Päällä hiekan, alla auringon

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 26. Syys 2015 18:14

[Kasuko & Deli! Aikamuotoa ym. saa vaihtaa, jos joku muu tuntuu paremmalta :)]

AUBE DORÉE

Keskipäivän aurinko on tänään erityisen polttava, varsinkin vuodenaikaan nähden. Vaalea hiekka hohkaa lämpöä, ja kun maisemasta etsii horisonttia, näkee kuumuuden muodostavan aaltoja ja kangastuksia hiekan pintaan.
Tänään jopa minun on pakko tunnustaa, että maisemaa on viisaampaa tarkkailla sademetsän suojista.

Olen tyytyväinen viime päivien saavutuksiini. Olen vaellellut pitkiä matkoja hiekkaerämaassa, tutkien polkuja, seuraten dyynejä ja etsien uusia, jännittäviä asioita kodistani. Olen myös löytänyt uusia, entistä järkevämpiä reittejä paikasta toiseen. Osaa olen testannutkin, ja yhden päivän käytin pelkästään testatakseni, kuinka pitkän matkan pystyn etenemään, jos lähden aamulla rannalta ja yritän juosta niin paljon kuin jaksan.
Se oli erityisen hyvä päivä.
Olen todella iloinen siitä, että pääsin takaisin kotiin.

Sademetsän reunimmaiset puut tarjoavat miellyttävää varjoa ja suojaa, ja päivien kulkemisesta väsyneet lihakseni kaipaavat lepoa. Mielessäni ei (pitkästä aikaa) pyöri yhtäkään hämmentävää ajatusta. Annan toisen takajalkani levätä, ja lasken korvani ja pääni rennompaan asentoon. Vielä syvä sisäänhengitys... ja uloshengitys pärskähtäen tyytyväisyydestä. Tänään elämä tuntuu olevan mallillaan.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 26. Syys 2015 18:28

[Yolottelen ja koitan kirjoittaa eri muodossa kuin yleensä]

Delicja IV

Kävelen lopenuupuneena sademetsässä, joka sentään tarjoaa varjoa.Täällä tunnen, että lammella olisi kannattanut juoda vielä vähän enemmän. Haukkaan matkalla pensaasta muonaa, sitä sentään löytyy täältäkin. Päivä oli miellyttävä. Kaikenkaikkiaan, tiedän nyt olevani villihevonen. En oikeastaan tiedä, mitä ajatella siitä. Ikävöin ihmislasta ja haluan sinne jonnekin. En edes tiedä, elääkö hän. Mutta toisaalta, olen vihdoin vapaa.
Kävelen melko pitkän matkan samaa yksitoikkoista sademetsää. Mutta kohta sieraimiini leijuu hevosen tuoksu. Kohotan vauhdin hölkkään, mutta kompastun juurakossa. "Voi samperin samperi!" Mutisen, sillä naarmut, jotka olivat nyt jaloissani, näkyvät selvästi valkoisessa karvapeitteessäni. Nyt rauhallisempaa tahtia lähden kävelemään. Puiden varjossa näkyykin toinen tamma. "Hei, nätti neiti" Sanahdan, vaikka samaa sukupuolta olenkin. En minä sentään tammoihin päin. "Saanen tiedustella nimeäsi? Minä olen Delicja IV, mutta voit kutsua Deliksi." Puhun rauhallisesti. Olenpas tänään kohteliaalla tuulella.
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 26. Syys 2015 18:44

[No mutta! Otan tämän kohteliaisuutena :D]

Havahdun äkkiä, kun pensastosta alkaa kuulua kummaa rytinää. Rento asentoni muuttuu silmänräpäyksessä valppaammaksi, mutta sitten kuulen hiljaista sadattelua samasta suunnasta, mistä minut havahduttanut melukin tuli. Hevosen ääni saa minut palautumaan takaisin rennompaan olotilaan, vaikken enää olekaan ihan valmis nukahtamaan siihen paikkaan missä nyt seison.

Vaikka sademetsä onkin tiheää, näen lähestyvän hevosen jo kaukaa. Itse asiassa häntä on hyvin vaikea olla näkemättä - toisen valkea karvapeite suorastaan hohtaa metsän erisävyisten vihreiden keskeltä. Tamma tervehtii minua hyvin tuttavallisesti, ja hymyn kohottaessa suupieliäni ehdin huomata myös, että sademetsä on vaatinut veronsa. Taisivat olla ihan paikallaan ne manaukset, jotka aiemmin kuulin.

"Hei vaan, Deli", vastaan naurua äänessäni. Minua ei olekaan ennen kutsuttu nätiksi neidiksi!
"Emme ole varmastikaan tavanneet ennen, muistaisin kyllä sinut. Minun nimeni on Aube Dorée, mutta kutsu vaan Adoréeksi. Tai Dorakin käy."
Kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni muistuu, että olen oman laumani alueella edelleen, enkä vielä yhteismaalla. Täytyykin hiukan kysellä.
"Saanko kysyä, Deli, mikä saa sinut liikkumaan täällä aavikon lähellä, näin kuumana päivänä?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 26. Syys 2015 19:12

Delicja IV

Toinen tamma tervehtii minua ja esittäytyy myös. Hymyilen pienesti. "Todella kaunis ja juhlallinen nimi sinulla on, minun nimeni taas... No, ei sillä väliä" Naurahdan heleästi. Dora alkaa kysellä miksi liikuin nyt siellä missä liikun. "Nooh, rantauduin joskus aiemmin tänään ja tutkiskelen tätä paikkaa parhaillaan." Vastaan ja alan miettimään miksi tamma tuota kysymystä kysyi. "Oletkos ollut täällä saarella kauankin" Kysäisen sitten hymyillen, ettei tilanne käy kiusalliseksi. Ja haluan tietoa tästä saaresta, joltain joka ymmärtäisi jostain jotain.

[Sori tästä tuli sairaan lyhyt D:]
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 26. Syys 2015 19:44

Delin nauru tarttuu minuunkin, ja jatkan hänen kuuntelemistaan edelleen hymyssä suin.
"Ah, todellako!" kommentoin toisen mainitessa, että hän on vasta rantautunut. Samalla kun valkea jatkaa puhetta, minä mietin, miten aloittaisin kertomuksen laumoista ja rajoista ja kaikesta muusta tähän saareen liittyvästä. Onneksi Deli kysyy minulta, kauanko olen ollut saarella. Siitä on hyvä lähteä.

"Minä olen asunut tällä saarella pari vuotta," vastaan ystävällisesti. Hämmästyn itsekin, että tosiaan, niin kauan on tullut kulutettua tämän saaren kamaraa.
"Se taitaa olla aika kauan, tai ainakin minusta tuntuu siltä, kuin olisin itsekin rantautunut vasta eilen... Oletko jo törmännyt muihin saaren asukkaisiin?"

Päätän saman tien jatkaa, sillä tokihan juttukaverillani on oikeus tietää, kenen kanssa hän on oikeasti tekemisissä.
"Jos kerran olet vasta rantautunut, et ole vielä tainnut liittyä mihinkään laumaan. Tällä saarella - jonka nimi on muuten Caralia - on kuusi erilaista laumaa, ja jokaisen täällä asuvan pitää liittyä johonkin niistä. Oma lauma valitaan yleensä sen mukaan, millaisessa ympäristössä tulee parhaiten toimeen. Esimerkiksi minä en selviäisi jäätikön talvesta, mutta aavikolla pärjään oikein hyvin. Nyt kun katson sinua, niin sama taitaa päteä sinuunkin."

Kallistan päätäni kysyvästi. "Mitäs sanot - haluaisitko asua aavikolla? Ja tässä sademetsässä? Lämpöä ainakin on riittävästi, myös talvisin."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 26. Syys 2015 20:44

Delicja IV

Huomaamattani rentoudun Doran seurassa. Hän on kyllä oikein mukava. "Todella, todella, tänään saavuin" Kikatan, kun Dora kommentoi täällä oloaikaani. Saan kuulla myös, kuinka kauan toinen tamma on ollut täällä. "Ohhoh. Ihan kunnioitettava aika" sanon.
Sitten saankin kivan sepustuksen laumoista ja saaresta. Eli johonkin laumaan pitäisi liittyä. Itseäni katsellen kyllä huomaan sopeutuvani ehkä parhaiten aavikolle. "Hah, ehkä aavikkolaumaan liittyminen olisi paras vaihtoehto." Naurahdan. "Onko sinulla oikeus liitättää minut laumaan, enhän tiedä asemaasi?" Kysäisin katsellen uutta kaveria ja tulevaa laumatoveria.
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 26. Syys 2015 23:50

Hymyni sen kun levenee. "Kyllä, niin minäkin luulen!" nyökyttelen vakuuttavasti, vaikka oikeastaan tarkoitukseni ei ole väkisin liittää Deliä laumaani. Kunhan vaan ehdottelen. Tulen vain aina niin iloiseksi, kun joku päättää olla osa tätä aavikon kansaa.

Aion jo vastata Delin jälkimmäiseen kysymykseen, mutta ympäristömme päättää toisin. Lämmin tuulahdus käy aavikolta metsään päin, ja hetken aikaa joudun pitämään suuni kiinni ja siristelemään silmiäni, kun yksittäiset hiekanjyvät pääsevät lennähtämään lehvästön väleistä. Tuulahdus ei tuo suurtakaan helpotusta kuumuuteen, vaan tyytyy vain liikuttelemaan tasaisen lämmintä ilmaa ympärillämme. Kuuma hiekka kutittelee kaulaani ja kylkeäni osuessaan iholle, mutta pian tuulenpuuska taas laantuu. Parannan ryhtiäni, ennen kuin jatkan siitä, mihin jäin ennen puuskaa.

"Tuota... itse asiassa kyllä vain, minulla on sellaiset valtuudet. Minä, Aube Dorée, olen nykyisin..." Joudun oikein miettimään, "- tai siis, olen ollut jo jonkin aikaa, aavikkohevosten lauman johtaja."
Hymyilen aurinkoisesti, tarkistan vielä katseellani Delin ulkonäön ja jatkan sitten:
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, joten jos todella haluat, Deli, olet hyvin tervetullut aavikkohevoseksi!"
Jatkan aurinkoista hymyilyä ja odotan toisen reaktiota.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 27. Syys 2015 08:21

Delicja IV

Hymyilen ja katselen Doraa. Minua kiinnostaa aavikkohevosiin liittyminen todella. Toinen on ilmeisesti vastaamassa, kun tuulenpuuska tuo hiekkaa mukanaan. Suljen silmäni ja kiitän luojaa, että jalkoihini tulleet naarmut olivat vain naarmuja, koska me kaikki tiedämme miltä likaantunut haava tuntuu.
Tuuleminen loppuu ja Dora alkaa selittää olevansa aavikkohevosten johtaja. "Oo, enpä olisi arvannut, ei siis sillä ettet näyttäisi johtajamaiselta" henkäisen. Silmät hymyillen katselen Doran puhumista. "Kyllä haluan, tämä on kunnia!"" Sanon onnellisena. Hymyilen niin paljon kuin koskaan pystyy. Olen hyvin onnellinen.
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 27. Syys 2015 11:01

Deli vastaa myöntävästi ja hymyilee, ja minä vastaan vaalean hymyyn yhtä lämpimästi.

Olenkin ollut huolissani omasta laumastani ja sen jäsenistä. Esimerkiksi rakas ystäväni Noah on kadonnut kokonaan, en ole kuullut hänestä mitään sitten Yhteismaalla pidetyn laumakokouksen. Muutenkin pelkään, että koko tulivuorenpurkauksen tuomaa tuhoa ei tiedä vielä kukaan. Ikävä tunne muljahtaa vatsanpohjassani.
En ole matkoillani liikkunut vielä lähellä laumattomien rajaa, sillä pelkään, mitä matkallani löytäisin.
Aion kuitenkin vielä käydä siellä, sillä onhan minun pakko tietää, mitä laumastani on jäljellä.

"Tervetuloa joukkoomme," vastaan Delille, ja palaan jälleen ajatuksistani takaisin nykyhetkeen. "Minun pitänee kertoa sinulle joitakin sääntöjä, joita kaikkien laumojen jäsenet kunnioittavat.

"Ensinnäkin, muiden laumojen alueille ei saa mennä. Ei, ellet ole saanut minulta tehtävää, joka vaatii rajanylitystä, tai toisen lauman johtajan lupaa. Aavikot ovat aavikkohevosia varten, suuret metsät metsäponeja ja jäätiköt lumihevosia, ja niin edelleen.
Kuitenkin saarella on yhteinen alue, joka ei kuulu millekään laumalle. Sen nimi on Yhteismaa, ja sen raja on jo hyvin lähellä meitä. Yhteismaalla kaikki saavat kulkea vapaasti."

Äänensävyni vakavoituu entisestään, kun otan puheeksi laumattomien alueen.
"Haluan myös varoittaa sinua: aavikon itärajan takana on alue, jossa elää laumattomia hevosia. Älä missään tapauksessa mene sinne. Siellä asuvat hevoset voivat olla karkotettuja omasta laumastaan, tehneet jonkin rikoksen, tai muuten sopimattomia laumassa elämiseen. En voi ohjata askeliasi tai pakottaa sinua, Deli, mutta pyydän, ettet mene sinne.

"Mutta sitten muihin asioihin. Aavikolla on helppo eksyä, joten olethan tarkkana siellä. Itse asiassa... oletko ehtinyt jo kulkea tuolla hiekkaerämaassa? Mihin sinä rantauduit?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 27. Syys 2015 12:13

Delicja IV

Hetken ajan Adorée näyttää miettivän jotain, mutta kuitenkin pian toivottaa minut tervetulleeksi ja aikoo kertoa jotain sääntöjä. Kuuntelen tarkasti. Kun hän kieltää minua menemästä laumattomien alueelle, kiinnostun. 'Ehkä kuitenkin käyn siellä joskus' Mietiskelen. Saankin kysymyksen, mihin rantauduin.
"Kyllä, tulin aavikon läpi, kuljin myös sademetsän läpi jonnekin lammelle. Mutta rantauduin jonnekin aavikon toiselle puolelle, merenrannalle." Vastaan. Joudun itsekin miettimään, mihin sinne, mutta kai minä sain sen tarpeeksi selvästi selitettyä.
"Onko aavikkohevosissa paljonkin jäseniä? Ja jos on, niin ketä?" Kysyn innoissani, koska yksinkertaisesti, olen kiinnostunut.
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 27. Syys 2015 23:46

"Ah," huokaisen tyytyväisenä, "-sittenhän minun ei tarvitse erikseen kertoa sinulle, että aavikon ylittäminen on vaarallista. Ymmärrät varmasti itsekin, mitä tarkoitan."

Delin seuraava kysymys saa minut kallistamaan päätäni ja vaipumaan pieneksi hetkeksi mietteisiini. Samalla pyörittelen korviani jokaiseen ilmansuuntaan. Vanhasta tottumuksesta teen niin aina vajotessani mietteisiini, jottei mikään peto pääse sillä välin hiipimään liian lähelle.
Lopulta vastatessani yritän pitää puheääneni iloisen tasaisena, mutta siitä pääsee silti kuultamaan läpi hienoinen huoli lauman tilasta.
"Noh, meitä on melko vähän, enkä ole aivan varma, mikä on juuri tällä hetkellä oikea luku. Rajaamme lähellä oleva tulivuori, Hoero, purkautui jonkin aikaa sitten, enkä ole sen jälkeen kuullut mitään joistakin laumalaisistamme... Mutta jos kaikki on hyvin, meitä on kolmattakymmentä. Quilla on entinen johtajatar, sitten on Hamlin, Tobias... Nasim... Noah... Monet meistä tunnistaa siitä, että olemme tällaisia... noh," katsahdan merkitsevästi ensin itseäni ja sitten Deliä, "- kevytrakenteisia, emmekä mitään jättiläisiä. Jos et ole varma, niin kukaan ei varmasti pahastu, jos kysyt asiaa."

Sitten, ihan äkkiseltään, saan idean. "Itse asiassa, haluaisin tietää, mitä laumalaisilleni kuuluu. Jos olet sattumalta tutkimassa yhteismaata retkilläsi, niin saisinko pyytää palvelusta? Voisitko vähän kysellä, onko kukaan nähnyt aavikkohevosia viime aikoina? Heille pitäisi kertoa, että aavikolle on turvallista palata. Ja jos löydät ketään, voisit raportoida minulle vaikka tässä samassa paikassa kuukauden kuluttua. Sopiiko tämä?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 28. Syys 2015 08:22

Delicja IV

Dora muuttuu hetkeksi hyvin mietteliääksi ja hänen vastauksestaan paistaa läpi huoli. Päätän silti olla kyselemättä ja nyökkään vain. Oi, tulivuorenpurkaus, toivottavasti uhreja ei ole.
Adorée ehdottaa minulle tehtävää. Olen antisosiaalinen, joten tehtävän ei pitäisi olla minulle haastava. Tosin, en kyllä tiedä, missä kaikki aavikkohevoset olisivat.
"Yritän parhaani, luulen että pystyn siihen, jos kukaan ei ole kadonnut kuin pieru saharaan." Sanon hyvin rauhallisesti. Olen toisaalta jännittynyt tehtävästäni, toisaalta innoissani. Tehtävä tulee silti olemaan vaikea.
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 29. Syys 2015 15:26

Delin myöntävä vastaus miellyttää minua kovasti. Hänen suostumuksensa tarkoittaa nimittäin sitäkin, ettei minun tarvitse enää vaivautua takaisin sademetsään ihan lähiaikoina.
Se ympäristö ei kyllä ole minua varten tehty, vaikka ilma onkin raikasta hengittää ja ruokaa on paljon. Kaikki ne juuret ja silmille hyökkäävät lehdet ja pensastossa vaanivat pedot... Huh!
Todella hienoa, jos Deli pystyy tekemään tiedustelua minun puolestani.

Lisäksi, nyt voin keskittyä täysin siihen matkaan, jonka aion tehdä laumattomien rajoille. Jo ajatus karmii selkäpiitä, mutta eipä sille mitään mahda. Pakko se on mennä.

"Kiitos paljon, Deli. Muistan tämän." Hymyilen valkealle tammalle, ja painan samalla mieleni sopukoihin käymämme keskustelun. Ehkä voin vielä joskus korvata tämän vaivan Delille.
"Toivottavasti et ota liikaa paineita tästä. Jos kuulet jotakin niin hyvä, mutta jos yhtään aavikkohevosta ei ole nähty missään, niin se ei ole niin vakavaa. He ovat sitten kai jo palanneet takaisin kotiin."
Vedän tyytyväisenä henkeä.
"Onko vielä kysyttävää? Kerron mielelläni lisää nyt, tai miksei myöhemminkin."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Kasuko » 30. Syys 2015 08:17

Delicja IV

Adorée vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä, kun otan tehtävän vastaan. En kylläkään itse ole varma siitä, onnistunko. Toinen sitten kertookin, että ei haittaisi, vaikka en löytäisi ketään. "No, yritän parhaani." Sanon katsellen maata. 'Äh, ei tule onnistumaan, mutta yritetään.'. Kun minulta kysytään, haluanko tietää vielä jotain, en oikeastaan tiedä. 'Mitä minun pitäisi tietää, tiedänkö ihan tarpeeksi alkuun? Ääää! Vaikeaa.' "En kyllä keksi tähän hätään mitään" Päätän hymyillen.

Palan halusta lähteä tutkimusretkille, mutta jos Doralla on jotain mielessä, en halua vielä lähteä, antaa hänen päättää. 'Jos vain nyt ikinä onnistun löytämään ketään aavikkohevosta, niin miten ikinä muistan missä tämä paikka on?' Ajattelen mielessäni nauraen. Ehkä otan tämän tehtävän liian vakavasti tai jotain. "Onko sinulla vielä jotain tärkeää?" Kysäisen, sillä saaren tutkiminen kiinnostaa minua hyvinkin paljon tällähetkellä.

[Varmaan mun pisin rooli vaikka tääki on tällanen tynkä]
Menossa mukana
http://kasukonroolikonit.weebly.com - Delicja IV
Kasuko
Tutustunut
 
Viestit: 34
Liittynyt: 25. Syys 2015 13:16

Re: Päällä hiekan, alla auringon

ViestiKirjoittaja Rosadum » 30. Syys 2015 16:21

[Wuhuu! Siitähän se lähtee pitenemään! Eikä minua oo haitannu ollenkaan sun roolien pituus tai mikään muukaan niissä ^^]

Valkea, kaunis tamma mietiskelee hyvän tovin, mutta vastaa sitten kysymykseeni kieltävästi. Nyökkään hymyillen, ja mietin samalla, olenko itse muistanut sanoa kaiken erityisen tärkeän. Kyllä kai, tai ainakin näillä ohjeilla toinen varmasti selviää saarella. Deli näyttää sellaiselta tammalta, jolta tuskin pelastajia puuttuu, mikäli vaara sattuu lähelle häntä.

"Ei minullakaan taida olla enää mitään syytä pidätellä sinua."
Vilkaisen aavikon suuntaan, ja jaan vielä viimeisen ohjeeni Delille: "Aavikolla on vielä parin tunnin ajan niin kuumaa, etten suosittele kulkemaan sinne päin ihan heti. Kiitos jo etukäteen, ja vielä kerran, tervetuloa laumaan."
Koska sanon kaikille näkemiin samalla tavalla, käännyn nyt myös Deliä kohti ja lasken pääni hetkeksi pieneen kumarrukseen.
"Antakoon aurinko ja hiekka sinun kulkea rauhassa."

Kumarruksen jälkeen suon Delille vielä lämpimän hymyn, ennen kuin käännyn katsomaan aavikolle päin. Olemuksestani näkee, että oletan keskustelumme olevan nyt lopussa, ja ajattelen jo aivan muita asioita.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Seuraava

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron