Etsien käy lapsosen tie

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Maikku » 01. Kesä 2010 21:27

{Meidän on järjestys vähän sekaisin vaih..? ;DD Pitäisikös sopia joku järjestys oikein? Miten olisi nyt sitten Minä, Jagashina ja Sasu?}

Mieleni laski hieman kuultuani, etten voisi noin vain hipsiä metsäponien alueella. Olin niin toivonut, että olisin voinut auttaa Stellaa! Olin haluton jättämään tamma varsan yksin, tuntui kuin olisin jättämässä oma varsaansa muiden huostaan, vaikka oli luvannut jotakin muuta.
"En haluaisi jättää Stellaa. Olen luvannut hänelle, että vien hänet perheensä luokse. Lupaukset on pidettävä, etkö voisi joustaa tässä asiassa Gem?" Sanoin katsoessani johtajatarta ja käänsin sitten katseeni lampeen. Minua harmitti oikein vietävästi, sillä tamma saattaisi nyt ajatella, että kaikki lupaukset rikotaan aina.
"Lupauksia ei rikota.." Sanoin hiljaa itselleni ja menin sitten askeleen tammoja lähemmäksi.
"Ehkä, ehkä minä sitten vain painun takaisin lumihevosten maille." Totesin hitaasti surullisin silmin. Olin ihan totta kiintynyt ystävääni, tuohon pieneen tammaan, jolla oli niin hieno nimikin.

{Anteeksi lyhyys, lihavoitan sitä vaikka kuvailemalla jos ette pidä^^}
Maikku
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Sasu » 03. Kesä 2010 19:22

[Juu, minulle tuo järjestys sopii hyvin. : ) ]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Jaksu » 12. Kesä 2010 19:33

[ sopii minullekin tuo järjestys :3 ]

Nyrpistelin yhä nenääni lääkekasveille. Vaikka ne maistuisivatkin Gametten sanojen mukaisesti vedelle, ajatus niiden syömisestä ei oikein houkuttanut. Ei tarvinut kuin vähän nuuhkaista niitä, niin teki mieli työntää kasvit syrjään!
Lopulta minun oli kuitenkin pakko hotkaista limaiset, löyhkäävät kasvit poskeeni. En minä oikein voinut jättää niitä syömättä.
"Se on siinä ja siinä, että selviänkö...", mumisin suu täynnä limaisia kasveja. Ne lotisivat ja hajosivat inhottavasti suuhun, kun pureskelin niitä. Jos vain hevosille olisi mahdollista, olisin varmaan oksentanut.
Mieleni teki sylkäistä moinen moska suustani, mutta kun ajattelin, että kasvit helpottaisivat kipujani, minä sain kuin sainkin kasvit kurkusta alas aina viimeistä myöten.

Gameten ja Aragon välinen keskustelu oli menyyt minulta osittain ohitse, kun olin tuskaillut lääkkeideni kanssa - mutta satuin juuri kuulemaan, kun Gamette sanoi ettei Arago voisi jatkaa matkaa kanssani enää pidemmälle, metsäponien maille.
Järkytys levisi kasvoilleni.
Että mitä?
Pitäisikö minun erota Aragosta, ystävästäni, nyt heti, siinä paikassa?
Pudistelin päätäni lähes huomaamattomasti.
Ei... En minä halunnut jättää Aragoa nyt!
Olimme kulkeneet yhdesä pitkän matkan - ja sen matkan aikana olimme ehtineet ystävystyäkin. Minä olin kiintynyt häneen. Se oli toisaalta hiukan hassua... Minä kun olin luullut, etten voisi luottaa tai ystävystyä kenenkään kanssa. Mutta toisin oli käynyt.
Ja nyt meidän yhteinen taipaleemme katkeaisi! Painoin pääni masentuneena alas.
Ei...

Mieltäni valaisi kuitenkin hiukan se, että seurassani olisi jatkossa Gamette. Jos meidän nyt kerta oli erottava Aragosta. Gamette vaikutti kiltiltä ja oikein ystävälliseltä, kuten Arago, joten miksipä ei...
"Kaipa... kaipa se minulle sopii... Vaikka minulle tuleekin ikävä Aragoa...", totesin hetken asiaa mietittyäni, ja kohotin katseeni Aragon kautta Gametteen. Koetin nostaa huulilleni pienen hymynkin. Se tosin jäi vain puolikkaaksi. Minua ei nyt oikein hymyilyttänyt... Oloni oli niin haikea. Ystävästä eroaminen ei tuntunut yhtään kivalta. Minulla kun ei muutenkaan ollut kauheasti läheisiä, joihin voisin turvautua. Olin kerännyt itselleni enemmän vihollisia, kuin ystäviä.
Siksi ajatus ystävästä eroamisesta riipaisi niin syvältä.
Jaksu
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Kesä 2010 12:27

Stelmarian järkyttynyt ilme vihlaisee sydäntäni, mutta varsinaisen solmun rintaani aiheuttaa se tosiseikka, että en millään voisi sallia Aragon kulkea maillamme. Puren hampaitani yhteen, ja korvani lerpahtavat sivuille. Kuka olisi uskonut, että tämä on näin tuskallista? Minusta tuntuu pahalta nähdä Stelmarian reaktio, ja kuulla Aragon sanat. En halua olla se, joka pakottaa Aragon rikkomaan lupauksensa, en tahtoisi olla mikään tiukkapipoinen sääntöfriikki. Mutta mitä muutakaan voin tehdä.
"Et usko, kuinka pahoillani olen. Mutta minä juuri sanoin laumalaisilleni jokin aika sitten pidetyssä kokouksessa, että kukaan ei saa poistua metsäponien mailta, ja että ei-laumalaiset on käännytettävä takaisin", huokaan.
"En minä tätä halua, mutta kunnioitan muiden johtajien mielipiteitä. Jos he ovat sitä mieltä, että laumarajat pidetään kiinni, niin en minäkään voi antaa heidän laumalaistensa vaellella vapaasti ympäriinsä", kiiruhdan lisäämään.
"Asia olisi eri, jos olisit metsäponi", sanon Aragolle surullisesti, koettaen tavoittaa tämän katsetta. Silmäni huokuvat surua ja ahdistusta tilanteen vuoksi. En tahtoisi millään jäädä tällä tavalla puun ja kuoren väliin.

Sydäntäni särkee vielä lisää se, kuinka molemmat lopulta myöntyvät ehdotukseeni niin surullisen alistuneesti. Hetkeksi mielessäni välähtää, että minulla on nyt totta tosiaan valta käskeä saaren hevosia. Työnnän ajatuksen äkkiä pois, se suorastaan karmii minua. Parasta vain keskittyä käsillä olevaan tilanteeseen.
"Totta kai sinulle tulee ikävä, mutta varmasti tapaatte vielä uudelleen. Onhan tämä lampikin tavallan sekä metsäponien että lumihevosten aluetta, kuuluupa osa siitä aavikkoponeillekin, joten täällä voitte varmaan tavata myöhemminkn ilman, että siitä seuraa mitään", sanon varovasti. En halua yllyttää heitä rikkomaan sääntöjä, mutta mitä siitä tulee, että ei saa tavata ystäviään.

"Mutta tänään kukaan ei enää lähde mihinkään, vaan nyt nukutaan", ilmoitan topakasti. En käytä mitään 'laumajohtaja-auktoriteettia', vaan olen ihan oma itseni ja minun mielestäni Stelmarian kaltaisten varsojen pitäisi saada riittävästi unta.
"Älkää olko mieli maassa, eivät nämä ole ikuiset hyvästit", sanon pehmeästi hymyillen.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Maikku » 20. Kesä 2010 12:45

"Kaippa se sitten on thetävä vaan niin. "Totesin ja karsoin toisella puolella lampea olevaa yöpaikkaa, jonka olin löytänyt Stelmarielle. Hän kyllä mahtuisi sinne ja pienellä änkemisellä myös GAmette, mtuta minä en sinne kyllä mahtuisi.
"Meillä olikin jo Stellan kanssa tähtäimessä yösija. Se on tuolla toiseppa puolella järveä kuten näkyy. Kattona toimii nuo muutamat puut, jotka kaartuvat päälle hyvin. Te mahdutte sinne loistavasti." Sanoin ystävällsiesti hymyillen ja vilkaisten sitten tammoja, kumpaakin vuoronperään. Tällä oli todella kuuma, tuskallisen kuuma. Sademetsä ei todellakaan ollut hyvä paikka olla tämmöisen talviturkin jämän kanssa, kuin mitä minulla oli. Ehkä olisikin vain parasta, että suuntaisin matkani takaisin lumihevosten maille. Ainakin osaisin tien takaisin, kiitos sen laumakokouksen. Sitä, että jäisinkö tänne yöksi ja ajtkaisin sitten amtkaa, en oikein tiennyt. Olin ollut lähiaikoina hyvin tukalsisa paikoissa ollessaani täällä etelässä. Mutta hetkinen. Vieressähän oli lampi! Mitä jos pulahtaisin iltauinnille? Nerokasta!
"Taidan mennä uimaan...täällä on niin kuuma." Totesin poiketen aiheesta ihan täysin ja otin sivu askeleen kohti lampea. Sitten en voinut vesipedolleni mitään, jolloin otin muutaman hullunkurisen loikan lampeen, jonak jälkeen menin rauhallisemmin eteenpäin, kunnes olin niin syvällä, että saatoin uida vähäsen. olipa vesi viileää ja virkistävää! Tämä paransi mieltäni huomattavasti!
Maikku
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Jaksu » 20. Kesä 2010 18:15

"Ei se mitään, Gamette. Sinä olet luvannut, ettet päästä vieraita laumalaisia alueellesi kulkemaan vapaasti ympäriinsä... Eikä lupauksia rikota", sanon sitten, hymyillen sekä Aragolle että Gametelle. En minä halua olla hänelle katkera, sillä hän todella näyttää olevan harmissaan meidän puolestamme. Kyllä minä ymmärrän, että hänen on pakko tehdä näin.
"Tapaamme sitten Aragon kanssa myöhemmin", lisään vielä perään. Tämä ei varmasti ole viimeinen kerta kun tapaamme hänen kanssaan. Uskon vakaasti, että me vielä jossakin vaiheessa kohtaamme toisemme. Ainakin toivon sitä kovasti, sillä Aragosta on tullut minulle hyvä ystävä, ja häneen minä pystyn luottamaan.

Höristin uteliaana korviani, kun Arago suuntasi lammelle. Lammen vesi näytti ihanan virkistävältä ja kutsuvalta, kun ilma oli niin lämmin ja hiostava.
"Odota, minäkin haluan!", huudahdan orin perään ja linkutan hänen jäljillään lammelle. Ehkäpä vesi huuhtoisi loputkin pahan mielen rippeet pois.
Hymyillen käännän pääni Gametten suuntaan, ja viiton päälläni häntä luoksemme.
"Tule sinäkin uimaan!"
Sitten käännyin takaisin lampeen päin. Arago sattui juuri silloin loikkaamaan lampeen, niin että vettä räiskyi päälleni. Hytisin kylmien pisaroiden ropsahdellessa ihoani vasten. Hurh. Vesi taisi olla melko kylmää...
No, syteen tai saveen! Astuin varovasti Aragon perässä lampeen, niin että kavioni tavoittivat lammen pehmeän pohjan. Vesi oli hyistä, ja se kylmäsi minua luita ja ytimiä myöten, mutta kummasti se virkisti oloa.
Jaksu
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Sasu » 21. Kesä 2010 20:21

"Oi, loistavaa", kiittelen Aragoa tavoittaessani katseellani tulevan yöpymispaikan. Minua ei varsinaisesti väsytä, olen vain henkisesti hieman uupunut. Onneksi Stelmariakaan ei ole enää kovin pahoilla mielin.
"Reipas tyttö", kehaisen hymyillen ystävällisesti. Olen helpottunut siitä, että Stelmariakin ymmärtää miksi minun täytyy käyttäytyä kuin ilkeä noita-akka. Tapani mukaan minäkään en jää murehtimaan tätä, vaan sen sijaan naurahdan huvittuneesti Aragon ilmoitukselle. Toisella on varmasti kuuma täällä sademetsässä, onhan hän sentään lumihevonen. En tiedä millaista hänen kotonaan on ollut, mutta selvästi ei ainakaan sademetsää. Aragon loikat saavat minut nauramaan, samoin kuin tämän perään kiirehtivä Stelmaria. Varsat ovat sitten suloisia, niin täynnä energiaa.

Ensin meinaan tyytyä seisoskelemaan paikoillani kahta uimaria katsellen, mutta sitten Stelmaria pyytää minua mukaan.
"No, jos nyt tämän kerran", naurahdan ja käännyn sitten ympäri. Otan muutamia raviaskeleita metsän suuntaan, ja käännähdän sitten jälleen kohti lampea. Aika testata, vieläkö vanhat hyppytaidot ovat tallella. Otan vielä sivuaskelia, jotta olen sellaisessa kohdassa, jossa lampi syvenee melko äkkijyrkästi.
"Täältä tullaan!" huikkaan ja ponnahdan laukkaan. Muutaman laukka-askeleen jälkeen kavioni koskettavat ihan veden tuntumassa olevaa märkää maata, ja ponnistan itseni ilmaan veden ja maan rajalta. Hyppyni on matala, mutta pitkä, joten molskahtaessani veteen saan hetken haroa pohjaa ennen kuin kavioni tavoittavat sen. Olin mennyt täysin sukelluksiin, ja vesi on hyytävän kylmää! No, arvasinhan minä tämän, vesi tulee jostain tuolta syvältä maan alta, mutta silti! Se saa minut pärskähtelemään ja haukkomaan henkeäni, kun uin vähän matkaa vähemmän äkkijyrkkään rantaan päin, jotta saisin kavioni tukevasti pohjaan. Kahlaan vielä vähän matalemmalle, niin että vesi ei enää yllä mahaani, ja sitten ravistelen itseäni oikein kunnolla.
"Se virkisti!" naurahdan kahdelle muulle. Sitten roiskin turvallani vähän vettä kohti Aragoa.
"Minulla on sellainen muistikuva, että sinun kanssasi olen aiemminkin päätynyt uimaan", kiusoittelen ja ravistelen itseäni vielä hieman lisää, niin että pisarat roiskuvat. Onneksi ilma on edelleen lämmintä, vaikka aurinkoa ei enää näykään puiden takaa. Taivas on punainen, oranssi, ja väri liukuu siitä vähitellen idän tummansiniseen. Kaunista.

[Mitenkäs tämä peli nyt sitten tästä jatkuu? Tai siis Arago nyt ilmeisesti lähtee lumihevosten maille, mutta miten Gem ja Stelmaria? Tässä jatkossa on sellainen ongelma, että 23. päivästä heinäkuun puoleenväliin olen käytännössä katsottuna ilman nettiä, joten niin tai näin, peli jumittaa. Heinäkuun puolella on tosin netti käytössä, muttei aikaa pelailla sen suuremmin.]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Maikku » 24. Kesä 2010 13:50

Stelmaria tuli perässäni uimaan, kuinka mukaavaa! Tein pienen uintikierrokseni loppuun ja pysähdyin sitten lähemmäksi rantaa, niin että yltin pohjaan ja selkänikin jäi vedenpinnan yläpuolelle.
"Varovasti sitten neidit, ettette mene liian syvälle!" Sanoin naurahtean Stellalle ja Gemille, joka myös oli tullut lammen lähelle ja hyvällä hypyllä loiskahti luoksemme lampeen.
"Niin, iltauinti piristää aina hiostavan päivän jälkeen." Totesin rauhallisella äänellä ja hieman hymyillen. Sillä hienolla hetkellä kun tunsin olevani kovinkin viisas, ravisteli Gem vettä päälleni.
"Hei!" Minä sanoin mukamas suuttuneena ja ammensin jalallani vettä kohti Gemiä. Sitten hymyilin hieman ja lähdin äkkiä kauemmaksi kaula matalana uiden, peläten mukamas koko ajan, että hän kostaisi. Uin Stellan lähelle ja hymyilen tuolle.
"Niinkö sinusta tuntuu Gamette? Tiedätkös, minusta tuntuu että minä muistan sen illan..vai oliko se jopa yötä? Kauheita yökukkujia mekin silloin olimme.." Totesin naurahtaen ja katsoin sitten Stellaa.
"Eikös olekin mukavaa Stella? Uinnin jälkeen voisimme mennä takaisin rannalle ja keirtää lammen toiselle puolelle, tai sitten uida lammen rantavettä pitkin toiselle puolelle. Miten vain sinä haluat." Puhuin rauhalliseen tahtiin, katsoen toista tuikkivat silmäni ystävällisesti hohtaen. Iltakin alkaisi varmaan pian hämärtää ja olisi mukavaa katsella auringon laskua.
[Hmm... jos tässä kävisi niin, että ne menisi aika nopsaan toiselle puolelle nukkumaan ja etenkin Stella nukahtaisi pian. Sitten Arago ja Gem kattelisi illan tuloa hetken ja nekin menisi nukkumaan. Sitten aamulla varhain niiden tiet eroaisi vaih? Tuohon jatkoon en sitten osaa sanoa mitään.]
Maikku
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Jaksu » 25. Kesä 2010 17:57

[Minusta olisi hyvä, että kaikki laittaisivat pian porukalla nukkumaan, sitten aamulla tiet eroaa siten että Stella lähtee Gemin matkaan ja Arago omille teilleen - ja siihen peli sitten päättyisi, kun Sasulla on kerta niin vähän aikaa pelaamiselle? Peli jumisi aika ikävästi muuten:/ ]

Oh, Gamettekin hyppäsi niin hienosti lampeen, että minunkin teki mieli mennä ja ottaa vauhtia ja hypätä oikein iso hyppy veteen!
Mutta koska se ei oikein ollut minulle mahdollista, tyydyin vain uiskentelemaan pientä rinkiä kylmän veden keskellä. Pysyttelin koko ajan hyvän välimatkan päässä Gamettesta ja Aragosta, jotka räiskivät nauraen vettä toistensa päälle. En ollut vieläkään tottunut kunnolla kylmään veteen, joten en kauheasti kaivannut ylimääräisiä roiskeita iholleni. Heille oli sen sijaan hauska nauraa, kun he kastelivat toisensa hyisellä vedellä. En tiennytkään, että aikuisetkin saattoivat tuolla tavalla leikkiä keskenään kuin varsat.

"On, tämä on tosi kivaa!", vastasin Aragolle hymyssä suin, kun hän tuli vierelleni suojaan Gamettelta. "Minä ainakin mielelläni uisin toiselle puolelle, koska kävellessä jalkoihini sattuu enemmän"
Vilkaisin toiselle puolen lampea rantaan, missä näkyi se suojaisa yösija, jonka Arago oli meille aiemmin löytänyt. Siellä olisi mukava nukkua, kun yö viimein saapuisi. Ilta näyttikin jo tekevän tuloaan, kun vilkaisin taivaalle. Idästä yötaivas lähestyi hiljalleen, kun taas lämpimien sävyjen täyttämä iltataivas oli pakenemassa vastakkaiseen suuntaan.
"Jos teitä kahta ei haittaa, niin minä voisin itse asiassa jo mennä tuonne nukkuma paikkaan. Olen nimittäin jo aika väsynyt", sanoin sitten Aragolle. "Tulkaa te sitten perässä kun haluatte", lisään hymyillen ennen kuin lähden kahlaamaan eteenpäin, kohti rantaa jossa nukkuma paikka sijaitsi. Menin ilmeisesti koko ajan syvemmälle, sillä välillä en tuntenut pohjaa lainkaan kavioideni alla. Mutta eipä se haitannut, osasinhan minä uida melkoisen hyvin, vaikka itse sanonkin!

Meni jonkin aikaa, ennen kuin olin uinut lammen toiselle puolelle rantaan. Vilkaisin taakseni Gametteen ja Aragoon, ennen kuin nousin vaivalloisesti rantaan. Jalkojani kivisti välittömästi enemmän, kun sain kovaa maata jalkojeni alle. Vedessä oli paljon helpompaa olla. Tosin, Gametten löytämät lääkekasvit lievittivät hieman kipujani.
Tukevalle maalle päästyäni kahlasin pitkän kaislikon seasta nurmelle, ja siitä suoraa tietä nukkumapaikkaan. Yösijamme näytti oikein houkuttelevalta väsyneen silmissä. Se näytti lähempää tarkasteltuna paljon suuremmalta kuin kaukaa katsottuna, sinne mahtuisi ainakin kaksi hevosta oman arvioni mukaan. Ehkä kolme, jos nukkuisimme supussa, tiiviisti kylki kyljessä.
Makeasti haukotellen laskin päätäni ja astuin suojaisten puiden varjoon, makaamaan kasvot lampea kohti käännettyinä. Siitä oli hyvä seurata Aragon ja Gametten puuhia siihen asti, että väsymys otti minusta vallan, ja vaivuin syvään uneen.
Jaksu
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Sasu » 27. Kesä 2010 10:51

[Joo, jospa tehdään nyt sitten niin, että vien Gemin pois tässä viestissä, sen jälkeen kun nämä ovat yönsä nukkuneet, ja Stella lähtee sitten mukaan ja siihen peli päättyy. Jatkoa voidaan sitten katsella myöhemmin, Gem voi esimerkiksi kadottaa Stellan tai jotain. Tämä poisveto nyt tulee vähän töksähtäen, mutta pääsinkin tänään koneelle, niin turha minun on Gemiä seisottaa täällä koko ensiviikkoa.]

Väistän Aragon roiskimaa vettä ja virnistän huitaisten vielä pienen vesiryöpyn toisen perään. Se ei kuitenkaan osu, ja kun Arago pakenee Stellan luo, en viitsi enää hyökätä näiden kimppuun. Hymyilen iloisena, kun Aragokin muistaa sen. Yritän kovasti työntää taka-alalle sen seikan, että olin silloin lumihevosten mailla. No jaa, ei se mitään kuolemanvakavaa ollut. Hymähdän itsekseni kuutamoisen tasangon muistolle, ja kahlaan sitten selvästi matalammalle, niin että vain kavioni ovat vedessä. Ravistelen itseäni vielä kunnolla, sillä harjasta kaulalleni valuvat vesipisarat tuntuvat hyytävän kylmiltä. Lopetan ravistelun juuri parahiksi kuullakseni Stelmarian sanat kunnolla.
"Selvä, hyvää yötä!" huikkaan varsalle ja seuraan katseellani kuinka tämä ylittää lampea. Samassa valtava haukotus ravisuttaa kehoani, ja sen päätteeksi hymähdän itsekseni.
"Olen väsyneempi kuin luulinkaan", naurahdan hiljaa.

Käännän katseeni Aragoon.
"Minäkin taidan mennä jo nukkumaan. Tuletko sinä?" kysäisen ja lähden kävelemään hitaasti rantaa pitkin kohti Stelmariaa ja nukkumapaikkaa. Saavuttuani sinne asetun varsan viereen taivuttaen jalat alleni. Luon silmäyksen puiden suojaamaan lepopaikkaamme.
"Etköhän sinäkin tänne mahdu", totean Aragolle hymyillen. Yritän siiryä lähemmäs Stelmariaa, kuitenkaan herättämättä tätä, että Aragokin pääsisi nukkumaan kanssamme. Ei kestä kauaakaan, kun olen yhtä syvässä unessa kuin vieressäni nukkuva varsa.

***
[Oletan nyt, että Aragokin jäi yöksi tänne]

Aamulla auringonsäteet kutittelevat silmäluomiani ja saavat minut heräämään. En kuitenkaan nouse heti, vaan nautin ensin lempeästä tuulenvireestä hetken ihan paikoillani. Sitten kuitenkin ponnistaudun varovasti jaloilleni ja astelen lammen rantaan juomaan. Käyskentelen rannalla haukaten välillä suuhuni ruohoa, kunnes sekä Stelmaria, että Arago ovat hereillä.
"Minusta tuntuu, että meidän kannattaa mennä heti. Aamulla on viileämpää kulkea", totean Stelmarialle, mutta käännän katseeni heti Aragoon.
"Meidän pitää nähdä pian uudelleen", sanon tälle ja hymyilen hieman surumielisesti. Tapaamisemme jäi kovin lyhyeksi, mutta luulenpa että Stelmaria kyllästyisi jos jäisimme vaihtamaan kuulumisia.
"Puhutaan silloin enemmän", sanon vielä lyhyesti.

Hyvästien jälkeen lähden kävelemään rauhallista vauhtia kohti sademetsää ja metsäponien alueita. Pidän vauhdin Stellalle sopivana, ja samalla mietin, mistä meidän kannattaisi etsiä. En katso enää taakseni, ajatukseni ovat jo syvällä sademetsän keskellä. Luotan siihen, että tapaan Aragon pian uudelleen, enkä sure eroamistamme enää kavioideni laskeutuessa tutulle metsäpolulle.

Gamette poistuu.

[No tuli kyllä aika töks viesti. Mmöh. Asialle ei nyt kuitenkaan voi mitään, ja näin peli ei jää jumittamaan enää pidemmäksi aikaa minun takiani. : ) Kiitoksia pelistä molemmille!]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Maikku » 29. Kesä 2010 12:11

Tammoja alkoi kumpaakin melko samoihin ikoihin väsyttää. Tai noh, Gem nyt oli tuossa vähän pidempään. Kun häntäkin alkoi väsyttää, niin lähdin hänen kanssaan nukkumaan. Juttelimme kevyitä, emme mitään kovinkaan syvällistä. Kuka nyt kovin syvällisiä olisi onnistunutkaan puhumaan keskellä yötä rankan vaelluspäivän jälkeen? Minä en ainakaan jaksanut puhua enää paljoakaan. Hyvä kun jaksoin nukkuma paikallemme kävellä ja annoin Gemin mennä ensin. Olihan se vähintäänkin kohteliasta antaa tammojen mennä edellä. Menivät he sen verran vierekkäin, että minäkin mahtuisin sinne. Tai ainakin puoliksi, jos menisin oikein kasaan niin sitten ehkä kokonaan.

Ahtauduin tammojen viereen ja ummistin silmäni melkein heti. Ennen kuin tajusinkaan, olin unten mailla kaukana siitä sademetsästä ja lammesta.

-------

Herättyäni nousin nopeasti pystyyn ja vedin raikasta aamu ilmaa keuhkoihini. Yöllä oli ilmeisestikin vähän satanut ja toinen takajalkani oli heiman nihkeä. Hyvästelin rauhalliseen sävyyn Stellan ja Gemin, jonka jälkeen lähdin kiertämään lampea. Lammen toisella puolella ollessani katsoin vielä taaksepäin, mutta tammoja ei enää näkynyt. Käännyin kohti pohjoista ja nostin ravin. Rauhallista hölkkä ravia suunnistin kohti laumani rajoja.

ARAGO POISTUU
Viimeksi muokannut Maikku päivämäärä 29. Kesä 2010 21:18, muokattu yhteensä 1 kerran
Maikku
 

Re: Etsien käy lapsosen tie

ViestiKirjoittaja Jaksu » 29. Kesä 2010 14:23

Aamu koitti liiankin pian. Yö oli vierähtänyt ohitse yhdessä hujauksessa, tuntuu kuin olisin nukahtanut vain pariksi sekunniksi. Raotan unenpöpperöisiä silmiäni auringon valon tunkeutuessa silmäluomien alle, ja huokaisen syvään, kun katselen auringon nousua taivaalle. Nyt olisi sitten viimeinkin erottava Aragosta. En kyllä yhtään haluaisi...
Mutta kyllä minä sen kestän! Olen iso tyttö, enkä varmasti rupea tällaisesta masentumaan tai mököttämään. Minä eroaisin ystävästäni hymyssä suin, ajatellen, että kyllä me vielä tapaamme joku kaunis päivä. Tietenkin me tavataan vielä, eihän tämä voi tähän jäädä.
Haukottelen makeasti ja venyttelen jalkojani pitkin pituuttaan. Arago ja Gamette näyttävätkin jo nousseen. Gamette kävelee lammen äärellä, ja Arago seisoo myös yösuojan ulkopuolella. Nyt kyllä minunkin pitää nousta.

Jaloille päästyäni hipsin varovaisin askelin ulos tervehtimään aamu aurinkoa. Henkäisen syvään ihanan raikasta ilmaa, ja nautin minuun puhaltavasta virkistävästä tuulesta. Nyt onkin hyvä päivä äidin, isän ja veljen etsinnälle. Näin viileässä se olisi paljon mukavampaa kuin eilen hiostavassa ja lämpimässä ilmassa.

Astelen hymyssä suin Gametten ja Aragon lähelle, ja nyökkään Gemin sanoille.
"Juu, sitä minäkin ajattelin", sanon ja käännyn sitten Aragon puoleen.
Ovat jalkani kuinka kipeät tahansa, riennän kivusta huolimatta hänen luokseen ja halaan häntä oikein kunnolla.
"Hei hei, Arago, nähdään vielä myöhemmin!", hyvästelen hänet, enkä tahdo aivan heti päästää hänestä irti.
Lopulta meidän on kuitenkin lähdettävä. Gametella ja minulla on pitkä matka edessä, kun etsimme perhettäni. Irrottaudun vastahakoisesti Aragosta, ja katson hänen peräänsä vielä kerran, ennen kuin me Gametten kanssa astumme ensimmäisen askeleen kohti sademetsää.

STELMARIA POISTUU

[ jepulis, voisi katsoa uutta peliä sitten kun on paremmin aikaa, ellei Stellalla ole jo uusia kuvioita menossa:3 kiitokset kummallekin pelistä! ^^ ]
Jaksu
 

Edellinen

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron