Tyttö epäkunnossa

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Sussu » 28. Tammi 2014 21:20

/ Silkki ja Nasim! /

Nana

Lyhyen elämäni aikana olen oppinut sen, että yhteismaalla ei ole aavikkoa. Olen muutenkin oppinut tuntemaan Caraliaa sen verran, että tiedän ylittäneeni juuri rajan yhteismaalta aavikkojen puolelle. Täytyyhän minun pistää ranttaliksi nyt, kun jouduin käyttäytymään niin asiallisesti laumakokouksessakin. Ei siellä mitään minun elämääni mullistavaa kerrottu, mutta tulipahan käytyä. Äidinkin näin pitkästä aikaa.
Rajavartijoita ei näy, ja jos näkyisikin, menisin vallan mainiosti aavikkohevosesta niin kokoni kuin värityksenikin puolesta. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään liittyä hiekansyöjien joukkoon. Lisäksi täällä täytyy olla kesällä kuumempaa kuin helvetissä.

Ravaan hiljalleen eteenpäin, vailla päämäärää. Tylsistyn kuoliaaksi pienen mieleni sisällä ylittäessäni kapeita hiekkadyynejä tasaiseen tahtiin jalkojani nostellen. Hiekka pölisee ikävästi kuivuuttaan eikä tunnu missään nimessä miellyttävältä hengittäessä. Vielä tietysti ehtisin kääntyä takaisinkin, mutta tiedä sitten, olisiko mikään paikka tällä saarella vähemmän ärsyttävä.
Aavikolla sentään ei liiku paljon hevosia, ainakaan aikaisempien kokemuksieni mukaan. Tulihan niitäkin aina silloin tällöin vastaan, mutta ei läheskään yhtä suurella todennäköisyydellä kuin metsissä ja erityisesti juomapaikoilla.

Viisainta olisi lienee siirtyä oman laumani alueelle, kauas juuri purkautuneesta tulivuoresta ja niin edelleen. Ilmeisesti minussa on vähän masokistin vikaa, mutta se nyt ei ole mitään uutta.
Enemmän minua kiehtovat saaren katastrofit kuin niistä selviäminen.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Silkki » 28. Tammi 2014 21:42

Nasim

Aavikko. Kotini, tuo lämmin ja hiekkainen erämaa, jota karumpaa seutua tuskin löytyi. Vaan karusta ulkomuodostaan huolimatta kultainen erämaa oli valloittanut sydämeni. Olin syntynyt hiekkaan, kasvanut sen lämpimässä syleilyssä ja nyt jälleen palasin sen kultaiseen keskukseen. Vedin syvään henkeä ja heilautin päätäni korkealle. Kevyt hirnahdus, täynnä riemua ja intoa, karkasi huuliltani kun etukavioni kohosivat hieman irti hiekasta. Lihakseni jännittyivät, kunnes jännitys vapautui voimakkaana ponnistuksena punertavilla takajaloillani.
Minä lensin. Hiekka allani oli pehmeää, se hyväili jalkojani tavalla jonka vain aavikon kasvatti ymmärsi. Askeleeni venyi ja häntäni kohosi arabeille tyypilliseen tapaan liehumaan lipuksi perääni. Harjani hulmusi, sieraimeni laajenivat täyttääkseen hapen tarpeen, jonka juokseminen sai aikaan. Nautin jokaisesta askeleesta enemmän kuin edellisestä, samalla kun venytin kehoani yhä pidempään askellukseen. Askeleeni olivat varmat, tottuneet, eivätkä hiekan epätasaisuudet haitanneet minua lainkaan. Minähän olin aavikon tytär, loppujen lopuksi.

Kiitäessäni aavikon halki en erityisemmin kiinnittänyt huomiota ympäristölleni, mutta toinen hevonen, vasemman kylkeni kohdalla, sai minut kääntämään kurssiani. Laukkasin laajalla kaarella ja lähestyin jatkuvasti vaaleaa hevosta, joka näytti kulkevan minua kohti. En vaivautunut hidastamaan vauhtiani vaan kohotin pääni yhä korkeammalle askeleen muuttuessa korkeammaksi. Pysähdyin sulavasti liukuen vain muutaman hevosenmitan päähän tuntemattomasta kulkijasta, joka ei näyttänyt läheskään yhtä aavikkoon rakastuneelta kuin minä. Hengitykseni oli tiheää ja kylkeni kohoilivat näkyvästi juoksuni jäljiltä, mutta seisoin suorana ja tasapainoisena, pää korkealla ja tuijotin minua suurempaa tammaa silmät leimuten.
"Hei", tervehdin lyhyesti ja heilautin päätäni hieman. Jalkani upposivat hieman lämpimään hiekkaan, ja nautin tutusta kosketuksesta. Olin kaivannut aavikkoa enemmän kuin saatoin myöntää. Aavikko oli kuitenkin kotini.
Silkki
 

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Sussu » 28. Tammi 2014 22:47

Vaikka ajatukseni ovat jossain aivan muualla, kuin minua ympäröivissä aavikkomaisemissa, en voi olla huomaamatta liikettä edessäni. Olen vähällä kirota ääneen tajutessani, että jep, se tosiaan on toinen hevonen - ja lisäksi se vielä kaikesta päätellen huomannut minut. Nyt ei auttaisi kuin korkeintaan ottaa jalat alle, mutta en minä tuntemattomia pakoon ole juossut ennenkään. Siksi päätänkin vain hidastaa tahtini käyntiin.
Nostan päätäni kohti taivasta, parantaen samalla ryhtiäni. Mitä lähempänä ruskea hevonen on, sitä ärtyneemmäksi muutun. Ja vaikka teen kaikkeni pysyäkseni rauhallisena, minusta alkaa todella näyttää siltä, että toinen näyttää suunnittelevan ylitseni juoksemista.

Sehän juoksee kuin hullu, aivan kuin tällä olisi pakkomielle. Juuri ajoissa minua vähän matalammaksi mutta vanhemmaksi osoittautunut tamma kuitenkin pysähtyy. Hänen katseessaan on jotain sellaista intoa, mikä saa minut värähtämään inhosta.
"Hei vain sullekin", puuskahdan kaikkea muuta kuin ystävällisesti, ottaen nopeasti askeleen lähemmäs korviani luimuun painaen.
"Oletko sä mielisairas vai ihan huviksesiko yrität juoksennella kanssaeläjien ylitse, häh?" tivaan kireään sävyyn, sanojeni perään pärskähtäen.
Minä en ole aikeissa kysyä hänen nimeään, laumaansa, ikäänsä, en yhtään mitään. Tämä on selkeästikin niitä hulluja aavikkoponeja, jotka eivät saa tarpeekseen hiekasta ja loputtomasta lämmöstä. Inhottavaa.

Saa nähdä, mikä tämä on olevinaan. Tulisiko itku kurkkuun jo parista ikävästä sanasta, vai olisiko tämä tarpeeksi hullu käydäkseen päälle. Ainakaan tamma ei ulkoisesti näytä niin pahalta vastustajalta, että minulla olisi syytä huolestua.
Kuopaisen hiekkaa etujalallani ja pärskähdän taas, haastava katse silmissäni.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Silkki » 28. Tammi 2014 23:45

Mitä ilmeisemmin edessäni seisova tamma ei jakanut intoani ja rakkauttani aavikkoon. Edes huono päivä ei selittänyt niin nuivaa suhtautumista kuin mikä toisesta välittyi. Tunsin oman ärtymykseni kohottavan päätään. Äsken olin ollut vielä niin hyvällä tuulella, mutta nyt... noh, toisen puuskahtelu alkoi ottaa minuakin päähän.
"Jos olisin halunnut juosta ylitsesi, olisin tehnyt niin", vastasin kylmällä äänellä. "Eihän minua kukaan ollut pysäyttämässä." Tiesin, että todennäköisesti leikin tulella ja mitä varmemmin onnistuisin vain polttamaan omat turpakarvani, mutta sellaista se elämä välillä oli. En sanonut sitä ääneen, mutta uskoin tamman tajuavan loukkaavan kommenttini, joka sanoihin kätkeytyi. Kuinka tämä tamma ei voisi pysäyttää minua, vaikka haluaisi. Kaksi saattoi pelata tätä peliä, ajattelin kylmä katse silmissäni. Minä en katsoisi vieraan tamman nenille loikkimista yhtään sen kauempaa. Vielä hetki sitten riemu oli lämmittänyt minua sisältä päin, mutta hitaasti riemuni haihtui kuin vesi kuumana päivänä aavikolla. Toinen voisi puolestani olla vaikka itse saaren kuningatar, mutta minä en kumartaisi hänen edessään.

"Vaan toisaalta, eipä maksa vaivaa. Näytät jo valmiiksi eksyneeltä. Aavikko vaatii veronsa, ja sinä maksat kalliisti", sanoin pilkallinen hymy huulillani. Toivoin osuneeni oikeaan veikatessani, ettei tamma ollut aavikolta kotoisin. Aavikolla paljon liikkuvat tuppasivat omaksumaan samankaltaisen liikkumistavan, sillä hiekka vaati erilaista työskentelyä kuin tasainen metsänpohja, ainakin mitä juoksemiseen tuli. Jotenkin en uskonut tämän tamman olevan aavikolta, jo ihan siitäkin syystä, että toinen oli liikkunut kovaan pohjaan tottuneen hevosen tavoin.
Haastava katse, jonka tamma heitti minulle pärskähdyksen saattelemana sai arvoisensa vastauksen, kun heilautin omaa päätäni suoraan ylöspäin, nostaen samalla etukavioitani muutaman kymmenen sentin verran ilmaan. Matala hirnahdus oli täynnä haastetta, jonka heitin ilmoille. Alkaisiko tämä tamma todella kilpailla minun, aavikon tyttären, kanssa siitä, kumpi täällä määräsi? En uskonut sitä.
Silkki
 

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Sussu » 29. Tammi 2014 18:32

Kappas, vanhempi ei päätäkään aloittaa nyyhkyttämistä, vaan menettää nopeasti kaiken halunsa olla ystävällinen ja alkaa uhkailemaan.
"Säkö olisit juossut mun ylitseni? Tuskin", naurahdan toiselle pistävään sävyyn, päätäni entistä korkeammalle kohottaen. Kylläpä ruunikolla oli alhainen ärtymiskynnys. En ihan totta usko, että tämä minun kanssani samaa kokoluokkaa oleva, ellei vähän matalampikin hevonen olisi minun ylitseni juossut - ei ainakaan niin, ettei katuisi sitä myöhemmin.

Tamma ehtii jatkaa uhittelua ennen minua. Hänen sanansa saavat minut vain naurahtamaan ilottomasti, jo tässä vaiheessa lähes kyllästyneen oloisena toisen yrityksiin ärsyttää minua. Tietysti minua ärsyttää, ärsytti jo ennen kuin toinen ilmaantui paikalle ja aloitti silmilleni hyppimisen. Ei sillä, etten olisi juuri tätä kerjännytkin.
"Niinkö sä todella luulet? Kovat on luulot ainakin. Mä en nimittäin ole maksamassa yhtään mitään." Hymyilen toiselle ivallisesti, päätäni vähän viattoman oloisena kallistaen. Hänen pilkkansa ei mene missään nimessä tunteisiini, ja se varmasti tulisi osumaan vielä toisen omaan nilkkaan.
Ruunikko hirnahtaa matalasti. Korskahdan siihen kiihtyneesti.

Tietyllä tavalla saan jopa mielihyvää tästä tilanteesta, joten otan taas uuden riskin astuessani lähemmäs liioitellunkin ylvään oloisena.
"Taidat olla näitä aavikolle uskollisia lahopäitä", tokaisen ivalliseen sävyyn. Sitä ei tosiaan ollut vaikea arvata kaikesta siitä innosta, mikä hänestä puhkui vielä hetki sitten. Ellei hän sitten tosissaan ollut niin riemuissaan vain, koska kohtasi vihdoin toisen hevosen täällä autiomaassa.
Painan korvani niskaani vasten ja näykkäisen ilmaa varoittavasti.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Silkki » 30. Tammi 2014 15:19

Olin aina ollut hevonen, joka kiihdytti pysähdyksestä täyteen vauhtiin vain muutamalla loikalla - niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Mielialani saattoi heilahdella vauhdilla, hetkessä iloisesta järjettömän raivon valtaan ja takaisin. Syystä tosin. En ollut aivan niin ailahtelevainen, että ilman pienintäkään syytä loikkaisin tunnetilan toisesta päästä toiseen. Mutta nyt minulla oli syy, tuo vaalea tamma edessäni.
"Et sinä karkuunkaan olisi päässyt. Todennäköisesti kompuroisit omiin jalkoihisi mikäli yrittäisit edes kiihdyttää laiskasta ravista laukkaan", totesin lähes rauhallisesti, mutta ärtymys paistoi läpi äänestäni ja ilmeestäni. En minä vaivautunut sitä peittelemään, mitäpä sitä turhia. Ei täällä ollut ketään, jonka takia kannattaisi vaivautua.
"En luule, vaan tiedän. Aavikko on karua seutua. Täällä tapahtuu haavereita harva se päivä kaltaisillesi heikoille ulkopuolisille", vastaan ivallisen huolestuneella äänensävyllä. Oikeasti minua ei kiinnostanut pätkääkään, vaikka toinen kuolisi janoon aavikolla seikkaillessaan tai joutuisi hiekkamyrskyn keskelle. Siinäpähän kituisi, oma moka kun oli tänne tullut.

Tamman seuraavat sanat varmistivat epäilykseni. Tämä otus ei todellakaan kuulunut aavikolle, sillä hän ei ollut laumalainen. Mitäköhän ihmettä se kuvitteli täältä saavansa? Harva tänne tuli huvin vuoksi. Typerä se ainakin oli, jos kuvitteli oikaisevansa aavikon halki. Aavikko eksytti helposti, enkä uskonut, että tamman luonteella monikaan tarjoutuisi neuvomaan tietä yhtään minnekään.
"Näen vain yhden lahopään, eikä se ikävä kyllä ole minä. Toisin kuin sinä, muukalainen, minä tunnen aavikon. Minä selviän täällä. Mitä ikinä kuvitteletkin saavuttavasi aavikolla hortoilemalla, kannattaa miettiä uudelleen. Aavikko on vaarallisempi kuin mikään, mitä olet koskaan aiemmin kohdannut", vastasin tietynlaista ylpeyttä äänessäni. Minä olin selvinnyt aavikolla koko elämäni. Minä tiesin, miten täällä tuli toimia, jos halusi selvitä hengissä. Minähän olin sentään kilpaillut työkseni aavikolla, juossut pitkiäkin matkoja ihminen selässäni ja voittanut jokaisen esteen, joka tielleni oli asetettu.
Olin kyllä huomannut, miten toinen oli astunut eteenpäin, mutta en ollut reagoinut millään tavalla. Nyt, kun tamma näykkäisi ilmaa korvat luimussa, en epäröinyt vastauksessani. Vasen etujalkani kohosi korkealle kuopaistessaan hiekkaa näyttävästi, korvani painuivat luimuun ja korskahdus karkasi huuliltani. Hetkessä kohoan osittain takajaloilleni, en täysin pystyyn, mutta osittain, huitaisten etukavioillani voimakkaasti. Laskeutuessani otan askeleen eteenpäin korvat niskaa vasten painettuina ja pää matalalla. Varoitus on selvä: askelkin vielä, ja minä en epäröi käydä päälle.
Silkki
 

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Sussu » 02. Helmi 2014 16:20

Tamma jaksaa jatkaa uhitteluaan ja puolustaa aavikkoa sen minkä kerkeää, sanoen minua heikoksi. Minua alkaa ärsyttää ihan tosissaan, mutta silti naurahdan ilottomasti toisen sanoille.
"Mitä helvettiä sä luulet musta tietäväsi? Olen mä aavikolla ennenkin liikkunut, helvetin idiootti. Kertaakaan en ole jalkoihini kompuroinut, ja tiedätkö mitä? Niitä haavereita sattuu ympäri Caraliaa harva se päivä, ei pelkästään täällä sinun hui-saatana-niin-tappavalla aavikollasi", ärähdän toiselle. Ihan kuin jäätikölle ei olisi koskaan kukaan eksynyt ja jäänyt lumimyrskyn uhriksi.
Ja ihan yhtälailla vaaroja löytyi muualtakin. Aavikko ei ole sen vaarallisempi, kuin muutkaan paikat. Väitti tämä aivokuollut pässi mitä tahansa.

Taas kerran tamma jaksaa jatkaa aavikosta nassuttamistaan. Aavikko on vaarallisempi kuin mikään, mitä olet koskaan aiemmin kohdannut.
"Nauraisin päin naamaa, muttei tyhmyytesi jaksa liiemmin edes huvittaa mua", puuskahdan. Hänen paksuun kalloonsa ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin aavikko ja sen vaarat. Ja ylpeäkin hän on, vaikkei tällä ole pienintäkään syytä siihen.
Ruunikko kuopaisee ilmaa kaviollaan ja painaa korvansa luimuun korskahtaen. Tamman vie uhkailun astetta pidemmälle, takajaloilleen nousten ja etukaviollaan ilmaa huitaisten. Toinen ottaa askeleen taas lähemmäs. Tämähän alkaa käydä jo lähes kiinnostavaksi.

Pärskähtäen heitän päätäni yläilmoihin, näykkäisten uudelleen ilmaa.
"Onko sut aivopesty vai oletko sä oikeasti noin helvetin typerä?" kysyn toiselta ärsyttävään sävyyn, takajaloilleni ponnistaen samalla tapaa kuin vanhempi aikaisemmin. Ja ihan hyvin pysyn pystyssä hiekasta huolimatta. Ei tuo pelle tiedä mitään siitä, kuinka tottunut minä olen missäkin liikkumaan.
Potkaisen etukavioillani toisen kasvojen suuntaan, yrittämättä kuitenkaan osua - vielä.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Silkki » 03. Helmi 2014 13:43

"Et selkeästi tarpeeksi, kun yhä tänne eksyt", vastasin kylmällä äänellä, kun toinen vakuutti liikkuneensa aiemminkin aavikolla. Kukaan, joka tänne kerran löysi tiensä, harvoin saapui uudelleen. Aavikolla ei ollut tottumattoman silmille yhtään mitään. Ilmeisesti tämäkään tamma ei ymmärtänyt kultaisen hiekkaerämaan kauneutta puhumattakaan siitä, että olisi osannut etsiä vettä tai ruokaa. Aavikko vaati asukkaaltaan enemmän kuin monet muut ympäristöt, sen tiesin aivan varmasti, sanoi tuo läikikäs tamma mitä tahansa.
"Siinä tapauksessa Caraliassa on harvinaisen typerää väkeä", sanani olivat kylmät mutta välinpitämättömät. Ei minua kiinnostanut se, mitä muut täällä puuhasivat. Jos ne olivat niin typeriä, että kompuroivat omiin jalkoihinsa tasaisella pohjalla niin kyllä sietivätkin päästä hengestään. Eiväthän sellaiset hevoset olleet edes hengittämänsä ilman arvoisia, puhumattakaan heinästä, jota ne vatsoihinsa vetäisivät.

En edes vaivautunut kommentoimaan toisen nauramisväitteeseen. Siinäpähän nauraisi, jos huvittaisi. Mitäpä se minua liikutti. Ei nauru minua vahingoittaisi, joten jos tamma niin mielisi, siinähän nauraisi keuhkonsa kipeäksi. Ei sillä minulle väliä ollut. Ainoa, mitä minä halusin, oli rauha tähänkin osaan aavikko, jotta voisin jatkaa juoksuani ja nauttia hiekasta ja sen lämmöstä täysin rinnoin. Vaan niin kauan kuin tuo vaalea, rasittava tamma seisoisi tuossa, en voisi tehdä sitä. Kaipa jokin sääntökin sanoi, että vieraat hevoset eivät kuuluneet aavikolle. Ehkä. En ollut ihan varma, sillä laumaelämä ei ollut kovin tuttua.

En edes sävähtänyt, kun tamma ponnisti takajaloilleen ja huitoi kavioillaan uhkaavan oloisesti. Joku järkevämpi ja rauhallisempi hevonen olisi peruuttanut kauemmas ja arvioinut tilannetta uudestaan. Minä en. Nousin kirkkaan hirnahduksen saattelemana takajaloilleni, astuen samalla hieman eteenpäin. Potkaisin etukavioillani voimakkaasti toista kohti, vaikka tiesin, etten osuisi, sillä välimatkaa oli yhä liikaa. Korvani olivat luimussa ja pääni korkealla kun hampaat irvessä iskin etukavioni takaisin hiekkaan ja singahdin eteenpäin nopealla, ketterällä liikkeellä. En uskonut toisen olevan niin hidasliikkeinen, että hampaani tekisivät kosketusta vieraan tamman kaulan kanssa, mutta aikeeni oli selvä. Tätä voisi pitää viimeisenä varoituksena. Mikäli tamma ei lähtisi, minä kävisin päälle. Yksinkertaista. Olinhan jo tehnyt selkeän aloitteen näykkäisemällä niin läheltä, että mikäli toinen ei liikkuisi, näykkäisyni osuisi. Siitä ei enää selkeämmäksi voi mennä.
Silkki
 

Re: Tyttö epäkunnossa

ViestiKirjoittaja Sussu » 01. Kesä 2014 19:15

Tamma tuntuu todella tuohtuvan sanoistani - tai pelkästään olemassaolostani - sillä päänsä aukomisen sijaan hän vie uhkailun taas astetta pidemmälle.
Ruunikko hypähtää uhkaillen takajaloilleen, mutten peräänny. Heitän päätäni taas taivasta kohden, korvat tiukasti niskaan painautuneina. Laskeuduttuaan alas hän tekee jotain, mitä en osaa odottaa, mutta huomaan hänen aikeensa välittömästi.

Vanhempi singahtaa minua kohden vauhdilla, muttei hänen hampaitaan ole hankala väistää. Hypähdän vähän sivuun enkä onneksi kompuroi jalkoihini. Se vasta noloa olisikin, kun kaatuisin hiekan takia. Nyt voin edelleen olla sitä mieltä, että tamma liioittelee aavikkonsa vaarallisuutta ja sitä, kuinka vaikeaa on liikkua kuumalla hiekalla.
"Mitä sä luulet tolla uhkailulla saavuttavasi?" nauran toiselle päin naamaa, mutta pysyn skarppina. Korvani ovat nyt terävästi hörössä. Minä en pysähdy paikalleni, vaan hypähdän uudestaan kääntyen niin, että ryntääni osoittavat toisen kylkeä kohden.

Ehtisi hän sitten kääntyä minuun päin tai ottaa jalat alleen, minä joka tapauksessa nousen taas takajaloilleni ja loikkaan vauhdilla toista kohden hampaat ojossa, yrittäen purra toista sieltä minne hampaani ikinä osuisivatkaan.
Heti sen jälkeen käännyn perääntyäkseni vikkelästi niin, ettei hän saisi päähänsä potkaista minua naamaan tai mihinkään muuallekaan. Varmuuden vuoksi vielä huitaisen omien takajalkojeni kavioilla hänen suuntaansa.

Parempi keskittyä liikkeessä pysymiseen, ei niinkään toisen vahingoittamiseen. Ei tarkoitukseni ole yrittää häntä tappaa, vaan härnätä. Näyttää, mihin silmilleni hyppiminen johtaa.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu


Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron