Please sir, can you leave here?

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 10. Kesä 2011 20:15

# Amethyst & Salto :---) #

FÓRSKELLING

Sademetsän kosteus ja auringon kuumuus eivät olleet laisinkaan hyvä yhdistelmä. Tämän totesi ruunikko orhiherra, joka tallusti ylikuumenneessa sademetsässä eteenpäin, tietämättä olinpaikkaansa. Missä hän oli? Yhteismaalla? Kenties lumihevosten alueilla? Ori pärskähti ja kohotti itsekseen kulmiaan. Oliko lumihevosten mailla sademetsää? No jaa, nyt orilla oli mielessä vain yksi asia, ja se oli vesi.

Päätään ylös kohottaen, ilmaa sieraimet hivenen värähtäen tuo koetti paikantaa jostain viilentävää, ihanaa vettä. Tuon tummat mantelinmuotoiset silmänsä tutkailivat ympäristöä ja koettivat paikantaa jonkin tai jotain, joka toisi helpotuksen kuumuuteen. Pian Frósti lähti rivakkaa käyntiä eteenpäin, tarkoituksenaan löytää joki tai järvi, tai mikä vain, mikä edes hiukan viilentäisi tukalaa oloa tässä hellesäässä.

Ruunikko heitti päätään kävellessään eteenpäin. Köynnökset ja aluskasvillisuus tekivät etenemisestä hieman haastavaa, mutta sinnikkäästi Frósti puski lävitse esteiden. Tuo korskahti ja loikkasi oksien ja muiden risuaitojen ylitse, yhtäkkiä avonaisemmalle maalle. Ilmassa oli kosteutta, ja maa oli entistäkin vehreämpää, mutta myös avonaista. Ruohoa puski maaperästä esiin, ja Frósti laski päänsä nyhtäistäkseen vihannat versot suuhunsa, ja nosti sitten päänsä ylös. Pian kimmellys oli sokaista ruunikon silmät, ja tuo älysi, mistä oli kyse. Edessä oli vettä.
Ori kiristi askeleitaan ja nosti tumman häntänsä soihduksi ilmaan, astellen järvelle tai lammelle. Nyt vesiläntin lajilla ei ollut mitään väliä, kunhan orhi vain sai upottaa vaalean turpansa veteen ja imeä viileää, kirkasta eliksiiriä sisuksiinsa.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Kesä 2011 01:21

SALTO

Päätöntä laukkaa vain jonnekin. Sitähän minä osaan, ainakin kaikesta päätellen. Jälleen kerran juoksentelen nimittäin vailla päämääriä jossakin. Ei minulla ole oikeastaan tarkkaa aavistusta missä, paitsi että olen sademetsässä. Sitä en tiedä, olenko oman laumani puolella rajaa vai en, enkä kyllä kauheasti piittaakaan, sen verran levoton sielu kun satuin olemaan. Voisin olla vuoristoponien, aavikkohevosten tai lumihevosten alueilla, tai sitten yhteismaalla. Vuoristo, oman laumani alue tai yhteismaa oli varmaankin todennäköisin, tuskinpa huomaamattani ainakaan yhtään sen kauemmas olin pystynyt eksymään.
Tärkeintä lienee on, etten törmää liiaksi hevosiin. Tai no, sellaisiin hevosiin, jotka voisivat antaa minut ilmi, jos nyt edes satuin olemaan väärillä alueilla. Tosin eiköhän mahdollisuus siihen ollut aika pieni.

Juoksen niin, että hennoimmat kasvit polkeutuvat jalkojeni alla irti juurineen päivineen, välillä kun oikein päätän juosta ilmaa halkoen ja ponnistan vauhtia vahvoilla takasillani. Andalusialaisen näyttävät ja vahvat liikkeet, niitä en ollut unohtanut vaikka en ollut ratsastuskoulullani ollutkaan ainakaan vuoteen. En tosiaan, sillä pidin pitää itseni hyvässä terässä ja kunnossa, ja joskus oli yksinkertaisesti hetkiä jolloin mikään ei vain voinut voittaa sitä tunnetta, mikä syntyi kun veti liikkeet oikein tyylikkään korskeiksi.
Ei sillä, että elämäni tosiaan olisi vain niissä vaikuttavissa liikkeissä. Ei, mutta silti nautin vauhdin hurmasta suuresti. Tiesin silti että elämässä oli tuhat kertaa tähdellisimpiäkin asioita - vaara, seikkailu, tuntematon. Niin, ja tietysti Rem. Sekä uudet tuttavuudet, se jos mikä oli viihdyttävää aina välistä.

Teen juostessani yhden villin laukkapukin, jonka jälkeen alan spurttaamaan niin kovaa kuin harmaista kavioistani vauhtia vain lähtee. Juoksen maa villisti jalkojeni alla tömisten, säikyttäen metelöinnilläni varmasti kaikkein pienimmät ja vaatimattomimmat elukat takaisin koloihinsa piiloon. Viima kiskoo jouhiani villinä taaksepäin, enkä voi olla korskahtamatta mahtipontisesti.

Lopulta huomaan tuttuja maisemia, tajuten sitten missä olen. Olen edelleen oman laumani alueilla, aivan varmasti, sillä näen suurien puiden lomasta pilkottavan lammenkin. Siinä vaiheessa hillitsen vauhtiani, hitaasti aina raviin saakka. Korskahdan uudelleen, nakkelen hieman niskojani ja jatkan sitten vielä jalkoja näyttävästi nostellen matkani aina lammelle asti. Vanhat tavat istuivat kuin täi tervassa, eikö vain?

Katseeni muuttuu kovin yllättyneeksi, kun lammelle saapuessani huomaankin, etten suinkaan ole yksin. Ei, lammella on toinen ori, ensinäkemältä vieras. Jopa hieman minua korkeampi, ruunikko hevonen on juomassa. Se hillitsee nopeasti liikkeeni hieman normaalimmalle tasolle, mutta ravaan silti aina lammenpientareelle asti.
Tarkkailen toista vaivihkaa, mutta pidän silti suuni vielä kiinni. Juokseminen on nimittäin saanut minut sen verran janoiseksi, että päätän kaipaavani ensin kurkunkostuketta, sitten vasta juttutuokiota.
Lasken jykevän kaulani alas, alkaen sitten juoda melkeinpä ahnaasti vettä. Pärskähdän hieman, kun vettä joutuu sieraimiini, vilkaisten jälleen sivusilmällä toiseen oriin. Itse asiassa... oliko hän ollut mukana kapinassa Pandaa vastaan?
En kuitenkaan edelleenkään kysy mitään. Upotan nimittäin pääni hetkeksi kokonaan viileän lammen pinnan alle. Nostan sen nopeasti ylös, ja kas - oloni on jo paljon virkistyneempi. Sitten astelen muutamalla sulavalla askeleella lammen veteen, jääden sitten paikalleni kun olen noin kintereideni yli veden peitossa.
Kiemurtelen vedessä ruunikon orin eteen, jääden kuitenkin vielä suhteellisen kohteliaan matkan päähän toisesta.
Hän on vain aavistuksen korkeampi, mutta se riittää..
"Sä et taida olla metsäponi, vai mitä?" tokaisen lopulta virnistyksen kera, hakien katsekontaktia toiseen märän otsaharjakseni takaa.
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 12. Kesä 2011 10:24

Ruunikon juodessa tuo sulki silmänsä vaipuen mietteisiinsä. Hän oli ollut jo tovin saarella, muttei ollut saanut vielä kunnollisia tuttavia, joitten kanssa voisi viettää kunnolla aikaa, ja rupatella niitä näitä aina kun sille päälle sattui. Frósti pärskähti pienesti, jolloin vedestä kimposi pisaroita, jotka lentelivät kauemmas orista, mutta tuo ei kiinnittänyt niihin huomiota. Niin, hän tarvitsisi lisää tuttavuuksia. Ja missä oli se mystinen baari, josta Qigiq oli puhunut? Sinne Frósti suuntaisi varmaankin heti juotuaan, sillä Qi oli neuvonut sieltä löytyvän uusia tuttavuuksia.

Frósti kuitenkin havaitsi liikettä edessään, ja avasi silmänsä. Tuo ei ensin nähnyt liikkeiden aiheuttajaa, mutta sitten tuo hoksasi jo varsin lähellä olevan kimon orhiin, harmailla jouhilla varustetun. Frósti nosti päätään hieman vedestä, tutkien orin liikkeitä, joka käveli nyt lammen reunalle ja alkoi juoda vettä. Frósti katsoi toista vielä hetken, hieman kysyvästikin, mutta laski sitten katseensa veteen ja alkoi vielä juoda, sillä tuijottaminen oli ruunikosta epäkunnioittavaa ja tuolla oli muutenkin yhä jano.

Seuraavan kerran Frósti havahti ajatuksistaan, kun kuuli veden loiskahtavan kevyesti, ja sen jälkeen kevyttä räiskintää. Nyt tuo kohotti päänsä korkeammalle, pisaroiden yhä tippuessa tuon huulilta, takaisin lammen pinnalle. Ori huomasi kimon seisovan lammessa, ja tuo olisi mielellään itsekin pulahtanut viilentävään veteen, muttei nyt viitsinyt, vieraan kimon seisoessa vedessä, olihan toinen mennyt ensin. Fróstin ilme oli hieman kysyvä, mutta silti ystävällinen, ja tuon tutkimattomat silmät tuikkivat ilkikurisesti.
Pian ruunikko kuuli toisen kysymyksen, ja virnisti toiselle. Ilkikurinen pilke kasvoi tuon silmissä, ja tuo nosti päätään vähän ylemmäs. Ori varasi painoaan nyt hieman takajaloille, ja siirsi etusiaan hieman lähekkäin, olivathan ne nyt hieman harallaan juomisen jälkeen.
"En ole. Itseasiassa aion liittyä tasankohevosiin", Frósti sanoi ja hymyili.
"Fórskelling, sanokaa vain Fróstiksi", tuo esittäytyi ja nyökkäsi pienesti. Tuo heilautti päätään, jolloin musta otsaharja lennähti sivuun silmiltä, paljastaen valkean tähden tuon otsalta. Rento virne palasi taas tuon huulille, orin rentoutuessa. Tämä kimo vaikutti ihan mukavalta.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Kesä 2011 12:52

Tutkiva katseeni vaeltelee hieman levottomasti niin tuntemattomassa orissa kuin ympäristössäkin. Enimmäkseen tarkkailen kiinnostuneena tätä ruunikkoa, mutta välillä katseeni herpaantuu myös ihan muille urille, kuten yläpuolella levittyviin suurten puiden lehviin. Sademetsissä kaikki tuntui olevan niin suurta ja mahtipontista. Puut, niitä oli suorastaan kerroksittain ja ne kohosivat korkealle taivaalle, peittivät varsinkin yöaikaan sademetsän hyvin synkkään vaippaan ja tarjosivat kodin ties minkä sorttisille otuksille. Eksoottisia kukkia ja muitakin kasveja riitti... Yksikertaisesti, kaikki oli sademetsässä eksoottista. Siksi varmaan olin siihen jo saapumisestani lähtien ollut niin kovin kiintynyt ja kiinnostunut, koska en ollut nähnyt edes moisia koskaan Espanjassa.

Ruunikon ilkikurinen pilke saa minut virnistämään leveämmin. Toisen ilme antaa minulle aika hyvää osviittaa hänen mielenliikkeistään ja persoonastaan, ja jo pelkästään tämän yhden ei-niin-vakavamielisen ilmeen perusteelta luon mielessäni kuvan siitä, että tämä tuttavuus voisi olla ihan hauskakin tapaus.
"Ahaaa, tasankolainen periaatteessa siis", totean kun kuulen ruunikon sanat. Kierrän vedessä rauhallisesti kahlaten pienen ympyrän, lasken päätäni ja virnistän hieman haastavasti.
"Munhan pitäisi oikeastaan häätää sut täältä", sanon toiselle, yrittäen kiusallani vähän pelotella toista.
Pysyn hetken hiljaa, pitäen pienen tauon. Katson hetken veden kuulasta pintaa, pienen tovin vain, kunnes nostan pääni taas korkealle, kallistan sitä aavistuksen ja jatkan puhettani.
"Mutta älä huoli, en mä tee sitä", naurahdan, "en mä rajoista sillä tavalla piittaa."

Ruunikko esittäytyy, ja minä nyökkään pienen virneen kera.
"Okei, Frósti", totean, "ihan hauska tavata, oonki kaivannut seuraa."
"Mä olen Salto, lempinimiä ei löydy kun nimi on ihan tarpeeksi lyhyt jo itsessään", esittäydyn puolestani pienen naurahduksen saattelemana.
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 12. Kesä 2011 15:17

Suklaaisen ja punertavan ruskean karvapeitteen omaava ori tutkaili vastaavasti valkean karvan kirjomaa oria, joka vaikutti Fróstia hieman pienemmälle, ja ulkoisesti Frósti piti toisen olemuksesta, joka vaikutti rennolta. Virne pysyi ruunikon kasvoilla, ja tuon korvat olivat jääneet pystyasentoon, eteenpäin suunnattuina. Aurinko paistoi lampeen saaden sen kimmeltämään, joten Frósti joutui hieman siristelemään silmiään katsoessaan kimoa. Tähtipää seisoi kuivalla maalla, auringon lämmittäessä tuon tummaa selkää. Hännällään ori piiskasi kylkiään häätääkseen auringon esille houkuttelemia ötököitä tiehensä, jotka oria kiusasivat.

Ori kuuli toisen äänen jälleen, ja keskitti huomionsa kimoon. Virne leveni Fróstin naamalla.
"No periaatteessa", tuo naurahti ja potkaisi takasellaan hyttysiä mahansa alta. Kevät ja kesä toivat tullessaan nämä ärsyttävät pikkuötökät. Frósti ravisteli päätään, ja naulitsi sitten katseensa kimoon, kuullessaan tuon jatkavan.
"Heh, sopii yrittää", Frósti sanoi, ilkikurisesti virnistäen, silti toisen sanoja uskoen. Totta kai hän lähtisi, jos kimo sitä vaatisi, olihan hän luvattomilla alueilla mitä ilmeisemmin. Kimo kerkesi kuitenkin jatkaa.
"No hyvä, oon muutenkin ohikulkumatkalla", Frósti sanoi, rehellisen hymyn sulaessa tuon kasvoille.
"Oot hyvä tyyppi", Frósti myönsi vilpittömällä äänellä.

Frósti pärskähti ja heitti jälleen päätään, sillä musta otsaharja oli alkanut valua silmille. Harja silmillä Frósti näytti lähinnä vekkulimaiselta, ja ori piti harjasta enemmän sivussa kuin silmien päällä. Korviaan käännellen, sitten ne taas höröön asettaen Frósti kuunteli kimon sanat.
"Samoin, oon saapunut tänne aika vasta, mulla ei vielä oo paljonkaan kavereita", Frósti sanoi, ikäänkuin olkiaan kohauttaen, rennosti hymyillen.
"Kiva tavata joku rento tyyppi", Frósti sanoi, kuunnellen toisen nimen. Salto.
"Saltohan on ihan naseva nimi", ruunikko naurahti, hännällään huiskauttaen.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 16. Kesä 2011 23:42

Niin, tämä tuttavuuteni oli siis "periaatteessa" tasankohevonen. No, mutta väliäkö minulla sille oli. Ruunikko oli laumani alueilla, mutta harva se päivä minäkin olin väärillä alueilla. Ja muutenkin, eroa meillä oli ehkä muutaman sentin säkäkorkeudessa, liekö joku paikalletunkija edes tajuaisi ettei tuo paikalla oleva tyyppi voisi kuulua metsäponeihin.

Mukavan napakka vastaus pieneen uhitteluuni. Heh, oikein hyvä. Toinen taisikin olla ihan jännä tyyppi, tai siis, juuri mukavan rento omaan seuraani. Naseva virne ilmaantuu hitaasti kasvoilleni, samalla kun katson toista tarkkaan.
"No en mä ala yrittämäänkään, mitä turhia", naurahdan hänelle.
Kun ori on vielä kuullut sanani siitä, että en kuitenkaan ala häätämään häntä, koska en ole edes millään tavalla erityisen kiinnostunut rajoista, hän selittääkin olevansa vain ohikulkumatkalla.
"Aaa, aivan. No, ohikulkumatkalla minne?" kysäisen vähän ovelaan äänensävyyn. Ihan niinkuin se muka kummoinenkaan salaisuus varmaankaan olisi, mihin Frósti oli menossa. Kunhan tahallani vähän kiusoittelin, yleisestikin. Se nyt vain sattui olemaan kivaa.
Heilautan märkää häntääni vedessä laiskahkosti. Yllätyn vähän, kun ruunikko sitten myöntää melkein heti kättelyssä, että olen hyvä tyyppi. Katson tätä hetken vähän hämmästyneenä suui vähän auki, sitten nopeasti ravistan päätäni ja virnistän leveästi.
"Heh, kiva kuulla", tokaisen toiselle, "vaikka ollaan tässä tunnettu ehkä jopa pari minuuttia?" sanon sitten naurun saattelemana. Katsahdan tarkasti uuden tuttavuuteni silmiin.
"Mut hei, oikeesti, kiitti silti. Kyllä musta säkin vaikutat hyvältä tyypiltä. Sopivan rennolta, et turhan tiukkapipoiselta", selitän.

"Aivan. Mä oon ollut täällä jo pidemmän aikaa, vuotta lähemmäs kai jopa, mutta kavereita ei kyllä koskaan voi olla liiaksi, sitä mieltä mä olen", selitän Fróstille. Kiertelen hieman mukavan viileän lammen vedessä, huomioiden hetken hieman vähemmän uutta tuttavuuttani. Kuljen hieman syvemmälle, niin että olen säkääni asti aivan veden alla.
"Tuu hei säkin ihmeessä uimaan, tää on tosi virkistävää", tokaisen ruunikolle.
"Jep", vastaan orin toteamukseen rennosta tyypistä. Sitten hän vielä sanoo että minulla on aika naseva nimi. Pieni huvittunut hymähdys karkaa ilmoille ja katsahdan Fróstia.
"Ei se ole mitään kovin kummoista kuitenkaan. Espanjaa, tarkoittaa "hyppyä"", selvitän hänelle virnistäen. Ruunikko taisikin olla ensimmäinen hevonen tällä saarella, jolle selvensin nimeni merkityksen.
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 19. Kesä 2011 20:59

Ruunikko tarkkaili Saltoa, pienen virneen aina häivähtäessä tuon kasvoilla sillointällöin. Tuo venytti kaulaansa, ravisti harjaansa ja palasi sitten takaisin ryhdikkääseen asentoonsa, missä oli alunperin ollutkin. Nyt tuo kuitenkin leputti vasenta takastaan, hännällään satunnaisesti huiskien.
"No jos tiiät paikan nimeltä Magic Drink, niin sitä oisin tutkimassa", Frósti sanoi, virnistäen.
"Kuulin että sieltä vois saada uusia kavereita, niin pitäähän tietty käydä katsomassa, josko joku lähtis sieltä messiin", ruunikko jatkoi sitten vielä, naurahtaen.
"Joo, jotain tuohon suuntaan vähän tarkoitinkin", Frósti sanoi vielä, viitaten Salton tokaisuun siitä, missä mielessä ruunikko itse oli hyvä tyyppi.
"En oo oikein ammattimiehiä puhumisessa", ori sanoi, vaikka tuosta oli vähän vaikea sellaista kuvaa saada, olihan tuo erittäin puhelias. Orista oli vain vaikea kertoa "tunteistaan" missään muotoa uskottavan kuuloisesti.

Salto kehotti ruunikkoa uimaan, ja tottahan toki Frósti uimaan menisi. Tuo virnisti leveästi, astuen kohti vettä.
"Joo, täällä onkin melko kuuma", tuo tokaisi, kävellen ilmavin liikkein veteen, heti polvia myöten kastautuen. Frósti seisahtui vain pieneksi hetkeksi ja huitaisi kevyesti turvallaan vettä, mutta tuon vauhti ei ehtinyt edes kunnolla stopata, kun tuo jo nytkähti taas liikkeelle, kävellen viileässä vedessä syvemmälle, veden yltäessä jo orin ruskeaan mahaan.
Vesi räiskyi pienesti orin kahlatessa yhä syvemmälle, ja viimein tuo seisahtui, kun vesi oli jo niin korkealla, että orin ryntäät olivat veden alla. Korviaan käännellen Frósti vilkaisi virnistäen Saltoon.
"Tämä tosiaan virkistää", ori totesi ohimennen, jälleen päätään ravistellen.
Salto selitti nimensä merkityksen, ja Frósti nyökkäsi. Tuo katsoi hetken Saltoa, sitten ikäänkuin olkiaan kohauttaen.
"No, oma nimeni on Fórskelling, eikä se tarkoita mitään. Äiti kyllä joskus selitti, silloin kun olin pieni, että se olisi joku väännös sanasta Forskellig, joka tarkoittaa erilaista", ruunikko sanoi, mietiskelevään äänensävyyn. Pian tuon kasvoille kuitenkin tuli pieni hymy.
"Mut en mä oo varma, en oo oikein kielimiehiäkään", tuo naurahti kevyesti.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20. Kesä 2011 14:57

Kuuntelen kiinnostuneena, josko Frósti vastaisi mihin hän on matkalla. Kun tämä sitten selittää, että hän on menossa Magic Drink-nimiseen paikkaan, naurahdan vahingossa ihan saman tien. Heilautan hieman päätäni niin että jouheni levittäytyvät vähän paremmin vain kaulani vasemmalle puolelle roikkumasta mihin sattuu.
"Joo, kyl mä tiiän sen paikan", tokaisen sitten ruunikolle, pieni virne suupielilläni karehtien. Toinen selittää, että hän oli kullut kuinka sieltä saisi uusia kavereita. No, ainakin siellä tapasi kaikkea hämmentävää satunnaista porukkaa, ja kyllähän sieltä tuurilla varmaan onnistui kavereitakin löytämään. Pandaa en suurin surminkaan kaverikseni sanoisi vaikka siihen ensimmäistä kertaa Magicissa törmäsinkin, mutta oli siellä sentään ollut ihan jännää. Ja tammoja riitti. Toisesta kerrasta ei sitten puhutakaan...
"Aivan. On siellä ainaki ihan jännää porukkaa ja eksoottiset juomat", sanon Fróstille.
"Sekä hyvällä tuurilla sieltä löytyy myös paljon kauniita neitoja", naurahdan.
"Mm, ei se mitää, juttua ainaki sul silti näyttää riittävän ja se on hyvä", vastaan vielä ruunikolle kun tämä väittää ettei ole hyvä puhumisessa.

"On", vastaan tyynesti toiselle, kun hänkin sanoo tulevansa uimaan ja että on aika kuuma. Kiertelen rauhassa suurehkon ympyrän vedessä. Pysähdyttyäni lasken vielä pääni hetkeksi pinnan alle. Vesi kohisee korvissa.. Hetki pieni.
Pian nostan pääni litimärkänä lammen vedestä, mutta oloni on rutkasti virkistyneempi. Naurahdan vähän. Vesi tipahtelee suurina pisaroina otsajouhistani takaisin lampeen.
"Piti vähän virkistää mieltäkin", naurahdan Fróstille selitykseksi.
"Ehdottomasti, mikään ei varmaan voita kuumana päivänä pientä uimista", vastaan kun ruunikkokin on yhtä mieltä siitä että lammessa pulikointi tosiaan virkistää. Sademetsässä kuuma nyt olikin aikalailla aina, joten jos teki mieli uimaan mutta muualla päin saarta oli viileää - piti vain kävellä sademetsän puolelle niin johan olikin jo loistava sää uimiselle. Ei täällä luntakaan ollut edes talvella.

Kuuntelen kiinnostuneena kun ruunikko selittää omasta nimestään. Väännös sanasta forskellig joka tarkoittaa erilaista. Nyökkään hyväksyvästi toisen selitykselle.
"En ookkaan kuullut. Mitäköhän kieltä se sitten on", totean lähinnä ääneen miettien, en niinkään että kysyisin sitä uudelta kaveriltani.
"Enkä mäkään mikään kauhea kielimies ole, espanjaa nyt satun hallitsemaan ku sieltä oon kotoisinkin mut en mä oikein muuten mitää kieliä osaa."
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 20. Kesä 2011 22:14

Ruunikko tunsi veden viileyden ympärillään virkistävänä ja mukavana, ja tuo rentoutti lihaksensa ja huokaisi syvään. Sitten tuo kuitenkin kiinnitti huomionsa Saltoon, kuunnellen toisen naurahdusta ja sen jälkeistä puhetta. Frósti loi mielessään kuvaa tästä paikasta, joka vaikutti varsin mukavalle. Eksoottisia juomia? No, olihan paikka jonkinlainen baari. Frósti ei oikein osannut kuvitella paikasta mitään pahaenteistä, eihän hän ollut baareista ikipäivinä kuullutkaan.
Salton tokaisu neideistä sai Fróstin hieman hämilleen. Kauniita neitejä? Ei ihan Fróstin alaa. Ei hän halunnut löytää ketään uutta, ainakaan Jemen jälkeen.. Fróstin ilme muuttui eloisasta lasittuneeksi, ja hymy kuihtui pois. Ori kuitenkin kirjaimellisesti ravisteli ajatukset päästään. Nyt hän oli tässä, lammessa, hänen edessään oli Salto, ja Jeme oli menneisyydessä. Hän ei saisi upota taas menneisiin asioihin.
"Kuulostaa ihan lupaavalle. Pitäähän se tsekata", Frósti tokaisi sitten, pienen hiljaisuuden jälkeen.

Hymy suli kuitenkin nopeasti takaisin ruunikon kasvoille, Salton upottaessa päänsä pinnan alle. Ori katseli hetken toisen tekemisiä, mutta päätti pian itsekin kastautua kokonaan, ja tuo painoi oman ruskean päänsä veden alle. Pimeys sulki orin, tuon nipistäessä silmänsä kiinni ja vaipuessa hetkeksi veden alle, hiljaisuuteen. Ori painoi päätään aina vain alemmas, lopulta tuntien turvallaan vesikasvien kutittelevan kosketuksen, ja sitten Frósti kohotti päänsä takaisin pinnalle, jossa näkikin jo Salton.
"Tosiaan, mulla taisi mennä vähän vettä pääkoppaan", Frósti tokaisi virnistäen ja päätään heilutellen.
Ori otti askeleita vedessä. Lammessa kävely oli huomattavasti raskaampaa, jalka ei selvästi kulkenut toisen eteen yhtään helposti, vesi loi kunnon vastuksen liikkeille. Orin kaviot upposivat pehmeään, mutaiseen pohjaan, ja välillä tuo sai kiskaista kunnolla irrotakseen pohjasta. Frósti käveli pienen silmukan, sitten edeten kohti rannassa olevaa kasvillisuusaluetta, ja sen kohdalla ori nyhti muutaman vesikasvin suuhunsa. Pian tuo loi silmäyksen Saltoon ja virnisti.
"Nälkähän tässä uidessa tulee. En ole syönyt kunnolla pariin päivään", tuo selitti toiselle ja jatkoi kasvien syömistä.

Frósti ikäänkuin kohautti olkiaan, Salton enemmänkin miettiessä itsekseen, mitä kieltä forskellig oli.
"Jotain pohjoismaista. Ainakin mun veljen nimi on Véngling, ja mun nimi on kieleltään samansukuista, ja Vénling ainakin on jotain pohjoismaisen tapaista. Mut toisaalta, mun suvun nimet on ihmeen sekavia. Mun sisko on Déwdrop ja toinen veli Nákota, joten luulen, et meidän suvussa on nimiä kaikista kielistä", ori selitti naurahtaen. Sitten tuo repi lisää kasveja suuhunsa. Nieltyään ne tuo jatkoi.
"En oo nähnyt niistä ketään täällä Caraliassa. Vénling kylläkin asuu siellä samalla paikalla, missä mäkin ennen, mutta noista muista en tiedä", Frósti sanoi, hieman mietiskelevään äänensävyyn.
"Mut sä siis oot Espanjasta? Millainen paikka se on?" Frósti kysyi sitten, hymyillen pienesti.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04. Heinä 2011 18:42

[Sori kestosta! D8 Jotenki vaa venähti.]

Toinen vaikuttaa kesken baarista puhumisen kovin mietteliäältä. Omiin ajatuksiinsa vaipuvaa sorttia, hm? Tosin eiköhän jokainen ollut aina välillä. Minullakin olisi ollut syytä olla omissa ajatuksissani, mutta en halunnut vaipua mihinkään melankoliseen tunnetilaan joidenkin epämääräisten ajatusten tähden. Ajattelisin niitä sitten kun olisi taas aihetta, eli kun olisin yksin, omissa oloissani - tai sitten kun löytäisin Remin taas. Ei ollut minun tapaistani jäädä junnaamaan paikalleni ikävän sattumuksen tähden - ne pystyi sivuuttamaan paremmalle ajalle, sitten kun niitä asioita olisi aika vihdoin käsitellä. Oli vain turhauttavaa miettiä koko ajan ikävyyksiä.
"Käy ihmeessä, ihan makee paikka", tokaisen Fróstille rempseästi.
"Ihan vaan vaikka juomien takia. Ne on tosi jänniä ja maistuu eksoottiselle. Sen jälkeen vesi maistuu tosi yllätyksettömälle, kuule", naurahdan.
"Ja kyl sieltä jotain kavereita varmaan löytää vaikkei tammojen perään silleen oliskaan. Porukkaa on senverta paljon että eiköhän ihan etsimättäkin jotain samanhenkistä populaa sieltä löydy."

Kun olen nostanut vettä valuvan pääni takaisin pinnan yläpuolelle, huomaan että Fróstikin päätti kokeilla virkistymistä. Ori näyttää vähän kuin sorsalta joka napsii ruokaa pinnan alta, ruumis vain näkyvissä mutta pää karkuteillä. Huvittava näky. Virnistän.
"Heh, hyvin paljo mahollista", tokaisen orille kun tämä on nostanut jo päänsä pois vedestä ja ravistelee tätä hullun lailla. Saattoi minullakin mennä vettä kyllä vähän korvien paremmalle puolelle, kutitteli hieman. Ravistan itsekin päätäni muutamalla voimakkaalla päänpudistuksella. Vesipisaroita vain lentää kaaressa lampeen, vedenpinta väreilee niiden vaikutuksesta hauskasti. Otsaharjani jää hyvin sekaisena ja epämääräisenä pitkin naamaani, enkä näe mitään paksujen harmaiden jouhien takaa. Niinpä heilautan vielä kerran päätäni, niin että koko pitkä harjas asettuu nätisti nojaamaan oikeaan korvaani. Noin, ei enää tiellä häiritsemässä.
"Pitkät jouhet on joskus vähän epäkäytännölliset", sanon virnistäen.
Seuraan katseellani kun ruunikko kokeilee pohjaa kavioillaan. Hän tekee pienen ympyrän, uiskennellen sitten kasvustoa kohden.
"Heiheihei, ootas mua!" hihkaisen naurahtaen toiselle. Uiskentelen vähän syvemmälle, niin että kaviot eivät yllä pohjaan, ja sitten uin kiireesti toisen perään. Vedessä oli huomattavasti nopeampi uida kuin kävellä pohjaa myöten. Salto-pikavene. Voi luoja, mahtoi olla unohtumattoman idioottimainen näky kun uiskentelen ruunikon vanavedessä kuin saalistava alligaattori.
Frósti pysähtyy vesikasvien tykö alkaen syödä niitä suihinsa. Uiskentelen itsekin nyt taas kohdalle, jossa jalat yltävät pohjaan, napsien itskein jokusen kasvin suuhuni. Toisen kommentin kuullessani nielaisen, nyökäten sitten päälläni.
"Kieltämättä joo nälkä tulee, vaikka mä sentään oon syöny aika normisti", naurahdan.

Kuuntelen tarkasti hänen selityksiään sukunsa nimistä. Kun tämä sitten pitää tauon, katson häntä tarkkaan.
"Aika paljon sukulaisia sulla. Tai siis sisaruksia. Ne kaikki jäi sinne mistä sä oot tänne tullu, vai?" kysäisen.
Saman tien ori selventääkin asiaa.
"Aa joo, okei", sanon nyökäten päälläni. Sitten nyhdän hieman lisää kasvustoa suuhuni. Ruunikko kyselee, millainen Espanja on.
"Tyylikäs paikka. Kesällä mukavan lämmintä, sit siellä oli vuoristoja ja ööö.. no vähän kaikkea mahdollista. Mut sademetsiin en koskaan törmänny, olin tosi hämmentyny ku täällä ekaa kertaa törmäsin moiseen. Siks ne varmaan on jääneet kiehtomaan niin kovasti.Pidin siitä paikasta ihan valtavasti, ja mulla oli vaikeuksia aluks millään sopeutua elämään täällä. Pidin tätä ekaks jonain kauheana tuppukylänä", naurahdan, muistellen samalla taaksepäin niitä aikoja ja kohtaamista Perjantaiksi nimeämäni tamman kanssa. Oi että. Oli sitäkin tullut oltua hölmö.
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 06. Heinä 2011 15:10

Ruunikko ojensi kaulansa syvälle ruokomeren uumeniin ja hamusi niitä huulillaan, sitten otteen saadessaan rajusti repäisten. Mutustellessaan melko vetisiä mutta suht hyvänmakuisia ruohoja ori suuntasi katseensa kimoon, ja kuunteli tuon juttuja. Rentoutuneesti ori lepuutti takastaan veden alla, mutta koki sen melko pian vaikeaksi, ja otti paremman asennon. Aurinko loi lämmittäviä säteitään ruunikon selkään, ja taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan joka olisi mahdollisesti peittänyt auringon taakseen.
"Mä en oo oikein malttanut jäädä syömään", Frósti tokaisi syömisen lomasta, sitten pienesti virnistäen.
"Oon lähinnä vaan singahdellu sinne tänne", ori jatkoi, kevyesti naurahtaen, jatkaen sitten syömistään.

Ruunikon mustat häntäjouhet lepäsivät lammen veden pinnalla muodostaen kuvioita sen pintakalvolle, ja silloin tällöin kun Frósti kevyesti huiskaisi hännällään, se lennätti kymmeniä pisaroita ympäristöönsä. Kevyt rouskutus täytti ilman, kun Frósti repi ja pureskeli sitkeähköjä ruohoja nälkäänsä. Silloin tällöin ori käveli hieman syvemmälle kaislojen joukkoon, vaikka pohja vesiheinien alla olikin upottavaa mutikkoa.
"Noh, onkai niitä aika paljon", Frósti tokaisi Saltolle orin kommentoidessa hänen sukulaisiaan. Frósti ikäänkuin kohautti olkiaan, miettiväisenä.
"En tosiaankaan oo tavannut niitä kaikkia", tuo jatkoi vielä, pienesti hymyillen.
Salton alkaessa kuvailla Espanjaa Fróstille, ruunikko alkoi luoda paikasta kuvaa mieleensä. Vuoristot reunustaisivat vehreää laaksoa, jota lämmitti alituiseen aurinko taivaankannen yllä. Niityt olivat suuri osa Espanjaa Fróstin kuvitelmissa, samoin satunnaiset havu- ja lehtipuut, mutteivat sademetsät, mihin Frósti oli täällä ollessaan törmännyt. Ruunikkokaan ei ollut ikinä nähnyt sademetsiä.
"Espanja kuulostaa tosi kivalle paikalle", Frósti sanoi, hymyillen.
"En mäkään ollut edes kuullut sademetsistä ennen tätä. Paikassa, missä mä olin, oli vain havupuiden ja koivikoiden ryhmittymiä, vuoria ja laaksoja, koskia ja merenranta, jonka laajaa rantaviivaa kehysti valkea hiekka", Frósti kuvaili runollisesti. Mutta näin ori paikan muisti, eikä voinut sivuuttaa myös ajatusta nuoresta ja viehkeästä Jemestä, hallakosta tammasta, joka oli silloin vielä Fróstin oma puoliso. Mutta se aika oli mennyttä. Huokaisten Frósti repäisi lisää ruokoja suuhunsa, ja huiskaisi hännällään. Nyt hän oli poikamies. Leskeksi hän ei aikonut itseään kutsua. Ei Jeme ollut kuollut.
..Varmaan.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20. Heinä 2011 14:56

[Anteeksi oikeasti taas kestosta! D8 Oli kaikkea turhaa sählää ja joo.. Vastaisuudessa yritän olla sukkelampi!]

Fróstista tosiaan huomaa, ettei hän ole tainnut hetkeen uhrata liiaksi ajatuksia syömiselle. Hänhän ahmii ruokaa kuin ruokapulan pelossa! En voi olla vähän naurahtamatta ja virnistämättä kun seuraan katseellani, miten innokkaasti hän riipii ruokoja suuhunsa. Minun katseeni taas tutkii vain paljon maltillisemmin ympäristöä, ennen kuin itsekin nappaan vähän hajamielisen oloisena tukon vesikasveja suuhuni, alkaen sitten tyytyväisenä mutustella niitä.
Ruunikko selittää että hän ei ole malttanut jäädä syömään, on vain singahdellut sinne tänne. Kohotan kiinnostuneena katseeni häneen.
"Kuinkas sä nyt silleen?" kysäisen. Oli minullakin välillä ollut vähän paastonomaisia päiviä, kun olin ollut ihan itsekseni ja ajatukseni olivat eksyneet liiaksi sivu-urille, Remiin ja sen sellaista. Mutta kyllä minä nyt yleisestiottaen silti olin syönyt ihan hyvin.
"Oliko sulla kiire jonnekin vai.." mutisen vielä jotain, samalla kun nappaan uuden ruo'on suuhuni.

Kun ruunikko ori selittää suvustaan, katson tätä kiinnostuneena. Minulla ei ollut ainakaan tiettävästi lainkaan sisaruksia, joten oli jännittävää kuulla mitä Fróstilla oli sanottavana omasta suvustaan. Vesi liplattaa tyynen hiljaisesti, samalla kun aurinko saa sen vielä kimmeltämään mukavasti. Heilautan vähän laiskahkonoloisesti päätäni, jolloin kosteat jouhet lennähtelevät vähän sikin sokin pitkin kaulaani.
"No puheestasi päätellen ainakin on!" hihkaisen Fróstin vähättelevänkuuloiseen toteamukseen siitä, että kaipa niitä sukulaisia aika paljon oli.
"Mulla ei tiettävästi oo sisaruksia tai mitään, niin toi kuulostaa tyyliin suurimmalta sukulaismäärältä koskaan", naurahdan heti perään.
Ori kuitenkin selventää ettei tosdiaankaan ole edes tavannut kaikkia sukulaisiaan.
"No sentään", tokaisen virnistäen toiselle, kahlaten sitten vähän lähemmäs muutamaa oikein makoisan näköistä kasvia.

Selitettyäni rakkaasta kotimaastani orille jonkinlaisen selvityksen, hän toteaa että se kuulostaa kivalle paikalle. Nyökkään hönen sanoilleen.
"Se totisesti oli", sanon pieni kaipuunvärähdys äänessäni kaikesta huolimatta. Jään pieneksi toviksi miettimään jälleen rakkaista kotikontujani, kunnes ryhdistäydyn taas tähän hetkeen.
"Mut en mä enää osaa silti oikein kuvitella palaavanikaan", sanon lopulta rauhallisesti, kuunnellen sitten kun Frósti puolestaan selittää omasta synnyinpaikastaan. Hän kertoo siitä todella kauniisti, ja selvityksestä tosiaan kuulee, että se oli ollut orille rakas paikka. Oli varmaan vieläkin, niinkuin Espanja minulle. En minä kotiani ikinä unohtaisi.
"Hyvin runollisen kuuloinen paikka", totean pieni virne suupielilläni. "Siis, älä käsitä tätä mitenkään halveeraavasti. Kuulosti oikeasti todella kauniille paikalle", jatkan sitten hänelle, ettei ori tajuaisi kommenttiani vahingossa sarkasmiksi, sillä tällä kertaa se ei ollut sitä.
kujakettu
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja Different » 28. Heinä 2011 17:54

« Ei mitään, itsellänikään ei mitään intoa offeja kohtaan D: «

Frósti mutusteli ruokoja tyytyväisenä. Näläntunne alkoi vähitellen haihtumaan, mitä enemmän ori ruokoja nautti.
Välillä tuo peruutti pois kaislojen joukosta, ja painoi päänsä upoksiin, ja nostaessaan turpansa vedestä tuolla oli mukanaan pohjasta revittyjä vesikasveja.
Orin korvat kääntyivät automaattisesti Saltoa kohti, tuon kuullessa Salton sanovan jotain. Ori pureksi vesikasvit huolellisesti, nieli ne ja rykäisi vasta sitten vastatakseen.
"Uusi paikka, uusi elämä. Oli pakko päästä tutkimaan saarta läpikotaisin", ori kuittasi hymyillen Salton kysymyksen. Niinhän se oli, hän ei ollut malttanut saaren tutkimiseltaan pysyä aloillaan. Sitten ori kurotti hamuillakseen ruokoja ajatuksiinsa vaipuneena suuhunsa.

Ori ehti olla ajatuksissaan vain hetken, kun tuo kuuli taas toteamuksen Salton suusta. Tuo katsoi Saltoon kysyvänä, mutta lähes heti palautui maanpinnalle ja hymyili valkealle.
"No, onhan noita kertynyt kieltämättä", ori myösi naurahtaen Saltolle, joka puhui nyt Fróstin sukulaisista. Ori muisteli hetken sisartaan ja muuta perhettä, ja jatkoi sitten keskustelua.
"Ai, mä taas olen tottunut siihen, että sukulaisia on paljon. Lapsuutenikin vietin kaksoissiskoni Déwin kanssa, ja voit uskoa, kuinka orvolta musta tuntui silloin, kun lähdin maailmalle ilman häntä", Frósti totesi, ehkä hieman haikeastikin. Niin, hän ei ollut moneen vuoteen tavannut siskoaan. Maailma on kylmä paikka, mutta lähdettyään hän oli löytänyt myös paljon itselleen tärkeitä henkilöitä.
Jotka hän oli menettänyt.
Aina hänen mieleensä palasivat menneisyyden haamut. Se sai orin toisinaan jopa turhautumaan. Hän ei halunnut muistella niitä, hän ei ollut koskaan edes käsitellyt kokonaan niitä asioita päässään - hän vain sysäsi ne syrjään. Ja aina ne palasivat takaisin.
Ori huomasi taas vaipuneensa mietteisiinsä, ja repi itsensä takaisin todellisuuteen kuulemaan Salton puhelut.
Frósti vain nyökkäili hymyn kera. Sitten tuo peruutti kaislikosta pois, ja haukotteli makeasti, ei sen takia, että olisi tylsistynyt, mutta matkailu ympäri saarta oli myös uuvuttanut orin. Nyt kun nälkä oli tiessään, ori voisi vaikka ottaa pikku nokoset.

Salto puhui ensiksi omasta synnyinkodistaan, ja kertoi, ettei osannut kuvitella palaavansa. Frósti mumisi myöntävästi ja nyökytteli päätään. Ruunikkokaan ei osannut kuvitella palaavansa takaisin Tridialiin tai synnyinkotiinsa - ja uskoi ettei enää löytäisi sinne.
"En mäkään. Toisinaan mulla kyllä on ollut mielessä palaaminen. Sinne mistä tulin, jätin elämäni sinne, menetin kaikki ystäväni, puolisoni, kodin. Olen joskus halunnut palata sinne etsimään niitä, mutta pelkään, että menetin ne lopullisesti", ori tokaisi sitten, ja tuon äänestä kuulsi sellainen surumielisyys, josta tajusi, ettei Frósti ollut halukas kertomaan enempää. Se oli liian raskas asia puhuttavaksi.
Orin ilme kuitenkin palautui lähes entiselleen Salton kehuessa Tridialia.
"Joo, en käsitä. Se tosiaan oli sellainen.. Inspiroiva", ori totesi, ja kääntyi sitten ympäri. Tuo käveli kohti rantaa ja nousi pian vettä valuvana rantatöyräälle, niin että vesi lainehti lammessa tuon takana. Frósti ravisteli itseään rajusti, niin että tuhannet pisarat lentelivät sinne tänne ilmaan. Sitten tuo kääntyi katsomaan virnistäen Saltoa.
"Alkoi vesi puuduttamaan, piti nousta ylös."

Aurinko valaisi lammen pintaa, ja sai sen kimmeltämään. Ori siristi hiukan silmiään katsoessaan Saltoa, sillä auringon kirkkaus häikäisi voimakkaasti Fróstin silmiä. Tuo huiskauttui kylkiään kostealla hännällään, sillä ötökät olivat palanneet hänen kiusakseen sen siliän tien, kun hän nousi vedestä. Nyt ori näytti hieman miettivältä.
"Tunnetko sä paljon porukkaa täältä? Tai siis, onko sulla paljon kavereita?" Frósti kysyi, johdatellen. Tuon silmät tuikkivat hieman ilkikurisestikin tämän katsoessa Saltoa.
"Kun ajattelin, kun puhuimme siitä Magic Drinkistä.. Mehän voitaisiin käydä siellä joskus porukalla, sinä, minä, ja muita oreja? Saisimpahan ainakin kavereita, ja samalla näkisin "turvallisesti" vähän että minkälainen paikka se ylistetty juottola on", ori naurahti esittäen pitkään miettimänsä ehdotuksen.
Different
 

Re: Please sir, can you leave here?

ViestiKirjoittaja kujakettu » 31. Heinä 2011 20:59

"Aaa, okei", vastaan Fróstille, kun tämä selittää miksi oli ollut tuolla tavalla syömättä. Nappaan itse vähän laiskahkosti uuden ruo'on suuhuni, jäystäen sitä sitten rauhallisen hitaasti.
"Säkö vaan lähdit saman tien saavuttuas tutkii paikkoja vai?" kysäisen leppoisasti, katsahtaen toista silmiin. Mutustelen samassa kaikessa rauhassa ruokoani. Häntäni heilahtelee laiskahkosti puolelta toiselle karistaen pahimmat lautasten lähettyvillä häärivät ötökät. Vedessä kesällä olemisen iloja, ötököitäkin riitti vainoajiksi asti. Tai no olihan niitä ihan liiaksi maallakin.
"Ootko sit ollu täällä ihan vaan pari päivää vai viikon vai pari vai kui?"

Kuuntelen tarkkaavaisesti mitä ruunikko minulle puhelee suvustaan, sillä se on minusta toden totta kiintoisa aihe. Itselleni kunnon suuri perhe ja paljon sukulaisia oli niin vieras asia, että se kuulosti hyvin jännittävältä, vaikka Frósti olikin nyt itse myöntänyt, ettei edes tuntenut kaikkia sukulaisiaan. Minä en ollut tuntenut kuin oman emäni ja tiennyt isäni nimeltä sekä ulkomuodolta. Sellainen suuri, komea - ja harvinaista kyllä, musta andalusialainen. Isäni siis. Emäni oli lempeä, täysin puhtaankimo tamma, ja näin kun rupesin liikaa asiaa miettimään, tuntui oikeastaan että olisi mukavaa jos voisin vielä joskus tavata hänet. Mutta se nyt olisi äärimmäisen epätodennäköistä kun minä olin täällä.
"Ai sulla on oikeen kaksoissisko?" kysäisen.
"Aika jännä. Miks te ette sit lähteneet yhdessä?" heitän ilmaan. Enhän minä toki tiedä taustoja enkä tarinaa tämän kaiken takaa, saattoihan hyvinkin olla vaikka olemassa syy, jota ruunikko ei haluaisi kertoa. Tai sitten se oli ollut pelkkä virhe. Tai vahinko. Eksyminen toisistaan?

Frósti oli selvästi kovin erilaisista oloista kotoisin kuin minä. Jotenkin aivan erilaisesta maailmasta, aivan erilaisten suhteiden ja tilanteiden kanssa. Hänen lähtökohtansa oli täällä kovin erilainen kuin minulla, ja se oli minusta oikeastaan äärimmäisen mielenkiintoista.
"Sulla oli puolisokin?" kysyn vähän varoen. Aihe oli varmasti vähän arka, ottaen huomioon että Frósti oli tosiaan joutunut jättämään tämän taakseen perheensä ja kotinsa muassa.
"Miten sä oikeastaan päädyit tänne?" jatkan pian perään. Vapaaehtoisesti toinen tuskin kai oli mereen heittäytynyt, jos hän niin kovasti oli alkujaan halunnut takaisin. Ja jos hänellä oli ollut perhe ja puoliso ja ties sun mitä..
En minäkään haluaisi enää palata koska minulla oli Rem ja ystäviä täällä. Pieni ymmärtävä ilme leviää kasvoilleni kun katson tätä uutta tuttavaani. Tänne joutuminen oli tainnut loppujen lopuksi olla hänelle kuitenkin pahempi isku kuin minulle. Vaikka alkujaan minäkin olin ollut niin kauhuissani asiasta, minä kun olin ollut niin hienostunut ja ties sun mitä. Onneksi minäkin olin vähän kasvanut siitä nirppanokkaisuudesta.
"Mä yritin alkuun kysellä kaikilta miten täältä pääsis takaisin Espanjaan", tokaisen kohta vähän naurahtaen ilmoille.
"Mut ei kukaan ees oikeestaan tiennyt mikä se Espanja on. Se oli sillon aika masentavaa", sanon kohottaen katseeni vedenpinnasta Fróstiin ja virnistäen.

Kun ruunikko lähtee lopulta astelemaan järvestä ylös, katsahdan tätä aivan muutaman sekunnin hölmistyneesti. Sitten kokoan itseni, lähtien kiireisesti tämän perässä astelemaan rannalle.
Frósti ravistelee karvansa kuivaksi enkä ihan kerkeä väistää - naurahdan vain kun saan lisää vettä karvalleni. Katsahdan toiseen.
"Onneks mä en viel ravistellut omaa turkkiani", sanon ilkikurisesti virnistäen. Astun muutaman askelen sivulle, kauemmas ruunikosta, ravistaen sitten itsekin varsin huolellisesti karvani kuivaksi. Vesipisarat lentelevät laajoissa kaarissa vähän joka suuntaan, ja kasvien lehdille osuessaan ne muodostavat samanlaisen äänen kuin vesisade.

Pieni hiljaisuus laskeutuu hetkeksi yllemme kun minä tuijottelen vähän haaveksuvan näköisenä ympärilleni, ja Frósti ilmeisesti pohtii samalla jotain. Kohta kuitenkin käännän katseeni toiseen, juuri parahiksi kun hän esittää minulle kysymyksen.
"Ööö.. hmm", vastaan vähän hämmentyneesti, alkaen käydä päässäni vähän läpi keitä nyt mahdoin oikein tuntea. Niitä jotka olivat silloin baarissa.. Panda ja niitä señoritoja. Rem tietysti sekä Loska. César, vuoristoponien johtaja jolla oli ollut se kummallinen nimi, Perjantai, Samantha ja oma johtajattareni.
Kohotan vähän kulmiani ja hymähdän. Enhän minä loppujen lopuksi kovin paljon väkeä tuntenut, varsinkaan kunnolla. Olinhan lisäksi kapinassa ja yhteiskokouksessa nähnyt todella paljon muita, mutta.. hemmetti, minunhan täytyisi tutustua lisää toisiin.
"Niin, siis, en mä ihan hirveesti", tokaisen nyt pienen, hämmentävän hiljaisuuden jälkeen. "Oon tavannut muutamia tammoja, yhden ärsyttävän orin, yhden orin joka oli myös Espanjasta ja vuoristoponien johtajan sekä metsäponien johtajattaren. Oon mä kokouksissa sun muissa nähnyt paljonkin muita, mutta tossa miettiessäni jopa hämmästyin miten vähän mä kuitenkin tunnen täältä porukkaa. Aika inhaa", tokaisen viitaten siihen, miten typerää olikin tuntea näin vähän väkeä. Tosi hämmentävää.

Fróstin ehdotus saa kuitenkin virneen piirtymään huulilleni.
"Hei, toihan on hyvä idis!" tokaisen innostuneena toiselle. "Tavattais kumpikin vähän uusia tyyppejä ja silleen. Baarista niitä varmaan löytyy muutenki, mut kaipa niitä vois jos törmäis ihan pyytääki mukaan tai.. hmm, milloinkas pidettäis tämmönen iltama?"

[Tää on nyt jumittanut niin jumalattoman pitkään että vedän Salton pelistä pois. Jos sä vielä palailet, niin voidaan palata tän pelin pariin, mutta en viitsi pitää tätä ikuisesti keskeneräisenä jos sä et enää ees oo palaamassa takaisin. Palataan asiaan~ 8)]
kujakettu
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron