You are flowers sent from heaven.

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

You are flowers sent from heaven.

ViestiKirjoittaja Siuri » 03. Huhti 2011 12:39

Thalassa & Vonder

Aurinko paistoi. Kevät oli jo pitkällä. Viimeisillään kantavana oleva tamma kulki auringonsäteiden saattelemana sademetsän halki.
Metsä kukoisti. Linnut lauloivat iloisia keväisiä sikermiään, ja kaikkialla oli rauhallista. Myös tamma oli tyyni. Se tiesi ajan koittavan pian, muttei tiennyt, kuinka lähellä aika todellisuudessa jo oli.
Tamma yhtyi lintujen sävelmään hyräillen. Se nautti ilmojen lämpenemisestä ja auringonpaisteesta. Tamma, Thalassa, hymyili. Se mietti iloisia asioita, eikä mikään painanut sen mieltä. Niin iloinen tamma oli.
Hymy kaikkosi hetkeksi Thalassan huulilta, kun se tunsi jotain. Potku. Tamma katsoi sivusilmällä mahaansa ja mietti, joko olisi aika? Pian outo tuntuma mahassa katosi, ja tamma jatkoi matkaansa hymyillen. Nyt se ainakin tiesi, että kaikki oli hyvin.
Eipä aikaakaan, kun potku tuntui uudestaan voimakkaampana. Tamman tyyni olemus katosi ja tilalle tuli rauhaton, hermostunut mutta odottavainen olo. Nyt tamma tiesi, oli aika.

Vaalea tamma otti vain muutaman askeleen keskemmälle metsää ja kävi kyljelleen suuren paksun palmun viereen. Thalassa painoi päänsä ruohon sekaan.
Ponnistus. Tamma yritti kaikin voimin saattaa uuden elämän maailmaan. Toinen. Kolmas. Tamma hengitti tiheään tahtiin. Neljäs. Viides. Jotain alkoi tapahtua. Tamman sieraimista tulviva lämmin ilma puhalsi ruohon turvan kohdalta kumoon. Kuudes. Thalassa puristi silmänsä tiukasti kiinni. Se jatkoi kuitenkin ponnistamista kaikin voimin. Seitsemäs. Pahin oli jo ohi. Tamma tunsi elämän olevan jo lähes ulkona. Kahdeksas. Tamma puri tiukasti hampaitaan yhteen. Vielä kerran. Yhdeksäs, viimeinen. Se oli ohi. Tamma rentoutui. Sen puristetut silmät olivat vain kiinni. Hampaiden purenta loppui. Hikipisarat virtasivat tamman vaaleiden jouhien alta. Tamma hengitti raskaasti ja tärisi. Pian se kuitenkin lihastensa vastusteluista huolimatta nosti kaarevan kaulansa ylös ja katsoi taakseen.
Pieni kirjava orivarsa makasi mytyssä maankamaralla ja täristen hengitti ensimmäistä kertaa raikasta ilmaa.
”Olet sinä oikea ihme, wonder”, sanoi tamma ja katsoi rohisevaa oria.
Wonder. Vonder.
”Mikäpä olisikaan osuvampi nimi”, jatkoi tamma naurahtaen.

Aika kului. Aurinko jatkoi matkaansa kohti länttä. Tamma katsoi yhä kirjavaa, jonka hän oli nuollut puhtaaksi ja joka oli hetkeä aikaisemmin avannut silmänsä. Nyt se oli jo valmistautumassa ensimmäistä kertaa nousemaan ylös. Haparoiden se oikoi takajalkansa ja yritti päästä koukussa olevien etujalkojensä varaan. Pian kuului vain vaimea rysähdys, ja ori makasi kyljellään maassa. Se oli kuitenkin sitkeä ja yritti saman tien uudestaan. Tällä kertaa ori sai tukevan otteen kaikille neljälle jalalleen ja seisoi hetken paikoillaan hämmästyneenä. Pian se koitti liikkumista. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun varsa nosti laukan, menivät sen jalat ristiin, ja pian se löysi itsensä taas maasta.
Thalassa nousi nopeasti maasta ja juoksi varsan luokse. Varsa oli kuitenkin ehtinyt jo nousta pystyyn ja käveli kohti emäänsä. Thalassa katsoi tomeraa varsaansa hymyillen. Varsa tuli lähemmäksi ja työnsi päänsä äidinsä mahan alle. Thalassa naurahti, kun varsa alkoi ensimmäistä kertaa juoda lämmintä ravinteikasta maitoa.

Nyt Thalassan elämä oli muuttunut täysin. Sen täytyi olla varovaisempi, sillä oli huolehdittavanaan nyt varsa. Hänen toinen lapsensa, Vonder.
Thalassa ohjasi pienokaisensa polulta sivuun. Aurinko oli jo laskeutumassa, ja metsä hohti oranssina. Uusi elämä kukoisti metsässä. Pienet nuput aukenivat ja silmut kasvoivat. Tamma laittoi varsansa lepäämään puun viereen. Ori haukotteli ja kävi makaamaan. Thalassa laskeutui varsan toiselle puolelle. Se katsoi nukahtamaisillaan olevaa varsaansa ja kuiskasi: ”nuku hyvin”. Tänä yönä Thalassa valvoi. Se vartioi pientään ja katsoi, kuinka tämä hengitti rauhallisesti.
Yön aikana tamman ajatuksissa oli paljon kysymyksiä. Se ei tiennyt kaikkiin vastausta, mutta yksi ratkaisu oli varmaa. Tällä kertaa Thalassa ei tekisi samaa virhettä kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa se olisi varsansa kanssa niin kauan, kuin mahdollista. Tällä kertaa se ei hylkäisi varsaansa. Varsa tarvitsi äitiään.
Tamma huokaisi ja sulki silmänsä. Se ei kuitenkaan nukahtanut, lepäsi vain. Pienikin räsähdys olisi saanut tamman hereille.

Metsä oli taas rauhallinen. Linnut olivat vaipuneet yöunille. Vain kahden hevosen hiljainen tuhina kuului metsän yössä.

Peli päättyy.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron