Somewhere around nothing [VAPAA]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 22. Huhti 2013 13:57

Inga

Sadepisarat ropisevat mereen ja kastavat rannalla olleen hiekan pinnan. Ilmassa tuoksuu merilevä, meren oma tuoksu ja märkä hevonen. Aurinkoa ei näy, sillä ikävät, alhaalla roikkuvat pilvet ovat peitäneet taivaan. Olisi melko hullua olla juuri tuohon aikaan rannalla, sillä ukkosenkin vaara saattoi piillä noissa tummanpuhuvissa pilvissä. Tummaksi peitinkarvaltaan värjäytynyt, merivettä tippuva tamma kuitenkin ui vedessä uupuneena, tuntien lopulta vakaata maata kavioidensa alla. Lopulta rautias tamma nousi merestä, ravisteli itseään sadekelistä huolimatta ja meni kauemmaksi aallokkoiselta mereltä.

Tuo tammaneiti sattui olemaan Inga. Hän oli uinut jo jonkin aikaa meressä, päämäärättömänä ainoastaan etsien sopivaa rantautumispaikkaa. Tamma oli aavistuksen hukassa vielä kaikesta ja matkan väsymys painoi mieltä. Varovaisesti Inga uskaltautui siirtämään katseensa mereltä saarelle, jolle oli rantautunut. Hänen edessään levittäytyi pitkälle tasankoa, eikä hän nähnyt edes horisontissa mitään muutosta ympäristölle. Rantahietikko muuttui jossakin vaiheessa kauempana tasangoksi, jolla kasvoi jotakin heinälajiketta. Inga tunsi olonsa entistä uupuneemmaksi ja toivottomammaksi, sillä nyt viimeistään hän alkoi uskoa päätyneensä johonkin täysin omituiseen saareen. Sateen takia hän ei nähnyt lainkaan jälkiä muusta elämästä, kuten siitä, oliko ympäristössä mahdollisesti muutakin elämää hänen lisäkseen.

Eniten Ingaa kuitenkin pelotti se, että hän ei ollut välttämättä missään sellaisessa paikassa, jossa olisi järkevää säädöstä. Entä jos täällä elikin villi-ihmisiä tai vaikka paikka oli täynnä peuroja ja villipetoja? Hiukan peloissaan takakorkea neiti tunsi olonsa uupumuksesta huolimatta valppaaksi ja hän tarkkaili ympäristöään sen varalta, että saattaisi nähdä jotakin eloa maisemassa.
Vertaveli M
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja wispie » 25. Huhti 2013 22:54

Märkä hiekka rohisi kavioissa kuin marssin tahtiin. Dostoi jolkotti susimaisesti eteenpäin merenrannalla. Se ei ollut mitään näyttävää ravia, vaan pikemminkin maanmyötäistä lönkyttelyä, jonka tarkoitus oli kuljettaa häntä nopeasti, mutta energiaa säästäen eteenpäin. Hyötysuhde olikin mitä mainioin, hänhän olikin rymynnyt vaihtelevassa maastossa työkseen koko elämänsä, jolloin pakosti oppi kulkemaan sopivinta tahtia. Yleensä tietysti hänen ratsastajansa päätti vauhdin, mutta kahdenkymmenen tunnin valveillaolon jälkeen sekään aina jaksanut niin katsoa, mitä vauhtia maisemat vaihtuivat.

Sama kaiku oli hänen askelissaan kuin kotona kasarmin hietikolla paraatiharjoituksissa. Muistot palasivat hänen mieleensä värien ja äänten tulvahduksina. Silloin joka oriilla jalka nousi vähintään polven korkeudelle. Venäjänratsu muisteli, kuinka hauskaa heillä oli. Ikävät kohdat hän sivuutti muististaan. Dostoilla oli ikävä kotiin. Hän kaipasi taputusta lavalle ja rapsutusta korvien takaa. Mutta joka tapauksessa, joutui hän saarelle tai ei, hän ei olisi päässyt enää kotiin.

Siksi ei hän osannut olla vihainenkaan, vaikka mieluusti hän olisi muuntanut surumielisyytensä lämmittävään ärsyyntyneisyyteen. Kaviot veivät hänet kohti merta, jonka aaltoilevasta vedestä hän näki vilauksen ulkomuodostaan. Se oli resuinen, tietysti. Kukaan ei ollut harjannut hänen rungoltaan pölyjä pois, eikä kukaan selvittänyt hänen häntäänsä. Harjassa ei paljoa ollut selvitettävää, mutta sekin oli kasvanut jo yli rajan, jolloin hänen ratsastajansa sen aina lyhensi.

Oli luonnollista surra, mutta hevosen mitta ei ollut antaa periksi luonnolleen. Oli päästävä yli.
Dostoi tiiraili ulapalle, josta yhä synkemmät pilvet lipuivat saarta kohti. Ori ei pelännyt säätä eikä ukkosta, konekiväärin ääni oli paljon ärhäkämpi, eikä sekään häntä saanut vapisemaan. Päivä luki hänen mielialaansa. Hän huomasi aallokon olevan tyyntymässä, mikä sai hänet hiukan paremmalle tuulelle. Meren tyrskyt tekivät hänet levottomaksi, sillä ne saivat hiensekaisen kauhukuvan laivan uppoamisesta ja pitkästä ajelehtimisesta hänen mieleensä. Traumat muodostuivat vasta jälkeenpäin.

Hän jatkoi matkaansa yhä samaa vauhtia, ohittaen kohdan josta hän itse nousi maihin – vaikkei hän itse sitä kohtaa muistanutkaan. Turhat melankoliat työnnettyään jonnekin kauas säilömuistin homeisiin arkkuihin hän oli valmis taas keskittymään täysipäiväisesti tehtäväänsä. Tarkoituksena oli kiertää metsäponien alue. Hän kyllä oppisi tuntemaan alueen kuin omat kavionsa.

Sää yltyi jo vähän kosteaksi, oli selvä että pian alkaisi jälleen sataa. Näkyväisyys huononi, ja tuuli yltyi jälleen. Sitä uhmaten hän jatkoi matkaansa aavalla, eikä palannut suojaisempaan sisämaahan. Hän näki kaukaisuudessa liikkuvan tumman pisteen. Pahaa aavistellen ruunikko nosti rauhallisen laukan ja lähestyi kohdetta. Lähemmäs päästyään hän näkisi, olisiko se kenties tunkeileva hevonen. Kohde saattoi olla myös joku peto, joten ei pitänyt hätiköidä ja laukata uhkarohkeasti suoraan surman suuhun. Oli pidettävä pää kylmänä, niin kuin aina.

Muutaman sadan metrin päähän päästyään Dostoi erotti jo, että piste oli melkolailla hevosen muotoinen, joten hän kiri vauhtiaan. Korvat luimussa hän teki äkkijarrutuksen kintereet hiekkaa viistäen lähelle tuntematonta, tummanruskeaa hevosta. Näin läheltä hän näki, että tummuus ei ollut ominaista, vaan hevosparka oli läpimärkä. Olivatko viholliset suunnitelleet pääsevänsä meren kautta selustaan? Se ei ollut mikään kovin fiksu suunnitelma.

”Tämä on metsäponien aluetta”, Dostoi informoi pälyillen tulokasta.
”Jollet ole metsäponi, toivon että palaat omalle alueellesi ilman pakkokeinoja”, ori sanoi, eikä lainkaan epäröisi toteuttaa sanomisiaan, ellei kunnon selitystä tulisi. Hän ei sallisi kenenkään levittää saaren muista osista vaarallisia tauteja hänen vastuualueellaan!
wispie
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 29. Huhti 2013 17:17

Ympäristöä sai tarkkailla vain vähän aikaa, kun kauempana havaittiin tumma läiskä. Samainen, tummanpuoleinen läiskä lähti etenemään lähemmäs. Reipasta vauhtia piste lähestyi Ingaa, joka otti ensiksi pari askelta taaksepäin ja painoi toisen korvansa epävarmana hieman taaksepäin. Painonsa tamma siirsi takajaloille, jotta voisi tarpeen tullessa vain lähteä ympäri ja juosta karkuun. Mieli rauhottui kun pisteestä tuli möykky ja möykky alkoi osoittamaan hevosen muotoa.

Ikäväkyllä hevonen taisi olla vihainen jostakin syystä, Inga päätteli kun tuo lähestyi korvat luimussa reippaassa laukassa. Äkkijarrutuksen toinen hevonen teki vieläpä aivan liian lähelle rautiaan omaa tilaa ja kaiken tuon tapahtuneen seurauksena Inga parka säikähti ja meni monta askelta taaksepäin niin, että heidän väliinsä jäi miellyttävänpi matka.

Tietämättään tumma ja vieras ori oli kuitenkin vastannut yhteen nuoren mieltä painaneeseen kysymykseen. Jos kerran alue oli metsäponien, niin eikö se silloin kertonut siitä, että edes jonkinlainen auktoriteetti oli olemassa? Inga katsoi osittain säikähtäneenä, osittain toiveikkaana vierasta. 'Jollet ole metsäponi, toivon että palaat omalle alueellesi ilman pakkokeinoja', ori vielä tokaisi päälle. Aavistuksen lisää tietoa sai Inga tästäkin tokaisusta. Oli siis muitakin aluita, kuin metsäponien alueet. Oli siis olemassa erilaisia aluita ja näillä alueilla lienee myös poneja. Tamma oli tahtomattaankin hiukan helpottunut ja aavistuksen innoissaankin.

"En minä tahtonut alueellenne tahallaan tunkea, herra", Inga sanoi kohteliaaseen sävyyn. Hän oli saanut myös jonkinlaisen kuvan siitä, että tämä hänen kohtaamansa hevonen oli korkeassa asemassa. Ehkä hän oli aluevastaava tai muuta sellaista?
"Näin vain ison maa-alueen ja ajattelin, että voisin ainakin lepuuttaa jalkojani hetken. Olen pahoillani, annattehan minulle anteeksi?" Inga puhui virallisesti, teitittelevästi ja niin hyvin kuin vierasarkuudeltaan orin kanssa saattoi. Eikä hänen tilanteensa tuntunut noin muutoinkaan kovin lupaavalta. joten pakko oli myös pahoitella kovasti.
Vertaveli M
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja wispie » 03. Touko 2013 22:58

Dostoi oli tyytyväinen, kun tuntematon tamma kavahti taaksepäin orin lähestyessä häntä uhkaavasti. Käytös osoitti, että hevonen ei ollut uhmakkaasti pyrkimässä heidän alueelleen. Sellainen hevonen olisi pysynyt aloillaan. Dostoi antoi päänsä laskeutua yläilmoista, ilmaisten rentoutuvansa ja hän salli itselleen jopa asiallisen, neutraalin ilmeen tavallisen tuiman sijasta. Tietenkään hän ei antanut itsensä herpaantua, ken tietää, kyseessähän saattaisi olla joku eri kiero suunnitelma.

Ihmeekseen hän huomasi myös tunkeilijan olevan naishenkilö. Se sai monenlaisia ajatuksia risteilemään hänen mielessään.
'Mikäli tunkeilijat ajattelevat, että tammat herättävät minussa jotain sääliä, ja siten he voisivat minut voittaa helpommin, he ovat väärässä!' Dostoi tuhahti ajatuksissaan, ollen tosin itse täysin väärässä. Jo nyt hän ei osannut pitää tammaa uhkana itselleen.
'Ei kai tuo koko matkaa jaksaisi uida saarellekaan, minkä minä uin, tämä saattaa olla hyvinkin joku väijytys', Dostoi vilkuili ympärilleen hillitysti, mutta ei nähnyt ketään. Noh, saattoi myös olla, että tammaparka oli eksynyt porukastaan ilman mitään epärehellisiä aikeita.
Mikään näistä arveluista ei kuitenkaan vaikuttanut pitävän paikkaansa, mikäli tuntemattoman puheet pitivät laisinkaan paikkaansa. Dostoi ei ollut hirveän hyvä päättelemään, valehteleeko joku, mikäli ei tuntenut tätä perikotaisin.

Herroittelu sai hänet jo hyvinkin herpaantumaan. Dostoi saattoi olla hyvinkin ylpeä, ja kaikenlaiset kunnianosoitukset boostasivat hänen valmiiksi jo itsepintaista omahyväisyyttään. Onneksi sitä ei kuullut turhan usein, ettei ruunikko nyt sentään tukahtunut omahyväisyyteensä. Alitajuntaisesti se sai hänet kuitenkin jo ajattelemaan hyvää puhujasta, mikäli osasi näyttää vähän nöyryyttä ja kunnioitusta.
"Ymmärrän, saatte tietysti anteeksi. Olen Dostoi, metsäponilaumasta, kuten voitte arvata", Dostoi nyökkäsi. Orin ilmekin oli jo viittä vailla iloinen. Hän piti hevosta ja melko miellyttävänä, mutta parempi sana lienee herttaisena – mutta se ei ollut kuitenkaan osa Dostoin sanavarastoa. Kuka uskottava ori käyttää sanaa herttainen! Ei ainakaan kukaan armeijaratsun mukaan.
"Olette tullut siis mereltä?"
wispie
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 05. Touko 2013 20:14

Ingaa hieman hämmensi, kuinka ori vilkuili ympärilleen. Joskis ympärsitön tarkkailu oli hillittyä, mutta sai Ingan pelon pedoista kasvamaan. Olisiko ympäristöä tarkkailtava mahdollisen yllätyshyökkäyksen estämiseksi? Tamma jännittyi hieman omien ajatuksiensa takia, mutta muisti kuiten pysyä kiinni tässä hetkessä ja katsoa Dostoiksi esittäytynyttä oria. Pelkkä Dostoin nimi kuulosti arvokkaalta, mutta se saattoi vain johtua tavasta jolla nuorempi koko oria tulkitsi.

"Miellyttävä tavata teidät, herra Dostoi", Inga sanoi tapaillen hieman vähemmän pelokasta ja vaivaantunutta ilmettä. Hänen silmissään Dostoi vaikutti itsestään hyvin tietoiselta ja viisaalta. Sitäpaitsi tuo vaikutti paljon vanhemmalta kuin tamma itse. Vähemmästäkin heräsi kunnioituksen halu. Tosin Dostoin esittämä kysymys mereltä tulemiseen sai Ingan tuntemaan itsensä vähintäänkin omituiseksi.

"Kyllä, rantauduin ihan vähän aikaa sitten.. Hyvä kun jalkani ehtivät hiekkaa koskea kun te jo olitte paikalla", puoliverinen selitti täsmentääkseen omaa tilannettaan suurinpiirtein niin kuin se tähän mennessä nyt oli hänen mielestään mennytkin. Inga katsoi ruunikkoa, pohdiskellen samalla uskaltaisiko kysyä tuolta pari tyhmältä kuulostavaa kysymystä.
"Joten.. Saanko kysyä teiltä mitä ovat metsäponit? Entä mikä tämä paikka on?" tamma esitti kysymyksensä aidosti vastauksia toivoen. Hän myös toivoi, ettei Dostoi tästä kaikesta nyt rupeaisi mihinkään pilkkanauruun. Tosin toisaalta, ori ei vaikuttanut lainkaan sen tyyliseltä. Dostoi itseasiassa oli pikemminkin sellaista herrasmiestyyppiä.
Vertaveli M
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja wispie » 09. Touko 2013 01:51

"Vain niin, vai niin..." Dostoi myhäili kuullessaan tamman tulleen mereltä. Eikä hän voinut muuta kuin tuntea olevansa erittäin täsmällinen ja oikein ori paikallaan, kun hän oli ensimmäisenä ollut paikalla. Pienistä asioista hänkin tuli iloiseksi. Hänen myötätuntonsa oli heti tulokkaan puolella, olivathan hekin jonkinlaisia kohtalotovereita ajauduttuaan tänne ihmisettömälle saarelle sivistyksen parista. Tosin, sieltä Itä-Venäjältä, josta Dostoi oli kotoisin, ei paljoa sivistystä löytänyt. Mutta Dostoin käsitys sivistyksestä olikin armeijamainen koti, uskonto ja isänmaa, tosin isänmaata suurempaa uskontoa hänellä ei ollut. Ja isänmaakin tarkoitti vain niitä juhlallisia hetkiä kasarmilla. Niin siis menneisyydessä, mutta nykyään hänellä oli metsäponien alue kontollaan, mikä oli oleva hänen kotinsa, uskontonsa että isänmaansa – tai oikeastaan äidinmaansa, sillä johtajatar sattui olemaan tamma.

Pieni epäily jäi kytemään, sillä hän ei millään mahtanut uskoa tamman selvinneen merimatkasta. Mutta kenties hänellä ei ollut yhtä pitkä uintimatka.
'Niin nuoren näköinenkin, oi voi.'

”Tämä on kuuden hevoslauman asuttama saari, jolla ei majaile ihmisiä”, Hän tiivisti tietämänsä lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta arveli lauseen lausuttuaan, että pikkuinen kaipasi lisää informaatiota. Eihän hänkään ihan noin vähällä hirveän hyvin olisi päässyt alkuun.
”Sinun lienee varmaan parasta tavata laumanjohtajani”, Dostoi sanoi esitelmänsä alkuun, mutta unohti lisätä feminiinipäätteen, jonka hän yleensä korrektisti lisäsi.
”Hän osaa kertoa sinulle paremmin saaren asioista...” Oria hävetti hiukan myöntää, että hän ei ollut niin perillä kuin voisi olla. Hän oli tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei hän täällä niin pitkään ollut ollut, että kaiken voisi tietää.
”Kuten sanoin, saarella on kuusi hevoslaumaa, metsäponit, joihin minä kuulun, sekä vuoristoponit, aavikkohevoset, lumihevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset. Kaikilla laumoilla on omat alueensa, jotka sijaitsevat erilaisissa maastoissa, joten laumoihin otetaan yleensä alueille sopivia hevosia. Lienee ymmärrettävää, etteivät suurikokoiset hevoset pärjää vuoristossa ja niin edelleen”, ruunikko piti hengähdystauon, jotta tamma saisi hetken aikaa prosessoida tietoa. Sitten hän jatkoi luennoimistaan.
”Saari ei siis ole mikään suuren suuri, mutta maasto on monipuolista että kasvistoltaan ja eläimistöltään. Aivan vaaraton paikkahan tämä ei siis ole, pedot liikkuvat täälläkin, ja myrkkyeläimiin kannattaa tutustua paikallisten kanssa. Naapurisaaria ei ole kovinkaan lähellä – ei ainakaan omakohtaisen kokemukseni ja havainnointini mukaan. Olen itse myöskin tullut mereltä saarelle.” Jälleen tauko.
”Onko jotakin tiettyä mitä haluaisit kysyä? Autan sinua kykyjeni mukaan, onhan se velvollisuuteni.”
wispie
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 11. Kesä 2013 11:01

Inga pyrki parhaansa mukaan sulattamaan kaikkea tapahtunutta. Äsken hän oli ollut meressä ja nyt hän seisoi rannalla, jossakin metsäponien alueella kummallisen, Dostoiksi esittäytyneen orin seurassa. Mitä sellaiseen tilanteeseen saattoi sanoa? Ingaa pelotti, minkä takia hän tyytyi katsomaan ja kuuntelemaan Dostoita saadakseen selvennystä tähän tilanteeseen pikkuhiljaa. Hän kuunteli, kuinka toinen kertoi heidän olevan kuuden lauman asuttamalla saarella. Vuoristoponit, metsäponit. Inga yritti pysyä mukana. Entä mihin laumaan hän itse sitten kuuluisi? Hän ei tiennyt pärjäisikö yksin lainkaan minkäänlaisessa ympäristössä. Metsässä ehkä, ylängöllä tai vuoristossa totisesti ei.

"Hmm, minä varmaan pärjäisin jotenkuten metsäponien metsissä.. Ainakin paremmin kuin ylängöllä", tamma tokaisi arasti ääneen ja katsoi vielä kysyvästi Dostoita. Olihan hän oikeassa ajatuksensa kanssa, eikös niin? Dostoi oli kuitenkin ehtinyt jo kertoa myös myrkyllisistä eläimistä ja villipedoista. Inga katsoi häntä hiukan hätääntyneenä.
"Olen siis vaarassa täällä ollessani, niinkö?" tamma kysyi alkaen välittömästi silmäillä ympärilleen. Häneltä oli tyystin mennyt ohi kohta, jossa Dostoi oli sanonut "täysin vaaraton paikka ei ole", joka olisi voinut saada hänet ajattelemaan, että kenties vaara ei nyt kuitenkaan ollut niin suuren suuri. Kaikki tuo oli nyt kuitenkin ehtinyt aiheuttaa lievän paniikin.

"Kyllä, miten tämä lauma juttu sitten käytännössä toimii? Liikummeko laumana, vai siis miten hä?" Inga kysyi saatuaan ensin luvan kysymyksille. Häntä hämmensi ja hyvin paljon. Miten hän muka pärjäisi yksin vieraassa ympäristössä? Ei sitten niin mitenkään, koko ajatus tuntui hiukan kauhistuttavalta.
Vertaveli M
 

Re: Somewhere around nothing [VAPAA]

ViestiKirjoittaja wispie » 30. Kesä 2013 19:35

Kun hevosparka kertoi kenties sopivansa paremmin metsään kuin vaikkapa ylängölle, Dostoi silmäili häntä pikaisesti.
"Luultavasti", hän nyökkäili, mutta antoi tamman sitten jatkaa.
"Olen siis vaarassa täällä ollessani, niinkö?" Hän hätääntyi, mutta jatkoi yhä. Kuunneltuaan pölpötystä Dostoi sai viimein puheenvuoron.
"En minä sitä sanonut", Dostoi korjasi ja mielessään huokaisi tammojen höpsöyttä.
"Tarkoitin, että jos olet tottunut helppoihin oloihin, sinun kannattaa ensin hakeutua sellaiseen seuraan, joka voi opastaa sinua kulkemaan alueella." Dostoi selitti kärsivällisesti, mutta hän olisi ja halunnut jatkaa matkaansa. Uusille saarelaisille ei kuitenkaan voinut kääntää selkäänsä. Dostoi muisti vielä, että hänkin oli ollut hiukan järkyttynyt saavuttuaan. Mutta ei tietenkään noin järkyttynyt.

Saarelle kyllä tuli kummallisen usein hevosväkeä, niin hän oli kuullut, ja ilmeisesti se piti paikkansa. Oli kohtalon oikku, että hän oli joutunut tänne, vaikkei erityisemmin ihmisiä vihannut. Ihmistenvihaajillehan tämä oli oikea taivas, kuin eläkepaikka ilman ainuttakaan kaksijalkaista. Vaan ei sillä, eihän Dostoi tietenkään ketään kaivannut tai mitään muuta sellaista heikkoutta esittävää.

"Tämä laumajuttu toimii siis alueellisesti. Laumoilla on omat alueet, jossa jäsenet saavat vaeltaa vapaasti. Muiden alueille ei saa mennä. Lisäksi on yhteismaa, jolla kaikkien laumojen jäsenet saavat kulkea." Dostoi selitti huokaisten.
"Ymmärsitkö?" Hän vielä varmistaa.
wispie
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron