it's only a dream

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

it's only a dream

ViestiKirjoittaja iituska » 25. Heinä 2011 20:27

[yksinpeli Buke+Bor]

[Bukefalensan näkökulmasta kirjoitettuna koko juttu]

"Boor! Missä sinä olet vastaaa!!" Huusin henkeni hädässä.
Poika oli kadonnut yhtäkkiä ilmoittamatta mitään. Minne se on voinut mennä, mietin mielessäni. Haistelin ilmaa ja tutkin maata, yrittäen saada jonkinlaista vainua mihin poika olisi voinut mennä.. Huomasin maassa pienet kavionpainaumat mitkä johtivat kohti vuoria. Nostin laukan ja seurasin jälkiä, en ollut koskaan laukannut niin lujaa kuin nyt. Kavioni iskeytyivät aina uudelleen ja uudelleen autiomaan kuumaan hiekkaan. Tummat suuret vuoret lähenivät minua. Edessäni oli vuoriston korkein vuori, joka näytti nyt vielä suuremmalta. Tuolla Bor syntyi, olisiko se siellä. Huomasin että jäljet loppuivat pienen vuoripolun juurelle. Pysähdyin hetkeksi ja haistoin ilmaa, Vainusin jotain... Se oli jotakin mikä ei nyt kuulunut suunnitelmiin. Vieraan hajun takaa paljastui Borin haju, sen hajun tunnistaisin vaikka unissani. Nostin uudelleen laukan ja lähdin laukkaamaan kohti kallionhuippua. Tie mutkitteli vuoristossa. Kavioni iskivät kipinää kun ne iskeytyivät kovaan kallioon. Ilta-aurinko oli laskeutumallaan ja tämän säteet sokaisivat minut aina hetkellisesti. Laukatessani kohti huippua haistelin samalla ilmaa yrittäen saada vieraasta hajusta selvää. Minua pelotti mutta silti jatkoin rohkeasti kohti huippua. Kun viimein jalkani tavoitti huipun huomasin Borin kallion reunustalla ja tämän edessä matalan harmaan hahmon joka lähestyi Boria, Borin takajalat hipoivat jo reunaa. Varsan silmät olivat suuret, ja se hengitti raskaasti.. Haistoin vielä kerran ilmaa ja tajusin Borin ahdistelijan olevan susi, uros susi, joka oli selvästikkin nälkäinen. Painoin korvani luimuun ja nostin laukan kiljahtaen, susi käänsi päätään mutta jatkoi silti Borin ahdistamista. Laukkasin kohti boria ja sutta. Kun saavutin suden ja Borin potkaisin sutta ja viitoin Borin pois reunalta, tämä totteli minua ja siirtyi toiselle puolelle tasannetta. Susi kääntyi nyt kohti minua..Hyppäsin takasilleni, tiesin olevan reunalla, mutta en antanut sen nyt häiritä. Laskeuduin maahan ja otin reippaan hypyn kohti sutta, tämä väisti ja hyppäsi taakseni.. Käännyin nopeasti ja tuijotin sutta suoraan silmiin. Sivusilmällä näin kuinka peloissaan Bor oli, "Ei hätää kulta, kaikki selviää vielä.."
Samassa tunsin terävät hampaan kyljessäni, Kiljaisin ja otin sivuaskeleen joka oli virhe. Suden rimpuilu sai tasapainoni horjahtamaan ja takaseni lipshativat reunalta. "EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEI!" Kuulin Borin huutavan. Yritin saada etusillani jostain kiinni mutta, ne luistivat reunalta, katsahdin alas, Allani pauhasi meri ja aaltojen välistä näkyi karukivikko. "En halua kuolla" Sanoin ja kyyneleet valuivat silmistäni, Susi roikkui kyljessäni edelleen, Kipu oli sietämätön, voimani uupuivat, "anna anteeksi Bor, Kerro Wi..." Lauseeni jäi kesken kun kallio sortui etusieni alta ja putosin... Iskeydyin kivikkoon ja siihen jäinkin, henki poistui kehostani samantien.....

[Eli suomeksi, Buke poistuu Caraliasta lopullisesti, We miss U<3]

*THE END*
iituska
 

Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron