Pilkun jälkeen hukattu

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 16. Helmi 2014 01:49

Calcifer ehkä hieman jopa pelkäsi, että Replicalta olisi vastassa pilkallista naurua tai jotenkin tiuskahtavia sanoja. Sen vuoksi mustan oli ehkä jopa hieman vaikea luoda katsetta kaunis rakenteiseen tammaan. Tämän sanat olivat kuitenkin vain miedon huvittuneita ja pään pudistelu sai jopa orin hieman hymyilemään hävetyksen kehdon sisältä.
"Ei tälläistä minulle yleensä satu," musta sanoi huvittuneena ja naurahti todella lyhyesti. Kai se olisi vain hyväksyttävä, että tälläisiä sattui ja tapahtui kaikille, myös niissä paremmissa piireissä. Eipä kai Calciferinkaan sietäisi itseään virtaan laskea pienen kömmähdyksen seurauksena.

Replican kysyessä avun tarpeesta ori vain pudisteli itsetietoisesti päätään.
"En, kyllä minä täältä nyt pääsen," andalusialainen tokaisi ja loikkasikin sitten sopivan kestävän kohdan puoleen ja kapusi ylös vedestä. Calcifer ei ollut edes aluksi huomannut, että pohja oli saanut raapaistua hänen polvensa auki ja tihkumaan kevyesti verta. Vasta jalkojaan hieman siirrellessään ori tunsi niihin kehkeytyneet haavat.
"Kappas.. Olikin pohja odotettua petollisempi," musta lausahti eikä ollut juuri huolissaan pienien haavojen suhteen. Kyllä näistä selvittäisiin ja tokkopa ne kävelyäkään sen pahemmin osaisivat haitata.
"Jatketaanko?" ori nosti katseensa Replicaan ja väläytti tuolle jälleen hyväntuulista hymyään.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Helmi 2014 15:14

Orin huvittunut sävy sai minutkin naurahtamaan pehmeästi. Eipä tietenkään.

Jäin kuitenkin nöyrästi odottamaan, että musta ponnistaisi ylös vedestä. Pian hän seisoikin kuivalla maalla vierelläni ja huomasin orin jalassa olevan haavan. Onneksi se ei ollut kovin suuri, joten kohautin vain lapojani ja hymyilin. "Jos pystyt kävelemään", hymähdin ja lähdin suunnistamaan kohti puita.

Askeleeni olivat varmat, minulla oli koko ajan vahvempi tunne siitä, että pystyin tähän. Kerrankin en ollut ihan eksyksissä kaiken kanssa, vaan saatoin jopa jollain tavalla auttaa muita eksyneitä. Olo tuntui aika hyvältä.
Päästyämme metsikön luokse katselin ympärilleni ja yritin keksiä jotain, mitä voisi syödä. Täällä oli joitakin lehtipuita, joista tosin lehdet olivat karisseet pois aikaa sitten. Havupuut näkyivät tosin olevan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan.

"Täällä ei kyllä hirveästi syötävää välttämättä ole", pahoittelin kohta Calciferille, tuota hieman harmistuneena vilkaisten. Mutta en oikeastaan tiennyt missä sitten olisi. Sademetsässä kai.
"Mutta ehkä kelpaa ensihätään." Sanoin sitten varovaisesti.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Helmi 2014 18:13

Rautiaskin näytti pistävän merkille Calcifern pohjasta kalastamat pienet ruhjeet, mutta ei orin onneksi komentanut häntä maaten vaan laski päätöksen eräällä tavalla hänen harteilleen.
"Tietysti, ei pienet naarmut haittaa," musta sanahti reippaana vakuuttavan hymyn Replican suunnalle luoden. Tamman lähtiessä liikkeelle kääntyi orikin reippaana seuraamaan pysytellen kuitenkin vain muutaman askeleen ruskeaa jäljemmässä antaakseen tuolle täyden vapauden valita suunnan. Calcifer luotti Replicaan hämmästyttävän paljon, tamma ei johtaisi häntä harhaan.

Matka metsiköön päin sujui hiljaisuudessa eikä matkakaan ollut edes pitkä. Orin jalatkaan eivät juuri kävelyä protestoineet mikä vakuutti mustaa siitä, että hän jatkaisi tarpeen mukaan pidemällekin. Nimittäin ensi silmäykset metsiköstä kertoivat, että täältä voisi olla ehkä jopa haastavaa löytää mitään suuhun laitettavaa. Replicakin tuntui huomaavan sen ja kommentoikin asiaa hieman harmistuneena. Calcifer veti kasvoilleen pehmeän hymyn jolla ori viesti ettei tässä nyt vielä edes mikään kuolettava nälkä ollut.
"Eiköhän me kahdestaan täältä jotain löydetä," ruskasilmän ääni oli toiveikas ja uteliaana tämä ottikin muutaman askeleen pidemmälle ja katseli ympärilleen ruuan toivossa. Ehkä tälläkin hetkellä ori ajatteli enemmän Replican etua. Orista olisi suuri sääli jos tamma kokisi epäonnistuneensa.

Ruokaa näytti olevan todella niukalti ja siltä osin, kun Calcifer päätyi sitä lähemmin tutkailemaan ei se juuri houkutellut syömään.
"Tuota.. Jatketaanko hieman pidemmälle?" ori ehdotti kääntäen katseensa Replicaan.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Helmi 2014 14:11

Ori seurasi perässäni kuin koiranpentu, mikä oli minusta vähän omituista. En kuitenkaan sanonut mitään, oloni tuntui muutenkin vähän pahalta juuri nyt. Olin ensin kävelyttänyt Calciferin tänne ja vieläpä ihan turhaan, tuskin täältä hirveästi suuhunpantavaa löytyisi.
Toisen ääni oli toiveikas ja sekin sai minut painamaan alakuloisesti korviani sivulle. Enkö oikeasti onnistunut yhtään missään?

Pian musta kysyikin kysymyksen, joka sai minut vain nyökkäämään hieman hervottomasti vastaukseksi. "Toki", sanoin poissaolevasti ja lähdin astelemaan puiden välistä eteenpäin. Eikö täällä missään voisi olla jonkinlaista sademetsäaluetta?
Minusta tuntui niin surkealta, mustalla oli varmasti jo kova nälkä ja me vain hoipertelimme menemään kuusimetsässä, jossa ainoat syötävät asiat olivat kävyt ja neulaset. En söisi minäkään.

Katselin ympärillemme, mutta seuraava vastaantuleva asia olisi vuoristo. Siellä olisi vielä vähemmän syötävää ja kylmäkin kaiken lisäksi.
Seisahduin aloilleni, vilkaisten Calciferiin.
"Olen pahoillani", sanoin sitten hiljaisella sävyllä, häveten katseeni maahan laskien. "Tähän aikaan vuodesta kunnollista ruokaa löytyy todennäköisesti vain sademetsästä."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Huhti 2014 20:27

Calcifer varoi liiaksi luovansa katsetta Repeen, hän todella tahtoi löytää jotakin syötävää. Niin itsensä kuin tammankin vuoksi, sen takia katsekin vilisti haravoiden ympäristössä. Edes pieni heinäläntti pelastaisi tilanteen ja ajaisi epätoivon loitommalle. Se kuitenkin taisi olla tähän hetkeen vähän liikaa pyydetty havumetsiköltä.
Tamman alakuloiset sanat saivat orin laskemaan hieman korviaan, mutta jotta pieni toivonkipinä säilyisi palautti hän ne hetkessä höröön ja akselsi sitten rautiaan tahdissa eteenpäin. Kyllä täältä jotain löytyisi, avain varmasti!

Musta jatkoi yhä reippaana eteenpäin, vaikka nälkä tosiaan kouristeli jo vatsalla. Uintireissu oli todella niellyt orin voimista ja kestävyydestä ne suurimmat mehut joten turhan pitkälle hänkään ei jaksaisi enää ilman apetta. Niin omituiselta kuin se ääneen sanottuna olisi tuntunutkin, mutta maahan pudonneet kävytkin alkoivat jo tavallansa näyttämään houkuttelevilta. Calcifer kuitenkin päätti ettei koskisi yhteenkään ruskeaan pötkelöön ennenkuin koko lähiseutu olisi koluttu.

Ori pyöri omassa päättäväisyydessään ja toivossaan ettei heti edes huomaa tamman pysähtyneen. Vasta tämän ääneen lausuma pahoittelu saa Calciferin pysähtymään ja kääntämään päänsä taakse jääneen Replican suuntaan. Tämän häpeävä katse näytti porautuneen maahan ja tamma näytti muutoinkin hyvin lohduttomalta. Lähes kirveensä kaivoon heittäneeltä.
Musta kääntyi ympäri ja askelsi sitten tamman luokse ja väläytti tuolle varoen hymyään.
"Ei se mitään," ori vastasi pehmeällä äänellä ja yritti varoen hivuttautua tammaa lähemmäs ja halata tuota lohdutukseksi. Hän oli tehnyt parhaansa. Eikä heistä kumpikaan tainnut ollut vielä niin heikossa hapessa etteivätkö pidemmälle vielä jaksaisi.
"Onko sademetsä kaukanakin?" Calcifer kysyi vielä toivoen ettei tamma torjuisi hänen halaustaan tai ainekaan käsittäisi sitä väärin.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Huhti 2014 16:21

Ori vaikutti siltä, ettei haluaisi antaa minun vaipua itsesääliin, mutta meni jo. Olin kerrassaan huono ensimmäinen tuttavuus, en saanut kuljetettua Calciferiä edes kunnollisen ruoan ääreen! Teki suorastaan mieli potkaista itseäni ja kovaa päähän, ei kai tällaista typeryyttä todistanut kukaan muu tällä saarella.

Ennen kuin haukuin itseäni enemmän pystyyn ajatuksissani jäin kuuntelemaan orin puhetta ja katsoin tuon hymyä vähän tyhmänä. Miksi se hymyili? Eihän tässä ollut mitään hymyn aihettakaan. Laskin katseeni takaisin maanpintaan, mutta pian tunsin kuinka ori halasi minua varovasti. En tajunnut säpsähtää kauemmas enkä mitään, jähmetyin vain hetkeksi aloilleni.
Pian päätin, että ihan sama tuo jo on ja vastasin halaukseen varovasti, painaen otsani toisen kaulaa vasten. Eihän tästä nyt tulisi mitään tällä menolla, tunsin oloni ihan pikkutytöksi.

Sitähän minä tietysti olinkin toiseen verrattuna, vaikkei ikäeromme nyt mikään valtavan suuri ollutkaan. Muutamia vuosia kai.
Calciferin kysymys sai minut hymähtämään säälittävän surullisesti. "Ei pitäisi, seuraa vain joen yläjuoksua, niin saapuu jossain vaiheessa sademetsään."
Peruutin pois orin läheltä ja jäin katselemaan tuota arvioivasti. Mahtaisiko se muka jaksaa sinne asti? Ja luottaa vielä niin kovin eksyväiseen suuntavaistooni?
Se olisi jo kerrassaan omituista. Sekä itsetuhoista kaiken päälle.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Huhti 2014 01:10

Calcifer uskoi pystyvänsä samaistumaan Replicaan varsin hyvin. Oli ori itsekin joutunut kokemaan epäonnistumisia ja saanut todella tuntea karvaan pettymyksen luissaan asti. Kaikki epäonnistuivat joskus, se oli ihan ymmärrettävään jokseenkin myös luonnollista. Pettymyksen kuopasta olisi suunta enää vain ylöspäin. Musta tekisi kyllä kaikkensa valellakseen Replicaan aivan uudenlaista ilmettä ja reippautta, tammaa ei pukenut noin suruisa taikka itseinhoinen olemus.

Orin onneksi ei rautias tarjonnut tälle kolausta kaviosta vaan jopa pienen hetken jälkeen vastasi halaukseen. Mitä Calcifer oli kuullut, olivat halaukset luottamusta vahventavia. Musta ainekin antoi kaiken tukensa ja luottamuksensa Replicalle ja uskoi tämän vielä onnistuvan.
Tamman sanat seuraavasta mahdollisesti ruokapaikasta saivat Calciferin pään liikahtamaan nyökkäykseen. Matka olisi varmasti pitkä. Eivät erilaiset metsäalueet aivan pieni pinta-alaisia kai edes voineet olla. Taivalluksen pituus ei kuitenkaan huolettanut mustaa, tämä uskoi yhä jaksavansa. Hän oli aina pitänyt kulkemisesta, eikä halunnut juuri koskaan lannistua vastoinkäymisistä. Sen kai näki nytkin.

Replican astuessa etäämmälle mustasta laski tämä tamman pidättelemättä etäämälle. Ei hän halunnut toiseen liimautua, vaikka olihan tuon sortin läheisyys orille melko vierasta ja siksi niin uudella tavalla jännittävää. Tamma näytti katselevan häntä ja ori pystyi melkein kuvittelemaan mitä tuo mietti.
"Jos pelkäät etten jaksa, on se huoli turha," ori lausui vakuuttavan tasaisella äänellään ja väläytti hymyä perään.
"Olen tottunut kulkemaan ja jaksan kyllä," Calcifer lisäsi jalkojaan hieman siirtäen.
"Jos vain sinä jaksat ja haluat yhä jatkaa yhteistä taivalta en laita vastaan," ruskasilmä totesi hetkeksi jopa silmänsä hymyn tieltä sulkien.
"Lupaan etten valita nälkää tai kipeitä jalkoja."
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Huhti 2014 13:05

Orin sanat pyyhkivät huoleni hetkeksi pois, mutten silti voinut olla ajattelematta, että rasitin häntä turhaan näin pitkällä matkalla. Calcifer vaikutti minusta jo ihan tarpeaksi väsyneeltä nytkin, mutta olisi kai vain pakko viedä hänet sademetsään.
Viimeisen lauseen jälkeen naurahdin kuivan huvittuneesti ja pudistin päätäni. "Saat ihan vapaasti valittaa mitä tahansa, mutta en lupaa kantaa sinua."

Häntäni läiskähti levottomasti takareisiäni vasten, mutta siirsin piakoin jalkani kohti menosuuntaa ja vilkaisin mustaan. Kai se sitten jaksaisi, mutta kyllä me voisimme pitää paljon lepotaukoja.
Lähdin astelemaan hieman varoen eteenpäin miettien samalla kaikkein suorinta reittiä sademetsään. Miksi välimatkat täällä olivat niin pitkiä? Tässä matkassa menisi vähintään puoli päivää riippuen ihan siitä, kuinka hyvin ori jaksaisi.

Vilkaisin Calciferiin vierelläni, mutta siirsin pian katseeni pois hänestä. Minusta tuntui edelleen siltä, että olin epäonnistunut ja pahasti orin auttamisessa. Ehkä minun ei tosiaankaan kannattaisi edes yrittää enempää, mutta se joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.
En keksinyt mitään sanottavaa, vaikka minusta tuntui, että pitäisi aloittaa jonkinlaista keskustelua. Joten vaimeasti huokaisten tyydyin vain pysyttelemään hiljaa ja jatkamaan askeleitani mustan tahdissa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Touko 2014 01:57

Calcifer uskoi saavansa tamman vakuutettua jaksamisestaan ja niin näytti todella tapahtuvan, niin ori ainakin päätteli tämän naurahduksesta mikä vahvisti myös mustan omaa hymyä. Vai, ei Replica suostuisi häntä kantamaan. Ainakaan huolta siitä tamman ei tarvitsisi kantaa. Musta tiesi oman jaksamuksensa ja pärjäisi kyllä kyeten jatkamaan vielä pitkään.
"Oma ylpeyteni kantaa minut kyllä," Calcifer lausui tamman sanojen perään pehmeästi ja kääntyi sitten tätä seuraten ja asettautuen askeltamaan Replican vierelle. Katse viiletti ympäristössä orin yrittäessä pistää paikkoja paremmin mieleensä. Caralia oli vielä niin uusi paikka, että musta piti todennäköisenä sitä, että menisi aikaa ennenkuin hän oppisi koko saaren ulkoa. Se ei kuitenkaan ollut nyt tärkeintä. Olisi ensin selvittävä ruuan läheisyyteen ja sen jälkeen koluttava saari Sandin löytämisen toivossa.

Musta tajusi vasta hetken myötä, että he molemmat olivat jo tovin olleet hiljaa, kulkeneet vieretysten omissa ajatuksissaan. Hiljaisuuden rikkominen tuntui loogiselta, mutta Calcifer tunsi vaikeudeksi löytää sopivan keskusteluaiheen. Replica ei ollut vielä vakuuttanut avoimuudellaan joten ori yritti valita aiheen huolella, sanatkin olisi parempi laittaa edes puolittain harkitusti ettei päädyttäisi ikävään tai kiusalliseen tilanteeseen.
"Caralia vaikuttaa aika ihanteelliselta paikalta. Täällä varmaan kelpaa asua," ori yritti sitten. Yritys oli melko ontuva, mutta musta piti sitä parempana kuin hiljaisuutta. Ehkä tästäkin saataisiin vielä jotain väännettyä?
"Mitä nyt ruuan perässä joutuu hieman kulkemaan, mutta muuten."
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Kesä 2014 14:00

Ori sanoi, että hänen ylpeytensä kantaisi häntä kyllä. Hymähdin ja pudistelin hieman päätäni melankolisen huvittuneesti. Jotenkin minusta tuntui siltä, ettei ori valehdellut. Mutta miten pitkälle hänenkään ylpeytensä kestäisi?
Olimme jälleen pitkän aikaa hiljaa, eikä se haitannut minua oikeastaan lainkaan, mutta oria selvästikin. Pian hän nimittäin jatkoi keskustelua ja minä siirsin jopa hieman vastahakoisesti katseeni häneen.

Vaikka äsken olinkin halunnut keskustelun jatkuvan, nyt tuntui siltä, ettei toinen osannut olla hetkeäkään vaiti. Halusin ajatella, mutta ei siitä mitään tulisi, kun musta päätti jatkuvasti päästellä sammakoita suustaan.
Hänen sanoilleen ynähdin ensin myöntävästi ja mietin sitten, miten siihen nyt voisi järkevämminkään vastata.
"Satuit vain huonoon seuraan", naurahdin. "Kyllä täältä löytyy ruokaa yleensä helposti."

En minä jaksanut edes itseäni syytellä, mutta olihan se minun syyni, että mustalla vatsa kurisi. Ja toki aavikkohevosten ranta oli aina vähän typerä paikka rantautua, aavikolla kun ei tunnetusti ollut muita kuin kalkkarokäärmeitä.
Pudistin päätäni vaitonaisena ja annoin katseeni harhailla välinpitämättömästi maastossa. Jotenkin en vain ollut taaskaan parhaimmillani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Kesä 2014 22:30

Ylpeys kestäisi, ei se miehen antaisi vajota, siitä jos mistä Calcifer oli varma. Hän oli tottunut erämies eikä pieni nälkä tai väsymys häntä saisi polvilteen ulisemaan. Replican oli turha kantaa huolta hänestä.
Ori ei voinut olla havaitsematta tamman katseessa jotakin erilaista, oliko se varovaisuuta? Siitä Calcifer ei oikein osannut ottaa selvää, mutta toivo kyllä, että tamma ei pelkäisi puhua hänelle jos tarve ikinä olisi.

Musta ei tiennyt oliko rautias enää juttutuulella vai mistä tämän vastaukseen kertynyt itseinho oli oikein kasaantunut. Calcifer laski hieman kulmiaan kuin tuntien pahaamieltä siitä mitä tamma ikinä mahtoikaan ajatella.
"Minä en ainekaan seurasta halua valittaa," ori ilmoitti ja toivoi sanojensa ehkä vielä jossain vaiheessa piristivän kuonopilkkuista.
"Minulla onn ollut oikein mukavaa ja tästä on tullut hieno kokemus," andalusiverinen jatkoi häntäänsä hieman heilauttaen. Tuntui vaikealta yrittää keksiä tammalle sanottavaa, kun tämän päänsisäiset asiat olivat hyvin pitkälti mustan ulottumattomissa. Hänen ei auttanut kuin yrittää tulkita Replicaa ja tämän vähäisiä merkkejä.

Matka kului, askeleet toisensa perään johdattivat pidemmälle saarta. Ehkä parempi ruokapaikka vielä jossain välissä ilmestyisi heidän eteensä. Calcifer eteni huolettomasti, antaen hymyn pysytellä kasvoillaan.
Wohweli
 

Re: Pilkun jälkeen hukattu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Kesä 2014 13:55

"Minä en ainakaan seurasta halua valittaa", ori ilmoitti varmasti ja minä hymähdin synkeästi. En osannut enää pitää maskiani samalla tavalla esillä, en näin pitkän keskustelun jälkeen. Se onnistui niin kauan, kun olin toisen seurassa vain hetkisen. Kenties pidemmän hetken, mutten ehdottomasti näin kauaa. Vaelsimme varmasti jo kolmatta tuntiamme, se ahdisti minua hieman. Ei ehkä tarpeaksi, mutta sen verran, etten tiennyt oikein mitä ajatella.

Pian ori jatkoi jälleen puhettaan ja minä yritin karistaa kaiken epämukavuuden tunteeni ravistamalla hieman päätäni ja luomalla sitten väkisin pienen hymyn huulilleni. Käänsin katseeni Calciferiin, toivoakseni luonnollisen näköisenä.
"Kiitos", totesin hiljaisella sävyllä, kuitenkaan kohtaamatta orin katsetta. Jatkoin jälleen astelemistani katse jonnekin eteemme suunnattuna. Pikkuhiljaa hymykin lakastui kasvoiltani ja kuoli jonnekin kaikkien muiden maskini alla vellovien tunteiden sekaan.

Heilautin häntääni hieman levottomana, etsien jatkuvasti katseellani jotain merkkiä hyvästä ruokapaikasta. Minusta tuntui, että olin todellakin huono ensimmäiseksi tuttavaksi orille. Minun täytyisi kyetä etsimään ruokaa, eikä vain tallustelemaan omine hyvineni täällä omiin suruihini kiinni jääneenä.

Vaikkei minulla niitä oikein ollutkaan, ei niin paljon, että se olisi ollut hyvä syy.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron