Aina yksin ollessansa

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Sever » 29. Marras 2010 22:06

[Ellu ja Zoe~]

REZKIJ A RAZUM

Tietä tässä taittelevi, polkuja paikoitellen ponnistelevi. Mahtoikohan tuo iänikuinen taaplaaminen ikinä loppua Razumin osalta? Ori oli ihmeen innoissaan uudesta paikasta, mutta juuri nyt se halusi vain lysähtää paikoilleen. Sademetsä ei toki ollut siihen kaikista mahtavin paikka, sillä siellä eleli kuulemma petoja, mutta Razum ei kyllä jaksanut taapertaa enää senttiäkään. Niinpä hopeanmusta ori vain seisahtui kuin pieni kovapäinen poni ja päätti olla liikkumatta mihinkään. Se kohta, johon hän juuri sillä hetkellä pysähtyi, oli melkoisen harmittoman näköinen, mutta siltikään ei pitänyt luottaa liiaksi. Joka puolella vaanisi kuitenkin vaara ja aistit oli saatava tarkimmilleen. Ori terävöittikin kaikki aistinsa ja nuuhki sitten hieman maata. Ei mitään outoa.

Hetken aikaa seistyään tarinoitsijamme päätti kuitenkin käyskennellä hieman eteenpäin, sillä se halusi hieman aukinaisemman paikan ympärilleen ja äskeinen oli ollut vähän turhan tiheä. Askeltaessaan se hymisi itsekseen jotakin ja kuunteli ympäristön liikkeitä tarkasti korvillaan. Ei kuulunut mitään. Tai kuului, paljonkin, mutta ei hälyyttäviä ääniä, joita olisi pitänyt ihan pelkäämällä pelätä. Razum huokaisi syvään ja pysähtyi uudelleen. Tämä saisi nyt kelvata, vaikka olihan vasta päivä, mutta Trubaduuri oli taivaltanut koko yön putkeen jostakin syystä. Ei ihan putkeen, mutta melkein ja nyt pieni hengähdystauko oli paikallaan. Unta se tuskin tulisi mokomassa sademetsässä saamaan, mutta levähdys oli aina levähdys ja sillä saataisiin voimia hivenen takaisin. Ja liekö juttuseurakaan pahitteeksi, mutta nyt Razum oli kyllä hieman tavallista normaalimmalla mielellä, eikä niin hyperaktiivinen, muttei mikään aivan surkumielinenkään. Jotakin tavallisen vakavaa vain, sitäpä niin.
Sever
 

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Joulu 2010 16:45

ZOE

Tömähdyksiä, rikkonaisia askelrytmejä. Zoe kannatteli kehoaan kolmen jalan varassa, yrittäen samalla kävellä mahdollisimman kivuttomasti. Ei mitenkään kovin helppoa. Tamman sieraimet höyrysivät viileässä ilmassa, sen tuhahtaessa äkäisesti omalle heikkoudelleen. Samassa Zoe tajusi että edessäpäin oli toinen hevonen. Hopeanmusta ori seisoi kymmenen hevosenmitan päässä, näköjään huomaamatta Zoea. Tamma päätti käyttää sitä hyväkseen ja mennä kaikessa rauhassa hevosen ohi, ilman mitään sen kummempia muodollisuuksia. Jokin kuitenkin pidätteli mustaa. Jokin hänessä sanoi että anna olla ja jää juttelemaan. Zoe pudisti turhautuneena päätään ja onnahteli vaivalloisesti vielä viisi metriä tuntematonta kohti. Siihen hän sitten jäi seista jököttämään kuin muinaismuisto, tietämättä oikein mitä sanoa vai sanoisiko mitään.

Turhautuneena Zoe pyöräytti häntäänsä ilmassa. "Mitä sinä siinä jökötät?" Hän kysyi viimein. Ääni oli kaikkea muuta kuin suloinen. Kuulosti santapaperilta, karhea ja viileäsävyinen. Loi tamma epäileväisen katseen toiseen, tokkopa ori osasi edes puhua? Kankeahkosti suoristi musta kipeää etujalkaansa hieman, laskien sen kuitenkin varovasti taas maan kamaralle. Turha oli omia kipujaan valitella, vaikka ne kuinka kovia olisivatkin. Ei kukaan tässä asiassa voisi arpikasvoa auttaa, joten tämä tyytyi olemaan hiljaa, vaikka irvistys käväisikin kasvoilla sekunnin murto-osan ajan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Sever » 01. Joulu 2010 19:09

REZKIJ A RAZUM

Ei kerennyt tarinoitsija olla kuin hetken omissa oloissaan, kun takaa kuului ääniä. Korvat kääntyivät äänen suuntaan, mutta pää ei kääntynyt mihinkään. Liekö ori oli niin laiska, tai sitten sitä ei vain kiinnostanut. Se pystyisi kyllä puolustautumaan lyhyemmälläkin varoitusajalla. Askeleita. Ne lähestyivät koko ajan, Razum pystyi kuulemaan sen. Mutta niissä oli jotain outoa, sillä askellus ei ollut niin rytmikästä. Kun ne sitten pysähtyivät niin Razumkin kääntyi puolittain, jotta pystyi näkemään toisen. Musta hevonen, paljon arpia. Oriin ilme muuttui hivenen epävarmaksi. Se ei oikein tiennyt miten toiseen pitäisi suhtautua, kunnes toinen sitten alkoi puhumaan vähemmän suloisella äänellä. Razumin hörössä olleet korvat kääntyivät mielenosoituksellisesti taaksepäin ja se puhahti, nykäisten päätään uppiniskaisesti taaksepäin.
"Samaa voinen kysyä sinulta, sillä minä olen metsäponi ja sinua en ole sattunut näkemään täällä ennen", Trubaduuri pukahti toiselle takaisin ja pysyi paikallaan kuin kivi. Katse käväisi toisen etujalassa. Razum arveli sitä särkevän, sillä toisen eleet viittasivat vähän siihen, mutta kiusallaankaan ori ei viitsinyt kysyä, että sattuiko toista oikeasti, sillä eipä tämä musta ollut tehnyt hopeanmustaan poniin miellyttävää ensivaikutelmaa.

"Ei sillä, vaikka olenkin metsäponi, niin minua ei liiemmin kiinnosta mitä sinä teet täällä, kun en ole itsekään niin rajojen perään tarkkailija", Razum totesi hivenen kylmästi, kuin jatkaen edelliseen lauseeseensa, "mutta sikäli mikäli aiot jäädä siihen, niin voisit kyllä esittäytyä tai häipyä tai olla hiljaa, sillä minä aion pitää lepohetkeni tässä enkä aio läksiä yhtään minnekään, joten turha alkaa uhittelemaan." Oriin ääni oli kylmänsävyinen, mutta Razumhan oli melkoisen ennakkoluuloinen tapaus ja nytkin halusi tehdä toiselle heti selväksi, mitä mieltä oli asiasta ylipäänsä.
Sever
 

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Joulu 2010 19:36

Zoe käänsi lähes mustien silmiensä katseen orin silmiin. Katse oli kylmä, tyhjä. Ilmeetön. Se ei kuvastanut minkäänlaista tunnetta. Aivan yhtä tunteeton oli tamman ääni, tuon alkaessa puhua.
"Sinä, et ole voinut nähdä kaikkia tämän saaren hevosia, joten mistä tiedät etten kuulu tänne? Totta on se että en ole täältä, mutta sinulle ei todellakaan kuulu niin nimeni kuin mikään muukaan."
Tamma kuunteli välinpitämättömän näköisenä vieraan puhetulvaa, kun hän seposti sitä ja tätä omasta asemastaan ja lepohetkistään.
"Minua, ei todellakaan kiinnosta missä sinä lepohetkesi vietät. Enkä ole menossa mihinkään tai sulkemassa suutani jos sinä käsket."
Musta keskeytti tylysti orin puhetulvan. Pienempi vaikutti surkealle Zoen rinnalla, vaikka jotain uhittelusta puhuikin. Tamma ei tiennyt tarkoittiko hopeanmusta että Zoe uhitteli vai uhitteliko ori hänelle, mutta eipä sillä ollut väliä.

Ori toi elävästi Zoen mieleen Edwardin, kokonsa vuoksi, mutta Edward olikin ollut yltiöpositiivinen, kun taas tämä ohimennyt tuttavuus masentavan kylmäkiskoinen. Nojaa, ei tammakaan mikään positiivinen hymyhuuli ollut, ei nyt eikä koskaan, mutta silti toisen asenne oli kieltämättä ärsyttävä. Zoe tuhahti halveksivasti, liikkumatta eteen taikka taakse. Sama se mitä tuo poni tekisi, ei siitä ollut tammalle kovin paljon haittaa. Arpikasvo pyöräytti silmiään, kääntäen katseensa pois hopeanmustasta.
"Kerro sitten oma nimesi kun noin nimienkeräilijä olet."
Tamma puuskahti, ei kärsimättömänä vaan tyynenä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Sever » 08. Joulu 2010 16:03

REZKIJ A RAZUM

Sinertäviin silmiin syttyi jäisyys. Ori heilautti silmiensä eteen valahtaneen, hieman takussa olevan harjansa toiselle sivulle, jotta näki edes jotenkin toisen. Hopeanmusta ei pukahtanut toiselle mitään, kuunteli vain kylmästi ja hyvin välinpitämättömin elein toista.
"En ole tietääkseni käskenyt sinua, neiti pahanilmanlintu", ori puuskahti teatraalisen tyynesti ja hymähti vielä hieman ivallisesti perään. Razum oli hyvin ennakkoluuloinen muiden suhteen, mutta tämä musta ei ollut tehnyt häneen mukavaa ensivaikutelmaa, ei todellakaan ja niinpä Razum aikoi käyttäytyä toista kohtaan ihan samalla tavalla. Sitä saa mitä tilaa.

Kehtasi tuo toinen sitten hänen nimeään kysyä, mutta ei omaansa suonut kuultavan. Harvinaisen ärsyttävä hymyntapainen nousi oriin kasvoille ja tähän kohtaukseen olisi soveltunut jokin mielenosoituksellinen kielen näyttökin, mutta sen Razum jätti tekemättä. Hymy saisi olla tarpeeksi ärsyttävä ele.
".....heh, sinulta puuttuu pienimmätkin käytöstavat, neiti pahanilmanlintu. Joten, minäkään en aio kertoa nimeäni sinulle, kun se ei kerran teikäläistä liiemmin kiinnosta muutenkaan", Razum totesi pienen pirullisen huvittuneisuuden paistaessa äänestään. Ori katsahti vielä kerran mustaa tammaa, kunnes sitten käänsi toiselle selkänsä ja astui muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi sitten kääntyen hieman sivuttain jotta näki tuon nimettömäksi jääneen tamman. Sademetsä oli ihan kiva paikka, mutta kuullun perusteella melko vaarallinen toisinaan.

"Moisesta saisi hyvän tarinan aikaiseksi", Razum tuhahti itsekseen ja seuraili toisen eleitä sivusilmällä. Vaikka hän olikin pieni, niin se ei tarkoittanut sitä, etteikö ori olisi osannut puolustautua. Hänhän ei koostaan huolimatta antanut toisille etuoikeutta ajaa hänet heti kumoon, vaikka Razum ei uskonutkaan että toinen olisi kovin taistelullisella tuulella.. tai mistäs sitä tiesi, mutta toinen näytti kuitenkin toista etustaan arkovan, joten ehkä sen kai voisi siitäkin päätellä.
Sever
 

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Joulu 2010 18:52

"Vielä tarinan."
Pärskähti tamma, tuijottaen kylmästi ponia. Mitähän mahtoi toinen ajatella, kun noin pirullisen hymyn kanssa arpikasvolle puhui.
"Oletettavasti ajattelet että voisit kohta mitellä vähän voimiasi tällaisen ramman kanssa? Ei onnistu poitsu, on tullut isompiakin kellistettyä kuin sinä."
Zoe ilmoitti tyynesti, korvat luimussa seistessaan.
"Poni."
Tuo sylkäisi suustaan, kääntyen ympäri. Vaikka Zoe lähtikin ontuen kävelemään, ei se automaattisesti sitä tarkoittanut ettei tamma silti voisi puolustautua jos pienempi päättäisikin hyökätä. Päätän pudistaen, asteli musta tamma kohti metsää. Hän tiesi heti ettei voisi tuollaisten kanssa toimeen tulla, mutta metsän rajalla, seisahtui tämä hetkeksi, kääntyen katsomaan hopeanmustaa.

Asetteli Zoe irvistäen jalkaansa parempaan asentoon, luoden musertavan katseen oriiseen. Ei kestänyt tamma poneja, varsinkaan oreja jotka alkoivat jotain mäkättämään. Mustan kanssa ei leikittäisi kovin helpolla, sen oli saanut Lawlesskin huomata. Nyt vain ei tulisi Rayokaan ketään pelastamaan, mutta kaipa tuolla ponilla oli sen verran älliä päässään ettei heti suuna päänä surman suuhun hyppäisi. Ainakin arpikasvo toivoi sitä. Jossain syvällä, sydämen pimeimmässä nurkassa virui kuitenkin pieni sääli muita kohtaan, niitä jotka ramman aliarvioivat.
Ei niinkään ehkä heitä kohtaan, vaan enimmäkseen heidän tekojaan kohtaan.
Useimmat sortuivat tyhmyyksiin, nähdessään raadellun. Luulivat että hän oli helppoa riistaa, mutta sitä ajatusta Zoe ei kestänyt. Oli saanut muutama kyllä huomata, ettei württemburgia niin vain jekutettu. Tai taisteluissa voitettu.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Sever » 10. Joulu 2010 21:18

REZKIJ A RAZUM

Korvat kääntyivät luimumpaan. Toinen tosiaan oli pahanilmanlintu.
"En ajatellut ryhtyä mittelemään voimia sinun kanssasi. Ei juuri liiemmin kiinnosta moinen", Razum pukahti ja katsahti mustaa tammaa jäisesti. Sivusilmällä ori katseli toisen ontuvaista kävelyä. Miten lie toiselle oli noin käynyt? Razum ei viitsinyt lähteä arvailemaan, mutta ei kyllä viitsinyt kysyäkään toiselta, kun tamma ei kovin puheliaalta näyttänyt, eikä ollut tehnyt Razumiin itseensä kovinkaan suurta, nimenomaan positiivista, vaikutusta. Nimitteli vielä poniksikin. Tai ei sinänsä, mutta sylkäisi sen suustaan ja siitä Razum ei tykännyt yhtään.
"Hevoset", poni tuhahti ja siirsi hetkeksi katseensa jonnekin lehvästöön. Ori antoi hetken aikaa mielensä leijailla jossain aivan muualla, kunnes se taas siirtyi mustaan tammaan. Ei, ori ei oikein pitänyt tammoista muutenkaan tai ainakin hyvin harvoin tuli sellaisten kanssa toimeen. Ehkä tämä musta oli jälleen yksi samanlainen? Razum ei voinut itselleen mitään, että viihtyi paremmin orien seurassa, vaikkei kaikissa tammoissa toki vikaakaan ollut.

Hetkien päästä hopeanmusta käänsi jälleen katseensa toiseen.
"Et liene kovin puhelias persoona. En toki tahtonut töykeä olla, mutta etpä sinäkään nyt kovin ystävällinen ollut", ori yritti vielä. Vaikka Razum oli ennakkoluuloinen ja oli saanut kovin ärsyttävän ennakkokäsityksen tuosta mustasta, niin silti takkuharja koitti päästä eroon vaikeista ennakkoluuloistaan. Äänensävy yritti etsiä sitä normaalia sävyä, mutta kääntyi siltikin hieman jäätäväksi. Korvat nousivat hivenen ylöspäin ja katse oli suunnattuna ontuvaan tammaan, mutta paikaltaan ori ei liikahtanut mihinkään vaan pysyi siinä. Ei hän haluaisi alkaa tappelemaan tai kinaamaan. Toisen läsnäolo ei hänen lepotaukoaan häiritsisi mitenkään ja lepotaukonsa pidettyään Razum läksisi kuitenkin taas omille matkoilleen ja unohtaisi tuon nimettömmäksi vielä jääneen mustan yksilön. Razumilla tosin mieli kävi jo nopeaan tahtiin ja tarinoita alkoi jälleen syntyä. Kuka ties millaisia.
Sever
 

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Joulu 2010 14:24

"Totta, en ole puhelias, mutten pidä niistä jotka eivät edes yritä olla kohteliaita."
Tyytyi Zoe tokaisemaan. Ei tamma puhua pukahtanut sen enempää, käänsi vain selkänsä vieraalle ja meni menojaan. Ontuen, hitaasti, rikkonaisin askelrytmein askeltaen lähti arpikasvo jatkamaan matkaansa. Se tiesi että sillä oli vielä paljon tehtävää, eikä tämä yksinäisen hopeanmustan ponin tapaaminen vaikuttaisi siihen mitenkään. Pyöräytti musta takkuista häntäänsä ilmassa, tietäen ettei voisi koventaa vauhtiaan. Niinpä württemburg jatkoi sitä vauhtia mitä pystyi. Hän tiesi olevansa helppo maalitaulu jopa pienemmälle oriille, jos se päättäisi käydä päälle, mutta eipä Zoe siitä sen enempää välittänyt. Hopeanmusta oli jäänyt jo kauas taakse, joten rampa pujahti metsän pimentoon, jatkaen siellä rauhassa ontuen, polkua seuraillen.

Polku oli painautunut täyteen kavionjälkiä, siinä oli vieraiden hevosten hajua. Lunta ei sademetsässä ollut, joten siellä oli kipeän jalan kanssa helpompi tarpoa kuin hangessa. Kuitenkin jotkut oksista meinasivat kompastuttaa ramman. Pudisti Zoe päätään, jouhien levittäytyessä välillä itsepintaisesti silmien päälle. Irvistäen tamma harpahti kuoppien yli, tahtomatta astua yhteenkään niistä ja katkaista jalkaansa. Siinä vaiheessa ei kukaan voisi Zoea enää auttaa. Pitäisi arpikasvon vain huutaa apua, ja jos hopeanmusta tulisi, pyytää tätä tappamaan tamma. Vaikka musta kestikin paljon enemmän kipua kuin useimmat, se tuska olisi sellaista, minkä jälkeen rampa mielellään kuolisi. Hyvin mielellään. Kovin moni ei jäisi todellakaan suremaan sitä. Zoe oli matkansa varrella hankkinut jo muutamia vihamiehiä, jotka tanssisivat riemuntanssia hänen haudallaan. Mutta Raven tuskin kestäisi sitä iskua. Tai mistä musta tiesi. Ei hän ollut varma rakastiko Raven häntä samalla tavalla kuin hän orivarsaa. Ehkä ei. Ehkä kyllä. Mistään ei nykyään voinut olla varma. Ei myöskään omasta itsestään, sen oli tamma saanut huomata, varsinkin Ravenia ja Rayoa katsoessaan.

ZOE POISTUU.
Kiitokset lyhyestä pelistä. Eivät tulleet ihan toimeen..
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Aina yksin ollessansa

ViestiKirjoittaja Sever » 12. Joulu 2010 14:41

REZKIJ A RAZUM

Ori kuunteli tamman sanat, kuitenkaan vastaamatta enää. Toinen näytti olevan lähdössä. Sinisilmä katsoi toisen perään. Höh, lyhyt tapaaminen jätti Razumin aika hämilleen, mutta sattuihan näitäkin. Ei musta tamma ollut kauhean puhelias tosiaankaan, eikä jättänyt Razumiin kovinkaan kaunista muistoa itsestään, mutta kylvi kuitenkin jo omalta osaltaan pienen tarinansiemenen oriin suuren mielikuvituksen nurkkaan. Toisella olisi ollut ehkä vaiheikas tarina kerrottavanaan, mutta siihen ei tarinoitsijamme ollut päässyt käsiksi. Ehkäpä hän tapaisi mustan vielä joskus... Ehkä, mutta ei nyt ehkä liiemmin toivonut sitä.

Kun tamma oli häipynyt hänen näköpiiristään niin ori huokaisi. Se laskeutui makuulle ja jatkoi lepotaukoaan, tarinoiden alkujen pyöriessä mielessään. Vaikka ennakkoluulot olivatkin tehneet Razumista tällä kertaa harvinaisen kylmän, niin ei se silti toivonut pahaa ramman tamman tielle. Nyt se tosin vaipui horrosmaiseen uneen ja unohti äskeisen tapaamisensa, päätyen lähinnä hauduttamaan tarinoita omassa mielessään.

[Kiitän kuin myös o/. Ja eivät tulleet kovin hyvin eivät, ehkä tapaavat vielä joskus!]
Sever
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron