Ei hevosta ole kokoon katsomista

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Tammi 2012 19:56

» Rijm mukaan! Jatkoa täältä: Click.

BÝLOR


Rijm ei ollut kiireinen. Se oli sinänsä hyvä uutinen joka kertoi, ettei sairaus- tai loukkaantumistapauksia juuri ollut. Ja kimo sai myös viettää vapaata, eikä joutunut kauhealla stressillä hoitelemaan hevosia aamusta iltaan. Olisihan sitä toki luullut, että parantajan työ vaati valmiutta aamusta yöhön saakka, mutta pitäisihän se ottaa huomioon, että työ oli raskas eikä kukaan voisi aivan kellon ympäri käydä kaikki vuoronperään auttelemassa. Býlor oli kuitenkin ylpeä tamman 'ura valinnasta' sillä parantajana hän teki paljon hyvää muiden hevosten eduksi. Se oli kerrassaan ihailtavaa.
Kimo ehdotti tahdin kiristämistä ja Býlor myöntyi nyökäyttäen päätään selvästi hyväksynnäksi. Salmiakkiotsa seurasi tammaa aluksi ravissa, mutta tuon nostaessa laukka myös kylmäverinen ori laittoi jalkansa asettumaan laukkavaihteelle. Tässä sitä kaksi jättiläistä jymisti eteenpäin melko kiireettömästi, vauhtia oli kuitenkin sen verran, että lämpö kutkutteli iholla ja pian myös hiki alkoi valumaan. Býlorilla oli kokoonsa nähden suht keskiluokkainen kunto sillä tämä pystyi kyllä juoksemaan pitkään ja suht nopeaan tahtiin, vaikka eihän ori millään pärjäisi kestävälle arabiarotuiselle. Rijmistäkin tämä jäi muutaman askeleen jälkeen.

Kimo hidasti vauhtinsa joten orikin menetteli samoin. Hengitellen kuuluvasti, hengitystään tasauttaen. Býlor tuli hieman jäljestä kimon vierelle seisomaan metsän ja jäätikön reunalle. Safiirisilmäinen lähti oitis katseellaan ihailemaan avaraa jäätikköä. Rijm meni edeltä ja kehotti salmiakkiotsaista tulemaan eikä tämä epäröinyt vaan lähti askeltamaan tamman perässä jäätikön upottaviin hankiin. Jäätikön viileys tuntui jaloissa pieninä pistoksina, mutta Býlorin kaltainen lihasmassainen ja karvainen hevonen ei helposta paleltuisi. Sää oli selkä ja kirkas. Nyt kelpaisi jäätiköllä taivaltaakin, kun oli seurana mukava ja tuttu juttukaveri.
Ori kuulosteli korvat höröllä jäätikön ääniä jotka olivat vähäisiä. Parhaiten safiirisilmä kuuli omat sekä Rijmin askeleet, lumen narahtelun ja tuulen lempeän vihellyksen. Voisi melkein väittää, että jäätikkö oli hiljentynyt. Valkeaa lunta oli silmän kantamattomiin suurina hankina ja kinoksina. Puita oli harvakseltaan siellä täällä muutamin kappalein joten jos missä niin jäätiköllä oli Býlorin helppo kulkea. Ei ollut ahtaita metsikköjä joissa oksat vaikeuttivat suuren hevosen kulkua. Hiljaisuus oli jatkunut jo tovin ja mustajalka yritti keksiä jotakin juteltavaa.
"Olethan sinä jo tietoinen uudesta johtajastamme?" ori esitti, vaikka epäilikin, että kaikki tiesivät siitä jo.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 21. Tammi 2012 18:40

[kestoa. anteeksi. jälleen...]

Me kuljimme muutaman askeleen hiljaisuudessa lumihankien seassa, kunnes kuulen Býlorin kysyvän jotain lumihevosten johtajattareen liittyen. Hymähdän pehmeästi vastaukseksi. "Ruskea tamma, Loskainen Syysaamu? Kyllä, olen tietoinen." Epäilisin että ainakin koko lauma tiesi jo uudesta johtajattaresta, ellei saarikin. Ehkäpä laumattomat eivät tienneet, mutta heitä tuskin edes kiinnosti.
Kun hiljaisuus yrittää jälleen levitellä seittejään meidän päällemme, haluan jostain syystä kuitenkin katkaista vaitonaisuuden kierteen. Joinakin päivinä voi olla hiljaa, mutta nyt haluan jutella, kuten vaikkapa saaren tapahtumista tai Býlorin muusta elämästä.
"Oletkos tavannut paljonkin muita hevosia lähiaikoina?"
Kysyn viimein vilkaisten oriiseen pieni hymy suupielellä kareillen. Itsehän en jaksanut edes muistaa kaikkia ohikulkijoita, joitakin satunnaisia tapauksia kyllä, mutta useimpien kasvot jäivät sumuun. Joskus epäilin omaa muistiani, mutta kuittasin asian sillä että minä tapasin yksinkertaisesti aivan liikaa hevosia yhden pään muistettavaksi.

Tälläkin saarella oli niitä aivan liikaa, piti muistaa nimiä, henkilöllisyyksiä, asemia, arvoja, perheitä, sitä, tätä ja tuota. Voi kun joskus toivoinkin että voisin olla edes päivän rauhassa ja hiljaisuudessa, leijuen unohduksen aalloissa.
Katseeni kiertää välinpitämättömästi valkoisessa ympäristössä, kuitenkaan löytämättä mitään tarkentamisen arvoista. Pelkkää lunta, muutama yksinäinen kohouma joka voi merkitä kiviä tai sitten ei, palanen puuta ja taas jatkuu sama hankimaisema. Ainoana elämänmerkkinä minun ja Býlorin ison olemuksen lisäksi löytyy vain valkoisena pinkova jänis jonka suunnatonta vauhtia ja pujottelukykyä vain ihailen. Pohdiskelen hetken mikä sen on noin säikäyttänyt ja pysähdynkin kuin seinään, haistaessani jotain mitä en ole ennen haistanut.
Haisee karhulta, mutta ei sellaiselta kuin metsässä tapaa - mullantuoksuisia, pehmeitä köriläitä jotka kuitenkin haisevat pedolle.
Tämä karhu haisee lumelle ja jäälle, pakkaselle ja ehkä häivähdykseltä hyljettä. Ja minä tiedän vain yhden eläimen joka voi haista sille.

Jääkarhu.
Voi luojan helvetti. Ei voi olla totta.
Minä huomaan sen hetkessä, välillämme on jotakuinkin viisikymmentä metriä.
"Schepsel van de hel, hier niet te komen", manaan hiljaisella äänellä ja vedän korvat luimuun. Katsahdan Býloriin vaitonaisena, karkuun emme pääsisi mitenkään. Mutta meidän kokosuhteemme saattaisi olla eduksi, tämä jääkarhu on ehkäpä naaras, melko pienikokoinen sellainen. Toivon vain että se ei ole niin epätoivoinen ruoanhakuyrityksessään että yrittäisi käydä kahden jättikokoisen hevosen päälle.

[and.... ACTION]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 28. Maalis 2012 15:33

Ennenkuin täysi hiljaisuuden noidankehä piirittäytyy meidän ympärillemme Rijm päättää udella kuulumisiani hieman tarkemmin. Se on oikeastaan ihan mukava juttu, sillä kerron toisinaan ihan mielelläni asioita itsestäni tai ainaki niitä asioita jotka ovat iloisia ja lämpimiä. Surut ja huolet, ne ovat aina ne vaikeat kerrottavat, vaikka puhumisen sanotaankin olevan lääke moneen vaivaan.
"Itse asiassa moniakin. Mona, erittäin mukava suurikokoinen musta sabino, taitaa olla viimeisin tuttavuuteni. Tosin olosuhteet joissa häneen tutustuin eivät olleet ne kaikkein mieluisimmat," eivät olleet ei. Magic Drink oikea helvetti jos minulta kysyttiin. Se pitäisi ajaa jollakin mielenosoituksella maan rakoon. Siitä oli varmasti jokaiselle vain haittaa, vaikka monethan väittivät siellä viihtyvänsä. Sangen naurettavaa.
"Tapasin Monan siis Magic Drinkissä," selvensin varuiksi ja jäin sitten pohtimaan oliko valkea seuralaiseni käynyt siellä, entä mitä hän ajatteli paikasta? Miltään juopolta tamma ei totta vie näyttänyt, mutta eihän mikään enää nykymaailmassa ollut sitä miltä näytti.
"Tiedätkö paikan? Tai oletko käynyt?" uteliaisuuteni otti vallan ja sanat tulivat, kuin itsestään ulos suupieliltäni. No, tuskin Rijm pahastuisi.

Tallustamme eteenpäin ja mietin pitäisikö minun silkasta kohteliaisuudesta kysyä kenen kanssa kimo itse oli aikaansa tappanut. Eihän se tiety minulle sen tähdellisimmin kuuluisi, mutta yleensä kysyttiin vain sellaisia kysymyksiä joihin osaisi ehkä itsekin vastata.
"Entäs itse. Oletko sinä tavannut uusia kasvoja?" tuskin meillä oli paljon yhteisiä tuttuja. Paitsi jos ei Iristä lasketa. Hänhän meidät molemmat silloin joskus muinoin lumihevosin hyväksyi.

En ole huomaavinaanikaan pistävää pedon löyhkää, kunnes todella nään sen kaukana edessämme. Jääkarhu. Niihin törmäsi harvoin, mutta yleensä ne kohtaamiset eivät pääty hyvin. Olen kuullut sanottavan, että karhut saivat yksinkin todella pahaa jälkeä aikaiseksi ja matsia niiden kanssa tulisi välttää.
Pidän itseni rauhallisena ja seisahdun lopulta niille jalan sijoilleni. Vilkaisen sinisilmin Rijmiin, kun tämä kuuluu puhuvan hiljaisella äänellä. Kieli on vieras siksi sanat eivät kerro minulle mitään.
Mitä meidän tulisi tehdä? Möllöttää tässä paikoillamme ja toivoa, ettei mötikkä huomaa meitä ja jatkaa matkaansa. Yritän katseellani etsiä pentuja jotka olisivat ihan mahdollisia, tosin se tekisi tästä kaikesta vielä vaarallisempaa. Jos valko-otsolla olisi pentuja se olisi varmasti tupla määrin aggressiivisempi ja kävisi tuhottomalla vimmalla meidän kimppuumme jos kokisi meidät uhkaksi jälkikasvulleen. Luonnollinen ominaisuus. Pitäisinhän itsekin tarkan huolen omasta varsastani enkä todellakaan antaisi karhun tehdä naarmuakaan siihen.
Meillä on onnea. Meillä on toisemme ja jääkarhuja vain yksi. Meillä on siis jonkunlainen toivo ja mahdollisuus jos räkäturpa päättää käydä kimppuumme. Tulevaa on vaikea ennustaa, mutta minusta tuntuu vahvasti siltä, ettei karhu jää täysin paikoilleen.
Se näyttää selvästi huomanneen meidät ja tuijottaa meitä herpaantumatta. Pitäisikö meidän vain peruuttaa pois paikalta? Vai laukaisisiko se karhun puolustusreaktion. Tulen arka tilanne joten ei olisi viisainta alkaa kikkailemaan millään sellaisella tavalla, ettemme ole varmoja seurauksista. On kuitenkin lähes peruuttamatonta, että joudumme ottamaan jonkun riskin jos haluamme pois tästä tilanteesta.

"Mitä meidän tulisi tehdä? Sillä on näemmä pentuja, epäilen, että se ei päästä meitä ohitseen," aivan jos emme voi mennä eteenpäin, ehkä on vain helpompi kääntyä takaisin päin. Pärskäyksen omainen hengähdys saa minut kuitenkin tajuamaan, että jotakin on myös selkäpuolellamme. Tuulen suunta kätki sen lähes pettämättömästi. Takanamme noin kolmenkymmenen metrin päässä on toinen, paljon kookkaampi jääkarhu uros, joka näyttää hermostuneelta sillä se painelee samaa uraa pitkin edestakaisin.
"Pahus," sihahdan ja alan todella tuntea henkeni uhatuksi. Karhut olivat todellinen maanvaiva. Yritän pysytellä mahdollisimman liikkumattomana ja hengitellä rauhallisesti. Pienikin turhan äkkinäinen liike voisi ajaa molemmat karhut paniikkiin ja sitten oltaisiin pulassa.
"En ole koskaan törmännyt vastaavaan tilanteeseen," sanon ja nielaisen loput lauseesta, kun kuulen askeleita, jotka lähestyvät takasuunnasta. Tajuan myös, että edessäpäin oleva naaras lähtee liikkelle. Olivatko karhut asettautumassa toisiaan vastaa? Ja me seisoimme aivan tulilinjalla, joka voisi meinata meille nopeaa loppua. Odotin lähes pelokkaasti, että Rijm keksisi jotain, vaikka tietty yritin itsekin soveltaa jotakin toimivaa, vaikka heikenneet hermoni todella tekivät kaikesta järkiajattelusta vaikeaa.

[Pahoittelut kestosta. xP]
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Huhti 2012 19:30

Kun hän kysyy Magic Drinkistä, minun kasvoni saavat pienen hetken synkemmän värin. Muistan kyllä Developen kanssa käymäni keskustelun.
"Kävin hakemassa sieltä erään tuttuni kerran, ei mikään miellyttävän rauhallinen paikka." Kommentoin neutraalilla sävyllä. Seuraava kysymyskin on itse asiassa odotettu, näin seuralaiselle heitetään pallo kun ei keksitä mitään muuta kysyttävää.
"Olen, jonkin verran. Kovin moni ei tosin ole herättänyt huomiotani." Tarkoitin tällä siis lähinnä sitä että en ollut juurikaan pysähdellyt matkallani keskustelemaan. Osa oli pelännyt kokoani, toiset taas olleet välinpitämättömiä minun suhteeni. Kuinka vain, ei minuakaan kiinnostanut jäädä seurustelemaan yhdenkään hevosen tai ponin kanssa jota ei suoraan sanottuna kiinnostanut.

"Mitä meidän tulisi tehdä? Sillä on näemmä pentuja, epäilen, että se ei päästä meitä ohitseen", herään ajatuksistani takaisin katsomaan jääkarhua. Ja ilmeisesti myös takanamme olevaa toista, suurikokoisempaa urosta. Johan myrkyn lykkäsi.
"En ole koskaan törmännyt vastaavaan tilanteeseen", kuulen häivähdyksen pelkoa Býlorin äänessä ja nyökkään vain kylmän rauhallisesti. En ollut minäkään paljoa jääkarhujen kanssa ollut edes katsekontaktietäisyydellä, mutta olihan tämä kerrassaan mielenkiintoinen tilanne sinänsä. Katson hiljaa jääkarhunaarasta, yritän päättää mitä tekisin. Äsken tilanne oli ollut vielä suhteellisen helppo, meinaan yhdestä karhusta kaksi meidän kokoistamme hevosta olisi kyllä selvinnyt suhteellisen ehjin nahoin. Mutta entäs kaksi.

Takanamme oleva uros vie pian huomioni noustessaan kahdelle jalalle, päästäen kurkustaan karhean murahduksen. Pyörähdin kohtaamaan sen katseen, kääntäen selkäni naaraalle. Býlor pitäköön siitä vähän aikaa huolta.
"Minusta vähän tuntuu että karkuun juokseminen on hyödytöntä." Totean viimein rauhallisella sävyllä ja luimistan korviani urokselle. Se tuntuu vastaavan haasteeseen ja laskeutuu alas neljälle jalalle, astuen kaksi askelta meitä kohti. Heilautan häntääni käskevästi ja kaarran jäntevää kaulaani. Katson urosta suoraan silmiin. Tästä ei kyllä seuraisi mitään hyvää, sen pystyin ennustamaan aivan hyvin.
Ajattelematta astun askeleen eteenpäin, korskahtaen hieman. Vilautan ulkoiselle maailmalle sisäistä tempperamenttiani, joka ajaa minut puolustamaan läheisiäni ja asettumaan jääkarhu-uroksen ja Býlorin väliin.

"Ei kannata tulla lähemmäs", murahdan urokselle. Ihan kuin se mitään ymmärtäisi, mutta kaipa sekin tajuaa jo sävystä että olen tosissani. Sekä vartaloni itsepäisestä kielestä. Astun taas askeleen eteenpäin, mulkaisten urosta jäyhästi. En enää keskity lainkaan takana odottavaan naaraaseen, minusta tuntuu että valkoinen salmiakkiotsainen ori vierelläni voisi kyllä ajaa sen tiehensä jos vain saisi raajansa liikkeelle. Uros oli ehkä se suurempi uhka, vaikka naaraalla olikin pennut. Toisaalta se saattaisi lähteä ihan vain pentujensa takia käpälämäkeen.
Paha oli kuitenkin ruveta arvailemaan mitään, siksi pidänkin urosta tiukasti silmällä, varsinkin kun se tulee taas askeleen lähemmäs.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Huhti 2012 20:16

Rijm käännähtää ympäri ja ottaa katsekontaktin takana olevaan valko-otsoon. Vilkaisen tammaa kohti, kuin kysyäkseni, mitä tämä aikoi. En kuitenkaan jää silmäilemään tammaa sen tarkemmin vaan katseeni porautuu pian taas naaras karhuun.
Pian valkea tuo sanoin esille sen mitä pelkäsinkin. Emme pääsisi pakoon, olisi mahdollisesti taisteltava jos tahdoimme selvitä.
Tästä voisi tulla rumaa.

Tamma alkaa uhmakkaasti isottelemaan uros karhulle ja se saa myös minuun lisää itsevarmuutta ja otan yhden tukiaskeleen naaras karhua kohti. Se näyttää hieman luimistavan korviaan ja mörähtää naamaansa vääntäen. Se saa minut värähtämään, mutta en anna pelon ottaa minusta uudelleen valtaa. Naaras ei näytä ilahtuvan siitä, ettei sen varoitusta totellut se lähtee juoksemaan minua kohti jättäen pentunsa taakseen.
Karhu on sangen nopea, paljon nopeampi, kuin minä tällä valtavalla määrällä lunta. Karhulla on vielä muutaman metrin matka, mutta sitten se pysähtyy kohottautuu takasilleen ja rääkyy uuden varoituksen, toisella tassullaan ilmaa halkoen.
"Rijm... Tahdon, että tiedät, että olet minulle tärkeä," sanahdan sitten hieman vaimentuneella äänellä.
"Onnea ja tee mitä vain selvitäksesi," kehotan ja lähden liikkeelle. Jykevät tukkimaiset jalkani lähtevät viemään minua kiitolaukan tahdilla karhua kohti joka laskeutuu takaisin maata vasten. Se kohottaa toisen käpälänsä ja huitaisee minua kohti saaden ikävät haavat aikaan ryntäilleni. Isku ei lamaannuta minua, mutta saa minut lopettamaan hyökkäykseni kuin seinä ja peräännyn pärskähdellen karhusta kauemmas korviani ahkerasti luimittaen.

Karhu ei jää paikoilleen vaan se aikoo todella suojella pentujaan mahdollista kuolemaa kaihtamatta. Minä en virallisesti halunnut listiä jääkarhua, mutta oman ja Rijmin hengen tähden olin valmis puollustautumaan ärhäkästi.
Liikun pienellä syöksähdyksellä lähemmäs karhua ja pongahdan hieman raskaalla tavalla takajalkojeni varaan alken uhkailla naarasta varsin tarmokkaasti, etujalkojeni kaviota esitellen. Pelkkä huitominen ei tuota tulosta joten siirryn seuraavaan vaiheseen jonka myötä kopautan otsoa muutamaan otteeseen kaulan ja lavan tienoille. Karhu älähtää ja nousee myös pystyyn käyttäen julmetun suuria kynsiään raastaessaan minulle uudet haavat jalkoihin sekä jopa kaulantienoille.
Laskeudun neljälle jalalle puuskuttaen äänekkäästi. Olin ponnistellut kovasti päästäkseni takasieni varaan sillä en totta vie ollut mikään keijukainen tällä painolla. Kestävyyttä minulta löytyisi kyllä, sekä myös raakaa voimaa.
Lataan etujalkani valmiiksi potkuun ja tähtäytän sen tarkasti karhun posken tienoille mikä saa sen lopulta perääntymään. Se örisee minulle ja kääntyy muutaman kerran katsomaan minun suunnalleni, kuin varmistaen, että päästäisin sen menemään.
En lähtisi sitä suotta jahtaamaan, olin saanut haluamani.

En ollut kiinnittänyt huomiota siihen miten Rijm oli lähtenyt menettelemään uroksen suhteen joten käännähdän hyvinkin rivakasti ympäri ja etsin katseellani tamman näkökenttääni tahtoen selvittää miten tämä pärjäsi. Jos kaikki olisi mallillaan en varmaankaan puuttuisi peliin.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Huhti 2012 16:21

Kuulen orin ottavan askeleen naaraskarhua kohden ja se saa kasvoillani häivähtämään jotain hymyn tapaista. Ilmeisesti Býlorkin osasi olla rohkea kun vain halusi ja koki sen tarvittavaksi.
"Rijm... Tahdon, että tiedät, että olet minulle tärkeä", orin vaimentunut ääni kertoo minulle aivan tarpeaksi. Vastaamatta mitään huiskautan vain lempeästi häntääni hänen kylkeään vasten. Ei ollut minun tapaistani muutenkaan alkaa jaella minkäänlaisia rakkaudentunnustuksia, edes tällaisella hetkellä.

Pian hän lähteekin liikkeelle ja minä luimistan korviani urokselle. Se ärähtää taas, tulee lähemmäs ja lähtee kiertämään minua. En jää paikalleni niin kuin saaliseläimen kuuluisi, vaan kierrän myös. Me kiertelemme toisiamme vaikka vaistoni huutavat että minun täytyisi vain juosta, en suostu kuuntelemaan niitä nyt. Vaistoihini luotin paljon, mutta tässä tilanteessa ne olivat vain haitaksi.
Uskon Býlorin pärjäävän aivan mainiosti joten keskityn vain omaan selviytymiseeni ja pyrin pitämään uroskarhun pois orin luota. En aja sitä kauemmas, mutten myöskään itse peräänny. Kun olemme tarpeaksi kiertäneet ja olen taas pyöräyttänyt asetelman niin että olen karhun ja orin välissä, se päättääkin hyökätä. Huomaan sen sen katseesta ja jännittyneistä lihaksista, se valmistautuu loikkaan.
Meillä ei ole tarpeaksi välimatkaa, tiedän että se tulee suoraan päälle.

Viskaan päätäni ylöspäin, mutta varon näyttämästä kurkkuani urokselle. Se voisi koitua kohtalokseni. Jännitän takajalkojani ja olen valmis kun uros loikkaa. Viisisataa kiloa karhua rämähtää suoraan minua päin, kymmensenttiset kynnet tapailevat kylkiäni ja hampaat etsivät kaulastani kohtaa johon pureutua. Kiljahdan ärtyneesti, peruutan hieman ja kahmaisen etujaloillani ilmaa jääkarhun mahan alta. Tähtään pian paremmin, käännähdän hieman sivuuttain ja potkaisen.
Karhu ärähtää, sen hampaat eivät saa minusta tukevaa otetta. Vääntelehdin karkuun vaikka veri valuu kynsien jättämistä haavoista valkoisella karvallani. En suostu luovuttamaan, pyörähdän ympäri vaikka aistin karhun hyökkäävän taas. Potkaisen nopeasti toisella takasellani, karhu murisee ja kuulen sen kylkiluun rusahtavan ikävästi.

En välitä äänestä vaikka parantajan vaistoni haluavatkin herätä pienestä horroksestaan. En välitä mistään, siniseen vivahtavat ruskeat silmäni etsivät heikkoa kohtaa jääkarhun puolustuksesta. Se on vetäytynyt aivan hiukan sivummalle, näen kyljen aristavan. Seison itsepäisesti jälleen sen ja Býlorin välissä, pää laskettuna sen tasolle, korvat luimussa. En suostu ajattelemaan hyökätessäni karhun päälle ja ajaessani sitä karkuun.
Se lähteekin muutaman askeleen oikealle, yrittää orin suuntaan mutta pysäytän sen. Se tietää olevansa alakynnessä, minä olen liian iso ja painava vastus sille. Väläytän jälleen hampaitani, ajan sitä kauemmas.
Viimein jääkarhu luovuttaa, se murahtaa minulle ja näen sen katseessa palavan taistelunhalukkuuden. En kuitenkaan anna periksi vaan ajan sitä kauemmas, kavioni lennättävät lunta rynnätessäni hangessa uroksen perässä.

Viimein se lähtee lopullisesti, juoksee poikki valkoisten hankien eikä katso enää taakseen. Minä seison paikallani pää ylhäällä, katsoen sen perään kylmä katse silmissäni.
Kun vihdoin uros katoaa silmistäni, annan pääni hiljalleen laskeutua alemmas ja huokaisen raskaasti. Hengitykseni kulkee hieman vinkuen ja saa minut taas muistamaan etten ole mikään nuori tyttönen enää. Ikä alkaa painaa päälle pikkuhiljaa, vaikka elinikäennusteeni onkin melkoisen pitkä.
Käännyn hitaasti katsomaan Býloria, katse taas vuosia vanhentuneena. Veri valuu noroina kylkiäni ja kaulaani pitkin, mutta en jaksa välittää siitä. Lähden kulkemaan oria kohden jäykin jaloin, haluan tietää onko hän kunnossa. Ja parempi olisi mennä metsään etsimään jotain millä voisi palauttaa voimiaan ja parantaa tulleet haavat.

[huhhuh, jopas on rankkaa tämä jääkarhujen kanssa riidan haastaminen]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Huhti 2012 18:08

Karhut todella osoittivat olevansa väkeviä vastuksia. Seuraan kauhulla miten Rijm näyttää jääkarhulle taivaan merkit. Tämän kiljahdukset raikaavat korvissani, mutta pakottaudun pysymään paikoillani. En haluaisi, että tamma alkaisi epäillä minun pitävän häntä aivan avuttomana, sillä tiesinhän minä, että Rijm kyllä pärjäisi. Karhu ei näytä pääsevän niskan päälle, mutta se ei estä jännittyneisyyttäni. Tilanne voisi kääntyä päälaelleen hetkenä minä hyvänsä. Hiljaa mielessäni kannustan Rijmiä ja kannustan tätä iskemään tiettyihin kohtiin. Neuvoja en ala sen suuremmin karjua, sillä en nähnyt tilannetta joka kulmalta joten voisi olla vaaraksi tammalle käydä hyödyntämään minun neuvojani. Minun osani on nyt vain katsella, vaikken ehkä mitenkään tahtoisi hyväksyä sitä. Tahdoin mennä auttamaan sillä en tahtonut, että poitoun rotuinen satuttaa itseään. Se kyllä oli lähes väistämätöntä jos otti mittaa karhun kanssa. Olinhan itsekin saanut otettua pari iskua itseäni vastaan, mutta haavat eivät olleet niin vakavat, että olisivat vaatineet välitöntä paikkausta.

Lopulta näyttää siltä, että karhu on valmis luovuttamaan ja jättämään meidät rauhaan. Tahdon todella uskoa, että uros pitää päätöksensä ja seuraankin vääjäämättä, kun se lähtee pakenemaan tamman luota. Tiukka katseeni seuraa sitä niin pitkälle, kuin ikinä voin sen erottaa, mutta kun se on kadonnut tyysti näkyvistä uskallan hieman rentoutua ja alkaa taas hengittämään pienen puuskahduksen jälkeen.
Hiekeä on kehittynyt ympäriinsä kehoani ja tuuli joka kevyesti puhkuu minua vasten saa minut hieman viilentymään, mikä tuntuu hyvältä kiivaan kamppailun jälkeen.
"Oletko kunnossa?" kiirehdin kysymään. Näinhän minä kyllä, että tamma oli saanut myös tassusta ja hampaastakin muutamaan otteeseen, mutta lähinnä tahdoin tietää, että pysyikö tämä tolpillaan ja oliko luita murtunut. Kävelystä päätellen raajat olivat ehjänä taikka sitten tamma onnistui kätkemään kipunsa aivan helvetin hyvin. Minulla ei sen suurempia vaivoja ollut mitä nyt uupumus puski rankasti päälle ja muutama naarmu valutti verta allani olevalle valkealle maalle. Veren hajuhan voisi tosiaan houkutella lisää karhuja paikalle, olisi siis ehkä järkevintä siirtyä muualle, vaikka sitten haavoja puhdistamaan. Rijmhän tosiaan oli parantaja ja hän varmaan tunnistaisi haavoihin auttavia kasveja jos siirtyisimme vaikka sademetsän tuntumaan.
Mieleni tekee painaa Rijm itseäni vasten, mutta koen sen silti jollakin tavalla sopimattomaksi. Emme tunteneet kovin hyvin, vaikka minun tunteeni tätä kohden olivat lähes selvinä, tai ehkä minä vain kuvittelin niin, vaikkei tapoihini kuulunutkaan kulkea matalimman aidan kautta.

"Melkoisia nuo jääkarhut. Onneksi lähtivät hyvän saan aikaan," totean sillä jos ne olisivat näyttäneet taistelun olevan kyse elämästä ja kuolemasta olisimme varmaankin joutuneet Rijmin kanssa surmaamaan vastustajamme, joka ei ajatuksena kuulostanut mitenkään herkulliselta. En totta vie ollut mikään murhaaja, vaikka pitäisinkin enemmin omistani huolta, kuin säälittelisin karvaisia isokäpäliä.
Onni oli tosiaan kanssamme, kun pääsimme näin vähällä. Pahempihan se olisi ollut jos karhuja olisi ollut vielä runsaammin ja olisimme joutuneet mätkimään niitä maihin, kuin pahimmatkin ninjat. Jo yksi karhu yksinään oli kova vastus jota ei sopinut aliarvioida, joten ajatus viidestäkin heikotti. Se oli kuitenkin selvä, että ennemmin taistelisin kuolemaan saakka, kuin antautuisin kuolemaan aivan suorin jaloin.
"Pärjäsit muuten hienosti," kehaisen vielä, vaikka en tiedäkään tahtoiko tamma kuulla sitä. Enhän minäkään koko matsia ollut nähnyt, kun oli oma karvakasa löylytettävänä. Vaikka pelkoni Rijmin puolesta oli jatkuvasti ollut läsnä olin sisimmässäni tiennyt, että kyllä kimo siihen pystyisi.

[Äläpä muuta viserrä. Dx]
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Huhti 2012 19:19

Kun ori kysyy minun kunnostani, väläytän väsyneen hymyn.
"Ihan normaali päivä", naurahdan käheästi, sävyttäen katseeseeni asteittain pientä mustaa huumoria. Haistan veren orin kehosta ja omasta kehostani, sieraimeni laajentuvat hieman. Otaksun että ori on ihan kohtuullisen kunnossa, ainakaan hän ei valita tai edes nilkuta. Eli toisin sanoen hän oli ottanut vähemmän iskuja vastaan kuin minä. Kaulani ja ryntääni olivat veressä, samoin kyljet molemmilta puolilta. Muuten olinkin ihan kunnossa, ei siis mitään erikoisempia.
Oikeasti onnellinen olin siitä että lunta oli niin paljon ympärillä. Se vangitsisi veren hajun tänne eivätkä petoeläimetkään haistaisi sitä niin nopeasti. Ja saisinpahan meidän molempien haavat putsattua hyvin.
"Pärjäsit muuten hienosti", jätän katseeni lausahduksen jälkeen hetkeksi oriiseen, mittaillen häntä katseellani.
"Yksin eläessään on pakko osata puolustautua." Totean viimein ja nyökkään kohti metsänreunaa. Josko vaikka menisimme sinne?

Lähdenkin astelemaan siihen suuntaan polkua pitkin ja yritän olla välittämättä kivusta. Toisaalta näin suuressa kehossa tällaiset haavat eivät oikein tuntuneetkaan kunnolla, ja osan kynsien ja hampaiden osumista oli tuuhea talvikarvani estänyt. Onnellinen siitäkin ominaisuudesta.
Askeleeni tapasivat maan yhtä tasaisesti kuin ennenkin, vaikka tunsin jäsenieni jäykistyvän pikkuhiljaa. Kyllä ne kohta taas vetristyisivät, kun vain kävelisin.
Vilkaisen taakseni Býloriin ja hymähdän hiljaa. Ori näytti hyväkuntoiselta. Oli mukava huomata että edes toinen meistä pystyi kävelemään normaalisti.

Toisaalta oli melko vaikeaa huomata lopulta oma todellinen haurautensa ja vielä vaikeampaa hyväksyä se, mutta minulla oli aikaa ajatella asiaa. Kunhan saisin asiat kuntoon, kaikki olisi taas normaalisti. Tai niin minä ainakin halusin uskoa.
Metsänreuna lähestyi jotenkin liian hitaasti, minä tunsin väsymyksen painavan raskaana päälleni. En kuitenkaan suostunut näyttämään sitä, pidin rauhallisesti valkoista oria silmällä, samalla kun astelin tavanomaisen pitkin askelin kohti lepopaikkaa. Toisaalta olisin halunnut että Býlor näkisi lävitseni ja huomaisi väsymykseni ja raskaan mielialani, mutta toisaalta taas halusin salata sen orilta. Hänen ei tarvitsisi huolestua minusta turhaan, minä kyllä pärjäisin.

Metsä luo minuun välittömästi rauhallisen tunteen ja astun peremmälle hämärään turvallisimmin mielin. Suuntaan jonkinlaiselle aukiolle joka löytyykin heti niin sanotusti kulman takaa ja lähden tarkastamaan sen kasvitarjoilua. Ihan hyvältä näyttäisi, näin talvella oli kyllä vaikeaa löytää minkäänlaisia elossa olevia kasveja, mutta joskus kuolleetkin poistivat tulehduksia. Ja nämä haavat varmasti tulehtuisivat jos niille ei tekisi mitään.
Vilkaisen Býloriin samalla kun sekoittelen paria kasvia lumeen ja pureskelen ne sitten massaksi. Haen myös lähimmästä kuusesta mahlaa, joka löytyy kovan kaarnan alta. Sekoitan sen rauhallisesti omituisen näköiseen, mutta hyväntuoksuiseen puurooni ja kohotan pian pääni ylös.
"Býlor", kutsun salmiakkiotsaa pieni hymy huulillani. "Hoidetaanpa nuo haavat kuntoon."

Enkä suostuisi ottamaan vastaan minkäänlaisia väitteitä omasta hyvästä kunnosta, vaan luon oriiseen valmiiksi tiukan katseen. "Ja turha yrittää livistää, nuo ovat kivuliaita tulehtuessaan."
Mistä vetoa että ori yrittäisi kääntää ajatukseni omiin haavoihini, jotta pääsisi livistämään tilanteesta. Sitä tosin ei tulisi tapahtumaan, hoitaisin seuralaiseni kuntoon ennen itseäni vaikka henki menisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Huhti 2012 20:08

Ihan normaali päivä. Naurahdan pienesti, vaikka eihän tässä liiemmin naurunaihetta ollut, silti pieni naurahdus saa puolittaisen hymyn nykiytymään suupielelleni.
Tamma tuo esille sen tosiasian. Yksin eläessä oli tosiaan pakko osata puollustatua ja pitää itsestään huolen, muutenhan sitä oltaisiin mennyttä hevosta. Nyökkään Rijmin sanojen painoksi, hän oli oikeassa, kuten tavallista.
Kun tamma lähtee liikkelle aikeinaan selvästi siirtyä metsän reunamalle en suinkaan jämähdä paikoilleni vaan lähden liikkelle harppoen välimatkaa hieman pienemmäksi. Rijm näyttää pärjäävän hyvin taikka sitten hän tosiaan peitti kaiken minulta. Ajatus siitä saa minut hieman laskemaan korviani sivuille silloin, kun tamman katse ei osoita minua kohti. Minä niin tahdoin, että olisimme avoimempia toisillemme, mutta ehkä kimo vielä raottaisi kuortaan minulle, kun sen aika vain koittaisi. Pitäisi olla vain kärsivällinen, eikä painostaa.

Saavumme hieman hitaasti edenneen matkan jälkeen oivalliseen paikkaan ja seisahdan paikalleni. Silmäilen kirkkailla sinisilmilläni ympärilleni, kuin varmistaakseni, ettei enää yksikään ylimääräinen jääkarhu väijyisi meitä minkään kuusen suojassa. Onnekseni voin todeta, että paikka oli täysin karhu vapaa, eikä niiden etovaa petoeläimen tuoksuakaan leijunut tuoreena ilmassa.
Palautan katseeni takaisin Rijmiin ja huomaan tämän tekevän jotakin. Kallistan pienesti päätäni ja lasken sitä hieman nähdäkseni paremmin. Tämä näyttää tekevän jotakin. Ei syövän, mutta muussaavan jotakin varsin metkan näköistä. Mitähän tamma oli tekemäisillään? En tohdi kysyä vaan seuraan aivan ääneti vierestä Rijmin tekemisiä ja yritän pähkäillä mitä tämä teki. Niin aivan! Kimohan oli parantaja joten tämä varmaan valmisti jotakin lääkettä tai jotakin. Varsin nokkelaa.
Lopulta tamma kohottaa päänsä ja lausuu nimeni ja mainitsee, että haavat olisi puhdistettava. Vilkaisen omiin haavoihini ja olen sitä mieltä, että tamman kannattaisi huoltaa itsensä ensin. Minä kyllä kestäisin ja voisin vallan mainiosti odottaa omaa vuoroani.
Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan Rijm ottaa minuun tiukan katseen ja ilmoittaa, että olisi turhaa yrittää livistää. Ei auta kuin myöntyä. Tietysti luotin tammaan ja annoin tuon mieli hyvin hoitaa haavojani. Ja mitä nopeammin hän saisi minut hoidettua niin sitä nopeammin hän pääsisi hiomaan itsensä kuntoon, joten vetkutteluun ei ollut aikaa.

"Hyvä on," lausahdan ja astelen lähemmäs Rijmiä ja vilkaisen maassa olevaan varsin maukkaalta tuoksuvaan massaan. Voisin ihan hyvin tuputella itseeni tuota parantavaa ainetta, mutta en osaisi annostella sitä taikka tiennyt miten sitä tarkalleen ottaen laitettiin. Ehkä en viitsisi kuitenkaan laittaa kimoa passaamaan minua. Keksisinhän minä jotakin, iso mies, kun kuitenkin olin. Ehkä olisi kuitenkin vain parempi kysyä, eikä alkaa toimimaan omin nokkineen.
"Tätäkö nyt sitten painetaan haavoihin?" kysähdän ja viittoan kevyesti päälläni Rijmin valmistaman mössön suuntaan.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 21. Huhti 2012 19:18

Huomaan kyllä Býlorin halukkuuden väittää vastaan, mutta hän tukahduttaa sen hyvin. Ilmeisesti ajattelee järkevästi jollain logiikalla että helpompi hoidattaa omat haavat ensin. Hän tulee lähemmäs ja ansaitsee pienen häivähdyksen hyväksyntää katseessani kysyessään mielenkiintoisesta mössöstäni. Joku muu olisi jo saattanut mennä itse sorkkimaan.
"Juurikin niin", sanon rauhallisesti ja tarkastelen orin kehoa. Veren takia ei kovin hyvin näe missä haavat ovat, mutta eiköhän ori itse tietäisi niiden sijaintipaikan.
"Jos yletät, voit laittaa sitä itse. Laita sen verran että se peittää haavan ja anna olla siinä kymmenisen minuuttia."
Nyökkäsin vain orille lyhyesti ja annoin katseeni kiertää hetken aukiota. Tunsin haavojen valuvan edelleen. Eivätpä ne siitä oikein tyrehtyisi ellen tekisi niille jotain.
"Käväisen tuolla, tulen pian takaisin." Sanon ja lähdenkin reippaassa ravissa kohti metsän hämärämpää keskustaa. Inhosin talvea siinä mielessä että kasvit tosiaan kuolivat. Ja lunta oli kaikkialla. Ja juuri lumi peitti sen mitä minä olin lähtenyt etsimään. Nimittäin sammaleen.

Tiesin että parasta olisi suolla kasvanut sammal, mutta minulla ei ollut aikaa lähteä etsimään yhtä suolänttiä Caralian kokoiselta saarelta. Sitä paitsi olin sanonut Býlorille palaavani pian ja sen lupauksenhan minä aioin pitää. Mittelöstä jääkarhun kanssa voisi aiheutua joitakin henkisiä traumoja ja silloin ei olisi hyvä jättää ketään yksin kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan.
Olo tuntui vähän vainukoiralta kulkiessani pitkin metsää turpa lähinnä maantasalla. Viimein löysin melko lumettoman kohdan ja vieläpä sammalta. Unelmieni täyttymys.
Nappasin sammalta hampaisiini tarpeellisen määrän ja lähdin takaisin päin rauhalliseen tahtiin kävellen. Kiirehän minulla ei oikeastaan ollut, Býlorillakin oli aivot, tuskin hän hätääntyisi näin lyhyessä ajassa. Tai edes huomaisi minun poistuneen sen kummemmin, haavojen hoito vaati tarkkaavaisuutta.

Palatessani aukealle laskin sammaleet omituisen näköisen mössön viereen jota olin orillekin tarjoillut ja aloin puhdistaa haavojani rauhallisen tottuneesti ensin puhtaalla sammaleella, niistä kohden mihin yletyin. Tukahdutin verenvuodon hiljakseen painamalla sammalta niin kauan että se oli kokonaan kastunut verestä.
Viimein verenvuoto alkoi tyrehtyä ja minä vilkaisin sinisilmään vierelläni.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Huhti 2012 09:57

Rijm antaa minulle hyvät ohjeet sen suhteen mitä minun pitäisi parannus mönjällä tehdä. Tyydyn vain nyökkäilemään ymmärryksen merkiksi. Eikai sitten auttaisi, kuin nakata tuota suuhunsa ja painella vuotaviin haavoihin. Minua vainoaa kyllä ajatus siitä, että aine tulisi kirvelemään. Niinhän ne yrtit aina. En jää kuitenkaan vetkuttelemaan vaan otan mönjää hampaideni väliin ja vien sitä ryntäideni tienoolle. Kimo ilmoittaa käyvänsä jossain ja minä kohotan hetkeksi katseeni tähän. Olikohan se ihan viisasta? Jääkarhu uros saattaisi olla yhä jossakin lähistöllä ja...
"Okei," huomaan sanovani ja seuraan hetken katseellani kylmäverisen poistumista. Kyllä Rijm takaisin tulisi.
Oli toisaalta ihan loisto ajatus, että tamma hakeutui hieman etäämmälle sillä en liiemmin lämmennyt ajatuksesta, että tämä katsoisi nauraen vierestä, kun yrittäisin epätoivoisesti suhria tätä mössöä itseeni. Kun tammasta ei enää näy jouhtakaan uskallan aloittaa haavojen putsaamisen. Painelen sitä haavoja vasten ja se tuntuu pienenä kirvelynä ja pistelynä, mutta ei se tämän kokoiselle orilla tuntunut juuri missään. Kun olen saanut itseni operoitua heitän jäljelle jääneen mönjän hankeen ja samassa kimo tekikin jo paluuta. Näemmä oli löytänyt sammalettakin.

Pysyttelen ihan äänettömänä ja seuraan syrjäsilmällä, kun Rijm keskittyy lopulta hoitamaan omia haavojaan. Kauankohan omat mömmöni olivat jo olleet? Pitäisikö niille vielä tehdä jotakin? Ainakin verenvuoto oli jo tyrehtynyt, mutta olin silti ympäriinsä veren tahrima. Tiesin hyvin, että vesi olisi hyytävää ja johtaisi varsin nopeasti hypotermiaan, mutta siitäkin huolimatta mieleni teki käydä hieman pulahtamassa. Se oli kuitenkin aivan tuhottoman tyhmä idea joten hautaan sen jonnekin.
"Tarvitsetko vielä jotakin?" huomaan möläyttäväni ja samalla tarjoutuvani jollain muodoin auttamaan. En tiedä tarvitsisiko Rijm apua ja, vaikka tarvitsisikin osaisinko minä edes auttaa? Jos hän, vaikka laittaisi minut noutamaan jonkun minulle tuikituntemattoman kasvin tai muuta vastaavaa. Olen taukki, mutta hyväähän minä tällä kaikella vain tarkoitin. Ja kyllä minä olin ihan valmis auttamaan jos apuani ikinä vain tarvittaisiin tai huolittaisiin. Hetkessä kimon käyttämä sammal näytti olevan aivan kosteana tamman verestä, eikä näky hivellyt silmiäni, mutta pysyin ilme värähtämättä paikallani. Eikai hän vain voisi kuolla verenhukkaan? Tunsin itseni aivan avuttomaksi, minä suorastaan rukoilin mielessäni, että Rijm antaisi minun auttaa ja käskisi minun tehdä jotakin. Itse olin jo ihan kunnossa, mutta nyt oli minun vuoroni auttaa Rijmiä.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19. Touko 2012 20:09

Olin alkanut jo tottua pieneen kipuun mitä tunsin haavojen johdosta. Ikinä veri tai syvätkään haavat eivät olleet saaneet ilmettäni värähtämäänkään, joten myöskään omieni kohdalla mitään eroa ei ollut. Tämä oli minulle rutiinia, työ johon jouduin ihan vain valitsemalla tietyn polun elämässäni.
Polun joka oli pikkuhiljaa laajentunut valtatieksi jossa oli monta nopeaa kaistaa ja yksi hitaampi, jota pitkin nyt kuljin.
Kun hän kysyy tarvitsenko vielä jotain, tarjosin orille pienen hymyn. Ainakin hän oli halukas auttamaan, ja se nyt oli hyvä puoli kaikissa.
"Jos viitsit painaa tuota ylempää selänpuolen haavaa, en yltä siihen kunnolla."
Viittasin haavan hieman säkäni alapuolella, joka oli syvä ja vuoti edelleen runsaasti.

Pudotin kastuneet sammaleet pois ja poimin kasasta lisää, jatkaen muiden, pienempien haavojeni puhdistamista. Yritin samalla pohtia sopivaa keinoa tyrehdyttää haavoista vuotava veri mahdollisimman tehokkaasti. Tietysti voisin aina käyttää samaa mömmöä mitä olin käskenyt Býlorin tunkea omiin haavoihinsa, mutta sitä pitäisi ensin tehdä lisää. Ainahan voisin lähteä nyt suoraan sitä tekemään, en ollut kovinkaan heikossa kunnossa. Ainakaan siltä ei tuntunut, sinällään.
Mutta juuri nyt en jaksanut liikkua mihinkään, paikallaan olo tuntui hyvältä, kuten myös kylmä ilma joka vihmoi haavoihin. Kyllähän minä tiesin että voisin helposti kylmettyä jos rupeaisin tähän paikalleni makaamaan, joten sitä en tekisi, mutta seistessäni voisin kerätä vaikka voimia.

Omien haavojensa kanssa metsässä juoksentelu ei ollut omiaan terveelle mielialalle ja hyvälle jaksamiselle. Mielummin hetkeksi annoin olla ja pistäisin kohta Býlorin loput jäätyneet mössöt omiin haavoihini. Katsahdin oria silmäkulmastani samalla kun kurotin taas uuden sammaltupon luokse.
"Millainen on olosi?" Kysyin samalla kun poimin sammalta hampaisiini.

[pahoittelen kestoa ja epämääräistä kirjausta.]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Kesä 2012 23:46

Tälläistä taisikin olla Rijmin arki kokonaisuudessaan. Jatkuvaa haavojen paikkaamista ja veren näkemistä. En minä toki verta kammoksunut, mutta en voinut sanoa heltyväni sen näkemisestä. Minusta se kuuluisi vain yrittää pitää ihon alla kuten on tarkoituskin. Nämä haavat eivät olleet ees pahoja, kun saattoi jakaa ajatuksiaan sellaisille haavoille jotka saattoivat tyrehdyttämättöminä johtaa veren hukkaan. Ja nopealla hoidollakin nämä haavat paranisivat nopeasti ja tulehduksen nousemiselle oli vain häviävän pieni vaara, kiitos Rijmin parantajan taitojen.
Kimo sitten myöntää, että voisin olla hieman avuksi enkä emmi sitten, kun saan tietää mitä minun tulisi tehdä. Nappaan hampaideni väliin sammalta ja astelen sitten lähemmäs siten, että kykenen varoen yrittämään sammaleen painoa haavaa vasten. Se oli aika ikävän näköinen ja vuoti pahasti, mutta uskoakseni se kyllä tyrehtyisi hoidon myötä. Tai pakkohan sen oli. En edes mieli ajatella miten paljon Rijmiin koski, tunsin jopa syyllisyyttä sille, että olin joutunut taistelussa valitsemaan itselleni pienemmän vastuksen, mutta ainakin täten saatoin toivoa, että Rijm oletti minun vain uskovan, että hän kyllä pärjäisi.

Hoitelen haavaa parhaimpani mukaan ja lopulta tulee hetki jolloin on hyvä vaihtaa uuteen sammal tuppoon. Viskaan tamman verestä värjäytyneen möykyn sivummalle ja kurotan nostamaan uuden jonka olen juuri painamassa uudemman kerran haavan kohtaan kunnes kuulen kimon esittämän kysymyksen.
Olin kyllä voinut paremminkin, mutta kyllä nyt oli parempi olo aikaisempaa verraten.
"No, uupunut, mutta muuten voin oikein hyvin," mutisen ehkä hieman epäselvästi sammaltuppo suussani. Sanojeni lopuksi painan taas kevyesti sammaleen haavaa vasten.
"Entä omasi?" tiedustelen sitten silkasta kohteliaisuudesta.
Haava alkaa näyttää jo siistimmältä ja kevyesti puhdistan sen ympäryksen ja lasken punaisen sammaleen maahan.
"Voinko vielä tehdä jotakin hyväksesi?" en tahtonut väkisin apuani tyrkyttää, mutta jos vain jotakin voisin tehdä niin sen olisi hetipaikalla valmis tekemäänkin. En minä silkasta kohteliaisuudesta aina kysellyt vaan olin myös valmis auttamaan mikäli apua tarvittaisiin tai huolittaisiin. Rijm ei kyllä taitanut olla tavan jääräpää joka esittäisi vahvempaa, kuin todellisuudessa edes olikaan, tamma kyllä uskoakseni kertoisi jos jokin oli pahemminkin pielessä.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Kesä 2012 14:45

Hän painaa sammaltuppoa haavaa vasten ja estän itseäni säpsähtämästä. Tuntuihan se inhottavalle, kieltämättä. Lopulta saan tyrehdytettyä verentulon niistä haavoista joita olin itse hoitanut ja kuuntelin Býlorin vastauksen lähinnä puolella korvalla. Hän sanoi voivansa hyvin, tai ainakin niin oletin mokelluksesta joka kuului sammaltupon takaa. Kun hän kysyy miten minä voin, vilkaisen häntä lyhyesti silmiin.
"Olo on ollut huonompikin." Totean sitten, kommentoimatta siihen sattuiko minulla johonkin vai eikö. Kai sen nyt jo verentulosta huomasi etteivät nämä ihan kivuttomia olleet. Mutta eivät niin pahoja kuin olin nähnyt joskus.

"Voinko vielä tehdä jotakin hyväksesi?"
Hymyilin pienen hetken hänen auttavaiselle sielulleen ja pudistin sitten lyhyesti päätäni.
"Enköhän pärjää nyt itsekin. Kiitos Býlor."
Heilautan häntääni pehmeästi orin kylkeä vasten ja astelen jäykin jäsenin mömmön luokse joka oli jäänyt orilta käyttämättä. Laitan sitä rauhallisesti suurimpiin haavoihin ja tunnen sen viileän, tyrehdyttävän ja puhdistavan vaikutuksen.

Katselen hetken ympärilleni, miettien mitä tekisin pahimmalle haavalle joka sijaitsi säkäni alapuolella. Minua henkilökohtaisesti hieman ärsytti etten itse ylettänyt siihen kuin hädintuskin, joten minun olisi ehkä pyydettävä valkean apua. Jos siis keksisin mitä tekisin sille.
Purin hieman huultani, pohdiskellen mitä kasvia käyttäisin ja millä tavalla. Lumisesta metsästä oli vaikea löytää mitään sopivaa.

Lopulta keksin mitä tekisin.
Kuoputan lunta pois tieltä ja tarkastelen mitä alta löytyi. Paria erillaista heinää, edellisen kesän sinikellot sekä hieman nokkosta. Perhana. Muistelen hetken mitä niistä saisi kokoon ja sekoitan sinikellot ja nokkoset keskenään, möyhennän ne pieneen määrään lunta ja haen myös mahlaa. Saatuani sekoituksen kokoon maistan sitä. Puudutus leviää pienelle osaa kieltäni ja hymähdän tyytyväisenä. Tämä auttaisi.
Levitän ainetta siihen niin pitkälle haavaan kuin yllän, vasta sitten katsahdan salmiakkiotsaiseen pyytävästi.
"Voisitko mitenkään laittaa nämä loput tuonne haavaan?" Kysyn hiljaisella sävyllä. "Kannattaa huuhdella suu lumella heti sen jälkeen, tämä puuduttaa kielen aika tehokkaasti."

En jää seuraamaan oria katseellani vaan kauhaisen lunta suuhuni, tunsin nimittäin puudutuksen leviävän paremmin kielelleni. Kohta en saisi enää puhuttua yhtään mitään, sössöttäisin samalla tavalla kuin kuuma peruna suussa. Se ei kieltämättä olisi kovin mukavaa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Heinä 2012 19:02

Olo on ollut huonompikin. Se saa minut hieman mietteliääksi. Miten olisinkaan tahtonut tietää, että missä tilanteessa oli tamma itsensä pahemmaksi saanut.
"Onko paha jos kysyn, että mitä silloin tapahtui?" kysyn viitaten tamman aiempaan vastaukseen. Minä olin ymmärtäväinen sielu joten en laitta lainkaan pahakseni jos Rijm jättäisi tarinan tällä kertaa kertomatta. Tarkemmin alkaessani miettimään en tuntenut kimoa kovin hyvin. Tai siis kyllähän minä oli hänet aiemmin tavannut ja näin, mutta en ollut koskaan vielä saanut kuulla tämän menneisyydestä. Enkä edes tahtonut lähteä arvuuttelemaan oliko menneisyyden kertomisen hetki juuri nyt.

Pään pudistus kertoo minulle sen minkä kimo sanoilla vielä vahventaa. Hän kyllä pärjäisi ja siihen minä luotin.
"Sano toki jos vain vielä tarvitset jotain," muistutan vielä hyväksyen asian.

Hamuan hieman lunta huulteni väliin ja sulattelen pienen nokareen suussani jolla tyrehdytän janoani maltillisesti. Sivusilmällä kyllä tarkkaillen Rijmin tekemisiä ja tämä näyttää taas etsivän jotain. En puutu asiaan, sillä olin kuullut, että liikaa apuaan tyrkyttävät eivät olleet mitenkään kovin arvostetussa taikka imarrellussa asemassa.
Alan lapioimaan lunta tieltäni, kuovin lumipeitettä auki ja sen alta paljastuu heinää. Se oli ruokana varsin epäravitsevaa eikä nälkäkään lähtisi helposti. Siitäkin huolimatta otan karvaan makuista heinää suuhuni ja mutustelen sen. Olen haukkaamassa toista kertaa, kun kuulen tamman äänen. Kohotan pääni hymyillen ja käännyn katsomaan tämän suunnalle.

Rijm pyytää minun apuani enkä lainkaan epäröi olla avuksi.
"Totta kai," se olisi vähintä mitä voisin tehdä ystäväni hyväksi. Liikun jälleen lähemmäksi kimoa lumen narahdellessa leveiden ja suurien kavioideni alla. Nappaan Rijmin valmistamaa mahlaa suuhuni ja kuuntelen tämän kehotukset lumella huuhtomisesta. Nyökkään ja alan jo tuntea jännää puuduttuneisuuden tunnetta kiellelläni. Siirrän kieltäni enemmän sivuun ja alan sitten levittää ainetta tamman haavalle.
"Onko tämän tarkoitus siis lieventää kipua?" näin ainakin oletin, mutta saattoihan tässä puudutteessa olla myös muita auttavia aineksia. Jotakin bakteereja tappavaa sekä puhdistavaa.
Wohweli
 

Seuraava

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron