Miehestä mittaa

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Miehestä mittaa

ViestiKirjoittaja Wohweli » 04. Huhti 2012 18:50

Snake VS. Percival
» Yksinpeli

Valkovoikko oli jo pitkään mielinyt löytää aavikkolaisten johtajan jotta voisi anoa laumapaikkaa näiden joukossa. Ikäväkyllä etsinnät eivät tähän asti olleet tuottaneet haluttua tulosta. Eihän ori itseasissa tainnut tietää minkälaista hevosta etsi tämän hiekkalaatikon kätköistä.
Snake jatkaa yhä taivaltaan ja tämän askeleet saavat hiekan pöllyämään sangen tyylikkäästi. Eihän hiekka mikään quarterin suosikki elementti ollut, mutta kyllä täällä lämpöisessä ja kuivassakin viihtyi ihan kivasti.
Myös arpinen jo kymmenen vuoden ikään ehtinyt ahaltekori taittoi matkaansa aavikon halki, lähes täysin päämäärättömästi. Silläkin oli jonkinlaisena suunnitelmana löytää samainen aavikkolaisten johtaja, kuin muuaan käärme poikamme.
Kaksi jääräpäätä suursuuta siis pörhälsivät kukin omaa tahtiansa eteenpäin. Tie minkälaiset helvetin liekit siitä leimahtaisivat, kun kaksikko erehtyisi törmäämään.

Percival seisahtuu lopulta paikoilleen ja puuskuttaa kevyt hiki ihollaan, antaen verestyneiden silmiensä tähystää ympäriinsä. Lopulta sen silmät kuitenkin osuvat eteenpäin kiitävään valkovoikkoon, joka pörhältää kimoa kohti. Persikkamme seisahtuu niille sijoilleen ja myös Snake hidastaa vauhtinsa ja pysähtyy toista vastapäätä.
"Olet tiellä," quarter huomauttaa vanhemmalleen, joka ei liiemmin mielly toisen sanomaan.
"Etkö muka hulttio mahdu kiertämään?" arpinen esittää korvansa luimistaen, saaden pienen irvistyksen osakseen Snakelta.
"Miten noin pieni ori, noin pienellä munalla kehtaa tulla isottelemaan?" ahaltek kysähtää puuskahtaen sanojensa loppuun.
"No, vittu, iik. Tommonen kävelevä raato. Tapasin sun kaltasen viimeks täällä dyynien keskellä, kun saavuin tälle saarelle. Taisit nousta sääkin tuolta hiekan keskeltä. Jos mä olisin noin ruma, mä ainakin tappasin itteni," nuorempi ori uhoaa kova äänisesti ja kuopaisee kipakasti maata.

Sanat ovat Percivalille liikaa ja tämä hyökähtää nuorempaa kohti iskien hampaansa tämän kaulalle. Valkovoikko nostaa pienesti keulaa pystyyn yllätyshyökkäyksen johdosta, mutta palauttaa pian omat etujalkansa takaisin hiekkaan vastaten hyökkäykseen iskemällä omat hampaansa toisen orin arpiin.
Persikka riuhtaisee itsensä irti nuoremman otteesta ja lataa potkun etusellaan tähtäyttäen sen toisen ryntäille mikä saa Snaken peruuttamaan hieman jalkaansa aristaen.
"Tuosta saat maksaa!" käärme sähähtää ja syöksähtää lyhyellä kiitovaiheella ja puskee päällään Percivalia lavan tienoilta, joka saa vanhemman kohottautumaan takasilleen ja hurjistumaan kunnolla. Tämä iskeyttää hieman halkeilleet kavionsa valkovoikon kysymysmerkki päähän saaden ikäviä verta vuotavia ruhjeita aikaiseksi. Snake perääntyy toisen alta ja nostattelee etusiaan yhtäaikaisesti, samalla pienesti päätään ylös alas heittäen.
"Alat ihan tosissasi käydä hermoilleni!" quarter ilmoittaa pää verta valuen.
"Pah. Käy päälle sitten, äläkä turhaan väsytä leukojasi!" arpinen yllyttää ja heilauttaa rasvaista häntää joka päästää kevyen, ruoskan omaisen äänen.

Ei tällä taistolla ollut mitään merkitystä, pientä kukkoilua vaan jossa selvitettäisiin vain pienesti välejä. Ei kukaan kuolisi. Valkovoikko vihastuu kunnolla toisen yllytyksien suhteen ja päätyy potkaisemaan orin suunnalle, tähdäten potkuaan toisen lähempään takajalkaa. Isku menee perille ja saa Percivalin puremaan hampaat yhteen kivusta. Se leimauttaa oriin suuremman vihan liekin ja se käy nyt täydellä sokealla raivolla quarterin kimppuun ja kamppauttaa tuon vaivattomasti maahan alkoen sitten runnoa tuota etusillaan ja mätkiä aivan armottomasti. Snake irvistelee ja sätkii toisen kavioiden alla, mutta polkemiselta tämä ei onnistu nousemaan ylös.
Armoahan ei käärmeemme aio anoa siksi se pysyy hiljaa, päästellen kuitenkin pientä pihinää ajoittain hampaidensa välistä. Kipu oli armotonta ja valkovoikko tunsi paremmin, kuin hyvin miten iho kuoriutui joistain kohdista päästäen veren pinnalle, eikä mustelmiltakaan vältytty.

Lopulta Percival lopettaa ja peruuttaa lähes liikkumattomasta orista kauemmas.
"Otit varmaan opiksesi?" ori kysähtää laskien päänsä rajusti puuskuttavan nuorukaisen vierelle.
"Säästin kylkiluitasi ja jalkojasi, jotta pääset katoamaan silmistäni tällä punaisella sekunnilla," arpinen ilmoittaa ja kohottaa päänsä hyvän ryhdin mukaiseen korkeuteen. Kylmän omaiset hailakan ruskeat silmät tuijottavat nuorukaista.
"No, ala painua siitä jo!" tämä ärähtää ja saa vastaansa itsevarmaa naurua.
"Vai, että vielä naurattaa!" Persukka huudahtaa ja kopauttaa toista melko tuntuvasti kupoliin ja kääntyy potkaisemaan maassa makaavaa kylkeen.
Snake sylkäisee verta suustaan, nauraen yhä turhan hilpeästi. Kimo ottaa etäisyyttä nuorempaansa ja katsoo, kun tuo taiteilee itsensä ylös.
"Olipashhh huvittavaa, otetaa toki uusiks piannnn," quarter lausuu ivallisesti ja lähtee sitten ontuen kävelemään pois päin toisesta. Arpinen katsoo vihan täytteisesti toisen perään ja saa taistella mielensä kanssa, jottei vielä syöksyisi toisen perään ja esittelisi kaapin paikkaa uudemman kerran.
Percival ymmärtää kuitenkin jo voittaneensa ja antaa toisen mennä. Nuorukaisella oli sisua se oli vanhemman myönnettävä. Tuolla oli jopa samanlaisia luonteen piirteitä, kuin orilla itsellään.

Orit matkaavat eri suuntiin ja lopulta molemmat katoavat jonnekin hiekkamerelle.

SNAKE JA PERCIVAL POISTUVAT.
Wohweli
 

Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron