Ei hevosta ole kokoon katsomista

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Elo 2012 13:01

Katseeni on kovin tyhjä kääntäessäni sen Býloriin. Miten minä voisin vastata kysymykseen? Mietteliäs ilme silmissäni päätän kuitenkin yrittää.
"Kyse ei ole vain yhdestä kerrasta..." sanon viimein hitaasti, yrittäen miettiä, eritellä. Parantajana elo oli raskasta, täytyi osata aina erotella omat murheensa ja muiden sellaiset, eikä suinkaan sotkea niitä omaan elämäänsä.

En jaksa ajatella enempää, tyydyn vain pudistamaan hitaasti päätäni, kuin kieltääkseni oria kysymästä lisää. En osannut vielä käsitellä kaikkea mitä matkani varrella oli ikinä tapahtunut. Ja, jos oltaisiin epäystävällisiä, se ei itse asiassa kuulunut Býlorille. Parantajalla oli myös velvollisuutensa pitää asiat salassa. Ne eivät olleet ikinä yleistä tietoa mitä parantajalle kerrottiin, ne olivat useimmiten henkilökohtaisia pelkoja, elämäntarinoita ja unelmia.

Kun pyyntöni keskeyttää Býlorin heinän maistelun, hymyilen hieman pahoittelevasti. Mutta hän vaikuttaa kuitenkin varsin halukkaalta auttamaan, ja jälleen kerran kiitän hiljaa mielessäni sitä joka lähetti tämän orin luokseni. Tukemaan minua ja auttamaan.
Kun salmiakkiotsainen kysyy minulta aineen tarkoitusperästä, saatuaan sen ilmeisesti levitettyä kunnolla haavan päälle, vastaan katse jossain metsänreunan tuolla puolen.
"Kyllä, sekä se puhdistaa haavan aluetta ja estää enimpiä tulehduksia."

Lasken pääni alas ja syön jälleen hieman lunta, tällä kertaa janooni. Minua huolestutti enemmän orin tilanne kuin omani, mutta uskoin kyllä hänen pärjäävän haavojensa kanssa. Hän oli suurikokoinen ja vastustuskyky oli uskoakseni aivan hyvä, joten tuskin hänelle mitään pahempaa haavoistaan koituisi. Hyvällä tuurilla pienimmistä ei jäisi edes näkyviä arpia. En uskaltanut edes alkaa ajattelemaan omiani, tiesin kyllä varsin hyvin että arpia jäisi, toinen juttu olisi sitten näkyisikö niitä tuuhean valkean karvani seasta liiemmilti.
Toivottavasti ei. Suuri, arpinen tamma saattaisi pelottaa joitakuita. Mielessäni käväisi Zoe tämän ajatuksen myötä ja se sai minut hymähtämään lähes äänettömästi.

Meitä tosiaan oli moneen junaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 06. Elo 2012 13:38

Äänensävy ja sanat jolla tamma tulee vastanneeksi Býlorille saa orin hieman madaltamaan kulmiaan. Miten mielellään hän olisi tahtonut tukea ja ymmärtää tammaa, mutta Rijmin pään pudistelu selvästi kieltää kyselemästä enempää. Salmiakkiotsa ei uhmaa kimon tahtoa ja nyökkää hyväksymisen merkiksi, kuin sanoin: Kuten tahdot. Býlor tahtoi silti kovasti tamman tietävän, että hän olisi kyllä aina valmis kuuntelemaan jos kuuntelijalle tulisi tarvetta.
”Olen aina valmis kuuntelemaan jos tarvitset kuuntelijaa,” mustajalka sanaisee, mutta ymmärtää, että nyt aihe oli parempi jättää sivuun. Eihän hän halunnut Rijmiä painostaa.

Kimo kertoo aineen todella olevan estävä tulehduksia ja puhdisti vielä haavan aluetta. Býlor hymyili pienesti, ei huonommin märkäkorvalta, se tuumi ihan tyytyväisenä oivallukseensa.
Salmiakkiotsa olisi niin kovin tahtonut jutustella Rijmin kanssa kaikenlaista, mutta tamma vaikutti olevan hieman liiaksi omissa mietteissään, että orista tuntui, ettei hänen paranisi häiritä.
Býlor hyväksyi hiljaisuuden ja palasi heinien ääreen muutamalla askeleella. Ori kaivoi hieman lisää heinää esille ja vilkaisi Rijmin suuntaan.
”Tästä riittää sinullekin,” risteytys totesi, kuin pyytäen tammaa ruokailemaan kanssaan. Rijmkin tarvitsi lepoa ja energiaa ja ori oli valmis, vaikka pitämään itse huolen siitä, että niitä tamma tulisi myös saamaan. Býlor silmäili kimon suuntaan pyytävästi, mutta katseessa oli myös hilkkusen vaativuutta.
”Eihän tämä tuoretta voita, mutta kyllä tästäkin vielä energiaa irtoaa,” herra tuli kertoneeksi, vaikka ei epäillytkään Rijmin tietävyyttä asian suhteen. Lopulta Býlor päätti jättää asian yksin tamman valinnaksi ja upotti päänsä, esiin kaivamiensa rypistyneiden heinänkorsien joukkoon. Ori söi maltillisesti eikä suinkaan yltynyt ahnehtimaan sillä Býlor tosiaan tahtoi, että ateriasta riittäisi myös hänen seuralaiselleen.
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Tammi 2013 15:17

[apua ._. en ole muistanut edes pelin olemassaoloa. anteeksi ;___;]

Hänen sanansa saavat minut vain nyökkäämään ja katseeni kääntyy kuin itsestään tuijottamaan tuoretta verta lumella. Se saattaisi saada saaliseläimet peräämme vähän turhan helposti, joten siinä joutessani käyn potkimassa lunta läikkien päälle, niin että ne peittyivät kunnolla. Tiesin kyllä että omatkin haavani vuotaisivat vielä jonkinaikaa, mutta kunhan pysyisin liikkeessä niin asia hoituisi. Edes jotenkin.

Býlor jatkoi hiljaisena syömistään ja minä annoin hänen tehdä niin, omissa ajatuksissani oli liikaa mietittävää. En voinut sanoa ettenkö syyttänyt itseäni orin vaaraan tuomisesta, minähän häntä olin pyytänyt lähtemään jäätikölle. Se oli ollut virhearvio, mutta enhän minä olisi voinut tietää että sielläpäin jääkarhuja liikkui. Enkä minä voinut siinä tilanteessa muuta kuin tehdä kaikkeni, että Býlor pysyisi edes suurinpiirtein ehjänä, itsestäni viis.
Mietin järkeviä vaihtoehtoja siihen, pitäisikö meidän liikkua täältä johonkin vai jäädä paikalleen lepäämään. Toisaalta, molemmat olivat hyväkuntoisia hevosia joille liikunta teki hyvää, mutta toisaalta taas pakkanen saattaisi vahingoittaa haavojen alta löytyviä lihaksia.

Mutta tällä säällä myöskään bakteerit eivät levinneet yhtä tehokkaasti. Katsahdan Býloriin kun hän kutsuu minua syömään ja hetken aikaa tekee mieli vain kieltäytyä syömisestä. Tiesin kuitenkin että menetin verta koko ajan, enemmän siltä puolelta mikä ei ollut orille näkyvissä, joten olisi ehkä pakko syödä.
Nyökkään tyynesti ja astelen ne muutamat jäljellä olevat askeleet orin luokse, syöden muutaman suullisen. Sen jälkeen jätän homman suosiolla salmiakkiotsan hoidettavaksi, peruuttaen pois toisen luota.

Katseeni kääntyy jonnekin metsänreunan suuntaan. Välillä oli niitä tilanteita kun en tiennyt mitä tehdä, ja ne olivat hyvin kiusallisia. Minun, jos kenen, pitäisi olla aina tilanteen tasalla, mutta haavani veivät keskittymiskykyäni kummasti. Pystyin vain ihmettelemään kuinka ne hevoset, joille jäi loppuelämän kivut, pystyivät elämään niiden kanssa lähes normaalia elämää.
Mutta ehkä siihen tottui. Kaikkeen tottui.

"Tämä ei ole sitä, ettenkö luottaisi sinuun." Särjen lopulta hiljaisuuden, viitaten siihen etten osannut - enkä voinut - puhua asioistani. "Parantajan on vain pidettävä sisällään todella paljon asioita. Niiden paljastaminen vahingoittaisi monia."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 06. Tammi 2013 15:38

Pieni erittäin huomaamaton hymy livahtaa huulilleni, kun näen tamman nyökkäävän ja lähestyvän sitten löytämiäni heinänkorsia. Rijmin laskiessa päätään heinien joukkoon voin myöntää helpottuvani ja se antaa minulle enemmän mielenkiintoa keskittyä omaan ruokailuuni. En ehdi kauaa riemuita läpimurrosta, kun Rijm jo lopettaa syömisen ja peruuttaa loitommalle. Nostan pienesti päätäni heinien seasta, mutta kimon katse on jo karannut jonnekin metsäänpäin enkä viitsi ruveta vänkäämään hänen kanssaan, vaikka mieli tekisi. Rijm oli aikuinen tamma.. Minun olisi siis luotettava siihen, että hän kyllä tiesi mikä oli hänelle parhaaksi. Lasken omaa turpaani vielä hetkoseksi ruohojuuri tasolle ja nyhdän muutaman korren suuhuni ja lopulta nostan pääni ja kokoan ryhtini. Vähäisin elein pureskelen viimeiset korret ja katselen lähinnä omille suunnilleni. Lopulta nielaisun myötä uskallan kääntyä jälleen katsomaan valkeaa. Hän tuntui jotenkin hyvin etäiseltä ja se huolestutti minua kummasti.

Lopulta tamma itse lyö hiljaisuuden halki ja saa jostain syystä sydämeni lyömään hieman jännittyneenä. Kuuntelen korvat höröllä ja silmät auki Rijmin sanat jotka herättävät mielessäni vain lisää kysymyksiä. Tamman sanat taisivat joka tapauksessa olla lähinnä varoitus minulle. Minun ei pitäisi olla liian utelias.
”Ymmärrän,” saan lopulta sanottua. Ymmärsinkö minä oikeasti? Vaitiolovelvollisuuden kyllä, mutta en ehkä sitä miksi Rijm vaikutti niin kovin uppoutuneelta jonkun toisen ongelmiin tai vaivoihin. Hieno ja oleellinen ominaisuushan se oli parantajalla, mutta nyt vaikutti kovasti siltä, että valkea yritti ja teki liikaa, ehkä hän tarvitsisi lomaa.
”Tarkoitat varmaan, ettei minun pidä udella enempää?” lähinnä vain vedän suoremmaksi tamman omia sanoja. Minä en tästä loukkaantunut. Olin vain iloinen, että Rijm kantoi omaa parantajan arvoaan arvokkaasti, eikä toiminut epäammattimaisesti.
”Minä lupaan, etten kysele enempää. Sillä aivan kuten sinä, myös minä toivon, että muut eivät joudu kärsimään takiani,” lisään vielä, kuin antaen nyt täyden tukeni Rijmille. Minusta oli myös osittain huojentavaa, että tammalla itsellään ei ollut huolia tai niin hän ainakin antoi ymmärtää.

”Mutta mitä luulet,” aloitan ja silmäilen hieman ympärilleni. ”Pitäisikö meidän edetä johonkin suuntaan?” tiedustelen sitten. Antaisin Rijmin ilomielin päättää. Hän kyllä tietäisi mitä tekisi jos laittaisi meidät etenemään johonkin suuntaan. Tamma kyllä osaisi arvioida mikä olisi meille parhaaksi tässä haavoittuneessa tilassa.

» Eipä tuo mitään, itselläkin hieman jo unohtunut. xP
Wohweli
 

Re: Ei hevosta ole kokoon katsomista

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Maalis 2013 16:43

[miksi se olen aina minä joka jumittaa... voi jestas.]

Onneksi Býlor tuntuu ymmärtävän mitä tarkoitan. Luon häneen hetkellisen kiitollisen katseen ja kun hän vielä tarkentaa olettamustaan, nyökkään vain hitaasti. Ehkäpä hän tosiaan ymmärsi mitä tarkoitin, eikä suinkaan olisi minusta liian huolissaan. Kyllä minä pärjäsin, minun oli aina pakko pärjätä. Kuitenkin, ajatukseni katkaisee jälleen kerran orin ääni, joka tällä kertaa pohdiskelee sitä pitäisikö meidän lähteä johonkin.
Katselin häntä hetken aikaa jotenkin tyhjästi, ennen kuin sain taas ilmeestäni kiinni. En pitänyt siitä, miten hajamielinen olin koko ajan, mutta tunsin kivun sykkivän haavoissani enkä ollut tottunut siihen tunteeseen. Se oli häiritsevää, mutta se oli pakko unohtaa.

Vasta nyt kuitenkin käsitin kunnolla sen mitä ori kysyi ja hymyilin hänelle hieman anteeksipyytävästi.
"Olen pahoillani, olen vähän ajatuksissani", sanon kohta vaikka ei olisi mitään syytäkään. Kyllä hän ymmärtäisi, ainakin toivon niin. "Ehkä meidän tosiaan on parasta yrittää etsiä jokin hieman lämpimämpi paikka."
Sanon lopulta, miettien meidän kahden kuntoa. Kyllä me kestäisimme molemmat, haavat eivät olleet tappavia eivätkä orilla edes niin syviä että niistä selviäisi muutaman päivän levolla. Enkä minä jaksanut edes huolehtia itsestäni juuri nyt, jotenkin tuntui että adrenaliinivirtaus oli vienyt minusta kaiken välittämisen maailmaa kohtaan.

"Jospa lähtisimme vaikka sademetsän suuntaan?" Kysyn kuitenkin lopulta, katsahtaen Býlorin sinisiin silmiin. En kuitenkaan uskaltanut kunnolla kohdata katsetta, otin vain muutaman ehdottavan askeleen kohti aukion reunaa. Kyllä hän seuraisi, jos se olisi hänestä hyvä idea.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron