Tässäkö elämä on?

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Maikku » 22. Joulu 2011 19:24

ARAGO
Maailma on valkoinen. Katso ylös tai alas, näet vain valkeaa. Horisonttikin siintää valkeana. Jossakin kauempana sataa hiljaksiin lunta. Aurinkoa ei näy suuren valkean pilven takaa. Ilma on kylmää, mutta lumi lämmittää. Maailma on hiljainen, linnut eivät laula eikä tuuli ulise. Tuoksu on talvinen ja siinä on häivähdys hevosen tuoksua.

Kestää jonkin aikaa ennen kuin raadon erottaa maassa. Valkea hevonen piiloutuu hyvin valkoiseen maisemaan. Tuo hevonen oli joskus ollut itsevarma. Nyt itsevarmuus on tiessään ja hevonen tekee kuolemaansa hitaasti jäätiköllä, lumen keskellä. Minkäänlaista yrittämistä lähteä jäätiköltä ei ole. Hevonen makaa vasemmalla kyljellään kuin raato. Jos vatsa ei kohoilisi tasaisin väliajoin, luulisi hevosen todellakin jo kuolleen.

Kylkiluut paistavat karvapeitteen alta. sitä ei haluaisi uskoa kukaan, mutta hevonen on Arago. Selviytyjäksi on tuota nimeä aikaisemmin tarkoitettu. Kovinkaan hyvin ei näytä ori kuitenkaan säilyneen, pitelee silmiään kiinni kuin toivoen parempaa huomista. Tai sitten Arago odottaa jotakin muuta.

Kyse saattaisi olla teatraalisuudesta, muttei ole. Ori on pakotettu jäämään jäätikölle tekemään hidasta kuolemaansa. Hän oli liian heikko sanomaan vastaan, liian pelokas jättääkseen tottelematta. Tuo ori ei ole enää kuin varjo siitä mitä ennen oli.

[Pelastustiimi LoskaBýlorMozzarella tänne kiitos~]
Maikku
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2011 19:15

[Uh, ehkä olis ollu hyvä idea pelata tuo aiempi loppuun, mutta täältä tulee nyt :)]

Loskainen Syysaamu

Pulassa. Jäätiköllä. Voin vain kuvitella kylmät lumimyrskyt tähän aikaan vuodesta. Ne voivat saartaa kenet tahansa.
Laukkaan havumetsän läpi nopeampaa, kun olen aikoihin laukannut. Aurinko on suuren harmaan pilviverhon takana ja se hämärtää koko metsän. Se on laskemaisillaan metsän taakse. Aivan ohut kuunsirppi nousee harmahtavalle taivaalle.
Mozzarella ja vieras tamma laukkaavat edeltä. Kimo näyttää onneksi tietävän suunnan hyvin. Ja onnea todella oli myös siinä, että hän sattui paikalle ja löysi sen hevosen jäätiköltä! Harva kulkee lumivallien keskellä.

Havumetsä loppuu nopeasti, ja edessä aukenee suuri jäätikkö. Aurinko on laskenut jo lumivuorien taakse, joten olemme omillamme.
En ehdi jäädä ihastelemaan suurta lumivaltakuntaa; luon kuitenkin Býloriin merkittävän katseen, joka kertoo paikan ihanuudesta. Siirrän pian katseeni kuitenkin taas edellä laukkaaviin.
On hiljaista. Kukaan ei ole puhunut juuri mitään. Jokainen vaikuttaa keskittyvän vain hengittämiseen ja siihen, ettei kompastu omiin jalkoihinsa. Jäätikkö on onneksi tänään suotuisa laukattavaksi; vaikka ilma on hieman viileä, on tuuli onneksi melko tyyni.
"Onko vielä pitkä matka?" kysyn kovaan ääneen edellä juoksevalta kimolta. Se katsoo hieman ympärilleen ja vilkaisee sitten olkansa yli minua.
"Ei, olemme kohta siellä", se sanoo ja kääntyy sitten taas menosuuntaan. Kaarramme loivasti oikealle. Nyökkään vain vastaukseksi, vaikka tiedän, ettei tamma enää sitä huomaa.
Lähdemme nousemaan loivan mäen päälle. Kimo tamma kirii hieman vauhtiaan ja lähtee edeltä mäen päälle. Hän on yllättävänkin nopeasti ylhäällä pysähtyneenä ja katselee ympärilleen. Pian se taitaa löytää etsimänsä ja lähtee johdattamaan meitä vielä syvemmälle hankiin, kun pääsemme hänen kohdalleen.

Pienet kuivat lumihiutaleet alkavat hiljalleen putoilla taivaalta. Toivottavasti vain löytäisimme sen hevosen ajoissa..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 31. Joulu 2011 02:39

Býlor ei aikonut jättää ketään pulaan siksi tämä katsoi parhaaksi lähteä auttamaan tamma kolmikkoa, vaikka olisihan hyvin mahdollista, ettei suuren orin apua edes tarvittaisi. Mutta eihän salmiakkiotsalla kiireitä minkään suhteen ollut joten tämä lähti mieluusti auttamaan hädässä olevaa, vaikka eihän Býlor mitään mitallia lähtenytkään havittelemaan. Ori seurasi rymistävällä laukalla hieman tammoja jäljessä, katsoen kuitenkin, ettei välimatkaa kertyisi liikaa. Havumetsä harvenee ja muuttuu harvapuiseksi jäätiköksi. Pimeässä olisi vaikeaa suunnistaa, joten kaikki muut aistit olisi terästettävä. Ori pistää merkille Loskan katsahduksen ja nyökkää tälle. Jäätikkö oli yhä yhtä ihana ja puoleensa vetätävä, vaikkakin ankarina talvina hyvin petollinenkin. Býlor ei ollut tietoinen minkälaisesta pulaan jäänestä oli kyse tai mikä oli ajanut tämän kuoleman kieliin. Siitäkin huolimatta muista huolehtiva salmiakkiotsa ajatteli mielessään ja suorastaan rukoili, ettei pelastusjoukko saapuisi liian myöhään. Kuoleman oli kylmäverinen ennenkin kohdannut, mutta vain niinkin rakkaan henkilön kohdalla, kuin oman puolisonsa. Partaleuka vaipuu jälleen muistelemaan kaunista puolisoaan ja tämän laukka tahti hidastuu hetkiseksi, kunnes Loskan kysymä saa safiirisilmäisen palaamaan takaisin maanpinnalle. Kohta oltaisiin siis todennäköisesti perillä. Herra päätti heti, että nyt olisi keskityttävä auttamiseen eikä menneiden muistelemiseen. Jos nyt ollaan ripeitä saatetaan pelastaa hädässä oleva hevonen. Ei sopisi siis viivytellä tippaakaan!

Tunnelma on joksenkin karmiva. Mikä heitä sitten odottaisikaan jäätiköllä? Tamma kolmikko kaartaa oikealle ja Býlor seuraa perän pitäjänä. Ori silmäilee kevyesti ympärilleen, vaikka maisemista ei nyt todellakaan kerkiä nauttia. On todellakin hiljaista, tilanne on vakava eikä puhe lohduttaisi tilannetta pätkän vertaa. Vain lumen äänekäs narina ja kavioiden pauke raikuvat avoimella jäätiköllä. Lunta ei ole mittavia määriä siksi eteneminen näyttää olevan kaikille vaivatonta. Kolmikko lähtee nousemaan pienehköä mäkeä ylös ja Býlor seuraa aktiivisesti perässä, vaikka hengitys onkin jo puuskuttavaa ja ori kykenee tuntemaan virtaavan hien ryntäillään ja kaulallaan. Paksukarvapeite estäisi ainakin kirjavaa paleltumasta. Valkea tamma näyttää tietä ja pian pelastusryhmä matkaa yhä syvemmälle jäätikköä. Miten kaukana se hevonen mahtoi vielä olla? Oliko se edes tajuissaan? Býlor nostattaa katseensa ylös, kun tämä tuntee pienen hiutaleen laskeutuvan turvalleen. Lunta laskeutui hiljalleen alas ja tunnelma olisi ilman hengen vaaraan jäänyttä hevosta täydellinen. Ilmakin oli miellyttävä, taisi olla aika miedonlailla pakkasen puolella. Býlor alkaa miettiä mahdollisuuksia miten menetellä tai toimia, kun he lopulta löytäisivät hevosen täältä jäätikön avarasta autiomaasta. Ainakin tämä täytyisi saada pidettyä lämpimänä. Ruokaa olisi kyllä paljon vaikeampaa toimittaa perille. Mustajalka pääsisi mahdollisesti jopa kanto hommiin jos tilanne olisi erittäin paha. Ei siinä mitään, olisihan se hyvä jos Býlor suuresta koosta ja sen tuomista suurista voimista olisi todella apua jollekin. Jokohan kohta oltaisiin perillä?
Wohweli
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja werucchi » 01. Tammi 2012 14:28

MOZZARELLA

Minä ja tuntematon tamma vierelläni laukkasimme edeltä, johtaen tietä apua tarvitsevan luo. Johtajatar oli välittömästi tullut mukaamme, ja ilokseni tuo valkoinen jättikin oli tullut mukaan.
Kukaan ei pukahtanutkaan mitään, kimo vieressäni puuskutti jälleen kuten aiemminkin, ja toivoin ettei hän tällä kertaa väsyisi niin helposti. Olimmehan me tehneet pitkän taipaleen juosten koko ajan, mutta tehtävämme oli kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Silloin purtiin vain hammasta ja tehtiin mitä täytyi!

Kuukin ehti jo nousta taivaalle, mutta pimeässä ja heikossa kuunvalossa lumi erottui vielä paremmin, vaikka sillä hetkellä ei muuta voinut nähdäkään. Lunta ja jäätikköä oli silmän kantamattomiin, ja tunsin jo sen kylmyyden ihollani. Puuterilumi, jota alkoi sataa koko ajan lisää, pöllysi kavioidemme alla.
Äkkiä johtajatar Loskan ääni kuului takaatamme, ja hän kysyi kimolta, olisiko vielä pitkä matka. Tamma vaikutti muistavan koko ajan paremmin orin olinpaikan, joten hän vastasi, että olisimme pian perillä.
Matalan mäen päältä, hetken kestäneen vilkuilun jälkeen, tamma lähti johtamaan meitä jälleen eteenpäin.
En voinut olla miettimättä, että millaisessa tilanteessa se ori oikein tällä hetkellä oli. Hän saattaisi olla haavoittunut, mutta kuinka pahasti?
Tamma mainitsi, että ori voisi olla kuolemaisillaan... Mikä sillä sitten olisi? Meinasi paleltua? Ei ruokaa? Tosin miksi tamma olisi lähtenyt hakemaan apua, jos ruoka olisi ollut kaikki se, mitä ori olisi kaivannut sillä hetkellä. Kyse oli pakosti jostain muustakin, mutta mistä? Osaisimmeko me auttaa? Emme olleet kuitenkaan lääkäreitä, ja mistä sellaisen tähän hätään saisi, kun ei saarella ollut ihmisiä...
werucchi
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Tammi 2012 04:01

[Mennään varmaan toinen kierros? Jollei Maikku halua kirjottaa, kuinka Arago makaa lumessa :'3?]

Laukkaamme aivan hiljaa. Seuraan kimon katsetta, kuinka hän haravoi sillä jäätikön läpi pysäyttäen sen aina hetkeksi johonkin tiettyyn pisteeseen. Silloin tällöin se on kauempana siintävä suuri lumivuori tai matala puu, joita näin syvällä jäätiköllä on enää harvassa. Huomaan tamman hidastavan hiljalleen ja kääntelevän päätään aktiivisemmin. Taidamme olla lähellä?
Pian tamma hiljentää vauhtiaan, muuttaa askeleensa ensin laukasta raviksi ja sitten käyntiin. Ravaan hänen vierelleen ja hiljennän myös.
"Tuolla", hän sanoo ja pysähtyy huohottaen kovasti. Pysähdyn myös, mutten erota minkäänlaista merkkiä hevosesta. Siristän silmiäni ja yritän etsiä hevosta eri puolilta, kunnes tajuan hieman kauempana maassa lojuvan.. ..hevosen?
Lähden saman tien hänet havaitessaan ravaamaan kohti. Jos tuo maassa makaava valkoinen asia todella on hevonen, hän on paljon enemmän kuin avun tarpeessa.

Kun saavun hevosen luokse, huomaan hänessä jotain tuttua. En ole aivan varma mitä, sillä huomioni vie enemmänkin kyljistä paistavat kylkiluut ja hitaasti nouseva ja laskeva rintakehä. Pian kellot alkavat soida pääni sisällä, kun ymmärrän hevosen henkilöllisyyden.
"ARAGO?!" saan karjaistua. Hän oli yksi kapinallisista. Hän oli se, jonka tapasin jäätiköllä aiemmin, joka kyseli vanhasta johtajasta. Kyllä, kyllä minä hänet muistan!
"M-mitä! O-oletko kunnossa?!" saan änkytettyä hermostuneesti ja säikähtyneesti. Ei hän todellakaan kunnossa ole!
"Pystytykö puhumaan? Liikkumaan..?!" jatkan hermostuneen kovaäänistä puhettani. Vilkaisen myös seuralaisia hätääntyneenä.
"Hänet täytyy saada pois jäätiköltä, nopeasti!" sanon ja katson hitaasti hengittelevää oria. Miten hän on tuohon kuntoon joutunut?!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Tammi 2012 05:16

Býlor ei ole edes enää tietoinen missä päin jäätikköä oltiin. Matkattu oltiin jo pitkän aikaa ja eteneminen tuntui olevan järkyttävän hidasta, vaikka jokainen tuntui antavansa kaikki voimansa voidakseen pysyä nopeassa laukassa. Myös järkäle pyrki pysymään muiden lähettyvillä, ettei jäisi jälkeen ja eksyisi joukosta. Partaleukainen kääntää katseensa joukkoa johtavaan tammaan joka käyttäytyy nyt merkillisesti. Oltaisiinko kohta perillä? Safiirisilmäinen ei valita kipua jaloissaan vaan pysyttelee hiljaa sillä tämä on varsin tietoinen, että jollain on oikeasti hätä.
Býlor huomaa vauhdin hiljentyvän ja ori menettelee samalla tavalla puuskuttaen äänekkäästi. Salmiakkiotsa pysähtyy valkean tamman vierelle ja odottaa, että Loska löytäisi orin. Olisi todella keljua jos kylmäveri lähtisi etsimään hevosta ja tulisi, vaikka talloneeksi tuon. Se ei ainakaan asioita parantaisi, ei miltään osalta. Ori seuraa tarkasti sinisilmiensä katseella Loskan etsintää ja tamman lähtiessä ravaamaan Býlor ottaa muutaman askeleen eteenpäin, mutta pysähtyy sitten. Löysikö suomenhevonen kohteen? Loska pysähtyy ja kirjava ori seuraa jännittyneenä tilanteen etenemistä. No? Sitten tamma karjaisee nimen joka kertoo, että apua tarvitseva oli löydetty. Býlor ei jäänyt paikalleen vaan ravasi sitten rauhallista tahtia Loskan luokse nähden myös pian orin joka ei todellakaan näyttänyt olevansa elämänsä parhaassa kunnossa. Näky sai kylmäverisen suun vetäytymään ja suora sääli toista kohtaan kasvaa. Loska on selvästi hermostunut eikä ihmekään. Kyse on näemmä tutusta hevosesta.

Ori katsoo ekaksi Loskaa, mutta laskee sitten katseensa takaisin valkeaan. Oliko tuo paleltunut jo täysin. Pystyisikö tämä puhumaan. Tai kannattaisiko häntä vaatia tekemään sitä. Ehkä olisi parempi vain saada toinen rivakasti johonkin lämpimään toipumaan. Lunta laskeutui yhä hiljalleen taivaalta ja Býlor alkoi olemaan huolestunut. Jos lumisade yltyisi kunnon myrskyksi oltaisiin pulassa.
Loska on samaa mieltä Býlorin kanssa, vaikkei salmiakkiotsainen ole saanut vielä suutaan ollenkaan auki. Ehkä tässä tilanteessa on jotakin liikaa suurelle orille. Kuoleminen se oli kamalaa ja se tuntui olevan hyvin lähellä tätä vierasta oria. Jotain olisi vielä varmasti tehtävissä ja se olisi tehtävä pian.
"Minä voin kantaa hänet," safiirisilmä tarjoutui. Roteva ori jaksaisi helposti kantaa toista, mutta nopeasta vauhdista ei olisi takeita. Äsken nimittäin mentiin tukkaputkella ja se pisti Býlorin tukkimaisen paksut jalat koville liekeille. Jos tämä Arago, niinkuin Loska oli huutanut täytyisi lastata kylmäverisen selkään täytyisi jonkun keksiä paikka minne tämä täytyisi kuljettaa. Valkojouhi oli tietysti myös avoin muillekin ehdotuksille ja kuuntelisi mieluusti jos joku tahtoisi ehdottaa jotakin muuta. Býlor olisi valmis auttamaan laumatovereitaan empimättä. Sana vain ja ori olisi mukana.
Wohweli
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja werucchi » 31. Tammi 2012 19:45

[syvät pahoitteluni >______<]

Kimo koetti etsiä tätä oria tarkkaavaisesti katseellaan, ja johtajatar Loska seurasi hänen liikkeitään tiiviisti. Itse pysyin nyt vähän sivummalla, kun en tiennyt missä mennään ja mitä on tapahtunut. Valkoinen jätti pysyi myöskin hiljaa, ja odotimme vain tamman merkkiä.
Pian hän vauhtia ensin hidastaen pysähtyy ja huohottaen toteaa vain "Tuolla."
Johtajatar Loskan lähdettyä äkkiä ravaamaan kohti möhkälettä, joka erottui tänne asti valkoisena ja liikkumattomana. Seurasin perässä, mutta taka-alalla kuitenkin.
Nähtyään orin johtajatar Loska karjaisee selkeästi orin nimen, Arago. He siis tuntevat toisensa jo entuudestaan! Johtajatar on kuitenkin hieman hysteerinen hevosen nähdessään ja sopertaa tälle kysymyksiä yhden toisensa jälkeen. Itse en uskalla sanoa mitään, kunhan katson vain tuota tajuttoman oloista ja raskaasti hengittävää vaaleaa oria. Äsken vielä, kun en nähnyt hänen hengittävän, ehdin jo ajatella toisen olevan kuollut. Mutta hän sinnitteli vielä ja kylki kohoili ylös alas.

Köriläs, Býlorko hänen nimensä oli, tarjoutui kantamaan orin.
"Loistavaa!" ehdin jo innostua, mutta kasvoni menettivät riemun saman tien. "Mihin me kannetaan hänet? Täällä on lunta vaan joka puolella."
Tuulensuoja olisi kyllä jonkinlainen alku, mutta meidän pitäisi kyllä saada tietää orin kunto ja mitä hänelle on käynyt, ennen kuin osaisimme toimia mitenkään. Itseäni alkoi hieman pelottaa, kun ajattelin, että jos mokaamme eikä tuo ori saa tarvitsemaansa apua, hän voi kuolla. Minä en osannut pelastaa henkiä, osasin vain juosta, kannustaa muita ja töniä niitä eteenpäin...
werucchi
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Maikku » 01. Helmi 2012 16:29

Arago ei tuntenut enää kylmää pistelynä, vaan pikemminkin kylmänä ja kangistavana peitteenä. Jos ori liikahti, nipistely alkoi taas kun veri alkoi kiertää ja tunto yritti palailla. Nipistely ei tuntunut ollenkaan mukavalta, joten osittain sekin oli syynä orin liikkumattomuuteen.

Kimo oli ollut aikaiseissa nukahtaa, hän oli päättänyt nukkua ja olla heräämättä enää ikinä. Suunnitelma oli se, johon Arago oli pakotettu. Kuolemaan. Hän ei jaksanut ajatella syitä tai seurauksia. Kimo vain tahtoi eroon väsymyksestä, kylmyydestä ja nälästä. Kaukaa kuului ääniä, jotka tuntuivat lähestyvän. Ori ei liikkunut, pysyi visusti paikoillaan lumihangessa yrittäen päättää hengittääkkö vai ei. Jos siellä olisikin joku vihamielinen? Entä jos ori olisi tullut takaisin tarkastamaan, oliko Arago kuollut? Arago tunsi, haistoi vaivoin ja kuuli jotenkuten jonkun puhuvan hänelle. Ääni kuului yhtä heiksoti kuin kovaäänisen musiikin lävitse. Ori heilautti korvaansa etsien äänen tulo suuntaa.

Silmä avautui rävähtäen. Loska. Arago tunsi äänen, mutta mitä Loska teki siellä? Orin mieleen palautui hämärä mielikuva vaaleasta tammasta. Oliko tamma hakenut Loskan? Mutta se ei käynyt, Aragon olisi pitänyt kuolla pois. Ori inahti hiljaa itsekseen, ei niinkään Loskalle tai muille hevosille, joiden paikalla olosta ori ei ollut tietoinen.

"Olen Kadotettu.." ori kähisi ja nosti päätään ylöspäin nähdäkseen paremmin.
"En pysty liikkumaan", oli seuraava mitä Arago kähisi. Kurkku oli kuiva kuin hiekkapaperissa uitettu, mutta mitään mielihalua niellä kylmää lunta mahaan ei kiinnostanut. Arago ei jaksanut edes yrittää jalkojensa siirtelyä, häntä väsytti ja hän laski päänsä takaisin maahan. Silmät pysyivät yhä auki ja päälipuolella oleva tarkkaili ilmaa. Toinen silmä oli lunta vasten ja Arago painoikin silmän nopeasti kiinni.
Maikku
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Helmi 2012 00:04

Minä voin kantaa hänet. Vilkaisen Byloria. Onko hän tosissaan? Tietenkin hän on! Hänhän on niin suurikokoinen ja voimakkaan näköinen, että saisimme hänet helposti täältä hetkessä pois! Vai..? Ja Mozzarella sanoo ääneen sen, mikä tulee myös mieleeni sillä sekunnilla. Havumetsään on aika pitkä matka. Meidän täytyy olla todella nopeita, jos yritämme sinne asti, ainakin ennen pimeän tuloa. Täytyy vain toivoa, että keli pysyy hyvänä..
Kun seuraavaksi käännän katseeni taas Aragoon, huomaan hänen silmänsä olevan auki.
"Arago!" huudahdan taas. Hän makaa täysin liikkumattomana paikoillaan. Mutta hän hengittää, onneksi! Pystyykö hän reagoimaan millään tapaa? Kuuliko hän puheemme?
Ja pian ori avaa suunsa.
Kadotettu?
"Kuinka niin kadotettu?" kysyn ääneen lähinnä itseltäni. Työnnän pääni lähemmäksi oria, jotta kuulisin hänen käheän äänensä paremmin. Ja hän jatkaa. Ei pysty liikkumaan. Äh..!
"Ei sinun tarvitse, ole ihan rauhassa. Me hoidamme sinut pois täältä!" sanon sitten hermostuneen kovalla äänensävyllä.
Mielessäni pyörii kymmeniä kysymyksiä. Kauan ori on ollut täällä? Miksi hän ylipäätään on täällä? Ja onko hän muuten ihan kunnossa? Eihän ole tullut pahoja paleltumia tai mitään?
Ja pian Arago laskee päänsä taas maahan. Vilkaisen Mozzarellaa ja sitten Byloria.
Bylor todella on tarpeeksi suurikokoinen kantamaan häntä, mutta pystyykö hän tekemään sen metsän reunaan saakka? Eikö ole helpompaa tietä? En ole varma, jaksammeko minä ja Mozzarella kantaa häntä pidemmälle, jos Bylor ei jaksa. Mutta meidän täytyy koittaa!

"Saatko sinä hänet?" kysyn katsoen Byloria. Mitä voimme tehdä.. Nostaa hänet Bylorin selkään? Kuinka ihmeessä, jos hän ei itse pysty liikkumaan.
"Saamme sinut kyllä täältä pian pois..", yritän rauhoitella lähinnä itseäni, vaikka osoitan sanat Aragolle.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Helmi 2012 14:29

Tilanne on kaikessa tulenarkuudessaan erittäin pelottavan pohjainen. Nyt oli kyse orin hengestä eikä olisi aikaa kuhnailla. Jotain olisi tehtävä ja pian, ettei toinen jäätyisi elävältä. Kimo näytti kyllä olevan hengissä, mutta Býlor pystyi vain kuvittelemaan sen miltä hengenvedot tuntuivat. Jokainen oli varmasti, kuin jääpuikko suoraan kurkkuun. Safiiri silmä pysyttelee vaiteliaana, mutta Mozzarellan kysymä saa kylmäverisen pohtimaan. Jäätikköä salmiakkiotsa tunsi vallan hyvin, mutta mieleen ei juolahtanut ainuttakaan paikkaa jonne olisi hyödyllistä – Loskan, Aragoksi nimeämä, ori viedä. Kolmikko oli melkoisen pattitilanteen äärellä. Hoksottimet kävivät ainakin orin omalla kohdalla varsin kuumina, kun tämä yritti pähkäillä jotakin järkevää. Kaikki tuntui kuitenkin todella epätoivoiselta ja erittäin riskialttiilta.

Maassa makaava kimo saa vihdoin ääntä kurkustaan, mutta Býlor ei ota osakseen ymmärtää ainakaan ensimmäisiä sanoja. Kadotettu? Salmiakkiotsa ei ole aikessakaan kysyä toiselta mitä ori tällä tarkoitti, mutta Loska tekee sen hänen puolestaan ja lohduttaa sillä, ettei tämän tarvitse kävellä itse. Niin, kyllä Caralian kookkain ori saisi Aragon täältä pois kannettua. Toinen oli niin riutuneen näköinenkin, oliko tuo pitänyt pitkääkin paastoa?

Johtajatar esittää kysymyksen ja Býlor puree huultansa.
”Yritetään nostaa hänet selkääni,” kimo vain toteaa ja laskeutuu aivan Aragon vierelle pyrkien olemaan mahdollisimman matalana jotta Mozzarella ja Loska voisivat yrittää nostaa orin tämän selkään. Jos tämä saataisiin onnistumaan olisi vielä monta mutkaa matkalla. Nyt olisi kuitenkin pidettävä pää kylmänä ja yritettävä pysyä rauhallisena. Ei peliä oltu vielä menetetty, mutta sekin voisi tapahtua minä hetkenä hyvänsä.

Aikaa ei ollut hukattavana.
Wohweli
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Maikku » 04. Maalis 2012 13:17

[Werucchin pyynnöstä Mozzarella on pelin loppuun vähän npc-tyylisesti mukana. Niinpä pelijärjestys on Maikku - Sachiyo - Wohweli ja taas alusta.]

Arago kuuli toisten puhuvan, mutta hän ei vastannut enää. Ori oli väsynyt ja epähalukas jatkamaan oloaan. Kimo kuuli puhuttavan jotakin nostamisesta ja kantamisesta, mutta hänen ilmeensäkään ei värähtänyt. Aragolla oli yksinkertainen toive, jossa nuo lähtisivät ja jättäisivät hänet oman onnensa nojaan. Tekemään juuri niin kuin ori oli halunnut, kuolemaan keskellä jäätikköä. Mutta miksi? tajusi ori kysyä itseltään. Miksi hän halusi tehdä juuri niinkuin ori oli käskenyt? Miksi juuri Aragon piti kuolla? Oliko Gamette vaarassa? Pikku hiljaa liekki, jota sydämeksikin sanottiin, alkoi lämmittää orin rinnassa. Arago ei tanssisi toisen pillin mukaan, vaan päättäisi elämästään itse. Ei hän halunnut tulla muistetuksi orina, joka luovutti.

Ori pusersi kaiken tahtonsa ja sai päälimmäisen etujalan liikahtamaan. Alimmainen jalka liikahti myös aavistuksen, enemmän mahan alle. Tarpeeksi ei kuitenkaan löytynyt voimaa pusertaa itseään ylös maasta.
"Loska.." Arago henkäisi karhealla kielellään ja oli jälleen liikkumatta. Tuon mielessä välähti ajatus, että hän saattoi vaikuttaa kamalan huomion hakuiselta ja dramaattiselta siinä lumessa maatessaan. Kyseessä oli kuitenkin oikea hätätapaus, kimo oli heikossa kunnossa. Vikaa oli myös korvien välissä, sillä kyllä Arago olisi varmasti tarpeeksi yrittäessään saanut jalat alleen ja päässyt nousemaan ylös.

Alimmainen jalka siirtyi kokonaan mahan alle ja ori kapusi kyljeltään mahalleen. Tilanne oli nyt jo paljon parempi, Kadotettu päätti ryhdistäytyä ja oli päässyt mahalleen makaamaan. Huonomminkin olisi voinut käydä. Kimo ei olisi välttämättä saanut itseään koottua ja olisi joutunut toisten nosteltavaksi. Raskas homma se olisikin ollut, yhtälailla kuin täyskasvuisen hevosen kantaminen pois jäätiköltä.
Maikku
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Maalis 2012 17:04

[Oukei :)]

Bylorin sanat kuulostavat niin paljon helpommalta, kun ne oikeasti ovat. Se toimii, sen on pakko toimia, mutta kuinka ihmeessä me saamme hevosen nostettua toisen selkään?! Niin typerä ajatus, mutta ainoa, jolla saamme hänet pois täältä.
Bylor laskeutuu orin viereen. Nyökkään hänelle päättäväisenä vastaukseksi ehdotukseen.
Asetun Aragon toiselle puolelle ja katson häntä. Minun käy niin kovasti sääliksi häntä, miten hän on päässyt tähän kuntoon? Miksi?
Vilkaisen Mozzarellaa, jonka apua todella tarvitsisin, jotta saisimme Aragon Bylorin selkään. Sen jälkeen jään vain tuijottamaan epätoivoisesti Aragoa. Hän näyttää niin.. ..erilaiselta. Heikolta, mutta silti vahvalta. En tiedä, kuinka paljon pystyn toivomaan hänen puolestaan, mutta teemme varmasti kaikkemme, että saamme hänet pois täältä!

Arago liikahtaa. En voi olla hämmästymättä enempää. Jään katsomaan, kuinka ori vaihtaa maasta käsin asentoaan, ja sitten köhäisee jotain. Loska. Sanoiko hän todella Loska?
"Ei hätää, Arago, me saamme sinut pois täältä. Minä lupaan sen", sanon ja jään katsomaan taas, kuinka ori näyttää nousevan mahalleen. Se helpottaa omaa mielentilaani niin paljon, mutta liikkuminen näyttää kuitenkin liian vaivalloiselta. Nyt meidän on paljon helpompi kuitenkin saada ori Bylorin selkään.
"Saatko nostettua jalkasi Bylorin päälle?" kysyn varovasti Aragolta. En tiedä, pyydänkö kuuta taivaalta, vai pystyykö hän siihen, mutta niin voisimme nostaa Aragon kyljistä ja saisimme hänet ylös.
Kävelen kuitenkin vastausta odotellessa Aragon vasemmalle puolelle ja katson Mozzarellaa. Pimeä on huomaamatta laskeutunut, ja lumihiutaleita putoilee hiljalleen maahan. Me ehdimme kyllä.
"Valmiina?" kysyn Mozzarellalta ja painan pääni Aragon kainaloiden alle.
"Nostetaan", saan sanottua ja ähisten yritän kaikin voimin saada nostettua Aragon etuosan Bylorin selkään.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Maalis 2012 17:12

Býlor silmäili selvästi tuskissaan olevaa hevosta ja suoraan sanoen näky sattui orin pehmeää sisintä. Miten jumala oli saattanut antaa orin vajota näin voimattomaksi? Salmiakkiotsa havahtuu kuitenkin nopeasti mietteistään, kun tämä näkee lajitoverinsa pyrkivän muuttamaan asentoaan. Henkeänsä pidätellen ja mielessään toista kannustaen tämä jää seuraamaan miten toinen onnistuu kohottautumaan mahalleen. Toisen suulta pyrkii myös hiljaiset sanat jonka karheasta soinnusta on luettavissa johtajattaren nimi. Býlor on tyytyväinen ja suorastaan helpottunut, että harmaankimo pystyi hieman liikuttelemaan itseään, vaikka voimat olivatkin aivan kortilla. Loska lupaili Aragolle, että hänet kyllä saataisiin pois täältä. Myös ori tahtoi uskoa kaiken onnistumiseen, vaikka tästä voisikin tulla melkoinen operaatio. Epäonnistua ei vain voisi. Tässä oli toisen hevosen henki vaakalaudalla.
Kylmäverinen kuunteli, kun Loska puhutteli toverillisesti harmaata ja kyseli saisiko tämä nostettua jalkansa Býlorin selälle. Pienet kolhut eivät haittaisi vaan safiirisilmä kestäisi ne mukisematta. Ehkä he todella saisivat nostettua orin mustajalan selkään, mutta yhä oli auki mitä tapahtuisi seuraavaksi? Lähtisivätkö he kulkemaan lähes päämäärättömästi lumisateeseen vai onnistuisiko joku pelastajista pusertamaan jonkun suojaisan paikan mielensä sopukoista. Býlor kohotti pienesti katsettaan taivaalle joka ripotteli suuria hiutaleita. Luoja... Anna tämän onnistua. Partaleuka pyysi tai ehkä jopa suorastaan rukoili palauttaen sitten katseensa Aragoon. Loska ja Mozzarella olivat valmiina auttamaan harmaan Býlorin kantoon ja myös ori pyrkisi auttamaan parhaansa mukaan. Samassa ori alkoi todenteolla pähkäilemään minne olisi järkevintä jatkaa. Pois jäätiköltä, se oli selvä. Täällä sää oli liian epävakaa ja kylmä voisi ottaa nälkiintyneen ja väsyneen hevosen helposti hengiltä. Kylmäverinen puri kevyt otteisesti huultaan ja tunsi hieman navakammaksi käyneen tuulen riepottelevan pitkää valkeaa harjastaan.

[Pu, pu, pu, pu, puuroa.]
Wohweli
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Maikku » 02. Huhti 2012 18:21

Arago muistutti väriltään hyvinkin pitkälti lunta, jota riitti kaitsoi sitten mihin suuntaan tahansa maan päällä. Ori kuuli Loskan vastaavan, esittävän kysymyksiä oli kokoajan tietoinen monen hevosen läsnäolosta. Kimo ei edes tuntenut kolmea muuta, ainoa ennestään tuttu oli Loska. Tällähetkellä tutun tamman pyynnöt tuntuivat hyvin etäisiltä ja hankalilta toteuttaa, mutta Arago päätti kuitenkin yrittää. Hänellä oli perhe. Hän oli käyttäytynyt tyhmästi jo liian kauan, antanut tuntemattomien pompotella mielensä mukaan yrittämättäkään tehdä mitään. Ori tunsi olevansa ryhdistäytymisen tarpeessa.

Arago sai jalkansa nousemaan Býlorin selän päälle. Jalka liikkui sinne heti ensimmäiselä yrittämällä, aivan kuin jalka olisi äkisti alkanutkin muistamaan miten liikutaan ja totteli käskeyjä helpommin. Kimo yritti parhaansa mukaan nousta, mutta ilman muiden apua orilla olisi jäänyt moinen suoritus tekemättä. Asetelma tuntui oudolta ja Aragokin alkoi hitaalla kulkevassa pääkopassaan ymmärtää, että hänen pitäisi olla kaikenjärjen mukaan jo kuollut.

Edellisestä syömiskerrastakin oli aikaa herraties kuinka kauan, ei siihen ainakaan kimon sen hetkinen aivokapasiteetti riittänyt laskemaan aikaa. Orin tarkemmin ajateltuaan ei hän edes tuntenut itseään kovinkaan nälkäiseksi, koska vatsassa nousemisen aikana käynyt vihlaisu oli saanut suupielet irvistämään ja kivuliaat voihkaisut lipeämään huulien välistä. Olisi siinä Aragolla Gametelle selittämistä, missä oli aikansa viettänyt. Arago silmäili kaikkea mitä ympärillään kykeni näkemään ja huomasi valkean tamman, samaisen joka oli luvannut lähteä hakemaan apua. Kaukaisesti asia tuntuikin tutulta, tilanne tuntui kaivautuvan jostakin mielen syövereistä takaisin tajuntaan.
Maikku
 

Re: Tässäkö elämä on?

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Huhti 2012 20:19

Se vaati voimia. Arago sai kuitenkin jalkansa nostetuksi Býlorin selkään ja vaikutti olevan melko tukevasti paikoillaan. Voi kunpa Býlor vain jaksaisi nousta!
Asetuin suuren orin eteen ja katsoin häntä pitkään.
"Meillä ei ole kovin paljoa aikaa hukattavaksi. Pääsetkö ylös? Liikkumaan hän selässäsi?" kysyn yrittäen vaikuttaa mahdollisimman rauhalliselta ja tyyneltä. En halunnut luoda muille paineita enkä hermostuttaa turhaan. Nyt kun Aragokin saatiin paikoilleen, on helppo lähteä jatkamaan liikenteeseen. Vielä hetki sitten hiljainen lumisade muuttaa muotoaan koko ajan yhä uhkaavammaksi. Jos vain pystyisimme välttymään suuremmalta lumimyrskyltä..

Katson hetken Mozzarellaa. Sitten Aragoa. Býloria.
"Suunnistakaa kaakkoon, havumetsän rajalle. Se on lähin turvapaikka, jos emme halua jäädä lumen ja tuulen armoille. Menen edeltä ja yritän löytää matkan varrelta suojaa, jos.. jos jotain käy", sanon. Luotan kuitenkin siihen, että Býlor jaksaa kantaa orin. Se näyttää niin riutuneelta, aivan kevyeltä. Býlor taas on suurin hevonen, jonka koskaan olen nähnyt.
"Pitäkää kiirettä", sanon ja nyökkään Býlorille. Käännyn tulosuuntaamme, jonne oletan Mozzarellan ja Býlorinkin tulevan pian perässä. Nostan kuitenkin hetkessä laukan ja lähden kiitämään suuren lumimaan läpi.

Taivaalta satava lumi iskeytyy ilkeästi silmiin. Vaikka ne kuinka siristyvätkin, yritän silti olla valppaana ympäristön kannalta. Jos löytyisi jokin suoja. Matka täältä havumetsään voi viedä ikuisuuden, jopa jonkun hengen! Mikä sai orin tänne tähän vuodenaikaan? Niin yksin..
Jäätikkö on todellakin vain lunta ja jäätä. Näillä main se tosin vaikuttaa vain hieman kumpuilevalta tasainelta alueelta, jossa ei ole mitään. Ei yksinkertaisesti mitään.
Pysähdyn hetkeksi paikoilleni ja haravoin katseellani kaiken sen, mitä lumisateen takaa näen. Valitettavasti se estää näkyvyyden kauaksi. Býlor, Mozzarella ja Arago ovat jääneet jo jälkeen. Kunpa he vain löytäisivät metsän reunaan, ennen kuin on liian myöhäistä.
Pudistan päästäni synkät ajatukset ja nostan taas laukan. Pakko löytää joku suoja. Tai edes tehdä sellainen valmiiksi havumetsään.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Seuraava

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron