Unknown playground

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Unknown playground

ViestiKirjoittaja Whisperry » 30. Touko 2014 13:24

Yksinpeli, rantautumispeli

REVOLUTION

Lämmin etelätuuli pyyhälsi lävitse hienohiekkaisen rannan, jota vasten hellästi lainehtivat ne kuun hopeiseksi värjäämät laineet. Meren iltapäiväinen myrsky oli tanssinut tiensä nyt tyyneksi, lähes aavemaiseksi. Ainoa elävä olento joka maisemaa koristi, makasi kostealla rantahietikolla kylkiensä kohoillessa vain satunnaisesti, heikosti. Sen vaalean, suuren ruhon oli meren tyrskyt painaneet matalaksi, mutta sieraimien tarmokas korina kertoi eläimen taistelevan. Se tiesi tavoittaneensa jalkojensa alle nyt pitävää maata ja keräsi voimia voidakseen rykäistä massiivisen orinluustonsa ylös pohjamudista, jonne se ei todellakaan kuulunut.

Kului minuutteja, minuutit venyivät tunteihin.

Vasta aamun varhain sarastaessa kermanvaalea kohotti jylhän päänsä rantahietikosta ja avasi vaaleansinertävät silmänsä saadakseen ensisilmäyksen tulevasta pelikentästään, tulevasta elämästään, joka rytmin ja suunnan otus olisi itse valtuutettu valitsemaan.., ainakin omasta mielestään. Niin pitkälle kuin katse kantoi, tavoitti Revolution silmillään vain kultaista hiekkaa, jonka pinnalta pystyi jopa näkemään ne pienet lämpöväreilyt. Vasemmalla hiekasta nousi jyrkästi ne jylhät kalliot, jotka jatkuivat rosoisena vuoristona aina pitkälle länteen.
Kurkkua raapiva jano pakotti orin lopulta jaloilleen ja siitä liikkelle. Aamuauringossa kuivunut häntä piiskasi jämäkästi lautasia, kun kirkas, seikkaulunjanoinen katse etsi suuntaa, johon kävellä.
Se ei ollut sen kylmän meren kohmea kosketus, joka sai vaalean värähtelemään, vaan ne uudet tuulet, joita ori kahmi vaaleisiin sieraimiinsa, kuin tutustuen uuteen näytelmäympäristöönsä, jossa uudet kujeet saisivat kohta loistaa. Tuulen tuoksu kertoi maaperän kantavan päällään hevosia, mutta ihmisistä ori ei saanut vielä vainua. Täydellistä.

Vaikka se aavikon yllä porottava aurinko, kurkkua kuristava jano ja jalkoja alaspäin painava pakotus tekivät orin olon tukalaksi, se tunsi itsensä kuin uudesti syntyneeksi. Se käveli nyt "saastuttamattomalla" maaperällä ja voisi valita itselleen sellaisen roolin, ja sellaisen nimen, kuin vain itse tahtoi. Kukaan ei tuntisi kimoa menneisyydestä ja paljastaisi orin todellista näyttelijänluonnetta. Tai toki jos saarelta kantelupukki löytyisi, se tuskin olisi kauaa enää ongelmana. Ilkikurinen, hyväntuulinen virne pyyhki orin kasvoja, kun tuo tarmokkain askelin harppoi vierellä harmaan kiven, jalkojensa alla pehmeää hietikkoa, joka jatkui silmän kantamattomiin.

Revolution on rantautunut.
Whisperry
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron