Sivu 2/2

Re: Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

ViestiLähetetty: 03. Loka 2015 17:03
Kirjoittaja Sasu
"On ilo saada sinut laumaani", vastaan Rean kiittäessä. Pysähdyn samaan aikaan kuin hänkin. Odotan tamman sanovan jotain, mutten hoputa häntä. Sen sijaan katsahdan taaksemme aavikolle, ja sitten taas kohti havumetsää. Rea tuntuu olevan vähän hiljaisempi tapaus, mutta jotenkin sekin tuntuu sopivan tähän hetkeen ihan hyvin. Hänen puhuessaan käännän taas katseeni häntä kohti ja hymyilen, ehkä hieman toispuoleisesti.
"Ymmärrän hyvin", totean edelleen hymyillen. Rea sanoo etsivänsä minut, jos hänelle tulee kysyttävää, ja hyvä niin. Nyökkään reippaasti.
"Tee niin. Näkemiin, Rea!"

Ruunikko lähtee jatkamaan matkaansa pitkin aavikkoa, ja minä taas suuntaan askeleeni metsänreunaan päin. Löytäisin varmasti jonkun hyvän lepopaikan ennen yötä, ja huomenna voisin palata pohjoisempaan sademetsän läpi. Olen ainakin joksikin aikaa saanut aavikolla tarpomisesta tarpeekseni.

Gamette poistuu.

[Ajattelin alun perin ettei tällä viimeisellä viestillä ole niin väliä, kun Rea on jo poistunut, mutta ei sen ihan näin pitkäksi aikaa pitänyt jäädä roikkumaan. :'D No, nyt sain tämänkin pakettiin, kiitos pelistä! ^^]