Jään maassa, kenties yksinään?

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Caille » 25. Helmi 2011 20:14

[Tänne vaan mukaan pelaamaan :DD Salidan 'rantautumispeli' on siis tämä :DD]

Salida

Raskaasti ja nopeasti hengittäen pienikokoinen poni tamma taisteli meren riehuvaa aallokkoa vastaan. Meren pinnalla olisi luultavasti normaalisti ollut ohut kerros jäätä, mutta nyt poikkeuksellisen korkea aallokko heitteli Salia kuin räsynukkea eteenpäin kohti tuntematonta. Parhaiden taitojensa mukaan yritti tamma taistella virtauksia vastaan, mutta mahassa kasvava varsa vei tammon voimat ja vähän väliä erikoisen värinen pikku tamma katosi pinnan alle vain noustakseen taas uudelleen pintaan. Monesti Sal jo ajatteli ettei selviäisi ja tämä luulo vain vahvistui kun alkoi meren pinta olemaan jäässä. Sen läpi ei voisi uida, mutta päällä ei saisi kävelty ja vaikka se kestäisikin kuinka sinne sitten päästäisiin? Villisti tamma sohi etusillaan ja ajoittaan myös takajaloillaan jäitä pois tieltään. Nyt ei Sal ehtinyt lainkaan keskittyä siihen, että edessäpäin alkoi jo häämöttä maata. Kun jää ei enää rikkoutunut lainkaan olivat aallotkin hieman rauhaantuneet, joten päätti Sal kuitenkin yrittää kivuta jään päälle. Tiesihän toki tamma, että siinä olisi riskinsä, mutta nyt paa erottui selvästi vain kilometrin päässä. Vaivalloisesti nosti Sal etusensa jään pinnalle ja saikuin saikin itsensä hinatuksi jäälle. Heti ei Sal suinkaan kyennyt nousemaan vaan jäi raskaasti hengittäen makaamaan jään päälle. Jo muutenkin paisuneet kyljet kohoilivat melko kiihkeänkin hengityksen tahdissa. Jos ei Salin mahan liikettä olisi nähnyt olisi joku voinut ihan hyvin tuota kuolleeksi luulla, mutta kuka tyhmä nyt liikkuisi vaarallisilla jäillä huvikseen?

Hetkeksi oli Sal ilmeisesti nukahtanut, sillä nyt tamma availi vaivalloisesti silmiään. Nuoren koko keho tärisi kylmästä sillä olihan tamma märkä. Hetken ajan Sal aikoi jo luovuttaa, mutta ei, ei tuo sitä tekisi, kun maakin oli noin lähellä ja tuon hengestä oli myös toinen henki nyt kiinni.
Hetkisen ponnisteltuaan Sal sai itsensä ylsö ja ravisteli kehoaan pörröttääkseen turkkiaan. Vieläkin kylmästä tärisevä tamma lähti laahustamaan pitkin jäätä kohti edessäpäin näkyvää mannerta. Koko ajan maan lähestyessä jää vain paksuni ja Sal alkoi tuntea olonsa taas varmemmaksi, kun jo puolet matkasta oli takana päin. Välillä joutui Sal painamaan silmänsä kiinni jään päällä olevan lumen hohtaessa valoa kirkkaasti. Nyt vasta tajusi nuori alkaa ihmettelemään lunta, sillä ei sitä koskaan aijemmin ollut nähnyt näin paljon. Vähän väliä siis Sal laski turpansa lumeen ja nuuhki lunta kuitenkin taas matkaansa jatkaen. Koska matka kuitenkin oli pitkä kantavalle tammalle tuo rantaan päästessään lysähti jälleen lumeen makaamaan toivoen jonkun tulevan apuun ja vievän tamman nuoren pois tästä kylmyyden tyyssijasta.
Caille
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Sasu » 26. Helmi 2011 23:09

Gamette

Jäinen ja luminen merenranta on hiljainen. Paksu jää estää aaltojen pääsyn rantaan asti, ja tuulikin on vaiennut ainakin hetkiseksi. Sää on kylmä ja aurinkoinen, lumesta heijastuva valo saa minut siristelemään silmiäni astellessani reippain askelin eteenpäin. Ei minulla mihinkään kiire ole, mutta talvikarvani on melko olematonta, vietänhän suurimman osan aikaani sademetsässä. Niinpä kuljen ripeästi ihan vain pitääkseni itseni lämpimänä. Hengitykseni kohoaa huuruna kohti kuulaansinistä taivasta kahlatessani lumihangessa. Minulle on itsellenikin hienoinen mysteeri, mikä minut sai oikein tulemaan tänne. Mutta ehkäpä johtajattaren pitäisi olla tavoitettavissa ympäri saaren. Tavoittelijat tosin taitavat olla melko vähissä tänään. Eipä siinä mitään.

Vaan kuinka ollakaan, seuratessani katseella rantaviivaa, huomaan jotain, jonka voisi luokitella sinne kuulumattomaksi. Edettyäni vielä hieman huomaan, että hahmo on kuin onkin hevonen, joka ilman läikkiään sulautuisi melko täydellisesti lumeen. Melko erikoinen ilmestys toinen olikin, mutta nyt en kiinnitä huomiota niinkään hänen ulkonäköönsä, kuin hänen tilanteeseensa. Reipas käyntini muuttuu rivakaksi raviksi ja hidastuu siitä pysähdyksiin asti kunhan olen tamman kohdalla. Hänen raidalliset laikkunsa varastaisivat varmaan huomioni melkein milloin muulloin tahansa, mutta nyt katseeni kiinnittyy tamman kosteaan karvaan, joka kieli saapumisesta meren yli. Vilkaisen lumen peittämää jäätä, jossa tamman jäljet yhä näkyvät, mutta sitten kiinnitän kaiken huomioni itse tammaan.
"Oletko kunnossa?" kysyn heti ensimmäiseksi.
"Pystytkö nousemaan?" jatkan huolestuneeseen sävyyn. Hänen ei olisi lainkaan terveellistä maata kylmässä lumihangessa tällaisena talvisena päivänä, ja tamman perisi hukka, jos hän nyt nukahtaisi.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Caille » 26. Helmi 2011 23:40

Salida

Erikoisen värinen nuori tamma oli jo kerinnyt luopumaan toivosta ja sulkemaan silmänsä vain odottaen kaiken pimenevän. Talven hyytävä kylmyys läpäisi tehokkaasti märän karvan, joten paleltuminen ei ollut lainkaan mahdotonta, mutta nyt ylimpänä painoi tammaa alaspäin loputon uupumus, jonka merimatka oli tuottanut, sekä tietenkin suuressa mahassa kasvava varsa. Vielä yritti Sal kuunnella josko joku olisi lähellä ja yllätyksekseen tuo kuulikin vaimeita ravi askelten ääniä. Varovasti tamma raotti silmiään kuin varmistaakseen ettei kuullut harhoja ja siitä Sal saikin varmistuksen nähdessään edessään hevosen jalat ja kuullessaan ääntä. "Sattuu..." Kuiskasi nuori tamma varovasti sillä ei tiennyt miten muuten olisi kuvaillut sisällään vellovaa tunnetta ja, jopa pientä pelkoakin. Oliko se nyt tullut tiensä päähän ja tämä edessä oleva lajitoveri olikinin enkeli? Ehei tuskimpa, olihan Sal vielä sillä samalla lumisella rannalla jonne oli jäänyt makaamaan.

Yhtäkkiä sai Sal mahaansa kouristuksen omaisen tunteen ja vääntyi hieman ikäänkuin kippuralle. Varsa tamma pohti samlla kun painoi taas silmänsä kiinni kivusta. Kipu kuitenkin lakkasi pian, joten tamma avasi uudelleen silmänsä ja jaksoi jopa kääntää päätään sen verran, että näki edessään olevasta lajitoverista muutakin kuin jalat. "Olen Salida" Tamma vielä sopersi tosin tällä kertaa hieman äänekkäämmin ja nyökkäsi päätään tervehdykseksi toiselle.
Caille
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja feiarth » 28. Helmi 2011 21:46

[Hei, Caille! Meillä Caraliassa on offline-viestille olemassa minimipituus, joka on tämän tekstikentän verran ilman otsikoita, offgame-puheita ja välilyöntejä. Eli tekstistäsi puuttuisi pari riviä, jotka saat lisättyä muokkaa-napin kautta varsin helposti. Tekstiä voi pidentää esimerkiksi maisemakuvauksilla tai hahmon ajatusten kuvailemisella. (: ]
feiarth
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Caille » 28. Helmi 2011 23:08

Ymmärtääkseni se oli suositus...
Caille
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Maalis 2011 00:03

[Caralian sivuilla lukee näin: "-- tavoitteellisena rajana pidämme vähintään foorumin tekstikentän pituista roolia." Eli vähimmäismitta on tekstikenttä. Poikkeuksena sallitaan poistumisviestit, joiden ei tarvitse täyttää vaatimusta. Niidenkin olisi kuitenkin suotavaa olla lähestulkoon tekstikentän mittaisia. Lyhyempään viestittelyyn on tarkoitettu online-puoli (: ]
feiarth
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Caille » 01. Maalis 2011 00:31

Tavoite ei sole sama kuin määräys
Caille
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Maalis 2011 13:15

[Minä olen asiasta ylläpidolle laittanut viestiä, että tarkentaisivat pääsivuston ohjetta, koska tekstikenttä on ollut jo pitkään vaatimus, ei suositus.]
feiarth
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Sasu » 19. Maalis 2011 21:03

[Jestas, anteeksi, olin unohtanut tämän pelin kokonaan. O_o Jostain syystä en ollut merkinnyt sitä aikajanaani --> ei tajunnut että se on olemassa. D: Pahoitteluni kamalasta kestosta!]

Korvani ponnahtavat kohti tammaa tämän kuiskatessa jotain. En ole ihan varma mitä hän sanoi, mutta uskoisin ymmärtäneeni sanan sisällön. Hänet pitäisi saada pois täältä. Äkkiä nuori tamma saa kuitenkin jonkinlaisen pienehkön kouristuksen ja säikähdän. Se menee kuitenkin pian ohi, ja nuorikko kertoo nimensä, hieman vahvemmalla äänellä, joten päättelen ettei se ollut mitään kovin vaarallista.
"Minä olen Gamette", kerron, enkä lisää perän tavallista "hauska tutustua"-repliikkiä. Se ei vain toimi tässä tilanteessa. Salida nyökkää tervehdykseksi, ja jo sekin antaa minulle toivoa siitä, että saisin hänet vielä jaloilleen ja pois täältä. Raukkaparka oli kuitenkin luultavasti aivan umpijäässä, joten ensin hänet pitäisi saada sen verran lämpimäksi, että hänen lihaksensa toimisivat kunnolla.
"Älä pelkää, minä kyllä huolehdin sinusta", rohkaisen, vaikka en todellisuudessa tiedäkään miten lupaukseni pitäisin.
"Ihan rauhassa. Ensin sinua pitää saada hieman lämpimämmäksi", totean ääneen ja kierrän erikoisen värisen tamman toiselle puolelle. Sitten käyn muitta mutkitta makaamaan lumeen ja painaudun vasten Salidaa.
"Minun ruumiinlämpöni pitäisi vaikuttaa sinuunkin. Kun veri kiertää kunnolla kehossasi, voimme kokeilla nousta ylös", selitän tammalle taivuttaen kaulaani hankalaan asentoon, jotta näkisin tämän kasvot paremmin.

Siinä minä sitten makaan lumessa toisen vierellä. Määrittelemättömän ajan päästä minullekin alkaa tulla kylmä, joten kampean itseni jaloilleni.
"No niin", totean reippaasti.
"Nyt sinun pitää nousta, jotta pääsemme lämpimämpiin maisemiin", tokaisen ja tarkastelen tilannetta hetken. Asetun Salidan vierelle niin, että hänen on helppo tukeutua minuun noustessaan.
"Yritäpäs päästä jaloillesi, ota vain harjastani kiinni jos siltä tuntuu", kehotan hymyillen rohkaisevasti. Varmasti jo pelkkä kävely lämmittäisi tammaa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Caille » 24. Maalis 2011 17:55

//Eipä se mitään :DD//

Ystävällisesti Salida nyökkäsi tammalle ja laski sitten päänsä taas alas hengittäen raskaasti ja sulkien silmänsä. Pian toisen lämmin keho jo tuntui vasten seprodin kylkeä. Varoen Salida jänniti jalkojensa lihaksia vuoron perään mikä edisti hieman niiden lämpenemistä. Mielellään olisi toki tamma ollut nyt vaikkapa keskellä lämmintä ja auringossa hehkuvaa merta kuin täällä keskellä jään maata, mutta eipä Salida sille nyt mitään voinut.

Kun toisen lämpö ei enää tuntunut vasten Salidan kylkeä tamma avasi silmänsä ja hengitti taas syvään. Hieman vaivalloisesti tamma nosti päänsä ja suoristeli etujalkojaan. Vauhdikkaalla liikkeellä Sal sitten kampesi itsensä ylös maasta ja horjahti hieman ottaen sitten tukea Gamettesta. "Kiitos" Sal sanoi hieman hymyillen ja nyökkäsi samalla. Vielä olivat tamman lihakset hieman kankeita ja muutenkin pieni kylmä tuulenvire vielä tunki läpi kostean karvan, mutta nyt oli Sal jaloillaan ja suunta kohti parempaa. Kunhan vain varsa pysyisi aisoissaan tamman mahassa eikä tekisi nyt mitään sopimatonta. Tamman surkeiden silmien katse kääntyi sitten Gammettesta metsään jonne Sal tarkensi katsettaan. #Tuonne olemme varmaan menossa# Tamma sanahti mielessään ja otti jo yhden hoippuvan askeleen metsän suuntaan. Siihen jäi kuitenkin Salin matka kun tuo pysähtyi ja veti päätään taakseppäin ikäänkuin olisi haistanut jotain ikävää. Ele johtui kuitenkin siitä, että varsa tamman mahassa oli aiheuttanut jälleen kipua. #Mitähän tästäkin vielä tulee# Salida tuhahti sitten mielessään suoristaessaan taas kaulaansa ennenkuin otti toisen askeleen kohti metsää.
Caille
 

Re: Jään maassa, kenties yksinään?

ViestiKirjoittaja Sasu » 30. Maalis 2011 20:40

Seison kaikki neljä jalkaa tukevasti maassa ja olen valmiina ottamaan tamman painon vastaan. Nuorikko pääsee kuin pääseekin jaloilleen minuun tukeutuen, ja huokaisen äänettömästi helpotuksesta. En tiedä mitä olisin hänen kanssaan tehnyt, jos tuo ei olisi auttanut. Vaan sepä kuitenkin auttoin, ja nyt olimme jo paljon lähempänä mielessäni häilyvää päämäärää.
"Pystynet kävelemään", totean osittain Salidalle, osittain itselleni, osittain mereltä puhaltavalle tuulelle tai ties mille, kuka nyt sitten ikinä kuuntelikaan. Raidoin varustettu tamma vilkaisee sademetsään, jonne toivoisin meidän päätyvän. Sitä ennen on kuitenkin ylitettävä tasankosiivu, joka on täynnä kavalia kuoppia ja kuivaa, jalkoihin takertuvaa heinää siellä täällä. Pohdin hetken mahdollisia vaihtoehtoja, mutta päädyn siihen tulokseen, että niitä ei pahemmin ole. Tietysti myös aavikolla olisi lämmintä, mutta matka sinne olisi ylivoimaisesti pidempi. Rantaa pitkin on ehkä helpompi kävellä, mutta mitä me tekisimme perillä? Tarjoaisinko matkasta väsyneelle tammalle hiekkaa syötäväksi ja pölyä juotavaksi? Tuskinpa. Aavikko ei tullut kysymykseen. Sademetsä sen sijaan - siellä oli kaikkia mitä minä tai Salida voisimme tarvita. Turpa sinne siis.

Salidan ottaessa askeleen astahdan minäkin eteenpäin, mutta sitten toinen pysähtyy nakaten päätään ylöspäin.
"Mikä hätänä?" kysyn huolissani. Pysyy hän ainakin tolpillaan, ja pikainen silmäys kertoo, ettei mitään ulkoisia vakavia vammoja taida olla. Sattuiko häntä jonnekin? Salidan ottaessa jälleen askeleen astun minä hänen vierelleen.
"Mennään ihan hiljakseen. Sademetsässä voit levätä kaikessa rauhassa ja saat syödäksesi", rohkaisen ja jätän mainitsematta, että jos tasangolla ei ole polkuja - miltä vähän vaikuttaa tästä katsottuna - matka olisi hidas. Ainakin Salida lämpeäisi nostellessaan jalkojaan ohuen lumikerroksen peittämässä heinikossa. Voi toista. Joutua nyt noin nuorena tällaiseen tilanteeseen.
"Tästä se lähtee", hymähdän ja viittaan Salidan mukaani. Askel askeleelta lähdemme lähestymään sademetsää.

[Jospas siirrymme sademetsään. :3 Teen topikin ja linkitän sitten tähän. ^^
//LINKKI]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron