Quando sembra buio tu mi fai veder.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Quando sembra buio tu mi fai veder.

ViestiKirjoittaja Siuri » 19. Huhti 2011 17:41

[Yksinpeli~]

Thalassa & Vonder

Iltapäivän lämmittävä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hiekka pölisi pienen kirjavan varsan jalkojen alla kun se viiletti eteenpäin minkä jaloistaan pääsi. Vonderin perässä kulki Thalassa, joka katsoi varsan menoa hymyillen. Se ei edes viitsinyt yrittää ryhtyä kilpasille, vaan kulki nyt jo monia metrejä taaempana ja yritti pitää Vonderin näköetäisyydellä. Meren rannalla se oli helppoa, sillä edessäpäin häämötti monia satoja metrejä vain vaaleaa hiekkaa.
”Odota, älä mene niin kovaa!” Thalassa huuteli poikaansa. Kirjava kipitti nopeasti äitinsä viereen ja pysähtyi sitten hiljaa tamman vierelle. Kirjava hakotteli syvään.
”Väsyttääkö?” Thalassa kysyi naurahtaen. Pian kirjava kuitenkin oli taas täydessä vauhdissa ja jatkoi matkaansa lämpimällä hietikolla.

Siitä oli jo monia päiviä, kun Vonder oli tullut maailmaan. Thalassa oli tuntenut sen jälkeen itsensä todella onnelliseksi, eikä mikään pystynyt painamaan hänen mieltään. Varsa oli hänelle tällä hetkellä kaikki kaikessa.
Thalassa katsoi ruskeilla silmillään varsaa, joka pian pysähtyi ja jäi katselemaan taivaalle lenteleviä lintuja. Pian tamma saavutti sen.
”Ne ovat lokkeja”, sanoi tamma rauhallisesti varsalle, joka katsoi silmät pyöreänä taivaalle.
”Okki”, se toisti ja lähti eteenpäin kävelemään katse yhä taivaalle suunnattuna. Thalassa naurahti taas ja lähti poikansa perään.

Maisema alkoi muuttua. Edessä pölyn keskeltä alkoi hahmottua vuoria. Sinne kahden matkalaisen oli tarkoitus mennä.
Thalassa ei tiennyt, mikä olisi Caraliassa turvallisin paikka pienelle Vonderille. Se oli kuullut kauhujuttuja saarea uhkaavasta Jokerista ja tiesi jokaisen maiseman saarella olevan täynnä erilaisia uhkia ja vaaroja. Aavikon ja merenrannan välinen kaistale oli kuitenkin tuttua Thalassalle, eikä hän toistaiseksi ollut huomannut mitään erikoista tai vaarallista täällä. Siksi hän opasti nyt poikaansa eteenpäin lähellä vesistöä.
”Tule Vonder katsomaan!” tamma huuteli taas poikaansa. Kiltisti se palasi äitinsä seuraan.
”Katso”, hän sanoi ja kaapaisi hiekkaa kaviollaan. Se jatkoi kaapimista hetken orin katsoessa vieressä silmät suurina. Pian kuoppa oli tarpeeksi suuri.
”Nyt odotetaan”, sanoi Thalassa ja painoi päänsä lähelle kuoppaa. Niin teki myös Vonder.
Hetken kuluttua kuoppa alkoi hiljattain täyttyä vedestä.
”Tämä vesi on paljon parempaa juotavaa kuin merivesi”, tamma jatkoi ja katsoi, kun kirkas vesi pulpahteli kuopan pohjalta. Sitten se siirsi katseensa hitaasti kirjavaan, joka katsoi yhä veden ilmestymistä.
Thalassa nosti päänsä ylös ja katsoi pitkälle eteenpäin. Heillä olisi vielä pitkä taival kuljettavana.

Kului lähes tunti, kun matkalaiset viimein saavuttivat vuoriston reunaman. Hietikon ja vuoren välissä oli joki, joka virtasi merelle. Vuoriston ja meren välissä oleva hiekkakaistale näytti jatkuvan pitkälle. Vaikutti siltä, että koko saaren ympäri olisi kulkenut samanlainen hiekkaranta.
Vonder lähti kokeilemaan jokea kaviollaan. Heti osuessaan veteen se perääntyi ja juoksi äidinsä taakse piiloon.
”Mitä kävi?” Thalassa kysyi hymyillen.
”Se on vain vettä, tule”, se jatkoi ja lähti kävelemään itsekin eteenpäin. Vettä oli hädin tuskin Thalassan kintereihin asti, joten hän pystyi ylittämään joen helposti.
”Tule vain”, Thalassa kehotti poikaansa ja kääntyi katsomaan, kun tämä kokeili yhä kaviollaan viileää vettä. Pian kirjava lähti ylittämään jokea nostellen jalkoja korkealle ja roiskien pisaroita ympäriinsä.
Pian ori saavutti vastarannan ja nousi äkkiä kuivalle maalle.
Thalassa lähti johdattamaan oria eteenpäin seuraten jokea. Vuoret langettivat varjonsa Thalassan ja Vonderin päälle, eikä ilma enää tuntunut niin hiostavalta kuin hetkeä aikaisemmin auringon armoilla. Aurinko alkoi hiljalleen kadota yhä matalemmalle horisonttiin.

Tuli ilta. Thalassa ja Vonder olivat puolimatkassa tietä mereltä sademetsään.
”Meidän täytyisi nukkuakin”, Thalassa sanoi eteenpäin pyrkivälle orille. Thalassa seisoskeli paikoillaan ja odotti varsansa palaavan.
”Kuunteletko sinä?” tamma kysyi naurahtaen ja katsoi paikoillaan seisovaa kauaksi tuijottavaa varsaa, joka pian palasi taas äidin lähelle.
”Tule, mennään tuonne”, sanoi Thalassa ja käveli aivan vuoren viereen. Vonder kulki vierellä ja asettui sitten aivan kiinni vuoreen ja laskeutui maahan. Thalassa kävi aivan orin viereen ja painoi päänsä tämän viereen.
Tamma sai vihdoin nukkua levollisesti, se nimittäin tiesi, ettei Vonderilla ollut aikomustakaan lähteä yöllä omin päin liikenteeseen.
Thalassa huokaisi syvään ja sanoi orille: ”Hyvää yötä.”
Vonder painoi silmänsä kiinni ja laski päänsä maahan.
”Yyt.”

Peli päättyy.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron