Meren tuolla puolen

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja seireen » 04. Huhti 2010 20:01

Mutristin suutani mietteliäänä ja hiukan ärtyneenäkin. Käyttäydyinkö niin huonosti, että minua jo hätisteltiin pois? Linyeth tuli takaisin tajuihinsa ja ryhdistäydyin.
"Kukas mahdat olla?", kakru kysyi sen kuuloisena, kuin ei olisi välittänyt kuulla. Kohautin kulmiani ja esittäydyin sitten sävyttömästi, mutta täydellisen kohteliaalla äänensävyllä:
"Délnyugat." Mm, joku muu sanoisi tähän väliin 'äitinikin olisi ylpeä minusta'. Sääli. Minä en voi sanoa, koska tiedän ettei olisi. Huokasin raskaasti ja nyrpistin hiukan turpaani harmistuneena. Tähän väliin sopisi paremmin onnellinen loppu, ikuinen elämä vapaana saarella, paljon ystäviä ja niin edespäin ja niin edespäin. Pyöräytin silmiäni hiukan ja vaihdoin asentoni mukavampaan, ennen kuin vastasin Gametelle.
"Voinhan toki lähteä jos niin... toivotaan.", hymähdin sen enempää herkistelemättä ja vilkaisin Linyethiä hiukan kummissani. Miksi ja missä välissä se ehti aloittaa itkemisen? Voi herranen aika, tämähän oli kuin pikkulasten kanssa, jotka itkevät nälkäänsä, tuumin hiljaa ja ravistin päätäni hiukan.

Vaihdoin jälleen asentoa epämukavan olon vallassa. Kenties olisi todellakin hyvä aika mennä lepäämään ja etsiä sitten ihan selväpäistä seuraa. Taivas oli alkanut jo pimetä ja kummastelin, missä välissä ilta oli saapunut. Lintujen sirkutuskin oli vaimentunut, vain välillä sieltä täältä kuului yksittäisiä ääniä. Väsymys painoi silmäni umpeen ja koetin pitää ne auki, että näkisin eteeni.
"Kunnes jälleen kohtaamme.", sanoin yllättävän kirkkaalla äänellä - en ollut tunnistaa sitä omakseni - pienen hymynväreen tanssiessa huulillani, ennen kuin käännyin ja astelin kohti suuntaa, jossa pohjoinen oli. Tai ainakin sen pitäisi olla. Haukottelin leveästi ja kiihdytin vauhtini raviin kadotessani syvälle sademetsään.

Délnyugat poistuu, kiitokset pelistä :)
seireen
 

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sasu » 04. Huhti 2010 20:21

Korvani nousevat huolestuneesta takakenosta jälleen pirteään höröön, kun liinaharja tuntuu heräävän. Katselen hyväksyvästi, kun nuori tamma ponnistelee pystyyn, mutta hämmennyn jälleen kun Linyeth niiskaisee kuuluvasti. Oliko häneen sattunut kaatuessaan vai johtuiko itku jostain aivan muusta? En kuitenkaan sanonut mitään, loin toiseen vain myötätuntoisen katseen. Turha olisi alkaa kyselemään onko Linyeth kunnossa, kukapa olisi pyörryttyään nälästä.

Jälleen käänsin huomioni Délnyugatiin, näiden kahden välissä oli melko vaikea tasapainoilla. Päätin kuitenkin antaa Linyethille aikaa rauhoittua ja korjata sanojani kirjavalle.
"Tietenkään kukaan ei toivo, että lähtisit, mutta arvelin vain että voisit haluta vihdoin lepäämään kun olen viivyttänyt kulkuasi niin kauan", naurahdan pehmeästi, en puolustelevasti enkä selittelevästi, kerron vain rauhallisen järkkymättömästi mielipiteeni asiasta. No, joka tapauksessa kirjava aikoo lähteä. Vastaan tämän hymynkareeseen ja kirkkaalla äänellä lausuttuihin hyvästeihin pirteällä hymyllä ja nyökkäyksellä, en sano mitään. Délnyugat kääntyy lähteäkseen ja minä siirrän katseeni Linyethiin. Hän vaikuttaa jo pirteämmältä, suon hänellekin hymyn, huolehtivaisen sellaisen.
"Jaksatko kävellä? Voin saattaa sinut eräälle aukealle sademetsässä, jotta saat syödäksesi", ehdotan liinaharjalle ja heitän vielä viimeisen katseen olkani yli Délnyugatin perään.

[Kiitos itsellesi, oli mukava pelata. : >]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Meeba » 05. Huhti 2010 11:59

[Kiitos peliseurasta, seireen. ]

Nälissäni minä nyökkäsin Gametelle. Tietysti se sopisi. Häntäni huiskutti vielä pari kertaa Délnyugatin perään, ja sanoin kovin vaisusti tälle heippa. Luimistelin vielä kirjavalle tammalle. Äh, ärsyttäväähän seuraa tämä minun mielestäni oli ollut.


Katsoin Gametteen pähkinäsilmilläni ja hymyilin. Tämä oli paljon mukavampi kuin Délnyugat, ihan huomattavasti. Nimittäin tiedän, että Délnyugat on vanhempi minua. Huomasin sen.. Viisaampia lauseita, ja kaikki... Hän oli jo täysikasvuinen aikuinen.. Ja minä varsa. Ei sille tietysti voi mitään... Mutta onneksi täytän pian jo neljä. Sitten halusin sanoa Gametelle: "Tiedätkös, Gamette, minä täytän tässä lähipäivinä neljä. Ja anteeksi tyhmästä lauseestani." Katsoin taas lumeen ja sitten vain odotin meidän lähtevän metsäaukiolle, missä olisi syötävää.

[Sasu, sanon tähään väliin sen, että tein Gametesta fan-artin. Toivottavasti se ei haittaa..? Ja en oo ihan varma, miten se lähetettäisiin sulle. :---D]
Meeba
 

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sasu » 05. Huhti 2010 14:16

[Tietenkään ei haittaa artin tekeminen. : D Jospa vaikka lataisit kuvan esim. tinypiciin ja heittäisit linkin tähän niin voin sen sitten siitä ottaa. ^^]

Naurahdan lämpimästi palominon sanoille ja ravistan päätäni kevyesti.
"Sehän on kiva tietää. Älä nyt turhaan anteeksi pyytele", hymähdän ja heilautan päätäni kevyesti jotta otsaharjani väistyisi silmiltäni.
"Sinulla on vielä koko elämä edessä, niin että älä turhaan näännytä itseäsi nälkään. Mennään", kehotan ja lähden askeltamaan hitaasti kohti päämääräämme.
"Tule vierelleni, voit ottaa minusta tukea jos sinua alkaa jälleen huippaamaan", sanon toiselle ystävällisesti ja sovitan askeleeni nuoremman tahtiin. Askel askeleelta, kyllä tämä tästä.

Lopulta matka sujuu melko ripeästi, kavioni tapailevat sademetsän tuttuja polkuja silmieni tähyillessä ympärilleni.
"Ah, tuolla!" huudahdan ja viittaan turvallani kohti melko läpitunkemattoman näköistä lehvistön ja liaanien muodostamaa seinää. Sinne vie vain pieni poluntapainen, joten siirryn Linyethin edelle jotta mahtuisimme molemmat kulkemaan. Sitten siirrän turvallani syrjään lehvistöjä, niiden takaa paljastuu aukea täynnä mehevää ruohoa. Asetun seisomaan niin, että pidän kehollani lehviä pois Linyethin tieltä, jotta suurempi pääsisi kulkemaan ohitseni
"Hyvää ruokahalua", totean hymyillen.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Meeba » 05. Huhti 2010 18:03

[Okei, kiitoksia vinkistä. :--) ]

Gameten perässä olin jo kulkenut hetkisen aikaa, kun huomasin metsäaukion. Jähmetyin. "Kiitos, mutta etkö itse ottaisi yhtään? Nimittäin tuota riittää yllin kyllin." Olin sanonut, ja katsonut Gametteen yllättyneenä. Miksi näyttäisi toiselle syömäpaikan, kun ei itsekkään syö mitään? No, omapa oli tamman asia.


Nyhtäsin ruohotukun suuhuni ja jäystin sitä oman aikansa. Vau, se oli vasta hyvää. Mutta ei siinä kaikki - ruokaahan riitti yllin kyllin. "Gamette, en toki voi tätä kaikkea syödä ilman seuralaista. Liittyisitkö aterialle?" Kysyin kohteliaasti voikolta tammalta ja osoitin itseni mielestä samalla kunnioitusta johtajattarelle.
Meeba
 

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sasu » 05. Huhti 2010 20:11

Seisoskelin hetken vain katselemassa, kun nuorikko täytti vatsaansa ja haistelin tuulen tuomia tuoksuja, korvani kääntyilivät laiskasti puolelta toiselle poimien hyönteisten surinaa ja lehtien kahinaa.
"Syö sinä vain ensin", naurahdan Linyethille ja vajoan jälleen ajatuksiini. Tiheässä sademetsässä on jo hämärää, mutta yllämme aukeava taivas luo vielä hieman valoa pienelle ruohoaukeamalle. Kun palomino kehottaa minua syömään toisen kerran, hymyilen ystävällisesti ja päätän liittyä seuraan, tämä sai käydä iltapalasta. Astelen keskemmälle ruohoa, jolloin lehvät heilahtavat takaisin paikoilleen ja pieni perhosjoukko lähtee lentoon pelästyttyään. Haukkaan suullisen ruohoa ja nostan sitten katseeni taivaalle pureskellessani korsia.
"Melko mehukasta vuodenaika huomioon ottaen", naurahdan nielaistuani ja hamuan hieman lisää suuhuni. Enemmän tosin tuijottelen mietteliäänä tyhjyyteen kuin syön, antaen ajatusteni vaeltaa vapaina, yrittämättäkään hillitä niiden villiä laukkaa.

Lopulta pakotan itseni jälleen maan pinnalle, arvelen että Linyeth on jo syönyt.
"Nyt sinun tosiaan pitäisi lähteä tasankohevosten alueelle. Haluatko että saatan sinua jonkin matkaa, vai arveletko osaavasi perille. Alueenne ovat idässä", kerron ja nyökäytän päätäni suurinpiirtein siihen suuntaan.
"Laskeva aurinko on ainakin hyvä opas", totean hymyillen, viitaten taivaalla yhä alemmas valuvaan kehrään.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Meeba » 05. Huhti 2010 20:36

Kun olin jäystänyt ruohoa hetken, päädyin katselemaan Gametteen. Totta, ruoho oli mehevää näin tähän vuodenaikaan. "Hmm.. Tämä on tosi hyvää. Mutta olet oikeassa, minun pitäisi häippästä nyt oman laumani alueelle. Ja kiitos kysymästä, selviän sinne yksinkin. " Olin sanonut Gametelle, ja rouskutin ruohoni loppuun.


Kun olin aivan täynnä, seisoskelin parisen minuuttia paikallani. Sitten, kun tuntui taas siltä, että huippaus loppui, lähdin hieman kompuroimalla eteenpäin polulla. "Hmm... Taidan lähteä nyt." Käännyin Gametteen päin, ja korvani kääntyivät minua lyhyemmän hevosen silmiin. "Kiitos, Gamette, tuestasi kun minua huippasi. Hyvää jatkoa teille metsäponeille!" Olin huutanut, kun lähdin ravilla etenpäin polulla. Jotkut linnut varmasti visersivät, mutta yhdenkään laulu ei kantautunut korviini. Kovensin laukkaan, ja olin pian saapunutkin jo muitten alueitten kautta tasankohevosten laidoille.

Kiitos mukavasta pelistä Sasulle, Linyeth nimittäin häippäsee nyt. :--)
Meeba
 

Re: Meren tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sasu » 05. Huhti 2010 20:54

Nyökkään hyväksyvästi, kun tamma kertoo osaavansa reitin takaisin. Painan pääni vielä alas ja nappaan suuhuni ruohoa, jonka sitten pureskelen Linyethin seisoessa hiljaa paikoillaan. Nyökkään uudessaan, kun palomino tuuma lähtevänsä ja hymyilen vastatessani toisen katseeseen.
"Ole hyvä vain", hymähdän hyväntahtoisesti ja turvaltani helähtää ilmoille iloinen naurahdus nuorikon toivottaessa hyvää jatkoa laumalleni.
"Kiitos!" huikkaan hänen peräänsä ja katselen toisen perään kunnes askelten kumu loittonee kuulumattomiin. Sitten käännyn hitaasti ympäri ja lähden maleksimaan pitkin toista polkua, haukotellen leveästi. Taivas tummuu tummumistaan ja etsinkin itselleni sopivan lepopaikan juuri parahiksi ennen kuin taivaalta alkaa ripotella vettä. Asetun makaamaan suojaisaan lehväonkaloon ja jään siihen katselemaan putoilevia pisaroita mietteissäni, silmät puoliummessa, mukavan lämpimän uneliaisuuden levitessä kehooni. Aamulla pitäisi varmaan lähteä kiertelemään rajoja, mutta nyt halusin nukkua.

Gamette poistuu aamunkoitteessa.

[Kiitos sinullekin. : )]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron