Sivu 2/2

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 13. Marras 2014 16:22
Kirjoittaja Mwjan
Punertava nyökkäili kiinnostuneena orin sanoille.

Hän ei halunnut takertua Troyn sanomaan, niinkö - vaan antoi ajatusten kulkea eteenpäin samaa tahtia kuin omat askeleensa. Oli ymmärrettävää, että kesken tamman puheen ori sanoisi jotain, mutta päätti kertoa asiansa loppuun, sitten antaen toiselle puheenvuoron.
Ikäväkseen musta ei oikein pitänyt suurista laumoista ja oli selkeästi yksinäinen kulkija. Oli se kuitenkin tajunnut punertavan pointin ja nyökkäili sille. Mästaren mielestä olisi mukavaa, että he voisivat olla rauhassa pelkäämättä jääden kiinni.

"Ei meitä metsäponeja ole paljoa", punertava sai sanotuksi, tottakai jatkaen "ainakin viimeksi kokouksessa meitä ei ollut kuin muutama", tamman mielestä lauman suuruus oli ihan hyväksyttävä, sellainen että tämäkin tulisi viihtymään.
"Vaikka olemme lauma, meidän ei tarvitse kulkea laumassa vaan jokainen saa päättää missä kulkee, mutta rajoja on kunnioitettava", hän veti syvään henkeä "Laumanjohtaja pitää kokouksia jos saarella tapahtuu muutoksia, viimeksi tulivuori purkautu ja miten toimimme sen jälkeen ja pitää muutenkin laumaa koossa ja infoaa meille asioita", puhetta riitti jälleen.
"Itse olen ollut aika pitkään yksinäni täällä kulkien ja etsien seuraa, vaikka olisihan se järkevää kulkea pienessä laumassa että välttyisi pedoilta tai joku pytyisi huutamaan semmoisen lähestyessä, näin itsekseen ei aina ehdi huomata kaikkea."

Punertava nautti toisen kanssa keskustelusta ja tuntui hyvin luonnolliselta puhua tämän kanssa.
"Vieläkö mietit asiaa?"

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 13. Marras 2014 20:41
Kirjoittaja Vertaveli M
Mästare kertoi, ettei metsäponeja ollut paljoa. En tiennyt kuinka paljon se hänelle oli, mutta minulle paljon oli varmaankin vähemmän kuin hänelle. En tarvinnut montaa hevosta kerralla mennäkseni lukkoon, enkä todellakaan ollut tullut testanneeksi mikä oli maksimimäärä ennen lukkoon menemistä. Tosin Mästare sanoi, ettei heitä viime kokouksessa ollut kuin muutama. Kokouksessa? Mutta hän kertoi, että vaikka he olivat lauma, eivät he menneet yhdessä kaikkialle vaan vapaasti itsekseen. Jos laumassa kerran oli noin paljon vapautta, se kuulosti jo paremmalta. Mästare sanoi laumanjohtajan pitävän kokouksia kun jotain muutoksia tapahtui. Kuten tulivuorenpurkauksia. Se ei kuulostanut lupaavalta, mutta se toisaalta merkitsisi harvoja kertoja, jolloin lauma oli suurena koossa. Se voisi ehkä onnistuakin.

Mästare sanoi kulkeneensa yksin pitkäänkin etsien seuraa. Hänen mielestään olisi järkevää kulkea pienessä laumassa, ihan vain pedoilta välttyäkseen. En ollut varma itsestäni, mutta Mästaren kaltaista kaunista tammaa en kyllä raaskisi yksin petojen armoille jättää. Hän kuitenkin sanoi tehneensä sitä jo pitkään. Ajatukseni olivat menossa ihan solmuun. Havahduin, kun Mästare kysyi, harkitsinko vielä asiaa.
"Kyllä se onnistuu. Paitsi ne isot kokoukset", minä vastasin. Huomasin olleeni hiljainen, joten yritin keksiä jotain muutakin sanottavaa.
"Minusta sinun ei pitäisi mennä yksiksesi. Se on vaarallista", minä sitten töksäytin. Mitä sekin oli tarkoittavinaan? En tarkoittanut sitä niin kuin olin sanonut! Olin tarkoittanut, että olin huolissani.. Miksen ikinä osannut tuoda ajatuksiani oikein ilmi? En osannut edes pahoitella lausumaani, olisin nolostunut vaan lisää. Ehkä jos keksisin jotain muuta puhuttavaa.
"Mikä metsäponien laumanjohtajan nimi on?" minä sitten onnistuin kysymään jo vähän ystävällisempään sävyyn.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 14. Marras 2014 12:31
Kirjoittaja Mwjan
Mustalle orille suuret väkimäärät näytti olevan ongelma, varmaan ihan syystäkin. Mästare ei halunnut jäädä kaivelemaan ikäviä puolia asiasta, vaan antoi Troyn itse kertoa jos hänellä oli jotain kerrottavaa. Tämä tuntui persoonalta ketä ei kannattanut kauheasti pakottaa kertomaan, ties hän ottaisi jalat alta ja lähtisi tiehensä hyvin nopeasti.
Mästare halusi olla hieman varuillaan, mutta tottakai tätä kiinnosti kaikki mitä musta sanoi - ihan kaikki.

Punertava päätti hymähtää mustan sanomalle isot kokoukset. Hän siis sanoi jo, että olisi valmis tulemaan laumaan, mutta ei kokouksiin. Eivät ne varmaan olleet pakollisia jos ei vain yksinkertaisesti pystynyt tulemaan. Ehkä sillekin ongelmalle löytyisi ratkasu. Esimerkiksi hän jättäisi tulematta kokoukseen ja myöhemmin joku kertoisi hänelle mitä käsiteltiin.
Toisaalta hän voisi olla hiljaa taustalla sanomatta mitään. Aika moni teki niin, ei osallistunut yhtään kokouksen kulkuun.

Yksinään kulkeminen oli vaarallista. Orin sanoma nostatti hieman punertavan silmäkulmia, mutta kyllä tämä ymmärsi pointin eikä sanonut tähänkään mitään. Hymähti vain, ystävällisesti.
"Gamette on johtajamme nimi", Mästaren puheesta hehkui iloisuus, kuten aina. "Hän on väriltään voikko, tietääkseni eli todella vaalean ruskea, enemmänkin hieman kellertävä", tämä antoi mielikuvia orin päähän, jos hän ajatteli laumaan liittymistä niin pystyisi tunnistamaan oikean hevosen.
"Hän liikkuu varmasti täällä metsäponien alueella ja jokainen joka täällä tulee vastaan voi kertoa lisää infoa missä hän kulkee. Ei tämä saari kovin iso ole, joten ei tänne kukaan voi hukkua", huvittuneesti piirtopää loksautti ja hymähti perään, nostattaen kevyen hymyn kasvoilleen.

"Niistä kokouksista en tiedä, ne ovat kai pakollisia, mutta kyllähän joku voi ilmoittaa miksei tullut paikalle tai sitten voi seurata kaukaa sivusta...", Mästare yritti kertoa erilaista keinoa kokouksen suhteen. Poikkeuksia sallittiin, vai? Mästaresta se olisi reilua että annettaisiin joustavuutta toista kohtaan jos ei vaan kykenisi tulemaan paikalle. Miksi tämä mietti tätä jatkuvasti? Ei hän tiennyt.
"Noh, minnes sitten?", hän päätti kysyä ja käänsi katseensa oriin jääden tuijottamaan silmät kiiluen.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 23. Marras 2014 13:03
Kirjoittaja Vertaveli M
Johtajan nimi oli Gamette. Hän oli voikko, hieman kellertävään suuntaava vaaleanruskea hevonen. En tiennyt varmasti kumpaa sukupuolta johtaja edusti, mutta en kokenut tietoa tärkeäksikään. Hän oli johtaja, se riitti minulle tiedoksi värin kanssa. Ehkä onnistuisin löytämään hänet. Johtaja liikkui Mästaren mukaan tällä alueella ja jokainen vastaantulija osaisi kertoa tietoa missä hän kulkee. Se kuulosti lupaavalta, enkä ehkä joutuisi juoksemaan Gameten perässä kovinkaan pitkään. "Se kuulostaa hyvältä", minä vastasin nyökäten vielä päälle. Mästare oli auttanut minua enemmän pirteydellään kuin välttämättä osasi arvatakaan.

Mästaren mukaan kokoukset eivät kai olleet pakollisia, vaikka kyllä joku ilmoittaa miksei voinut tulla paikalle tai seuraisi vähän kauempana sivusta. En uskonut sen kauempaa seuraamisenkaan onnistuvan, pelkkä ajatuskin puistatti. Ehkä voisin kysyä asiasta kun löytäisin Gameten. Ei jos vaan kun. "Kysyn asiaa Gametelta kun löydän hänet", vastasin Mästarelle päättäväisesti. Hymyilin päälle vähän kömpelösti, mutta en uskonut tamman häiriintyvän virnistyksestäni. Ehkä hän ymmärtäisi, mitä hain sillä takaa.

Mästaren kysyessä, minne sitten, minä katselin ympärillemme hetken. En ollut ihan täysin varma sijainnistamme, mutta lampi oli varmasti vielä lähellä. "Näytätkö rajoja?" ehdotin sitten peläten kuulostavani käskevältä, sillä yritykseni oli kuitenkin kuulostaa kysyvältä, ehdottavalta.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 10. Joulu 2014 17:24
Kirjoittaja Mwjan
Mästare oli luottavaisin mielin Troyn suhteen. Ori näytti miettineen asiaa täysin vakavasti, joten tamma uskoi n. 85% että ori liittyisi metsäponeihin ja sopisi asioita itse johtajan kanssa. Enempää tamma ei voinut asiaan auttaa, vaan pystyi toivomaan.
Punertava nyökkäsi leveä hymy kasvoillaan joka puski väkisin sen harmaasta turvasta.

Pian lauma-asiat väistyivät ja poistuivat kokonaan keskustelusta. Ajatukset vierivät tähän nykyiseen hetkeen ja siihen minne kaksikon pitäisi mennä. Mästare oli aikaisemminkin jo kysynyt asiaa. Oria kiinnosti lauman alue, raja missä Metsäponien alue kulkisi.
"Ilomielin", hymy ei hyytynyt pienen ravurin kasvoilta vaan jalat veivät sitä eteenpäin. "Kävellään tännepäin", ruskeasilmä puski eteenpäin reippaammin kävellen kuin aikaisemmin. Onneksi rajat eivät olleet aivan valtavia.
"Maasto on kovin kömpelökulkuista, mutta kyllä tähän tottuu", viitaten siihen että ravirata oli paljon sileämpi ja helposti juostava, kun tämä sekalainen metsä, maastot ja ties mitkä kivet olivat tiellä - joskus jopa vaarallisen tiellä.
"Aurinkokin laskee pikkuhiljaa", tämä tuli sanoneeksi kääntäen katsettaan mustaan oriin. "Mitä jos mentäisiin rannalle?", Mästare oli hieman tyttömäinen siinä mielessä että tämä katselisi ihan mielellään auringonlaskua meren äärellä, mutta ei osannut sanoa varmaksi tykkäisikö Troy siitä.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 28. Joulu 2014 20:31
Kirjoittaja Vertaveli M
Mästaren hymy ei kadonnut kasvoilta tuon sanoessa näyttävänsä paikkoja ilomielin. Hän oli jotenkin todella herttainen luonteeltaan. Jollakin tapaa aidosti ystävällinen ja välittävä. Mästaren sanoessa, mihin päin menisimme, nyökkäsin hyväksyvästi ja seurasin hänen vierellään pyrkien tahdittamaan omat askeleeni hänen askeliansa kanssa samoiksi. Mästare sanoi maaston olevan kovin kömpelökulkuista, mutta siihen kuulemma tottui. Ymmärsin hänen vihjaavan raviradan sileyteen. Olin minä kävellyt epätasaisessakin maastossa, mutta kävellessämme eteenpäin yllätyin silti.
"Tämä on kyllä.. vaihtelevaa", minä tokaisin kömpelösti punaiselle seuralaiselleni.

Mästare ehdotti rannalle menemistä, sillä aurinkokin laski jo parhaimmillaan. En ollut huomannut seurata auringon kulkua, joten olin vähän ymmälläni.
"Ai, laskeeko se jo", minä ihmettelin tammalle ääneen. Rannalle meneminen kuulosti kuitenkin hyvältä idealta. Ehkä voisimme katsoa siellä viimeisiä auringon säteitä paremmin kuin täällä lammen ääressä.
"Miten yö sujuu?" minä kysyin hetken mietittyäni lausetta. Tarkoitin, että miten yö vietettiin. Nukuttiinko rauhassa, vai täytyikö yön tullen etsiä toveria, jotta voisi uskaltaa nukkua? En tiennyt ja tunsin oloni tyhmäksi. Käännyin sen takia Mästaren puoleen, hakemaan vastauksia.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 29. Joulu 2014 12:01
Kirjoittaja Mwjan
Mästare asteli varmoin askelin maastossa joka hiljalleen vaihtui tiheästä metsästä hieman avaremmaksi ja selkeämmäksi.
Tamma oli kuunnellut sivusilmällä Troyn sanoja ja hymähtänyt niille. Punertavan mielestä kumpuilevassa maastossa oli mukava kävellä, kaiken sen raviratailujen jälkeen. Joskus se kaipasi sydämensä kyllyydestä sinne uralle minne kuuluikin. Ne ajat olivat historiaa, hänen aikansa oli elää villihevosena niin kauan kuin mahdollista. Ehkä siihen asti kunnes kuolema hänet korjaisi kuin traktori viljapeltoa.

Hyvä ettei tamma nostanut kevyeeseen raviin kun hänen käyntinsä oli jo niin reipastahtista, ettei malttanut odottaa rannalle saapumista. Kuin silmänräpäyksessä he olivatkin jo puiden välissä tuijottamassa merta, laskevaa kevyttä aurinkoa ja jäätynyttä merta - ainakin rannasta.
Sitten se muisti Troyn edelliset kysymykset.
"En tiedä, minne ajattelit mennä vai onko vielä avoin?", Tammalle oli oikeastaan se ja sama missä yönsä vietti, mutta mielellään jonkun seurassa. Hän ei haluaisi päästää oria pois luotaan, mutta pian hänen pitäisi, ainakin yön jälkeen. Toivottavasti orilla ei ollut mitään sellaisia ajatuksia mielessä, tuskinpa. Se vaikutti niin mukavalta, herrasmieheltä että tuskin sen mieleen edes juolahti mitään sellaista.
"Haluaisitko jäädä kanssani?", Mästare kysyi vähän ujosti, miltei pyytävästi.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 05. Tammi 2015 02:56
Kirjoittaja Vertaveli M
Meri oli jäätynyt rannasta. Aurinko kurotteli säteillään kaukaisuudessa häämöttävän meren pintaa. Näky oli minun silmääni kaunis. En ollut katsellut niinkään auringonlaskuja kotipuolessa ja täällä vielä vähemmän. Mästaren vastaus aikaisempaan kysymykseen sai minut ymmäleni. Avoin? Kunnes hetken päästä tajusin, että hän tarkoitti, oliko nukkumapaikka vielä avoin.
"Ei ole", vastasin kysymykseen. En ollut ehtinyt ajatella koko asiaa vielä. Toivoin tietysti, ettei Mästare lähtisi yksin mihinkään nukkumaan, sillä olin hieman huolissani tästä.. saaresta.

Mästare kysyi minulta varovaisesti, haluaisinko jäädä hänen kanssaan. Katsoin häntä ja nyökkäsin. "Tietysti", minä vastasin. Olin hetken hiljaa, katselin taivaanrantaan. Aurinko ei itseasiassa laskenut mitenkään turhan nopeasti.
"Näytätkö rajoja lisää aamulla?" kysyin hieman kankeasti. Katsoin aurngon säteistä punaisena hehkuvaa tammaa. Hän oli kaunis.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 05. Tammi 2015 13:27
Kirjoittaja Mwjan
Mustalla orilla ei ollut määränpäätä, sellaista minne hän menisi seuraavaksi mutta vastasi myöntävästi tamman esittämään kysymykseen. Hän halusi jäädä tämän luokse. Ehkä näin oli jopa turvallista viettää kahdestaan yö, koska ikinä ei tiennyt mikä vaanisi selän takana. Vaikka eiväthän hevoset paljoa unta tarvinnutkaan, toisen läsnäolo kasvatti turvallisuutta ja halua nukkua kunnolla monien päivienkin edestä.

Mästare tuijotti ruskeasilmin laskevaa aurinkoa ja nyökkäsi Troyn esittämään kysymykseen.
"Se sopii mainiosti", lempeä hymy naamalla tämä katsoi uljasta mustaan pukeutunutta oria. Senkin peitinkarvaan tarttui pehmeän oranssinen sävy auringosta, mutta ei värjännyt sitä mihinkään suuntaan.

Hetken hiljaisuuden ja seisomisen jälkeen, katsellen auringonlaskua tamma kääntyi viistosti taaksepäin kohti suojaisan näköistä puuta jonka ympärillä oli lumen peittämiä puskia. Hän halusi asettua suojaan seisomaan, oli valmis lukittamaan jalkansa ja vaipumaan uneen.
"Olisiko tämä ihan hyvä paikka?", hän kysyi katsoessaan Troyta ja pyysi tätä luokseen. Tamman ei tarvinnut maata nukkuakseen vaan hänelle riitti toisen läsnäolo vieressään. Lisäksi molempien seisoessa vierekkäin lämpökin pysyisi kohtuullisena.

(Jos aikahyppy aamuun?)

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 09. Tammi 2015 20:52
Kirjoittaja Vertaveli M
Tietyllä tapaa helpotuin kuullessani Mästarelta myöntävän vastauksen. Huomenna jatkaisimme siis rajojen katselemista. Jotenkin tulevaisuuden sunnittelu helpotti kuitenkin mieltäni, sillä nyt ainakaan huomisesta ei tarvinnut kantaa huolta. Enkä joutuisi eroamaan Mästarenkaan seurasta, ainakaan toistaiseksi. Hämmästelin tamman rohkeutta nukkua puolituntemattoman orin kanssa yön yhdessä lyhyen tutustumisen jälkeen.

Hetken kuluttua Mästare peruutti viistosti taaksepäin. Minä käännyin hieman aktsoakseni hänen valitsemaansa nukkumapaikkaa. Yllättävän lähellä itseasiassa. Paikka oli mielestäni riittävän hyvä, joten peruutin sinne varovasti, aika lähelle Mästarea. Halusin antaa hänelle tilaa, mutta toisaalta läheisyys toi lämpöä mukanaan. Päätin jättää asian tamman päätettäväksi. "Tämä on hyvä", minä vastasin Mästaren kysymykseen, parantelin vähän asentoani ja annoin unen tulla.

-- Aikahyppy --

Auringon säteet laskeutuivat lumelle. Pikkuhiljaa aurinko nousi korkeammalle ja lopulta minä annoin myöten halulleni. Kävelin pois suojaisasta yöpaikasta ja venyttelin ihan lähellä. Eilisen tapahtumat palautuivat mieleeni. Tänään rajojen kiertely jatkuisi.

//Aikahyppy tehty //

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 19. Tammi 2015 11:56
Kirjoittaja Mwjan
Mästare laski päätään rennosti alaspäin ja painoi silmäluomensa kiinni väsyneen oloisena. Ennen kuin tämä vaipuisi vähän syvemmälle uneen hän sanoi mielessään öitä, joka saattoi kuulua pienenä muminana orille. Hänellä oli turvallinen ja hyväksytty olo ja Troyn läsnäolo lämmitti mieltä sekä kehoa. Ori ei kuitenkaan tullut täysin tiiviisti tämän viereen vaan piti kevyen välimatkan, koskematta tammaan millään tavalla.

****

Tamma oli levännyt puolet yöstä ja yön aikana kävellyt hiema ympäriinsä jaloitellen, mutta palannut takaisin Troyn luokse. Aamuauringon säteet iskivät vasten punertavan turkkia ja häiritsevästi, joten tämän oli pakko avata silmiään. Hän huomasi ettei Troy ollut enää hänen vieressään, mutta pienen pään kääntämisen myötä tamma löysi orin jälleen.

Mästare tuli ulos tästä pienestä suojan tapaisesta paikasta orin viereen venytellen takajalkojaan taaksepäin.
"Huomenta", hän sanoi lempeän unisesti, mutta katseensa oli kohdistanut kauas merelle. Tänään pitäisi varmaan kiertää lisää Metsäponien alueita, ettei orille jäänyt mikään alueenosa epäselväksi.
"Pitäisikö meidän lähteä kävelemään rantaa pitkin?", tamma kysyi ja oletti orin vastaavan myöntävästi hänen esittämään kysymykseensä. Tekipä hyvää suoristaa jalkojaan ja lähteä liikkeelle, saattoi jopa tuntea kuinka veri kiersi kirkkaasti sen suonissa.

Mästare oli valmis lähtemään ja lähtikin kävelemään hiljalleen merenrantaa kohti. Kyllä se Troy sieltä tulisi.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 29. Tammi 2015 16:30
Kirjoittaja Vertaveli M
En ollut ehtinyt kauaakaan vielä venytellä niveliäni unen jäljiltä, kun Mästare seisoi vierelläni sanoen lempeään sävyyn omat huomisen toivotuksensa. Minä käännyin katsomaan tammaa, joka vaikutti olevan edelleen vähän unessa. Suupieleni nousi vähän ylöspäin. Tästä päivästä tulisi varmasti yhtä miellyttävä kuin edellisestäkin. Mästare ehdotti rantaa pitkin kulkemista, mikä kuulosti minun mielestäni ihan sopivalta ajatukselta.

"Käy", minä vastasin siis lyhyesti. Olin unohtanut sanoa hänelle takaisin hyvää huomenta, mutta koin vähän kömpelöksi enää mennä asiaa korjaamaan.
"Niin ja öh, hyvää huomenta", lisäsin vielä kuitenkin kankeasti. Olimme valmiita jatkamaan matkaa, joten seurasin Mästaren askellusta rauhallista tahtia kävellen. Palaisin takuulla kevään tullen viimeistään uudestaan rannalle, sillä hiekalla käveleminen kutkutti mieltäni. Maisemakin tosin täällä oli miellyttävä.

Halusin jatkaa seuralaiseni kanssa juttelemista, mutta en ollut varma mistä. Olisin halunnut tietää hänestä lisää, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni. Niinpä vain kävelin miettien sopivaa kysymystä.
"Mihin päädymme rantaa seurattuamme?" kekseinkin sitten kysymyksen. Muotoilin sitä tovin mielessäni ennen kuin kajautin sen ilmoille. Olin tyytyväinen lauseen miellyttävään ja tavalliseen olomuoton. Osaisinpa aina yhtä hyvin muotoilla lauseeni.

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 31. Tammi 2015 21:43
Kirjoittaja Mwjan
Tutuksi tullut orin seura oli sellaista missä pystyi olemaan hyvin, hyvin kauan. Mästare pystyi rentoutumaan eikä toisen seura ärsyttänyt ja ihan mielellään tämä näytti orille kaikki metsäponien alueet.

Kävellessään kohti rantaa, Troy seurasi hänen perässään empimättä. Toinen oli tyystin unohtanut sanoa Mästarelle huomenet, mutta tammaa ei haitannut. Vasta pidemmän ajan päästä se päästi sanomaan huomenet mihin tämä vastasi nyökkäämällä ja hymähtäen, sellaiseen sävyyn että ei se mitään.
Pitkin merenrantaa orille heräsi kysymys. "Aavikolle, sen jälkeen havumetsään, siellä on pieni lampi.. Sitten takaisin sademetsään. Metsäponien alue ei ole kovinkaan suuri, täällä ei ole lainkaan jäätikköä mitä lumihevosten puolella on ja paljon. Lisäksi meillä ei ole lehtimetsän tyyppistä metsää, mutta yhteismaalla on näitä kaikkia edes vähän..", selitellessään Caralian kokonaisuutta hän alkoi miettimään tiiviimmin kuinka pieni saari tämä olikaan.

Askeleet veivät pian aavikolle ja aavikon jälkeen eteläiselle lammelle. Sinne he voisivat jäädä juomaan ja jatkaa jälleen matkaa eteenpäin. Aika tuntui lentävän siivillä heidän kävellessään, mutta asiaa hidasti hiljaisuus koska Mästare ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän olisi halunnut varmaan yhtälailla keskutella Troyn kanssa, kuin Troy tamman kanssa.
Olisi paljon asioita kertomatta, mutta nyt tuntui siltä ettei suusta tullut enää sanaakaan, vaikka pieni puhe olisi ollut hyvä vaihtoehto. Ehkä teki hyvää kävellä hiljaa pitkin lauman alueita ja katsella ympärilleen. Ehkä senkin takia että ympäristö tulisi erittäin tutuksi ja mahdollisesti myös turvalliseksi.

(Vois varmaan aikahyppiä eri alueiden ohi ja päätyä ns. yhteismaan rajalle ja erota sitten sieltä?)

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 10. Helmi 2015 19:43
Kirjoittaja Vertaveli M
Kuuntelin Mästaren puhetta. Jo hänen puheensa perusteella en voinut kuin äimistellä saarella olevaa maastoa. Miten niin lähekkäin saattoi olla jäätikköä ja aavikkoa? En olisi halunnut uskoa korviani, mutta en voinut kyllä epäillä Mästaren sanojakaan. Hän ei vaikuttanut siltä, että laskisi leikkiä asiasta. Ja osan noista kummallisista paikoista olin nähnyt jo itsekin täällä harhaillessani.

Matka taittui nopeasti, eikä maiseman muutokset tuntuneet mitenkään erityisemmin haittaavan. Pistin mieleeni joitakin maamerkkejä, joista tunnistaisin Mästaren minulle osoittamat rajat jatkossa.

-----Aikahyppy

Yhteismaan raja lähestyi. Oikeastaan olimme jo ilmeisesti sillä rajalla suurinpiirtein nyt. Kierroksemme oli tullut loppuunsa, mitä en olisi halunnut uskoa todeksi. Olisin mielelläni viettänyt enemmän aikaa vielä Mästaren kanssa, mutta hänellä oli varmasti muutakin tekemistä kuin kierrellä minun kanssani. Katsoin tammaa silmiin parhaani mukaan puhuessani hänelle.

"Kiitos", minä sanoin ystävällisesti. "Opastuksesa siis", lisäsin vielä töksähtävästi. Katsoin punaruskeaa tammaa ja toivoin, että näkisin tämän metsäponien parantajan vielä toisenkin kerran. Olin pitänyt hänen seurastaan.
"Nähdään toistekin, eikö?" minä vielä varmistin, hieman ehkä lapsellisen kuuloisesti ennen kuin tiemme erkanivat.

Traugott poistuu
// Lopettelin nyt tähän, ajattelin että on varmaan ok. :) //

Re: Päästä irti menneestä

ViestiLähetetty: 12. Helmi 2015 13:02
Kirjoittaja Mwjan
Mästare ei olisi koskaan halunnut päästää irti tästä hetkestä, mutta jossain vaiheessa sekin oli tehtävä. Loppumatka tuntui liukuvan kuin itestään eteenpäin ja pian he olivatkin yhteismaan rajoilla jonne tämä opastus oli tarkoitus päättää. Punertavan oli pakko huokaista vähän painavaan sävyyn, senkin takia että joutui jättämään orin, kenestä piti oikeasti. Onneksi he tulisivat vielä tapaamaan jossain vaiheessa, ei ehkä täällä mutta jossain muualla.

"Kiitos itsellesi mukavasta seurasta", hän sanoi kääntäen katseensa orin puoleen.
"Näemme vielä", punertava heilautti päätään kun katsoi Troyn katoavan silmistään. Syvä huokaus riipi edelleen hänen suustaan kuuluvien korviin, mutta niin tämäkin päätti nyt lähteä kulkemaan omia teitä.

Mästare poistuu.
// Kiitos.