Mihin lie tieni vie

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Pepi » 03. Huhti 2012 22:17

[Hahaa! Tervetuloo mukaa Wohweli xD]

Havahduin katsomaan takasin toista oria, tuosta seuraisi vielä ongelmia. Kirjava luupää tarkkaili minua ja Winiä herkeämättömän näköisenä. Olen tuntenut tuon orin vasta pari minuuttia enkä pidä hänestä lainkaan, hänen äänensävystään, puhetavastaan, mistään! Kuulin vierestäni lyhyen ja ytimekkään vastauksen kysymykseeni.
Winillä ei siis ollut mitään tekemistä tuon orin käytöksen kanssa.
Odotin kirjavan ravaavan tiehensä muille maille... Odotin... Mitään ei tapahtunut. Katsoin takaisin Winiin kysyen katseellani mikä neuvoksi?

Kuulin edempänä askelia. Ou nou... Puristin luomeni tiukasti kiinni ja toivoin ettei ori tulisi luoksemme, pysyisi poissa. Raotin hiukan silmääni ja näin edessäni ylväästi seisovan ja korvat luimussa olevan kirjavan orin. Sydän hypähti kurkkuun ja astuin askeleen taakse. Katsoin Winiin ja takaisin kirjavaan, takaisin Winiin ja jälleen kirjavaa.
Ori avasi suunsa ja sanoi kovin negatiivisesti: "Mihis vittuu mie oon joutunu tällä kertaa?"
Win alkoi selittää tälle, hänhän on ollut täällä Caraliassa jo varmaan jonkin aikaa. Nyökkäilin Winin lauseiden perään hätääntyneesti ja tunsin kuinka pieni hikipisara valui poskeani pitkin ja putosi kuivalle hiekalle jättäen siihen pienen tumman läiskän.

Katseeni kääntyi sivulle. Sieltä oli tulossa jokin. Pian näinkin valkean hevosen astelevan luoksemme, hätäännyin hetkisesti. Mistä pirusta näitä hevosia oikein tulee!!?? Yks ravaa eka tuolt jostai keskeltä ei mitää, toinen nousee merest iha yhtäkkii ja pian seurassamme onkin joku blondi!
Tunsin poskillani yhä enemmän virtaavia hikipisaroita. Ne värjäsivät rantahiekan tummanruskeaksi.
Blondi avasi suunsa: "Jou bro. Kuis panee?"
Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni neljännen orin halki olevaan kieleen. Katsoin sitten blondia tarkemmin, mitä helvettiä...
Muistin blondin kysymyksen ja vastasinkin siihen kysymyksellä.
"Anteeks?" Mulkkasin blondia oria ja kohotin hiukan toista kulmaani.
Ei tää Caralia loppujen lopukskaan tuntunu miltään normaalilta paikalta.
Pepi
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Squan » 09. Huhti 2012 22:37

[Tervetuloa vaa :D]

Sw Kinstown

Caralia.. Hevosten saari
Korvani käväisi hörössä, mutta palautui luimuun takaisin. Osoitin mielenkiintoa ja naurahdin vaimeasti, mutta vahvasti. En malttanut odottaa, että pääsisin tutustumaan tähän saareen paremmin. Ja ajatella.. Täällä on pelkkiä hevosia! Ei ihmisiä, ei ketään, joka voisi rajoittaa elämääni aidoilla ja naruilla. Olen täällä voittamaton, villi ja vapaa oikeastaan. Vilkaisen tummempaan, joka nyökkäili vain pienesti arabin selostaessa. Kunnon nyssyköiden marttakerho täällä pystyssä. Miksi oikein liityin näiden joukkoon? Ai niin.. Minun piti saada puristettua tietoa näistä kahdesta ja nyt sain sen mitä halusin. En ollut kuitenkaan valmis jättämään tätä kaksikkoa. Kun herrat vaikuttaa niin kovin pelkureille niin voisin vähän körmyyttää näitä.. Nämähän alistuu varmasti niin helposti, että minä saan kunniaa ja mammoniaa. Märkä häntäni sivelsi ilmaa uudelleen. Pääni nousi enemmän ja katsahdan erämaahan.

Mikä piru tuo valkoinen pilkku tuolla on? Siristin silmiäni, mutta annoin asian sitten jäädä siihen. Minua ei paljoa haittaisikaan, vaikka se joku petoeläin olisi. Nimittäin osaanhan minä nyt itseäni suojella.Kaikki osaa. Kaikki ei välttämättä uskalla, mutta sehän on sitten niiden oma asia. Hetken päästä valkoinen pilkku oli lähenentynyt huomaamattani ja se osottautuikin hevoseksi.
"Jou bro. Kuis panee?" Korvani heilahti pienesti ja muljaisin tuon puhujan suuntaan.
"Vittuako se sulle kuuluu", murahdan valkealle enkä osottanut enempää huomiota sinne suuntaan.
"Niin onko vielä jotakin mitä minun pitäisi tietää?" lisäsin hetken päästä kiristäen ääntäni uhkaavasti.


Sensible Viento

Lähde, lähde, lähde.. Pliis lähde jo. Korvani kääntyi sivuille ja vilkaisin Tharoon. Mieleni olisi jo liukua tästä muualle, mutta en niin kehtaisi tehdä. Jättäisin nimittäin silloin Tharon yksinään tämän öykkärin kanssa ja niin ei saisi käydä. Puhahdin raskaasti ja siirsin painoani toiselle jalalleni. En jaksanut/halunnut puhua tällä hetkellä mitään. Pelkäsin liikaa, että tuo kirjava päättäisikin jäädä seuraamme pitemmäksi ajaksi, jos alkaisin lörpöttelemään turhia..
Hetken päästä sivummalta kuului ääntä. Vieraan orin ääni kantautui korviini ja kysymys oli kenties jonkunlaista slangia, joka ei minulle ollut niin tuttua. Höristin ruskeita korviani ja vilkaisin tähän valkeaan ilmestykseen.

Voikon värinen hevonen, kysymysmerkki otsasssa oli melko outo näky. Leukani meinasi loksahtaa paikaltaan jo pelkästä järkytyksestä, mutta onneksi sitä se ei tehnyt. Kuulin Tharon kysymyksen ja tuon epäkohteliaan äänensävyn. Hänelläkin taisi pinna alkaa kiristymään, kun koko ajan ilmaantuu uusia hevosia.. Kunhan ei, vaan ala nyt räyhäämään. Sitten ollaa pulassa.. "Päiviä", kohtelias tervehdys päästyi suustani, vaikka kaksi muuta oria lähettyvilläni oli varsin negatiivisia tätä voikkoa kohtaan. "Ja hyvinhän tässä", vastaus kysymysmerkin kysymykseen tuli lepposasti suustani ja sen jälkeen vilkaisinkin kirjavaa joka oli muuttanut äänensävynsä varsin tiukaksi. "E-ei tietääkseni", änkytin pienesti, mutta yritin koota itseäni loppua kohden.

Kyllä meitä tässä nyt oli aika kummallinen nelikko...
Squan
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Huhti 2012 15:27

Minulle selviää nopeasti, ettei täällä oltu ihan juhlallisissa fiiliksissä. Harmi sinänsä, ei näistä junnuista sitten välttämäti saisikaan seuraa baarin puoleen. Heilautan kevyen hiekan väristä häntääni ja odotan saavani jonkinlaista tervehdystä osakseni, mutta sen sijaa minua odottaa suurimman yksilön osalta mulkoileva katse ja pieni todiste siitä, että toisella olisi melko heikko kuulo ja kirjava taas sihahtaa minulle, kuin teepannu. Tsiisus.
"Ai, puhuu vitusta ori, joka tuski on sellaista ikänään nähnyt," en vain malta olla hieman naljailematta itseäni varttuneemmalle. Toinen oli ihan varmaan puutteessa, noin kireä ilmekin. Hah. Minä en toista pelännyt, vaikka arabi selvästi näytti hieman, no... Ehkä varautuneelta kirjavan suhteen. No, en minä täältä ollut mitään turpasaunaa etsimässä joten päätän hieman muuttaa lähestymistyyliä.

Sentään punarautias tohtii tervehtiä minua joksenkin sovittelevasti ja näyttää ehkä olevan pahoillaan seuralaistensa puolesta. Kiintoisaa.
"Auringon pistoksenko olette saaneet, kun noin kuumina käytte?" viittaan kysymyksen kirjavan ja jättiläisen suunnalle. Oli se kerrassaan kumma, kun täältä aavikonposkelta löytyi oikeita riitapukareita lähti sitä sitten nelistämään mihin suuntaan tahansa.
"Upottakaa päät keitaaseen, tekis varmaan hyvää teille kuumakalleille," lotkautan pienen neuvon, vaikka tiedän paremmin, kuin hyvin miten ärsyttäväksi olin alentunut. Mutta, tälläinen minä olin, eikä jokaista edes tarvinnut miellyttää. Se tehtävä olisi minun kohdallani lähes tulkoon mahdoton.
Ainiin. Johtajaahan minä olin tänne tullut etsimään. Ehkä joku näistä tietäisi, mutta tuskin soisin enää noille kahdelle sen suurempaa kunniaa kuulla ääntäni. Siispä käännyn selvästi hieman enemmän tämän hienorakenteisen orin puoleen ja käyn tämän pikakelauksella kerran lävitse.
"Sallinet minun esittäytyä. Olen Snake," suon nimeni ainoastaan tälle vaaleaharjaiselle, nuo kaksi kuunnelkoot sen jos vain kiinnostaisi. Mieleen se kannattaisi silti jossain määrin painaa.
"Mahtanetko tuntea Aavikkohevosten johtajaa?" tiedustelen sitten aidosti kiinnostuneena, hieman asiallisemmalla äänellä.
Wohweli
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Pepi » 10. Huhti 2012 23:13

Win kuten normaalistikkin tervehti uusinta tulijaa hienovaraisesti kun taas kirjava... no, päin vastaisesti. Kirjavan vastaus blondin kysymykseen kantautui korviini kuin mikäkin laukaus. Vittuako se sulle kuuluu.
"No huh, huh..." Sanoin hiljaa ja katsahdin ringin jokaisen pärstän ilmeen.
Kirjava ori halusi vielä tietää jotain minulta ja Winiltä. Olin juuri vastaamassa, mutta Win oli nopeampi ja vastasi kieltävästi orin kysymykseen.
Pian blondi alkoi laukoa kirjavalle takaisin. Hymy kaartui huulilleni kuullessani tämän napakan servauksen. Mikä onni itseasiassa että joku saapuu tänne paikalle puhumaan puolestamme kirjavalle tosiasioita.
Hämmennyin blondin puhuessa minusta ja kirjavasta pahasti. Kyllä hällä on syytä puhua noin toiselle, mutta miksi puhui samat asiat minullekkin.Upottakaa päät keitaaseen, tekis varmaan hyvää teille kuumakalleille.
Blondi alkoi puhua Winille kohteliaalla äänensävyllä. Kertoi nimekseen Snake. En normaalisti käyttäydy näin vieraita kohtaan, mutta...
"Anteeks nyt vaa Snake, mut ei tarvii mulle urputtaa siint et käyn muka kuumakalleen jos en ymmärrä sun ihme siansaksa puhettas!!! Nii et voit ihan hyvin ite tyrkätä pärstäs tonne dyynii nii syvälle ettei mun tartte enää katella sitä!"
Huokaisin hiukan ja kohotin päätäni alemmas korvat luimussa. On se kumma kun ruvetaan täällä syyttä leimaamaan öykkäriksi vaikken tehnyt mitään, tääki oli ton kirjavan vika. Sanoin vain yhden sanan: Anteeks? Ja sekin on kohteliaisuussana.
Pepi
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Squan » 13. Huhti 2012 15:33

Sw Kinstown

Aloin kyllästymään ja häntäni heilahteli ärsyntyneesti puolelta toiselle. Käyn jokaisen hevosen kasvot läpi, jotka seisoi tässä ringissä. Tämä Winiksi esiintynyt ori oli selvästi kaikista arin ja pienin olento tässä porukassa. Säälittävää.. Tumman orin nimeä edes tiennyt, mutta eipä se minua paljoa kiinostanut. Siintä huolimatta, hän on myös aika säälittävän oloinen. Niin nuori, kokematon olento. Katseeni kääntyy tähän kysymysmerkin omistajaan. Hän oli mitä oudoin hevonen mitä olen koskaan edes nähnyt. Ei tainnut tämä herra olla naisten mieleen, jos ulkonäöstä pitäisi sanoa. Tyhmä nuori.. Yrittää niin ollakkin jotakin suurta. Saisin tollaisen nuorukaisen ojentoon samantien, jos vain haluaisin. Valkovoikon alkaessa naljailemaan en voinut, kun mumahtaa pilkallisesti.
"Uskon, että minä olen niitä enemmän nähnyt kun sinä", tummalle karhealla äänelläni lausuin kylmän rauhallisesti. Huomasin myös tämän tumman hieman tulistuneen valkovoikon asenteesta. Ei ihmekkään. Tuo nimittäin oli mitä ärsyttävin pikku penikka.

Arabin sanoessa ettei hällä ole mitään kerrottavaa enään en edes nyökäyttänyt päätäni. Kyllä se meni perille, mutta miksi osoittaa se jollain tavalla? Vammaisten puuhaa sellainen. Korotan päätäni. Mitä minä täällä tein voisin ihan hyvin lähteä? Mutta en voinut.. Minua houkutti niin näyttää tuolle valkealle, että missä menee rajat.
"Tuollaisen nulikan ei minulle tarvi mitään neuvoa", murahdin agressivisellä äänellä ja otin askeleen eteepäin luimien korviani. "Ja nyt voisit lähteä vetämään siintä", kehotin valkeaa oria painostavalla äänellä, mutta se näytti vain tekevän tuttavuutta arabin kanssa, jatkaen "kuulitko, Snake?"


Sensible Viento


Kuuntelin hiljaa, kun tämä uusi ori auko päätänsä Tharolle ja tälle vieraalle. Hänen ei pitäisi tehdä noin.. Mutta en uskaltanut puuttua asiaan. Vilkaisen Tharoon, joka kävi jo pienesti kuumana ja alko korottamaan ääntään.. Ei näin, sanoin pääni sisällä. Ei myöskään kirjava antanut tämän herran hyppiä silmilleen, mutta se olikin oletettavaa. Tai no.. Se oli pikemminkin arvattavaa.
Käärmemaisen orin lopettaessa tuntui aivan, kuin Tharo ja tuo kirjava oisi vasta päässyt alkuun tossa pään aukomisessa. Mieleni oli taas uudelleen liueta paikalta, mutta sitten kuulin vieraan esittäytyvän minulle. Hän esittäytyi Snakeksi. Olipas hällä osuva nimi, minusta hän muistuttaakin halkiokielensä kanssa käärmettä. Nyökäytin kohteliaasti päätäni ja lausuin:
"Encantado de conocerte, soy Sensible Viento" espanjaksi esiinnyin huomaamattani, mutta korjasin tilanteen, jatkaen "Siis olen Sensible Viento, mutta kutsukaa toki Winiksi."

Snaken udellessa aavikkohevosten johtajasta hetken mietin ennenkuin vastasin.
"Tunnen, kun itse olen siintä laumasta... Mhh.. Johtajan nimi oli vissiinkin Maustamaton Kermaviili, jos en väärin muista", selitin Snakelle ystävällisesti, vaikka kirjava uhosi vieressämme valkovoikolle. Siihen asiaan en kuitenkaan puuttuisi, vaan otin pari askelta taakseppäin ja annoin Snaken hoitaa homman..
Squan
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 13. Huhti 2012 16:30

Pidätän nauruani, kun kuulen kirjavan vastaväitteen. Tuskin tuo kirjava uskoi sitä itsekään, mitä oli juuri sanonut.
"Hassua, nimittäin minä en usko siihen ollenkaan," tokaisen hymyillen varsin piruilevasti. Eikö tuo tosiaan huomannut, että oikein kerjäsin turpiini ja tahdoin nähdä toisen oikein vihaisena. Käyvän, vaikka kimpuuni jos siltä tuntui. Kyllä minä sen kestäisin saisimpa jälkikäteen mukavasti naurun aihetta.
Tilanne on käymässä mielenkiintoiseksi ja pian kuulen tummemmankin marmattaman jotakin ja kehottaa upottamaan pääni dyyniin, ettei hänen tarvitsisi katsella naamaani.
"Voi, sittenhän mä oon paljon paremmassa jamassa, ku sinä. Kuule voisit sääliä vähän meitä ja suorittaa jonkin operaation tuon naamasi suhteen. Mulla on kyl vähän sen tasoinen aavistus, ettei tuohon pärstään enää plastiikka kirurgiakaan tepsi," näpäytän takaisin jättäen kasvoilleni varsin kieron ilmeen. Nämä kaksi pottuherraa tekivät tästä kaikesta niin kovin mielenkiintoista. Tästä minä pidin. Ärsyttäminen oli minun lahjani ja minä sen ylpeä kantaja.

Tämä arabi sanahtaa minulle jotakin vieraalla kielellä ja minä vallan hämmennyn vetäen kasvoilleni varsin kummastuneen ilmeen. Ennen, kun kerkeän pyytää samaa selkokielellä ori esittäytyy Winiksi.
Tämä rautias jopa suo minulle johtajan nimen, joka kuulostaa minun korviini sangen huvittavalta.
"Kiitos Win," tokaisen ja kuulen sitten kirjavan ehdottavan lähtöäni. Voi sentään hänhän murahti minulle! Mikähän lie luuli olevansa, no minua hän ei ainekaan määräilisi vaan liisteröisin, vaikka ahterini hiekkaa vasten osoittaakseni, että minä olisin tässä tasan niin kauan, kuin ikinä huvittaisi.
"Minun kuuloni on ihan kehuttavassa kunnossa, kiitosta vaan," naurahtelen samalla vaaleaa häntääni heilauttaen.
"Ja jos kuvittelet olevasi isokin kiho... Salli mun nauraa!" ja sen jälkeen naurankin varsin halventamasti kirjavalle. Ja väittivät, etteivät käyneet ihan kiukaan kuumuudella. Minulla ainakin oli hauskaa ja kai sitä pientä faktaa saisi huumorin kera heittää. Ei pitäisi siitä mitään meloneita sieraimiinsa vedellä.

Suoraan sanoen. En minä tästä porukasta mitään kavereita hakenut, mielummin ottaisin toiset vastaan nyrkit pystyssä. Pitäisihän niitä vihamiehiäkin olla.

» Mulla on vahva tunne, että Tharo ja Daw antaa Snakelle kohta kunnolla kyytiä. :''D
Wohweli
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Pepi » 13. Huhti 2012 19:43

[Sama fiilis :D]

Tilanne alkoi tuntua että se riistäytyisi vielä käsisitä. Saarelta ilmestyneeseen vaaleaan hevoseen verrattuna kirjava uutuuskin alkoi jo tuntua viisaammalta kappaleelta. Blondi härnäsi vääriä oria pahimman kerran. Onkohan sen päässä vikaa, todennäköisesti ja aika pahastikkin vielä. Ei voi mitään, blondi mikä blondi.
Kuulin kirjavan orin napakan käskyn joka komensi blondia lähtmään vetämään muualle. Vaalea vain piti tätä huvittavana. Tässä on kyllä huvit tooooodella kaukana.

Kaiken tämän keskellä blondi pyrki vielä tehdä tuttavuutta Winiin. Ihan kuin Win ei olisi kuullutkaan inhottavia asioita joita vaalea laukoi minua kohti, luulisi tuonkin puolustavan kaveriaan tällaisessa tilanteessa. Ihan kuin punertava arabiori ei osaisi valita puoltaan. Selvä, tämä saa riittää tältä erää. Käänsin päätäni pois ja olin valmis lähtemään omille teilleen ja jättää kolmikon tekemään juttujaan keskenään. En jaksa enää tällaista, se ei oo vain mun juttuni.
Astuin askeleen kunnes kuulin blondin aukovan jälleen päätään kohteena minä. Voi, sittenhän mä oon paljon paremmassa jamassa, ku sinä. Kuule voisit sääliä vähän meitä ja suorittaa jonkin operaation tuon naamasi suhteen. Mulla on kyl vähän sen tasoinen aavistus, ettei tuohon pärstään enää plastiikka kirurgiakaan tepsi.
Katsoin autiomaata hetken koittaen hillitä vihaani toista kohtaan. Hiki rupesi virtaamaan, again. Purin hampaitani tiukasti yhteen. Yritin hengittää rauhassa, mikään ei auttanut... paitsi ehkä yksi asia.
Käänsin mystisenä katseeni Snakeen ja tuijotin toista silmiin hetken. Sitten avasin suuni:
"Kuule Snake. Oleks koskaan kuullut sanontaa: Se kuka viimeiseksi nauraa, se parhaiten nauraa." Hymy kaartui suupieliin ja katsoin kutsuvasti kirjavaa ja samoin tein Winille.
Tunsin koko kehoani paukuttavan voiman ja kuin raivohärkä nousin niin ylös takajaloilleni kuin suinkaan pääsin ja pyrin peittämään paljon pienemmän blondin varjooni. Kauhoin jaloillani ilmaa ja tähtäsin kavioni kohti Snakea, en osunut, se oli tarkoituskin. Laskeuduin maahan ja otin ryhdikkään asennon Snaken eteen.
"Tää on sun vika varoitus, antaa heittää." Sanoin toiselle tuijottaen tätä suoraan silmiin.
Pepi
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Squan » 18. Huhti 2012 23:28

[Daw kyllä antaa varmasti kyytiä x'3]

SW Kintown
Kerjäsikö tuo voikko turpaansa?
En ollut niinkään raivoissani tuon käytöksestä, että kiehuisin, kun viimeistä päivää oleva teepannut. Ei, pystyn nielemään ärtymykseni, mutta sen sanon ja ainoastaan vain kerran, että minun silmilleni ei tuommoiset pikku olennot hypi. Minulla oli arvokkuuteni ja odotin kunnioitusta muilta, mutta näytettävästi se ei olekkaan niin helppoa täällä. Täällä Caraliassa kaikki pitää tehdä vaikeemman sekä rumemman kautta, mutta omapa on henkensä. Mulkaisin vaaleilla silmilläni valkovoikkoo iljettävästi. Katseeni oli terävä ja varoitin toista katseellani viimeisintä kertaa. Toivottavasti toinen sen tajuaa eikä pyydä minua tekemään sitä uudelleen, koska seuraavaksi se on paljon rumempaa ja sen, voin luvata.
Korviini kantautuu Snaken - muka niin ovelat servaukset, jotka sai minut vain nauramaan pilkallisesti. Kuinka säälittäväksi tuo halusi vajota? Matalat naurahdukseni olivat voimakkaita, bassomaisia ja selkäpiitä karmivaa pelottavaa naurua, jota monesti voisi kuulla kauhu elokuvassa, joissa pyörisi mukana päästään pimee murhaaja.

Seuraavaksi tämä maanvaiva kehuskeli kuuloaan ja huomasin lähettyvilläni olevan tumman käyvän jo kuumana. Jos se alkaa hurjaksi pitäisi minun pitää varani, että pääsen niskan päälle tässä tilanteessa. Enhän voi jäädä alakynteen.. Se vasta olisikin noloa.
"Ja jos kuvittelet olevasi isokin kiho... Salli mun nauraa!" Niin, niin. Tämä haki selvästi tällä vain verta nenästään ja minulle se sopi vallan mainiosti. En kuitenkaan kerinnyt valittevasti tekemään vielä omaa siirtoani, kun tämä porukan isommalla alkoi keittämään yli ja hänen oli sitten aivan pakko päästää höyryjä pihalle. Lopettaessaan tuon yli arvostetun matchoilun oli minun aikani. Harmi vain, kun tuo jättiläinen jäi eteeni, mutta omapa on mokansa. Laskin uhkaavasti päätäni ja olemukseni aleni samantien. Korvani kääntyi täysin luimuun ja sitten pyrähdin kuin salama valkovoikon kimppuun tönäisten mustaa oria voimakkaasti ohimennen. Tähtäsin hampaillani valkovoikon kurkkuun ja en uskonut, että tuolla olisi niin nopeat refleksit tajuta hyökkäystäni ja väistää. Se olisi mahdotonta. Yritin rutistaa hampaani valkean lihaksikkaaseen kaulaa ja, kun saisin tuosta kunnon otteen.. Ei veren tuloa voisi siinä tapauksessa enää estää. Tällä isommalla ei ollut tarkotus vahingoittaa, vaan ainoastaan pelotella, mutta minun aikeeni oli täysin eri ja kohta kaikki sen huomaisi, jos minun sanojani ei kuunella aluksi niin pistetään siteen kova kovaa vastaan.

Sensible Viento
Tilanne tuntui karkaavan käsistä. Vilkuilin hermostuneen oloisesti jokaista hevosta ja huomasin kuinka Tharolla alkoi keittämään. Tästä ei hyvää seuraa ja sen vähemmänkin täysijärkevä tajuisi. Otin uudelleen pari askelta taakseppäin ja oikein osoitin jokaiselle ettei minulla ollut tässä osaa eikä arpaa. Tottakai jos tilanne riistäytyy vielä enemmän käsistä ja täällä aloitettaisiin veri näytös olisin velvollinen suojelemaan ystävääni, Tharoa ja sen tekisin mutisematta. Luimistin korviani ja seurasin tilannetta etäämmältä.
Snake oikein tahallaan ärsytti näitä kahta, mutta hän selvästikkin nautti siintä. Liekö jokin pieni piru sitten hänessäkin. Huokaisin raskaasti ja siirryin katselemaan tyyntä merta ja aurinkoa joka teki vieläkin laskua. Kohta olisi pimeää ja miten sitten? En itseasiassa tiennyt, enkä välttämättä edes halunnut tietää. Siinä vaiheessa kyllä olisin jo kaukana tuosta kirjavasta, se oli ainekin yksi asia jonka tekisin välittömästi, kun pimeä saapuisi. Kirjava ei vaikuttanut kovinkaan turvalliselta.

Katseeni palautui kolmikkoon ja selvästi tunnelma oli käynyt jo kuumemmaksi. Tharokin oli nimittäin päässyt takajaloilleen ja näytti varsin uhmakkaalle. Seurasin myös kirjavan eleitä ja hän näytti yllättävän tyynille ja sai minut hämmästymään. Kurtistin kulmiani. Menikö tämä nyt ihan oikein? Tharon laskeutuessa takajaloiltaan barbaari hevonen lähti liikkeelle. Mielestäni nyt kaikki oli oikein. Otin askeleen eteepäin ja tähystelin tapahtumaa. Kirjava näytti nimittäin käyvän Snaken päälle, mutta en oikein erottanut kunnolla, kun Tharo seiso eessä. Pärjäisiköhän Snake? Tuo nimittäin alkoi näyttämään, että olisi kaksi yhtä vastaa... Onko se sitten reilua?

Vaikutin hirveältä nössykältä, kun seurailin etäämmältä tätä tappelua enkä ollut siinä mukana. Voisin ihan hyvin nytkin olla auttamassa Snakea tuolla nyrkit pystyssä, mutta kun mielestäni moinen käytös ei johtanut minnekkään ja eikä Buke tahtoisi, että kävisin muiden hevosten päälle... Mitä järkeä tuossa edes on?
Squan
 

Re: Mihin lie tieni vie [Tervetuloa mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 22. Huhti 2012 12:22

Noniin! Nyt alkoi näyttämään siltä miltä pitikin. Olin saanut tummemman orin suuttumaan ja se loikkasi takasilleen. Raotan suutani ja suunipieletkin kääntyvät virneeseen. Silmät innoissaan kiiluen katson toisen esitystä, enkä tee elettäkään väistääkseni. Odotin suorastaan, että kohta orin kavio kopahtaisi vasten vaaleaa päätäni, mutta ei... Tämä taisi olla vain varoitus. Ilmeeni happani hieman. Luuliko toinen, etten minä kestäisi sen lyöntiä? Luuliko se olevansa pelottava pelkän kokonsa ansiosta? Ihansama mitä toinen luuli, mutta minä en ollut vielä saanut haluamaani. Kukaan ei vielä toistaiseksi ollut käynyt kimppuuni sillä fiiliksellä, että tahtoisi tappaa minut. Kaikki. Siis aivan jokainen oli vain varoitellut. Se ihme raadon näköinenkin siellä aavikolla. Se jonka olin tavannut ensimmäisenä saavuttuani Caraliaan. Häntä en ollut suinkaan unohtanut. Kostoa minä edelleen janosin, kuin kuihtumaisillaan oleva matkalainen saharassa.

Olen hieman ajatuksiini vajonneena, enkä tajua huomioida mitä kirjavalla on mielessään niimpä tämä pääsee kohtalokkaaseen etulyönti asemaan minun suhteeni ja saa oivan mahdollisuuden käydä kimppuuni. Ja sen näyttää toinen tekevänkin. Vihdoinkin.
Tunnen miten toisen hampaat pureutuvat vaaleaa kaulaani samalla, kun kohotan päätäni hieman ylemmäs. Hampaat uppoavat ihooni, kuin niitit eikä mene paljoa hetkeä kauempaa, kun kaulani verestää ja tunnen ohuiden norojen laskeutuvan kaulaani myöten ryntäitäni kohden.
"Iskitkin sitten kunnolla, perhana," kähisen huvittuneella äänellä. Vihdoinkin aloin saavuttaa sitä mitä todella halusin. Minä pysyttelen lähes hievahtamattakaan ja odotan mitä kirjava minulle seuraavaksi tekisi. Ehkä hän myös vain roikottaisi minua otteessaan ja luulisi minun pian anelevan armoa ja pyytelevän anteeksi. Totaalisen väärin.
Kyllästyn nopeasti olemaan tyypillisen toimeettomana joten lataan etuseni ja yritän tähtäyttää sen kuumakallen toisen etujalan suunnalle.
Minä en kaipaa apua selviäisin tästä tilanteesta mieluusti ihan itse. Ei sivustakatsoja Winin tarvitsisi tähän puuttua ellei välttämättä tahtoisi. No, miksi se edes tahtoisi. Olin sille ihan täys random ja näkihän sekin miten olin ihan itse, omin voimin tämän kaiken aiheuttanut. Eikö siis ollut oikein, että kärsin ihan itsekseni seuraukset. Enkä minä tosiaan tahtoisi tulla tuon arabipojun pelastamaksi. Häpeä olisi loputon, enkä tiedä miten pääsisin siitä ylitse. Mielummin minä sitten, vaikka heittäisin henkeni.
Wohweli
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Pepi » 01. Touko 2012 12:13

[Sori, jäi vähä junnaa ^_^]

Toivottavasti viimeinen varoitukseni painui blondi tooodella paksuun kaaliin, muuten tästä voisi tulla vielä aika sotkuista jälkeä nimittäin kirjavakin alkoi näyttää jo aika uhmakkaalta ja arvaamattomalta. Snakella ei tainut olla kaikki inkkarit kanootissa, tiesiköhän tuo mihin oli ryhtymässä. Kohta nimittäin varmaan sattuisi jotakuta.
Seisoin voikon edessä ja pyrin näyttämään mahdollisimman suurelta. Halusin Snaken vain häipyvän ennenkuin tästä oikeasti kehkeytyisi jotain rumaa, mutta ei. Toinen halusi selvästikkin vain turpiinsa ja hetkeäkään pidempään tunsin jonkun pökkäävän minua kylkeeni, se oli se kirjava rivosuu. Kuin kevyt tuulenvire se hyökkäsi kohti blondia kuin mikäkin saalistava kissapeto ja kävi kiinni toisen kurkkuun. Veri tirskahti aavikon kuumalle ja kuivalle hiekalle ja liha narskui kirjavan orin hampaiden välissä. Voikko huutaa jotain kovaan ääneen mutten saanut selvää mitä, tilanne oli todella sekava. Snake latasi etujalallaan kohti kirjavaa. En tiennyt mitä pitäisi tehdä. Tilanne olikin odotettavissa mut nyt se oli todella tapahtunut. Katsahdin hätääntyneen näköisenä kohti Winiä ja tunsin kuinka hikipisarat saivat taas vallan ohimoillani. Hengitykseni ja sydämmen sykkeeni tiheni entisestään kun katsoin blondin veristä kaulaa jossa kirjava roikkui raivokkaana.

Äänet hävisivät ympäriltäni. "Apua!" Yritin huutaa, mutta ihan kuin kukaan ei olisi kuullut mitään. Katsoin takaisin Winin suuntaan mutten havainnollistanut oria, näin vain mustaa. Käänsin katseeni takaisin riitapukareihin, näin vain mustaa jälleen, mustaa kaikkialla. Paniikki alkoi saada vallan, mutten voinut liikkua mihinkään suuntaan vaikka kuinka yritin. Käänsin pääni jälleen Winiin kohti, ei vieläkään mitään muuta kuin mustaa. Suoristin taas katseeni eteen ja näin hevosen hahmon. Hevonen oli musta ja uljaan näköinen friisiläis ori. Tunnistin hevosen. "Isä?"
Mustan hevosen edessä seisoi nuori varsa, läsipäinen ja silmät suljettuina. Musta hevonen katsoi varsaa halveksuvalla katseellaan. Sitten varsa avasi silmänsä. Varsan silmät olivat siniset kuin meri ja taivas, kissankellot ja jää. Kuin haltioissani tuijotin vain varsan silmiä jotka säihkyivät kuin safiirit.
Havahduin kun katseeni palasi mustaan oriin. Se oli noussut takajaloilleen uhmakkaasti ja kauhoi etusillaan ilmaa pelottavan läheltä varsaa. Äkkiä kuin salaman iskusta ori kauhaisi varsaa kylkeen ja tämä kaatui maahan. Ori häipyi paikalta kuin savuna ilmaan ja maahan jäi makaamaan tumma läsipää varsa sinisilmät suljettuina. Varsan alle alkoi kasaantua suuri verilammikko.
Viha sai vallan kehossani ja olisin halunnut lähteä friisiläis orin perään ja kostaa tälle. Kyyneleet silmissä yritin rimpuilla irti, mutten vieläkään päässyt. Yritin, yritin, yritin...

Hiljaa avasin silmäni ja tajusin makaavani hiekalla. Huuruisesti näin edessäni saman Snaken ja kirjavan kamppailevan keskenään. Taivutin kaulaani taaemas ja näin Winin.
Pepi
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Touko 2012 22:58

[Mukavasti sitte jumitti minuu.. Sorryy D: Muutenki miun offlinet seisoo ja aktiivisuuteni(/inspis) ei ole mitään huippu luokkaa, mutta yritän söhertää teille vastauksen]

SW Kinstown
Hampaani painautui valkovoikoin lämpöiseen lihaan voimalla. Jos tämä ori odotti, että roikottelen häntä tässä miten halajan vain pelotellaksen, niin voin myöntää, että silloin hän on aivan hakoteillä. Aikeeni ei ole moinen. Minä.. Annan opetuksen ja pahimmassa tapauksessa järjestän valkoisen päivät päätökseen jos sellaiseen on tarvetta. En tunne sääliä.. Miksi pitäisi? Minua ei kiinosta paskaakaan, vaikka tällä olisi joku pikku perhe jossakin huolehtivana... En päästä hänestä irti, vaikka hän rukoilisi. Vasta sitten päästän hänet menemään, kun on oikea aika... Ja se ei tule olemaan näytettävästi vielä pitkään aikaa.
Lämpöinen neste valui quarterin kaulaa pitkin tumman punaisina noroina. Sitä tunkeutui suuhunikin, mutta minua se ei juurikaan haitannut. Kuulen kuinka ori kähisee pilkallisesti minulle, mutta esitän etten kuulisi häntä lainkaan. Lisään painetta leukaani ja otteeni tiukkeni entisestään. Valkean iho rutisi ilkeästi hampaideni välissä ja se oli kuin musiikkia korvilleni.

Hetken päästä saan iskun etujalalleni ja päästän vieraasta irti. Potku sinäänsä ei juurikaan tuntunut, mutta halusin enemmänkin iskeä uudelleen quarteriin. Katselin toista hullun kiilto silmissäni etsien uutta kohtaa mihin iskeä. En juurikaan jaksanut alkaa miettiä mihin isken, koska en halunnut jäädä alakynteen. Siispä hyökkäsin ripeästi uudelleen, hampaat kohti valkovoikon kaulaa. Tämähän on vain tällästä alkupeliä.. Odotin innolla sitä hetkeä, kun pääsen kunnolla vauhtiin.

Sensible Viento
Oloni oli olematon. Aivan, kun nuo muut ei näkisikään minua. Periaatteessa se oli hyvä, koska en halunnutkaan osallistua tuohon tappeluun millään lailla, tapelkoon jos haluaa, mutta minä en siihen liity.
Silti yritin seurata tilannetta tarkasti kauempaanta, mutta loppujen lopuksi, kun en nähnyt niin kiinostuskin lakkasi. Ihan sama. Ja pian minulle palasi ne samaiset lähto ajatukset.. Sama se, että olenko täällä vai en. Ihan hyvin voin lähteä.

Käännyin pois kolimikon suunnalta ja otin askeleen eteepäin. Vielä viimeisen kerran katsahdin taakseni ja silloin huomasin Tharon makaavan maassa. Kurtistin kulmiani. Oliko häneen sattunut? Vai liekö kuollut? Tharo kyllä näytti hengittävän joten ei se voi olla kuollut. Musta tuijoitti minun suuntaani ja näytti siltä, kun olisi pyytänyt apua. En kuitenkaan kuullut mitään, koska kirjavan ja Snaken tappelusta lähti sen verran enemmän ääntä. Höristin suippoja takana olevia korviani. En ollut varma pitäisikö minun mennä takaisin. Omatuntoni sanoi ettei ystävää saa jättää, mutta puhdas itsesuojelu vaisto sanoi muuta. Kumpaa sitten uskoa?

En osannut sanoa juuta enkä jaata joten lähdin sitten liikkeelle ja palasin kolmikon luokse. Katsoin Tharoa tarkkaan ja en huomannut missään taistelu arpeja taikka verta... Joten hänen ei ole voinut käydä pahasti. Asiasta kuitenkin täytyi ottaa selvää..
"Oletteko kunnossa?"
Squan
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Kesä 2012 14:12

Kirjava aikoi selvästi ottaa luulot pois, sehän sopi minulle. En ehkä vaikuta täysjärkiseltä, kun vartavasten isompiani ärsytän kieli rullalla, mutta muiden mielipiteillä ei olekaan minulle merkitystä.
Valehtelisin jos väittäisin olevani voittamaton, valehtelisin jos väittäisin, ettei kirjavan hampaat tuntuneet lainkaan kaulallani... Nehän olivat pureutuneet syvälle ja hengittäminenkin oli hieman lamautunut ja sai henget vedot jopa jollain astein rohisevaksi. Täyttä vaaraa kuristumisesta ei kuitenkaan onnekseni ollut. Oli minua ennenkin roikotettu tämän tyylisesti, mutta oli myönnettävä, että tämä ori oli toista luokkaa aavikon tammaan verrattuna. Tällä kaverilla oli voimia, eikä hän vaikuttanut niitä vuokseni säästelevän. Ehkä tällä kaikella oli joku tarkotus. Mahdollisesti syvällä sisimmässäni, takaraivoni sokkeloisessa takanurkassa tahdoin karaistua taisteluissa sen verran, että voisin vielä jonain päivänä varastaa ylpeyteni takaisin ja polkea sen mustan otuksen jalkoihini, kuin vettä vain. Olihan se minunkin myönnettävä, ettei tälläinen lähestyminen karaistumisen suhteen ollut kovinkaan suurin astein viisas. Voisi olla, että tapattaisin itseni turhan aikaisin varomattomalla pelleilylläni.

Potku pelastaa minut, mutta ei toinen näytä elettäkään sille, että tämä olisi tässä. Niin, ei tämä tähän voisi loppua. En suinkaan ollut vielä saanut tarpeekseni. Tulkoot vain koko voimalla ja ottakoot tuon ison kaverinsa mukanaan minä pysyisin sanojeni takana ja osoittaisin, että oli minusta oria kärsimään omalla typeryydellä aiheuttamani seuraukset. Pelottomana odotan uutta hyökkäystä, uutta kavalan voimakasta iskua, mutta samassa isommalle hepulle tapahtuu jotain.
Se kaatuaa maahan ja minä jään tuijottamaan sitä kummastuneena. Se on arvatenkin virhe ja kirjava pääsee yllättämään. Tämän hyökkäys osuu kohdilleen ja tämä on jälleen kiinni kurkullani, mutta koska en ennätä ottamaan vastaan tämän hyökkäystä vie tämän isku minut mukanaan ja kaatuan maahan josta jaloilla vimmatusti huitoen nousen äkisti ylös, toisen hampaat yhä kurkullani tuntien. (?)
Köhähdän pienesti ja käännyn katsomaan omituisesti käyttäytyvän orin suuntaan. Tämän outo pelleily oli saanut minut varomattomaksi, vaikka tuskin minulla oli oikeutta mennä häntä syyttämään. Win näyttää menevän toisen avuksi, sillä minä olin kirjaimellisesti liian kiinni mennäkseni tarjoamaan apuani, jota tuskin edes huolittaisiin. Voisin nyt siis panostaa taisteluun hieman tarkemmalla otteella.
Lähden sitten havittelemaan itsekin otetta kirjavan kaulalta ja pyrin nappaamaan otteen tämän sään tienoilta.
Wohweli
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Pepi » 22. Kesä 2012 12:07

[Sori et vastaamiin on kestäny, on ollu vähä muuta menoo]

Auuh... Pääni. Se ei ole koskaan ollut näin kipeä. Ihan kuin joku olisi kumauttanut minua niin kovaa kuin lähtee kaviolla päähän. Suljin jälleen silmäni, mitä just tapahtu?! Snake ja kirjava alkoivat yhtäkkii vain tappelemaan ja sitten kaikki pimeni, nään jotain ihan hämäräperäistä unta, herään ja löydän itseni maasta makaamasta.
Tosi maailma alkaa pikkuhiljaa kirkastua ja kuulen Snaken ja pinton mukiloinnin äänet heidän hakatessa toisiaan. Melun keskeltä kuuluu tuttu ääni, se oli Win.
"Oletteko kunnossa?" Kuulin toisen kysymyksen.
Hiljaa ja raskaasti avaan jälleen silmäni ja näen Winin seisovan pääni vieressä hieman ehkä kummastunut katse kasvoillaan.
"Mitä just kävi?" Kysyin Winiltä vaikka tämä tuskin siitä itsekkään on varma.
Tunnen pikkuhiljaa voimieni palautuneen ja nousen hieman pystympään asentoon yhä maaten kuitenkin. Hitaasti ja hieman arasti käännän katseeni kohti tappelupukareita. Silmiini pisti ensiksi valtaisa veren määrä joka oli maalannut kirjavan orin suunympäryksen ja voikon kaulan aivan kirkkaan punaiseksi. Näky sai minut voimaan pahoin ja tunsin kuinka voisin minähetkenä hyvänsä pökertyä uudelleen. Nopeasti käänsin katseeni pois duosta ja käännyin Winin puoleen. Katsoin tätä kysyvästi hetken ja nousin sitten vaivalloisesti ylös. Tämä riittää minulle tältä erää. Katseeni kiirii tuijottamaan horisonttia, ensin meren ja sitten saaren. Ei tässä muukaan auta. Hiljaa ja hoiperrellen lähden kävelemään pois päin kolmikosta. Tämä todella riittä minulle.

[Tharo poistuu, käykö? No, kiitos pelistä Wohveli ja Squan :]
Pepi
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Kesä 2012 13:47

[SW Kinstown ja Win poistuu, koska heitin kaksikon tauolle. Ja vast nyt huomasin et mul on enään pelkkiä tamma hahmoja xD Fail..]
Squan
 

Re: Mihin lie tieni vie

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Heinä 2012 11:34

» Koska en osaa lopettaa peliä niin Snake vain poistuu paikalta. Kiitos pelistä. :''D
Wohweli
 

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron