkun hevosenkin, niin alan vihdoin ymmärtää kaiken, mistä on kyse. Jollain tapaa tuntuu, kun katoaisin omaan kuplaani enkä edes kuule, mitä ympärilläni puhutaan. Sen sijaan olen huolissani. En itsestäni, en edes laumastani vaan jostain vielä tärkeämmästä - äidistäni.

Kun Gamette päättää kokouksen, lähden pää kolmantena jalkana laukkaamaan kovaa vauhtia rajoille. Jos olen oikein nopea, ehdin vielä yhteismaalle ja sitä kautta aavikoille!
Toisaalta..
Vauhtini loppuu kuin seinään. Katson taakseni, kukaan ei ole lähtenyt tänne päin.
En kai minä sentään voi rajoille enää mennä? Vai voinko? Vastahan Gamette sanoi, että rajat on suljettu ja että jos ylittää sellaisen niin saa rangaistuksen. Mitä? Erotetaan laumasta? No en minä nyt sitä halua! Vihdoin olen löytänyt jotain uutta ja kivaa, jotain omaa.

Mieleni tasapainottelee kahden vaihtoehdon välillä.
Äiti on kyllä vahva, se selviää varmasti. Ehkä minäkin vain pysyttelen täällä ja käyn sitten katsomassa, kun on taas lupa mennä yli.
Tai no, katsotaan mitä käy..

Vonder poistuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Sasu » 21. Joulu 2013 21:56

Kun olen saanut kokouksen päätettyä, osa jää aukealle, ehkä vähän epätietoisen oloisina, osa lähtee heti. Ehdin juuri ja juuri nähdä vilauksen etäisesti tutun näköisestä kirjavasta värityksestä, mutta sitä kantava hevonen singahtaa niin nopeasti paikalta, ettei minulla ole toivoakaan saada päähäni, kuka hän mahtaisi olla. Ihan muutama tulee vaihtamaan vielä sanan tai pari, mutta pääasiassa hevoset lähtevät poispäin aukealta kuka yksin, kuka pienissä ryppäissä, ja muutama vähän isommallakin porukalla. Tunnelma on.. epäuskoinen. Katsellessani laumalaisteni ilmeitä voin kuvitella, etteivät hekään onnistu sisäistämään tätä hetkessä. Haluaisin niin kovasti auttaa heitä kaikkia, vakuuttaa joka ikiselle, että kyllä tämä tästä, kaikki selviää - mutta kai minäkin alan olla niin maailman kuluttama, että tiedän ettei se kannattaisi. Toisaalta, ehkä minä olen vuosien saatossa vähän onnistunut viisastumaankin. Turha sanahelinä ei lohduttaisi ketään, mutta teot, teot ovat se joka puhuu hevosen puolesta paremmin kuin sata lohduttavaa sanaa tällaisina aikoina. Sen minä yritän pitää mielessäni kääntyessäni Khimairan puoleen.

"Onko rajoilla sattunut jotain? Ollut levotonta?" kysyn tältä ehkä hieman tavallista hiljaisempaan ääneen. Aukealla on vielä joitakin hiljaisempaan tahtiin lähteviä hevosia, ja haluaisin pitää tämän keskustelun edes muodollisesti kahdenkeskeisenä.
"Oletko kuullut Hydrasta mitään viimeaikoina?" kysyn myös. Totta kai pistin merkille, ettei metsäponien toista rajavartijaa näy mailla halmeilla. Siitä on ylipäätään aikaa, kun viimeksi hänet tapasin. Ei Khimaira välttämätä siskonsa liikkeistä tietäisi, mutta kannattaahan sitä kysyä.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja wispie » 21. Joulu 2013 23:51

Sammy ja muut samoille alueelle suuntasivat jo metsänreunaan, samaa reittiä takaisin. He olivat huolestuneita, osa heistä oli hiljentynyt, kun varsat olivat kysyneet, mitä kokouksessa puhuttiin. Sammy ei kuitenkaan ollut hiljenevää tyyppiä. Kertoessaan Joshualle, joka oli ehtinyt kuunnella vain puolella korvalla pitäessään silmällä poikkelehtivia pikkuisia, Sammy kuulutti koko röykkiön varsoille leviävästä taudista. Sammyn ystävä Kuulas närkästyi silmittömästi moisesta, sillä hänen mielestään varsojen ei tarvinnut kuulla moisesta.
"Sammy! Sinä pelästytät pikkuiseni!" Kuulas oli tarkka ensimmäisestä varsastaan.
"Pitäähän lapsien osata varoa, jos näkevät jonkin sairastuneen!", Sammy kivahti. Hän yritti tapaansa ajatella perheyhteisönsä tulevaisuutta. Dostoi nyökytteli, hän oli samaa mieltä Sammyn kanssa. Varsojenkin piti tietää, mistä oli kyse. Paapominen johtaisi ongelmiin.
"Ei heidän silti tarvitse elää pelossa!" Tämän kaltaiset eripuraa kylvävät väittelyt kuitenkin pelottivat varsoja varmaankin itse uutista enemmän, joten Joshua näki parhaaksi puuttua meininkiin.
"Turha sitä on nyt miettiä. On hyvä että osaavat varoa, vaikka on epätodennäköistä, että rajojen sisälle pääsisi tartunnan saaneita. Siitä lauman rajavartijat pitävät huolen. Tärkeintä on hädän hetkellä, että me pidämme yhtä ja varsoilla on turvallinen yhteisö", Joshua tyynnytteli tammoja, jotka tyytyivät sovintoesitykseen ja nyökkäsivät hyväksyvästi. Dostoin kunnioitus nuorta oria vastaan kasvoi, Joshua oli varsin kypsä ikäisekseen.

Mutta ruunikon huoli kuitenkin kasvoi. Johtajatar oli sanonut, että rajavartijoita ei ollut liiaksi, ja he ensisijaisesti turvasivat lauman sisäisen terveyden. Dostoi koki, että hänen paikkansa saattoi olla juuri tuossa virassa. Hän mietti sekunnin, pitäisikö hänen mieluummin suojella Sammyn perheyhteisöä läheltä, mutta Johtajattaren huolestunut katse palasi orin mieleen kannustaen häntä ylevämpään toimintaan.
"Sammy", Dostoi kröhäisi kurkkuaan varovasti, ja tamma käänsi katseensa hänen puoleensa.
"Minä aion ryhtyä rajavartijaksi, joten palaan johtajattaren luo", ori sanoi, ja hänen katseessaan oli suurta vakavuutta.
"Eikö se ole vaarallista?" Dexton kysyi. Varsa oli kuunnellut taas silloin kuin ei olisi tarvinnut.
"Jos toimii viisaasti, se ei ole sen vaarallisempaa kuin aiemminkaan", Joshua ei halunnut pelästyttää varsoja. Sammy ja muut aikuiset tuijottivat häntä hetken ihmetellen, arvioiden, oliko hän tosissaan.
"Selvä", Sammy sanoi ykskantaan, räpäytti silmiään pari kertaa hämmentyneenä ennen kuin jatkoi:
"Sitten emme näekkään varmaan vähään aikaan, että onnea matkaan", hän yritti hymyillä lempeästi, mutta hymyssä oli huolestunut sävy.
"Onnea!" Muutkin toivottivat, joku vähän tuhahdellen, että luuliko Dostoi että siitä oli siihen, jotkut lempeän luottavaisina, että hän todella huolehtisi heidän turvallisuudestaan. Muut jatkoivat matkaansa, mutta Joshualle hän vielä sanoi pari sanaa.
"Pidäthän heistä huolta. Olet oikein viisas, mutta kaiken varalta toivotan onnea elämääsi", Dostoi sanoi, ja hänen vakavassa ilmeessään oli aavistus helpottunutta hymyä. Ehkä tämä nuorempi sukupolvi ei ollut aivan toivoton, ehkä Dostoin ei tarvinnutkaan itse rakentaa maailmasta valmista. Saattoi luottaa jonkun jatkavan työtä.
Voikko ori nyökkäsi, toivotti hänelle yhtä lailla onnea, jolleivat he näkisi vähään aikaan.

Sitten Dostoi kääntyi, jätti ryhmän ja laukkasi kohti aukeaa toivoen ehtivänsä vielä johtajattaren puheille. Hän riensi yli metsän juurikoiden mutta hidastaa tultuaan aukealla. Ei hän halunnut puuskuttaa tällaisena hetkenä. Onnekseen ori havaitsee johtajattaren keskustelemassa yhä aukealla. Ori lähestyy heitä rauhallisesti, sillä ei ole sopivaa keskeyttää keskustelua. Lisäksi hän saa lisää miettimisaikaa, miten kysyisi. Hevoset hiljenevät huomatessaan hänet.
"Anteeksi jos keskeytän, mutta tahtoisin astua palvelukseenne rajavartijaksi, mikäli minusta voisi olla hyötyä." Liika virallisuus ei voi ainakaan olla pahasta.
wispie
 

Re: Stand in the middle and you won't get dizzy [Laumakokous

ViestiKirjoittaja Sasu » 26. Joulu 2013 18:01

En ehdi vaihtaa montaa sanaa Khimairan kanssa, ennen kuin huomaan jonkun astelevan lähemmäs. Käännän katseeni kysyvästi Dostoihin. Minä luulin hänen tehneen lähtöä Sammyn seurueen mukana, mutta ehkä ori unohtikin sanoa jotain. Käännän korvani uteliaasti höröön kohti häntä - enkä voisi olla paljon iloisempi kuullessani hänen asiansa.
"No mutta tottahan toki, sinusta olisi varmasti paljon hyötyä rajoilla!" tuumaan reippaasti. "Olisin hyvin kiitollinen, jos astuisit metsäponien rajavartijan virkaan."
Olen totisesti iloinen, että edes joku osoittaa kiinnostusta lauman virkoja kohtaan. Lisäapu ei ole millään lailla pahitteeksi.
"Kuten varmaan kuulitkin, tässä on Khimaira, joka on ollut jo jonkin aikaa rajavartija", esittelen tamman Dostoille. "Tämä taas on Dostoi", kerron puolestaan Khimairalle.

"Olinkin juuri vähän kyselemässä Khimairalta, mitä rajoille kuuluu. Sinunkin olisi varmaan ihan hyvä kuulla", arvelen katsoen Dostoita. "Luotan siihen, että olet ehtinyt jo perehtyä hyvin metsäponien rajoihin?" Lausahdukseni on vähän kysyvä, vaikken oletakaan, että Dostoi tulisi vain hetken mielijohteesta ehdottomaan itseään virkaan, jota ei olisi kykenevä hoitamaan. Sen verran suoraselkäisen kuvan olen orista saanut. Mutta kai minun pitää oman tehtäväni puolesta edes yrittää olla huolellinen.
"Ja pitää minun kai sinullekin korostaa, että virka saattaa olla tavallistakin riskialttiimpi. Rajoilla partioidessa todennäköisyys kohdata sairastuneita hevosia on melko suuri", muistutan oria, vaikka varmaan hän senkin jo tiesi.
"Mutta jos tosiaan vilpittömästi haluat astua virkaan, niin olet tervetullut viranhaltijoiden joukkoon! Olet nyt tästä hetkestä eteenpäin metsäponien rajavartija", lausahdan, vähän niin kuin virallistaakseni asian. En tiedä, miten muut laumat hoitavat nämä asiat, mutta en kyllä ole kuullut mistään nimittämistilaisuuksista. Eiköhän tämä olisi ihan riittävää - ei tällaisina aikoina ole järkevää alkaa virittämään mitään sen isompaa härdelliä asiasta. Jos jollain olisi nokankoputtamista siitä, onko Dostoi virallinen rajavartija, mutisija voisi tulla vaikka henkilökohtaisesti puheilleni varmistamaan asian. Vaikka tuskin kukaan edes viitsisi mennä niin pitkälle.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron