Find me here and speak to me.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 04. Syys 2010 21:27

[Ellu kera Zoen Reijon kaveriksi ~]

Rayo de sol'

Ravailin hiljalleen pitkin lammen reunustaa, huiskien hyttysiä ympäriltäni kaksivärisellä hännälläni. Aurinko suunnitteli laskua ja taivas näyttikin jo selvästi tummemmalta, ilmakin oli viilennyt varmasti muutaman asteen verran. Eipä niitä kuumimpia hellepäiviä enää ollut viikkoihin näkynyt, talvi oli kai taasen tulossa. Puut pudottivat lehtensä ja onnistuivat näyttämään surullisen kaljuilta. Esimerkiski kevättä pidin ainakin minä paljon kauniimpana, vaikka olihan totta, että silloin maa muuttui inhottavaksi liejuksi. Siitä en pitänyt. Oli myös pitkä lista muita asioita, mistä pidin, mistä en. Mukaanlukien molempiin itseni. Sen koommin en itsestäni pitänyt, kuin että olin onnistunut pitämään kroppani suhteellisen hyvässä kunnossa ja tajunnut jo aikapäiviä sitten, että minun oli parempi pysytellä ilman minkäännäköisiä suhteita. Ilman ystäviä.
Toisaalta olin tavannut myös niin paljon ihan mukavilta vaikuttavia hevosia, että ihan otti päähän, kun olin tajunnut, ettei seurassani ollut turvallista olla. Enkä kyennyt edes puhumaan siitä kenellekään. Minun oli kuiskattava murheeni tuuleen ja antaa sen kuljettaa ne kauas pois. Huokaisin hiljaa. Huomaamattani vauhtini oli hidastunut, eikä enää paljoa vaadittaisi, kuin olisin siirtynyt tallustamaan lyllertävää käyntiä jalkojani raahaten. Niinpä käskin jalkani kuljettamaan minua kohti uusia paikkoja yhä tarmokkaammassa ravissa.

Ei ollut aikaa murehtia. Elämä oli lyhyt, ja olin jo kahdeksan. No, olisihan minulla hyvällä tuurilla vielä kymmenisen vuotta aikaa elää, riippuen ihan siitä, kuinka kauaa kestäisin erakkona olemista, ääniä ja omituisia tunteita sekä vaihtelevia tunnetiloja. Joinain päivinä minun piti vältellä seuraa, jos olin väsynyt tai muuten vain pahalla tuulella. Mutta olin tottunut jo elämään niin, vaikka elämä olikin yksitoikkoista. Caraliassa oli kuitenkin vielä paljon tutkittavaa, joten tuskinpa minä ihan heti tylsistyisin. Olin käynyt läpi vain pari hassua paikkaa, okei, ehkä enemmänkin, mutta sellaisen käsityksen olin saanut, ettei saari ollut mikään ihan pieni. Ihme ja kumma, sekä tietysti onni ettei täällä ollut ihmisiä. Tähyilin ympärilleni lyhyesti, lähinnä vain korviani avulla mahdolliset pedot ja muut havaiten. Katseeni kun oli painunut maahan, ja minä olin ihan omissa ajatuksissani. Ei hyvä juttu, jos lähistöllä sitten vaanisikin jokin katala kissa vailla iltapalaa. Ja tähän aikaan ne lähtivät kuulemani mukaan saalistamaan. Olin jo siirtyä yhä reippaampaan askellajiin, kun sitten pysähdyin kuin seinään niin nopeasti, että takapääni oli luiskahtaa ja meinasin tippua istualteni.

Heilautin päätäni kohti taivasta, pälyillen vielä hetken ympärilleni. En kuitenkaan odottanut kauaa, vaan pyörähdin kohti lampea, ottaen sitten useamman askeleen lähemmäs vettä millisekunnin ajan epäröityäni, kunnes viileä vesi tuntui värisyttävän kokonaan kirjavaa kehoani. Pysähdyin vain hetkeksi, kunnes olin jo tanssahdellen siirtynyt syvemmälle. Ennen kuin tajusinkaan oli vesi peittänyt jo polveni. Hyytävää. Laajenneet sieraimet värähdellen pakotin itseni pysyttelemään vedessä. Ja miksi? En minä tiedä. Ei minulla siihen ollut mitään hyvää syytä, mutta olisinhan minä voinut vaikka hukuttautua - aivan, ilman hyvää syytä. Kukapa minua jäisi kaipaamaan. En ollut saanut aikaiseksi edes etsittyä Mereliä, vaikka Zoe oli jotain siihen suuntaan vinkannut. Hetkinen. Hitto. Merel. Zoe. Merel. Olin unohtanut koko Merelin. Oliko se Merel? Voihkaisu karkasi huuliltani. "Hitto vie. Näin juuri. Sinä et muista sitten mitään. Sinä et jaksa keskittyä yhteen tehtävään, vaan unohdat aikaisemman. Sinua voisi sanoa huonomuistiseksi, mutta ei - tyhmä sinä olet!"
.. toivoin todella, ettei kukaan ollut kuullut, kuinka olin puhunut itsekseni ja kironnut varmaan koko universumin sellaista tahtia, että heikompaa olisi huimannut, ainakin melkein. Onneksi puhuin hiljaisesti, joten vaikka täällä jossain joku olisikin, ei hän ehkäpä olisi saanut selvää ihan kaikista sanoistani, vaikka ääneni olikin kieltämättä muuttunut kuuluvammaksi sättiessäni itseäni.

Jonka lisäksi olin ravannut edestakaisin ties kuinka kauan, jalkojani korkealle nostellen. Puuskuttaen seisahduin viimein paikalleni, veden väreilyn lakatessa hiljalleen. Minä jos joku osasin aina pilata asiat ja jättää kaiken hyödyllisen tekemättä, vahingossa tai tahallaan. Ja sitten sitä ulistiin, kuinka oltiin pahoja hevosia. Suorastaan säälittävää. Olin suorastaan säälittävä. Valtava tunnevyöry tuntui liiskaavan minut alleen, jättäen minulle häipyessään vain alakuloisen, tyhjän mieleen. Laskin päätäni kohti kirkkaan lammen tasaista pintaa, kohdistaen tummien, sinisten silmien katseen taivaan tähtiin. Pimeä oli tullut kieltämättä nopeasti, vaikka olikin vielä lähinnä hämärää. Ja jollain tapaa.. pelottavaa. Kuinka häpeällisä se olikaan myöntää. Kuuntelin taukoamatta hiljaisuutta, korvat varovasti joka suuntaan vuorotellen kääntyillen.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Syys 2010 10:16

[Kokeilenpa hän-muodossa (:]

ZOE

Käyntiaskeleet tömähtelivät kuivaan maahan. Musta tamma käveli eteenpäin reipasta, kevyesti ontuvaa tahtia. Zoe pysähtyi lammen reunamille, juoden muutaman kulauksen. Vasta sitten hän huomasi tutun suurikokoisen hahmon suurinpiirtein kymmenen metrin päässä itsestään. Siellä seisoi kirjava Rayo de sol. Zoe ei hymyillyt, mutta lähti kuitenkin oria kohden rennoin askelin. Parin hevosenmitan päähän musta pysähtyi ja tarkasteli oria katseellaan. Rayo näytti aivan samalle kuin oli näyttänyt viimeksikin.
"Iltaa, Rayo. Löysitkö Merelin?"
Zoe kysyi leppoisasti ja tunsi hämärän tiivistyvän ympärillään. Alkoi olla koleaa. Vain muutama aste lämmintä. Niin, kesän hellepäivät olivat kuin poispyyhkäistyt. Zoe oli oikeastaan helpottunut, musta karva nimittäin keräsi kaiken auringonvalon itseensä ja sai olon tuntumaan tavallista kuumemmalle. Se ei ollut mukavaa, varsinkin jos joutui taittamaan pitkää matkaa. Zoe muisteli lämmöllä merimatkaa seurannutta tapaamista Merelin ja lapsukaisten kanssa. He olivat niin suloisia ettei kylmä tuulikaan olisi voinut ajaa lämpöä hänen sydämmestään. Mutta nyt Zoe oli huolissaan. Huolissaan Ravenin vuoksi. Musta tamma pelkäsi orivarsan puolesta. Pelkäsi enemmän nuorukaisen kuin oman elämänsä puolesta.

Zoe käänsi taas katseensa Rayoon, leppoisan katseen vaeltaessa suurikokoisen kirjavan kehossa. Olihan Rayo kieltämättä hieman pelottava, isokokoinen ja hieman hullullekin vaikuttava. Mutta musta piti hänestä silti. Rayolla oli pelottavan ulkokuoren alla hieman höpsähtänyt, mutta kultainen sydän. Huomaamattaan Zoe hymyili oriille lämpimästi, muistamatta ollenkaan että oli melkein ventovieras - nimeä lukuunottamatta - Rayolle. Mutta kerrankin tamma oli valmis ystävystymään jonkun kanssa, vaikka orin, koska Rayo oli juuri sellainen joka oli painonsa arvoinen kullassa.
Hyväsydäminen, mukava ja kohtelias.
Mutta yksinäinen. Zoe pudisteli päätään hieman murheellisena, värähtäen samalla. Kylmä tuulenpuuska riepotteli mustan tummia jouhia, aiheuttaen vilunväristyksiä livahtamalla peitinkarvan vastaansanomisista huolimatta iholle. Huokaisten Zoe siirsi katseen taivaalle, miettien tulisiko kohta myrsky. Taivas oli tummennut uhkaavasti ja samalla vienyt alkusyksyn lämpimät kelit mennessään.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 05. Syys 2010 16:33

[ koklaanpa minäkin :D ]

Kirjava kohotti päänsä äkisti kuullessaan tutun äänen jostain edestään. Tuo kohdisti hiukan säikähtäneenä katseensa siihen suuntaan, mistä ääni oli oikein tullut, vaikka olikin tunnistanut tulijan jo äänestä. Hän oli tavannut Zoen kerran aikaisemminkin.
"Iltaa", hän vastasi kohteliaaseen tapaansa, silmäillen varovasti tamman suuntaan sinisillä silmillään. Hämärässä hän ei erottanut kunnolla mustaa hahmoa, mutta tunnisti hevosen todelliseksi viileän tuulen kuljettaessa hänen sieraimiinsa jotenkuten tutuksi käyneen ominaistuoksun. Rayo havahtui ajatuksistaan tajutessaan pitäneensä tauon ja unohtaneensa kokonaan Zoen esittämän kysymyksen. Kirjava astui hitaasti askeleen lähemmäs, saaden pinnan värähtelemään.
"Ikävä kyllä en." Orin sanat olivat viileät, ja jollain tapaa pahoittelevat - kuin asia olisi liittynyt jollain tapaa Zoen elämään. Rayo oli kuitenkin vannonut itsellensä etsivänsä Merelin, koska Zoe oli sitä suositellut. Siksi hän olisi voinut melkeinpä kumartua tamman eteen ja pyytää anteeksi, vaikkei ollut täysin varma itsekään, miksi niin tehdä. "Jatkan etsimistä.. öh, pian. Minä en kuitenkaan jaksa keskittyä kovin pitkään yhteen asiaan ilman taukoja."

Risteytys soi mustalle pahoittelevan, ystävällisen hymynsä, joka kuitenkin pyyhkiytyi pian pois hänen turvaltaan. Ori katsahti tähtitaivaalle ja huokaisi sitten syvään, sulkien hetkeksi silmänsä. Hän tiesi Zoen yhä olevan paikalla, koska ei ollut kuullut loittonevia askeleita ja ainakin oletti toisen katsovan häneen. Pieni hymy kiri Rayon turvalle, kun tuo sitten räväytti silmänsä auki, hiukan toista kulmaansa kohottaen. Ori loi mustaan hiukan kysyvän katseen, korviaan höristäen.
"Mitä sinä oikeastaan teet täällä? Eihän tämä ole ylänköhevosten aluetta." Vai oliko? Rayo ei tiennyt, mutta ainakin oletti asian olevan niin. Tai sitten ylänköhevoset olivat vallanneet puoli Caraliaa. Mutta Katlahan oli kertonut Rayolle hänen olevan liian suuri muihin laumoihin, joten mistä hän ikinä tietäisi, vaikka pienemmät olisivatkin alistuneet lähimmäs kaksimetristen tahdoille? Ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, että kaikki laumassa olivat lähimmäs kaksimetrisiä, tai edes Rayon korkuisia. Zoekin oli häntä jonkin verran matalampi, vaikkei hänkään pienimmästä päästä.
".. ei sillä, että tietäisin kenen aluetta tämä sitten on", kirjava huokaisi. Hän oli yhä melko pihalla kaikesta, mutta mitä kaikkea hänen sitten tulisi tietää? Ehkä Merel kertoisi säännöistä ja sen sellaisista. Vieraiden alueilla ei saanut liikkua, sen Rayo tiesi, mutta mitä Zoe sitten teki täällä? Risteytys painoi katseensa hiljaisena vedenpintaan, hörähtäen hyvin vaimeasti.

Zoen paikalle tulo oli ollut yllätys. Ori oli olettanut, ettei kukaan enää liikkuisi niin myöhään ilman suojaa. Ja hän itse seisoi hyvin kylmässä vedessä, yrittäen liikahdella hiukan paikallaan pysytelläkseen lämpimänä. Toihan se oriin ainakin hetkellisesti uutta virtaa, muttei tuntunut erityisen mukavalta, tai miten sen nyt otti. Rayo oli tottunut viileään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän ei ollut erityisen seurallinen, ja tieto Zoen läsnäolosta sai hänet hiukan vaivaantuneeksi. Kirjava ei kuitenkaan voinut kieltää sitä tosiasiaa, että tamma vaikutti hänestä mukavalle siitä huolimatta, että oli tähän mennessä tuntunut jopa melko välinpitämättömältä. Mitähän Zoe mahtoi hänestä ajatella? Rayo loi lyhyen katseen tamman suuntaan, vain tarkistaakseen, ettei toinen ollut lähtenyt. Hän ei halunnut toisen lähtevän, muttei myöskään halunnut sitä missään tapauksessa itselleen tai ääneen kenellekään myöntää.
"Täällä on.. kylmä", Rayo tokaisi yllättäen, naurahtaen vaimeasti sanojensa päätteeksi. Hän kohotti jälleen katseensa, antaen sen pyyhkäistä mustan hahmon ylitse yhä uudelleen ja uudelleen. "Oletko etsimässä suojaa, pidätkö kylmistä öistä vai ovatko unirytmisi vain sekaisin? En ole aiemmin tavannut toisia hevosia tähän aikaan." Oli yllättävää, että kirjava puhui niinkin paljon turhaa omasta tahdostaan, mutta hän tahtoi pitää jostain syystä keskustelua yllä, joka ei kuitenkaan tulisi olemaan helppoa, mikäli Zoe ei olisi yhtään kiinnostunut hänen seurastaan.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Syys 2010 16:54

"Tämä ei ole ylänköläisten aluetta. Me olemme laumattomien mailla, vaikken olekaan aivan varma missä siellä."
Musta myönsi naurahtaen. Tamma tunsi kylmyyden livahtavan jäseniinsä, joten hän liikahti hieman tahtomattaankin Rayoa kohti. Ori oikein säteili lämpöä, tuollainen suuri mötikkä kun oli. Sitten Zoe muisti kirjavan toisen kysymyksen, hän loi oriiseen tutkivan katseen.
"Minä etsin.. Minä tapoin.. Minä en kestä tätä!" Musta änkytti, huusi ja perääntyi monta askelta. Tamma tuntui menettäneen itsehillintänsä täysin. Tuo heilautteli päätään korvat luimussa, silmät pyörien. Viimein Zoe hyökkäsi takajaloilleen, se potki ilmaa etujaloillaan, yritti karkoittaa kaiken liian energian. Muttei onnistunut. Viha ja suru kimposivat kokoajan esille. Zoe palasi takaisin neljälle jalalle, kohotakseen vain uudelleen vahvojen takastensa varaan. Muutaman askeleen musta tanssahteli, kunnes laskeutui taas. Zoe päästi tuskin kuultavan nyyhkäyksen ja puri huultaan. Mikä häneen oli mennyt? Pelokkaasti musta loi katseen Rayoon, olettaen tuon pitävän tammaa aivan hulluna. Täysin sekopäänä.
Tärähtäneenä.
"Anteeksi, minä.."
Lause loppui uuteen nyyhkäykseen. Etujalka protestoi kivuliaasti Zoen ottaessa painonsa enemmän sen varaan. Musta hypähti taaksepäin, jääden seisomaan aivan hiljaa. Katkonainen huokaus livahti tamman huulilta, tuon vetäessä muutaman kerran henkeä rauhoittuakseen. Kai joskus sai patoutuneita tunteitaan purkaa? Mutta ei Zoe ollut ajatellut purkaa niitä jonkun läsnäollessa.

Sanomatta sanaakaan musta pyörähti ympäri ja vilkaisi takanaan seisovaan Rayoon. Ei, miten Zoe uskaltaisi sanoa oriille mitään tuollaisen purkauksen jälkeen? Ei mitenkään. Mustaan puettu lähti astelemaan hitain askelin metsään päin, tavoitteena etsiä jokin suoja. Tamma löysikin suojan pian, aivan metsän reunassa oli suuri katajapöpelikkö, jonka alle mahtui hyvin nukkumaan. Musta laskeutui makuulle, ähkäisten kipeän etujalan ottaessa taas painoa württemburgin kehosta.
Zoe ei uskaltanut edes toivoa että kirjava tulisi hänen luokseen tänne. Mahtuisiko suuri ori katajan alle? Tamma uskalsi epäillä hiukan, mutta tunsi silti kylmän pureutuvan iholleen.
"Rayo?" Musta kysyi epäröiden, aivan hiljaisella äänellä, mutta tiesi kirjavan kuulevan.
"Täällä on tosiaan kylmä.."
Zoe jatkoi epävarmasti, nyyhkäisten hiljaa. Se tunsi itsensä.. se ei ollut varma mikä oli.
Raven.
Nuorukaisen kasvot pulpahtivat Zoen mieleen ja sai muutaman pienen kyyneleen valuvan mustan silmänurkasta. Missä oli Raven? Minne asti orivarsa oli juossut? Löytäisikö tamma sitä ikinä? Niihin kysymyksiin musta ei löytänyt vastausta.
Aran katseen Zoe kuitenkin loi Rayoon, kunnes painoi pään maata vasten, korvat höröllään.
Ja jäi odottamaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 05. Syys 2010 17:48

Laumattomien aluetta? Caraliassa oli sellaistakin?
Rayo tunsi olevansa yhä enemmän pihalla. Kirjava kallisti yllättyneesti päätään, seuraten katseellaan Zoen liikehdintää. Ori veikkasi tumman liikahtavan lähemmäs häntä, muttei reagoinut siihen sen kummemmin. Risteytys pysytteli täysin rentona. Tai pysytteli siihen mennessä, että musta huudahti jotain, saaden Rayon hätkähtämään rajusti. Tappoi kuka? Tappoi kenet? Ori peruutti askeleita yhä syvemmälle veteen, liikehtien levottomasti, korvat säikähtäneesti takakenossa. Rayo kääntyi poikittain toista kohden, korvat jännittyneesti Zoen suuntaan kääntyen, sieraimet värähdellen. Kirjava tanssahteli hiukan pelokkaasti paikallaan, muttei ollut täysin varma siitä, mitä hän oikein pelkäsi. Kaiketi ori oli vain säikähtänyt Zoen huutoa.
Mutta kieltämättä myös toisen sanat saivat kylmät väreet kulkemaan kirjavan lihaksikasta selkää pitkin. Zoe? Tappanut? Kenet? Minkä? Mitä? Tamman noustessa kahdelle jalalle myös kirjava ponnisti itseään vaistomaisesti takajaloilleen, mutta vain osittain. Ääni Rayon mielessä käski lähtemään pakoon, mutta sen sijaan, että tuo olisi ottanut jalat alleen, jäi risteytys vain tanssahtelemaan paikalleen, ollen vähällä kääntää selkänsä Zoelle haluamattaan.

Viimein tamma tuntui rauhoittuvan, jolloin risteytys jämähti paikalleen ja henkäisi syvään. Hänen koko kehonsa jokainen lihas tuntui hyvin jännittyneeltä, eikä Rayo voinut olla tuijottamatta tummaan hahmoon silmät laajenneina. Mikä tammaan oikein oli mennyt? Orin korviin kantautui pian toisen anteeksipyyntö, jota seurasi nyyhkäisy. Kauaa ei kestänyt, kun tamma hypähti taakse ja sai risteytyksen ottamaan askeleen levottomasti sivuun. Rayo kohotti päätään varovasti, veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi ne jälleen tyhjiksi. Kirjava kaarsi hiukan kaulaansa ja laski jännittyneesti päätään, korvien alkaessa liikehtia levottomasti tuon päässä.
Rayo olisi tuntenut syyllisyyden tunteen painavan hänen mielialaansa, mikäli hän ei olisi ollut niin hämmentynyt ja samaan aikaan järkyttynyt tamman sanoista. Tappajaksi Rayo ei halunnut tammaa uskoa, eikä tulisi uskomaan. Kenet- tai minkä ikinä toinen olisikaan tappanut. Vahingossa? Pakosta? Kirjava henkäisi syvään, lipuen hiljalleen lähemmäs rantaa hiljaisin askelin vasta siinä vaiheessa, kun Zoe oli kääntänyt hänelle selkänsä ja lähtenyt kohti metsikköä. Ori kuitenkin pysähtyi siinä vaiheessa, kun vettä oli hänellä vielä vähän alle polvien. Risteytys venytti lihaksikasta kaulaansa ja siirsi katseensa suoraan eteen, metsikköön. Siihen suuntaan, mihin tamma oli hetki sitten kadonnut. Kirjava höristi pehmeästi korviaan, pysytellen ääneti, tuskin muistaen hengittää.

Kuin odottaen kutsua, joka pian kantautui hänen korviinsa.
Rayo ei voinut olla naurahtamatta lyhyesti ja melko sävyttömästi, tuskin kuuluvasti tamman lausuessa hänen nimensä. Kylmä, tosiaan, Zoekin sen oli huomannut. Aikailematta tai toiselle vastaamatta lähti kirjava kulkemaan kohti ääntä, erottaen pian jo sen verran tutun hahmon, että pystyi tämän tunnistamaan. Rayo laski päätään maata kohden, alkaen sitten liikkua varmoin askelin kohti tamman olinpaikkaa, lopulta pysähtyen noin metrin päähän toisesta. Kieltämättä hänestä tuntui hiukan ahtaalta, joten hiukan vasten tahtoaan ori koukisti sillä hetkellä jäykiltä tuntuvat jalkansa, laskeutuen varovasti makuuasentoon, katsoen tammaan vasta sen jälkeen.
Kirjava siirsi katseensa Zoeen, korvat sivuille heilahtaen. Hän ei halunnut aiheuttaa toiselle uutta kohtausta, joten harkitsi pitkään, kannattaisiko hänen edes avata suutaan. Loppujen lopuksi risteytys tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä, hän halusi saada tietää enemmän, millaisessa seurassa oikein oleskeli. "Zoe, kysyn nyt suoraan. Ketä sinä etsit? Kenet- tai minkä sinä tapoit?" Ori kuulosti hyvin varmalta, vaikka sisimmässään olikin hiukan epävarma. Sitä Rayo ei kuitenkaan näyttänyt, vaan kohdisti hiukan kysyvän katseensa toisen silmiin, olemuksensa tyynenä pitäen.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Syys 2010 17:48

Kirjavan asettuessa tamman vierelle, tuo veti henkeä epävarmana. Kuullessaan orin suoran kysymyksen, Zoe haukkoi henkeään katkonaisesti.
"Minä.. etsin Ravenia. Raven on suunnilleen 120 senttinen orivarsa, 5-6 kuukautinen. Kulkee yksin." Musta kertoi orivarsan tuntomerkit, jospa vaikka Rayo tuntisi hänet.
"Tapoin puuman, sen meinatessa käydä Ravenin kimppuun. Minä.." Musta veti taas kuuluvasti henkeään, yrittäen rauhoitella sydämen hurjaa sykettä. "Älä anna tuomiota sen takia! En tapa kuin pakosta!"
Tamma huomasi taas huutavansa. Se kavahti makuultaan pois oriista, kääntäen katseensa muualle. Se ei halunnut Rayon näkevän että itki. Se olisi ollut viimeinen pisara. Pienet, vaimeat nyyhkäisyt loppuivat huokaukseen. Zoe ei kuitenkaan kääntynyt katsomaan kirjavaan, vaan piti itsepintaisesti itkuisen katseensa muualla.

Miten tamma oli mennyt sortumaan näin? Vieläpä orin edessä. Ei, tämä ei ollut se hänen itsensä tuntema Zoe. Ei sama kylmä, synkkä Zoe joka oli pitänyt hänelle aina seuraa. Minne oli kadonnut pokerinaama? Itkuttomuus? Zoesta oli tullut enemmän inhimillinen. Mustaan puettu käännähti taas äkisti oria kohti, tuijottaen tuota silmiin.
"Anna anteeksi minulle, Rayo. En.. minä.."
Musta päätti lauseen änkyttämällä, mutta hilasi itsensä nopeaa tahtia oria kohti. Tuo jäi aivan kirjavan läheisyyteen, kolmenkymmenen sentin päähän, rauhoitellen taas hengitystään.

[Lyhyt ja tökkii ;<]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 07. Syys 2010 18:57

Ori pyrki pitämään itsensä rauhallisena, vaikka kieltämättä tunsikin olonsa hiukan levottomasti maatessaan niinkin pienen välimatkan päässä Zoesta. Hän pyrki kuitenkin katsomaan tiiviisti tamman silmiin, unohtamaan omat ajatuksensa ja vain keskittymään mustan sanoihin, toista kulmaansa hiukan kysyvästi kohottaen. Raven? Nimi kuulosti täysin vieraalta Rayon korviin, eivätkä tuntomerkitkään täsmänneet keneenkään hänen tapaamaansa hevoseen. Hän ei ollut tavannut saarella vielä ainuttakaan varsaa. Kirjava hätkähti hiukan tamman huutaessa, muttei reagoinut tämän sanoihin sen kummemmin. Hän oli tappanut puuman, miksi tuollainen hermostuminen.. ? Rayo ei oikein tiennyt mitä tehdä, mitä sanoa. Ori oli liian hämmentynyt tilanteesta.
Kuinka kirjavakin olisi voinut vain tokaista, ettei hänkään tappanut, kuin pakosta. Risteytys piti kuitenkin suunsa kiinni sen aikaa, että saisi setviteltyä hiukan ajatuksiaan. Ei, hän ei ollut hämmentynyt tamman kertomasta, vaan tämän hermostuneisuudesta ja varmuudesta siitä, että Rayo tuomitsisi hänet puuman tappamisesta. Ori ei näkenyt siinä mitään pahaa sekään takia, että 1. hän ei pitänyt puumista, vaikkei niistä juuri kokemuksia omistanut ja 2. Zoe oli suojellut alle vuoden ikäistä varsaa melko varmalta kuolemalta, tai niin Rayo ainakin olisi veikannut.

Kirjava ei ollut saanut suutaan auki vielä siinäkään vaiheessa, kun tamma avasi jälleen suunsa. Ehkä ori vähän pelkäsikin, että sanoisi jotain väärin ja Zoen jälleen huutamaan, että ei, hän oli tehnyt väärin ja jotain sinne päin. Toisen anteeksipyyntö sai Rayon kallistamaan päätään hiukan vasempaan. Mitä hän saattaisi sanoa tammalle, joka hetki sitten oli vaikuttanut lähes hysteeriseltä orin silmissä. Orin pään aina vain paremmin pyörälle sai anteeksipyyntö. Miten siihenkin reagoida? Zoella ei ollut hänen mielestään mitään syytä pyytää anteeksi. Paha olo oli hyvä karkottaa huutamalla tai itkemällä, vaikka Rayo itsekään ei käytänyt hyödyksi kumpaakaan keinoa silloin, kun jokin painoi hänen mieltään. Ori heilautti päätään lyhyesti sivuun, tuntien olonsa jossain määrin ahdistuneeksi. Tuon korvat pyörähtivät epävarmasti taakse, vain hetkeksi. Risteytys puri alahuuleensa sen verran pahasti, että pystyi melkein maistamaan veren suussaan.
"Eih- eihän sinun mitään anteeksi tarvitse pyytää. Minä olen tottunut siihen, että minulle huudetaan. Tai siis.. ei minulle, vaan.. minun seurassani, tai siis.." Rayo tunsi olonsa todella typeräksi sopertaessaan epävarmasti jotain hyvin epämääräistä, josta hän tuskin itsekään sai selvää. "Siis ei se mitään. Enkä minä sinua tuomitse, minulla ei ole hyvää syytä siihen." Ori oli jo vähällä lisätä mielipiteensä siitä, oliko puumien tappaminen rangaistava teko vai ei, mutta jätti sen tekemättä siitäkin syystä, että Zoe voisi olla erimieltä hänen kanssaan.

Ori veti syvään henkeä, katsoen taas kunnolla tammaan. Hän oli vähällä punastua toisen äkillisesti lähemmäs tulosta. Välimatka näiden kahden välillä olisi saanut olla kirjavan mielestä suurempi, tai sitten ei. Kirjava ei oikein ottanut selvää ajatuksistaan, katseli vain hiljaisena Zoen silmiä hämärässä. "Teit ihan oikein pelastaessasi sen varsan." Saat olla ylpeä itsestäsi. Rayo oli vähällä naurahtaa lyhyesti ajatellessaan, kuinka mielellään Zoe olikaan sitten puuman kimppuun hyökännyt. Häntä ei kuitenkaan huvittanut ajatus siitä, että tamma oli pelastanut varsan siitä huolimatta, että olisi saattanut loukkaantua siinä itse pahastikin. Eikä kirjava voinut tietää, ehkäpä Zoe todella piti varsoista ja kohteli näitä ihan eri tavalla, kuin oli esimerkiksi häntä heidän ensimmäisellä tapaamisellaan suurimmaksi osaksi kohdellut? Tai sitten se oli johtunut vain pelosta itseään suurempaa, hullulta vaikuttavaa oria kohtaan, vaikka tapaaminen olikin loppua kohden muuttunut hiukan rennommaksi molempien osalta, ainakin jos Rayolta kysyttiin.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 07. Syys 2010 19:25

Musta oli yhä jännittynyt ja käänsi korviaan taakse. Oliko tamma tullut liian lähelle oria? Oletettavasti. Zoe pysyi kuitenkin hiljaa paikallaan, kuunnellen kirjavan puheita. Ne soljuivat ohi korvien, toisesta sisään, toisesta ulos. Viimeinen lause jäi kuitenkin mustan mieleen ja tuo kääntyi hitaasti katsomaan oria. Tamma ei kuitenkaan kyennyt sanomaan mitään, katsoi vain. Miksi musta oli niin epävarma?! Mitä varten? Siihen Zoe ei löytänyt vastausta.. Niinkuin ei moneen muuhunkaan kysymykseen.
Rayo oli niin mukava! Hieman hullu, höpsähtänyt jätti, mutta ei se estänyt ystävystymistä.
Zoe tunsi väsymyksen hiipivän jäseniinsä, mutta ei suostunut painamaan silmiään kiinni. Ei millään. Jotain tärkeää sanottavaa oli vielä. Mutta musta ei tiennyt ollenkaan mitä. Jotain piti sanoa, ennenkuin voisi käpertyä nukkumaan. Tamma rypisti otsaaansa epävarmana ja mietti pitkään. Viimein tuo avasi suunsa, tarkastellen yhä huolellisesti kirjavaa.

"Onko sinulla ystäviä täällä?"
Tamma yllättyi itsekkin kysymyksestään. Kai se vain sattui olemaan Rayon seurassa haavoittuneisempi.. ja inhimillisempi. Mitään muuta musta ei kuitenkaan kirjavaa kohtaan tuntenut, ei mitään syvempää, vain sen että voisi ruveta Rayon ystäväksi jos kirjava ori niin halusi. Mutta ei musta siitä suuttuisi, vaikkei ori haluaisikaan. Kaipa hänellä oli syynsä.
"Hei, kyllä sinä voit minulle puhua. Ihan vapaasti. Lupaan olla saamatta raivokohtausta."
Zoe naurahti kuivasti, tajuten että ehkä ori pelkäsi sanovansa jotain väärin. Mutta miksi? Ei musta ainakaan ainakaan halunnut heittäytyä hysteeriseksi jokaisesta Rayon lausumasta sanasta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Syys 2010 17:07

[ persoona vaihtuu --> ]

Puheenaihe tuntui vaihtuvan äkisti, mistä olin oikeastaan hyvin kiitollinen. Tappamisesta puhuminen ei kun ollut ihan mieleeni, useista eri syistä. Ympäristö tuntui kovin hiljaiselta ja pimeältä. Tunsin kylmien väreiden kulkevan hetken ajan pitkin selkääni, silmäillessäni ympäristöön epävarmasti. Useimmiten olin jo tähän aikaan jossain paljon turvallisemmassa paikassa, kuin metsikössä kaikkien petojen ruokana. Onnekseni - ja muiden epäonneksi - olin kuitenkin sen verran iso enkä ihan heiveröisimmästä päästä, etten olisi kovin helppo saalis ainakaan yksinäiselle saalistajalle, kuten puumalle. Henkäisin lähes ääneti, kääntäen katseeni jälleen äkisti Zoeen.
Tuntui vain niin paljon helpommalta katsoa toisen kasvoja kuin metsikköön ympärillämme, joka saattaisi sisältää kaikenkarvaisia saalistajia. Tajusin nielaisevani epävarman oloisesti, mutta yritin kerätä kaiken rohkeuteni. En minä useimmiten ihan niin levottoman oloinen ollut, kai sekin johtui osittain Zoen läheisyydestä. Koskahan tiemme eroaisivat? Toivon mukaan pian. Ei, en minä eroon mustasta halunnut, mutta ehkä se olisi parempi meille molemmille.

Tämän kysymys sai minut havahtumaan, ja katsomaan Zoeen jo hiukan hereillä olevamman oloisesti. Ystäviä? "Ei, ei minulla ole. Olen tavannut vain Pandan, Lawlessin ja Katlan, joista etenkin ensimmäiseksi mainittu oli varsin mielenkiintoinen tapaus, ja viimeinen nyt vain halusi nopeasti eroon uudesta tulokkaasta, minusta siis." Ehkä ruunikko oli aistinut, etten minä ollut ihan normaali? Mutta millä tavalla minä nyt sitten epänormaali olisin? Omistin vain suhteellisen lyhyen pinnan ja olin suuttuessani agressiivinen, kuulen ääniä ja muuta, mutta se johtuu varmasti vain stressistä. Olen viettänyt sitäpaitsi Caraliassa aikaa niin vähän, etten juuri tunne paikkaa. Aivan, siitä se johtuu. Aikaisemmassa kodissani se johtui vain ihmisistä. Se olisi ohimenevää. "Ehken ole aina parasta seuraa. Siitä se johtuu." Väläytin lyhyen hymyn toiselle, ilmeeni muuttuessa kuitenkin melko pian miettiväksi. Mitähän Zoe oikein ajatteli sanoistani? Mittailin toista lyhyesti katseellani, yrittäen tulkita tämän kasvojen ilmeitä, jossa tosin olin melkoisen kömpelö. Hymähdin hiljaa, siirtäen katseeni heken ajaksi vasempaan. Kyllä toisen läheisyyteenkin alkoi tottua, vaikka mielessäni kyllä heräsi kysymys, miten osaisin suunnistaa turvallisempaan yöpymispaikkaan sitten, kun lähtisimme kulkemaan eri suuntiin? Siinä olikin sitten miettimistä, mutta se oli sen ajan murhe.

Katsahdin lyhyesti Zoeen, naurahtaen sitten jotenkin vaimeasti. "Joo, tietysti. Enköhän voi uskoa sanaasi. Eikä se ainakaan minua haittaisi, vaikka minulle raivottaisiinkin päin naamaa.. vaikka seurauksista en vastaa", sanoin, katuen jälkeenpäin viimeisiä, melko hiljaa lausuttuja sanojani. Tunsin hetken ajan kuumotuksen poskillani, kääntäessäni pääni sivuun. Ehkä Zoe olettaisi itsekin, että oli kyse vain lyhyestä pinnasta ja.. mistäpä muustakaan? Siirsin katseeni toiseen. "Ei sillä, että minä kimppuun kävisin. En- en minä tahallani..", sanoin hyvin vakavaan sävyyn, katse naulittuna tammaan. Huokaisin syvään, vetäytyen aavistuksen, huomaamattomasti taaksepäin. Kohotin katseeni taivaalle, mitä nyt pöpelikön läpi näin. "En minä ihan vähästä ketään satuta. Itseasiassa en haluaisi satuttaa, mutta.. anteeksi. Ehkä minun on tosiaankin parasta lähteä, ennenkuin saan sinut luulemaan, että olen raivohullu sekopää", lausahdin jokseenkin sävyttömästi, naurahtaen hyvin häkeltyneenä sanoistani. En kuitenkaan noussut ylös, tapitin vain hiljaa tammaa, tämän reagointia sanoihini aavistuksen hermostuneena odottaen.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Syys 2010 18:48

Zoe nyökäytti päätään orin selityksille, sekä ystävistä että kimppuun käymisestä.
"Minua sinä et kovin helpolla saa säikähtämään. Että jos joskus tarvitset rauhoittavaa seuraa ja ystävää, astele ylänköhevosten puolelle. Olen aika varma että löydät minut silloin kun eniten minua tarvitset."
Musta hymyili oriille ystävälliseen, yhä hieman synkkään sävyyn.
"Ja jos se minusta riippuu, sinä et ole tänä yönä lähdössä minnekään. Ties mihin pulaan pimeällä joutuisit."
Naurahtaen tamma tönäisi tuttavallisesti kirjavan kylkeä, vetäen kuitenkin päänsä heti pois. Ei Zoe kirjavaa pelännyt, mutta se ei ollut varma miten tuo suhtautuisi. Vaikka tamma laskikin päänsä maan tasalle, sen katse seuraili yhä Rayon tekemisiä. Tosiaan, jos orilla oli yhtään itsesuojeluvaistoa, se pysyisi tämän yön täällä. Tosin koon ja lihaksiston perusteella tarvittaisiin lauma petoeläimiä jotta ne saisivat tamman vieressä makaavan kirjavan tapettua.

Musta ei kylläkään ollut varma tuon mielentilasta. Ehkä se joutuisi shokkiin? Silloin ei koosta tai voimasta olisi mitään apua. Siinä vaiheessa kannattaisi pinkoa karkuun kuin tuli hännän alla. Hymähtäen Zoe sulki luomet silmien päälle, jättäen vain pienen tirkistysraon.
Tamma uskoi lähtevänsä refleksinomaisesti orin perään, jos se aikoisi häipyä luullessaan Zoen nukkuvan. Mustat korvat kääntyivät sivuille kuin anteennit, kuunnellen yön hiljaista elämää. Jossain kahisi pensas. Oletettavasti jokin pieni eläin siellä mönki pesäänsä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Syys 2010 20:03

Katsahdin toiseen hiukan yllättyneenä tuon viileistä hermoista, kai niinkin voisi sanoa. Nyökkäsin varovasti, painaen katseeni kuitenkin pian maahan. Ei ollut kyse mistään ihan pienestä uhkailusta, mutta jos Zoelle olisi ihan sama, vaikka hengestään pääsisi, niin se olisi hänen ongelmansa. Tuskinpa vain. Toistaiseksi en ollut ketään tappanut, mutta kyllä sekin varmaan onnistuisi, jos oikein räjähtämään pääsisin. Tunsin tönäisyn kyljessäni ja kohotin katseeni hetken ajaksi mustaan, yrittäen hymyillä tälle mahdollisimman normaalisti, vaikkakaan en voinut juuri peittää aavistuksen huolestunutta ilmettäni. Toivon mukaan en saisi aihetta ryhtyä riehumaan.
"Kiitos", lausahdin hiukan epävarmasti, minulle kuulumattomalla äänellä. En oikein tiennyt, mitä sanoa, mutta olin kuitenkin kiitollinen. "Olen tottunut kyllä olemaan ilman ystävää tai kuuntelijaa, mutta kiitos jokatapauksessa." Hengähdin syvään, ryhtyen silmäilemään hiljaista ympäristöä tyynen oloisena, vaikka minua hiukan epäilyttikin, kannattaisiko minun ehkä sittenkin lähteä. "Niin, no.. totta. Ei ketään tosin haittaisi, vaikka.." kuolisin? ".. joutuisin pulaan."

Hymähdin vaimeasti, tajutessani, kuinka itsetuhoiset ajatukset olivat vähällä vallata mieleni. Jos pelkäsin ystävystymistä ja muiden suhteiden sitomista, mitä merkitystä elämällä voisi olla? Ainahan voisin ryhtyä vaikka palkkatappajaksi, mutta olin pohjimmiltani turhan kiltti siihen. Saatoin olla vaarallinen vain suuttuessani. Tai olinkin. Tunsin, kuinka jännityin hetkisen ajaksi. Asian tajutessani rentoutin kuitenkin kaikki lihakseni, huokaisten syvään. Loin vielä lyhyen katseeni mustaan, ennen pääni viileään maahan painamista. Kieltämättä ilma oli melkoisen viileä, mutta ei auttanut. Pyrin liikehtimään hiukan paikallani ja asettumaan yhä pienempään myttyyn, mikä ei oikein onnistunut niinkin pitkien jalkojen ja muiden kanssa. Minua ei juuri nukuttanut, mutta yritin siitä huolimatta painaa silmäni kiinni. Puhumaankaan en viitsinyt ryhtyä, koska en ollut tietoinen siitä, yrittikö Zoe saada unenpäästä kiinni. Tilannetta ei myöskään yhtään helpottanut se, että viileä ilma sai minut pikemminkin virkeäksi. Myös lammessa pyörähtämisellä oli varmasti osuutta asiaan. Yritin olla välittämättä kylmästä, vaikka se saikin minut melkein hytisemään.

Mitähän talvesta tulisi, kun minulle tuskin kasvaisi mitään kovin hyvää talvikarvaa? Kuinkakohan vaikeaa ruokaa olisi löytää? Ainahan jotain havunneulasia voisi syödä, vaikka ne pistelivätkin suuta välillä hiukan epämukavastikin. Millaisiakohan alueita ylänköhevosilla olikaan? Ylänköä ainakin, luulisin. Ja se metsikkö, jossa Zoen ensimmäisen kerran tapasin. Raotin aavistuksen silmiäni, sulkien ne kuitenkin nopeasti. Toivottavasti heräisin aikaisin, siis ennen tammaa, ja pääsisin lähtemään ilman, että tämä heräisi. En voinut tietää, mitä musta siitä ajattelisi, mutta niin olisi varmaan parempi meille molemmille. Yön aikana en kuitenkaan uskaltaisi yrittää pakoon.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Syys 2010 20:12

"Kyllä se minua ainakin haittaisi."
Musta totesi rauhallisella sävyllä, tarkastellen oria edelleen silmäluomiensa raaosta. Kylmyys hiipi salakavalasti tamman jäseniin ja ne alkoivat jäykistyä. Hieman nielaisten Zoe vilkaisi kirjavaan ja avasi vasta sitten suunsa.
"Rayo? Nukutko jo? Anteeksi jos herätin, mutta eikö sinulla ole kylmä?"
Sen sanottuaan tamma liikahti varovasti ja painautui hieman orin kylkeä vasten. Kirjava oli niin lämpöä huokuva ettei musta voinut muuta. Zoe painoi silmänsä kokonaan kiinni ja odotteli unen tuloa. Sitä odotellessaan hän mietti orin suhtautumista häneen ja omaa suhtautumistaan kirjavaan.
Sen Zoe ainakin tiesi että Rayo oli täysin luotettava, vaikka välillä hieman höpsähtänyt olikin.
Ei tamma voinut uskoa kirjavasta mitään pahaa, olihan ori pysynyt lähestulkoon rauhallisena mustan oman hysteriakohtauksen aikana. Eikä ollut ensi tapaamisellakaan polkenut mustaa jalkoihinsa, vaikka Zoe olikin kirjavaa kohteen käyttäytynyt kylmän epäluuloisesti.

Hitaasti ajatukset alkoivat muuttua uneliaaksi ja musta tamma vaipui uneen. Vaistomaisesti Zoe painautui orin lämmintä kylkeä vasten ja jäi siihen. Alitajunnassaan tamma tajusi olevansa turvassa orin kanssa. Se kyllä ilmoittaisi tulevasta vaarasta.

[Noniin, Zoe nukkua mätkähti. Aikooko Rayo oikeasti häipyä herättyään? :< Pelaa hypyn kanssa aamuun sinä.]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Syys 2010 21:12

[ eii se mihinkää häivy. :D ]

Raotin varovasti silmiäni kuullessani toisen kysymyksen melko vaimeasti pääkopassani, sillä ihme ja kumma olin minä jollain tapaa onnistunut jo melkein nukkumaan. Suustani karkasi epämääräinen mmm - äännähdys, enkä jaksanut reagoida sen kummemmin siihen, että tunsin toisen kyljen painautuvan hiukan paremmin omaani vasten. Huokaisin syvään, sulkien jälleen silmäni. Toisen keho lämmitti selvästi, vaikka hänellä itselläänkin taisi olla kylmä. Tavallisessa tilanteessa olisin ehkä pikkiriikkisen hermostunut, mutta sillä hetkellä olin jo osittain unessa, joten nukahdin vain pieni hetki sen jälkeen, kun toinen oli painautunut lämpimänä kylkeeni.

*** LOIKKA AAMUUN ***

Ensimmäiset auringonsäteet - tai niin ainakin olisin voinut veikata - olivat jo kerenneet valaisemaan ympäristöä sen verran, että silmäni aukenivat vaistomaisesti siitä huolimatta, että paikka, jossa olin, oli varjossa, eikä aurinko näin täysin sokaissut minua. Niin, ai missä me olimme. Katseeni oli nimittäin tavoittanut viereltäni mustan tamman, jonka tunnistin Zoeksi. Hiljalleen ilta alkoi palautua mieleeni. No, ainakaan emme olleet joutuneet pakenemaan puumaa tai mitään muutakaan otusta, taikka tappamaan sitä. Olisin nostanut päätäni aavistuksen taivasta kohden, jos sitä olisin heti jaksanut tehdä. Suuni avautui pienoiseen, äänettömään haukotukseen.
Tähän sitä oltiin sitten nukahdettu kylmyydestä huolimatta. Tai sillä hetkellä olo olikin jo lämpimämpi, ja ympäristö hiukan kostealta kylmän yön takia. Eipä ollut tarvinnut ainakaan hytistä yksinään. Voisi melkein jatkossakin hakeutua aina öisin jonkun kylkeen. Tuskinpa vain, vaikka ajatus olikin varsin houkutteleva sen puolesta, että toisen läheisyys todellakin lämmitti.

Ajatukseni eivät tuntuneet vielä täysin selviltä, vaan hiukan tokkuraisilta. En muistanut edes illalla tekemääni päätöstä lähteä heti herättyäni, enkä oikein uskonut, ettei Zoe siihen heräisi. Hänkään tuskin nukkui enää kovin sikeästi, sen verran valoisaa oli, eikä aamu taitanut olla enää mikään ihan varhainen. Kohotin pääni hitaasti, ravistaen lyhyesti päätäni ja kaulaani, saaden lyhkäisen harjani heilahtamaan kerran. Haukottelin jälleen, nyt hiukan suuremmin. Olo tuntui muuttuvan hetki hetkeltä pirteämmäksi, ilmeisesti olin nukkunut ihan hyvin, enkä ollut edes heräillyt.
Katsahdin vielä kerran ympärilleni, jääden odottelemaan Zoen heräämistä. Minulla ei ollut mihinkään kiire, enkä halunnut herättää tätä nousemalla seisomaan, ties vaikka tamma olisikin heräillyt vähän väliä, eikä nukkunut ihan niin sikeästi. Venytin hiukan kaulaani, hamuillen huulillani lähimmän pensaan lehtiä mahdollisimman hiljaisesti. Onnekseni rapinaa tuskin kuuli.
Sussu
 

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Syys 2010 16:51

Zoe säpsähti unestaan, kuullessaan sarjan epäilyttäviä rapinoita läheltä. Ennenkuin tamma sai edes silmiään auki, oli tuo ponnahtanut seisaalleen, pää kohollaan - tai sen verran kohollaan miten sen nyt pystyi kunnolla pitämään ahtaassa tilassa. Korvat olivat uteliaalla, kuitenkin varautuneella höröllä ja musta räpäytti silmiään pariin kertaan, kunnes sai ne kokonaan auki.
Ai. Ahaa. Rayolla taisi olla nälkä.
Zoe ravisteli hymähtäen päätään, pitäen itseään aivan täytenä tollona. Kuka nyt säpsähtäisi hereille siitä kun toinen syö? Musta tietysti. Makeasti haukotellen Zoe työnsi turpansa orin jouhiin ja nykäisi niitä leikkisästi.
"Ylös Rayo. Tukit oviaukon."
Tamma hypähti naurahtaen kirjavan ulottumattomiin.

Ties mitä nerokas ori aivoissaan Zoen päänmenoksi keksisi? Musta ei kuitenkaan halunnut ottaa siitä selvää, vaan virnisti oriille leveästi. Tamma kipitti taas muutaman mukavarovaisen askeleen kirjavaa kohti, tönäisi Rayon poskea ja väistyi taas taka-alalle.
Zoen mieleen ei tullut että jos kirjava päättäisikin suuttua leikistä, tuon potkut sattuisivat aika tavalla.
Huikaiseva hymy huulillaan musta tanssahteli pienessä tilassa paikallaan, odottaen malttamattomana ahtaasta, lämpimästä pusikosta pois pääsyä. Rayon suuri keho hohkasi yhä kuumuutta ympäristöön, mutta nyt - toisin kuin illalla - se tuntui suorastaan tukahduttavan epämukavalle.

Viimein tamma rauhoittui sen verran että malttoi seista paikallaan ja odottaa mitä kirjava sanoisi. Niin, pikku leikki ei olisi pahitteeksi. Vai kokiko ori olevansa sen yläpuolella? Musta ei välittänyt kysellä sitä, joten hän päätti vain heittää aikuisuuden hetkeksi taivaan tuuliin ja alkoi taas askeltaa tanssahtelevasti. Joka kierroksella hän tuli lähemmäs oria, viimein musta seisahtui aivan tuon kyljen tuntumaan ja tönäisi oikealla etusellaan oria. Niin, vasen ei kestänyt edes pientä potkimista, mutta Zoe uskoi sen kestävän leikkimisen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Find me here and speak to me.

ViestiKirjoittaja Sussu » 11. Syys 2010 15:28

Zoen loikatessa pystyyn minä hätkähdin rajusti, yrittäen pinkaista itsekin vaistomaisesti pystyyn, siinä kuitenkin lahjakkaasti epäonnistuen. Sain aikaiseksi vain muutaman epätoivoisen potkun maahan, mutten siinä asennossa aikaiseksi ponkaistua pystyyn yhtä vikkelästi, kuin tamma. Tajutessani, että musta oli ilmeisesti vain säikähtänyt rapinaa, rauhoituin melko nopeasti, silti sydän epätavallisen nopeasti rinnassa tykyttäen. En ollut enää alkuunkaan nälkäinen, tapitin vain silmät suurina hetken ajan toiseen. "A-anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyt..", aloitin, pysähtyen kuitenkin sanoissani kuin seinään. Katsahdin epäluuloisena Zoeen tämän nykäistessä kevyesti harjastani, jolloin ravistin sitä nopeasti ja hymähdin muka loukkaantuneena, kykenemättä silti peittelemään aitoa hymyäni, joka koristi suupieliäni hetken ajan. "Kyllä, neiti", tokaisin. En kuitenkaan kerennyt vielä ponnistaa itseäni ylös, kun toinen tönäisi poskeani, perääntyen kuitenkin vikkelästi.
Naurahtaen nousin vihdoin ylös siinä vaiheessa, kun tunsin toisen tönäisyn, joka tuskin tuntui. Siirryin sivumpaan, katsellen ympärilleni yhä unisilla silmilläni. En voinut estää pientä haukotusta, joka avasi suuni hetken ajaksi, saaden silmäni melkein vuotamaan. Toivottavasti musta ei loukkaantuisi siitä, että minä vain olla möllötin siitä huolimatta, että hän tuntui olevan leikkimielisellä tuulella. Ei se minua haitannutkaan.

Siirsin katseeni Zoeen, korvieni heilahtaessa hiukan sivuille. En ollutkaan muistanut suunnitelmaani paosta heti aamulla. Enkä minä voisi vain jättää mustaa kuin nallia kalliolle. En halunnut tehdä hänelle niin, ja Zoe oli alkanut käyttäytyä ja niin mukavasti. Ei ollenkaan niin kylmästi. Vaan kuten.. ystävä. Kaveri. Tuttava. Naurahdin hämmentyneesti, kääntäen päätäni sivuun hetken ajaksi. Tapitin kauniiseen, aamuiseen metsikköön aavistuksen puulla päähän lyödyn oloisena. Tai ei ehkä puulla, jollain kovemmalla. Naurahdin jälleen, varmasti enemmänkin kuin höpsähtäneen näköisenä, siirtäen katseeni hitaasti takaisin Zoeen. "Noh, mitäs sinä? Eikun.. nukuitko hyvin?" kysyin aavistuksen tönkösti, kuin en olisi koskaan ennen avannut keskuselua. Olinhan minä surkea sellaisessa, mutta.. "Minä ainakin olisin nukkunut huonommin yksin kylmän yön armoilla", heitin jälleen jossain määrin tökerösti, suoden mustalle sitten pienen virneen. Astuin askeleen lähemmäs, tönäisten tuota sitten varovasti turvallani kaulan seudulle, perääntyen kuitenkin hyvin nopeasti takaisin sen askeleen, pääni hetken ajaksi yläilmoihin heittäen. Pieni, ilkikurinen virne koristi suupieliäni. En tiennyt, johtuiko toisen käytös siitä, että hänkin saattoi olla aamulla hiukan tokkurainen, vaiko siitä, ettei hän pitänyt minua enää ihan niin pelottavana. Myös se toinen vaihtoehto kuulosti ihan luonnolliselta, miten muutenkaan hän olisi uskaltautunut nukkumaan kanssani? Jos hän minua ihan hirveästi pelkäisi, hän mieluummin palelisi kuin olisi kyljessä kiinni, mikäli hän oikeasti olettaisi, että vääntäisin hänen niskansa nurin hänen nukkuessaan.

Ja mihin minä oikein olinkaan ryhtymässä. Mustan ystäväksi? No, minä olin jo kerran varoittanut, että pinnani oli toisinaan melkoisen.. lyhyt. Kait? Jotain sinne suuntaan olin ainakin sanonut, eikä Zoe ollut siitä hätkähtänyt. Vaikka olin vähän tämmöinen.. köriläs. Ainakin Zoeen verrattuna. Muttei hänkään mikään mahdottoman pieni ollut, ja ainakin uskoisin hänen olevan myös vikkelä jaloistaan. En minäkään mikään kamalan kömpelö ollut, tai se nyt riippui vähän päivästä ja siitä, kuinka väsynyt olin. Ainakin sillä hetkellä jalat voisivat mennä solmuun helpostikin, mutta eiköhän se siitä, kun virkenisin. Jos me nyt lähtisimme kulkemaan. Ja minne me lähtisimme kulkemaan? Omiin suuntiimme, vai.. ? Minulle oli oikeastaan ihan sama, vaikka järki käskikin poistua paikalta. En halunnut loukata Zoea fyysisesti, mutten henkisestikään. En lähtemällä vasten hänen tahtoaan.
Vaikea tilanne, mutten minä jaksanut masentua, tai olla muutenkaan huolestuneen oloinen. En juuri sillä hetkellä, tai en ainakaan halunnut näyttää sitä millään tavoin eleilläni tai naamataulustani. Sillä hetkellä olin ulkoisesti vain väsähtänyt, leikkimielinen Rayo, joka ei ollut halukas lähtemään, ellei Zoe pyytäisi poistumaan.
Sussu
 

Seuraava

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron