Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 15. Tammi 2014 23:58

[Johtajan vaihtumista ennakoiva peli.

Hoeron purkautumista seurasi laumaeläimille luonnollinen tarve kerääntyä yhteen, ja kun muidenkin laumojen puolelta kuuluu huhuja laumakokouksista, myös aavikolla vielä pysyneet hevoset etsiytyvät tutun hiekkadyynin läheisyyteen. Lauman johtajaa Amon-Rata ei kuitenkaan näy missään.

Mukaan saa liittyä niin halutessaan, tyyli vapaa, vaikka aloitus on mitä on. Pidetään pelitapa (lyhyenä ja) nopeana, lopetetaan viimeistään pe 24.1.2014. Jos vielä kaipaat lisätietoja, niitä löytyy aavikkohevosten ilmoitustaululta.]


Tulivuorenpurkauksesta on jo kaksi päivää, ja kolmaskin on lakipisteensä ohittanut. Edellisen laumakokouksen paikalle, suuren hiekkadyynin ja pienen vesilähteen ympärille, on saapunut yksittäisiä hevosia heti ensimmäisestä suuren pamauksen jälkeisestä päivästä lähtien. Ilmassa on epätietoisuutta, pelkoa ja hämmennystä. Ja tietysti tuhkaa. Kukaan ei oikein osaa sanoa, keneltä kuuli kokouksesta. Joukossa on myös joitakin helpottuneita aavikon kasvatteja; he ovat löytäneet kokoontumispaikalta ystävän, sukulaisen, rakkaan, jonka pelkäsivät joutuneen tulivuoren tai pääntaudin uhriksi.

Aube Dorée

Päivä alkoi kääntyä jo iltaan. Taivasta väritti kaksi täysin vastakkaista valoilmiötä: läntisellä taivaalla aurinko yritti värittää hiekkaerämaata kotoisalla, lämpimällä okrallaan. Itäinen taivas puolestaan oli kokonaan tummien, raskaiden tuhkapilvien peitossa, ja pilvien välistä pilkahti vieläkin epäsäännöllisin väliajoin punahehkuista hohdetta, kuin verestä tehtyjä salamoita. Nämä kaksi taivaastataistelijaa loivat aavikolle aavemaisen, punaisen valon, jolta ei päässyt piiloon. Ilmakin oli raskasta hengittää, ja maa jalkojen alla muuttui välillä pettäväksi, täriseväksi massaksi. Jos kokoontumiselle olisi ollut jokin toinen paikka, se olisi varmasti siirretty kauemmas tulivuoresta, mutta Adorée, kuten kaikki muutkin, tiesivät vain yhden ainoan paikan koko aavikolla, jonne kaikki ilman eri käskyä kokoontuisivat. Tietysti edellisen kokouksen paikalle.

Joko laumaa oli kohdannut suuri tragedia, tai sitten syyt olivat jossain muualla, mutta Adorée pani merkille, kuinka harvalukuisesti aavikkolaumalaiset olivat saapuneet paikalle. Todennäköisin syy taisi olla tulivuori. Tuntui hiukan järjen vastaiselta kokoustaa vuoren juurella, kun voisi juosta vastakkaiselle puolelle saarta – kuten varmasti moni olikin tehnyt. Näin moni ei kerta kaikkiaan voinut kuolla, oli syynä sitten jylisevä vuori tai jokin karmea kulkutauti.

Adorée oli saapunut tänne vasta noin tunti sitten, sillä matkanteko järkyttyneessä tilassa ja ilman kunnollista hengitysilmaa otti aikansa. Hän oli olettanut olevansa myöhässä. Kokousta ei kuitenkaan oltu vielä edes aloitettu, kun hän löysi paikalle, ja nyt Adorée tiesi myös, miksi: johtajaoria ei näkynyt missään, eikä kukaan osannut edes sanoa, mihin tämä oli tällä tavalla kadonnut. Aluksi odottaminen oli tuntunut hyvältä ja järkevältä vaihtoehdolta, mutta kurkkua kirvelevä ilma ja pelottava taivas olivat saaneet pienen tamman jo pohtimaan, voisiko joku ehkä toimia puheenjohtajana ja aloittaa kokouksen jo etukäteen. Täältä pitäisi päästä pois mahdollisimman pian.

Viimeisen puolen tunnin aikana muutkin olivat selvästi alkaneet pohtia samaa. Paikalle kokoontuneet hevoset olivat pikku hiljaa siirtyneet lähemmäs ja lähemmäs toisiaan, kuunnellakseen toistenkin kuppikuntien juoruja, ja nyt ilmassa olikin useita melko kovaäänisiä keskusteluja eri aiheista. Adorée oli kuluttanut tuskastuttavan pitkän ajan tämän kaiken keskellä, etsiskellen turhaan tärkeimpien Noan kasvoja väkijoukosta, hengittäen hapanta ilmaa ja kuunnellen muiden keskusteluja, mutta tilanne alkoi käydä liian uhkaavaksi. Tamma tunsi jännityksen kiristyvän sisällään kuin jousen jänteen. Niinpä hän lopulta puuttui erään kuppikunnan laajalle levinneeseen keskusteluun siitä, miksei Amon-Ra ollut vielä paikalla.
”Tietääkö kukaan teistä OIKEASTI, mitä johtajalle on tapahtunut?” punarautias kysyi ehkä hieman liiankin kovaan ääneen, saadakseen keskustelijat pysäytettyä kysymyksen äärelle. Hetkeksi se tehoaakin, ja ryhmä vaikenee. Sitten kaikki yrittävät taas yhteen ääneen. ”-Ei, ei oikeastaan, mutta…” ”-Odotas, kun kysyn tuolta…” ”-Mutta luulen, että se epidemia…” ja niin edelleen. Adoréen ei auttanut muu kuin jatkaa kuuntelemista ja yrittää saada selvää siitä, mikä mahtoi olla totuus kaikkien näiden mielipiteiden ja oletusten takana.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 16. Tammi 2014 00:32

Noah

Olin uskaltanut palata takaisin laumani alueille, vaikka ilma täällä oli kamalan raskasta hengittää ja matkanteko hidasta. Olin kuitenkin kuullut joltakulta - en vain muista keltä - että meidän laumamme yritti kokoontua. En tiennyt tarkalleen, mutta arvelin purkautumisen olevan jo yksinään hyvää syy mennä paikalle. Minä kuljin hitaasti, mutta perille päästyäni katseeni haroi epätoivoisena ympäristöä. Noëllea en näkisi, sillä hän ei enää tähän laumaan kuulunut. En kuitenkaan ollut nähnyt häntä vähään aikaan, joten huoleni pysyivät silti aloillaan.

Lauman seassa näin kuitenkin ystäväni Doran. Kasvoilleni piirtyi hymy ja kävelin hänen luokseen heti kun olin porukan saavuttanut. Katselin muuta porukkaa, yrittäen nähdä oliko yksikään asettunut johtavaan asemaan. Olin kuullut, että entisen johtajamme katoamisen jälkeen joku Amon-Ra niminen ori oli ollut varajohtajana jonkun aikaa. En tiennyt tarkemmin, enkä myöskään nähnyt häntä.
"Hei Dora", minä tervehdin ystävääni ja katselen hämmentyneenä ympärilleni.
"Aikas jysähdys kävi, minä pelästyin niin että en uskaltanut täällä heti ollakaan. Nyt se vaikuttaa kuitenkin rauhalliselta", minä jutustelin rauhalliseen sävyyn, vaikka mieleni olikin jäykkä ja kauhistunut. Missä meidän johtajamme oli? Kuuntelin toisten puheita ja epäilyjä, kuulin epidemian ja Hoeron mainittavan yhteydessä johtajaamme.
"Dora, eikö.. Eikö Amon-Ra ole paikalla?" minä kysyin hiukan kauhistuneella äänellä.
Vertaveli M
 

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sigitius » 16. Tammi 2014 03:29

Quilla

Nostin synkkämielisesti katseeni taivasta kohden askeltaessani eteenpäin rauhallisessa käynnissä. Ensimmäistä kertaa sitten syntymäni Hoero oli ilmoittanut omalla raa'alla tavallaan olemassaolostaan ja jättänyt jälkeensä tuon tumman, taivaan peittävän varjon. Tuhkapilven, jonka mustuus tuntui syvenevän päivä päivältä istuttaen samalla pelkoa ja epävarmuutta hevosten sisimpään. Muuan rautias oli kehottanut minua hakeutumaan paikkaan, jossa entinen kokous pidettiin, mikäli päättäisin jäädä laumamme alueelle - rautias itse oli ottanut jalat alleen ja poistunut sisämaata kohti pelonsekainen katse silmissään.
Pelko? Niin, en minä osannut pelätä. Konstan opit pelottomuudesta olivat juurtuneet syvälle sydämeeni kuin olisin kuullut ne vasta eilen. En ollut pystynyt pitämään paikkaani aavikkolaisten johdossa emäni tavoin sisimpäni kuljettaessa minua toiselle polulle, mutta tunnistin silti itsestäni samoja piirteitä, joilla useat olivat emääni kuvailleet. Pelottomuus oli yksi näistä.

Huokaisin kevyesti. Jopa kaikki taivaan linnut olivat paenneet sisämaahan. Tyhjyyttään uhkuva aavikko vaikutti nyt entistäkin hiljaisemmalta, suorastaan kolealta.
Käänsin katseeni kulkusuuntaani siristäen tummanruskeita silmiäni. Kaukaisuudessa erottui pieni lauma hevosia. Ei niin montaa kuin muistelin aavikkohevosia olleen, mutta moni oli varmasti jättänyt tulematta aiemmin tapaamani rautiaan tavoin.

Saapuessani viimein lähemmäs hevosjoukkoa joukosta irtaantunut kimo tamma lähestyi minua silmissään suuri huoli. Kimo tiedusteli minulta hätääntyneellä äänellä olinko mahdollisesti nähnyt matkallani hänen poikaansa, johon minun oli ikäväkseni vastattava kieltävästi. Suru nuoren tamman kasvoilla oli sydäntäsärkevää, kun hän kääntyi takaisin muun lauman puoleen kyynelet silmissään, kuin toivonsa menettäneenä.
En osannut sanoa hänelle mitään, mutta ymmärsin hänen tuskansa. Minäkin olin kadottanut rakkaimpani.

Huomioin nopeasti, ettei nykyinen johtaja vaikuttanut olevan paikalla. En ollut nähnyt häntä, mutta olin kuullut hänestä. Ei ihmekään että koko lauma vaikutti levottomalta, he eivät varmasti tunteneet oloaan turvalliseksi näin lähellä vasta purkautunutta tulivuorta.
Pysähdyin joukon laitamille liittymättä kenenkään seuraan, enhän tuntenut täältä ketään enkä kokenut tarpeelliseksi liittyä hätääntyneeseen keskusteluun. Kuulin tosin läheisten hevosten suputtavan keskenään minua vilkuillen enkä voinut kuin toivoa, etteivät he tunnistaisi minua lauman entiseksi johtajaksi.
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Tammi 2014 12:02

REPLICA

Olin saanut tiedon siitä, että aavikoilla pidettäisiin laumakokous. Minua se kuitenkin arvelutti, koska mitä sellaisissa yleensäkin tehtiin? Ja sitten, se tulivuori oli alkanut jyristä. Minua pelotti, jos ihan totta puhuttiin, mutta silti olin niellyt hermostuneisuuteni kokonaisena ja tässä minä nyt sitten menin, ravasin kohden pientä hevosrypästä. Ei heitä ollut kuin muutama kappale, mutta sentään joitakin.

Hiljensin vauhtiani lähempänä, saaden itseni kuriin jotenkuten. Kun tulin hevosten keskuuteen, kasvoillani oli se tavanomaisen ystävällinen ja tyyni ilme. Katselin ympärilleni, mutten nähnyt ketään, joka olisi voinut toimittaa johtajan virkaa. Minulla oli mielikuva, että johtaja näytti aina jollain tavalla kovin karismaattiselle ja auktoriteettiselle, eikä täällä ollut ketään sellaista. Tai, no. Oli yksi vähän sen oloinen, mutta hän oli nuori tamma. Ei kai hän nyt sentään...?

Seisahduin paikalleni jonkun viereen, tarkastellen lähiympäristöä hiljaa. Ei tässä ollut mitään järkeä kun mietti, seisoa nyt mahdollisesti purkautuvan tulivuoren vierellä pohtimassa syntejä syviä. Katsahdin vierelläni olevaan tammaan ja mietin hetken, kysyisinkö häneltä jotain. En tosin tiennyt, tiesikö täällä kukaan muukaan minua enempää.

Päätin olla hiljaa ja odottaa, josko kokous kohta alkaisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 16. Tammi 2014 18:41

[Ooh, täällähän on paljon vastauksia! Sitkeää porukkaa nämä ei-npc-aavikkolaiset. Koska kyseessä on tällainen kyläkokous, eiköhän oteta vapaa pelijärjestys käyttöön.]

Hälinä on yltyä melkein sietämättömäksi, kunnes huomaan tutut, valkeat kasvot väen joukossa. "Noah," huokaan helpottuneena, ja vihreissä silmissäni loistaa aito huojennus. Jopa jännityksestä ja väsymyksestä pingottuneet kasvolihakseni sulavat hymyyn, ja siirtyessäni lähemmäs harmahtavaa ystävääni pukkaan häntä kevyesti, lapa lapaa vasten. Olen niin iloinen, että sinäkin olet kunnossa, haluan viestittää hänelle. "No todella," lausahdan päätäni nyökytellen vastaukseksi tulivuoresta, "-tätä en kyllä osannut odottaa!"
Kun alan taas keskittyä keskusteluun, hymy alkaa haihtua kasvoiltani, tehden jälleen tietä huolelle, ja pian myös pienelle ärtyisyydelle. Miksei kukaan tiedä mitään? Miksei kukaan kerro, mitä minun nyt pitäisi tehdä?
"Minä en usko, Noah..." joudun lopulta vastaamaan ystäväni kysymykseen. "Ja nyt vaikuttaa vähän siltä, ettei kukaan tiedä, mihin hän on kadonnut. Mitä nyt tehdään? Ei täälläkään kannata kovin kauaa pysyä hengittämässä tuhkaa keuhkoihin."

Samalla, kun kysyn tätä Noalta, tulen ajatelleeksi, että muillakin voisi olla jotakin ideoita, jos tämä kälätys ympärillämme vaihtaisi hieman aihettaan. Niinpä annan katseeni kiertää ympärillä olevassa vähäisessä väkijoukossa, etsien jotakuta, joka jo osaisi vastata kysymykseeni. "Hei... hei, anteeksi, mutta... Täytyyhän meidän voida tehdä jotakin!" yritän saada sanottua kuuluvasti, vaikken haluakaan olla lähellä seisoville hevosille töykeä, tai käyttäytyä muuten asemaani sopimattomalla tavalla.

Niin. Jos ei johtajaa ole, niin löytyisiköhän täältä joku... vaikka joku laumanvanhin, jolla on auktoriteetti siitä hetkestä alkaen, kun hän avaa suunsa?

Katseeni ohittaa hevosen, johon minun on pakko palata nopeasti - suklaapalomino tamma, joka ei näytä tässä savun ja tulen värittämässä maailmassa mielestäni normaalia ihmeellisemmältä. Hän on saanut lähellään olevat hevoset kuiskimaan jotakin.
Kurtistan hieman kulmiani, sillä en ymmärrä syytä kuiskimiseen. Palomino on mielestäni ihan terveen näköinen, pääntautisen tai kolmijalkaisen laumalaisen kohdalla kuiskailu olisi sentään ymmärrettävää. Toivon vain, ettei tuo tammaa selvästi vaivaava kuiskinta jatku kovin pitkään, koska juuri nyt ei todellakaan ole sellaisen aika. Koko maailma on romahtamassa, silloin ei kuiskita.
Jatkan katselmustani, kunnes käännyn katsomaan taas Noaa, hieman pettynyt ilme kasvoillani. "Vaikkei johtaja ilmestyisi paikalle, täytyy siihen olla jokin syy, miksi kaikki muutkin laumat järjestävät näitä kokouksia parhaillaan. Ehkä joku täällä tietää niistä syistä jotakin, mutta kun kaikki puhuvat päällekäin..." Huokaisen ja katson avuttomana pientä, äänekästä joukkoamme. "Haluaisin kysyä, mutten halua keskeyttää. Mitä nyt tehdään..."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 16. Tammi 2014 22:55

Dorakin vaikutti olevan iloisesti helpottunut minut nähdessään. Oli ihanaa nähdä hänen selviytyneen Hoeron purkautumisesta. Hän ei kuitenkaan osannut auttaa ihmettelyissäni Amon-Ran suhteen, joten meitä oli useampi hämmentynyt paikalla. Paikalle tuli myös suklaanpalomino tamma, joka näytti tutulta. Olin saattanut ehkä nähdä hänet jossain, tai sekoittaa johonkuhun muuhun. Käänsin katseeni myös toiseen tulokkaaseen, joka jäi hiljaa paikoilleen seisomaan. Yksikään hevonen ei asettunut erilleen, ottanut selkeää johtoa ja hoitanut asiaa. Dora oli kysynyt minulta, mitä nyt tehdään. Katson häntä miettien. En osannut sanoa, mutta sen tiesin, että jonkun olisi otettava johto ainakin tästä kokouksesta.

Dora yrittää keskeyttää supinat, mutta hiljaisuutta kestää vain hetken. Minä katson häntä hiukan säälien, ilman johtavaa henkilöä lauma oli hajallaan. Hän kääntyy minun puoleeni ja minä nyökkään hänen puheelleen. Totta, laumakokouksille oli täytynyt olla joku hyvä syy. Mietin pääntautia, josta olin kuullut. Se saattoi olla yksi syy laumakokouksien pitämiseen muissa laumoissa. Saattoi tosin olla muutakin.
"Minusta tuntuu, että jos haluamme selvyyttä niin jonkun pitää karjaista, että nyt hiljaa ja mietitään yhdessä mitä on tekeillä. Ehkä joku väliaikainen johtaja, kunnes oikea johtajamme löytyy? En osaa sanoa, enkä oikein ole innokas ottamaan puhetta haltuuni", minä sanoin ystävälleni. Mitä olin Dorasta oppinut, niin ainakin hän oli selllainen henkilö, joka saattaisikin saada nämä hevoset kuuntelemaan.
Vertaveli M
 

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sigitius » 17. Tammi 2014 00:33

[Periaatteessa myös Quu voi tässä vaiheessa ohjeistaa hevoset eteenpäin, jos se tunnistetaan entiseksi johtajaksi, siinä kohtaa loogisesti suht moni hakisi vastauksia siltä. Laitoin NPC-hevoset reagoimaan jo ekassa viestissäni Quun läsnäoloon koska uskon että laumassa on samoja NPC-hevosia kuin mitä oli silloinkin, kun Q oli vielä johdossa, tuskin koko lauman jäsenistö on parissa vuodessa muuttunut täysin.]

Quilla

Kuuntelin vaivihkaa hevosten puhetta ympärilläni. Monet tuntuivat kyseenalaistavan johtajan puuttumista keskuudestamme aivan kuten minäkin ja arvuuttelevan syytä sille, miksei tämä ollut saapunut paikalle. Oli selvää, että osa paikalla olevista hevosista olivat odottaneet täällä jo pidempään, taisin itse tulla paikalle myöhässä. Vastuullinen johtaja ei jättäisi saapumatta ensimmäisten joukossa etenkään tällaisessa tilanteessa.
Nostin siroa päätäni kääntäen katseeni taivaanrantaan kohti laumattomien aluetta, josta musta tuhkapilvi kohosi taivaisiin. Luonnonkatastrofi, jota vastaan me hevoset emme voineet tehdä mitään, oliko se kenties estänyt johtajamme saapumisen - tai jotain pahempaa?

Entäpä pääntauti? En ollut onnekseni törmännyt yhteenkään elävään, tautia sairastaneeseen hevoseen pysytellessäni muutenkin kauempana yleisiltä poluilta. Sen sijaan olen nähnyt muutaman tautiin kuolleen, enkä voi kehua näkyjä kauniiksi. En ollut tunnistanut ainoatakaan niistä muutamasta.

Seisoin ryhdikkäästi paikoillani katseeni yhä kaukaisuudessa, kuparinruskea kaula lievästi kaartuneena. Vaaleat jouheni laskeutuivat silkkisesti kaulaani vasten, vain tuulenvire puuttui luomasta niihin eloa. Ilma ympärillämme tuntui seisovan.
Lähestyviä hevosia ei enää näkynyt, olivatko kaikki lauman alueella olevat hevoset jo tulleet?
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 17. Tammi 2014 01:48

Snake

Ajatus laumakokoukseen liittymisestä oli todella epämukava. Ei minua haluttanut yhtään mennä masentuneena ja kaiken menettäneenä muiden sekaan ihmettelemään ja pohtimaan 'yhteisiä' ongelmiamme. En edes kuulunut laumaan. Liittyminen oli ollut ajatuksensa aikansa, mutta koskaan en ollut saanut sitä aikaiseksi. Olinhan minä näillä alueilla toki pyörinyt johtajan toivossa, mutta aika tiuhaan oli täällä hiekkaparatiisissakin johtohahmo vaihtunut. Ehkä kohtalo ei halunnut minulle minkäänlaista kontaktia muihin hevosiin. Kaikki oli muutenkin vain kaikonnut luotani. Fanni.. Rakas Fannini. Minne hän oli kadonnut? Sitä tuskin koskaan saisin tietää. Poikani oli takuulla siellä missä Fannikin, jos heitä edes enää oli. Ajatus sai minut huonovointiseksi ja taistelin hetken pääni sisällä silkkaa elämän haluttomuutta kohtaan.

En siis ollut lainkaan varma mikä minua johdatti muutaman muun kulkijan mukana kohti aavikkoa ja siellä kokoontuneiden hevosten luo. Sisimmässäni ehkä saatoin elätellä toiveita johtajan tapaamisesta ja laumaan liittymisestä. Kai kerrankin tahdoin tehdä itselleni hyväksi, näyttää itselleni, ettei peli ollut vielä pelattu. Että osasin ja sain aikaiseksi edes jotakin. Pienet asiathan tapasivat ilahduttaa suuresti.

Paikalla on paljon porukkaa ja hälinä kantautuu omiin korviini jo hyvin pian. En näe tuttuja. Ehkä kaikki tapaamani aavikkolaiset olivat saaneet laavaa niskaansa tai kuolleet siihen tautiin, kuulosti ihan minun tuuriltani. Suorastaan ihmettelin miten itse en ollut sairastunut. Asian ajattelu varmasti maalasi minun kohtaloni seinälle jo uudet pirut. Ehkä pitäisi vetäytyä etäälle vain odottamaan kuolemaa.
Seisahdun porukan joukkoon. Katselen ja kuuntelen. Epämääräisten pätkien kautta osaan yhdistellä, että johtajaa ei näkynyt. Huokaan hiljaa. Ehkä en vieläkään pääsisi osaksi tätä joukkoa.
Wohweli
 

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 17. Tammi 2014 14:10

ADORÉE

Nyökyttelen päätäni Noan sanoille, joista olin hänen kanssaan aivan samaa mieltä. "Niinpä. Jotain on kuitenkin kohta ihan pakko tehdä..." Vaikka puhuminen muille olisi mukavaa, minua hermostuttaa ajatella, mitä muut siitä miettisivät. Olenhan ollut saarella alle puoli vuotta, ja olen aika nuorikin... Tai no, jos yhtään katsoo ympärilleen, niin tässä laumassa ei kovin vanhoja hevosia näy. Ainakaan he eivät ole tulleet tähän kokoukseen.
Se siitä laumanvanhin-ajatuksesta sitten.
Juuri, kun olen vaipumassa takaisin ajatuksiini, kuulen jostakin läheltäni puoliääneen lausutut sanat "Hei, eikö tuo tuolla ole entinen laumanjohtaja?" Käännän katseeni nopeasti äänen suuntaan, ja ehdin juuri ja juuri nähdä vilaukselta puhujan katsomassa kohteensa suuntaan. Hiekanvärinen hallakko vedetään kuitenkin nopeasti oman ystäväpiirinsä hiljaiseen supinaan mukaan.
Katseeni siirtyy takaisin toiseen supisevaan joukkoon, jonka jo aiemmin näin, ja kyllä: hallakon katse oli hänen puhuessaan suunnattu juuri siihen suuntaan, missä se suklaapalomino tamma edelleen seisoi.

"Hei Noah, luuletko että...?" kysäisen ystävältäni, mutta jätän lauseen lopun ilmaan leijumaan. Liekö syynä ahdistava, seisova ilma vai jokin oma oikkuni, mutta jalkani saavat äkkiä tulta alleen. "Tulisitko mukaan," pyydän herasilmäiseltä, ja lähden suklaapalominoa kohti ripein kävelyn ja ravin sekaisin askelein.
Vaikka meitä on täällä suhteellisen vähän, ovat paikalle saapuneet hevoset silti onnistuneet aiheuttamaan tungoksen. Tungos ja epävarmuus eivät ole kovinkaan hyviä kumppaneita, ja niinpä minun olisi pitänyt osata varautua siihen, että joku saattaa liikahtaa paikaltaan. En kuitenkaan osaa ajatella asiaa ennen kuin on liian myöhäistä, ja joku tönäisee minua vahingossa. TUMPS vain, ja iskeydyn vasten toisella puolella täysin rauhallisesti seisovaa tammaa, joka näyttää myös horjahtavan vieressään seisovaa, punarautiasta pilkkuturpaa kohti, aloittaen näin tönäisyjen ketjureaktion. Ravistelen itseni nopeasti takaisin tilanteen tasalle ja hymyilen anteeksipyytävästi sekä ensimmäiselle että myös tälle pilkkuturpaiselle tammalle. Koska koko tilanne on melko jännittävä, anteeksipyyntö tulee ulos suustani nopeasti, mutta sitäkin monimutkaisemmassa muodossa.
"Voi, anteeksi, olen todella pahoillani! En todellakaan tarkoittanut... Anteeksi. Olipa silti hauska tutustua, toivottavasti näemme seuraavan kerran hieman paremmissa merkeissä!"
Hämmästyisin itsekin höpinäni määrästä, jos minulla olisi sellaiseen aikaa. Nyt on kuitenkin jatkettava kohti sitä suklaapalominoa.

Hidastan vauhtia lähestyessäni mahdollista entistä johtajaa, katsellen samalla ympärilläni odottelevia hevosia. Olen iloinen huomatessani, että vielä jokunen laumalainen on saapunut kokoukseen. Tosin... mikä ihme tuon yhden kimon orin päähän on sattunut?
Päätän jättää sen asian selvittämisen johonkin parempaan hetkeen.
Lopulta olen puhe-etäisyydellä suklaapalominosta tammasta. "Hei, olen Adorée," esittäytyn nopeasti, ennen kuin madallan vähän ääntäni, etteivät ihan kaikki kuulisi. Kysymys tuntui nimittäin vähän hölmöltä, enkä halunnut edes ajatella, mitä sitten tekisin, jos olisinkin juttelemassa ihan tavalliselle rivilaumalaiselle. "Oletteko te... oletteko kenties joskus ollut tämän lauman johtajana?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sigitius » 17. Tammi 2014 21:15

Heitä tuli kuin tulikin yhä lisää, aavikkolaisia. Erikoisen oloinen kimo herätti huomiota joukon keskeltä, mutta pyrin pitämään katseeni määrätietoisesti poissa muukalaisesta, jottei tämä tuntisi itseään ahdistuneeksi ellei jopa uhatuksi - kaikilla tuntui olevan niin erilainen käsitys pidempään kohdistetusta katseesta. Vähiten kaipasin nyt ongelmia itseni ja muiden välille.

Silmäilin yhä maisemaa keksimättä muutakaan tekemistä odotellessani ja vaivuin hitaasti omiin ajatuksiini elämästäni sekä kauan kadoksissa olleista tutuistani. Olin jo valmiiksi ollut epävarma tapaisinko heitä enää koskaan, mutta viimeistään nyt näiden koettelemusten paineessa olin varma, että viimeinenkin toivon rippeeni olisi nyt poissa.
Eniten kaipasin veljeäni, Navarroa. Toivon yhäkin koko sydämestäni, että hänellä on kaikki hyvin, missä hän ikinä onkaan.

Hetkellisesti lisääntynyt hälinä herätteli minua ajatuksistani ja käänsin syvänruskeat silmäni porukkaa kohden. Punarautias, ulkoisesti kovin itseni kaltainen arabialaistamma yritti edetä joukon keskellä ilmeisen kiireellistä tahtia suuntaani. En uskonut tammalla olevan kuitenkaan juuri minulle asiaa, joten käänsin katseeni jälleen pois muista hevosista. Vaikutin varmasti melkoiselta erakolta seisoessani yksin, pitämättä edes katsekontaktia laumaan.
Käänsin toisen korvani joukon suuntaan ja yllätyksekseni kuulin askeleiden lähenevän kuitenkin minua. Kaarran kaulaani toisen tamman suuntaan juuri parahiksi tämän esittäytyessä. Hänen nimensä kuulosti hienostuneelta arabialaisen antaman kömpelön ensivaikutelman jälkeen. En ehtinyt edes esitellä itseäni, kun Adorée jatkoi esittämällä kysymyksen, jolta en sittenkään voinut välttyä - olisihan se pitänyt arvata.

Pieni, lämminhenkinen hymy kohosi turvalleni ja nyökkäsin vastaukseksi.
"Olen Quilla", esittäydyin lyhyesti.
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 18. Tammi 2014 02:35

Kuulen paljon kuiskintaa ympäriltämme ja yritän pitää mieleni rauhallisena. Kuulen jonkun kuiskaavan puoliääneen, että eikö tuolla ollutkin vanha laumanjohtaja. Käännän automaaattisesti katseeni porukasta hiukan erillään olevan, suklaapalomin tamman jota olin aikaisemminkin katsonut. Paikalle oli tullut joku kimo orikin, mutta minun mielenkiintoni pysyi kuitenkin tuossa tammassa. Silloin Dora kysyy minulta samaa, mitä minä olin miettinyt.'

"Luulen", minä vastasin takaisin. Ei siihen muita sanoja taidettu tarvita. Pian hän pyytää minua mukaansa ja katson häntä hämmentyneenä, mutta lähden hänen peräänsä kävelemään. Perässä kulkijana ehdin säästyä kuitenkin tönäisyltä ja ketjureaktiolta, jonka tungoksessa onnistuimme aiheuttamaan. Minä pyysin myös hevosilta anteeksi kulkiessani Doran perässä. Tamman puheliaisuus oli pysynyt ennallaan tässäkin tilanteessa. Huomasin yhden tönäistyn katselevan häntä hiukan pitkin nokkaansa.

Dora selviytyy kuitenkin haluamansa tamman luokse ja ehtii esittäytyä ennen kuin minä ehdin paikalle. Päästyäni paikalle kuulen juuri toisen vastatessa olevansa Quilla. Minä henkäisen varmasti hyvinkin kuuluvasti - jota heti perään kadun.
"Sinä siis todellakin olet Quilla, entinen johtajatar? Entä tiedätkö nykyisestä mitään, tästä Amon-Rasta?" minä kysyn tajuten sitten röyhkeyteni.
"Anteeksi, olin röyhkeä teille.. Minä olen Noah", pahoittelen sitten.
Vertaveli M
 

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 20. Tammi 2014 14:03

Silmiini syttyy riemukas hohde, kun Quillaksi esittäytyvä tamma nyökkää myöntäen, että hän joskus johti tätä laumaa. Loistavaa, ehkä tästä sekalaisesta höpinästä saataisiin sittenkin vielä aikaan kunnon kokous!
Noan saapuessa viereeni ja puhjetessa puhumaan minäkin lasken hieman päätäni kunnioituksen merkiksi, mutten saa katsettani irti lähes valkoisen harjan reunustamista, siroista kasvoista. Myöskään iloinen virneeni ei suostu häviämään, vaikka yritän vähän toppuutella sitä. Ei kai johtajille, edes entisille sellaisille, kuuluisi tällä lailla virnuilla, mutta minkäs teet!

Mietin hetken, mitä minun pitäisi sanoa Quillalle, ja miten häntä kuuluisi puhutella. Onneksi Noah on vieressäni tukemassa, sillä häntä vilkaistuani saan rohkeutta jatkaa keskustelua entisen johtajatamman kanssa.
"Hauska tutustua, Quilla. Olen pahoillani, että joudun tällä tavalla vaivaamaan teitä... sinua," päätän korjata. Tuntuu hieman omituiselta teititellä henkilöä, jonka nimen tietää jo. Eihän nyt ole kuitenkaan kyseessä lauman tämänhetkinen johtaja, joten kai sinuttelu on parempi tapa keskustella hänen kanssaan.
"-Mutta eikö sinustakin olisi jo aika ryhtyä tekemään päätöksiä tämän höpinän sijaan? En usko että kukaan jaksaa seistä täällä vain juttelemassa enää kovinkaan kauaa." Vilkaisen tulivuorta merkitsevästi. "Itse en taida pystyä hiljentämään näitä hevosia tai saamaan heitä miettimään, mitä tästä eteenpäin, mutta ajattelin... Ajattelin, että ehkä, entisenä johtajana ja kaikkea, sinä voisit ehkä onnistua tässä." Jään katsomaan Quillaa mahdollisimman vetoava ilme vihreissä silmissäni, ja toivon, etten tullut tänne kokoustamaan ja siinä sivussa häirinnyt entisen johtajan rauhaa turhaan.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sigitius » 21. Tammi 2014 07:49

[mä nyt vähän etuilen tosta 24. päivästä, kun uskon että tässä on jo kaikki jotka me paikalle saadaan]

Juuri esittäydyttyäni Adoréeta seurannut tummanrautias saapuu ystävättärensä vierelle parahiksi kuulemaan nimeni. Molemmat heistä olivat todennäköisesti melko uusia laumalaisia, en ainakaan muista nähneeni heitä ennen ainakaan omana valtakautenani. Jonkun väkijoukossa oli täytynyt huomaamattani kuiskia kovempaan ääneen identiteetistäni, jotta he tunnistivat minut. Olin vältellyt vastuuta, mutten näemmä päässyt sitä täysin karkuunkaan.
"Kyllä olen", varmistin vielä Noahiksi esittäytyneelle tammalle. "Olen pahoillani, mutten tiedä Amon-Rasta sen enempää kuin kukaan muukaan", vastasin pahoittelevasti. Minähän en todellisuudessa ollut koskaan edes nähnyt nykyistä johtajaa, sillä en ollut vastannut yhteenkään kokouskutsuun tätä ennen jätettyäni vastuutehtävät taakseni vaan olin pysynyt omilla poluillani. Olin myös lievästi pettynyt, ettei Maustis ollut säilynyt johdossa luotettuani häneen.

Punarautias puhutteli minua kuin ylempiarvoistaan, myös hänen eleistään paistoi läpi arvostus. Muistot menneestä virtasivat mieleeni, miten kaikki tapaamani hevoset olivat kohdelleet minua välittömästi ylempiarvoisena saadessaan tietää johtajattaren asemastani. Johtajana olisin ennen kaikkea halunnut olla kuin kaikki muutkin, jota minulle ei siinä asemassa suotu. Olin luopunut asemastani vapauttaakseni kahlitun sieluni.
"Sinun ei tarvitse ajatella minua ylempiarvoisena", naurahdan lämpimästi ja jatkan "Olen samanlainen kuin tekin". Lausahdukseni ei ole tarkoitus olla piikittelevä, vaan ystävällinen toteamus saadakseni kaksikon rentoutumaan seurassani.

Adoréen katse kääntyi hetkeksi tulivuorta kohti hänen sanojensa saattelemana enkä voinut vastustaa silmieni kääntämistä tuohon tuhon lähteeseen, joka herätti kaikissa meistä paljon ajatuksia. Hetken aikaa pysyin hiljaa pitäen katseeni Hoerossa.
"Olet oikeassa. En usko että Amon-Ra saapuu, hänen olisi pitänyt olla jo paikalla. Epävarmuus ajaa lauman hulluksi, jos pysymme täällä", sanoin viimein melko vaitonaisella äänellä. Käänsin tummanruskeiden silmieni katseen takaisin rautiaita kohti tarkastellen heitä katseellani. Adoréen vihreät silmät puhuivat koko hevosen puolesta, toisen huoli koko laumasta oli huomattavaa. Hymyilin kaksikolle rohkaisevasti astuessani hieman kauemmas rautiaista.

<----------------------------------------------TÄRKEÄÄ KAIKILLE ALKAA---------------------------------------------->

Asettauduin porukan laidalle antaen katseeni kiertää paikalle saapuneissa laumalaisissa. Vedin muutaman kerran syvään henkeä valmistautuessani hetkeen, jossa en ollut kuvitellut koskaan enää olevani - puhumassa koko laumalle kaikkien muiden puolesta.
Heitin pääni ylös etuosan kohotessa ilmaan sen mukana. Lihaksikkaat takajalat pitivät minut tukevasti takasillani päästäessäni huulieni välistä vaativan, huomiota herättävän kovaäänisen hirnahduksen, joka halkoi ilmaa ja katkaisi suurimman osan laumalaisten puheensorinasta. Laskeutuessani takaisin neljälle jalalle otin luonnollisen, ryhdikkään asentoni kaartaen kaulaani hieman. Paikalla olevat hevoset vaikuttivat uteliailta ja kysyviltä: miksi heidän johtajansa paikalla seisoin minä. He kurkkivat toinen toistensa takaa suuntaani.

"Hei kaikille", aloitin vahvalla äänellä kuuluvasti, "omalta osaltani pahoittelen tilannetta. Sallinette minun esittäytyä, olen Quilla, aavikkohevosten entinen johtaja parin vuoden takaa."
Sanani aiheuttivat lievää suputusta muutaman aavikkohevosen kesken. Olin kuulevinani jonkun lähimpänä olevista hevosista lausahtavan vierustoverilleen 'Minähän sanoin!', johon hymähdin mielessäni. Esittäytymiseni sai osan taaimmaisista hevosista levittäytymään sivuille nähdäkseen minut paremmin.

"Kuten olette pistäneet merkille, oikea johtajamme Amon-Ra on tuntemattomista syistä estynyt tulemasta paikalle", aloitin varsinaisen aiheen käsittelyn ja tajusin lauseeni jälkeen, ettei minulla ollut minkäänlaista jatkosuunnitelmaa. Antamatta epävarmuuteni näkyä punnitsin mielessäni pikaisesti läpi loogisimmat vaihtoehdot improvisoiden.
"Osa laumamme jäsenistä on jo poistunut alueiltamme olosuhteiden vuoksi, eikä meidänkään ole viisasta pysyä täällä tällä hetkellä kauempaa. Johtajan ja osan laumalaisten puuttumisen myötä ehdotan, että kokoonnumme uudelleen yhteismaalla kymmenen päivän päästä. Pohjoisella lammella, kohdassa josta erkanee lumihevosten alueita kohti virtaava joki. Paikasta ei voi erehtyä."

Pidin hetken tauon katsoessani hevosten reaktioita. Useimmat nyökyttelivät myöntyvästi, osa vaikutti helpottuneelta että olin vapauttamassa heidät velvoitteesta pysyä aavikolla. Monet taisivat unohtaa epävarmuutensa oikean johtajamme puuttumisesta hetkellisesti saadessaan muuta ajateltavaa alueelta poistumisen muodossa.
"Onko paikalla Amon-Ran valitsemia viestinviejiä?" tiedustelin yhä kuuluvalla äänellä silmäillessäni paikallaolijoita. Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta kukaan ei ilmoittautunut, joten jatkoin "Ilmeisesti ei. Siispä teidän kaikkien tehtävä on informoida jokaista matkalla löytämäänne aavikkohevosta, joka ei nyt ole paikalla, missä ja koska kokoonnumme. Myös johtajaamme, mikäli satutte hänet löytämään. Teillä on myös aikaa etsiä kadonneita ystäviänne ja läheisiänne ennen tapaamistamme uudelleen. Annan teille omasta puolestani luvan tehdä näiden kymmenen päivän aikana tiedusteluja myös muiden laumojen alueilla, kunhan lähdette suosiolla heidän pyynnöstään ettekä hankkiudu vaikeuksiin. Toivon, että ensi kerran kokoontuessamme tiedämme tilanteesta enemmän."
Hengähdin syvään. Uskon, että olisin sanonut jo riittävästi.

"Pyydän," lausahdin vielä, "käyttäkää aika tehokkaasti. Pysykää turvassa. Voitte mennä."

Otin täyden vastuun lähettäessäni heidät yhteismaalle, kuin myös antaessani heille luvan käydä muiden laumojen alueilla. Yhteismaa on tietojeni mukaan ollut suljettuna jo pitkään pääntaudin takia, mutten uskonut että taudista kärsivät hevoset pystyisivät pysymään täysin eristyksissä luonnonkatastrofin edessä. Laumattomat pakosti hakeutuisivat sisämaahan heille määrätyn alueen tuhoutuessa, juuri aavikkojen sekä tasankojen läpi. Olimme vaarassa törmätä pääntautia sairastaviin hevosiin jopa omalla alueellamme.
Tai mitä muihin laumoihin tulee, en voinut kuin toivoa heidän olevan armollisia ja ymmärtäväisiä tässä tilanteessa. Meillä ei ollut paljoa vaihtoehtoja ja tarvitsimme tietoa, jota johtajamme ei ollut meille välittämässä.

<----------------------------------------------TÄRKEÄÄ KAIKILLE LOPPUU--------------------------------------------->

[mainitsinkohan kaiken oleellisen...
dora vois vaihtaa vielä pari sanaa quillan kanssa?]
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Tammi 2014 12:11

Valkovoikko ei suotta peittele kärsimätöntä ilmettään odotellessaan, että jotain tapahtuisi, että tästä todella edettäisiin johonkin suuntaan. Johtajaa ei supinoista päätellen vieläkään näy ja jotkut selvästi pelkäävät pahinta. Turhautuminen kasvoi Snaken ympärillä tarttuen lopulta jopa häneen. Mitäs tässä nyt tehtäsiin? Ihmettäkö yhdessä odoteltaisiin?
Vaaleajouhinen laski pienesti päätään ja kuunteli yhä syrjä korvalla muiden puheita niistä kuitenkaan juuri mitään hyödyllistä irti saamatta. Quarter kuitenkin teki selvän päätöksen, että jos pian ei alkaisi tapahtua ei hän jäisi tänne pidemmäksi aikaa aikaansa tuhlaamaan vaan lähtisi suosiolla yhteismaata kohden.

Jäänsinertävät silmät havaitsivat kuitenkin pienen punertavan tamman erottautuvan joukosta ja katse kääntyi tämän puo,leen lievästi uteliaana. Hiljaiset kuiskaukset antoivat vihiä, että tämä Snaken kanssa suurinpiirtein samanikäinen tamma oli aavikkolaisten entinen johtajatar. Mielenkiinnolla ori odotti ottaisiko toinen tilanteen hallintaansa vai antaisiko muiden vain ajatella päänsä puhki.
Kimeä hirnahdus ja joukko hiljeni huomattavasti ja keskitti selvästi huomionsa nyt tämän nuoren tamman puoleen. Snake katsoi parhaaksi tehdä samoin, jos kyseessä olisi entinen johtajatar hän kyllä varmasti tietäisi jotenkin mitä tehdä.
Valkovoikko kuunteli korvat höröllä Quillaksi esittäytyneen tamman puhetta, hän oli kuin olikin entinen johtajatar. Tämä kehotti yhtä sun toista, mutta päällimmäisenä orin mieleen jäi yhteismaalle meneminen. Sinne hänkin varmasti lähtisi. Ei tänne kannattanut jäädä. Quilla kuitenkin myönnytti yllättävän luvan mennä muiden laumojen alueellee. Pieni ajatus Fannin ja Hawkin etsimisestä häivähti orin mielessä, mutta viime kerta ei ollut unohtunut. Tasankohevosten johtajatar, itse Kuristaja ämmä ei takuulla laskisi ketään alueillensa hyppimään.
Snake nyökkäili pienesti ja pohti vielä omaa valintaansa samalla kuunnellen vaihvihkaa muiden mielipiteitä.
Wohweli
 

Re: Kansallinen katastrofi [spontaani laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 23. Tammi 2014 00:24

[Kyllä siinä taisi kaikki oleellinen tulla sanotuksi!]

Kuten olin arvellut, entisen johtajan auktoriteetti olisi tässä tilassa erinomaisen riittävä, ja varmaan yhtä hyvä kuin virallisemmankin johtajan. Quillan puheessa oli sellaista vakautta ja selkeyttä, joka sai minut uskomaan hänen pitäneen aikanaan - pari vuotta sitten, ilmeisesti - paljon puheita suurille joukoille. Vaikka tämä oli erikseen pyytänyt, että kohtelisin häntä kuin rivilaumalaista, tunsin sisimmässäni, kuinka kunnioitus toista hevosta kohtaan sai suupieleni nousemaan hieman leveämpään hymyyn.
Onneksi kukaan ei voinut kieltää tunteita, ja kun nyt mietin asiaa tarkemmin, niin nyt voisin ehkä helpommin saada Quillasta ystävän. Johtajan kanssa olisi ollut vaikeampi ystävystyä kuin ihan tavallisen jokapaikantamman.
Kaikki tämä jää kuitenkin hurisemaan mieleni taka-alalle, kun Quilla listaa asioita, joita nyt voimme tehdä. Kuulen takaani, kuinka jotkut alkavat heti pohtia, mihin päin kannattaisi lähteä. Hienoa, ajattelen, sillä tätähän minä juuri toivoinkin tapahtuvaksi: mietitään yhdessä tulevaa.
Niinpä minäkin mietin, oman pienen pääni sisällä.

Kun puheet on puhuttu, hevoset ryhtyvät heti toimeen, kukin tavallaan: jotkut lähtevät heti kiitämään kohti tätä yhteismaata, toiset jäävät porisemaan ystäviensä kanssa, ilmeisesti suunnitellen tiedusteluretkiä.
Minä vilkaisen hymyillen lähelläni seisovaa Noahia ja lähden kävelemään Quillan luo.
"Sinähän puhut kuin vanha tekijä," kehun, ja naurahdan heleästi heti perään. Silmäni kuitenkin vakavoituvat sekunneissa, huulille jäävästä hymystä huolimatta.
"Minäkin haluan auttaa. Tulin saarelle tasankojen kautta, joten sinne minä nyt ajattelin palata. Ehkä tasankolauman johtaja tietää sen, mitä meidänkin pitäisi," kerron Quillalle, vilkaisten välillä Noahia kohti, että hänkin kuulee suunnitelmistani. Tasangot eivät kyllä erityisemmin houkuta, mutta tämä on minulle velvollisuus. Katseeni muuttuu pian kysyväksi.
"Mitä te aiotte nyt?" Aikaa miettimiseen ei enää ollut; nyt oli jäljellä vain tuli kavioiden alla.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Seuraava

Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron