Uudet tuulet puhaltaa, kaiken saa ne muuttumaan[laumakokous]

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Uudet tuulet puhaltaa, kaiken saa ne muuttumaan[laumakokous]

ViestiKirjoittaja Jaksu » 27. Huhti 2013 15:57

[ Aavikkohevosten laumakokous. Pelimuoto on soffline ja pelijärjestys vapaa. Tarkempaa tietoa pelinkulusta voit lukea täältä ]

________________________________________________________________

Amon-Ra

Paljon oli ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa, yhdessä silmänräpäyksessä. Oli kulunut korkeintaan muutama kuunkiertoa siitä kun Amon-Ra oli häädetty klaaninsa parista, lähtenyt Egyptistä ja kulkeutunut merivirran mukana villihevosten asuttamalle saarelle Caraliaan. Kaikista hullunkurisinta siinä kaikessa oli kuitenkin se, että hänestä oli tullut vastikään aavikkohevosten uusi johtaja Maustamattoman Kermaviilin menehdyttyä pääntautiin. Tummanruunikko ei ollut edes tutustunut kunnolla koko saareen saati sen asukkeihin, mutta siinä hän silti seisoi tuulten muovaamalla, korkealla hiekkadyynillä odottaen aavikkohevosten saapuvan kokoukseen. Hän oli lähettänyt sanan kokouksesta kiertämään laumalaisten keskuudessa hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni tietäisi milloin ja minne saapua.

Amon-Ra vaihtoi painoaan takajalalta toiselle ja vilkuili jokseenkin hermostuneena ympärilleen sekä ylös taivaalle. Aurinko oli noussut korkealle ja sen kirkkaat säteet lankesivat maahan polttavan kuumina. Oli jo keskipäivä, mutta ketään ei toistaiseksi ollut ilmaantunut paikalle. Arpikasvoinen ori hymähti itsekseen ja vaipui ajatuksiinsa. Hänellä oli paljon kerrottavaa aavikkohevosille, ja hän oli jopa harjoitellut puhettaan jonkin verran, jotta osaisi puhua mahdollisimman sujuvasti ja ymmärrettävästi. Amon-Ra'n kielitaito oli kehittynyt aavistuksen verran parempaan suuntaan, mutta hiottavaa riitti silti edelleen.
Tummanruunikko kertasi mielessään asioita, joita hänen tuli käydä kokouksessa läpi. Pääaiheena oli saaren keskuudessa epidemian lailla leviävä pääntauti. Hän toivoi hartaasti, että aavikkohevosista löytyisi parantaja, joka osaisi tarjota apua tuohon ongelmaan, joka uhkaisi pian levitä käsistä. Amon-Ra oli jo itse ehtinyt pelätä saaneensa tartunnan pääntautiin kuolleelta Maustamattomalta Kermaviililtä, mutta hänen suureksi helpotuksekseen taudin oireita ei ollut ilmaantunut. Ori toivoi, että myös muut aavikkohevoset olivat kunnossa ja terveitä.
Oli tapahtunut eräs sellainenkin asia, josta Amon-Ra ei ollut ehtinyt kertomaan vielä kenellekään, joten aavikkohevoset tulisivat olemaan ensimmäisiä, jotka siitä kuulisivat. Hän oli surmannut saarta piinanneen massamurhaaja Jokerin korkeimman omakätisesti tulivuori Hoerolla. Tummanruunikko ei tiennyt, miten muut tulisivat tähän uutiseen suhtautumaan, mutta toivon mukaan hänen toimiaan katsottaisiin suopeasti. Olihan hän vain ajatellut saarelaisten parasta.

Amon-Ra heilautti silmilleen valuneen korpinmustan otsaharjaksensa sivuun ja kohensi ryhtiään vetäessään aavikon kuivaa, kuumaa ja sannantuoksuista ilmaa syvälle keuhkoihinsa. Hän tähyili silmiään siristäen horisonttiin, ja oli erottavinaan siellä yksittäisiä sekä pienissä ryhmissä liikkuvia hevosen hahmoja. Jännitys hiipi salakavalasti tummanruunikon sydämeen. Hän oli siihen asti onnistunut pysymään suhteellisen rauhallisena, mutta laumalaisten virratessa paikan päälle häntä alkoi hermostuttaa. Amon-Ra ei tosin antanut jännityksensä näkyä, hänen ilmeensä ja koko olemuksensa oli rento ja tyyni kuin tuuli, joka puhalsi hiljaa hänen jouhissaan.
Arpikasvoinen ori nyökkäsi lämmin hymy tummalla turvallaan ensimmäisille paikalle saapuville hevosille ja lausui heille ystävällisen tervehdyksen. Hän huomasi heidän hämmentyneiden ja hieman pelästyneidenkin katseidensa hakeutuvan jalantynkäänsä kohti. Amon-Ra oli kuin ei olisi huomannutkaan koko asiaa, ja odotteli kärsivällisesti loppujenkin hevosten saapuvan kokoukseen.
Jaksu
 

Re: Uudet tuulet puhaltaa, kaiken saa ne muuttumaan[laumakok

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Touko 2013 12:25

» Percival & Snake

Ei ollut arpisen ystävämme luonteenmukaista liittyä jonon jatkeeksi vieraiden hevosten joukkoon. Tällä kertaa uteliaisuus oli kuitenkin ottanut hänestä voiton ja siinä hän nyt otti hieman kipeytyneitä askelia pysyäkseen järjestelmällisessä vauhdissa. Typeryyttä koko hommasta kutoi kaiketi vain se, että ori oli matkalla paikkaan johon ei varsinaisesti kuuluisi. Aavikkohevosten laumakokoukseen. Hän ei ollut aavikkohevonen vaan tyysti laumaton kulkuri, vaikkakin laumaan lyöttäytyminen olikin käynyt hänellä jo useat kerrat mielessä. Huhu kuitenkin kertoi, että lauman johtajuus oli siirtynyt suomenhevosorilta jollekin toiselle. Percival ei ollut lainkaan varma mitä hänen olisi pitänyt siitä ajatella. Yksinkertaisesti hän kyllä vain vihasi muiden passaamista, mutta eihän sitä koskaan tietäisi jos johtajan arvon takaa paljastuisi hyväkin tyyppi.
Kanssamatkustajista lähtevä kiivas hälinä ärsytti kimoa suunnattomasti ja moneen otteeseen hänen olisi tehnyt mieli kuroa äänensä karjaisuun ja uhata jokaista pitämään turpansa tukossa loppu matkan ajan. Oli selvä jos Percival olisi tiennyt kokoontumispaikan hän oli mennyt sinne omia reittejään ja jättänyt sankan hevosmassan enemmän kuin mielellään jälkeensä. Nyt oli kuitenkin tyydyttävä osaansa ja katsottava mitä tuleman pitäisi.

Aavikko näkyi jo ja Percivalin oli pakko tuoda pettymyksensä ilmi selvällä naaman vääntämisellä. Eikö johtaja ollut keksinyt parempaa paikkaa? Tännehän eksyisi ja sitten saisi herra johtaja herra heittää hyvästit puolelle laumastansa. Arpikasvo tuhahti ja luimisti korviansa alentuvasti. Jos hän haluaisi nähdä mikä oli johtaja miehiään hänen olisi pakko sopeutua. Pakko edetä eteenpäin vailla omaa tahtoa.
Tässä sakeassa masassa jonka mukana hän kulki ei erottunut ensimmäistäkään tuttua naamaa. Ei edes hänen siskoansa. Miten mielellään ori olisikaan ottanut selville toisen voinnista ja astellut tämän vierellä kokoukseen. Nyt hän oli yksin ja vaikka olikin tavan tottunut sooloilija olisi hän tarvinnut vierelleen edes jonkun tutumman. Ori hävitti ryhtinsä ja laski päänsä matalemmalle ja katseli mielenkiinnotta ympärillensä. Kaikki nämä hevoset hänen ympärillänsä olivat vieraita. Ainoastaan kerran pelkäsi Percival erottaneensa hevosmassan joukossa jotakin turhan tuttua, mutta yritti lopulta lohduttautua harhanäyn ajatuksella. Hän ei jaksaisi kierokasvoista oria. Ei nyt!
Vihdoin kokouspaikka avautui edelle ja johtajakin erottui loitommalla. Percival pani heti merkille, että kyseessä oli jalkapuoli hevonen, mutta soi jopa ajatuksissaan toiselle pienen kunnioituksen. Ainakin johtajassa olisi jotakin mielenkiintoista. Hevosmassa pysähtyi epämääräiseen muodostelmaan ja myös Percival löi lukon jaloillensa ja jäi tyysti ulkopuolelle sinä hetkenä, kun muutamat kävivät ryhmittäin pieneen keskusteluun. Ehkä arvioivat uutta johtajaansa?

----

Snake oli roikkunut jonon kärjessä jo pitkän aikaa ja ehtinyt tehdä tuttavuutta yhteen jos toiseenkin. Hän yritti olla avoin ja sosiaalinen sillä tuskin olisi lainkaan huono jos hänestä olisi hyvämaku jokaisen suussa ennen laumaan liittymistä. Ori tiesi oman aikaansaamattomuutensa, mutta oli itsestään tällä kertaa säntillien ylpeä, kun oli saanut itsensä järkättyä kokousmatkaan. Eipähän tarvitsisi koluta joka ikistä Caralian kolkkaa johtajan löytääkseen. Näin oli huomattavasti parempi ja helpompikin tietysti!
Quarter liikkui verkkaisesti uusien tuttaviensa keskellä ja vaihtoi mielellään näiden kanssa aina sanan tai parikin. Aavikko aukeni hänen edellensä ja epäröimättä tämä polki jalkansa hiekkaan, vaikka toistaiseksi aavikko oli esitellyt itsestään vain varjopuolia. Snake ei erottanut millään suunnalla ketään aikaisempia tuttuja, mutta ei ahdistunut suinkaan kahden muun uuden tuttavansa seurassa. Heidän avullaan saisi valkovoikko taatusti pidettyä puolensa paremmin kuin hyvin.
Hevoset pysähtyivät ja hakivat paikkaansa ja ori johdatti oman seurueensa hyvälle paikalle suoraan eturiviin ja jäi sitten katselemaan tätä johtajaksi kutsuttua oria. Pieni ilkikurinen virne hiipi hiljaa tämän turvalle ja tämän täytyi pidätellä hieman nauruansa. Snake kuiskutti muutaman ehkä hieman halventavan sanan johtajasta seuralaisillensa ja sai näidenkin huulet vääntyilemään.
Wohweli
 

Re: Uudet tuulet puhaltaa, kaiken saa ne muuttumaan[laumakok

ViestiKirjoittaja Juna » 21. Elo 2013 00:28

Astelin hiekassa eteenpäin. Kavioni olivat jo tottuneet luisuvaan hiekkaan ja saatoin onnistuneesti ravata hiekassa. Suljin silmäni ja avasin ne. Eteeni aukeni oikeastaan vain hiekkamättäitä mutta tiesin että jossain hän oli. Uusi aavikkohevosten ja niin minunkin johtaja. Minusta olin kuullut sen nimen jossain, ori se ainakin oli ja olin varmaan nähnyt joskus eksyneenä aavikolla.

Samalla sekunnilla saavuin pitkään alamäkeen ja lähdin laukkaan. Kavioni nostattelivat tomupilviä korkeuksiin ja nopea, virtaviivainen kehoni puristi voimansa äärimmilleen selvitäkseen alamäestä. Perseelleen meni. Ei, kun ihan oikeasti, takajalkani pettivät ja samalla horjahdin eteenpäin, haukkasin ahnaasti suu ammollaan hiekkaa suun täyteen. Tosi hyvää... kiva. Tähän olisi Gregorykin sanonut että 'Servaus!' mutta ei naurattanut. Liu'uin suoraan sanottuna johtajan syliin, okei en ihan, hänen taakseen viiden metrin päähän. Kyllä. Tumm arpinen kolmijalka oli tuttu - ei hänestä voisi erehtyä. Nousin ja pudistelin hiekan kultaisesta turkistani. Tekaisin itselleni viattoman hymyn, ja räpyttelin silmiäni astellen samalla toisen luokse. Saavutin hänet takaapäin, huusin arvaamattoman sekopäisesti "Pöö!" ja livahdin toisen eteen hymyillen taas ja tähtisilmät tuikkien naurahtaen heleästi.
"Päivää... hihi...", sanoin, kumarsin ja asetuin muiden hevosten joukkoon. Sain supistua jotakin jännittynyttä voikolle tuntemattomalle tammalle, ja hän vastasi ystävällisesti että tämä kokous oli ihan perinnejuttu. Selvä. Voi ei se oli tietty johtaja jonka yritin pelästyttää! No, kämmi mikä kämmi. Koomista.
Juna
 


Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron