So close, but so far away...

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Re: So close, but so far away...

ViestiKirjoittaja Meeba » 26. Heinä 2011 20:57

Höristän korviani kun kuulen jostain kauempaa nauruntapaista ääntä. Luimistan pienesti, laskien sitten kuitenkin pääni maahan kohti Per-- Perditaa?

Hätkähdän ja pomppaan hetkeksi ylös, katsellen ihmetellen minne tamma katosi. Voi hitto vieköön, jos se hullu meni Gregin luokse... Huoahdin säikähtäneenä. Laskeuduin takaisin maahan, tällä kertaa kyljelleni. Minulla oli kuuma, eikä se mitenkään voinut johtua sademetsästä. Hikipisarat valahtivat uudelleen kehoani pitkin kaulasta kylkeen, sitten takaisin jalkoihin. Koetin pidätellä itseäni, etten huutaisi kivusta, mutta se oli niin kovin vaikeaa. Parkaisin kovaäänisesti ja rutistin silmiäni uudelleen kiinni. Tuskassani ja kivuissani potkaisin hätkähtäneenä puunrunkoa, joka osasi uudelleen avata juuri kuivuneet haavani. Kirosin ja paruin samaan aikaan korvat luimussa.
Huomasin Perditan ravaavan takaisin yrtit mukanaan. YRTIT? Ah, hienoa, hän oli mennyt Gregin luokse, aivan kuten arvasinkin!

No ei siinä mitään, ori ei varmaan ikinä pyytäisi mitään hyvitystä raiskaus ja -hyväksikäyttämisyrityksien jälkeen.
Nostin päätäni inahdellen ylös tuskissani, kun tunsin lämpimän veren valuvan taas pitkin jalkaani.
Näkökenttä alkoi sumentua ja tunsin olevani jossain paljon kauempana, kuin missä todella olin.
Korvani oli suunnattu niskaan ja kylkeni kohoilivat tuskanparahduksia korostaen.

"Perdita...", henkäisin käheästi ja koetin kohottaa päätäni, mutta se tuntui liian vaivalloiselta ja vaikealta.
"Mistä sait nuo... yrtit?" Henkäisin raskaasti ja vilkaisin syrjäkarein tammaa joka painoi yrttejä kehoani vasten kovinkin pikaisesti.

[no prob :3]
Meeba
 

Re: So close, but so far away...

ViestiKirjoittaja Silkki » 26. Heinä 2011 21:33

Orin valitus hermostutti minua - ja minua hermostuttaa muutenkin! Mielessäni anelen Brancoa pysymään hiljaa. Laskeudun polvilleni voidakseni auttaa oria helpommin ja nopeammin. Nappaan sydämenmuotoiset yrtinlehdet ja tuuppaan ne aivan orin suun eteen.
"Minä tarkoitan sitä", tokaisen kulmat kurtussa hampaitteni välistä. "Syö nämä. Ne auttavat."
Painan pyöreillä yrtinlehdillä hänen niskaansa ja hiljalleen verenvuoto tyrehtyy, ellen vain kuvittele. Olen itsekin paniikissa ja olen juosta häntä koipien välissä karkuun aina kun Branco ulisee. Ystävää ei kuitenkaan jätetä, joten urheasti tyrehdytän verenvuotoa välittämättä omista haavoistani. Minä autan itse itseäni.

Sitten tulee se kysymys, jota pelkäsin.
"Mistä sait nuo... yrtit?", Branco takeltelee. Välttelen orin katsetta valehdellessani: "Minä löysin ne. Äitini opetti minut tunnistamaan yrttejä kun olin varsa."
Enhän minä voi sanoa menneeni melkein-murhaajan luo ja pyytäneeni yrttejä. Brancohan saisi sätkyn - kuolisi sydänkohtaukseen tai järkytykseen vielä...

"Älä vikise", kivahdan orille. Minua hermostuttaa niin että pinna on katketa! Apua apua, mayday mayday, kuuleeko kukaan? Huolissaan on helppo suuttua. Ja kun olin vielä vavista kauhusta, kun tiedän mitä on edessä. Ei Jokeri, minä selviäisin siitä kyllä, kunhan Branco-typerys pysyisi poissa. Pikemminkin Greg ja hänen 'kunhan hinnasta sovitaan'. Minulla ei ole aikomustakaan sopia hinnasta. Kun olen jäljittänyt Jokerin, painelen tasankohevosten maille ja Cendre Noiren luo niin kovaa kuin koivistani pääsen. Siellä olen turvassa.
Silkki
 

Re: So close, but so far away...

ViestiKirjoittaja Meeba » 28. Heinä 2011 16:47

"Hyvä.. hyvä on, minä syön ne", mutisin vihastuneena... mittääh, kuvittelinko minä vain, vai murahdinko minä?
Siitä huolimatta nappasin kasvit suuhuni ja pureskelin niitä hetken aikaa.
Hyi hemmetti soikoon..., miten kamalia! Yskähdin maata kohden ja teki mieli oksentaa, mutta sain jotenkin juuri ja juuri pidätettyä oksennusta.

Dita vaan jatkaa kaulani painelua. Nostin yhden tippuneista yrteistä ja kurotin päätäni ylettyäkseni tamman turvanpäähän. Painoin verisestä kohdasta hellästi, vääntäen jonkin hymyntapaisen huulilleni.
Oikeasti minua ei huvittanut hymyillä yhtään.

Minä löysin ne. Äitini opetti minut tunnistamaan yrttejä kun olin varsa. Aijaa? Miksei hän sitten mennyt aikaisemmin hakemaan niitä yrttejänsä? Anteeksi vain, Perdita.., mutta tuo oli aika huono valhe.
"Ihan totta?" Totesin naurahtaen, varmaan vähän sarkastisestikin.
Ummistin taas silmäni lehden painaessa kaulaani joka oli veressä... tai siis, joka oli ollut veressä.
Huoahdin hiljaa, kivun poistuessa pikku hiljaa koko kropastani.

"En vikise enää", lupasin selvästi hermostuneelle tammalle.
Kun verenvuoto oli pitkän hoidon jälkeen haihtunut kuin tuhka tuuleen, tai niin minä ainakin luulin, nousin ylös pikku hiljaa. "Kiitos." Totesin hiljaisenpuoleisesti. Yön varjot olivat taas ilmestyneet taivaalle.
Tartuin toisiin yrtteihin ja koetin painaa niitä tamman säkää ja lautasta vasten vuorotellen.
Meeba
 

Re: So close, but so far away...

ViestiKirjoittaja Silkki » 28. Heinä 2011 20:18

[iiks olen pilkunviilaaja, mutta hevoset ei kykene oksentamaan kuin todellatodella harvoin x3]

Mulkaisen Brancoa ärtyneenä orin koskettaessa minua turvallaan - säikähdys oikein haihtuu minusta. Ori alkaakin näyttää jo paremmalta, jaksaa jopa näyttää epäluuloiselta kuullessaan valkoisen valheeni. Kaipa se läpi meni, luulen ainakin.
"Ihan totta", virkon painokkaasti ja vilkaisen tiukasti oriin. Ilta pimenee jo ja minä tahdon liikkeelle. Pirun Branco, olisi vain jättäytynyt sinne typerälle rannalleen Linyethin kanssa ja antanut minun lähteä yksin. Ilman tuota olisin jo löytänyt Jokerin aikoja sitten.

Kun se hyödytön otus lopulta kohottautuu jaloilleen ja kiittää minua. Ai, mistä hyvästä? Siitä että olen pahassa pulassa muuan nimeltä mainitsemattoman raudikon kera? Kun Branco tarttuu yrtteihin ilmeisesti aikeenaan auttaa minun haavojani, katson häneen todella hyytävästi.
"Minä pärjään itsekin", mutisen jurosti ja käännän selkäni orille, ennen kuin lähden jatkamaan matkaani polkua pitkin sanomatta Brancolle enää sanaakaan. Hiljaa mielessäni solvaan tuota mitä kekseliäimmillä ja yksi toistaan lapsellisemmilla haukkumanimillä, jotka tuo on epäilemättä ansainnut. Osoittaa taas, kuinka kaikki täytyisi tehdä aina itse alusta loppuun. Toivon vähän, että ori loukkaantuisi niin, että jättäisi kokonaan seuraamatta ja palaisi takaisin lumihevosten alueelle.
Jossain syvällä syyllisyydentuntoni voivottelee, ettei oriraukalla taida olla aavistustakaan, mitä on tehnyt saadakseen raivoni niskoilleen.

PERDITA POISTUU.

[Tavataan Hoerolla (= ]
Silkki
 

Re: So close, but so far away...

ViestiKirjoittaja Meeba » 02. Elo 2011 17:59

[Brancopa ei oksentanutkaan, sitä alkoi vain yököttämään oudon maun takia ;')]


Perdita näyttää kylmältä. Viileältä, kylmältä, tyyneltä.
Luimistin pienesti. Minä pärjään itsekin. Ai? Jaa? No anteeksi vain neiti pahantuulinen, minä vain luulin auttaneeni sinua. Peräännyin taaksepäin korvat littanasti niskassa kiinni ja katsoin tammaa tuimasti.
Tämänkö minä sain kiitokseksi? Sain raudikon pois tamman kimpusta, JOKA EI ITSE PÄRJÄNNYT vaikka niin helvetin kovasti väittikin, ettei tarvitse suojelua, ja tämä on kiitos siitä?
Tamman ilmeetön naama sai minut suorastaan kuohumaan raivosta.
Mitä helvettiä. Mitä helvetin helvettiä. Tamma oli ollut vähän aikaa sitten onnellisen oloinen ja hyvin rauhallinen meidän tunteellisesta hetkestä ja heti kun se palasi takaisin Gregin luota niin --
Voi jumala. Mitä se meni lupaamaan.

Huomasin tamman nytkähtävän liikkeelle. En ollut aikeissakaan kysyä, minne, sillä tiesin tasan tarkkaan.
Voi Jokeri, täältä me tulemme.
Luimistin pienesti korviani ja odotin hetken että tamma häipyisi kauemmaksi. Lähdin vasta sitten hitaalla, töksäyttävällä käynnillä tamman perään.
Se on ärsyttävä. Se on ihan jumalattoman ärsyttävä.
Meeba
 

Edellinen

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron