Vierailla mailla

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sasu » 26. Marras 2010 22:24

[Sever ja Razum tähän suuntaan! ^^]

Gamette

Mereltä puhaltaa talvinen tuuli, joka nostattaa tummansiniselle ulapalle vaahtopäitä. Koska päivä on aurinkoinen, on se myös kylmä, mutta meri ei ole talvisen teräksenharmaa. Muutama uskalias lokki kaartelee taivaalla, mutta paljon muuta elämää ei näy. Hengitykseni kohoaa höyrynä ilmaan, kun astelen rivakasti pitkin rantaviivaa. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta mennä mereen, vesirajassakin on jo ohutta riitettä kertomassa siitä, että kesä ja kohta syksykin ovat olleita ja menneitä. Halusin pitkästä aikaa kokea vuodenajat kunnolla, ja siksi olen väliaikaisesti poistunut sademetsästä. Koska olen viettänyt niin kauan sellaisessa kuumassa ja kosteassa ympäristössä, on minun nyt käveltävä ripeästi ennemminkin lämmittääkseni itseäni, kuin kiireen takia. Tuuli käyttäytyy oikukkaasti, ja juuri kun luulen sen lakanneen, uusi puuska saa minut ottamaan sivuaskeleen. Puhallan ilmaa sieraimistani ja suoristan kurssini, vajoten jälleen ajatuksiini. On laskuveden aika, eikä kukaan ole kävellyt tällä hiekkakaistaleella veden vetäydyttyä pois. Niinpä minun ei tarvitse pelätä ainakaan ihan heti kompastuvani mihinkään epätasaisuuksiin. Mietteeni siis vaeltelevat vapaasti, vaikka voisi olla parempi yrittää hieman hillitä niitä. Kaikki ajatukseni kun eivät suinkaan ole mieluisia, vaikka ihan viimeaikoina ei mitään surkeaa mielialaa aiheuttavaa olekaan tapahtunut.

Äkkiä saan jotain, johon kiinnittää huomioni. Jollain selittämättömällä tavalla olen varma, että jossakin lähistöllä on hevonen. Ehkäpä tuuli on tuonut siitä minulle jonkilaisen vihjeen, sillä ainakaan heti en näe liikettä vaikka pysähdynkin ja kohotan päätäni ylöspäin. Niinpä päädyn hirnahtamaan kokeilevasti, josko vaikka saisin keskusteluseuraa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sever » 26. Marras 2010 22:47

REZKIJ A RAZUM

Aika. Kauanko sitä oli mennyt? Kauan, vähän... Sitä ei tiedetty. Tiedettiin vain että aamuauringon sarastaessa päivä oli noussut ja laskenut taas kuun kivutessa sijastaan taivaalle uskollisten lakeijoidensa, tähtien, kanssa. Oikeastaan koskaan Trubaduuri ei ollut ollut niin eksyksissä ajan kanssa. Tai no, ei se muistanut. Se oli jonkin aikaa oleskellut rannan läheisyydessä, peläten kaikkea uutta, kaivaten menneisyyttään josta sillä ei ollut kuin muutamia harmaita muistikuvia. Se tunsi myös nielevät lieskat, jotka kärvensivät sen sisuksia aina unissa, vaikka karvapeite ja koko ori kokonaisuudessan olivat täysin säilyneitä. Razum ei tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta se oli kehitellyt niistä tarinaa, kertoillut sitä tuulelle, kertoillut sitä linnuille ja kiville. Se ei ollut kaunis tarina, eikä sillä ollut vielä loppua... Jostakin syystä Trubaduuri ei halunnut päättää sitä tarinaa, koska aina kun sitä jatkoi, niin tuntui kuinka se olisi vasta alkanut. Elämä oli jotakuinkin ihmeellinen asia, niin olivat myös tarinat ja Razum eli tarinoidensa avulla. Ne olivat sen menneisyys, nykyisyys ja kaiken toivon mukaan myös tulevaisuus.

Kylmäksi oli vain tuuli käynyt. Se ei ollut enää lempeää, se oli karua ja viileää ja se puhalsi jopa Razumin hieman paksummaksi kasvaneen karvan lävitse. Oriin heleän siniset silmät katselivat tutuksi tullutta maisemaa, kunnes se yritti jälleen piiloutua jonnekin kivien ja puiden taakse. Oliko joku tulossa, siitä se ei ollut varma. Razum oli huomannut olevansa oudon varovainen, mitä se ei yleensä ollut. Niinpä se nytkin mieluummin odotti, odotti ja odotti kunnes. Joku hirnahti. Toisen lämmin ääni sai Trubaduurin korvat nousemaan pystyyn. Pitäisikö sen? Ehkä tarinan oli aika jatkua ja Razumin vihdoin astua piilostaan, sillä paikka ei näemmä ollutkaan autio. Tosin, mikä ori oli siitä mitään sanomaan kun oli piileskellyt vain ja ainoastaan rannan tuntumassa.

Niinpä, pienen mietintähetken jälkeen se otti ensimmäisen askeleensa, sitten toisen ja kolmannenkin. Nyt se näyttäytyi ensimmäisen kerran jollekin samankaltaiselle olennolle. Razum hörähti tavalliseen tapaansa. Toinen ei vaikuttanut uhkaavalta, ei ollenkaan. Niinpä Razum uskaltautui askeltamaan vielä vähän lähemmäs, jääden kuitenkin turvallisen välimatkan päähän toisesta.
"Hei", Trubaduuri aloitti, jouhien heiluessa tuulen mukana ja silmien katsoessa suoraan toiseen, "olen eksynyt, enkä tiedä missä olen. En kykene muistamaan mitään."
Ori jatkoi vielä, katsoen nyt hetken aikaa sivummalle, kohottaen kuitenkin katseensa pian vaaleaan tammaan.
"Voitko sinä auttaa minua ja kertoa mikä paikka tämä on?"
Se oli ensimmäinen pyyntö, Razum toivoi toisen voivan auttaa sitä.


[Hii, sainpas jo kyhättyä vastauksenkin 8D.]
Sever
 

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sasu » 27. Marras 2010 23:31

Ah, tuollahan hän on! Tämä mysteerihevonen osoittautuu minua pienemmäksi oriksi, jonka väritystä en muista ennen nähneeni. Hymyilen iloisesti tulijalle, kun tämä ilmeisesti hieman varuillaan askeltaa minua kohti. Kun ori pysähtyy, en kuro välimatkaa umpeen vaan seison rauhassa paikoillani. Hän käykin suoraan asiaan: tervehtii ja kertoo jotain, mikä saa korvani kääntymään kysyvästi. Hänkö on menettänyt muistinsa? Voi hyvänen aika sentään, mahtaa ori olla hukassa. Eksyksissä, vailla muistikuvia siitä miten on tänne päätynyt. Kun hän pyytää apuani, nyökkään ja reipas hymy nousee takaisin huulilleni.
"Tottakai voin auttaa sinua", totean avuliaasti, ja hetkessä unohdan kylmän tuulen ja kimppuun hiipivän talven.
"Jos haluat tietoja tästä paikasta, olet osunut kertakaikkiaan oikean henkilön luokse. Minun nimeni on Gamette, ja olen oleskellut täällä jo pidempään", selvennän toiselle.
"Ilmeisesti et siis tiedä mitään Caraliasta?" varmistan vielä sinisilmäiseltä ennen kuin aloitan varsinaisesti vastaamaan hänen kysymykseensä.
"Olemme siis Caralian maaperällä, joka on suuri saari. Täällä ei asu yhtäkään ihmistä, vaan Caralian on kansoittanut suuri määrä villihevosia. Moni saapuu tänne mereltä, kuka minkäkin menneisyyden kanssa, eikä kukaan taida tietää koska ensimmäiset hevoset rantautuivat tänne, tai miksi ihmiset eivät ole jo valloittaneet paikkaa", selitän ihan ensimmäiseksi hieman saaresta itsestään. Koska näillä tiedoilla ei pitkälle pötkitä, jatkan selostustani, vaikka vastaukseni onkin vähän kysymystä laajempi.
"Hevoset ovat jakautuneet täällä kuuteen laumaan, ja laumattomiakin on kourallinen. Jokainen lauma vaeltaa erityisesti heille osoitetulla alueella, ja valitettavasti ainakin toistaiseksi rajat muiden laumojen jäseniltä on suljettu. Uusia laumalaisia otetaan kuitenkin vastaan, ja laumaan liittyminen on jopa suositeltavaa. Nyt olemme metsäponien alueeseen kuuluvalla rantakaistaleella. Jokaisen lauman asuinsijat sisältävät hieman erilaisia elinympäristöjä, täältä löytyy kaikkea jäätiköstä sademetsään, missä kukakin tykkää asua", kerron toiselle jopa melko tiivistetysti kaikki pääkohdat laumoista, ja vaikenen sitten hetkeksi.

Suuri tietomäärä näin yllättäen on usein melko hämmentävää, joten hetkisen annan orin vain sulatella sanojani.
"Tietenkään sinun ei tarvitse tätä kaikkea muistaa heti, sillä ehdit kyllä oppimaan tarvittavat asiat ajan myötä. Saarelta kun on hyvin hankalaa päästä pois, sillä merivirrat ovat suotuisia lähinnä saarelle saapuville, ja tänne osuu oikeastaan vain sattumalta ja hyvällä tuurilla", totean ja yritän sitten taas olla hiljaa, sillä olin taas livennyt selittämään vaikka olin muuta aikonutkin.
"Anteeksi jos hämmennän kertomalla näin paljon kaikkea yhteen menoon, varmaan olen unohtanutkin jotain olennaista. Kysy vain lisää, jos mielesi tekee, sillä minulla ei ole kiire mihinkään. En osaa enää ajatella, mitkä eivät ole niin itsestäänselvyyksiä kaikille", naurahdan. Meinaan ensin sanoa 'itsestäänselvyyksiä uusille saarelaisille', mutta enhän minä varsinaisesti tiedä, kuinka kauan hän on täällä ollut. Se, ettei ori tiedä Caraliasta mitään, antaa syynsä omanlaisiinsa johtopäätöksiin, mutta toisaalta kai muistinsamenettänyt voi unohtaa kertakaikkiaan kaiken. Minulla kun ei ole asiasta pahemmin omahkohtaisia kokemuksia.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sever » 29. Marras 2010 14:45

REZKIJ A RAZUM

Razum ei voinut muuta kuin katsoa toista, hivenen apua pyytävä katse silmissään. Se ei ollut tuiki tavallinen toisen ilme ja nyt siihen liittyikin ihmeellisen paljon epävarmuutta. Nyt oli se kovapäisyys tiessään, ainakin joltakin osin. Trubaduuri oli ihan ymmällään, mutta kuunteli siltikin enemmän kuin kiinnostuneena toisen selostusta. Ori pudisti hennosti päätään, kun vaalea kysyi häneltä, että tiesikö hän mitään Caraliasta. Caralia... Ei, hän ei ollut ikinä kuullutkaan. Tai hän ei oikein muistanut mitä oli kuullut ja mitä ei. Ehkä Caralia oli esiintynyt joissakin tarinoissa? Ei, ehkä se oli joku toisen niminen sekin. Razum ei muistanut mitään menneisyydestään, paitsi nielevät lieskat ja inhottavan käryn hajun sekä tarinat, joita hänelle oli ilmeisesti kerrottu joskus. Tai kuinkas muuten.

Kaikki tuntuu menevän ohi korvien, mutta ei kuitenkaan. Paikkahan oli täydellinen. Ei ihmisiä, ei muuta kuin hevosia. Siniset silmät tuijottivat yhäkin Gametteksi itsensä esitellyttä tammaa ja pieni hymy nousi pitkästä aikaa Razumin kasvoille. Pieni hiljaisuus oli väliin ihan hyvästä ja ori yrittikin siinä vaiheessa pähkäillä sanoja oikein toden teolla. Tämähän tuntui ihan tarinalta....
Gametten jatkaessa puhettaan, Razumin korvat kääntyivät taas eteenpäin. Ori nyökkäsi toisen lopettaessa ja katseli hetkeksi merelle. Siitä oli oikeastaan tullut tänä aikana ystävä. Trubaduuri muisti heränneensä meren rannalta, märkänä ja kylmissään ja oli muistanut vain tulen ja savun sekä muiden hevosten huudot. Ori oli luullut kuolleen, mutta sitten kun päänsärky ja muiden paikkojen jomotus iskeytyi mieleen niin käännähdys oli äärimmäinen. Ehkä hän oli joutunut itse helvettiin tai jonnekin samantapaiseen. Mieli oli ollut sekainen, mutta nyt se alkoi olla jo ihan fiksulla tasolla taas. Ori pystyi olemaan hätkähtelemättä ja elämään jokseenkin normaalisti. Olihan hän laihtunut melkoisesti, mutta saanut jo nytkin tuona aikana kilojaan takaisin. Pieni pyöreä poninvatsa alkoi pikkuhiljaa palautumaan, elämä jokseenkin sujumaan ja nyt ei joutunut enää olemaan tiedottomana.

"Tämä on vähän....outoa, mutta ehkä totun ajatukseen", pieni, kylmä tuulenvire sai Razumin hetkeksi sulkemaan silmänsä. Samalla mielikuvitus alkoi taas synnyttää pientä kerronnan tapaista tästäkin hetkestä. Kaikki oli kääntynyt ihan mullinmallin, mutta toisaalta taas se oli ehkä uusi ja avartava kokemus Razumille itselleen. Mitä kaikkia tarinoita tämäkin paikka pitäisi sisällään? Kaikki erilaiset hevoset ja olennot, kaikki myytit ja tarut. Niitä ihan varmasti olisi, sillä mikä tahansa kansa keräsi ympärilleen taruja, tarinoita, myyttejä. Ne kulkivat sukupolvelta toiselle, saattoivat ajan myötä muuttuakin.
"Eh, voisinko minäkin siis liittyä johonkin laumaan? Minkälaisia ovat metsäponit? Kuulutko sinä heihin?" Razum kyseli sitten muutaman kysymyksen, pähkäiltyään ensin hieman. Sinisten silmien katse siirrettiin jälleen vaaleaan tammaan, katseen ollessa nyt jo hieman positiivisemman oloinen. Ehkäpä se tästä vielä hyväksi muuttuisi!
"Tai siis ajattelin... että mihin laumaan minä sitten voisin liittyä, kun en tiedä mistään mitään vielä", ori jatkoi ja hymähti nopeasti, lähinnä omalle tietämättömyydelleen. Vaikkakin, eihän kukaan voinut olettaa hänen tietävän mitään, jos hän on vasta jokin aika sitten saapunut koko saarelle. Razum ei vaan itse pitänyt itsestään ja omasta tietämättömyydestään, siinä kaikki.
Sever
 

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sasu » 06. Joulu 2010 13:25

Toinen suupieleni nousee ystävälliseen hymyyn.
"Varmasti", naurahdan orin sanoihin outoudesta. Eipä kai se ole mikään ihmekään. Mutta kuten hänkin sanoo, kyllä tähän tottuu. Kohta ori kysyykin kysymyksen, jota osasin jo odottaa. Samassa tajuan, etten ole edes esittäytynyt, ja kun vielä mietin mitä vastaisin, ehtii toinen jatkamaan.
"Laumoja on siis kuusi - vuoristoponit, metsäponit, aavikkohevoset, lumihevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset. Älä huolestu, vaikket muistaisikaan kaikkia laumojen nimiä heti", sanon rauhallisesti ja luon toiseen vielä tarkan silmäyksen.
"Laumaan liittyminen on hyvin suositeltavaa. Minusta tuntuu, että oikeastaan ainoa lauma, johon sopisit, on metsäponit", tuumin ääneen. En ole ihan varma asiasta, mutta hän taitaa olla liian suuri vuoristoponiksi, tai ainakin ihan äärirajoilla.
"No, joka tapauksessa, sinulla kävi tuuri", ilmoitan ja ilmeeni muuttuu miettivästä aurinkoiseksi.
"Minä olen Gamette, ja johdan metsäponeja", selitän toiselle.
"Et tainnutkaan sanoa nimeäsi?" totean kysyvään sävyyn, mutta hymyilen sitten ja jatkan melkein saman tien.
"Minä voin siis ottaa sinut metsäponeihin, ja ainakin ulkoisesti vaikutat hyvinkin sopivalta joukkoomme. Alueemme koostuu enimmäkseen sademetsästä, mutta rajojemme sisällä on myös havumetsää, aavikkoa ja tasankoa. Sääntöjä ei ole paljoa, mutta niiden rikkomisesta kyllä rangaistaan", selitän toiselle joitakin perusasioita.

Meri kohisee ihan vieressämme, joten minun on puhuttava hieman tavallista kovemmalla äänellä, jotta ori varmasti kuulisi ääneni. En anna sen haitata itseäni, vaan jatkan selittämistä nyt kun kerran aloitinkin.
"Oikeastaan ainoa perustavanlaatuinen sääntö on se, että oman lauman rajoja ei ylitetä. Tietysti järkeään saa ja pitää käyttää - kaikki mikä ei ole kiellettyä ei suinkaan ole sallittua ja niin edelleen", totean toiselle ja pidän minimaalisen tauon.
"Saaren lähihistoria on melko epävakaa. Täällä on ollut vallassa niin mafia kuin kapinallisjärjestökin, mutta nyt tilanne on pikkuhiljaa paranemassa. Silti kaikki on edelleen melko veitsenterällä, joten rajat pysyvät toistaiseksi kiinni. Tietenkin tahdomme kaikin keinoin säilyttää rauhan caralialaisten keskuudessa, mutta se vaatii kaikkien yhteistyötä. Siksi piittaamattomuus rajoista on rangaistava teko, ja pahimmillaan tuloksena on laumasta erottaminen. Laumattomat, joita on vain kourallinen, elävät saarella sijaitsevan tulivuoren, Hoeron, kupeessa pienehköllä ja karulla alueella", kerron sinisilmäiselle, ja kasvoni ovat vakavoituneet.
"Riippumatta siitä liitytkö laumaan vai et, rajasäännöt ovat voimassa. Laumaan kuuluvilla on kuitenkin jossain määrin paremmat ja turvallisemmat olot, joten siksi laumattomuus ei ole suositeltavaa. Tahdotko siis liittyä metsäponeihin, ja sitoutua noudattamaan yhteisiä sääntöjä?" kysyn orilta, mutta nyt äänensävyni pehmentää muutoin melko virallisia sanoja hieman, samoin kuin jälleen huulilleni hiipinyt hymynkare.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sever » 08. Joulu 2010 16:04

REZKIJ A RAZUM

Razum kuunteli toisen puhetta. Kuusi laumaa siis, jotka kyllä aika helposti luultavasti pinttyisivät Razumin mieleen ja hyvään muistiin. Vai että metsäponeihin? Oriin pää oli täynnä tietoa ja kun tamma esitteli itsensä ja totesi olevansa metsäponien johtaja niin Razumin silmiin syttyi pieni, hieman suurempi kunnioituksen tuntu. Ei hän ketään sinänsä ollut (kai) tottunut kumartelemaan, mutta silti johtajuus oli sangen kunnioitettava titteli. Trubaduurilta kysyttiin nimeäkin, mutta ihan vielä ei ori kerennyt vastata, kun toinen jo ehdotti hänelle, että hopeanmusta voisi liittyä metsäponeihin.
"Olen Rezkij a Razum", ori sitten esitteli itsensä ja hymyili. Hän ei vastannut mitään vielä metsäponeihin liittymisestä, vaan jatkoi kuunteluaan kun Gameteksi itsensä esitellyt alkoi puhumaan jälleen.

Mielenkiintoista. Razumin mielikuvitus lähti heti jylläämään ja ori jo päättikin että ottaisi enemmän selvää saaren historiasta ja laumoista. Voi minkälaisia tarinoita tämä saari saattoikaan pitää sisällään? Täydellistä. Caralia.. Oliko kohtalo johdattanut hänet ihan tietoisesti tuolle saarelle vai oliko se vain silkkaa sattumaa? Siihen Razum tuskin tuli ikinä saamaan vastausta, mutta olihan tuollaista kysymystä toki mukava aina välillä pohtia. Ehkä saari ei ollutkaan niin huono asia ja uusi elämä saisi alkaa ihan kunnolla täällä.

Ori vaihtoi oikealta takajalalta painoa oikealle ja hymyili sitten jälleen vaalealle tammalle.
"... kyllä minä voisin liittyä metsäponeihin, siitä nyt tuskin on minulle mitään haittaakaan kun en muistakaan mitään", hopeanmusta naurahti nopeasti, "ja ehkä lauman avulla pääsen paremmin uuteen alkuun. On ollut melkoisen hämmentävää kun on vain lojunut meren rannalla joitakin aikoja ja vältellyt kontakteja. Joten suorana vastauksena laumaan liittymiskysymykseen: kyllä, haluaisin liittyä." Razum selitti ja hymyili sitten jälleen. Tulisiko hän siis olemaan metsäponi? Vielä olisi säännöissä opettelemista, mutta tuskinpa sekään tulisi olemaan ongelma.

"Ja mitä tulee sääntöihin, niin kyllä pyrin noudattamaan niitä ja kertomasi tieto ei liene turhaa, sillä pääsee jo mukavasti alkuun. Olipa kyllä melkoinen sattuma, että satuin törmäämään sinuun, tai oikeammin sinä satuit törmäämään minuun. Enpä juuri muuten tietäisi että mitä tehdä, kun kaikki on uutta ja outoa, eikä menneestä ole tiedon jyvääkään", Trubaduuri selitti vielä ja siirsi sitten katseensa hetkeksi merelle. Hän voisi vihdoin jättää tämän tutuksi tulleen maiseman taakseen ja aloittaa uuden elämän - metsäponina.
Sever
 

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sasu » 10. Joulu 2010 23:25

Kun annan orille puheideni välissä suunvuoron, sanoo tämä nimensä.
"Hauska tutustua", lausahdan ja olen satavarma siitä, että unohdan hänen nimensä muutamassa minuutissa. Noloa, mutta väistämätöntä. Jos oikein kovasti yritän, voin ehkä muistaa sen jopa tapaamisemme loppuun. Se olisi minunkin kannaltani suotavaa, sillä en tahtoisi antaa nyt ihan lahopäistä vaikutelmaa itsestäni. Hymyilen pienemmälle ystävällisesti ja peitän siten sekvat mietteeni. Keskittymiskykyni on ollut viimeaikoina hiukan heikoissa kantimissa, mutta onneksi asiat alkavat pikkuhiljaa olla selviä. Juuri nyt minulla on ainakin jokin punainen lanka josta pidellä kiinni.

Hymyilen kertakaikkisen aurinkoisesti, kun... kun... Rez... kij a... Raz..um kertoo halustaan liittyä metsäponeihin. Hän saa minulta myötätuntoisen katseen, sillä ei vaikuta siltä että hänen ensimmäiset päivänsä täällä olisivat olleet kovin mukavia. Kun ori hymyilee minulle, nyökkään tyytyväisenä.
"Sehän on kertakaikkisen hienoa. Meillä on nyt siis yksi uusi jäsen", totean iloisesti, ja kallistan päätäni hieman kuunnellessani tarkkaavaisesti mitä hopeanmustalla on vielä kerrottavana.
"Uskon sanoihisi", lausahdan viitaten siihen mitä toinen totesi säännöistä.
"Caralia on siitä mielenkiintoinen saari, ettei koskaan tiedä kenet seuraavaksi kohtaa. Parasta tottua yllättäviin tapaamisiin", naurahdan hyväntahtoisesti orille.
"Äläkä huoli, moni muukin on hieman hukassa päädyttyään aivan yhtäkkiä Caraliaan. Kyllä sinä vielä opit", rohkaisen häntä silmät tuikkien. Huomaan orin katsovan merelle, ja vilkaisen itsekin vesirajaan.
"Haluat varmasti lähteä tutkimaan saarta. Mutta jos sinulle tulee jotain kysyttävää, ongelmia tai jotain muuta, voit aina halutessasi etsiä minut niin yritän auttaa parhaani mukaan", lupaan hopeanmustalle vielä. En hetkeäkään epäile, etteikö hän pärjäisi täällä. Ainakin ori tietäisi, ettei hänen tarvitse enää olla hukassa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sever » 12. Joulu 2010 20:39

REZKIJ A RAZUM

"Hauska tutustua kuin myös! Ja minua voi kutsua ihan miksi lystää, Razumina itseni ehkä parhaiten tunnen", ori totesi hymyillen. Hopeanmusta nyökkäsi toiselle, silmiin palaten jo tietynlainen iloisuus kaiken tuon ankeuden keskelle, mitä hän oli kokenut tajutessaan olevansa toisella saarella ja menneisyys vain pirstaloituna muistona mielessä. Poni oli kuitenkin nyt melko onnellinen ja hyvillään siitä, että oli ehkä löytänyt paikkansa tällä saarella. Ainakin näin aluksi. Metsäponien laumaan kuuluminen takaisi sentään jotakin, vaikkakin Razum oli varma, että tämän saaren eri hevosilla ja laumoilla oli kätköissään tarinoita, jotka hänen korvansa soisivat ennemmin tai myöhemmin kuulla. Mutta ehkäpä hän nyt ensimmäiseksi kiertäisi sentään metsäponien alueet lävitse, jotta edes jokin paikka alkaisi tuntua kodilta.

"Se on vain hienoa, kun voin tutustua erilaisiin persooniin, joilla kaikilla on eri tarinat kerrottavanaan", tarinoitsija totesi hymyssä suin ja katseli taas merelle. Hän todellakin halusi lähteä tutkimaan saarta, vaikkakin meren hyvästely teki kipeää. Vedestä oli tullut yksi hänen voimanlähteistään tänä ajanjaksona, jona hän oli rannalla viipynyt. Oli hienoa tietää kuuluvansa nyt johonkin. Gametten kertoma tieto ei menisi hukkaan ja Razum koittaisi olla hyvä metsäponilainen, vaikkei voinutkaan vannoa ihan kaikkea. Pääpointtina nyt kuitenkin oli se, ettei hän joutuisi olemaan enää yksin ja hyljättynä.
"Oli hienoa tavata teidät! Ja toivon mukaan tapaamme vielä, sillä luulen että teilläkin olisi joitain hienoja tarinoita kerrottavana, mutta ehkä nyt ei ole niiden aika", Trubaduuri totesi hymyillen ja kääntyi jo hieman lähteäkseen, "jos suonette, niin lähden tästä hyvästelemään meren ja sitten tutkimaan, josko löytäisin jotakin ravinteikkaampaa syötävää kuin puunjuuret ja kitukasvuinen ruoho."
Pieni naurahdus kuului oriin suusta ja tämä loi vielä viimeisen katsahduksen johtajattareen, jota vihdoin tajusi teititellä kunnioittavasti.
"Hyvästelen teidät toistaiseksi, mutta olen melko varma että tulen jossakin elämäni vaiheessa tapaamaan teidät uudelleen. Vähintään sitten, jos en löydä ketään, keneltä kysyä neuvoa", ori vielä lausahti, omalla, hivenen tarinamaisella tyylillään. Sitten se nyökkäsi vielä lopuksi, kunnes nosti pienen ravin ja lähti taivaltamaan eteenpäin. Tällä saarella olisi hänelle ehkä paljon annettavaa, Razum oli varma siitä.

Ja Razum poistunee.

[[ Kiitän pelistä ja Razumin laumajäsenyydestä! Hän koittaa olla fiksu metsäponilainen 8D ]]
Sever
 

Re: Vierailla mailla

ViestiKirjoittaja Sasu » 18. Joulu 2010 23:26

Razumin valoisa asenne maailmaa kohtaan saa minut hymyilemään aivan huomaamattani. Tunnen itseni hänen rinnallaan vanhaksi kuin taivas, mutta olen sitli iloinen että törmäsin tähän. Ori vaikuttaa avoimelta persoonalta, ja uskon että hän tulee nauttimaan elämästään Caraliassa. Innokas hän ainakin on, valmis lähtemään ilmeisesti kohti saaren sisäosia. Minulla ei ole mitään syytä pidätellä Razumia, joten nyökkään orille hymyillen tämän hyvästellessä.
"Oli ilo tavata. Pidä itsestäsi huolta", kehotan naurahtaen ja taivutan niskaani vielä hyvästiksi. Kun ori lähtee luotani, käännän mietteliään katseeni merelle. Tarinoita kerrottavanani... näinköhän? Uskon että monella on paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin minulla, Razum joutuu ehkä pettymään jos tapaamme uudestaan. Mutta toisaalta, sitähän ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, mitä aika tuo tullessaan. Ehkä minulla onkin jotain kerrottavanani jos, ja toivottavasti kun tiemme jälleen kulkevat ristiin. Hymähdän ja riistän katseeni irti merestä. Mitäpä minäkään täällä enää seison talvisen tuulen riepoteltavana. Käännyn niin, että tuuli puhaltaa suoraan takaani, ja lähden kulkemaan kohti sisämaata rennossa ravissa. Äskettäin kohtaamani ori on kadonnut näkyvistäni jo ajat sitten, mutta siitä huolimatta suuntaan eri suuntaan kuin hän. Jo lyhyt kohtaaminen riitti väsyttämään minut ja kylmä tuuli käy luihin ja ytimiin. Askeleeni kuljettavat minua kohti sademetsää, jälleen kerran. Siellä voisin levätä väsymykseni pois, ja pidettyäni taukoa hevosten näkemisestä kohdata jälleen muita hymyssä suin.

Gamette poistuu.

[Kiitos pelistä! ^^]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron