Koolla jälleen

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Koolla jälleen

ViestiKirjoittaja kaZAM » 30. Huhti 2010 22:05

[Metsäponien laumakokous. Siirretty tänne vanhalta foorumilta. Kaikkien hahmojen roolit © pelaajansa.]


Gamette (pelaaja Sasu)

Ei ole kulunut kolmea päivääkään siitä, kun Merel kertoi minun olevan laumanjohtaja ja vielä samana päivänä löysin luotettavilta tuntuneet sanansaattajat joten sana on toivoakseni ehtinyt kiertää. Olen melko varma, että jos metsäponit ovat haahuilleet lähelläkään omaa aluettaan, he ovat saaneet tiedonannon ja varmaankin ensimmäiset ehtivät tänne piakkoin. Paikka on helppo löytää, olen yrittänyt valita sen mahdollisimman hyvin. Ensin ajattelin lampea, mutta koska jaamme sen lumihevosten ja aavikkoponien kanssa, voi joku muukin haluta kokoontua siellä, enkä tahdo häiritä muiden kokouksia. Sademetsän siimeksessä olisi ollut montakin paikkaa, jossa olisin mielelläni pitänyt kokouksen, mutta monikaan ei olisi löytänyt sinne yhtä helposti kuin tälle laakealle aukealle sademetsän reunalla. Puiden heilahtelevien lehtien lomasta näen aina välillä vilauksen valkeaa lunta, joka on kerääntynyt tasangolle kauniiksi hunnuksi. Mereltä tuleva tuuli tuo raikasta ilmaa seisomapaikalleni ja tuo hieman viileyttä kuumankosteaan sademetsään. Sijainnin lisäksi paikan valintaan vaikutti kyseinen tuuli: osa laumalaisista on voinut tottua viettämään aikaa kylmemmässä ilmastossa, joten auringon paahtama sademetsä voisi tuntua tukalalta heidän mielestään. Aurinko paistaa nytkin, mutta koska on melko varhainen aamu, ei se ole vielä kohonnut niin korkealle että loisi säteitään kunnolla aukealle, niinpä täällä jaksaa seisoskella pidempäänkin.

Vedän syvään henkeä, sillä nyt edessäni olisi varsinainen tulikoe: minun pitäisi tavata kaikki laumalaiseni ja selvittää heille saaren tilannetta selkeästi ja johdonmukaisesti. Toivon että he ovat yhteistyöhaluisia ja hyväksyvät minut, monelle ventovieraan tamman johtajattarekseen. En halua olla tyranni, mutta minun on pakko yrittää saada jonkinlainen kuri aikaiseksi jotten petä muiden odotuksia. Vaan nyt en voi sitä murehtia, viime päivinä olen pyöritellyt tätä hämmennystä mielessäni riittävästi. Puhallan ilmaa hitaasti ulos ja vedän vielä toisen kerran syvään henkeä, ja turvalleni nousee hymy lähes itsestään. Päästän ilmoille pitkän ja kuuluvan hirnahduksen, jonka tarkoituksena on kutsua kaikkia koolle ja opastaa heitä tänne päin. Astun keskemmälle aukeaa, jotta minut saattoi nähdä joka suunnasta ja päättää, haluaako tulla kuulemaan mitä minulla on sanottavana. En usko, että näytän millään muotoa johtajattarelta, en edes osaa vielä liittää sitä sanaa itseeni, mutta silti kohennan ryhtiäni, pidän korvat hörössä ja ystävällisen, tervetulleeksi toivottavan hymyn turvallani. Tässä minä olen, metsäponit, toivon todella että pitäisitte näkemästänne, ja toivon myös että lähdette kokouksen loputtua täältä paljon viisaampina. Kaikki tiedot, joita teille aion kertoa, eivät ole missään määrin miellyttäviä uutisia, mutta ainakin tämä on käänne kohti parempaa tulevaisuutta.

------

Regetta (pelaaja Maikku)

Siitä ei olut kauaakaan, kun ystävällinen tamma oli tullut luoskeni ja kertonut tapaamisesta, lauman tapaamisesta. Sademetsässä, metsäponit kokoontuvat sademetsässä. Olenkohan edes metsäponi? Noh, en tiennyt varmaksi, mutta kaippas minä sitten olin.
Sademetsä näkyi tuolla! Jippii! Olin löytänyt sinne!
Mielessäni kohahti iloisesti. Nostin ravin ja läksin kohti sademetsän rajaa.

Sademetsän vierustaa lähestyessäni viereeni pelmahti voikko tamma iloisesti hymyillen. Hän esitteli itsensä Belleksi ja oli menossa kokoukseen myös. Iloisesti hän lupasi etsiä minun kanssani oikean paikan ja niin me jatkoimme matkaa kaksin.

Kierrettyämme Bellan kanssa jonkin aikaa sademetsää, tuli eteemme aukea, jossa seisoskeli hermostuneen näköinen tamma. Olikohan hän eksynyt vai olikohan hän johtajatar? Äkkiä tuo huusi kutsuhuudon ja Bella hermostui hiukan.
"Tuonne pitää mennä, näetkö? Hän taitaa olla johtaja. Kuule, minä taidan lähteä etsimään ystävääni Liinaa..."
Bella puheli ja lähti sitten u-käännöksen tehden ravissa poispäin. Minä sen sijaan kävelin hitaasti kohti tammaa ja pysähdyin sitten jonkin matkan, ehkä noin neljän hevosen mitan päähän ja hörähdin arasti.
"Hei, täälläkö se Metsäponien kokous on?"
Kysyin hiljaa ääni vavisten.

------

Hydra (pelaaja Mintzu)

En ollut vähään aikaan ollut oman laumani alueilla, tietääkseni ainakaan. Olin vielä niin pihalla kaikesta siitä mitä tällä saarella oikein tapahtui, että en tiennyt tarkalleen, miksi minut tänne oli kutsuttu. Olin vain saanut tietooni, että kaikkien metsäponien oli saavuttava laumakokoukseen sademetsään. Sen verran olin kuullut kiertelevältä lähetintapaiselta. Muu juttu olikin sitten aivan hämärän peitossa...

En ollut aivan varma, missä tarkka kokoontumispaikka oli. Paikka, jonne oli jo ilmestynyt muutamia hevosia muistutti aamuisessa valossa jonkintapaista aukiota... en ollut käynyt täällä ennen. Olipa eksoottisen näköistä, jopa näin talvella! Täällä ei onnekseni tarvinnut liiemmin talvikarvaa, koska ilma sentyyppistä. Hengitin ilmaa sisään ja koetin katsella ympärilleni ja tunnistaa joitakin tuttujani laumani joukosta, mutta se taisi olla turhaa hommaa. En tuntenut tältä saarelta oikeastaan vielä ketään - metsäponien laumassakin olin aivan uutukainen, aloittelijalaumalainen. Noh, tästähän se tietysti lähtisi. Täytyi varmaan olla melko tärkeää asiaa, jos koko lauma kutsuttiin kuulemaan yhteisesti jotain juttua joka oli kaikille kerrottava näin yhteisesti. Kyllä sen vuoksi kannatti raahautua tänne saakka.

Keskemmälle aukeaa asteli tamma, jolla vaikutti olevan jotain sanottavanaan. Höristin korviani ja nostin kaulaani erottaakseni tarkemmin tämän aloitteellisen olennon saadakseni selvää olennon viestistä.

------

William (pelaaja TuikKu)

Vihdoinkin sain hyvän syyn lähteä pois vuoristosta ja tallustella omille mailleni laumakokoukseen. Sademetsään, isohkolle aukealle. Muuan poni oli tullut ilmoittamaan minulle, että Metsäponit kokoontuvat jälleen. Oli niin mukavaa päästä taas melko tasaiselle maalle, olin niin kyllästynyt siihen vuoristoon ja sinne tuskin palaisin enää koskaan. En edes tiedä milloin sinne olin tupsahtanut. Mutta nyt oli mukava olla oman lauman alueilla. Vedin syvään sademetsän raikasta ja kosteaa tuoksua keuhkoihini ja päästin ilman sitten ulos äänekkäänä puuskauksena. Turvalleni levisi pieni vieno hymy. Olisi jännää tietää mitä johtajalla oli kerrottavana.

Ravasin eteenpäin näyttävin askelin ja pidin päätäni korkealla. Korvani olivat eteenpäin suunnattuina ja ottivat kaikki äänet vastaan mitä ympäristöstä kuului. Samassa korviini kantautui pitkä ja kuuluva hirnahdus. Se ei kuulostanut entiseltä metsäponien johtajalta. Oliko meillä uusi johtaja? Kasvoilleni ilmestyi hieman vakavampi ilme, ehkä hieman utelias. Nostin keinuvan laukan ja laukkasin eteenpäin kunnes saavuin isohkolle aukiolle. Tarkkailin ympäristöä ja pian silmiini osui kolme hevosta. Kuka heistä oikein oli johtajatar? Kaikki olivat tammoja. Turvalleni levisi pieni virnistys ja ravasin sitten kolmikon luo.
"Kuka teistä mahtaa olla metsäponien johtajatar? Vai tulinko edes oikeaan paikkaan? Tämähän on metsäponien kokous?" Lausahdin sitten ja esitin kysymyksiäni. Toivottavasti olin sentään tullut oikeaan paikkaan. Ponejahan oli vasta kolme, mutta kai loput saapuisivat piakkoin.

Tarkastelin hieman kolmikkoa. Yksi oli voikko miltein minun korkuiseni tamma. Hän näytti hieman hermostuneelta. Toinen oli vaalea laikukas tamma, joka oli minua hieman pienempi. Hänkin näytti hieman hermostuneelta, ehkä hieman pelokkaaltakin. Kolmas tamma taas näytti varmalta ja oli väriltään punaruskea. Melko pienehkö hänkin mutta silmiini osui tämän kolme arpea jotka sijaitsivat tamman sä'än päällä. Nostin päätäni hieman ylöspäin ja odotin kysymyksiini vastauksia. Kuka oikeasti oli metsäponien johtajatar näistä, vai oliko kukaan kolmesta tammasta johtajatar?

------

Samantha (pelaaja Ssussu)

Minulla oli paljon kaikenlaista ajateltavaa, Susanneen ja Pandaan liittyen. Oliko kaikki nyt lopullisesti ohi, olinko oikeasti jättänyt Pandan? Mitä sitten tekisin, kun Susanne kyllästyisi äitinsä seuraan ja lähtisi kulkemaan omia reittejään, enkä olisi ohjaamassa häntä oikeille teille? Voihkaisin hermostuneena, enemmänkin marssien kuin kävellen kohti sovittua tapaamispaikkaa. Metsäponien laumakokous. Joko en ollut aihetta kuullutkaan, tai sitten olin jo unohtanut sen syvälle ajatuksiini. Susanne oli jäädä jälkeen hetki hetkeltä enemmän, mutta silti nuorukainen sinnitteli ja välillä jopa juoksi perässäni, seuraten kuin hai laivaa, mikä oli kieltämättä hyvä juttu.

Pian edessäpäin, pienen polun päässä näkyi liikettä ja muita hevosia. Vieraat hajut kantautuivat sieraimiini, saivat minut lähtemään reippaaseen raviin, juostessani lähemmäs lajitovereita. Seisahduin kuitenkin rauhallisesti hidastaen vähän kauemmaksi, enkä ollut ryykäämässä heti toisten takapuoliin kiinni. Olinkohan myöhässä, ja olikohan tämä oikea paikka? Kieltämättä täällä oli jo melko kokousmainen tunnelma, hivenen ahtaan puoleista tänne kyllä saattaisi tulla. Mutta kyllä se siitä. Olikohan johtajan asia tärkeäkin?

Susanne (pelaaja Ssussu)

Juoksin emäni perässä hiiren hiljaa. Tuuli pörrötti lyhyttä, valkeaa harjaani ja puhdisti samalla sen sisältämiä lehtiä ja muita roskia, puhaltaen ne maahan. Välillä sain kevyitä oksia silmilleni ja jouduin suojelemaan niitä naarmuilta ja haavoilta, mutta silti silmieni yläpuolella tuntui välillä viiltävä kipu hetken aikaa.

------

STELMARIA (pelaaja Jagashina)

En oikein tiennyt, miten olin siihen tilanteeseen päätynyt, nimittäin kävelemään sademetsässä kirjavan tamman vierelle jonnekin - minne se nyt olikaan - metsäponien kokoukseen? Niin nopeasti oli koko homma tapahtunut, aivan yhtäkkiä ilman varoituksia, iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Minua hiukan epäilytti, kannattiko tuota tammaa seurata, hänhän saattoi olla samanlainen hakkaaja kuin kaikki muutkin tapaamani aikuiset tähän mennessä... Mutta en minä viitsinyt lähteä pakoonkaan hänen luotaan, enhän olisi millään siinä kunnossa pystynyt. Tamma olisi varmasti napannut minut kiinni tuossa tuokiossa.
Siispä tyydyin kävelemään hiljaa hänen vierellään. En edes tiennyt tamman nimeä, ei hän ollut ehtinyt kiireeltään itseään esittelemään tai kyselemään minun nimeäni.
Mahtoi olla tärkeä juttu tuo metsäponien laumakokous.

Minun oli vaikea pysytellä kirjavan tamman joka askeleella kiihtyvässä vauhdissa, kun jalkani olivat niin kauhean kipeät. Kipu vihlaisi minua ikävästi aina kun kavioni painautuivat sademetsän maaperää vasten.
Olinkin varsin huojentunut, kun kirjava tamma käski yhtäkkiä minua pysähtymään ja olemaan hipihiljaa. Mitäs nyt sitten...?
Katsoin kysyvästi tammaa, joka käänteli korviaan kuin kuuntelisi tarkkaan jotakin, odottaisi merkkiä.
Sitten kuuluikin jotakin. Kutsuva hirnahdus. Minäkin höristin korviani kirjavan tapaan, kuunnellen ääntä tarkempaan. Se tuli suoraan edestä päin.
"Tulehan nyt, pikkuinen, meilllä on jo kiire - johtajatar Gamette odottaa meitä", kirjava tamma sanoi ja tuuppi minua takapuolesta takaisin liikkeelle. Hän olisi mieluusti voinut jättää sen tekemättäkin, takapuolenikin oli kipeä...
Niin meidän matkamme jatkui ripeää vauhtia eteenpäin.

Pian saavuimme laakealle aukealle, jossa näkyi jo paljon muitakin poneja. Yksi tamma oli saman värinen kuin minä, toinen tamma oli laikukas, kolmas tamma tumman ruskea, neljäs tamma vaalea ja ainut paikalla oleva ori valkomusta kirjava. Kun katsoin tarkemmin vaaleaa tammaa, huomasin tämän vierellä varsan, jolla oli ruskea päälaki.
Nämä kaikki olivat ilmeisesti metsäponeja. Kukahan heistä mahtoi olla johtajatar Gamette?
Silmäilin jokaista tarkasti katseellani. Voikko tamma, joka seisoi ryhdikkäänä ja ylväänä kaikkien edessä lämmin hymy huulillaan, kiinnitti minun huomioni. Veikkasin, että hän oli johtajatar Gamette.
"No niin, pikkuinen, menehän tuonne muiden luokse. Minä painun takaisin etsimään lisää metsäponeja", kirjava tamma kuiskasi ja kääntyi laukaten pois aukealta.

Nielaisin. Minua hiukan pelotti mennä yksin noiden kaikkien aikuisten keskelle. He näyttivät niin suurilta ja voimakkailta, erityisesti se ori sai minut hermostumaan. Pälyilin jokaista ponia vuoronperään, varautuneena, jos joku yhtäkkiä päättäisikin käydä kimppuuni. Eihän sitä ikinä tiennyt, mitä muiden mielessä liikkui...
Astelin vavisten lähemmäs muita, pidättäytyen silti reilun välimatkan päässä heistä. En tahtonut mennä turhan lähelle, minua ahdisti koko ajatus.
Toivoin, että äiti tai isä - tai vaikkapa Llea olisi ollut minun kanssani, minun turvanani, tuolla muiden metsäponien joukossa.
Minua pelotti kamalasti.

------

Gamette (pelaaja Sasu)

Kasvoni sulavat rentoon hymyyn, kun ensimmäinen metsäponi astuu aukealle. Vaikka asentoni rentoutuu hieman, pidän silti ryhtini yllä nyökätessäni varovasti aukealle astelevalle tammalle. Tervehdin lyhyesti seuraavana saapuvaa hiirakkoa, joka oli ollut yksi viestini viejistä, ja hymyilen lämpimästi punertavansävyiselle tammalle. Vaikka jännitys tuntuu yhä kehossani ja minulla on pieniä epäilyksiä tätä koko hommaa kohtaan, niin ulkoisesti pystyn pitämään itseni rentona, tervehdin toista jo tapaamaani sanansaattajaa ohimennen ääneen, ja nyökkään jokaiselle saapujalle, myös mustavalkoiselle orille joka esittää heti muutaman kysymyksen.
"Kyllä vain, olet oikeassa paikassa. Minä olen metsäponien uusi johtajatar, Gamette. Kokous alkaa aivan pian, kunhan olemme saaneet muutkin laumalaiset paikalle", kerron rauhallisella ja vakaalla äänellä. Silmäni seuraavat tarkasti puiden lomassa tapahtuvaa liikettä ja hymyilenkin hetken leveämmin heti nähdessäni aukean laidalle saapuvan tamman varsoineen. Mahtavaa, että laumassamme on varsojakin. Hädin tuskin olen ehtinyt ajatella ajatukseni loppuun, kun aukealle saapuu toinenkin pieni varsa. Mutta missä kunnossa! Melkein jo ravaan topakasti reppanan luokse huolehtimaan tästä, mutta onneksi muistan tämänhetkisen tehtäväni ennen kuin ehdin lähteä kohti vaaleaa. Hymyilen kuitenkin hänelle rohkaisevasti ja annan katseeni sitten liukua laumalaisteni yli, jolloin huomaan myös Dellan, äsken vilaukselta näkemäni kirjavan sanansaattajani tulevan luokseni. Hän käy kertomassa, että ei ole löytänyt lähialueelta muita metsäponeja, joten minä astun muutaman askeleen keskemmälle aukeaa ja annan katseeni kiertää kaikissa, tällä kertaa painokkaammin. Tukahdutan hermostukseni ja yritän kovasti olla miettimättä sitä, että en tunne yhtäkään paikalla olevista hevosista.

"Olen metsäponien nykyinen johtaja Gamette, minut nimitettiin tähän virkaan jokin aika sitten saarella tapahtuneista asioista johtuen. Tämän kokouksen aikana kerron teille kaiken tietämäni sekä siitä mitä on tapahtunut, että siitä mitä tästedes tulee tapahtumaan. Ensin tahdon kuitenkin sanoa, että arvostan sitä että jokainen teistä on saapunut paikalle kokoukseen ajoissa. Se antaa minulle luottamusta siitä, että välitätte lauamastanne edes vähäsen", selitän kuuluvalla, vakaalla ja lempeällä äänellä, pää pystyssä ja keho hyväryhtisenä.
"Te luultavasti palatte halusta tietää ensimmäiseksi saaren tilanteesta, joten palaan laumamme sisäisiin asioihin hieman myöhemmin. Varoitan kuitenkin etukäteen siitä, että kuulemanne asiat eivät tule olemaan mukavia, enkä tahdo kaunistella niitä siitä huolimatta, että täällä on paikalla varsoja. On tärkeää, että kaikki olisivat jälleen tilanteen tasalla etteivät huhut pääsisi kasvamaan. Tilanne on ollut paha, eikä se vieläkään ole täysin tasaantunut, mutta enää emme ole välittömän uhan alla", kerron ja luon rauhallisen katseen muutamiin hevosiin.

"Kuten jotkut teistä ehkä tietävätkin, saarella on riehunut osittain samanaikaisesti kaksi rikollisjärjestöä: mafia ja Rhowara. Mafia toimi salakavalasti ja hyökkäsi järjestelmällisesti laumoja vastaan monien eri johtajien johdolla, joista ensimmäinen oli mafian perustaja Bloody Eyes. Mafian jäsenet liikuskelivat pääosin laumattomien alueilla saaren kaakkois- ja lounaisosissa. Surukseni minun on kerrottava, että Mafia murhasi monia hevosia, joista tunnetuin oli ehkäpä Melalkal Balëminuial, tasankohevosten silloinen johtaja. Myös metsäponien lauma oli välillisesti mafian hallussa."
Ääneeni hiipii loppua kohden hienoinen surun vivahde, mutta puhun silti lujaa ja selkeästi, jotta myös aukion laidoille jääneet kuulisivat. Hämmästelen itsekin, kuinka tasaisesti voin nämä asiat kertoa, käytökseltäni pysyn aivan tyynenä.
"Mafiassa ilmeni kuitenkin sisäistä hajaannusta, josta minulla ei ole sen tarkepaa tietoa, jolloin mafian valta laumoista heikkeni ja lopulta onnistuttuun hävittämään kokonaan. Kaikki löydetyt mafian jäsenet on karkoitettu saarelta, eikä ole todennäköistä että mahdolliset jäljelle jääneet hevoset yrittäisivät mitään, etenkin kun jokaista hevosta, jolla on jollain lailla kuulunut mafian piiriin, uhkaa karkotustuomio", sanon vakavana ja jälleen katson kaikkia painokkaasti.
"Laumasta tai asemasta riippumatta joka ikinen mafialainen on lähtevä saarelta", totean minulle epäominaisen teräksisesti, ja jätän puheeni väliin vain lyhyen hengenvedon mittaisen tauon, etten ehdi unohtaa mitä olen sanomassa.

"Ikäväkseni joudun kuitenkin kertomaan, että myös Rhowara aiheutti paljon surua ja murhetta. Rhowaran johtaja oli islanninhevosori nimeltä Reiðartýr, joka ei saarelle saavuttuaan tyytynyt liittymään yhteenkään laumaan, vaan päätti perustaa oman laumansa. Surullista kyllä, Rhowara piti aivan viime aikoihin saakka hallussaan useita laumoja: metsäponeja, vuoristoponeja, aavikkoponeja ja lumihevosia. Reiðartýr yksin murhasi monia monia hevosia, joista tunnetuimpia koko saarella olivat varmasti metsäponien johtajatar Merill, edeltäjäni edeltäjä, vuoristoponien johtaja Kivételes ja aavikkoponien laajalti tunnettu johtajatar Frosty Crystal, sekä viimeisessä taistelussa kaatunut tasankohevosten johtajatar Yadaya. Samaisessa taistelussa kuoli myös saaren kaikkien laumojen yhteinen neuvonantaja Wovoozig, jota useimmat eivät ikinä tavanneet. Tämä kyseinen viimeinen taistelu käytiin ylänköhevosten johtajattaren Merelin, tasankohevosten johtajattaren Yadayan, Wovoozigin ja lopulta myös Frosty Crystalin tyttären Quillan, eli viimeisten johtajattarien toimesta Reiðartýria vastaan. Taistelusta selvisivät hengissä siis vain Merel ja pieni Quilla-varsa, joka lopulta surmasi Reiðartýrin", kerron enkä enää katso kehenkään, vaan tuijotan suoraan eteeni. Jos joku reagoi sanoihini jotenkin, en huomaa sitä, en halua huomata. Vasta kun itse joudun kertomaan näitä asioita ääneen, tajuan niiden hirveyden. Ei auta kuin pakottautua jatkamaan.

"Nyt kun Reiðartýr on kuollut, on Rhowara kaatunut. Reiðartýrin oma vallanhimo koitui lopulta hänen kohtalokseen, Rhowaralla ei ollut muita johtohahmoja joten kukaan ei jatka islantilaisen seuraajana. Kaikki laumat ovat siis nyt vapaita molempien hirmuvaltojen vaikutuksesta", selitän ja onnistun nostamaan puhumisen ajaksi vakavoituneille kasvoilleni heikon hymyntapaisen.
"Quilla, jolla olisi ollut oikeus Reiðartýrin murhattuaan johtaa tämän hallussapitämiä laumoja, aikoo johtaa vain aavikkoponeja, Merel jatkaa yhä ylänköhevosten johtajana. Muille laumoille on nimitetty tai nimitetään uudet johtajat. Tiedän vain lumihevosten johtajan nimen, Valentino Isän poika, ja että vuoristoponien mahdollinen johtaja on Leímaj Jeek Skrák. Tasankohevosille ajataltua johtajaa ei ollut läydetty vielä silloin kun tapasin Merelin."
Vedän syvään henkeä ennen kuin jatkan.
"Meidän laumamme oli molempien rikollisjärjestöjen alaisena, mutta eivät muut laumatkaan päässeet tosiaankaan helpolla. Kumpikin järjestö murhasi yhden tasankohevosten johtajan, ja olen varma että jokaisella laumalla on syy vihata sekä mafiaa että Rhowaraa katkerasti. Onneksi kumpikaan järjestö ei enää riehu saarella, ja jos me johtajat pystymme asiaan vaikuttamaan, niin niin ei tule enää koskaan tapahtumaan. Tietysti tarvitsemme teidän yhteistyöhalukkuuttanne", totean ja huokaan vaihtaessani painoa jalalta toiselle. Tarkennan katseeni jälleen ja vilkuilen satunnaisia hevosia, etsin näiden kasvoilta merkkejä siitä, miten nämä ovat ottaneet juuri antamani informaation vastaan.

"Ja nyt kun olette selvillä yleistilanteesta, kerron vielä vähän lauman sisäisistä asioista", aloitan uudelleen puhumaan.
"Minä olen nyt vastuussa tästä laumasta, vastuussa teistä. Oletan kuitenkin, että tekin otatte hieman vastuuta kantaaksenne. Niin ikävää kuin se varmaan osan mielestä onkin, niin laumarajoja on silti noudatettava yhä. Nyt se olisi tärkeämpää kuin ikinä, sillä vaikka saaren asiat onkin saatu melko tasapainoon, keikumme silti veitsen terällä ja pienikin levottomuus saattaa suistaa meidät takaisin pohjalle. Paljon en teiltä vaadi, en aseta mitään absurdeja sääntöjä, en halua komentaa teitä enempää kuin tarpeellisen määrän, en odota teiltä suuria uhrauksia ja yritän parhaani mukaan olla oikeudemukainen, mutta tämä on aivan ehdoton määräys. Laumarajoja ei pidä ylittää. Tämä on niitä harvoja suoria ja ehdottomia käskyjä, joita teille tulen antamaan. Ehkä myöhemmin on mahdollista purkaa rajasopimuksia, mutta siihen asti rajojen ylittäminen on rangaistava teko, ja olen varma, että sitä valvotaan nyt tiukemmin kun johtajat on saatu kartalle. Jos ette tunne kykenevänne pysymään metsäponien alueella, niin kehotan teitä vaihtamaan laumaa sellaiseen, jonka alueet ovat enemmän mieleisenne", puhun lempeästi, mutta silti päättäväisesti ja uudelleen terävöitynyt katseeni vahvistaa sanojeni vakavuutta.

Nyt kun vakavat asiat on saatu pois alta, seesteinen hymy kohoaa jälleen kasvoilleni ja puhallan ilmaa sieraimistani.
"Minä en halua olla mikään etäinen ja ihmeellinen johtohahmo jota pitää puhutella joka kerta jollain arvonimellä. Teistä kuka vain voi tulla puhumaan minulle milloin vain, joko metsäponeihin liittyvästä asiasta tai ihan muuten vain. Jos muiden laumojen jäsenten kanssa tulee kahakkaa, voitte tulla kertomaan minulle asiasta. Toistan kuitenkin vielä uudelleen, että kaikki vieraiden laumojen jäsenet on käännytettävä pois alueeltamme. Jos he eivät lähde ystävällisellä päättäväisyydellä, niin jonkinmoinen voimankäyttö on sallittua. Toivoisin kuitenkin, että tulisitten ennemminkin kertomaan häiriköistä minulle sen sijan että hakkaatte heidät henkihieveriin. Haluaisin myös, että mahdolliset pahoinpitelyt ja muu tarpeeton väkivalta tuotaisiin tietooni, jos siitä aiheutuu vakavia vammoja, sillä kaikkein viimeisimmäksi haluan että edessä siintävä rauha rikkoutuu siihen että saarella ei voi kulkea pelkäämättä joutuvansa hakatuksi", sanon rauhallisesti ja luon vielä katseen kaikkiin paikalla olijoihin.
"No niin, kokous on minun puolestani päättynyt, olen sanonut sanottavanne. Halutessanne voitte nyt esittää kysymyksiä joko kertomistani asioista tai metsäponeihin liittyvistä asioista yleensä. Jos teillä ei ole kysyttävää tai sanottavaa, on teillä lupa poistua, mutta älkää ylittäkö rajoja. En missään nimessä halua rangaista teitä, mutta minun on pakko jos jotain tulee esiin", huokaan ja annan sitten ryhtini painua hieman kasaan ja korvieni kääntyä rennosti sivulle. Minun roolini informoijana on nyt toistaiseksi ohi, joten minun ei varmaan tarvitse enää olla niin virallinen.
kaZAM
 

Re: Koolla jälleen

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Kesä 2010 19:54

Regetta

Nyökkäilin ahkerasti, en muutakaan uskaltanut tehdä. Minua suorastaan kauhistutti se, että täällä saarella oli liikkunut mielipuolisia hevosia, jotka olivat murhanneet viattomiakin. Laumakokouksn loputtua pystyin vain tuijottamaan ruohonkortta, joka oli puolen hevosen mitan päässä minusta. Rohkaisin pitkään jahkailtuani mieleni.
"V-vois-sisisiko joku kerto-kertoa minulle tästä paikasta? Olen aika uusi..." Kysyin loppuakohti kiristäen tahtia. Huomasin kauempana olevan tuttuni Samanthan ja tuon varsan Susannen. He olivat selittäneet jotakin pientä minulle, mutta halusin kuitenkin tietää lisää. Voi apua! Kaikki varmaan nauravat minulle kohta päin naamaa, kun en tiedä mitään!!
Maikku
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron