Shining bright like a sun

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 11. Maalis 2014 18:48

Zulie ja Belaque tänne~

QALETAQA

Tämä Winchester oli ollut hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Ainakin olin saanut häneltä ihan mukavasti tietoa tästä paikasta, mihin nyt olin sattumalta saapunut. Vai Caralia. Mietteliäänä askelsin eteenpäin, enkä oikeastaan tiennyt edes minne olin menossa. En ollut kuitenkaan kuullutkaan tälläisestä paikasta kuin Caralia. Ehkäpä siksi, ettei kukaan ollut halunnut palata täältä takaisin. Miksi nyt palaisi. Saari täynnä hevosia, eikä ihmisiä määräilemässä mitenkään. Sopi minullekin oikein hyvin.

Mietteissäni en ollut huomannut minne olin saapunut, en oikeastaan ollut edes katsonut eteeni. Pudistin päätäni ja nostin katsettani hieman. Ei ollut minun tapaistani olla näin välinpitämätön siitä minne olin menossa. Ehkä se johtui vain uupumuksesta. Kyllä, uupumuksesta tosiaan. Mietin kovaan ääneen pääni sisällä huomatessani, että olin saapunut takaisin sille samaiselle merenrannalle josta olin tälle saarelle saapunutkin.

Hitto!

Hieman ärtyneenä pysäytin askeleeni ja jäin aloilleni seisomaan koittaen selvittää päätäni. Katselin ympärilleni ja huokaisin syvään, toivoen samalla että olisin vain nähnyt unta, mutta turhaan. Seisoin sillä pihkuran samaisella rannalla millä olin aikaisemminkin jo ollut. Ei, enhän minä tänne halunnut. Ei täällä ollut ketään. Tiesin sen jo, koska saapuessanikin alue oli ollut kuolemanhiljainen. Muut hevoset elelivät varmasti sisemmällä saarta. Ties miten iso tämäkin paikka oikeasti oli.

Yhä hieman äreänä päätin kuitenkin etsiä jotakin syötävää ja antaa aikaa itselleni ajatusten setvimiseen.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 11. Maalis 2014 19:10

BELAQUE

Suunnaton pimeys alkoi hiljalleen paeta ja tunsin herääväni. ´Mitä oli tapahtunut?´ Vasenta jalkaani jomotti yrittäessäni muistella takaumia, mutta päähäni ei tule muuta mieleen kuin pitkä uintimatka aaltojen täyttämässä kylmässä vedessä. Pudistan päätäni kuin huumautuneena, mutta ajatukset eivät pysähdy. Ne täyttivät mieleni ja tuntui että olin sekoamassa. ´Kylmä vesi.. Se sen oli tehnyt.´

Pian pääsen vihdoin kiipeämään tokkuraisesti jaloilleni. Hyvin huterasti, mutta silti kaikilla neljällä kaviolla. Katselen uutta paikkaa ihmeissäni. ´Missä ihmeessä olin?´

Vieressäni avautui suuri näkymä merelle. Aallot löivät tasaisin väliajoin rantaan ja siirryin suosiolla kauemmas. Uinnit tältä päivältä saivat riittää. Astelen muutaman askeleen yhä sisemmäs saarta, jolla ainakin ajattelin olevani. Joudun kuitenkin pysähtymään, etten kaatuisi maahan tasapainon horjuessa.

Olinko sekoamassa?

Tyynesti selvitän ajatuksiani. Suljen silmäni, pistän korvani luimuun ja mietin hiljaisuudessa oliko tämä vain unta. Pian heräisin ja kaikki olisi taas hyvin. Tai siis entisellään... Sitä ei hyväksi voinut sanoa. Ei millään mahdilla. Seison vain aloillani ja yritän keskittyä, vaikka sekin tuntui melkein mahdottomalta. Tärisin vieläkin kylmän takia ja tunnen horjuvani yhä enemmän mätkähtäen pian epätoivoisena maahan. Voimani olivat hetkellisesti poissa ja mitähän siitä seuraisi...
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 11. Maalis 2014 21:56

Seikkailin hetken aikaa pienten puiden ja puskien luona, muttei minulla oikein ollut edes nälkä. Olin saanut syötyä parin päivän aikana niin paljon ja juotuakin, että varastot tuntuivat olevan aivan täynnä. Vaikkeivat ne nyt pitkään olisikaan. Illan saapuessa nälkäkin hiipisi taas viimeistään takaisin.

Päätin jatkaa matkaani eteenpäin rauhallisin askelin, toivoen samalla että täällä olisi edes joku. Olihan se orikin ollut melko lähellä rantaa. Toista kuitenkaan sen kummemmin miettimättä astelen eteenpäin hietikossa. Se oli pehmeää ja mukavan tuntuista. Ei enään niin vaikeakulkuisen oloista kun oli voimiakin saanut jo suht hyvin kerättyä. Oikein miellyttävää.

Katselen tarkkaavaisesti ympärilleni, pitäen päätä hyvinkin korkealla ja annan korvieni kääntyä aina mitä eriskummallisimpien äänien suuntaan. Minun olisi opittava olla huomioimatta niitä kaikkia ääniä. Muuten tulisin aivan hulluksi ja se oli varma. Muutenkin kun pää oli aina niin täynnä kaikenlaista järjenjuoksua suuntaan jos toiseen.

Samassa haistan ilmaa ja pysähdyn katselemaan tarkemmin maassa lojuavaa möykkyä. Se oli toinen hevonen ja hajusta päätellen tamma. Höristän pienesti korviani toisen suuntaan ja päätän kiertää tämän selän kautta kaukaa ja päädyn kullanvärisen hevosen oikealle puolelle. Pysähdyn pienen matkan päähän ja lasken hieman päätäni. Toinen kyllä hengitti, joten hengissä tämä ainakin oli, tosin todella huonossa kunnossa.

Hörähdän matalasti seuraten tamman reaktioita samalla tiiviisti.
"Tervehdys", lausahdan toiselle. "Et taida siinä olla vain aurinkoa ottamassa." Totean ja jään sitten odottamaan heräisikö toinen vai ei.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 12. Maalis 2014 21:40

Kaikki ajatukset velloivat päässäni liian tiheään. En edes yrittänyt nousta pystyyn heti uudestaan, koska tiesin että se olisi vain toivoton yritys. Ties missä minä olin, niin kiire ei ainakaan ollut minnekään. Kaksijalkaisia ei ollut näkynyt lähimaillakaan ja tuskin niitä olisikaan. Hengitän syvään sydämeni tykyttäessä epämääräisesti aaltojen tahtiin.

Kuulen kauempana askelia. Luimistan korvani uudestaan niskaan, sillä en osannut luottaa aisteihini täysin. En nyt, en vielä. Ehkä siellä oli tosiaan joku tai sitten ne olivat osa pääni tuottamaa kaaosta. Kyllä, suoranaista kaaosta tosiaan tai siltä se ainakin tuntui.

En kiinnitä askeliin mitään huomiota ja pikkuhiljaa huomaan kuinka kylmä olo helpottuu, jonka seuraksena myös ajatukseni selkenevät, tosin vain hieman.

Yllättäen sivultani kuuluu ääni ja nyt tiedän että se on jo aivan todellisuutta. Hörähdys, eli siellä tosiaan oli toinen hevonen. Avaan silmäni, mutta pidän korvani yhä tiukasti niskan syleilyssä. Hevoset, pyh. Niistä ei ikinä ollut mitään iloa.

Jään hetken miettimään mitä vastaisin toisen esittämään kysymykseen, mutta sitä ennen totean olevani jo tarpeeksi voimissani, joten nousen ripeästi seisomaan.
"Ehkä olenkin", mutisen tiukasti hampaiteni välistä. "Mutta mitäpä sinä teet juuri täällä?"häiritsemässä minua juuri tälläisena hetkenä.

Vilkaisen uudestaan paremmissa voimissa ympäristöäni. Hitto. Missä minä tosiaan olin? Vilkaisen uudestaan erikoisen väristä hevosta, oria hajusta päätellen. Tosin tällä kertaa vilkaisen sitä uteliaasti, enkä pahansuopeasti. Ehkä se olisi ainut henkilö ketä voisi kertoa missä lie olin...
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 12. Maalis 2014 22:13

Katselin tammaa ehkä aavistuksen huvittuneena tämän luimiessa, mutta otin silti toisen ehkäpä varoituksenkin tosissani ja astelin hieman sivummalle, kuitenkin pitäen katseeni toisessa. Vieras ei näyttänyt pitävän seurastani lainkaan. Tämän lopulta noustessa hyvinkin nopeasti otin vielä muutaman askeleen sivuun ja jäin aloilleni seisomaan pitäen päätäni suht ylhäällä ja katseeni tiukasti tammassa.

Annan korvani asettua aavistuksen taaksepäin kuunnellessani toisen tiuskimista, joka ei tullut minulle niinkään yllätyksenä tämän korvien luimimisen jälkeen. Katselen itseäni isompaa tammaa uteliaana. Toinen oli aivan märkä kauttaaltaan, luultavasti hän oli uinut juuri tälle saarelle, niinkuin minäkin vähän aikaa sitten.

"Oh, anteeksi sitten että satuin häiritsemään", tokaisen lopulta kullanväriselle takaisin ja seuraan toisen eleitä.
"Kunhan päätin katsella ympäristöä", jatkan sitten ja huomaan toisen rauhoittuvan hieman.
"Sinä taisit juuri saapua tänne hetki sitten?" Kysyn lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen ja höristän pienesti korviani. Katsahdan ympärilleni enkä näe ketään muita. Luultavasti kukaan hevosista ei todellakaan palannut saaren sisäosista enää merenrannalle. Varsinkaan tälläisellä ilmalla. Oli hyvinkin tuulista ja viileä, vaikkakin aurinko yritti taivaalla paistaa ja luoda lämpöä.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 13. Maalis 2014 18:27

Käännän korviani eteenpäin uteliaana. Jospa ori osaisi kertoa minne tulin, joten yritän olla mahdollisimman rehellinen.
"Kyllä...ööhm, satutko tietämään mikä paikka tämä on minne saavuin?" kysyn tammamaisen ujosti, vaikka normaalisti en sellaista olisi voinut ajatellakaan. Kaikille piti näyttää että oli vahva, eikä heikko ja jos en edes tiennyt missä olin... Se oli yksinkertaisesti vain heikkoutta. Nielaisen purren hampaitani kiinni. Tämä oli kuitenkin pakko tehdä...

"Kaksijalkaisia ei ole näkynyt täällä vielä, joten onko mahdollista että heitä ei edes ole täällä?" kysyn uudestaan vähän vahvemmin. Kiinnostukseni oli kuitenkin täysin totta. Jos niitä ei olisi, niin ehkä oli jopa loistojuttu päätyä tänne, minne lie.

Pyöräytän kerran tuulen mukana valkeaa häntääni, jolloin jouhet liehuivat kuten arabien ikään. Vilkaisen erikoisen väristä oria otsatukkani alta ja mietin mitä se mahtoi ajatella tästä. Nauroiko se tämän heikkoudelle päänsä sisällä. Ei kukaan hevonen voisi olla.. mm... noin mukava.
Kaikki tapaamani lajitoverini olivat aina yhtiä kusipäitä ja ne piti voittaa. Täällä kaikki vain tuntui erikoiselta. Uudelta.

Astun askeleen eteenpäin kohti oria kuroen välimatkaa kiinni.
"Olen Bela, voiko sinua kutsua jollakin..?"
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 13. Maalis 2014 19:29

Siirrän katseeni takaisin tammaan ja tämä esittääkin äkkiä kysymyksiä. Niihin olinkin jo valmistautunut, mutta ihmettelin yhä toisen äkkinäistä rauhallisuutta ja ujoutta. Kuuntelen kaiken mitä toisella on sanottavana ja vastaan sitten tämän kysymyksiin parhaani mukaan.

"Olet saapunut Caralia-nimiselle hevosten asuttamalle saarelle. Ja ei, ihmisiä täällä ei ole. Mutta hevosista muodostuu kuusi laumaa ja päätelmieni mukaan säännöt ovat hyvinkin tiukat. Muiden maille ei parane mennä ellei ole liikkeellä laumaan liittymisen takia." Selitän toiselle matalalla, ehkä hieman nopeahkolla äänensävyllä pitäen katseeni toisessa. Siinä olikin kaikki mitä tähän mennessä tiesin tästä paikasta.

"Onko sinulla muuta kysyttävää?" Jatkan sitten vielä katsellen toista tämän heilauttaessa häntäänsä ja huomaan kullanvärisen katselevan minua valkean otsatukan alta. Kohotan hieman kulmiani kysyvästi, mutta siirrän sitten katseeni hetkeksi meren suuntaan mietteliäänä.

Käännän kuitenkin pian katseeni takaisin tammaan ja huomaan tämän tulevan lähemmäksi. Mielieni teki ottaa askel taaksepäin, mutta päätin jäädä aloilleni nostaen vain päätäni hieman ylemmäksi. Tamma esittäytyi nimellä Bela ja kysyi omaani. Oh, olin aivan unohtanut sanoa edes kuka olin. Mutta ketä se nyt niinkään olisi edes kiinnostanut.
"Qail," vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 13. Maalis 2014 19:54

"Ei... Eipä taida tältä erää olla." vastaan orille katkonaisesti. Ajatuksia vain tulvi päähäni liikaa jo tästäkin tiedosta, joten päätin antaa asian olla ainakin hetken.
Paikka vaikutti näin pikainfon ja nopean vilkaisun jälkeen aika mielenkiintoiseltakin, mutta silti en tuntenut oloani mukavaksi täällä. Luimistan korvani hetkeksi niskaani ajatellessani miten paljon täällä olikaan ilmeisesti hevosia. Hevosia, jotka olivat olleet minulle yhtä inhottavia kuin kaksijalkaiset... Ainakin tähän asti.

Vilkaisen sivusilmällä Qailiksi esittäytynyttä oria. Yritän mahdollisimman hyvin välttää korvien taipumista niskaan, mutta se tapahtui lähes automaattisesti toisen hevosen ollessa läsnä. Niihin ei voinut luottaa yhtään, vaikka tuo vaikutti erilaiselta. Kuopaisen maata varovasti etusellani ja katson uteliaana saaren sisäosiin päin.

"Taidat tietää.. Caraliasta.. paljon enemmän kuin minä, joten haluisitko hieman näytellä paikkoja?" kysyn toiselta, vaikka en ikinä olisi kuvitellut kysyväni keneltäkään hevoselta tälläista lausetta ja näinkin ystävälliseen sävyyn. Mihin soppaan olin kavionikaan tunkenut.

Vilkaisen toista, joka näytti hieman epäröivältä. Ehkä se vain halusi pois minun luotani. Ennen olisin ajatellut ihan samalla tavalla, mutta nyt tuntui jopa vaaralliselta jäädä yksin tuntemattomaan paikkaan.
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 14. Maalis 2014 15:26

Nyökkään toista kohden pienesti, miltein huomaamattomasti ja seuraan tätä katseellani tiiviisti. Toinen vastasi katkonaisesti ja hieman epäröivän oloisena. Ei kai siinä ollut liikaa tietoa yhdellä kertaa. Tuskin, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Muut olivat vain ilmeisesti hitaampia sulattelemaan tietoa.

Katsellessani tammaa tämä näytti taas luimivan, muttei kuitenkaan minulle. Ihmettelin tätä hetken kurtistaen kulmiani mietteliäänä mutta annoin asian lopulta olla kun tamma taas vilkaisi minuun päin. Toinen kuopaisi maata varovasti etusellaan ja katseli sitten saaren sisäosiin. Liikahdin hieman paikoillani ja heilautin häntääni kevyesti.

Katsahdan paremmin Belaksi esittäytyneeseen vieraaseen hevoseen ja kuuntelen tätä antaen korvien kääntyillä suuntaan jos toiseen mennen hieman hämilleni, kuitenkin pyrkien olla näyttämättä sitä ulospäin. Nostan hieman päätäni ja koitan selvittää ääntäni.
"Tiedän Caraliasta varmaankin enemmän kuin sinä, mutta itse paikoista vielä en niinkään", vastaan nopeasti matalalla äänellä ehkä aavistuksen mietteliäänä. Ei kukaan ollut koskaan pyytänyt minulta moista. Enkä oikein tiennyt mitä tuohon olisi pitänyt sanoa. Lähtisimmekö muka nyt sitten kaksistaan katselemaan paikkoja? Belan äänensävy oli ollut hyvinkin ystävällinen. Minussa heräsi pieniä epäilyksiä toista kohtaan, mutten antanut sen häiritä.

"Mh, mutta niin. Voithan sinä toki jäädä seuraani jos vain haluat", sanon sitten koittaen olla ystävällinen kullanväristä hevosta kohtaan. Katson hetken toiseen päin kunnes käännän taas katseeni muualle.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 14. Maalis 2014 16:21

Vilkuilen Qailia epävarmasti. Toinekin vaikutti jotenkin vaiteliaalta ja vaivaantuneelta seurassani. Minustako se vain johtui? Olinko näin huonoa seuraa, vaikka ei edes tunnettu ja yritin olla ulkoisesti mukava.. Jokin hyppäsi sisälläni. Se oli hyvin outo tunne, jota en osannut selittää. Toisaalta tunne oli peräisin jostain nuoruuden ajoiltani, mutta silti se oli itselleni vieras tunnetila.

Käännän päätäni myös pois päin toisesta. Mikä vika minuun oli tullut. Miksi minusta tuntuu pahalta kun toinen näyttää melkein jopa inhoavan minua? Ainahan se oli ollut niin. Hevoset eivät olleet ikinä ystäviäni, mutta miksi nyt oli niin erilailla. Pelkäsinkö jääväni yksin Caraliaan, jota en tuntenut vielä lainkaan?

"Jos et koe sitä.. huonoksi ideaksi...", nielaisen. "...Niin jäisin mieluusti ainakin hetkeksi seuraasi. Voisimme ehkä tutustua saareen hieman yhdessä?" Tämän sanottuani minun teki mieli vain juosta pakoon ja jättää hienon värinen ori yksin rannalle. Paeta todellisuutta. Mitä olinkaan mennyt sanomaan. Nämä olivat kai niitä sekoamisen alkuvaiheita, ehkä kylmä vesi teki sittenkin hallaa minulle.

Katson odottavasti toista ja tunsin jopa pelkääväni vastausta, oli se sitten mikä tahansa. Yritän samalla koota itseäni. Tunsin itseni nyt liian haavoittuvaiseksi ja heikoksi, vaikka niin ei saanut koskaan olla. Silloin kaksijalkaiset satuttivat. Painan silmäni jo ajatuksesta tiukasti kiinni ennen kuin avaan ne uudestaan ja katson vain toista hevosta. Onneksi kaksijalkaisia ei ollut täällä. Tämä oli pohjanoteeraukseni.
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 17. Maalis 2014 16:58

Siirrän katseeni lopulta takaisin tammaan, joka vaikutti jokseenkin hermostuneelta ja epävarmalta. Ihmettelen hieman toisen käytöstä itsekseni, mutten kiinnitä siihen sen kummemmin huomiota. Ei toisella ollut mitään syytä pelätä tai käyttäytyä noin. Ehkä tällä oli huonoja kokemuksia jostakin?

"Jos kokisin sen huonoksi ideaksi, niin miksi edes ehdottaisin moista?" Sanon sitten katsellen toista mitäänsanomaton ilme kasvoillani ja heilautan häntääni muutamaan otteeseen.
"Mutta kuulostaa oikein hyvältä idealta. En itsekään ole kerennyt tutustua paikkaan sen kummemmin." Jatkan selitellen ja suon toiselle pienen hymyn, joka kuitenkin haihtuu miltein samantien kadoksiin.

Katsahdan ympärilleni rauhallisin elkein ja annan pääni valahtaa hieman alemmaksi tarkkaillessani maastoa. Ei ollut vielä hämärää, joten nyt olisi hyväkin aika hieman katsella tätä Caraliaa tarkemmin. Ehkä jos löytäisimme vielä jonkun toisenkin hevosen joka ehkä tietäisi tästä paikasta enemmän. Tosiaan olisin varmaankin tämän Belan seurassa niin pitkään kuin toinen vain tarvitsisi seuraa ja liukenisin sitten yksikseni muille alueille. Halusin löytää tämän saaren johtajista ainakin sen yhden edes näin aluksi. Tämä oli mielenkiintoinen paikka jo näin alkujaisiksikin vaikken tiennytkään hirveästi vielä mitään. Mutta kuusi laumaa samalla saarella. Se oli jo paljon. Heillä tuskin olisi hirveän tuliset välit keskenään. Eihän tänne muuten millään mahtuisi kuutta laumaa asustamaan sulassa sovussa.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 18. Maalis 2014 18:26

Nielaisen.
"Ihan kohteliaisuudesta vaikkapa?" katson toista hieman ilkikurisesti. "..Mutta jos pidät sitä hyvänä ideana oikeasti, niin mennäänkö?" Astun muutaman askeleen saaren sisäosiin päin.

Vilkaisen uudestaan edessä siintäviä maisemia. Minulle kokonaan uusi maailma ilman kaksijalkaisia. Se oli hyvä alku sekin, tosin muut hevoset lähinnä vain inhottivat minua. Vilkaisen Qailiin mielenkiinnolla, se vaikutti niin erilaiselta kuin muut tapaamani. Miksi? Esittikö se vain ja teki päänsä sisällä pilkkaa minusta? Sillä on varmasti jotain kamalaa varalleni...

Yritän pudistella ajatukset pois pääni sisältä. Liiat ajatukset olivat merkki heikkoudesta. Heikosta mielestä ja se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin vaaleaa kehoani. Luimistan ja suljen silmäni jälleen hetkeksi. En ole heikko. En enää...

"Qail...", aloitan, mutta loput sanat jäävät soljumaan mielessäni ilman sen kummepaa tarkoitusta. Minun niin teki mieli kysyä orilta kaikesta. Mitä se ajatteli ja miksi se käyttäytyi noinkin mukavasti, varsinkin jos vertasi muihin. "..Äsh.. ei mitään.."
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 22. Maalis 2014 13:24

[Anteeksi kesto .A.]

Katson toista kohottaen hieman kulmiani yllättyneenä.
"No jos sen niin haluat ajatella", sanon tammalle ja astelen tämän perässä myös muutaman askeleen eteenpäin mennen hieman edelle.
"Mennään tietenkin", sanon lopulta ja pysähdyn sitten kuitenkin aloilleni katsahtaen takaisin tammaan päin.

Tämä Bela vaikuttikin ihan mielenkiintoiselta hevoselta. Mutten osannut sanoa millä tavalla. Heilautan muutaman kerran häntääni rennosti ja katselen yhä toista huomaten Belan katsovan myös itseeni päin. Miksi toinen oikein katsoi minuun noin? Hämmennyin hieman moisesta, mutten antanut sen näkyä ulospäin. Vilkuilen hetken ympäristöä ja huomaan lähistöllä pienen jäniksen, joka kuitenkin loikki hyvinkin pian karkuun ottaessani muutaman askeleen lisää kohti saaren sisäosia.

Keskittyessäni hetken vain metsikköön hätkähdän Belan sanoessa nimeni ja siirrän kaiken huomioni häneen kysyvänä. Mitä toisella oikein oli mielessä?
"Mitä?", kysyn sitten lyhyesti ja käännyn toisen puoleen paremmin haluessani kuulla mitä tammalla oli sanottavaa. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään ja piti sanansa tiukasti sisällään. Olin hetken hiljaa ja katselin toista kurtistaen hieman kulmiani mietteliäänä.

"Kerro, haluan tietää", sanon lopulta matalasti ja katson toista kuin yrittäen lukea ajatuksia. Se olisikin ollut kätevä taito, sillä tällä hetkellä en osannut aavistaa ollenkaan mitä toisen pään sisällä oikein liikkui.
TuikKu
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja Zulie » 22. Maalis 2014 20:03

[Eipä tuo haittaa. Aina ei vaan ehdi =)]

Toinen reagoi sanomisiini yllättävän suuresti ja pysähdyin hetkeksi vain katsomaan toista.
"Ei mitään tärkeää...", vastaan antaen viimeisten sanojen hiipua. Pyöritän päätäni lähinnä vain itselleni ja lähden kävelemään orin ohitse odottaen että toinen vain seuraisi perässä. Mikä ihme minuun oli mennyt? Meinasin kysellä Qaililta ihan turhia. Kenties olisin vielä vuodattanut koko elämäntarinani toiselle. Ei sellaisella ollut väliä. Ehkä olisi jos se olisi ollut jotain kiinnostavaa ja sellaista että toinen olisi tykännyt kuunnella sellaista, mutta ei minun elämäni ikinä ollut sellaista. Kamalaa se oli ollut, lähes aina.

Katselen uteliaana saaren sisäosiin päin kävellen hitaasti kyseiseen suuntaan. Caralia tuntui niin suurelta ja ehkä hieman jopa pelottavalta näin vastatulleen silmissä, että henkäisen syvään ennen kuin otan muutaman rohkeamman askelen eteen päin.

Pian vilkaisen Qailia otsatukkani alta.
"Entä millaista sinun elämäsi on ollut?" Ehkä toisella oli ollut yhtä kamalaa ja siksi vaikutti erilaiselta. Ehkä se oli samanlainen tai sitten sen elämä oli aina ollut ruusuilla tanssimista.
Zulie
 

Re: Shining bright like a sun

ViestiKirjoittaja TuikKu » 28. Huhti 2014 16:36

Suureksi harmikseni en osannut lukea ajatuksia, eikä tamma kertonut omiaan minulle. Jääden hetkeksi aloilleni katsellen samalla kuinka toinen kävelee ohitseni. Kurtistan kulmiani itsekseni ja lähden sitten kävelemään eteenpäin toisen rinnalle kuitenkaan katsomatta tähän. En pitänyt ollenkaan tälläisistä tilanteista. Siitä, että tiesin toisella olevan jotakin mielessä, muttei suostunut kertomaan sitä. Kertoisi nyt kun oli aloittanutkin.

"No jos ei mitään tärkeää niin annetaan asian sitten olla..." Totean vain lopulta koittaen olla kuulostamatta tympeältä ja katselen sitten myös saaren sisäosiin. Kävelen tamman perässä heilauttaen häntääni ja vaivaten yhä päätäni sillä, ettei tamma ollut kertonut minulle kaikkea. Koitan kuitenkin unohtaa moisen ja huomaan kuinka Bela näyttää jokseenkin aralta henkäistessään syvään ja astellessaan sitten varovasti eteenpäin. Aluksi tammahan oli vaikuttanut hyvinkin rohkealta ja ärhäkältä tapaukselta.

Sen kummemmin toista kuitenkaan huomioimatta kävelen rauhallisin askelin eteenpäin ja tutkailen maastoa laskien päätäni aavistuksen alemmaksi. Toisen kysymys saa kuitenkin pääni nousemaan nopeasti ja vääntelemään korviani suuntaan jos toiseen.
"Minun elämäni?" Kysyn vain typertyneenä ja katsahdan tammaan. Ei kukaan koskaan ollut kiinnostunut menneisyydestäni tai ylipäätänsä minusta. Hyvä kun muistin edes millaista elämäni oli ollut ennen. "Eh, ei se mitenkään ihmeellinen ole ollut..." Saan vain sanotuksi ruveten miettimään asiaa tarkemmin.
TuikKu
 

Seuraava

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron