You're a soldier now.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Helmi 2014 21:05

[Bwhahahaa, katotaas mitä tulee xD. Ja Wohwu siis!]

Lucas

Ei saatana...
Päässä jyskyttää merimatkan jäljiltä. Vesi oli ihan pirun kylmää ja ei ihmekään, meressä uiskenteli jäälauttoja. Tässä kohti oli kuitenkin avointa, voisiko johtua siitä, että edessä näkyy vain kilometri tolkulla hiekkaa?
Mikä hiton aavikko tämäkin kuvittelee olevansa.

Nostan pääni maasta tarkastellakseni paremmin ympäristöä. Horisontissa näkyy sentään jonkinlaista metsää, onneksi. Sieltä ehkä voisi löytyäkin jotain.
Jotain? No olipa epämääräistä. Ruokaa, vettä, ihmisiä, mitä vain. Haluaisinpa kyllä vain tietää, kuka asuu tällaisen erämaan lähistöllä. Toisaalta jos paikka on suuri, niin ehkä tuolla joku olisi.
Sitä paitsi harjani kaipaa selvittämistä. Se on niin takuilla, että ehkäpä joku veisi minut lämpimään ja vähän harjailisi.
Pelkkä ajatus saa olon lämpimäksi. Vaikka olo on hutera, jaksan silti nousta ylös.
Yh, kylläpä hiekkaa onkin tarttunut joka paikkaan.

Lähden varovaisin askelin kävelemään eteenpäin.
Mielenkiintoista kyllä, en oikeastaan jaksa edes miettiä sen kummemmin, missä oikein olen. Tuskin Saksassa enkä varmasti Ranskassakaan. Ainoa asia, mitä haluan juuri nyt, on päästä johonkin lämpimään ja suojaisaan.
Aurinko on jo lähellä horisonttia. Ilta on jo todella pitkällä. Olisi ehkä kiiruhdettava, että ehdin ennen pimeän tuloa tuonne metsään.
Niinpä yritän kävellä reippaampaa, mutta jalat ovat toista mieltä. Tönköt askeleeni kuljettavat minua melko hitaaseen tahtiin eteenpäin.
Ikävää. No, ehkä kohta kaikki on paremmin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Helmi 2014 23:23

Sonya

Hetken Sonya oli vain pyörinyt kirjaimellisesti ympyrää ja yrittänyt saada taottua omaan päähänsä järkeä. Siltikin herkullinen ajatus siitä, että Code olisi rannalla ei suostunut poistumaan piirtokasvon mielestä. Hän halusi tavata orin todella polttavasti, kertoa tuolle hyvät uutiset ja sitten kulkea hiirakon matkassa minne tahansa. Arabialainen ei ollut edes varma miksi kaipasi oria niin kovin. Ehkä heidän yhteinen herkkähetki samaisella rannalla oli vain sumentanut hänen ajatuksiaan liiaksi.
Tummanruunikko tajusi vasta hetkeä myöhemmin, että oli valinnut suunnakseen rannan.
"Pahus," tamma tuhahti ja torui hetken ääneti itseään. Ei hänen ollut tarkoitus olla yhdellekään orille näin helppo saalis, mutta kuumat tunteet pitivät arabialaisen rennossa kävelyssä ja jo ennalta määrätyssä suunnassa. Sonya yritti lohdutella itseään ajatuksella ettei siinä ollut mitään väärää jos hän vain pikaisesti kävisi katsomassa odottiko ori häntä siellä. Tavallansa ajatus kuulosti hyvinkin kaukaa haetulta, mutta se ei saanut sukkajalkaista enää kääntymään ympäri tai pyörtämään ajatuksiaan.

Tamma päätti ottaa ravin alleen ihan vain verrytelläkseen jalkojaan. Hän oli nukkunut pitkälle päivään eikä ollut vielä kunnolla liikkunut oikein missään. Vauhti takertui oitis tamman korpinmustiin jouhiin repien niitä tanssin omaisesti joka suunnalle. Kauniin muodokas pää kohosi korkealle koko siron kaulan mitalla. Ah, miten tamma nauttikaan tunteesta ravata täysin vapaana. Toista se oli ollut vielä ihmisten aikaan. Pää oli pitänyt pysyä tiukasti linjassa tai ollut nuhteita. Kaikki keskittyminen oli käytettävä lehmien tarkkailuun, vaikka jatkuva ruskeiden lehmien tuijottelu oli saadakin Sonyan hulluksi, oli hän aina ollut luotettava.

Sonya ei ollut edes varma milloin aavikon hiekka vaihtui rannan pehmeämmäksi hiekaksi, mutta arabialaisen sydän jysähti kiivaaseen pamppailuun, kun tämä erotti etäämmällä hevosen ääriviivat. Oliko se Code!?
Hymy taipui todella suurena ja riemukkaana Sonyan huulille tämän painellessa nyt lennokkaassa laukassa hevosta kohden. Silkka jälleennäkemisen ilo sumensi tamman katseen siltä osin, että vasta lähemmäs päästyään tämä sai huomata ettei kyseessä ollutkaan hiirakko ori vaan täysin vieras ja suurehko musta ori.
Tamma seisahtui aloilleen, vain alta kolmen metrin päähän toisesta. "Si-sinä et ole Codebreaker.." tummanruunikko totesi lähinnä itselleen hieman hengästyneenä.
Wohweli
 

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Siuri » 19. Helmi 2014 21:43

Yritän palauttaa mieleeni tapahtumat, jotka johtivat siihen, että minä olin nyt täällä. Muistan vain hämärästi sen, kuinka jouduimme keskelle myrskyä ja pian kaikki olivatkin ympäri laivaa; toiset matkalla merelle ja toiset jäivät laivaan.
Näin jälkikäteen mietittynä täytyi olla todella tyhmä, kun hyppäsi keskelle aaltoilevaa merta. Sillä hetkellä kaikki tapahtui kuitenkin niin paniikinomaisesti, ettei rajaakaan.
Onneksi nyt kuitenkin kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Minä olen elossa ja varmasti löydän pian jonkun. Ehkä he vievät minut kotiin tai tarjoavat kotia täältä, ken tietää. Joka tapauksessa metsä odottaa ja löydän sielä varmasti jotain.

Havahdun vasta hetken päästä ajatuksistani, kun tajuan jonkun tulevan minua kohti - ja hän on vielä melko lähelläkin.
Käännän katseeni ääntä kohti ja huomaan hevosen. Mitä hittoa? Mitä täällä hevonen teki vapaana? Eikä sillä ollut edes varusteita päällä. Karannut?
Tamma hidastaa vauhtiaan tullessaan minun lähelleni ja pysähtyy sitten. Se on väriltään tumma ja sillä on muutamia valkeita merkkejä.
'Sinä et ole Codebreaker'. Mit..? No en ole, mutta sinä olet kaunis!
Väännän kasvoni hymyyn ja ryhdistäydyn, vaikka jalkoja särkeekin ihan saatanasti.
"En ole, nimeni on Lucas. Hauska tutustua neiti...?" sanon ja astun askeleen lähemmäksi tammaa. Jätän väliimme kuitenkin pienen välin ihan varmuuden vuoksi. Toinen näytti niin pieneltä ja niin hauraalta - mutta voi miten hyvältä! Kaunispiirteinen pää ja kroppa muutenkin timmissä kunnossa.

Vaikka tamma kuinka saa minut lumottua, minulla on silti muutakin mielessäni.
"Miksi noin kaunis tamma juoksentelee täällä niin yksin?" kysyn hymyillen ja ystävällisesti, mutta silti pieni flirtin maku sanoissani.
"Osaisitko kenties neuvoa, mistä löydän jonkun paikan, jossa yöpyä?" kysyn häneltä suoraan. Aurinko laskee laskemistaan, eikä minulla ole koko iltaa aikaa seistä täällä paleltuneena.
Vaikka toisaalta kyllähän tuollaista kuumaa nelijalkaista kehtaisi katsella pidempäänkin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Wohweli » 20. Helmi 2014 02:48

Pettymys oli Sonyalla suuri, hän oli todella toivonut, että olisi tämän ison mustan sijaan löytänyt Coden täältä. Ei kai sitä kuitenkaan auttanut valittaa vaan hyväksyä tämä pieni takaisku. Ainakin ori olisi autettava täältä muualle, johan Khimairakin ärtyisi jos Sonya sallisi kaikenmaailman orin renttujen ravailla pitkin poikin metsäponien aluetta.
Ori vaikuttaa toipuvan hyvin nopeasti Sonyan erehdyksestä ja esittäytyy varsin sutjakkaasti samalla arabialaisen omaa nimeä udellen.

"Se on Sonya," piirtokasvo esittäytyy eräällä tapaa Lucaksen lausetta jatkaen. Ori tuoksui melko vahvasti suolalta ja Sonya olisi voinut lyödä, vaikka vetoa, että musta oli vasta hetkittäin rantautunut. Tamma valmistautui kyselemään, mutta Lucas ehtii ensin. Varsin vikkelää ja niin ovat todella tuon sanatkin mitkä saavat Sonyan tuntemaan pientä kuumotusta poskillaan. Eipä hän ollutkaan edes huomannut miten komea herra hänellä edessään seisoi. Mistä ihmeestä näitä lihaksikkaita hurmureita otuksia oikein sateli? Hyvä ettei arabialainen kikattanut nytkin kuin pikku tyttö mennessään totaalisen sulaksi orin sanoista.
"Etsin erästä tuttua vain, mutta kerta hän ei ole täällä taidankin keskittyä kokonaan vain sinuun," tamma lausuu ja huomaa tahtomattaankin huultensa pyörtyvän hymyyn. Sonya saa ihan rauhoitella itseään ettei sanoisi liian paljon liian pian. Olisi osattava olla maltillinen, niin hän ei päästäisi tätä komistusta liian helposti karkaamaan.

"Tietysti osaan, tunne Caralian aika hyvin," Sonya sanahtaa reippaasti ja totaalisen valmis auttamaan herra vastarantautunutta, kun käytöstavatkin vaikuttivat hänellä olevan hallussa. Oikein vakuuttavaa.
"Sinä sen sijaan Lucas taisit vasta rantautua?" piirtokasvo tiesi kyllä jo vastauksen, mutta halusi kuulla orin puhetta vielä vähän enemmän.
Wohweli
 

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Siuri » 20. Helmi 2014 20:30

Sonya. Kauniilla tammalla kaunis nimi, mitäs muuta voisi odottaakaan. Kun hän sitten jatkaa puhumistaan keskittyen vain minuun, alan mittailla tätä huomaamattomasti päästä kavioiden kärkiin.
"Se kuulostaa mukavalta", totean kun saavutan katseellani tamman silmät. Tekisi mieli syödä tuo tamma, vähän rapsutella korvan takaa ja saada se valahtamaan syliini.

Tamma alkaa puhua Caraliasta. Paikan nimi, kenties? Tyhmäkin voisi sen tuosta asiayhteydestä päätellä. Hän esittää minulle myös kysymyksen. Taisi näkyä ulos päin hyvin, vai?
"Tulin vasta. Ja etsin nyt kuumeisesti jonkinlaista tallia tai jotain, että pääsisin edes yön ajaksi suojaan", sanon kierrellen sitä, että todellisuudessa palelee aika hitosti. En tärise, enkä tee oikein muutakaan elettä näyttääkseni sitä ulospäin, sillä kuka ori kehtaisi tuollaisen tamman edessä kertoa palelevansa. Joo-o, merivesi oli ehkä kylmää mutta kyllä minä sen kestän. Kestän kuulkaas ihan mitä vain!
"En muuten saanut vastausta siihen, miten sinä juoksentelet täällä rannalla itseksesi?" kysyn nyt ihan vain mielenkiinnosta. Voisin lyödä pääni pantiksi että hän on karannut ja lähtenyt omille teilleen, mutta toisaalta taas... Vaikka hän on ulkomuodoltaan siistin oloinen, voi hänen jaloissaan huomata jonkin verran kuraa ja likaa. Ja ei harjaakaan ole taidettu harjata vähään aikaan?
Onko hän ollut sitten pidemmänkin aikaa vapaana?
Mitä täällä tapahtuu...
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Helmi 2014 01:08

Lucaksen sanoista päätellen tuo piti ajatusta juuri niin mukavana kuin antoi ymmärtää. Se on väkisinkin saada Sonyan hymyilemään leveämmin, mutta tietoisesti tamma yritti hillitä itseään. Ei tässä nyt vielä sopisi heittäytyä liian helpoksi, johan siinä karisisi aivan kaikki uskottavuus.
Kun mustempi puhuu tallista jonka suojaan mielisi päästä, ei arabialainen voi olla naurahtamatta hyväntahtoisesti. Lucas ei tosiaan tainnut tietää minne oli juuri saapunut. Ei sillä, että piirtokasvo itsekään olisi sitä tiennyt ottaessaan ensi askeleet Caralian pehmeällä rantahiekalla.

"Tältä saarelta sinulle ei taida tallia löytyä," tamma aloittaa huvittuneeseen sävyyn. "Katsos, kun Caralia on kokonaan villihevosten saari. Täällä ei asu ihmisiä," ruskasilmä vie totuuden loppuu ja tarkkailee uteliaana orin reaktiota. Miten nyt sen suu vääntyisi? Kauhistuisiko toinen kenties ajatusta ja pakenisi samantien takaisin mereen? Sonya itse ei enää Caralian tarjoaman elämän jälkeen ollut osannut useinkaan kaivata tallin lämpöön. Välillä kauniisiin muistokuviin hiipi kuitenkin lämmin ajatus omistajasta jonka Sonya oli jättänyt taakseen. Hänen omistajansa oli ollut hyvä mies.

"Mutta jokin toinen suojaisampi paikka on varmasti järjestettävissä," tyttönen puhelee lupailevasti. Eihän Caralialla tosiaan ollut tarjota mukavia pilttuita, mutta kyllä sitä nopeasti tottui nukkumaan lähes missä tahansa. Orin mieliksi voisi Sonya jopa yrittää järjestää jonkin pehmeänalustan. Jos he suuntaisivat rantaa pitkin sademetsään olisi matka jo pian ohi. Sademetsän pystyi jo ihan täkemään taka-alalla.
"Yhtä ystävää vain etsin. Ei se ole niin tärkeää," Sonya sanahti päätään pudistellen ja hieman vähätellen. Niin. Tilanne oli jo todistanut, että Code ei täältä tänään löytyisi.
Wohweli
 

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Helmi 2014 18:08

Toinen jostain syystä naurahtaa, kun kysyn häneltä tallista. Korvani meinaavat painua luimuun, mutta saan juuri ja juuri tahdonvoimalla pidettyä ne ylhäällä. Ilmeeni kyllä saattaa viestiä lievää hämmennystä ja ärsyyntymistä. Mitä minä nyt muka sanoin?
Tamma kuitenkin jatkaa, mutta se ei minua helpota.
"Täh?" ehdin kysyä väliin, kunnes hän jatkaa. Ilmeeni alkaa hiljalleen muuttua takaisin uteliaaksi. Katson tammaa melko lasittuneesti ja yritän sisäistää samalla sen. Ei ihmisiä? Ei yhden yhtäkään?
Se tosin selittää sen, miksi tämä hevonen juoksentelee täällä vapaana. Onko täällä sitten muitankin? Villihevosten saari. Pakkohan täällä on olla!
Mutta... onko tällaista paikkaa edes olemassa?

Vilkaisen merelle. Ehkä korviini on tunkeutunut niin paljon merivettä, että ajatukseni ovat vielä vähän pimennossa. Jos vain kuvittelenkin kauniin tamman joka alkaa kertoa tällaisesta hevosten paikasta.. Äh, typerys, kyllä tämä vain totta on.
En tiedä, miten suhtautua. Enkö enää ikinä näe ihmisiä? Kulje väriloistossa kauniisti pukeutuneena? Saa aplodeja? Ihailuja? Syviä huokauksia: Voi kun tuo ori on niin komea?
Astun tahtomatta askeleen tammasta poispäin. Mitä täällä oikeasti tapahtuu?

Tamma vatsaa myös kysymyksiini. Suojaisa paikka - muttei tallia. Mikä olisi yhtä suojaisa? Metsä? Haistakaapa nyt paska, ei minua ole ihan metsässä luotu elämään.
Niin ja hän on näköjään etsimässä ystäväänsä. Kenties sitä, joksi minua luuli aluksi?
Äh, se ei nyt ole oleellista.
Olen vähän hukassa. Tai ihan jos rehellisiä ollaan niin vähän enemmänkin. En kuitenkaan haluaisi näyttää sitä ulospäin, mutta jos en pian sano jotain, niin olen seissyt aika pitkään hiljaa paikoillani.
"Tuota...", aloitan ja yritän koota itseni. No niin jätkä, aika ryhdistäytyä!
"Millaista täällä on asua? Tai siis.. Tottuuko täällä olemaan?" kysyn tammalta todella typeriä kysymyksiä. Enemmän minua tosin tympii se, että itseluottamukseni tuntuu katoavan kuin tuhka tuuleen. Uusi vieras paikka, josta en tiedä mitään. Ei ihmisiä, ei mitään tuttua ja turvallista.
Mutta toisaalta, jos täällä noin nättejä tammoja on, niin ehkä minä täällä viihtyisin.
Pieni hymy nousee kasvoilleni.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Huhti 2014 20:17

Sonya ei voinut olla pistämättä merkille sitä miten tyytymättömältä Lucas vaikutti saamaansa vastaukseen. Tämä näytti hetkessä muuttuneen oikeasti hieman ärsyyntyneeksi. Eikai se kuvitellut hänen valehtelevan? Arabi ei palturia suoltaisi se oli varma, täysin rehdein jaloin ja puhtain jauhoin tässä seistiin.
Piirtokasvo jäi vastauksien myötä katselemaan oria hieman varautuneena. Jos se tuosta nyt päättäisi pimahtaa ihan kokonaan ravaisi hän oitis loitommalle. Yhtäkään kipeää iskua hän ei kaviosta huolisi olisi sitten miten järkyttävää tahansa päätyä aivan vieraaseen paikkaan. Orin katseen kääntyessä merelle kulkeutui tamman oitis samaan suuntaan. Niin paljon ajatuksia ja muistoja kuin se herättikin oli merelle aina kaunista katsoa. Näkynä se oli niin ajaton, puhdas, vilpitön ja yksinkertaisesti kaunis.

Orilla tuntui olevan paljon sulateltavaa kuulemastaan eikä Sonya antanut sen häiritä. Miettikööt rauhassa miten jatkaisi tästä eteenpäin hänellä olisi kyllä aikaa odottaa päätöstään.
Aikaa todellakin olisi sillä Codebreaker tuskin ilmestyisi tälle rannalle enää ikinä. Miten hän olikaan antanut harmaan hurmata sillä tavalla, olisi se pitänyt tietää, että orit olivat kaikki pohjimmiltaan samanlaisia. Tietysti Sonya syytti tilanteesta myös itseään, hänhän oli melkein väkisin luikerrellut hiirakon syliin ja vaatinut tuon huomiota itselleen. Haluamansa hän oli saanut, mutta orin tarjoamat lupaukset, että tuo etsisi hänet vielä käsiinsä olivat perättömiä. Hetken tamma oli niihin uskonut, oikeasti luottanut orin sanoihin. Hän oli niin naivi.

Vierähti lyhyt tovi ennenkuin Lucas avasi suunsa epävarmalta kuulostavalla sanahduksella. Se kuitenkin ajoi tehtävänsä ja palautti tummanruunikon huomion sekä katseen takaisin tähän komistukseen. Rohkaisevaa hymyä tarjoten Sonya kehotti oria vain jatkamaan mikäli jokin painoi mieltä. Hän kyllä auttaisi parhaimpansa mukaan nyt, kun oli täällä. Ei hän edes harkinnut jättävänsä oria oman onnensa nojaan. Lucaksen kysymys sai tamman henkäisemään hiljaa ja valmistautumaan kertomaan sen kaiken miten hän itse koki asiat.
"Kyllä täällä kelpaa asua, Caralia on upea paikka kera vaihtelevan ympäristönsä. Tänne sopeutuu uskomattoman helposti. Paratiisiksikin voisi kutsua jos varjopuolet eivät puskisi aina välillä pinnalle," arabialainen kertoi puhtaalla äänellä ja loi aina välillä katsahduksen orin tummiin silmiin.
"Niillä varjopuolilla tarkoitan tulivuorta joka purkautui vain vähän aikaa sitten. Se ei tee niin kovin usein, onneksi. Lisäksi pääntauti riehui saarella holtittomana, mutta se on rohdon myötä saatu kuriin. Nyt Caraliassa on oikein ihanteellista asua. Laumatkin ovat hyvässä sovussa ja yhteiselo sujuu," tamma jatkoi loppuun ja huomasi katseensa vaeltaneen edes takaisin orin komeassa ulkomuodossa. Kuin Sonya ei olisi itse asiaa edes huomannut tämä nosti katseensa orin silmiin ja hymyili tälle pehmeästi. Hän halusi Lucaksen luottavan häneen ja mahdollisesti myös jäävän. Takaisin merelle meno voisi nimittäin olla kohtalokasta.
"Minusta sinulla kävi tuuri, että rantauduit tänne," Sonyan oli vielä lisättävä.
Wohweli
 

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Kesä 2014 13:44

Kuvankaunis tamma jatkaa kertomistaan tästä ihme paikasta. Niin, no, riippuu varmaan ihan täysin, keneltä kysyy. Varmasti täällä jonkun mielestä on ihan hyvä olla mutta minusta tuntuu vaan ihan hiton typerältä juoksennella vapaana. Eihän siinä ole mitään järkeä! Haluan takaisin ihmisten keskuuteen.
Käännyn katsomaan merta, vaikka tamma puhuukin. Meri näyttää niin hirvittävän suurelta, eikä lähimaillakaan näy muita saaria tai mantereita.
Meille luvattiin mainetta ja hienompia esityksiä! Meitä koulutettiin monta vuotta ja kaikki tämä ihan turhaan! Minua ihailtiin muiden keskuudessa ja muut hevoset lähinnä jumaloivat minua. Katsokaa nyt, upea liehuva harja ja kiiltävä karva! ..joka on täysin hiekassa.
"Ei hitto! Nyt oikeasti!" huudahdan kun tajuan oikeasti, kuinka sotkuinen olen. Minulla ei ole mitään hajua, mistä tamma on minulle viimeisen kahden minuutin aikana puhunut, mutta viimeiset sanat taisivat olla, että olin onnekas rantautuessani tänne.
"No sepäs kiva", sanon melko tympeästi.

En tiedä, kumpi on juuri nyt voimakkaammin esillä; se, että edessäni on kaunis tamma jonka pää pitäisi saada pyörälle vai se, että olen niin saatanan likainen ja kurainen ja kaikkea. Vuohiskarvani ovat aivan täynnä hiekkaa ja yäääk.
Päädyn kuitekin katsomaan tammaa ja huokaisen muka-pahoittelevasti.
"Anteeksi. On vain vielä vähän sekava olo. Kaikki täällä on niin kovin uutta", sanon ja katson tammaa pilke silmäkulmassa.
"Osaisitkohan sinä viedä minut johonkin hyvään paikkaan yöksi? Siitä olisi minulle suuri apu", kysyn tammalta viattomasti. Kyllä minulle kelpaisi tuollainen lutunen unikaveri myös - ja tuskinpa tammalla olisi mitään sitä vastaankaan.
"Tuonne?" kysyn osoittaen turvallani kohti metsää, josta tämä tamma oli aiemmin puhunut.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: You're a soldier now.

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Kesä 2014 22:22

Tamma jatkoi orille puhelua vielä senkin jälkeen, kun tuo oli kääntänyt katseensa merelle päin. Kai se kuunteli, kun vaikutti ainakin joltain osaa ihan kiinnostuneelta. Orissa oli kuitenkin puolensa jotka eivät kai tahtoneet kuulua tänne ollenkaan.
Sonya säpsähti melkolailla toisen huudahdusta ja käänsi korviaankin hieman taakse. Mikäs sille nyt oli tullut? Tummanruunikko ei mahtanut mitään itselleen tai oikeastaan sille, ettei tuntenut enää oloaan kovin hyväksi Lucaksen seurassa. Tässä oli vain jotain sellaista mikä sai hänet varautuneeksi. Toisen tympeä sanahdus sai Sonyan vain huokaisemaan. Ilmeisesti kaikki komealla ulkonäöllä siunatut eivät osanneet olla mukavia.

Sonya seisoo hiljaisuuden vallitessa ja miettii pitäisikö Lucas jättää suosiolla rauhaa, kenties kehottaa upottamaan päänsä hetkeksi viilentävään meriveteen. Ori ei ajatellut järin selkeästi ja sen tamma kyllä aisti.
Tämän pahoittelut kuitenkin yllättävät. Saavat jopa piirtokasvoisen ymmärtämään toista paremmin. Oli hän itsekin ollut hieman ymmällään rantauduttuaan Caraliaan. Dura oli kuitenkin silloin vakuuttanut saaren paratiisiksi ja sen jos minkä Sonya oli niellyt mukisematta, eikä hän oikeastaan edes katunut sitä. Caralia oli hyvä paikka elää, sen puolesta tamma puhuisi aina.
"Ei se mitään, ymmärrän hyvin," täysiverinen saa sanottua päällään keveän hyväksynnän nyökäten.

Vihdoin ori näyttää edes yrittävänsä sietää tilannetta ja kysyykin Sonyalta palvelusta mikä virittää hymyn uudelleen ruskeaturpaisen huulille.
"Tietysti, teen sen mielelläni," Sonya lausahtaa pehmeästi ja kääntyy hieman voidakseen lähteä saattamaan oria metsikköä kohden. Kyllä hän katsoisi, että Lucas pääsee saarella alkuun.
"Tähän suuntaan," tamma jatkaa ja lähtee sitten kevein käyntiaskelin etenemään suorintatietä metsää kohden. Siellä he voisivat yöpyä ilman hätää.
Wohweli
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron