Labyrinth of Dreams

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 10. Heinä 2014 23:07

Kaaoslukin Aaveluoto

Viileä tuuli puhalsi. Pöllytti hiekkaa naamalleni. Onneksi olin sentään juuri hiljan juonut, joten ellen päätyisi olemaan täällä viikkotolkulla niin pärjäisin kyllä. Olin seissyt paikoillani. Katsellut aavikkoa ihmeissäni. Olin päässyt jo eteenpäin, mutta jos kääntyisin niin näkisin meren. Jätin sen taaksepäin, mutta olin pitänyt sitä silmällä. Etten vain sekoaisi. Viileä tuuli tuli mereltä päin. Aurinko laski hitaasti horisontissa. Täällä oli kaunista. Ilma oli lämmin, muttei kuuma. En ollut ennen nähnyt näin pöllyävää ja kuumaa hiekkaa. Näin.. irtonaista. Ja sitä oli paljon. Tiesin sen aavikoksi, mutta en olisi ikinä uskonut näkeväni sellaista omin silmin. Tämä paikka oli niin.. monipuolinen.

Silmäni olivat kiinni. Nyt tuulenvire oli mennyt ohi ja ilma seisoi taas paikallaan, kunnes seuraava tuulenvire nappaisi kiinni pöllyävästä hiekasta. Minä hymyilin silti. Olin saanut olla rauhassa jo jonkin aikaa. Voisin jatkaa matkaani yksin. Nähdä ja tutkia ympäristöä.Ilman häiritseviä tekijöitä, jotka luulivat saavansa minusta jotakin irti. Niinkuin se valkea tamma. Olin alkanut jo unohtamaan hänen nimensä.. White? Hän oli tuntunut siltä kuin olisi väkisin tullut puhumaan kanssani. Hänen jälkeensä tapaamani musta hevonen oli ollut mukava, auttanut mutta ollut hiljainen. Ei ollut niin tunkeilevaa sorttia.

Olin haistavinani seuraavan tuulenvireen mukana jotakin. Käännyin hitaasti ympäri. Ellen kauheasti erehtynyt, niin tuolla jossain liikkui hevonen. Ilta oli jo hämärtyyt sen verran, etten nähnyt pitkälle. Sininen hetki. Siksi sitä Suomessa oli sanottu. Suuni ei mennyt hymyyn. En odottanut hevosen kohtaamista innolla. Toivoin, että toinen menisi ohi minua huomaamatta. Parempi se vain olisi kummallekin osapuolelle.

//Synoi & Christopher//
Vertaveli M
 

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Synoi » 12. Heinä 2014 11:53

Hiekan sävyistä vain hieman kirjavuudessaan poikkeava nuori, mutta voimakasrakenteinen hevonen seisahtui dyynin päälle viileän tuulen sotkeutuessa sen harjaan ja saaden tilanteen näyttämään siltä, kuin tuuli itse vetäisi Christopherina tunnetun nuorukaisen suupieliä leveään hymyyn. Ilmettä ei voinut kuvailla miksikään muuksi kuin tyytyväisyydeksi ja tyytyväinenhän kirjava risteytysori olikin, miksi ei olisi ollut? Saarella jonne hän oli rantautunut eilen iltapäivästä, oli kertakaikkiaan ihmeellistä. Mitä ihmettä tältä saarelta tulisi odottaa, jos hän nyt näki silmiensä edessä ilmielävän aavikon eikä ollut edes edennyt kovin pitkälle rantautumispaikastaan? Ja voi kyllä, kyllähän hiekkaerämaata sopi oikein ilmieläväksi nimittää koska siinähän se selvästi oli ja hengitti. Ehkei se aivan itsenäisiä päätöksiä osannut tehdä dyyniensä liikkeen suhteen, mutta hengitykseltä se ainakin näytti ja oli varma keino saada Chris jännityksestä ja uteliaisuudesta tolalleen.

Kirjavainen jatkoi matkaansa mietiskellen hassua tuntemusta kavioidensa alla. Olihan hän meren rannassa kulkenut ennenkin, muttei sellaista karkeampaa hiekkaa pienellä alueella voinut verrata tähän kuten ei missään nimessä ihmisten muokkaamia hiekkateitäkään. Kävely oli itseasiassa pidemmän päälle jopa raskasta täällä ainakin Chrisin painoiselle hevoselle, joka oli tottunut avarampaan maastoon ja maa-ainekseen joka ei pölissyt silmään jokaisen tuulenpuuskan mukana.
Näistä pienistä epämukavuuden sävyistä huolimatta kirjava ei ollut menettämässä posiitivista asennetaan seikkailuunsa ihan heti, vaan jatkoi matkaansa hymyillen ja jopa pieniä, räikeän rämiseviä sävelmiä hyräillen.

Hymy pysyi kasvoilla myös silloin, kun Chris havaitsi horisontissa vaaleana hohtavan hahmon ja kiristi vauhtiaan raviin. Merimatkalla rasittunut ja alle puoli vuotta sitten murtunut etujalka ei kuitenkaan arvostanut nopeuden muutosta, eikä kirjava saanut otettua kuin pari ensimmäistä raviaskelta ennen kuin liike katkesi yllättävänkin terävään kipuun. Tämä sai oripojan henkäisemään ja jupisemaan manauksia suupielestään - sekä katsomaan huolestuneena näköpiiriin ilmestynyttä henkilö siltä varalta että tämä oli huomannut hänen kompurointinsa. Olisihan se nyt hemmetin noloa, jos joku näkisi hänen kompuroivan omiin jalkoihinsa yrittäessään tulla tervehtimään! Muutenkin koko jalkajupakka harmitti Chrisiä suunnattomasti, sillä hän ei ollut yhtään odottanut koipensa tulevan uudelleen kipeäksi tuollaisesta suuren pienestä uintireissusta.
Surun ja ilon kaupunkiin, kirjaan Mika Waltarin.

~ Synoi; pelannut Caraliassa vuodesta 2007.
° Belshet Stonehead
° Christopher
° Sellowiana
° Viola Arvensis
Synoi
Cara-lapsi
 
Viestit: 102
Liittynyt: 17. Kesä 2014 23:34

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 13. Heinä 2014 19:34

Jossain kaukaisuudessa meni varmaankin hevonen. Voisin olla siitä varma. Täällä ei tuntunut saavan olla rauhassa sitten lainkaan. Päätin pysyä paikoillani ja kuopaisin hiekkaa etukaviollani. kevyttä ja helposti pöllyävää. Kerrassaan epämiellyttävää, miksi tämmöistä piti olla? Toivottavasti tätä ei ainakaan ollut paljoa täällä. Tosin nytkin sitä oli melkeinpa horisonttiin asti, katseli sitä suuntaan tai toiseen. Huokaisin raskaasti.

Kääntelin katsettani ja yritin katsella, näkyisikö hevosta, jonka jo kerran onnistuin haistamaan. Tai ehkä se jatkoi matkaansa jo toiseen suuntaan, mikä olisi kyllä kerrassaan mainiota. Tuskin minua kuitenkaan sellaisella onnella palkittaisiin. Tuolla se näytti menevän, jotakuinkin kirjavannäköinen. Hm, ei ainakaan kumpikaan edellisistä tuttavuuksistani. Se taisi olla matkalla tähän suuntaan. En tehnyt elettäkään osoittaakseni huomanneeni toisen, vaan käänsin hänelle selkäni ja katselin maisemia. Joo, hiekkaa se oli. Ei ollut kadonnut siitä sitten edellisen tarkistuskertani. Pieni, aikalailla vaarallisen näköinen ötökkä kulki pistin koholla ohitseni. En tiennyt mikä se oli, mutta ei ainakaan muurahainen. Mielenkiintoinen kyllä, en menisi kiusaamaan sellaista. Ikäänkuin kiusaisin eläimiä muutoinkaan mielelläni.

Käänsin sitten uudestaan pääni niin, että näin tämän kirjavan. Se oli ilmeisesti ori, eikä näyttänyt siltä kuin jättäisi minut rauhaan. Tietenkään. En ollut lähtenyt sitä valkoista tammaakaan vastaan, miksi olisin? Tuskin tuokaan saisi minusta mitään sellaista irti, mitä kuka tahansa muu ei voisi hänelle kertoa. Miksi siis vaivautuisin menemään hänen seuraansa? Tuo saattaisi vielä olla fiksu ja jatkaa matkaansa.
Vertaveli M
 

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Synoi » 18. Heinä 2014 14:43

Kaukana siintävää hahmoa ei ilmeisesti juurikaan kiinnostanut Christopherin lähestyminen, mutta kirjavaiselle tämä ei tarkoittanut sitä etteikö hänen kannattaisi ottaa toiseen kontaktia. Miksipä ei? Hänen täytyisi kysellä isänsä perään eikä hän ollut tavannut vielä ketään tällä kauniilla ja kiinnostavalla, mutta jotenkin liiankin suurelta vaikuttavalla saarella. Mitä hän oli Stoneheadin puheista ymmärtänyt, oli se että tämän kotisaarella todella oli muitakin hevosia ja se hölmö, pehmeä jättiläinen kaipasi jostain yhteisöllisyydestään käsin periaatteessa jokaista heistä. Omituista ja herätti sitä paitsi isänsä vasta löytäneen nuorukaisen mielessä mustasukkaisuuden pistoksen: kivipää oli siis kaivannut itselleen puolivieraitakin hevosia, mutta hänet tämä oli jättänyt taakseen noin vain? Hänet, oman poikansa.
Tämä oli niitä asioita joihin Chris kaipasi vastauksia ja siksi olisi tärkeää löytää se karvanaama mieluummin heti eikä hetken päästä. Ehkä tämä vaalea olento olisi yksi niistä, jotka olivat tavanneet Stoneheadin ja tietäisi myös kertoa mistä tämän saattaisi löytää?

"O-hoi!", ori huudahti päästessään lähemmäksi, muttei edelleenkään voinut kiihdyttää raviin. Hahmo oli kääntänyt hänelle ilmeisesti selkänsä jossain vaiheessa, mutta ehkä se kertoi vain siitä ettei toinen ollut huomannut häntä? Hitto jos hän olisikin nähnyt tämän aikaisemmin, sehän olisi tarjonnut oivan tilaisuuden hieman pilailla vieraan kustannuksella ja pelästyttää tämä. Chrishän oli hiekanvärinenkin ja kävi omasta mielestään ihan hyvin aavikon kummituksesta.
Tai no, toisaalta toinen saattaisi käydä vielä paremmin valkoisen värityksensä perusteella. Ori oli hieman häntä korkeampi, mutta hieman häntä itseään kevytrakenteisempi. Tämän häntäkin omasi itsessään hieman ruskeaa sävyä ikään kuin tämä todellakin olisi noussut hiekasta vain hetki sitten kummitellakseen juuri hänelle.

"Moi vaan, olen Christopher. Kerrassaan hiekkainen päivä tänään, heh?", oripoika sanaili tuttavallinen hymy huulillaan.
Surun ja ilon kaupunkiin, kirjaan Mika Waltarin.

~ Synoi; pelannut Caraliassa vuodesta 2007.
° Belshet Stonehead
° Christopher
° Sellowiana
° Viola Arvensis
Synoi
Cara-lapsi
 
Viestit: 102
Liittynyt: 17. Kesä 2014 23:34

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 04. Elo 2014 21:41

Kirjava jatkoi minua kohti kulkemista. Huokaisin hiljaa ja käänsin itseni ympäri. En silti tehnyt elettäkään mennäkseni lähemmäksi. Tuijotin häntä. Tulkoon nyt sitten. Ei minulla olisi tarjottavana hänelle yhtään mitään. Hän huomaisi sen kyllä pian. Ori kulki lähemmäksi, oli huutanutkin jotain aikaisemmin.

Ja sitten se olikin lähellä. Esittäytyi pirteään sävyyn Christoperiksi. Nimellä ei ollut minulle mitään merkitystä, unohtaisin sen kuitenkin. En muistanut edellistenkään nimiä, en kunnolla. Eikä sillä ollut merkitystä. Saaren kunnolla oli merkitystä. Miten tällainen saari saattoi olla osittain niin huonossa kunnossa? Tulivuoriko sen oli tehnyt? Se olisi mielestäni ainoa, joka selittäisi tämän kaiken tapahtuneen.

"Olen Aave", minä sitten lopulta sanoin neutraaliin sävyyn. Tuuli puhalsi juuri silloin ja heilautti jouhiani. Katsoin oria, odottavasti. Jokohan se tajuaisi jatkaa matkaa.
Vertaveli M
 

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Synoi » 13. Elo 2014 13:56

[ Vaihdan minä-muotoon~ ]

Tämä kalpea olento vastasi jotenkin hirveän hitaasti ja olin käydä kärsimättömäksi, koska ei nimen muistaminen voinut noin kauaa viedä edes näin hajamielisen oloiselta tyypiltä. Liikahtelin vähän hermostuneesti hänen vastausta odotellessani, korvat käväisivät tyytymättömässä luimussakin ja olin juuri aukaisemassa suuni potkiakseni häntä persauksille henkisesti. Silloin hän kuitenkin esitteli itsensä ja nimi kyllä korvasi kaiken sen odottelun. Suustani pääsi lyhyt, epäuskoinen nauru ja katselin uutta tuttavuutta vähän hämmästyneesti.
"Oikeasti? Aika outo nimi, sori vain. Tosin olethan sinä helvetin kalpea", virnuilin tyytyväisenä ajatukseeni ja katselin Aaveeksi esittäytynyttä uteliaasti. Minkä ikäinen hän mahtoi olla? Minua vanhempi, mutta luultavasti Stoneheadia nuorempi joten olisiko hän ihan isän kaveriainesta?

"Hei oletko muuten nähnyt sellaista isoa punaruunikkoa? Stonehead nimeltään. Hän on isäni ja meillä on jäänyt vähän juttu kesken", aloitin mutkattomasti, mutta muistaessani hänen suhtautumisensa olevan syystä taikka toisesta vähän pirun nihkeää, väläytin hänelle oikein ystävällismielisen hymyn. Ei sellainen kaikkiin toiminut, mutta ehkä hän sitten vain jotenkin arkaili minua kaikessa komeudessani ja suostuisi löysyttämään kielenkantojaan vasta, kun olisin ilmaissut tulevani rauhassa.
"Tietosi auttaisivat oikein kovasti", lisäsin vielä tarkoittaen tätä hymyä enemmän.
Surun ja ilon kaupunkiin, kirjaan Mika Waltarin.

~ Synoi; pelannut Caraliassa vuodesta 2007.
° Belshet Stonehead
° Christopher
° Sellowiana
° Viola Arvensis
Synoi
Cara-lapsi
 
Viestit: 102
Liittynyt: 17. Kesä 2014 23:34

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 13. Syys 2014 12:29

Tämä seuralaiseni vaikutti vähän sellaiselta kiirelliseltä ja vauhdikkaalta. Hän vaikutti hieman malttamattomalta kun vastaamiseni ei tullut riittävän nopeasti. Korvat vilahtivaty tyytymättömästi luimussa ennen kuin olin sanonut mitään. Ja sitten hän nauroi hieman epäuskoisen oloisesti nimeni päälle. Hän oli tainnut vähän hämmästyä, sillä hän kysyi että ihan oikeastiko. Sanoi nimeäni oudoksi ja pilkkasi kalpeaksikin vielä. Minun tehtäväni ei ollut miellyttää kaikkia. Hän muistutti minua vanhoista tuttavuuksistani. En ollut niinkuin toiset hevoset, olin liian kalpea ollakseni suomenhevonen. Ilmeisesti tämän mielestäni olin liian kalpea ollakseni hevonen lainkaan.
"Minä en siitä välitä", vastasin neutraaliin sävyyn toiselle. Minua ei kiinnostanut hänen mielipiteensä. Jos tuo pyrki loukkaamaan minua kommentillaan, en ottanut sitä kuuleviin korviini. Hän ei ollut käytökseltään osoittautunut mitenkään mielenkiintoiseksi.

Sitten tämän kiireellä liikenteessä olevan asia paljastui. Hän oli etsinyt punaruunikkoa Stoneheadia. Isäänsä. kaksikolla oli jäänyt "juttu kesken", mitä se sitten oli tarkoittavinaankaan. En ollut tavannut ketään sellaista, enkä kyllä muutoinkaan ollut varma olisinko halunnut tehdä yhteistyötä tämän orin kanssa. Nyt hän tarjosi ystävällisen hymyn, vaikka aikaisemmin olisi saattanut satuttaa herkempää hevosta. Nykyajan nuoret, mitä muutakaan tähän olisi voinut todeta?
"En ole", sanoin sitten lyhyesti. Odotin jo, lähtisikö tämä jatkamaan matkaansa. Hän vaikutti sellaiselta, ettei jäisi kanssani juttelemaan saatuaan tietää vastaukseni. Christopher, eikös se ollut hänen nimensä? Jatkaisi vain matkaa. Unohtaisin hänen nimensä ja käytöksensä ajallaan.
Vertaveli M
 

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Synoi » 13. Joulu 2014 19:06

Muljautin silmiäni paheksuvasti kummitushevosen vastatessa nuivasti huomiooni hänen nimestään - oliko hän saanut sitruunapippuria sieraimiinsa heti aamun koitteessa ja niin edelleen, vai muutenko vain oli niin hemmetin vaikeasti tavoiteltava persoona? Vai oliko vain olevinaan sellainen - jotkut tykkäävät nimittäin esittää pikkuisen mystisempää kuin oikeasti olivatkaan. En tiedä mitä ne kuvittelevat sillä saavuttavansa, koska ei sillä ainakaan muiden suosiota, valtaa tai rakkautta hankittu. Nuohan ne ovat aika yleisiä vaikuttimia aina, kun joltain kysyy tekojensa syitä ja toivottuja lopputuloksia.
No, kuinka vain. Minun päämääräni oli löytää isäni ja kysyä puolestaan häntä, oliko suosion, vallan vai rakkauden kaipuu ajanut hänet hylkäämään oletettavasti ainoan poikansa.

Tämä kummitushevonen ei ollut ilmeisesti ainakaan nähnyt Stoneheadia, mutta toisaalta vastauksen sävykään ei varsinaisesti tyydyttänyt minua - en minä aikonut jäädä tähän haastelemaan, jos hän ei asiasta mitään tiennyt, mutta olisi voinut edes yrittää.
"Siis et ole koskaan nähnyt minkäänlaista punaruunikkoa tällä saarella? Edes matkan päästä. Tämä on oikeasti tärkeä asia, enkä minä aio jäädä häiritsemään arvon herra mysteriaa häiritsemään pidempään kuin on pakko. Oletko edes kuullut kenestäkään Belshet Stonehead nimisestä?"

[ Anteeksi kesto, opiskelurumba on ollut koko syksyn yllättävän kiireinen ]
Surun ja ilon kaupunkiin, kirjaan Mika Waltarin.

~ Synoi; pelannut Caraliassa vuodesta 2007.
° Belshet Stonehead
° Christopher
° Sellowiana
° Viola Arvensis
Synoi
Cara-lapsi
 
Viestit: 102
Liittynyt: 17. Kesä 2014 23:34

Re: Labyrinth of Dreams

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 10. Helmi 2015 23:59

En tainnut liiemmin olla tämän nuoren hevosen suosiossa. Ymmärsin, että persoonallisuuteni ei miellyttänyt häntä, tosin en ollutkaan täällä juuti häntä varten. Odotin, että vastausten puutteessa tämä nuorukainen jatkaisi matkaansa. Niin malttamaton, niin turhautunut ja niin täynnä elämää. Olinko minä joskus ollut tuollainen? En ainakaan muistanut, mutta ehkä joskus varsana vielä uskoin tuohon samaan elämään ja kiihkoon.

"Huomautan, että saari on aika iso", sanon sitten tympeästi toiselle, joka halusi tietää olenko tavannut tai nähnyt saarella mitään punaruunikkoa hevosta. Olinhan minä, montakin. Väri sattui olemaan aika suosittu, jos tämä seuraani änkenyt tapaus ei sattunut tietämään. Hän yritti luokata minua puhuttelemalla minua herra mysteriaksi, mutta en välittänyt. Hänen puheensa oli niin kertakaikkisen tyhjän päiväistä minulle.
"Olen nähnyt", vastasin sitten lopulta. Kyllästyttyäni kuuntelemaan oria käänsin hänelle häntäpään ja lähdin kävelemään poispäin mitään vastaamatta. Hysterisoikoon itsekseen, ehkä hän saisi jonkun toisen yhtä elävän seurakseen.

Aave poistuu

// Kiitos pelistä ja anteeksi, että lopetan sen näin yllättäen! Näin kuitenkin, että hahmoni olisi tehnyt näin. :) //
Vertaveli M
 


Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron