Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Rosadum » 28. Tammi 2015 21:36

[Sasu & Gamette mukaan, liitetäänpäs tämä otus nyt lopultakin laumaan... jos liitetään :D]

SADO

Tumma hahmo liikahti pensaikon suojissa. Pensaan lehdet kahisivat hetken toisiaan vasten, ennen kuin ympäristön äänimaisema lipui takaisin uniseen hiljaisuuteen, jota vain lintujen laulu toisinaan rikkoi. Aamupäivän haalea aurinko läpäisi hetkeksi lehvästön ja osui sinertävään, epäluuloisesti tuijottavaan silmään.

Lampi tuntui epäilyttävältä, vaikka se olikin tyyni ja monen laukan päässä sitä mulkoilevasta olennosta. Ikään kuin pinnan alta voisi hetkenä minä hyvänsä nousta jokin syvää järkytystä aiheuttava, luonnoton kauhistus.
Toisaalta, jos musta hevonen olisi pelännyt vielä jotakin muuta, hänellä tuskin olisi ollut aikaa mulkoilla tyyntä vedenpintaa kymmenien metrien päästä. Sado oli jo omasta mielestään sopeutunut tähän uuteen hevossaareen aika hyvin, mutta vanhat tavat, ja pelot, kuolivat hitaasti. Vettä oli vanhassakin kodissa, ja sielläkin se oli ihan yhtä epäilyttävää.

Musta ori painoi leukansa kaulaa vasten ja antoi niskalihasten hetkeksi pullistua venytykseen. Sitten seurasi makea haukotus, ja sen jälkeen kokovartalopudistelu, joka sai kastehelmet sinkoilemaan lähimmiltä lehdiltä ympäriinsä. Juupa juu... Edellinen ilta oli mennyt varsin iloisissa merkeissä. Ainakin yksi hyvä puoli tällä saarella oli, ja se oli se, että juotavaa sai pienissä kupeissa. Oikeastaan niihin juotaviin liittyi paljon muitakin hyviä puolia, mutta niihin Sado ei ollut toistaiseksi tutustunut kovinkaan syvällisesti. Hauskan illan jäljiltä olo oli nyt hieman raskas, mutta velvollisuus kutsui. Ainakin Sado toivoi, ettei hänen tarvitsisi odotella liian kauaa.

Hopeanmustan, vettä pelkäävän hevosen ja tyynenä ammottavan lammen läheisyyteen oli nimittäin syykin. Sado oli koko saarellaoloaikansa kuullut, kuinka tärkeää oli kuulua laumaan. Kuinka hän sopisi metsäponiksi. Hän oli myös kuullut, että laumaan liittyäkseen jokaisen piti esittäytyä lauman johtajalle, ja, mikä parasta, metsäponien johtaja oli tamma. Vaikka Sadon uteluihin oli tullut nihkeänlaisesti vastauksia, tämä Gamette-niminen olento taisi olla ihan nätin puoleinen, ja ilmeisesti juttuseuraksikin hänestä olisi. Joka tapauksessa, Sado oli pohdiskellut ja kysellyt asioita muilta hevosilta, ja päätynyt siihen, että metsäponien johtajatar sattuisi ennemmin tai myöhemmin lammen äärelle.
Niinpä ori oli päättänyt tulla vastaan. Nyt ei auttanut kuin toivoa, että johtajatar saapuisi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Sasu » 10. Helmi 2015 23:59

[Kköh vastaamisessa menikin sitten vähän pidempään kuin hetki. ^^' Vetoaisin labraviikkoon mutta se loppui jo viime perjantaina, ei mitään hajua mitä olen sittemmin muka tehnyt...]

Gamette

"Niin, viimeaikoina on tuntunut kaiken suhteen olevan kovin hiljaista."
"Mm. Olenko minä tullut vanhaksi, kun rauha ja hiljaisuus tuntuvat minusta oikein mukavilta?" naurahdan vastaukseksi Déllelle. Kirjava tamma huiskaisee hännällään vähättelevästi ja tuhahtaa.
"Älä nyt hulluja puhu, nainen parhaassa iässä! Sitäpaitsi kyllä tämä minullekin tekee ihan hyvää, ettei tarvitse koko ajan olla juoksemassa pää kolmantena jalkana ympäri saarta", hän vastaa.
"Jos sinulle tulee liian levoton olo kierrellessäsi vain metsäponien alueella ja yhteismaalla, niin ainahan voit kipaista kysymässä minun puolestani mitä Loskalle kuuluu rajan toisella puolella", totean Déllelle. Hän pyöräyttää silmiään.
"Siellä on niin kylmä kaikkialla paitsi sademetsässä. Katsotaan keväämmällä uudestaan."
"Tuo on kyllä totta, ei siellä tähän vuodenaikaan kannata vaeltaa yhtään sen enempää kuin on tarvis", tuumaan.
"Mutta joku kai siitäkin tykkää, onhan lumihevosia sentään laumallinen... no jopas, joko me olemme tässä? Minä jatkan nyt kyllä eri suuntaan, Mesha lupasi odottaa minua 'lähteellä kaatuneen puun lähellä'. Olen melko varma, että tiedän paikan, mutta taivas tietää että täällä on kaatuneita puita ja lähteitä enemmän kuin jaksaa laskea..."
"Onnea etsintään", toivotan hymyillen Déllen mutinalle. Onneksi kirjavalla sentään on hyvä suuntavaisto, ja onhan hänkin jo kuljeskellut aika monta vuotta näitä polkuja.

Délle heilauttaa päätään hyvästiksi, ja minä teen samoin ennen kuin suuntaan askeleeni toista polunhaaraa pitkin kohti lampea. Minulla ei ole sen suurempaa tarvetta päästä juomaan, mutta aika usein lammelta löytää jonkun muunkin. Ehdin kulkea Déllen kanssa useamman kilometrin, mutta päivä ei ole vielä pitkällä. Tylsähän siitä helposti tulisi ilman juttuseuraa.

Ihan heti ei näytä tärppäävän. Lammen rannalla ei ole ketään, mutta astelen silti rauhallisesti vesirajaan ja hörppäänpä kulauksen vettäkin kun kerran siihen tulin. Sieraimiini kulkeutuva vieraan hevosen tuoksu saa minut kuitenkin nostamaan pääni uteliaasti ylös melkein saman tien, ja kas - joku tosiaan näyttää seisovan ihan metsän rajalla. Minä nyökkään hänelle, mutta en lähde lähestymään toista samantien. Jos hän on vaikka arka, tai hänellä on jokin muu senkaltainen syy seisoskella puoliksi metsikön varjossa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Rosadum » 24. Helmi 2015 01:43

Lähestyvät askeleet herättävät minut ajatuksistani, ja jään kuuntelemaan korvat kääntyneenä niiden suuntaan. Harvan oksiston lomasta näen vaalean, pienehkön hahmon, joka tulee kohti lampea rauhallisessa tahdissa. En tunne tulijaa, joten korvani pyörähtävät muutaman epävarman kierroksen luimun kautta takaisin höröön. Ainakin lähestyvän hevosen - tamman - tuoksu on mielenkiintoinen, joten ehkä on persoonakin.

Lopulta toinen seisoo edessäni, joskin melkoisen välimatkan päässä. Tarkkailen tammaa ja nyökkään kohteliaasti takaisin tämän tervehtiessä ensin minua. Samalla kun tutkin katseellani tätä vaaleaa palominoa, muistelen mielessäni johtajattaresta kerrottuja tuntomerkkejä ja aloitan keskustelun.
"Hyvää aamupäivää," tervehdin lämpimään sävyyn, ja astelen samalla pari askelta lähemmäs, pois metsän suojista. Toki vältän edelleen astumasta yhtään lähemmäs vettä, mutta osaan kätkeä oman outouteni nykyisin jo hyvin sulavasti. Joku on joskus väittänyt, että minulla on lahja puhua muille kuin maailmassa ei olisi ketään muuta yhtä kiinnostavaa, mutta en sitten tiedä tuosta - huomaan vain, että kun keskityn tähän hurmaavaan olentoon, lammen pinta tuntuu kaukaisemmalta ajatukselta. Sekös houkuttelee minut vain entistä enemmän keskittymään toiseen hevoseen. Samalla lista mielessäni täyttyy: pienehkö, vaalea, ei erityisen siro, näyttää helposti lähestyttävältä. Kyllä tämä voisi olla hän.

"Nimeni on Sado. Olen etsiskellyt metsäponien johtajatarta, satutteko te ehkä...?" kysäisen kohteliaasti, jättäen lauseen lopun leijumaan ilmaan. Jos toinen on se mitä olen etsinyt, hän ottaa kyllä kopin - ja jos hän on joku muu, saan ehkä tietää, onko tämä kaunis neiti nähnyt johtajatarta lähiaikoina.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Sasu » 01. Maalis 2015 17:44

Tummakarvainen ja vaaleajouhinen hevonen tervehtii ja askeltaa hieman eteenpäin. Minä käännyn poispäin lammesta niin että pystyn kunnolla hänen suuntaansa.
"Päivää", vastaan lyhyesti mutta ystävällisesti. Nyökkään, kun ori esittäytyy, ja hymyilen ystävällisesti hänen kertoessa etsineensä minua.
"Kyllä vain. Minä olen metsäponien johtajatar Gamette", kerron Sadolle ja kävelen samalla lähemmäs. Hölmöähän tässä olisi monen metrin etäisyydeltä huudella.
"Mitä asiasi mahtaa koskea?" kysyn päästyäni hieman järkevämään keskustelyetäisyyden päähän. Sado ei vaikuta siltä, että olisi saapunut saarelle vasta ihan hiljattain, mutta en muista nähneeni oria aikaisemmin. En oikein usko, että Sado olisi lumihevonen tai aavikkohevonen, hänen värityksensä on kovin tumma sekä jäätikölle että aavikolle, vuoristoponiksi toinen on ihan liian suuri ja ylänköhevoseksi liian pieni. Sikäli kun Sado ei ole viestinviejä tai sensellainen tasangolta, voisin arvella, että hän etsi minut käsiinsä laumaanliittymisaikeissa. No, kohtahan se selviäisi.

Aamupäivän aurinko pääsee lammen reunamille puiden lomitse ja lämmittää selkääni mukavasti. Minusta tuntuu, että tasangolla tai meren rannalla aurinko ei ole yhtään näin lämmin tähän aikaan vuodesta, vaikka sama aurinkohan sinnekin paistaa. Totta puhuen minä odotan jo kevättä. Sademetsässä ei tarvitse huolehtia talven purevuudesta, mutta nykyään karvapeitteeni ei tunnu juurikaan paksunevan talvea varten - eihän siitä tässä kosteudessa olisikaan kuin haittaa - ja tasangon tuuli tuntuu kyllä purevan luihin ja ytimiin. No, ei kevät kiirehtimällä tulisi, ja onneksi sademetsässäkin näkee aurinkoa rankkasadekuurojen välissä.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Rosadum » 04. Maalis 2015 17:14

Hymy nykäisee suupieliäni ylöspäin, kun vaalea tamma esittäytyy. Olen löytänyt etsimäni.
"Todella hauska tutustua, Gamette," totean ja nyökkään hieman tavallista hitaammin ja syvempään. Olettaakseni niin kuuluu toimia, kun keskustelee laumanjohtajan kanssa.

Vaikka toisaalta, ihan tavalliselta hevoselta johtajakin näyttää. Tai tarkemmin, varsin sievältä hevoselta, mutta se ei ehkä ollut juuri nyt tärkeää. Parempi olisi, ainakin näin aluksi, yrittää pitää keskustelu kevyenä. Olisi todella ikävää joutua johtajattaren epäsuosioon juuri sillä hetkellä, kun on ajatellut liittyvänsä laumaan.

"Minulla olisi kysymys, jonka olette varmasti kuullut ennenkin jo moneen kertaan. Olen nimittäin kuljeskellut tällä saarella jo jonkin aikaa, ja minulle on kerrottu, että minun kannattaisi liittyä laumaan. Itse asiassa moni on sanonut, että voisin ehkä sopia juuri Teidän johtamaanne laumaan erityisen hyvin."
Teitittelen Gamettea lähes huomaamattani, sillä miten muutenkaan puhuisin tammalle, saati sitten johtajattarelle? Kohteliaisuus on paras tie tamman sy-... siis, paras tie kohti lauman jäsenyyttä.

"- En osaa sanoa, olisiko minusta Teille oikeastaan mitään hyötyä. Tunnen saarta vielä huonosti, en osaa paikallisia sääntöjä enkä tiedä mitään hevoslaumassa elämisestä. Ennen tänne saapumistani olen elänyt koko ikäni ihmisten luona, mutta nyt olen huomannut, ettei täällä ole paljoakaan hyötyä niistä taidoista, joita heidän kanssaan olen oppinut. Silti anon nöyrimmästi, että voisitte harkita ottavanne minut laumanne jäseneksi. Vaikka yhteismaalla on ihan hauskaa, haluaisin silti tällä saarella paikan, jota voisin kutsua kodikseni."

Pyyntöni karkaa hieman turhan runolliseen muotoon, mutta puhuminen on ainoa taito, josta olen oppinut elämäni aikana mitään todella hyödyllistä. Lahjojaan ei saa jättää käyttämättä, joten...
Puhuessani huomaan, että Gamettea on harvinaisen helppo katsoa silmiin. Hänen silmänsä ovat jotenkin... pehmeät. Lempeät ja mukavat, mutta silti niissä on iloinen kiilto, joka saa ne tuntumaan erityisen mielenkiintoisilta. Minä olen melkein kateellinen, sillä omat teräksen väriset silmäni tuntuvat usein pelottavan katseet muualle.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Maalis 2015 22:54

"Kuin myös", totean ystävällisesti Sadolle. Ei orilta tunnu ainakaan käytöstapoja puuttuvan, ja hänen käyttämänsä kielikin on kovin koreaa. Kuuntelen joka tapauksessa rauhallisesti, mitä hänellä on sanottavanaan, ja nyökkään lopuksi. Uusi laumaanliittyjä, siis. Orin koko ei ole mikään ongelma, ja värinsä puolesta hän näytti sulautuvan ihan hyvin kasvillisuuden varjoihin, joten eiköhän Sado pärjäisi metsäponina vallan hyvin.

Sadon jatkaessa puhumista minä melkein hämmennyn, kun hän esittää asiansa noin kaunopuheisesti. Orin viimeiset sanat saavat minut joka tapauksessa hymyilemään, vaikka minulla on melkein ongelmia saada omat sanani järjestettyä enää Sadon puheenvuoron jälkeen - varsinkaan yhtä elegantisti.
"Niin, ihmisten kanssa eläminen eroaa melkoisesti villihevosen elämästä. Mutta älä huoli, kyllä sinä opit", vakuutan. "Minäkin asuin aikoinani ihmisten keskuudessa, monta vuotta sitten ennen kuin saavuin Caraliaan. Ja mitä laumassa elämiseen tulee.. no, suurin osa hevosista kulkee aika itsenäisesti pitkin laumansa alueita ja yhteismaata. Onhan täällä toki perheyhteisöjä ja sen sellaisia, mutta mikään lauma ei liiku yhtenä yhtenäisenä joukkiona."
Siitä syntyisikin melkoisia hevosjoukkoja, ja johtajankin taidot ja auktoriteetti olisivat kyllä melkoisella koetuksella. En minä edes haluaisi koko ajan olla käskemässä monikymmenpäistä laumaa metsäponeja seuraamaan minua tiiviinä ryppäänä milloin minnekin. Meidänkin laumamme mailla on niin paljon erilaisia alueita, että olisi sääli, jos kukaan ei käyttäisi niitä hyväkseen - kuten varmasti tapahtuisi, jos kaikkien pitäisi aina olla samaa mieltä siitä, missä he haluavat kulloinkin liikkua. Kyllä siinäkin piilee totuus, että joskus suurempi joukko tuo enemmän turvaa, mutta minä olen tähän nykyiseenkin järjestelyyn ihan tyytyväinen.

"Sovit laumaan kokosi ja värisi puolesta. Äläkä huolehdi, vaikka et olisikaan vielä perillä kaikista saaren asioista - metsäponeihin liittyy paljon aivan vastasaapuneitakin hevosia, eivätkä he tiedä mistään tuon taivaallista", totean.
"En siis näe mitään estettä laumaan liittymisellesi. Tervetuloa metsäponiksi!" toivotan ja hymyilen lämpimästi. "Mutta älä toki teitittele minua. Etenkään nyt, kun olemme samaa laumaa."
Sado on siis jo jonkin aikaa ollut Caraliassa - ainakin niin kauan, että hänet on ehditty osoittaa minun laumaani ja minun puheilleni. Kuinkahan hyvin hänet on muuten perehdytetty?
"Mitä sinä oikeastaan tiedät Caraliasta?" kysyn Sadolta mietteliäästi. "Ovatko muut laumat sinulle tuttuja? Entä metsäponien rajat?"
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Rosadum » 29. Huhti 2015 21:03

Johtajatamman toteamus siitä, etteivät laumaan liittyjät yleensä tiedä yhtään mitään, saa silmäni tuikkimaan naurusta, mutta pidän mölyt mahassani. Ilmeisesti minun tilanteeni on sittenkin varsin hyvä.
Annan johtajattaren puhua rauhassa loppuun, vaikka uutinen laumaan hyväksymisestä saakin hymyni entistäkin leveämmäksi ja silmien tuikkeen syvenemään. Kävipä helposti.

Tamman sanoessa teitittelystä nyökkään hitaasti, hieman pahoittelevaan sävyyn.
"Kiitos, arvostan laumaan liittymislupaa suuresti. Ja asia selvä. Olen aina olettanut, että lauman johtajia kuuluu puhutella teititellen, mutta pakko myöntää, että minulle sopii paremmin sinuttelu. Ollaan siis Gamette ja Sado toisillemme."
Puhuessani lasken painoni toisen takajalan varaan, ja olemukseni muuttuu muutenkin silminnähden rennommaksi. Olen onnistunut unohtamaan koko läheisen lammen, ja johtajattaren kanssa rupattelukin tuntuu yllättävän luontevalta.
Toisaalta on tavallaan sääli, ettei Gamette vaadi suurempaa kunnioitusta - minä kun olin vasta pääsemässä vauhtiin kaunopuheisuudessani.
Ja toisaalta taas, olen iloinen siitä, että voin kertoa toiselle hevoselle ihan aidosti siitä, mitä ajattelen.

"No," aloitan kertomukseni, "- en ainakaan tiennyt sitä, että laumaan liittyminen ei tarkoita lauman mukana liikkumista. Minusta tämä teidän ratkaisunne kuulostaa kyllä järkevältä, koska oman kokemukseni mukaan hevosillakin on tapana alkaa kiistellä pikkuasioista liian tiiviissä ryhmissä. Tai siis, en tosiaan ole itse ollut koskaan laumassa, mutta joitakin tätihevos-... tarkoitan, hieman vanhemien hevosrouvien toimintaa sivusta seuranneena, olen huomannut tämän." Naurahdan itsekin omalle melkein-lipsahdukselleni, koska oletan, etten ole onnistunut loukkaamaan johtajatarta. Hän ei vaikuta olevan vielä mitenkään täti-iässä.

"Tunnen parhaiten Yhteismaan, jonka alueella olen kuljeskellut melkein koko saarellaoloaikani. Olen tutustunut muutamaan tasankohevoseen ja aavikkohevoseen, ja tiedän sinun nimesi lisäksi vain Aube Doréen nimeltä kaikista johtajista. Niin, ja tapasin myös muutamia metsäponeja. Juttelimme muun muassa tulivuorenpurkauksesta. Käsittääkseni saarella on lisäksi useitakin laumoja näiden lisäksi, yhteensä kuusi, mutten tiedä niistä mitään - enkä oikeastaan metsäponien rajoistakaan. Replica-niminen tamma kertoi aika paljon kaikenlaista metsästä ja saaresta.

"Mutta niin, ne rajat... ne olisi ilmeisesti ihan hyvä tuntea?" kysäisin ja kallistin päätäni. "Olen ymmärtänyt, ettei vieraiden laumojen alueille saisi mennä lainkaan. Onko näin, vai onko joku huijannut minua?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Touko 2015 20:03

Nyökkään Sadon sanoille teitittelystä.
"Niin, onhan se kohtelias tapa. Minäkin olin kuitenkin ihan tavallinen laumalainen ennen kuin minut valittiin lauman johtoon, ja tuntui niin absurdilta, että yhtäkkiä minua teititeltiin", naurahdan päätäni pudistellen. "Enkä ole vieläkään oikein tottunut siihen. En minä sen kummempi ole kuin laumalaisetkaan, muuten kuin titteliltäni."

En voi olla hymyilemättä varsin huvittuneesti, kun Sado korjaa sanavalintaansa tätihevosista. Nyökkään joka tapauksessa.
"Nimenomaan. Minäkin pidän kovasti seurasta, mutta metsäponeja taitaa olla pitkälle toista kymmentä tällä hetkellä, ja jatkuva sellaisen joukon kärjessä kulkeminen olisi vähän liikaa."
En ole edes ihan varma, montako meitä on tällä hetkellä. Joitakin metsäponeja en ole tavannut aikoihin, en välttämättä kertaakaan laumaanliittymisen jälkeen... Alkaisikohan olla aika pitää taas laumakokous? No, ehkä sitten kunhan kesä saapuisi, jos silloin tuntuu olevan tarvetta. Tapaisin mielelläni muita johtajiakin, mutta meillä kaikilla on totta kai omat alueemme hoidettavanamme, joten sellainen kokous vaatisi varmasti paljon järjestelyä. Voisihan sitä silti yrittää jossain kohti... mutta se ei ole tämän hetken asia.

"Aivan oikein olet kuullut", vahvistan. "Muiden laumojen alueelle ei saa mennä. Yhteismaa, ja nyt myös metsäponien maat ovat kuitenkin vapaasti käytettävissäsi.
"Metsäponien lisäksi saarella on tosiaan viisi muuta laumaa: vuoristoponit, lumihevoset, aavikkohevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset. Lisäksi saarella on kourallinen laumattomia, joiden alue on juurikin Hoeron ympäristössä. Nyt kun tulivuori purkautui, en oikeastaan tiedä, ovatko heidän alueensa asuinkelvollisia", totean mietteliäästi. "Mutta niin, meillä on yhteistä rajaa pohjoisessa lumihevosten kanssa, yksi pätkä jonka toisella puolella on yhteismaa, ja loput rajasta jaamme vuoristoponien kanssa. Osa tästä lammesta kuuluu tosiaan meidän alueeseemme, samoin iso osa eteläisestä lammesta. Rajoja on välillä vähän vaikea hahmottaa, mutta on joitakin maamerkkejä, joiden perusteella pystyt suunnistamaan..."
Kerron Sadolle rajoistamme pääpiirteittäin. Kerron, missä rajat seuraavat jokia - yhteismaan reunalla ja pätkällä meidän ja lumihevosten rajaa - mainitsen suuren kiven eteläisen lammen rannalla ja tasangolla kulkevan puron, joka välillä kuivuu kesäisin kokonaan. Yritän antaa hyviä vinkkejä siitä, mistä Sado tietäisi eksyneensä väärälle alueelle.

"Tämä oli melkoinen tietotulva, pahoittelen. Opit rajat kuitenkin varmasti ajan kanssa, kunhan kuljeskelet metsäponien alueella, ja rajavartijat varmasti opastavat, jos tuntuu ettet ole enää ihan varma, missä rajat menevät", totean. Vähän vaikeahan rajoja on tällä tavalla selittää, mutta niiden läpi kävelemiseen ja näyttämiseen menisi useampi päivä. Usein saarelle saapujat ovat vielä väsyneitä matkastaankin, joten rajakierros olisi varmasti aika voimiavievä. Sademetsän maastokin kun on vähän tottumuskysymys.
"Mistä sinä muuten olet alun perin kotoisin? Ennen kuin saavuit Caraliaan, siis", kysyn ihan uteliaisuuttani.

[Gamette selittää rajat varmasti niin perusteellisesti kuin osaa, mutta olenpas nyt itse sen verran laiska että menkööt nyt näin. :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Et koskaan saa toista tilaisuutta luoda ensivaikutelmaa

ViestiKirjoittaja Rosadum » 24. Syys 2015 22:14

[Ymmärrän hyvin :D]

Nyökyttelen kärsivällisesti Gametten kertoessa pitkän litanian maastonmuotoja ja merkkejä, joista pitäisi tunnistaa lauman rajat. Enhän minä oikeasti kaikkea saa painettua mieleeni, mutta toivon mukaan pääpiirteet kuitenkin. Enhän haluaisi toimia vasten johtajattaren ohjeita.
Ja on minulla toinenkin, parempi syy kuunnella ohjeita ja yrittää pitää ne mielessä - epäilen nimittäin, ettei laumanjohtaja poistu kovinkaan kauas lauman alueelta. Näin suloisen olennon lähellä kannattaa pysytellä, vaistoni sanoo.
Hymyilen ja kiitän pienellä pään nyökkäyksellä, kun Gamette pahoittelee, ettei voi selittää asiaa paremmin. "Tämä on aivan riittävä selitys minulle, kiitos."

Tamman kysymys kotipaikastani yllättää minut, sillä mieleni on päässyt jotenkin väsähtämään pitkien ohjeiden aikana. Käytän muutaman sekunnin miettien, miten vastaisin tammalle. Kuinka kaukaa uskaltaisin aloittaa?
Ajatuksissani katseeni ajelehtii kohti lampea. Minua janottaa vieläkin, olen ehkä tullut syöneeksi jotakin omituista matkani varrella... Kun huomaan katsovani veden peilityyntä pintaa, käännän pääni nopeasti, pienen inhon väristyksen saattelemana, jälleen kohti kaunista tammaa, joka sattuu olemaan uuden laumani johtaja.
"Olen Britanniasta kotoisin," vastaan, ja huokaisen mielessäni helpotuksesta ääneni tullessa aivan normaalina ja rauhallisena ulos suusta. Itse asiassa sävyni muuttuu itsevarmemmaksi heti, kun alan puhua omista saavutuksistani.
"Asuin ihmisten luona, ja olin itse asiassa kilparatsu. Aika hyväkin sellainen. Hyppäsin esteitä, ja jos niitä pahuksen ihmisiä ei olisi väkisin laitettu selkääni, olisin varmasti voittanut useamminkin."
Turhaahan se olisi tässä mainita, että välillä ne esteet olivat kyllä aika hurjia. Ja vesieste oli jonkun keskiaikaisen hevosenkiduttajan keksintö.

En myöskään ajatellut mainita Gamettelle mitään siitä, kuinka sarvipäinen lehmä ajoi minut veteen. Se tuntuu jotenkin epäritarilliselta, ja nololta asialta paljastaa näinkin kauniille olennolle.
"Jouduin veden varaan Ranskan rannikolla, kun olin kilpailumatkalla. Virta toi minut sitten sattumalta juuri tänne, enkä voi sanoa, että harmittaisi." Uskallan hymyillä jopa hiukan vinosti Gamettelle, joka on yksi hyvä syy olla katumatta tänne saapumista.
Sitten ilmeeni muuttuu taas normaalin kohteliaaksi ja ystävälliseksi.
"Haluaisitko sinä kertoa itsestäsi? Tarkoitan... minua kiinnostaa, millainen hevonen johtajuuden takana oikeastaan on. Toki vain, jos haluat puhua. Voimme yhtä hyvin puhua myös säästä. Tänään on paljon vähemmän pilviä taivaalla kuin eilen!"
Virnistän pienesti ja jään odottamaan, kumpaan keskustelunavaukseen Gamette päättää tarttua.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron