It's hard as hell tonight to sleep

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

Re: It's hard as hell tonight to sleep

ViestiKirjoittaja Sussu » 27. Joulu 2010 23:11

Lämpöä tuovan olennon kadotessa vierestäni pyörähdin kyljelleni, auringonvalon tulviessa silmäluomieni lävitse. Huuliltani karkasi ärsyyntynyt mumahdus, kun vielä puoliunessa yritin päästä takaisin pimeyteen. Helvetti. Helvetti? Ihan varmasti joku sanoi helvetti. Silmäni rävähtivät auki ja hetken vain tuijotin eteen, korviani liikutellen. Minulta kesti hetki tajuta, mitä olin tapahtunut, kunnes muistin yön tapahtumat. Olin heräillyt vähän väliä, nähnyt unia ja nukkunut huonosti. Ja sitä ennen Ben oli tipahtanut, jonka vuoksi minä olin siirtynyt hänen viereensä nukkumaan.
Ja siitä ei ollut Ben riemuissaan. Tajutessani makaavani yksin auringon ja kehoni lämmittämässä maassa, en voinut olla heti ensimmäiseksi ajattelematta Benin lähteneen. Pyörähdin äkkiä siinä maassa ollessani tämän suuntaan, lähes jo hätääntyneenä. Kun katseeni kuitenkin kohtasi orin, saatoin huokaista helpotuksesta. Ääneen sitä en kuitenkaan tehnyt, vain heilautin taivasta kohden kohonnutta päätäni saadakseni otsajouheni asettumaan siististi sivuun, voidakseni tarkkailla Beniä paremmin.

"Huomenta." En ollut ilmeisesti vielä kunnolla hereillä, sillä vasta sen sanottuani muistin Benin vihoitelleen minulle vielä yöllä. Korvani heilahtivat hiukan takakenoon, katsahtaessani sitten nöyrästi kallioon turpani edessä. Mitähän Ben mahtoi minusta nyt ajatella? Kuten olin jo yöllä mielessäni todennut, minulla oli hyvinkin vaikeaa, jos tiesin, ettei joku pitänyt minusta. Tietenkään ei ollut mahdollista, että kaikki minusta pitäisivät, mutta noinkin omalaatuinen ja mukava hevonen kuin Ben, josta olin ajatellut jopa saavani ystävän, edes kaverin.. En haluaisi, että hän vihaisi minua. "Odota. Anteeksi", sanoin hieman vaikeasti, nyt kun Ben vielä oli siinä. Kohotin katseeni, jaksamatta kuitenkaan nousta. Ja miksi nousisin? Jos Ben päättäisi lähteä, minä en suinkaan hyökkäisi hänen eteensä estääkseni sen. Jos Ben nyt oli minulle kovin vihainen, en voisi kuin pyytää anteeksi. En vain edelleenkään suostunut tajuamaan, mitä pahaa siinä oli ollut, että olimme maanneet vierekkäin. Korvani painuivat hieman sivuille, yrittäessäni keksiä jotain sanottavaa. "En vain oikein ymmärtänyt, mikä siinä voisi olla niin pahaa. Siis siinä, että nukuimme vierekkäin." Enkä kyllä ymmärrä vieläkään, mutta sitä en taida ääneen sanoa. En halunnut saada välejämme tulehtumaan enää yhtään enempää, ja siksi vain tuijotin avuttomana Beniin.

Katsottuani hetken valkoharjan kasvojen suuntaan, painoin katseeni ensin tämän kavioihin ja päätin lopulta ponnistaa itseni ylös. Kapusin ensin istualteni ja pinkaisin siitä sitten pystyyn, karva yhä joistain kohdista märkänä. Ravistelin itseni nopeasti ja huokaisin sitten syvään, kääntäen katseeni takaisin Beniin. En osannut oikein sanoa enää mitään. Anteeksi olin jo pyytänyt, ja saatoin vain toivoa, ettei ori lähtisi. Jos tämä ei suostuisi sanomaan mitään, olisi melko selvää hänen olevan vihainen.
Sussu
 

Re: It's hard as hell tonight to sleep

ViestiKirjoittaja Jaksu » 28. Joulu 2010 21:13

Voi saatana...
Maustamaton Kermaviili oli herännyt, eikä suklaapalomino ehtinyt livahtaa tiehensä.
Suomen hevosen äänen kuuleminen jäädytti Benjaminin paikoilleen. Hän ei liikahtanut tuumaakaan. Hänen kasvonsa kovettuivat ilmeettömäksi naamioksi, koko kehonsa jännittyi vihasta ja raivosta tuota oria kohtaan. Valkeaharja alkoi väristä kauttaaltaan yrittäessään hillitä halua käydä käsiksi Kermaviiliin ja syöstä ilmoille liudan syytöksiä ja haukkuja.
Rauhoitu.
Ben sai hillittyä itsensä, eikä hän tehnyt elettäkään kääntyäkseen rautiaan puoleen. Palomino vain seisoi liikahtamatta paikoillaan kuin jääveistos. Ainoastaan hänen valkeat, osittain veren tahrimat jouhensa liehuivat tuulessa ja kiemurtelivat hänen kasvoillaan ja kaulallaan.
Ben ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Hänen tunteensa olivat liian ristiriitaiset tuolla hetkellä, kun Kermaviili oli herännyt ja kääntynyt palominon puoleen. Ori ei saanut ajatuksistaan tai tunteistaan ollenkaan selvää niin, että olisi pystynyt tekemään jonkin siirron. Ne olivat solmussa. Benjamin ei pystynyt vain marssimaan raivon, kaunan ja katumuksen ajamana tiehensä, muttei myöskään palaamaan takaisin Maustamattoman Kermaviilin luo. Hän oli siihen liian vihainen. Helpointa olisi ollut, jos Maustamaton Kermaviili olisi jäänyt nukkumaan valkeaharjan liuetessa paikalta. Benjaminista tuntui, kuin hän olisi jäänyt jumiin umpikujaan.
... Mutta toisaalta, syvällä sydämessään kaiken sen vihan varjossa Benjamin oli pahoillaan. Pahoillaan siitä, että käyttäytyi niin kylmästi, vaikka Kermaviili oli ajatellut vain Benin parasta asetuttuaan makuulle hänen viereensä lämmittääkseen häntä. Kovin moni muu olisi tuskin tehnyt yhtä jalosti palominon kaltaiselle synkälle ja tylylle orille, vaan jättänyt hänet virumaan kylmissään ja tuskissaan, kuolemaan yksin kalliolle. Benjamin koetti nielaista kurkkuunsa kohonneen möykyn alas ja tehdä valintansa nopeasti.

Kääntyisikö hän takaisin ja antaisi anteeksi?
Vai lähtisikö hän ja kantaisi kaunaa tapahtuneesta Kermaviilille, eikä tapaisi tätä enää?
Mikä olisi tällä kertaa oikein?

Ben oli epätoivon ja tunteiden sekamelskan vallassa vajota voimattomana polvilleen. Suklaapalomino ei ymmärtänyt, miksi hänen oli niin helvetin vaikeaa tehdä päätös. Hän kantoi sekä kaunaa rautiaalle, mutta oli yhtä aikaa kiitollinen, sillä Maustamaton Kermaviili oli hyvinkin saattanut pelastaa hänen surkean henkensä lämmittämällä häntä yöllä. Valkeaharja oli myös toivonut saavansa Maustamattomasta Kermaviilistä itselleen ystävän. Hän piti rautiaasta. Noista seikoista huolimatta järki käski Benjaminia jättämään Kermaviilin nyt heti ja karttamaan tätä koko loppuelämän, jotta hän välttyisi hankaluuksilta.
Ben otti epäröivän askeleen eteenpäin vain hetkeä ennen kuin Kermaviili alkoi puhua hänelle.
"Odota"
Ben pysähtyi.
"Anteeksi"
Ori pysytteli vaiti.
Hän käänsi päätään vain vähän, jotta näkisi rautiaan silmäkulmastaan. Tämä katsoi häneen ja Ben tuijotti tätä neuvottomana takaisin. Maustamattomalla Kermaviilillä näytti olevan samalla tavoin vaikeuksia sanoa tai tehdä mitään kuten palominollakin. Benjaminilla oli painavat syyt siihen, miksi hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Mutta hän ei voisi kertoa niistä Kermaviilille ja saada tätä ymmärtämään. Ei hän voisi sanoa toiselle, että hän suuttui tämän läheisyydestä siksi, koska tunsi lämpimästi oreja kohtaan. Valkeaharja ei voinut kertoa, että menneisyydessään hänet hakattiin kun hän oli erehtynyt tunnustamaan rakkautensa orille. Hän pelkäsi, mutta hän ei voinut sanoa sitä Kermaviilille. Häntä kohtaisi vain sama tuska kuin Em'verin kanssa.
Sen vuoksi Ben vastasi toisen sanoihin painostavalla hiljaisuudella. Hän ei tekojaan selitellyt. Palomino koetti yhä kuumeisesti keksiä, mitä tehdä - ja ennen pitkää hän keksikin. Päälimmäiset tunteet, pelko sekä viha, saivat Benin kierähtämään ympäri ja kääntämään vihan vääristämät kasvonsa kohti Kermaviiliä. Hän puhuisi suunsa puhtaaksi.
"Et sinä voisi ikinä ymmärtää", Ben sihahti hampaidensa välistä. "Kukaan ei voi ymmärtää, miksi olen tällainen ja miksi se... Mitä tapahtui, on paha! Minä... Minä en kaipaa sinua enkä tarvitse apuasi, tahdon vain, että häivyt silmistäni ja pysyt poissa!"
Ben ei tiennyt, tarkoittiko hän oikeasti sitä mitä sanoi. Hän oli sillä hetkellä niin vihainen tapahtuneesta, ettei kyennyt enää hallitseman syytöksiään tai miettimään kahta kertaa ennen kuin alkoi huutaa Maustamattomalle Kermaviilille. Palominon korvat olivat painautuneet tiukasti hänen niskaansa, hänen silmänsä leiskuivat tulta ja porasivat reikiä rautiaan päähän. Hän olisi luultavasti mennyt ja iskenyt Kermaviiliä kalloon raivoa purkaakseen ja kostaakseen tälle tämän aiheuttaman pahan olon, mutta jokin esti häntä tekemästä sitä. Ne eivät olleet vain kivut, jotka pudotus kalliolta oli aiheuttanut.
Se oli jotain muuta.

"Hyvästi!", Ben sanoi sylkäisten tuon sanan suustaan, ja kääntyi vimmoissaan ympäri talsiakseen yksin tiehensä. Kivut eivät enää pidätelleet palominoa, vaan hän asteli vauhdilla pois rautiaan luota. Hänen silmiään kirvelsi, rintaansa pisti ja hän voi pahoin, mutta hänen tahtonsa oli luja eikä hän kääntynyt takaisin vetämään sanojaan takaisin.

Benjamin ei halunnut nähdä Kermaviiliä enää ikinä.

BENJAMIN POISTUU

[ kiitos pelistä! 8D ]
Jaksu
 

Re: It's hard as hell tonight to sleep

ViestiKirjoittaja Sussu » 30. Joulu 2010 03:16

Ben oli pysähtynyt, enkä minä uskaltanut edes hengittää. Odotin toisen vain tekevän jotain - ihan mitä tahansa, vaikka tulevan ja käyvän päälle. Siinäpähän vaikka tappaisi minut tälle kalliolle. Sillä hetkellä minusta tuntui siltä, etten kestäisi hiljaisuutta ja epätietoisuutta. Ben ei ehkä ollut itsekkään varma ajatuksistaan, vaikken oikein tajunnut.. mitään. En varsinkaan siinä vaiheessa, kun Ben kääntyi minun puoleeni ja alkoi huutaa minulle sen näköisenä, että ihan suosiolla varmaan pitäisin suuni kiinni enkä alkaisi yrittää väittää tälle, että minulle hän voisi kertoa ihan mitä tahansa. Tietysti voisi, mutta mikäli Ben itse ei sitä halunnut, en voinut pakottaa. Ori ei nähtävästi ollut myöskään halukas kuuntelemaan, mitä sanoisin, joten..
Kuuntelin tämän sanat katse sinisissä silmissä, vaikka viimeiset sanat raapaisivatkin kivuliaasti rintaani. Sen lisäksi minua satutti ajatus siitä, ettei Benillä selvästikkään ollut kaikki hyvin. Hänellä oli jotain salattavaa, jokin taakka, jota hän joutui kantamaan mukanaan. Jotain sellaista, mitä hän ei voinut minulle kertoa.

"Tahdon vain, että häivyt silmistäni ja pysyt poissa!"

Nousin hitaasti neljälle jalalle pelkäämättä sitä, että ori saattaisi käydä kurkkuuni kiinni. Minähän olin vain poistumassa ikuisiksi ajoiksi hänen silmistään. Benin huuteluista huolimatta en ollut loukkaantunut, ainoastaan pettynyt - oikeastaan vain itseeni. Minun olisi selvästi pitänyt jättää ori tuohon kalliolle kuolemaan. Siinä vaiheessa sisälläni kuohahti, ja mieleni teki huutaa pari valittua sanaa orille, joka vielä toistaiseksi oli tuossa. Pidin kuitenkin suuni kiinni, yrittäessäni hillitä raivoa. En edes ollut muistanut, miltä tuntui olla vihainen. Sillä hetkellä mieleni teki kuitenkin karjua orille päin naamaa, huutaa tälle kuinka mahdotonta tätä oli ymmärtää, kysyä olisiko minun sitten pitänyt jättää tämä kuolemaan, ja vaikka mitä muuta. Koska tapoihini ei kuitenkaan kuulunut moinen toisten loukkaaminen, pysyin ihan hiljaa. Ja koska en päässyt purkamaan ärsytystäni mihinkään, alkoivat tämän sanat hiljalleen latistaa minua kasaan. Henkisesti. Toki mieleni teki myös vajota polvilleni kallioon allani ja jäädä siihen miettimään, mitä olin tehnyt väärin pelastaessani mahdollisesti Benin hengen. Toisen olemus sai minut kuitenkin miettimään, olinko sittenkin tehnyt pahan virheen. Orihan seisoi ja omisti vielä puhtia karjua minulle, joten ehkä hän ei ollut saanut kovin vakavia ruhjeita pudotuksessa.

Jos niin todella oli, oli oma vikani, että olin hankkinut vihamiehen. Vihollisen, tai miten sen nyt voi sanoa, kun itse en suinkaan vihannut Beniä, mutta hän vihasi minua. Ainakin siltä se vaikutti. Enkä todellakaan olettanut olevani väärässä. Vasta toisen lausuessa hyvästit minä tajusin, etten ollut sanonut mitään. En yrittänyt puolustaa itseäni, en yrittänyt saada Beniä jäämään - tai miksi olisin edes tehnyt niin, kun tämä ei enää ikinä halunnut tavata minua ja halusi minut vain äkkiä pois silmistään? Sisälläni kuohahti jälleen.
"Hyvästi." Äänensävyni oli niin kylmä ja välinpitämätön, etten ollut tunnistaa sitä omakseni. Enkä varsinkaan tilanteessa, jossa olin hajoamassa henkisesti sirpaleiksi, jossa olin vajota takaisin maahan. En kuitenkaan antanut periksi. Keräsin kaikki voimani, käännyin jäykästi ja lähdin astelemaan vastakkaiseen suuntaan.

Hyvästi, Ben.

[ Maustis poistuu. Kiitos pelistä! :3 ]
Sussu
 

Edellinen

Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron