Merivirtojen tuoma tulokas [yksinpeli]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Merivirtojen tuoma tulokas [yksinpeli]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 24. Kesä 2012 23:53

Kevytrakenteisen hevosen pehmeät huulet hamusivat hiljakseen heinätukkoja, joita se saattoi löytää merenrannan lähistöltä. Se kiersi huulensa yksinäisen tupokkaan ympärille, nykäisi, pureskeli, käveli joitain metrejä seuraavan luokse ja toisti saman. Orin kuoviinin värinen selkä oli jo kuivunut merivedestä ja suola muutti karvan tunnun karkeammaksi kuin mitä se todellisuudessa oli, vatsapuoli ja jalat olivat edelleen kosteudesta tummuneet. Polvien alapuolisiin karvoihin ja kanelinruskeaa hiukan vaaleampiin jouhiin oli takertunut hiekkahippusia, jotka kuitenkin vähitellen varisivat pois. Jonkin verran santaa oli juovina vaalean hevosen kyljissä; ne olivat seurausta hiekkaisen hännän ruoskamaisista iskuista. Muutoin tämä tuntematon, nuori eläin oli oikein hyvinvoivan näköinen, mitä nyt sen koko olemus huokui väsymystä.

Ori ei tarkalleen tiennyt, mitä sille oli tapahtunut ja vaikka se olisi tiennytkin, ei sillä olisi ollut välineitä ymmärtää tapahtumia. Ainoa, minkä se jokseenkin kykeni sisäistämään, oli nykyhetki - se oli yksin tuntemattomassa paikassa keskellä ei mitään, haluttomana siirtymään kauemmas sisämaahan ennen kuin löytäisi henkisen tasapainonsa uudestaan. Aukeaa rantaa ei voinut mieltää turvalliseksi paikaksi levätä, joten kunnollisen lepäämisen sijasta se laidunsi. Pitkän uintireissun aiheuttamasta väsymyksestä olisi päässyt paljon paremmin eroon asettumalla makuulle ja ummistamalla silmänsä, mutta koko ikänsä villihevoslaumassa eläneelle tällainen ajatus oli mahdottomuus. Sen mielessä kummittelivat alati opitut pelot pedoista, joiden vuoksi jokaisen hevosen tuli liikkua ryhmässä.

Ryhmässä, ei yksin. Ei väsyneenä - ei niin väsyneenä, että oriin askeltaessa sen vaaleat kaviot kolahtelivat hiekkarannan pikkukiviin. Flyon oli nuori, hyväkuntoinen eläin, ja se oli elänyt koko ikänsä muiden hevosten seurassa, joten koko tilanne oli sille eräänlainen shokki. Kesäillan hämärtyessä uusi tulokas alkaisi vähitellen sisäistää tilannettaan ja joskus, kunhan toipuisi kylliksi, se alkaisi etsiä ketä tahansa paikasta enemmän tietävää.
Goldghost
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron