Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Helmi 2015 21:56

[mukaan Sasu & Gamette.]

RA'ZAC AVRAE

Seisoin pienellä, kenties kesäisin pehmeästä hiekasta muodostuneella kukkulalla katselemassa merelle. En voinut sanoa, että olisin varsinaisesti tuntenut minkäänlaista lämpöä hohkavan maaperästä, oli sentään talven loppumetrejä, mutta oli täällä lämpimämpää kuin tasangolla. Kenties lämpimämpää kuin metsässä, josta olin lähtenyt laakealle pellon tapaiselle alueelle, mikä oli ollut käytännössä täynnä lunta. Sellaista pehmeää ja tarttuvaa, joka oli liian kylmää, mutta silti niin riemastuttavaa. Jokin lumessa vain sai hymyilemään, se helpotti hengittämistä ja jotenkin se valkeus vain puhdisti ajatuksia.

Katselin ympärilleni tyynenä, oikeastaan tietämättä olinko edes oikeilla alueilla. Olin saanut kuulla, että metsäponien johtajatar oli nimeltään Gamette ja hänen löytämisensä oli tällä hetkellä ainoa päämääräni. Tietystikään kukaan ei voinut suoraan kertoa missä hän olisi tai mistä hänet tavoittaisi kaikkein helpoiten, joten olin vain yrittänyt pysytellä rajojen sisäpuolella edes jotenkuten. Sinänsä en ollut ihan varma missä ne rajat edes menivät, mutta ainakin olin yrittänyt.

Katseeni harhaili ilman sen kummempia kiintopisteitä ympäriinsä horisontista aina melkein taka-alalle, mutta silti en kyennyt havaitsemaan ristinsielua missään. Oli ollut niin hiljaista, että melkein jo epäilin olisiko täällä edes mitään metsäponien laumaa. Ehkä minua oli narutettu ja Gamette olisikin vain heijastus jostain, mikä kenties oli joskus ollut olemassa.

Naurahdin heleästi tajutessani omien ajatusteni mielettömyyden ja käännyin ympäri, lähtien hitaasti vaeltamaan seuraavaan suuntaan, joka ehkä joskus veisi minut pois aavikolta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Helmi 2015 17:47

Gamette

Aavikon hiekka on ihan eri tavalla upottavaa kuin lumen peitossa olevan tasangon heinikkoinen maasto tai sademetsän kostea maa. Ilma on kovin kuivaa, ja tuulenpuuskat yrittävät kovasti pöllyttää hiekkaa naamalleni silloin tällöin. Tämä ei vaikuta enää ihan niin hyvältä idealta kuin ajattelin sen olevan lähtiessäni kulkemaan kohti alueemme eteläisintä kärkeä havumetsän sijaan aavikkoa pitkin. Täällä ei ole lunta, kuten havumetsässä, eikä täällä toisaalta ole myöskään mitenkään sietämättömän kuuma, mutta pakko sanoa, että hiekkaa on ehkä vähän liikaa minun makuuni. Yskäisen ja ravistelen päätäni. Jos en pitäisi varaani, minulla olisi kohta silmätkin täynnä sitä. Minusta ei ikinä olisi aavikkohevoseksi, vaikka värini olisikin varmaan mitä mainioin. Mutta hyvä kai täälläkin on silloin tällöin käydä pyörähtämässä - vaikken minä mitään tavallisesta poikkeavaa olekaan nähnyt. Suuntaan kulkuni hiljalleen takaisin kohti havumetsää. Pääsisin eteläkärkeen rantaakin pitkin.

Vieraan hevosen tuoksu saa minut kuitenkin hidastamaan hieman ja nostamaan päätäni uteliaasti. Ihan heti ei silmiini osu ketään, joten muutan taas hieman suuntaani ja lähden kapuamaan ylöspäin lähintä dyyniä pitkin. Hyvänen aika, kun kiipeäminen hiekassa onkin raskasta. En voi väittää, etten olisi hengästynyt päästessäni sen huipulle. Kyllä minun on myönnettävä, ettei aavikko ole minua varten. No, niin tai näin, dyynin huipulta katsellessani silmiini osuu viimein ruunikko tamma. Haju ei ole millään tapaa tuttu. Hirnahdan kuuluvasti, jotta tamma huomaisi minut, mutta myös tervehdykseksi. En minä muista, että olisin koskaan hyväksynyt häntä metsäponeihin, joten kaipa minun pitäisi kysyä, millä asioilla hän täällä liikkuu.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Helmi 2015 18:51

Kuljin eteenpäin ainakin määrittelemättömän pituisen ajan, mikä ei joskaan tuonut minua hirveästi lähemmäksi määränpäätäni, joka taisi kulkea lähinnä havumetsän nimellä. Pysähtelin nimittäin jatkuvasti lähes minkä tahansa syyn takia vain katselemaan tai pohdiskelemaan asioita hieman pidemmän kaavan kautta. Tunsin vain loputonta uteliaisuutta tätä pehmeää hiekkaa kohtaan, johon en ollut törmännyt montaa kertaa elämässäni.
Jotkin rannat olivat olleet jotain tämän tyyppistä, mutta silti tässä oli kaikki enemmän.

Meinasin kuitenkin ajatuksissani harhautua selvän hirnahduksen ohitse, joka melkein kaatoi minut kumoon tullessaan hiekkaisen tuulen mukana. Selvästi hämmentyneenä kompuroin ja pysähdyin paikalleni, vaikkei vauhtini ollut kovin kummoinen ollut ennen sitäkään.
Eriparisten silmieni luoma katse siirtyili hetken ajan ympäristössäni etsiväisenä, hieman levottomana, kunnes paikansin lähimmän kukkulan päällä seisovan tamman. Hän näytti niin ystävälliselle, että kasvoni levisivät kevyeen hymyyn ja hirnahdin takaisin tervehtiäkseni.

Siirsin heti kulkusuuntani häntä kohden saatuani jalkani jälleen järjestykseen, mutta pidättelin itseni kuitenkin kävelyvauhdissa. Olin todennut, että hiekka tuntui joissain kohti todella upottavalta, vaikka oli selvästi hieman kohmeessa ja saattaisi aiheuttaa enemmänkin kaatuilua. Toki en ollut vielä kertaakaan kerennyt mennä mahalleni, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin.
Päästyäni lähemmäs tammaa seisahduin niin, että hän varmasti kuulisi sanani. Hymy viipyili edelleen suupielelläni, olin vain tavattoman iloinen siitä, että näin täällä edes jonkun.
"Hyvää päivää", tervehdin reippaasti tammaa, vaikka oli lähes ilta jo. "Olen Ra'zac Avrae, tosin sanokaa vain Rea. Olen pahoillani, jos olen alueillanne luvatta, mutta etsin metsäponien johtajaa."
Selitin kaiken samaan hengenvetoon, mutta pyrin pysyttelemään edes rauhallisena vaihtaessani sanasta seuraavaan. Olisihan ikävää, jos hän ei saisi selvää siitä, mitä oikein yritin sanoa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 22. Helmi 2015 19:16

[Olevinaan piti olla lomalla aikaa vastailla mutta eipä sitten ollutkaan, hups. :'D]

Ruunikko vaihtaa kulkusuuntansa heti minua kohti. Mietin hetken, pitäisikö minun mennä vastaan, mutta sitten me seisoisimme keskellä hiekkaista rinnettä, ja luulen että tässä on sentään vähän tasaisempi paikka olla. Näen hänen hymyilevän jo vähän matkan päästä, ja vastaan samalla mitalla. Nyökkään tervehdykseksi samalla kun tamma esittäytyy ja kertoo saman tien, miksi on täällä. Nyökkään uudestaan. Ra'zac Avrae, siis. Yritän painaa nimen muistiini, joskin ruunikon kutsumanimi, Rea, saattaa jäädä mieleeni hieman helpommin.
"Minä olen metsäponien johtajatar, Gamette", kerron hänelle. "Mukava tavata, Rea. Älä toki teitittele."
Luon Reaan mietteliään silmäyksen. Hän ei vaikuta kiireiseltä, kuten useat viestinviejät, joten uskoisin arvaavani, miksi hän minua etsi. Joku onkin jo tainnut ehtiä perehdyttää häntä hieman saaren käytäntöihin.

Vilkaisen ohimennen taivaanrantaa. Aurinko on jo selvästi laskemaan päin. Sikäli kun arvaukseni osuu oikeaan ja Rea on täällä liittyäkseen laumaan, minulla olisi varmaan ainakin jonkin verran kerrottavaa hänelle. Ehkä voisimme kävellä samalla - viettäisin yöni mieluusti muualla kuin aavikolla. En minä häntä kuitenkaan vielä ole hätistelemässä mihinkään, ei tässä kiire ole.

Tuulenpuuska pyyhkäisee dyynin yli ja pöllyttää hiekkaa mennessään. Kevättä kohti aavikko muuttuisi varmaan vielä tuulisemmaksi. Minun on pakko myöntää, että sademetsä houkuttelee paljon enemmän sen jatkuvasta kosteudesta huolimatta.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 23. Helmi 2015 19:03

[Sitä sattuu aina välillä.. 8'D]

Hämmennyin jopa hieman tamman esitellessä itsensä metsäponien johtajattareksi, Gameteksi. Hymy kasvoillani kuitenkin leventyi huomattavan onnellisena tästä tiedosta, mikä toivonmukaan helpottaisi elämääni huomattavasti tästä eteenpäin. Ei se toki vaikeaa ollut ollut nytkään, mutta olin lähinnä ollut huolissani vain siitä, että minut laskettiin ilmeisesti laumattomaksi. Eikä heitä hyväksytty laumojen alueille noin vain hiippailemaan, joten parempi hoitaa tällaiset muodollisuudet heti pois alta.
Jos vain pääsisin laumaan.

"Mukava tavata teidät, rouva", vastasin ja nyökkäsin syvään päälläni. Auktoriteetin kohdatessani osasin jopa käyttäytyä niin kuin kunnollisen hevosen kuuluikin, kohteliaasti. Enhän halunnut sössiä laumaanpääsyäni olemalla epäkohtelias, tai kenties vain töykeä?
Samassa kuitenkin tajusin, että Gamette oli pyytänyt jättämään teitittelemisen sikseen, mutta en voinut enää vetää sanojani takaisin. Niinpä tyydyin vain hetken olemaan hiljaa ja miettimään seuraavaa siirtoani, katseen harhaillessa jälleen hiukan rauhattomasti muualle. Tamma ei vaikuttanut olevan kauhean mielissään hiekkaisesta tuulesta, mutta ei se kyllä minunkaan lempiolosuhteeni ollut. Uteliaisuuteni oli vain taas vienyt voiton järjenkäytöstä ainakin jollain asteella. Ja tämä oli ollut hyvä riski ottaa, kun kerran olin törmännyt häneen.

Samassa tajusin, että olin ollut vaiti jo hyvän aikaa ja kohotin jälleen eriparisen katseeni tammaan. Pitäisihän minun ehkä kertoakin millä asialla liikuskelin tällä suunnalla.
"Niin, varmaankin arvasitte jo miksi ilahduin tapaamisestanne näin kovin", naurahdin heleällä sävyllä, vilkaisten ympärilleni. "Haluaisin kysyä, olisiko minun mahdollista päästä metsäponien laumaan."
Nyt olin ainakin tehnyt voitavani asian eteen ja saatoin vain odottaa, mitä Gamette minulle vastaisi. En ollut ihan varma miten täällä hevoset arvioitiin laumaan sopiviksi, mutta kuulemani perusteella värin ja koon mukaan. Tietysti kriteereitä saattoi olla muitakin, joista minulle ei oltu syystä tai toisesta kerrottu, mutta eiköhän se kohta selviäisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 01. Maalis 2015 17:11

Hymyilen Rean vastatessa. Tamma ei ainakaan ihan heti tiputa teitittelyä puheestaan, mutta en kommentoi siihen mitään. Joskus kauan sitten asuessani ihmisten kanssa kaikkien itseään vanhempien ja etenkin jonkinlaisessa korkeammassa asemassa olevien teitittely oli yleinen tapa, jonka minäkin opin jo nuorena. Monelta se tuntuu tulevan ihan huomaamatta, ja kai se on ihan asiallistakin kun tapaa laumanjohtajan ensimmäistä kertaa, mutta minä annan mielelläni mahdollisuuden sinutellakin.

Rea tuntuu melkeinpä unohtuvan omiin ajatuksiinsa, mutta annan hänen miettiä rauhassa. Kyllähän hän sitten asiansa kertookin. Hymyilen jälleen korvat hörössä ruunikon vahvistaessa epäilykseni.
"Sovit kokosi puolesta hyvin metsäponeihin. Mikäli siis aavikon lisäksi myös sademetsä miellyttää, toivotan sinut mielelläni tervetulleeksi laumaan", totean ystävällisesti. "Laumoista sinulle onkin ilmeisesti kerrottu, Kuinka paljon tiedät saaresta ja sen tavoista muuten?"
Eipä minulla juurikaan ole sääntöjä kerrottavaksi - kunhan laumalaiseni eivät vain menisi muiden laumojen alueelle, sillä pääsisi jo varsin pitkälle. Rajojen selittäminen tosin on aina vähän hankalaa, en minä paljon muuta voi tehdä kuin kertoa kivestä siellä ja purosta täällä, mutta onneksi rajoilla kulkee vartijoita opastamassa oikeaan suuntaan. Rajoillakin tosin on tuntunut olevan hiljaista viimeaikoina. Toisaalta, kun yhteismaa on käytössä, minua ihmetyttäisikin, jos monilla olisi tarvetta lähteä vaeltamaan luvattomille alueille.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Maalis 2015 11:47

Kieltämättä jopa hieman hämmennyin, kun Gamette päästi minut niin helposti laumaan. Olisin voinut kuvitella, että tähän olisi ollut jotain muitakin kriteerejä, kenties kyselyitä menneisyydestä tai jotain siihen suuntaan, mutta ei. En kuitenkaan sanonut mitään, tyydyin vain hymyilemään kiitollisena ja kuuntelemaan, mitä toisella oli seuraavaksi sanottavaa. Saaresta siis.
"En itse asiassa tiedä kauheasti laumoistakaan", oikaisin tammaa ystävällisesti. "Oikeastaan vain pääpiirteittäin metsäponien alueet sekä sen, että tämä on villihevossaari."

En ollut päässyt kunnolla juttusille kenenkään kanssa, joka olisi kertonut minulle tarkemmin mikä tämä paikka käytännössä oli. Tietysti pelkkien hevosten asuttama paikka kertoi jo oman osansa kaikesta, mutta olihan minun myönnettävä, että olin monella tapaa utelias myös muiden asioiden suhteen.
Ajatukseni meinasivat lähteä jälleen harhailemaan, mutta yritin keskittää ne edessäni seisovaan tammaan. Häneltähän minä varmasti voisin kysyä kaikenlaista mieleen tulevaa, mutta oliko hänelläkään aikaa?

Mittailin Gamettea katseellani, mutta en saanut hänestä millään asteella kovin pidättyväistä kuvaa. Ja tuskinpa johtajatar voisi vain jättää vastuunsa saaresta kertomisesta jollekin muulle, vain sen takia, että ei ollut muutakaan tekemistä. Ei vain huvittanut.
"Onko täällä sitten montakin eri laumaa?" kysyin hetken mietittyäni. Tuskinpa kaikki nyt olisivat poneja, kun kerran kokoni puolesta sovin hyvin tähän laumaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 11. Maalis 2015 19:35

Nyökkään Rean selventäessä, mistä hän oikeastaan on perillä.
"No, tuosta on ihan hyvä lähteä liikkeelle", tokaisen ja hymyilen ystävällisesti. Rea kysyy, onko laumoja monta, ja nyökkään jälleen.
"Laumoja on itseasiassa kuusi kappaletta, ja lisäksi saaren koillisnurkassa on alue laumattomille", selitän Realle. "Mihin suuntaan sinä muuten olet menossa? Pistäisitkö pahaksesi, jos kävelisimme samalla kun kerron sinulle lisää? Olen itse menossa kohti etelää, mutta ennen kaikkea pois aavikolta ennen yötä."
Ei se minun maailmaani kaataisi, vaikka Rea olisi menossa johonkin muuhun suuntaan, kyllä minulla on aikaa kiertääkin. Täällä vain on kovin tuulista, ja kävely kuulostaisi minusta miellyttävämmältä vaihtoehdolta kuin pitkällinen seisoskelu paikoillaan.

Kun suunta on selvitetty, lähden kävelemään rennoin askelin Rean vierellä.
"Niin, kuten sanoin, laumoja on kuusi. Metsäponien pohjoinen rajanaapuri on lumihevosten lauma. Heidän alueestaan iso osa on jäätikköä. Laumojemme välinen raja on helppo tunnistaa sademetsässä, sillä se kulkee pitkin suurta, jäätiköltä laskevaa jokea. Lammen toisella puolella raja seuraa toista jokea, jonka toisella puolella on yhteismaa", selitän. "Oikeastaan on vähän hämäävää puhua lammesta, kun kyseessä on ennemminkin järvi kuin pieni metsälampi, mutta molempia metsäponien alueilla olevia vesialueita on kutsuttu lammiksi niin kauan kuin minä olen täällä ollut."
Oikeastihan sekä pohjoisella että eteläisellä lammella on mittaa useita kilometrejä, mutta nimi on vain tuntunut vakiintuvan. Ei se minua häiritse, mutta vastasaapuneille voi aiheuttaa hieman hämmennystä etsiä pientä lammikkoa ja löytääkin järvi.

"Kun raja erkanee joesta, sen toisella puolella ovat yhteismaan sijaan vuoristoponien alueet. Vuoristoponien mailla on lauman nimen mukaisesti vuoria. Kirkkaina päivinä ne voivat näkyä jopa meidän alueellemme saakka", kerron. "Saaren toisella puolella ovat ylänköhevosten ja tasankohevosten laumat - nimistä voi taas päätellä, mitä heidän mailtaan löytyy. Tasankohevosten ja vuoristoponien välissä on aavikkohevosten alue, josta suurin osa on aavikkoa. Saaren kaakkoiskulmassa on laumattomien alue, jonka rajoja vartioidaan tarkasti. Jonkin aikaa sitten laumattomien mailla oleva tulivuori, Hoero, purkautui. Tuhkaa ja nokea levisi koko saarelle, joskin laumattomien alueet kärsivät eniten. En ole henkilökohtaisesti käynyt alueella, mutta ehkä maa alkaa kevään tullessa toipua."
En totta puhuen tiedä, kuinka asuinkelpoisia laumattomien maat ovat. Tuhkan ja talven yhdistelmä ei kuulosta kovin hyvältä. Laumattmat eivät ole kuitenkaan tainneet ainakaan metsäponien alueelle eksyä, joten en sitten tiedä, missä he liikkuvat - tai paljonko heitä edes on.
"Ja niin, saaren keskellä on yhteismaa, jolle kaikkien laumojen jäsenet ovat tervetulleita."
Mietin, jäikö minulta jotain kertomatta, mutta ainakin kaikki laumat tuli mainittua. Johan tässäkin selityksessä olisi varmaan ihan riittävästi muistettavaa. Katson parhaaksi hiljetä hetkeksi, jotta Rea ehtisi hieman sulatella kuulemaansa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Maalis 2015 14:30

Minä jopa hämmennyin hieman kuullessani Gametelta, että laumoja oli kuusi. Katsoin tammaa hetken ajan mietteliään näköisenä, mutta hyväksyin asian mukisematta. Enhän minä tiennyt montako laumaa normaalisti oli tai minkä kokoinen sellainen edes oli, joten eiköhän asia ollut niin kuin hän sanoi.
"En ole oikeastaan menossa mihinkään", naurahdin kevyesti. "Mennään vain etelään."

Lähdin seuraamaan tammaa rauhallisin askelin ja kuuntelin samalla kun tämä kertoi minulle saaresta ja sen laumoista. En keskeyttänyt häntä kertaakaan, nyökyttelin vain toisinaan ja kuuntelin herkeämättä mitä hänellä oli sanottavanaan. Yritin omaksua kaiken, mutta asiaa oli hirveät määrät enkä oikeastaan tiennyt miten käsitellä sitä kaikkea.
"Minä eksyin ilmeisesti laumattomien alueille", sanoin hetken harkinnan jälkeen, kun Gamette oli lopettanut puhumisen. "Siellä oli ainakin silloin hyvin kuolleen oloista."

Totta, se paikka ei juuri herättänyt ainakaan muuta kuin vilunväristyksiä. Se johtui tosin pelkästään tunnelmasta, ei sen hetkisestä seurasta.
Olimme kerenneet edetä tamman puhuessa hyvän matkaa eteenpäin ja aavikon reuna näkyi jo paljon paremmin. Aloinkin jo kaivata metsää, ei tämä pöllyävä hiekka ollut lainkaan niin mukavaa kuin miltä se oli vaikuttanut.
"Tuossa oli aika paljon asiaa", hymähdin lopulta ja kertasin tietoa pääni sisällä pienin kaistalein. Tulivuoren purkautuminen oli siis tosiaan tapahtunut, mikä todellakin selitti sen alueen tilanteen paremmin kuin hyvin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 25. Maalis 2015 19:41

Nyökkään Rean kertoessa, että hän on laumattomien alueet jo nähnytkin.
"Tapasitko siellä ketään? Rajavartijoita tai ketään muuta?" kysyn tammalta. En tiedä, onko Rea rantautunut sinne, vai päätynyt sinne maata pitkin, mutta jossain kohti hän on kuitenkin ylittänyt rajan. Tavoitteenahan on ollut, että rajaa valvottaisiin tiukasti, mutta en ihmettelisi, vaikkei valvonta olisi enää ollut niin huolellista Hoeron purkauksen jälkeen. Sekä tasanko- että aavikkohevosilla on muutakin rajaa vartioitavanaan, ja jos heillä on yhtä vähän rajavartijoita kuin metsäponeilla, en ihmettelisi vaikka rajan pääsisikin ylittämään huomaamatta. Tuskin joutomaan vahtiminen on kovin palkitsevaakaan. Ihan mielenkiinnosta minä vain Realta asiasta kysyn - en ole kuullut sieltä päin uutisia pitkään aikaan, enkä viitsi ihan turhan päiten Délleäkään lähettää niin pitkälle matkalle vain kyselemään kuulumisia.

"Totta puhut. Ja sitten minun pitäisi vielä selvittää sinulle, missä metsäponien rajat kulkevat", naurahdan Realle, vaikka asiaa taisikin tulla jo ihan riittämiin.
"Mutta pidetään toki vähän taukoa. Mistä päin sinä Rea olet saarelle päätynyt? Caraliaan tuntuu saapuvan hevosia vähän kaikista maailman kolkista merivirtojen mukana."
Ei sillä, että kauheasti tietäisin paikkoja kotimaani Ranskan ulkopuolelta - suurin osa maantiedostani on unohtunut aikaa sitten täällä Caraliassa ollessani. Ranskan naapurimaiden nimet muistan vielä, ja ehkä jokusen Euroopan maan, mutta siihen se melkein jääkin. En minä sellaisia tietoja ikinä tarvinnut, mitä nyt silloin harvoin kun talliin tuli uusia hevosia jostain kauempaa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Maalis 2015 17:13

"Tapasin, erään nuoren tamman", vastasin tammalle jälleen hetken miettimisen jälkeen. Niin, Megin. "Hän ei tosin maininnut olevansa rajavartija."
Seurasin Gamettea välillä hieman askeleitani varoen, en välittäisi juuri nyt kaatuilla liiemmin. Hiekkaa korvissa, silmissä ja sieraimissa ei olisi kaikkein miellyttävin tapa yrittää keskustella johtajattarensa kanssa. Mikä taasen herätti sisälläni suurempaa iloa, minä tosiaan olin saanut paikan laumasta. Minun ei tarvinnut enää etsiä kotia, vaan kuuluin oikeasti jonnekin.

Samassa tamma naurahti jotain rajojen selvittämisestä ja minä hymyilin hänelle kevyesti. En kerennyt kuin nyökätä myöntävästi toisen jo jatkaessa seuraavaan aiheeseen, mikä liittyikin minun menneisyyteeni varsin napakasti. Puraisin huultani hieman ja annoin hymyn kalveta huuliltani, vaikka loppujen lopuksi menneisyyteni ei ollut ollut lainkaan niin kauhistuttava kuin joillakin. Millaisia tarinoita sitä saattoikaan kuulla...
Ryhdistäydyin ennen kuin ajatukseni kerkesivät yhtään sen pidemmälle negatiivissävytteisessä kulussaan ja keskityin miettimään mitä oikein vastaisin tammalle. Tietysti totuudenmukaisesti, mutta jotenkin sanat olivat silti tiukassa.

"Synnyin Englannissa, mutta asuin viimeiset vuodet Italiassa", vastasin tammalle ja sain jopa hymyiltyä hieman. Italia oli ollut kaunis maa, mutta en osannut vieläkään käsitellä asiaa oikein. En ollut katkera, mutta hämmentynyt miksen ollut kelvannut omassa arvossani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Maalis 2015 22:20

Rea kertoo nuoresta tammasta, ja nyökkään jälleen. No, hyvä että Rea tapasi siellä sentään jonkun. Vaikkei alueella olisikaan montaa sinne karkoitettua laumatonta juuri nyt, en usko, että Hoeron runnomalla joutomaalla on kovin turvallista, saatika miellyttävää, kuljeskella yksinään. Vaikka toisaalta, jos siellä ei ole minkäänlaista kasvillisuutta, ei saaliseläimiäkään varmaan ole melkein ollenkaan, joten ehkä pedot eivät hakeudu alueelle... Mutta no, ei siellä parane hevosenkaan kauaa harhailla, kun ruokaa ei ole missään.

Katsahdan Rea esitettyäni kysymykseni ja huomaan hänen ilmeensä vakavoituneen. Niin, menneisyys on joillekin arka paikka. Olen jo toteamassa, ettei Rean tarvitse vastata jos hän ei halua, mutta Rea ehtii ensin.
"Englannissa ja Italiassa? Hmm, nimet kuulostavat tutuilta. Minun kotitallini oli Ranskassa, siellä samassa suunnassa sekin kai on", kerron Realle, mutta en jatka asiasta sen enempää.
"Caraliassa on ainakin se hyvä puoli, että melkeinpä riippumatta mistä tänne on tullut, löytää itselleen sopivan alueen elää. Lämpötila vaihtelee jäätikön hyytävyydestä aavikon kuumuuteen, ja maasto tasangoista vuoristoon. Metsiäkin on ainakin kolmea eri laatua, ja meidänkin alueellamme on sekä sade- että havumetsää", totean hymyillen.
Harva hevonen on varmaan elänyt sademetsässä ennen kuin on saapunut Caraliaan, mutta taidan itse olla oiva esimerkki siitä, että tallielämään tottunut hevonenkin voi kotiutua valtavien puiden, värikkäiden kukkien ja auringon peittävien lehvistöjen sekaan vallan mainiosti. Kyllä sopeutumiseen tosin aikaa meni; esimerkiksi muutos tiettyyn kellonaikaan eteen kannetusta ruuasta oli melkoinen, kun vastassa olivatkin sademetsän moninaiset kasvit. Mutta en minä tätä enää pois vaihtaisi.

"Mutta niin, kaipa minun niistä rajoistakin pitää kertoa, kun kerran uhkasin", naurahdan. Selitän rajat Realle melko pääpiirteisesti - kerron missä ne myötäilevät jokia, mainitsen suuren kiven eteläisen lammen rannalla metsä- ja vuoristoponien rajalla, ja annan hieman vinkkejä siitä, koska Rea tietäisi olevansa väärällä alueella. Taas paljon tietoa pienessä ajassa, mutta yritän pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina ja varmistan välillä, että Rea on vielä mukana jutussa. Kun selitykseni päättyy, olemmekin jo melkoisesti lähempänä metsänreunaa.

[Koska et ole uusi pelaaja, etkä edes tuomassa ensimmäistä metsäponiasi, en tosiaan jaksa alkaa vääntää mitään kattavaa selitystä rajoista. :'D Leikitään että Gem perehdyttää Rean hyvin.]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Huhti 2015 17:49

"Italia taitaa olla aika lähellä Ranskaa", vastasin yllättyneesti hymyillen. Ainakin minun muistini mukaan välissä ei tainnut olla montaakaan maata, jos ollenkaan. Kai jonkinlainen maantiedon taju kehittyi kuunnellessa muualta tulleiden hevosten juttuja, vaikka en oikeastaan ymmärtänytkään maapallomme kokoa kokonaisuudessaan. Mutta ehkäpä minun ei tarvitsisikaan, varsinkin jos jäisin Caraliaan. Tämä saari tulisi olemaan minulle koko maailma ja ainakin tähän mennessä se oli vaikuttanut hyvinkin mukavalle paikalle asua.

Kuuntelin, kun Gamette kertoikin jotain Caralian sääolosuhteista. Olin huomannut itse asiassa ihan saman vaikka varsin vähän olinkin vasta liikkunut täälläpäin.
"Eipähän pääse kyllästymään", naurahdin kevyesti, mutta terästäydyin heti kun tamma sanoi aloittavansa kertomaan rajoista. Nyökkäsin vain kevyesti ja jatkoin kulkuani hänen rinnallaan pitäen tarkalleen huolta siitä, ettei yksikään hänen sanoistaan menisi ohi korvieni.

Kun olin saanut tietooni ihan liikaakin rajojen paljoudesta ja tuntui, että pääni oli pyörällä, Gamette lopetti puhumisen. Luojan kiitos, tuntui, että pääni savusi jo valmiiksi tästä kaikesta mitä sainkaan tietää. Jaksoin kuitenkin pitää ystävällistä hymyä kasvoillani tutkiskellessani katseellani uteliaasti metsänreunaa.
"Täällä on vain niin kaunista", sanoin hiljemmalla sävyllä. "Vaikka maa olisi kurainen tai olisi kylmä."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Sasu » 07. Touko 2015 13:06

Rea jaksaa kuunnella kiitettävän hyvin selitykseni rajoista, tai ainakaan hänen naamallaan ei vielä ole kärsivää irvistystä. Eihän niitä kukaan heti ulkoa opi, mutta toivon että tamma muistaisi edes pätkiä selityksestäni vaikka nähdessään kuvailemiani maamerkkejä. Kyllä hänellä varmasti tulee olemaan aikaa perehtyä rajoihin tarkemmin. Minunkin pitäisi varmaan kiertää rajat taas vaihteeksi, käydä vähän katsomassa että pitävätkö kaikki tietoni varmasti paikkansa. Sademetsäkin on niin arvaamaton. Jotkin paikat tuntuvat pysyvän muuttumattomina vuosia, toiset saattavat muuttua viikossa aivan eri näköisiksi. Etenkin kevättulvat tuntuvat aina muuttavan maisemaa jokien varsilla. Pitääkin muistaa varoitella laumalaisia voimakkaista virtauksista kevään tullessa, mutta siihen on vielä aikaa...

Havahdun ajatuksistani Rean hiljaisiin sanoihin. Katson itsekin metsänreunaa ja hymyilen.
"Olen samaa mieltä. Olen asunut täällä jo monta vuotta, enkä vaihtaisi tätä paikkaa enää mihinkään."
Vaikka voinkin kutsua koko Caraliaa kodikseni, niin metsäponien maat ovat minulle luonnollisesti tutuimmat ja turvallisimmat. Ei minua täältä saisi enää lähtemään millään - eikä minun onneksi tarvitsekaan lähteä mihinkään. Aavikon kuivaan ilmaan sekoittuva havupuiden tuoksu tuntuu sekin jotenkin kotoisalta. Ainoat äänet tuntuvat olevan hiekan pehmentämät askeleemme ja tuuli ennemminkin jossain takanamme kuin kohdallamme. Annan hiljaisuuden kestää vielä muutaman askeleen verran ennen kuin katsahdan Reaan.
"Oletkin tainnut nyt saada saman perehdytyksen saaresta, kuin jokainen laumaanliittyjä. Pääset varmasti näillä tiedoilla hyvin alkuun, mutta olisiko sinulla vielä jotain kysyttävää?"
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Kesä 2015 17:54

[Pahoittelut kestosta.]

Gamette vastasi sanoihini hymyillen ja minä nyökkäsin lyhyesti vastaukseksi. Tosiaan, hän oli varmasti ollut täällä jo kauan. Tuskin johtajaksi päästettiin ketä tahansa, joka vain sattui kävelemään vastaan, joka ei tiennyt saaresta mitään..
Huomasin jälleen ajatuksieni lähtevän karkailemaan, joten keskitin eriparisen katseeni voikkoon siinä astellessamme. Mietin hetken ajan, oliko minulla vielä jotain kysyttävää, mutta en varmaankaan kykenisi vastaanottamaan enää minkäänlaista tietoa kovinkaan hyvin.
"Uskoisin, että pärjään näiden asioiden tutkimisella ihan jonkin aikaa", naurahdin heleään sävyyn. Se ainakin oli totta, en varmaankaan pystyisi muuta kuin pällistelemään kaikkea uutta kuin nuori varsa seuraavan pari viikkoa.

"Olette ollut hyvin ystävällinen, kiitos siitä", muistin vielä kiittää tammaa kohteliaasti. Katseeni kuitenkin harhautui jo jonnekin pidemmälle, kohti uusia määränpäitä. En oikeastaan tiennyt, olisiko minun soveliasta lähteä nyt, mutta tarvitsisin jonkinlaista miettimisaikaa. Niinpä seisahduin hieman kahden vaiheilla ennen havumetsän rajalle tuloamme ja katselin Gamettea hetken ajan vaiti.
"En ole koskaan ollut hyvä tässä", naurahdin sitten hieman hämilläni. "Mutta.. minun olisi kai päästävä miettimään tätä rauhassa."
Muiden kanssa olo oli minulle parasta aikaa, mutta lähtö oli aina hankalin. En ikinä tiennyt mitä minun pitäisi sanoa, vaikkei toinen olisi ollut minulle edes millään asteella läheinen.
"Minä... etsin varmaankin sinut jos tulee lisää kysyttävää", jatkoin. "Nähdään pian ja kiitos vielä, Gamette."

Hymyiltyäni vielä tammalle katsahdin ympärillemme ja lähdin ravaamaan pois päin tammasta, tarkoituksena mennä havumetsään jotain toista kautta. Kenties kierrettyäni pidemmälle, tunnettuani enemmän tuulta kasvoillani ja maata jalkojeni alla. Tämä maa tuntui hyvältä asettua.

REA POISTUU.
kiitokset! :3
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Seuraava

Paluu Aavikkosiivu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron