When the night falls

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

When the night falls

ViestiKirjoittaja Lumia » 01. Tammi 2013 18:11

YKSINPELI ~ Hawaiian Auxit

Jäähileinen, talven kylmettämä merivesi ei enää vienyt minua mukanaan, vaan nyt makasin vasten tukevaa pohjaa vain hentojen laineiden yrittäessä tavoittaa sieraimeni, joista puhalsin raskaasti ulos ilmaa, joka höyrysi vasten muutaman asteen pakkasilmaa. Mitenkä se lämmin vesi havaijin rannassa olikin onnistunut muuttumaan niin kylmäksi, etten enää tuntenut edes jalkojani. Nyt oli kuitenkin noustava, sillä yhdestä asiasta olin varma. Olin täysin vieraassa paikassa, sillä lunta en ollut ikinä nähnyt ja se oli ainoa asia, jonka matkaltani muistan, sitä kellui irtonaisten jäälauttojen pinnalla. Tällä hetkellä, kun makasin vasten kylmää hiekkaa opin itsestäni jotain uutta. Vihasin talvea ja sen tuomaa kylmyyttä, tällä hetkellä kuitenkin tuntui, että ilmasto oli taas lämmennyt hieman kun maata kohden oltiin menty, eihän täällä nyt ollut lunta, ennemminkin vaikutti joltain syksyltä, kuin talvelta.

Nostin vaaleaa päätäni maanpinnasta ja havaitsin silmänkantamattomiin ainoastaan pelkkää tasankoa, preeriaa. Päätäni seurasi lopulta koko muukin kehoni ja huterasti nousin niiden neljän jalan varaan, joihin pikkuhiljaa alkoi palaamaan tunto. Muutaman kerran katseeni kiersi maisemassa, jossa kasvoi vain paikoittain tuppo heinää tai yksi kälynen pensas ennenkuin lähdin kohmeisin askelin kävelemään eteenpäin. Ainakaan asutulta tämä paikka ei näyttänyt, sen osasin sanoa pelkän vilauksen perusteella. Suussani maistui edelleen suolainen merivesi mutten jaksanut välittää juuri nyt. Tällä hetkellä minua kiinnosti mihin olin joutunut, ja oliko täällä edes mitään. Ehkä tämä oli vain hylätty, autio saari joka käsitti päällään pelkän tasangon. Ei petoja, ei ihmisiä, ei muita hevosia, ei ruokaa, eikä vettä? Puuskahdin ajatuksilleni, pitikö kaikki aina katsoa siitä huonoimmasta näkökulmasta. Ehkä tämä olikin hevosien paratiisi, pelkkiä hevosia, ei ihmisiä tai muita eläimiä. "Tuskin" naurahdin ääneen ajatukselleni, ennenkuin pistin hieman vauhtia mustasukkaisiin jalkoihini.
Tunsin hentoa ripeksintää kullanruskealla selälläni ja vilaisin harjaksieni alta taivaalle. Kiitos tästäkin, mietin tympiintyneenä, mutten juuri jaksanut välittää sateestakaan, olinhan märkä jo valmiiksi.
Lumia
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron