Pilkun jälkeen hukattu

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 26. Joulu 2013 05:58

Calcifer

Orin koko keho värähteli väsymyksestä, mutta eteenpäin olisi jatkettava aina siihen saakka, kun harmahtavat kaviot viimeinkin saisivat jämerää maata allensa. Matka oli kestänyt illasta jo pitkälle yöhön. Kuun vähäiset rippeet loistivat taivaan kannella ja lähes jäätävä hiljaisuus kellui meren yllä. Tuskin edes meren hyytävä vesi veti vertoja asteissa tunnelman viileydelle. Calcifer oli kuitenkin tottunut matkaaja eikä kavahtanut pienistä, vaikka ori itsekin tunsi pienet kipittävät kylmänväreet niskassaan.
Ruskeat silmät haravoivat hanakasti ympäristöä rannan varalta, mutta pimeydessä oli lähes mahdoton erottaa turpaansa pidemmälle. Mieleen hiipi salakavalasti inhottava ajatus meren kylmään syleilyyn hukkumisesta, mutta itsepäisesti Calcifer sivuutti ajatukset ja eteni uuden tarmon roihuavalla liekillä eteenpäin.

Epätoivo teki kurjaa paluuta orin mieleen hänen edeten yhä tyhjin käsin matkallaan. Calcifer tiesi luovuttamisen tarkoittavan epäonnistumista Sandin kohdalla. Miten paljon hän olikaan yrittänyt antaa pikkusiskonsa tähden, mutta nyt hänen omat voimansa alkoivat jo hiipumaan. Vesi oli tasaisen peilipintainen, virtaukset olivat seisahtuneet aloilleen, kuin ne olisivat vain käyneet odottamaan mustapeitteisen hidasta loppua. Vielä monenkaan uidun metrin jälkeen ei aistittavissa ollut minkäänlaista kuivaa maata. Tunnottomuus levisi äkäisenä koko orin kehoa pitkin ja kipristely oli käydä sietämättömäksi. Calcifer ei kuitenkaan aikonut antaa periksi. Ei ennen kuin hänen sydämensä lopettaisi hanakan löynnin rintakehää vasten. Vasta, kun yksikään rajaa ei enää tottelisi olisi hän valmis jäämään lopulta lepäämään.
Liika ajattelu teki orille nopeasti tepposet ja silmät kävivät kostumaan silkasta itseinhon tunteesta. Miksi hän oli asettunut liiaksi pikkusiskonsa tielle? Yrittänyt suojella aivan kaikelta? Miksi hän ei ollut antanut siskonsa elää elämäänsä? Pieni kyynel lipui poskelle orin puristaessa silmäluomensa umpeen. Anteeksi sanat kaikuivat orin mielessä.
Meri liikahti. Ensiksi vain vähäisenä väreilynä, mutta seuraavaksi Calcifer tunsi meren puskevan häntä valitsemaansa suuntaan. Espanjalainen harkitsi vastaan laittamista, mutta tajusi sen hyvin nopeasti turhaksi voimien haaskaukseksi. Vesi kuljetti häntä hitaasti eteenpäin, kannatellen kuin pientä lasta konsanaan.

Sitten Calcifer tunsi sen.. Hiekka. Kuin hän olisi havahtunut hereille pitkästä unesta löysi ori itsensä makaamasta rantahietikkoa vasten. Pää kohottautui ylemmäs ja haki katseellaan ympäristöstä vaara tekijöitä. Ranta oli kuitenkin autio ja aavemaisen hiljainen tunnelma sai jatkoa meren pysyessä yhä ääneti.
"Kiitos," lipuivat lähes voimattomat sanat mustan huulilta tämän kohdistaessa katseensa taivaalla yhä vienosti hohtavaan kuun riekaleeseen.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 27. Joulu 2013 16:05

REPLICA

Oli hiljaista. Aavikoiden reunaa kulkiessani päässäni oli vain yksi ajatus, suuntasin taas kohti merta. Tästä ei seuraisi mitään hyvää, muistoni rantahietikoista olivat muutenkin niin sekavia ja epäselviä, mutta silti olin menossa katsomaan suolavettä täynnä olevaa lätäkköä - ihan kuin se olisi tässä ajassa jonnekin kerennyt hävitä.

Lähdin astelemaan alaspäin viettävää rantahietikkoa, nähden jo varsin kaukaa tumman hahmon rannalla. Vedin korviani vaistomaisen epävarmana luimumpaan, mutta etenin silti tasaisen matkaatavoittavaa tahtiani eteenpäin. Ehkäpä se mytty ei ollut mitään kovin vaarallista ja jos olikin, aina saatoin juosta karkuun. Tällä hetkellä olin vain hyvin utelias.

Lopulta päädyin vesirajaan, muutaman metrin päähän siitä hahmosta ja erotin varsin selvästi, että se oli toinen hevonen. Ori, ilmeisesti juuri mereltä tullut. Minulla ei ollut mitään havaintoa oliko toinen edes hengissä enää ja tiesin, että se selviäisi vain yhdellä tavalla.
Vedin syvään henkeä rauhoitellakseni hermojani ja lähdin astelemaan toista kohden. Asettelin korvani hörölleen ja huulilleni hymyn, joka peitti epävarmuuteni alleen.
Tämä oli hyvä, tämän minä osasin.

Seisahduin alle metrin päähän toisesta, laskin päätäni alemmas ja kuulostelin.
"Hei, oletteko tajuissanne?"
Kysyin ystävällisellä sävyllä, hahmotellen toisen mittasuhteita uteliaana.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 27. Joulu 2013 16:58

Espanjalaisen jalopää oli levossa rantahietikkoa vasten liiemmin orilla ei ollut voimia siirtyä paikaltaan minnekään, ei juuri kun jämerä maa alkoi tuntua lämpimältä veden kylmettämää kehoa vasten.
Askelten kevyet äänet saivat Calciferin kuitenkin havahtumaan, mutta tunnistaessaan askeleiden kuuluvan hevoselle ei musta vetänyt asiasta paniikkia. Mikäli hän olisi nyt jonkun muun alueella siirtyisi hän kyllä muualle mukisematta tai vastarintaa tekemättä. Andalusialainen salli vieraan kävellä lähemmäs, hän kyllä varmasti itse tulisi pahoittelemaan liikkumattomuuttaan, muussa tapauksessa Calcifer olisi takuuvarmasti nöyristellyt ja vakuutellut viattomuuttaan sekä olemattomia aikeitaan. Hän ei ollut pahantahtoinen ainoastaan etsintä reissulla.

Tamman ystävällinen ääni yllätti orin positiivisesti, mutta liiaksi hän ei uskaltanut siitä riemuita. Vaikka vieras olikin aloittanut ystävällisesti saattaisi se pian vain kehottaa Calciferin jatkamaan matkaansa.
"Hei vain, olen pahoillani että makaan alueellanne sekä tietysti myös siitä etten ole kyllin voimissani voidakseni nousta katsomaan kuka minua puhuttelee," musta puhui vieraalle rauhallisesti mahdollisimman tilaa antavasti sekä hyväntahtoisesti.
"Nimeni on Calcifer ja saavuin juuri hetki sitten mereltä," hän lisäsi vielä yrittäen liikuttaa samalla päätään hiekka pitkin nähdäkseen tamman. Pieninkin liike tai ele tuntui kuitenkin voittamattoman raskaalta ja lopulta musta tyytyi luovuttamaan. Hänen olisi kerättävä voimiaan, että voisi jatkaa matkaansa, siirtyä pois muiden jalkojen alta.
"Haluatko kertoa minulle missä olen tai vielä parempaa, oman nimesi kenties?"
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 27. Joulu 2013 17:09

Toinen oli kuin olikin hengissä ja vielä tajuissaankin. Hirveästi elonmerkkejä ei äänen lisäksi ollut, mutta kaipa hän sitten vain oli todella väsynyt. Hän pahoitteli heti alkuun makoilemista alueellani, johon minä vain hymähdin pehmeästi. Eihän minulla mitään maita ollut, en kuulunut edes mihinkään laumaan.
"Älä huoli, ette ole maallani ja pysykää vain siinä, ei tässä ole hätää."
Naurahdin ystävällisellä sävyllä, asentoani heiman vaihtaen. Tarkastelin hänen kasvojaan, samalla kun ori käänsi päätään minua kohden.

Hän esittäytyi Calciferiksi ja kertoi tulleensa mereltä, johon minä vain nyökkäsin. Tosiaan, merimatkan oli pakko olla ollut pitkä ja raskas, kun toinen hädin tuskin jaksoi päätään liikuttaa. Puhe sentään tuli sujuvasti ulos suusta, eli ainakaan halvaantunut hän ei siltä osin ollut.
"Oi, aivan, anteeksi", pahoittelin häkeltyneenä tajutessani, etten ollut edes esitellyt itseäni.
"Olen Replica ja te olette Caraliassa, villihevossaarella keskellä ei mitään."

Kuulostipa erittäin hyvältä, nyt ori varmaan pakenisi takaisin mereen. Aika monelle oli ilmeisesti ongelma, ettei täällä ollut ihmisiä, mutta minä olin vain helpottunut asiasta. En kaivannut niitä mihinkään, ei niistä ollut muuta kuin harmia.
Liikahdin hieman lähemmäs oria, pään tämän tasolle laskien.
"Oletteko kunnossa vai ainoastaan väsynyt?" Kysyin hiljaa ja hymyilin hieman.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 27. Joulu 2013 18:20

Calcifer sai yllättyä vielä kertaalleen positiivisesti tamman kehottaessa vain pysymään aloillaan. Hän myös mainitsi ettei alue kuulunut hänelle. Orin saadessa päätään siirettyä näytti tammakin tuovan itseään paremmin näkyville. Hän taisi olla arabialaisverinen ainakin pienet piirteet tämän kasvoissa viittasivat siihen, se palautti orin mieleen tarkoituken löytää Sandi.
Kolotus jaloissa alkoi hiljattain hellittää, mutta pystyyn musta ei vielä uskaltanut itseään ponnistella. Pahimassa tapauksessa pääsisikin ylös, mutta romahtaisi pian kivuliaasti takaisin hiekkaa vasten. Näin oli toistaiseksi siis ihan hyvä, varsinkaan kun se ei vaikuttanut saavan ruskeaa loukkaantumaan.

Maltillisesti ori odotti tyttösen esittäytymistä ja langetti kevyen hymyn huulilleen tamman kertoessa nimekseen Replica. Mahtoikohan Replica itse tietää nimensä merkitystä? Ainakin Calciferissa se herätti pientä mielenkiintoa ja uteliaisuutta, mutta tottuneena herrasmiehenä ei hän halunnut lähteä liiaksi utelemaan, vastahan he olivat tavanneet ja tilanne oli muutenkin omalta osaltaan hieman outo. Punarautias esitteli saaren Caraliaksi ja nimitti sitä villihevossaareksi. Mahtoi tarkoittaa siis, että ihmisiä Calcifer ei täältä olisi löytävä. Ajatuksena sekin kuulosti jännittävältä. Miten mahtoikaan toimia saari joka pyöri yksin omaan villihevosten voimasta ja järjestyksestä?
Ehkä hänen olisi pian rohjettava kysyä Replicalta hieman enemmän saaresta, olisi takuulla jotakin mitä orinkin olisi hyvä tietää mikäli aikoisi astella pidemmälle Caralian saarta.

Rautiaan esittämä kysymys havahdutta orin kevyesti ulos ajatuksiensa lomasta.
"Väsynyt vain, ei huolta. Pienen levon myötä jaksan varmasti matkata taas," Calcifer vastasi ja pistäessään merkille Replican hymyn oli orin pakko venyttää omaa suupieltään entisestään. Hän tunsi itsensä onnekkaaksi saadessaan tavata Caraliassa ensiksi näinkin mukavan hevosen.
"Taidat asua täällä? Pystyisitkö kertomaan minulle jotakin hyödyllistä jos päätän hieman nuuskia paikkoja?" ori kyseli uteliaasti.
"Olen nimittäin hukannut erään tamman ja hänen löytämisensä olisi ehdottoman tärkeää," ehdottoman tärkeää orin omalle mielenrauhalle ainakin. Hänen olisi pakko vain saada varmuus, että Sandi oli hengissä ja voi hyvin.
Pienesti ori liikutti jälleen päätään nähdäkseen kuun puolikkaan paremmin, siellä se yhä oli. Pimeys takuulla jatkuisi vielä tunteja mikä sopi Calciferille hyvin.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2013 21:29

Calcifer oli pitkään hiljaa, mutta se ei haitannut lainkaan. Merimatkan jälkeen minunkin päässäni oli pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia, jotka eivät vieläkään jättäneet rauhaan. Mutta niiden kanssa oppi elämään ja toivoin vilpittömästi, että ori ei olisi yhtä hukassa kuin minä.
Lopulta hän kuitenkin vastasi kysymykseeni ja kirvoitti huulilleni taas pienen hymyn.
"Hienoa, olonne tokenee kyllä pian. Mereltä tuleminen on aina rankkaa."

Sanottuani sen, jäin kuuntelemaan hänen seuraavia sanojaan. Asuinko minä tosiaan täällä? Niinpä kai. Luullakseni sitten niin, vaikka ei tämä tuntunut kodilta. Ei ainakaan vielä. En minä kuulunut yhtään minnekään, olin pelkkä hylkiö. Revin itseni ajatuksistani, ennen kuin ystävällinen ilme kasvoiltani kerkesi sammua. En voisi päästää sitä tapahtumaan, en missään tapauksessa.
"Kyllä, asun täällä, mutta en tiedä paljoakaan tästä paikasta." Vastasin hieman pahoitellen. "Käsittääkseni täällä on kuusi laumaa, mutta jokin on hullusti saarella. Juteltuani muutaman hevosen kanssa, he ovat kertoneet, ettei joitakin johtajia ole näkynyt vähään aikaan."

Tiesin kyllä kertovani periaatteessa vain huonoja uutisia, mutta ei minulla sinänsä ollut muutakaan. Kyllä ori varmasti kysyisi, jos haluaisi selvennystä johonkin. Sikäli kun minä sitä voisin antaa.
Hänen seuraava lauseensa sai minut säpsähtämään hieman ja katsahtamaan merelle.
"Moni on hukannut jotain", sanoin sitten hiljaa. "Toivon, että löydätte etsimänne."
Hörähdin pehmeästi ja jäin katselemaan samaan suuntaan kuin musta. Hän näkyi tarkkailevan kuuta taivaalla. Toiko se hänelle lohtua vai toivoa? Minulle se toi kipua, niin kuin kaikki muukin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 29. Joulu 2013 16:31

Calciferin korviin Replican puheet olivat hyvin lohdullisia, tamma taisi todella tietää mistä puhui. Ei tainnut siis hänenkään merimatkastaan olla liian pitkää aikaa. Enemmän kuin mitään hän todella toivoi nopeaa tokemista, paikallaan olo oli orille hyvinkin vangitseva ajatus, kärsivällisyys joutui jo nyt koville.
"Toivon, että olet oikeassa," olivat Calciferin pehmeät sanat Replican toteamuksen vastapainoksi.

Orista oli yllättävää ettei tamma juuri tiennyt paikasta jossa asui. Ehkä hän vain vähätteli tai sitten hän oli todella saapunut vasta vain vähän ennen oria. Ainakin Calcifer oletti, että villihevosten saarella oli lajitovereita ja näiden juttuja lähes mahdoton välttää. Ehkä tamma vain viihtyi yksin, sen ori ainakin osasi ymmärtää hyvin. Replica kuitenkin jatkoi vielä kertoen laumoista ja outoudesta joka liittyi johtajiin.
"Ei kuulosta kovin hyvältä," oli mustan pakko todeta. Orin oli helppo tehdä päätös jonka mukaan hän itse pysyttelisi ainakin toistaiseksi laumattomana, vaikka eihän hän ollut vielä edes varma aikoisiko jäädä Caraliaan. Uteliaisuus saarta kohtaan oli suuri, mutta entä sen jälkeen, kun hän olisi kolunnut koko saaren jokaista koloa myöten. Alkaisiko sydän huutaa muualle? Sen aika näyttäisi. Sandin löytö oli kuitenkin etusijalla.
"Kuulutko sinä johonkin niistä kuudesta laumasta?" Calciferin uskoi olevan hyväksi ainakin varmistaa asia. Replica oli kuitenkin vaikuttanut tähän asti sen puoleiselta ettei kuulunut laumaan.

Katsellessaan kuun suuntaan ori pystyi erottamaan vain heikosti tamman rohkaisevat sanat. Miten ori toivoikaan Replican olevan oikeassa.
"Et sattumoisin ole nähnyt? Hyvin nuorta, arabialaistan kimoa tammaa?" turhia toivoja elättelemättä ori käännytti päänsä takaisin tamman puoleen. Voimat alkoivat hiljattain palautua, ehkä Calcifer rohkenisi pian nousta omille jaloilleen.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Joulu 2013 14:06

Ori vastasi pehmeästi sanoihini ja minä hymyilin vähän. Olin kokenut itsekin saman rumban ja hengissä tässä vielä oltiin, ainakin jotenkuten.
Jos Calcifer yllättyi siitä, etten tiennyt paikasta paljoakaan, hän ei ainakaan näyttänyt sitä. En minä ollut täällä kauaa ollut, en tosin tiennyt miten kauan, mutta olin tavannut vain joitakin hevosia. Kai sitten vaeltelin sellaisia reittejä, minne muut eivät parhaalla tahdollakaan eksyisi.

Kun musta sitten totesi, ettei johtajien tilanne kuulostanut kovin hyvältä, nyökkäsin myöntävästi. En minä näistä johtajajutuista hirveästi tiennyt, mutta se connemara oli osannut näyttää kaapin paikan todella hyvin. Enää ei tosiaankaan tehnyt mieli jättää syömättä, toisella oli nimittäin aina ollut tapana näykätä minua kintereistä. Ei kiva.

Heräsin nopeasti orin kysymykseen ja pudistin päätäni hiljaa.
"En.. tarkoitukseni oli liittyä Aavikkohevosten laumaan, jonka mailla tälläkin hetkellä olemme, mutta en ole löytänyt johtajaa." Irvistin hieman, mutta palautin taas ystävällisen ilmeen kasvoilleni. Minulla ainakin oli jokin päämäärä tulevaisuudelle, en ollut ihan niin eksyksissä kuin aina luulin olevani.
Calciferin seuraava kysymys sai katseeni täyttymään surusta.
"Ei, en ole nähnyt.." Vastasin pahoittelevalla sävyllä. "Oliko hän.. joku rakkaitasi?"
Varmasti oli, tuskin ori hänestä muuten kyselisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 31. Joulu 2013 21:15

Uteliaasti korvat höröllä tamman suuntaan ori kuunteli tämän tulevaisuuden suunnitelmia. Hän aikoi siis liittyä laumaan. Calcifer tiesi itse varsin hyvin ettei lauma vaihtoehto sopinut hänen tämän hetkiseen elämänvaiheeseen. Ehkä sitten joskus myöhemmin, kun hän ei enää niin sanotusti pärjäisi yksin ja kaipaisi jatkuvaa seuraa.
"Toivottavasti löydät hänet pian," ori tokaisi viitaten aavikkolaisten johtajaan. Mutta mikäli johtajat olivat olleet muutenkin kateissa voisi Replica joutua kiertelemään kauan. Tavallaan ajatus säälitti espanjalaista, mutta ei kuitenkaan päästänyt sitä näkyville. Tamma vaikutti kuitenkin reippaalta ja pärjäisi kyllä yksinkin mikäli tilanteet sellaista vaatisivat.

Replican vastaus Calciferin esittämään kysymykseen ei yllättänyt, mutta siltikin se saa orin huokaisemaan hieman surumielisesti. Tuskin tämä nuori tamma itsekään tiesi miten lähelle oikeaan osui seuraavalla kysymyksellään.
"Kyllä, siskoni nimittäin," musta saa hädin tuskin sanottua tunteita patoavan muurinsa lävitse. Andalusiailainen tuntee jaloissaan olevan jälleen voimaa ja kapuaakin jopa itsensä yllättäen nopeasti jaloilleen kääntyen aavistuksen selin Replicaa päin kuin peitellen omaa suruaan.
"Tiedätkö sinä Replica.. Sen tunteen kuin haluaisit vain mennä takaisin ajassa, ottaa ne tietyt sanat takaisin tietäen, että ilman niitä kaikki olisi nyt paremmin?" Calciferista ei ollut helppoa puhua omista virheistään, etenkään vasta tavatulle tammalle, mutta vielä vaikeampaa tuntui olevan kantaa tätä raskasta taakkaa yksin. Ori kaipasi vain kuuntelijaa, ymmärrystä, vertaistukea mitä vain.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Tammi 2014 17:39

Nyökkäsin hänen sanoilleen pehmeästi. Ja jos en löytäisi, se ei sitten olisi minun ongelmani. Kyllä kai tällä saarella jokin järjestys oli sentään pakko olla. Kyllä jonkun oli pakko tietää, missä johtaja oikein piileskeli.
Pienen hiljaisen hetken jälkeen musta vastasi kysymykseeni, kuulin tunteet hänen äänessään, mutten välittänyt. Sisko, niin.. perhesiteet olivat aina vaikeita. Väistin hieman orin ponnistaessa seisaalleen, vaikka ei ollut mitenkään mahdollista, että olisin muutenkaan ollut tiellä. Kai se vain tuli ihan automaattisesti.

Calcifer kääntyi hieman selin minuun, mutten pistänyt sitä pahakseni. Tyydyin katselemaan kuuta hiljaa ajatuksiini uppoutuen, kunnes kuulin orin sanovan nimeni. Käänsin katseeni hetkeksi häneen ja sitten takaisin merelle. Niin, tiesinkö minä? En oikeastaan. Mutta jotain tuon tapaista kyllä..
"Niin no, en voi sanoa suoranaisesti tietäväni", sanoin viimein rehellisesti. "Mutta tiedän toista kautta, miltä se tuntuu." Huokaisin hiljaa.
Vaikka eihän se ikinä ollut ollut minun syyni, että olin lopulta jäänyt yksin. Muut olivat vain alkaneet kadehtia minua ja pikkuhiljaa jättäneet minut ulkopuolelle. En minä voinut mitään itselleni.

Katseeni laskeutui lähemmäs kavioitani ja surumielinen ilme käväisi kasvoillani. Ryhdistäydyin kuitenkin nopeasti, asettaen korvat taas hörölle. En voinut näyttää tunteitani maskini alta, minullahan oli kaikki hyvin. Minun oli pakko olla onnellinen. Pakko.
"Mutta toivoa on aina, myös siellä, missä sitä vähiten tuntuu olevan." Muistutin oria lopulta hieman katkeilevalla sävyllä yrittäen pitää itseni kasassa. Eihän minulla ollut tässä mitään hätää, hänellä oli sentään perheenjäsen hukassa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 04. Tammi 2014 09:38

Lähes mustien silmien surumielinen katse lepää rantahietikkoa vasten. Hiljattain näkökenttäkin kuroutuu sumeaksi kyynelten noustessa silmien pintaan lasittaen ne selvän kiiltäviksi. Kurkussa tuntuva kuristus ei helpota monenkaan kuivan nielaisun jälkeen. Pää orilla oli huomaamatta laskeutunut lähemmäs maankantta, eikä tavanomaisesta ryhdistä ja ylpeydestä tuntunut tällä hetkellä olevan tietoakaan, Calcifer ei kuitenkaan välittänyt. Ei olisi välittänyt edes suuresta joukosta pilkkaavia hevosia ivallisine nauruineen.

Calcifer tuskin kuulee tamman myöntävät sanat korvien riippuessa voimattomina pään sivuilla. Orin teki jälleen vain mieli pahoitella käytöstään ja vakuutella ettei tämä ollut ollenkaan hänen tapaistaan, ainoastaan elämän tämän hetkinen tilanne oli vetänyt hänet tähän mielentilaan. Tavallansa oria jopa hävetti. Kyyneleet tekivät monen mielestä orista heikon, mutta edes silmien kiivas räpyttely ei ollut saada kyyneltenalkuja kaikkoamaan sielunpeilien päältä.
Kuin hetkeksi Replican läsnäolon unohtaneena havahtuu ori tämän rohkaiseviin sanoihin. Toivoa siellä missä sitä vähiten odotti? Musta ei tiedä sen paremmin laittaakseen tamman sanoille kampoihin, mutta piristyy pienesti ja jopa sen verran, että uskaltaa lopulta kääntyä takaisin arabialaisveristä päin, varoen kuitenkaan liiaksi näyttämättä haavoittuvaa pintaansa syvemmälle. Pieni pään heilautus saakin nopeasti kiharat jouhet kätkemään kyynelten muuraamat silmät.
"Tunnut neiti Replica olevan hyvässä tasapainossa, se on sydämeltään vahvan hevosen merkki," ori saa sanottua ja huomaakin äänensä selkeytyneen jälleen lähes normaalille äänenpainolle. Katse ruskeasta tammasta karkaa hetkeksi taas taivaalle. Yö oli eittämättä kauneimmillaan.
"Saanen udella teiltä myös miksi olet näin myöhään jalkeilla?" tamma oli ollut huolehtivainen ja ymmärtäväinen häntä kohtaan, Calcifer tahtoi tarjota saman tammalle mikäli kuunteleva ja ymmärtävä korvapari vain olisi orin osalta kelpaava. Hyväksyttävää olisi myös jos Replica tahtoisi pitää tietyt asiat vain omassa tietoisuudessaan. Kokemuksesta Calcifer tiesi, että liika utelu oli pahasta eikä hän muutenkaan tahtonut tungetella.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Tammi 2014 19:20

Ori tuntui nieleskelevän, tai ainakin hänen olemuksensa vaikutti vähän siltä. Itkikö hän? Ei kai sentään.. mutta toisaalta, kyllähän joillekin perhe oli todella tärkeä. Kai se satutti, jos kadotti siskonsa tuolla tavalla. Enhän minä siitä mitään tiennyt, mutta pakko minun oli myöntää, että minulla oli ikävä Cheitä - vaikken sitä ikinä hänelle myöntäisikään.

Lopulta Calcifer kääntyi hitaasti minua kohti, sanoen jotain, mikä sai minut puolittain naurahtamaan. Voi tietäisitpä vain, halusin sanoa hänelle, mutta pysyttelin hiljaa. Minä olin niin hukassa kuin vain pystyin, mutta eihän mustan sitä tarvinnut tietää. Liikautin korviani hieman taaksepäin, mutta palautin ne pian takaisin eteen.
"Asiat oppii ottamaan vastaan tyynesti", totesin hetken kuluttua aika mitäänsanomattomalla sävyllä. Niin kai ne oppisi, miksen minä vain pystynyt siihen? Aina oli hyvä esittää.

Hetken kuluttua toteamukseni jälkeen ori kysyi minulta kysymyksen, johon en oikein itsekään tiennyt vastausta. Vaihdoin hieman asentoani, samalla kun mietiskelin.
"En oikein tiedä..." Vastasin rehellisesti. "Kuunvalo toisinaan valvottaa minua." Myönsin sitten, katsellen taas hetken taivaalle. Tosiaan, oli vaikeaa nukkua valoisammassa, jota kesti kuussa vain muutaman päivän.
Minusta kuitenkin tuntui, ettei ori ihan tuota varsinaisesti tarkoittanut, mutta hänen olisi kysyttävä tarkemmin jos aikoisi saada minut jakamaan mitään tuntojaan kanssaan. Epäilin kyllä, että tuskin häntä oikeasti kiinnosti.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Tammi 2014 03:03

Replican suulta karkaava lyhyt naurahdus saa orin korvat kohoamaan hörölle, hän ei ollut aivan varma miten hänen olisi kuulunut tulkita tamman reaktio. Ehkä se oli vain ruskean tapa ottaa tavan kohteliaisuudet vastaan, tai kenties hän ei vain tiennyt reagoida sen ihmeellisemmin. Calcifer ei vaivannut ajattelulla sen syvemmin päätään vaan jäi kuuntelemaan nuorukaisen vastausta hänen kysymykseenä. Hän vetosi kuuhun.
Hitaasti mustan katse palasi tammasta yön pimeälle taivaalle ja sen kautta valoa hohkaavaan kuuhun. Calcifer hymähti hiljaa huvittuneena sillä uskoi voivansa samaistua Replicaan. Myös hän oli taannoin valvonut läpi öiden kuun vuoksi. Yksi niistä valvotuista öistä oli ennen isoa näytöstä. Vaikka vapaus toi omat puolensa ei ori voinut olla myöntämättä itselleen, että oli viihtynyt omistajansa luona.
"Kuulostaa tutulta," musta sai sanottua ja vedettyä lopulta katseensa irti kuunpinnalta.

"Miltä suunnalta olet kotoisin?" ori aloitti, mutta hetken kysymyksen jälkeen mietittyään uskoi saavansa paremman lähestymistavan kertomalla ensin hieman itsestään.
"Itse tulin Espanjasta, kaunis maa eittämättä," Cacifer huomasi itsekin äänensä vajoavan hieman kaipaavaksi.
"Harmi, että ihmiset ovat toisiaan kohtaan niin petollisia. Ahneus ja raha hallitsevat heidän maailmaansa," musta synkkeni hieman. Ilman ihmisrodun petollisia osapuolia saattaisi ori yhäkin olla palvelemassa rakasta isäntäänsä. Kyllä Calcifer tiesi, että myös hevoset osasivat olla petoja lajitovereilleen, mutta saattoiko niitä edes verrata hallitsevan rodun ongelmiin? Ei pikimustan mielestä.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Tammi 2014 13:56

Ori oli taas melko vaitonainen, minä odottelin hänen reagointiaan kaikessa rauhassa. Mikäpä kiire tässä oli, kauniina yönä.
Lopulta hän vastasi, katseltuaan ensin jonkinaikaa taivaalle. Sanat olivat yksinkertaiset, minä nyökkäsin pehmeästi. Olimme taas hetkittäin hiljaa, annoin katseeni kierrellä kaikkialla muualla paitsi orissa. Minua ahdisti yllättävän vähän olla toisen seurassa, normaalisti olin hieman kireä, jännittynyt. Koska miksipä minut hyväksyttäisiin nyt, kun ei ole hyväksytty ennenkään?

Pian Calcifer kysyi kysymyksen, joka havahdutti minut irti ajatuksistani. En kerennyt edes ajatella vastausta, kun hän jatkoikin, kertoi Espanjasta ja ihmisten petollisuudesta. En voinut olla hymähtämättä hieman. Ihmiset eivät olleet ainoita petollisia tässä maailmassa.
"Ranskasta", sanoin pehmeällä sävylläni, korvat taas hivenen levottomasti taakse päin pyörähtäen. En pitänyt epämiellyttävästä tunteesta, joka tuli aina, kun mietin kotimaatani. Loppujen lopuksi ainoa hyvä paikka asua, oli ollut sen vanhan miehen luona. Chei oli ollut ainoa, joka oli ymmärtänyt minua omalla kovalla tavallaan.

Muistin kuitenkin vielä vastata orin toteamukseen, jonka olin jo lähes jättänyt huomiotta. "Ihmiset eivät ole ainoita petollisia", kohautin lapojani välinpitämättömän oloisesti. En tiennyt mustan ajatuksia asiasta, mutta toisinaan omat lajitoverit olivat vielä pahempia kuin kaksilahkeiset, vaikkei heistäkään minulle ollut kovin hyviä muistoja jäänyt.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Tammi 2014 11:13

Katsoi orin jaarittelua miltä suunnalta tahansa saattoi se olla aika pitkästyttävää, vaikka Calcifer itse olisi puhunut mieluusti tälläisistä pienistä asioista tai, vaikka vain kuunnellut. Harmikseen hän ei saa Replicalta sen suurempia kertomuksia. Ainoastaan lyhyen ilmoituksen kotimaastaan Ranskasta. Ranskasta musta tiesi niitä näitä ja olisi mieluusti oppinut maasta enemmänkin, mutta jokin tammassa torjui kysymykset jo heti niitä ajatellessa. Ori ei tahtonut kiusata seuralaistaan joten hiljetyi.
Hetken hiljaisuuden myötä tamma kuitenkin kuului palaavan Calciferin esittämään toteamukseen. Katse lipui tammaan varoen. Jokin antoi orin ymmärtää, että tamma halusi puhua, mutta pallotteli ehkä sen suhteen, että uskaltaisiko avata suunsa. Ehkä orin olisi hieman rohkaistava nuorta tyttöä?

"Aihe tuntuu olevan sinulle läheinen. Haluatko kenties puhua asiasta?" musta kysyi. Hän kyllä kuuntelisi ja vieläpä ihan mielellänsä jos Replica vain suostuisi hänelle avautumaan. Eihän se varmasti helppoa olisi ja voisi tuntua ajatuksenakin jo yhtä vieraalta kuin hänen edessään seisova musta orikin.
Orilla itsellään ei liiaksi ollut kokemusta lajitovereiden petollisuudesta ja lieni hyväkin niin. Calcifer uskoi kaiken lisäksi olevansa kyllin itsenäinen laumatouhuihin, että sitä kautta hän tuskin tulisi negatiivisiä kokemuksia saamaan. Ei ori siltikään yllyttyisi varomaan omaa lajiansa, hulluksihan hevonen tulisi jos ravaisi päättömän lailla karkuun heti lajitoveriin törmätessään. Se olisi naurettavaa.

» Ote ihan hukassa tästä elukasta. Mur... Vähän lyhyttä pukkaa, mut koitetaan nyt vielä jonkun matkaa selvitä tän pelin suhteen. x] «
Wohweli
 

Seuraava

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron