All is white again.

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

All is white again.

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2013 18:30

[Yksinpeli]

Zephyr

Olen pitkän taipaleen jälkeen päätynyt paikkaan, josta koko seikkailuni Caraliassa alkoi. Se valkoinen hevonen oli johdattanut minut aikoinani tänne saarelle, tänne kaikkien hevosten luokse. Kotiin.

Kaikkialla ympärilläni on vain valkoista. Suuret lumen muovaavat kummut ja rotkot näyttävät minun silmissäni vain yhdeltä valkoiselta tasolta, joka heiluu puolelle ja toiselle. Tai ehkä se olen minä, olo tuntuu heikolta.
En ymmärrä oikeastaan vieläkään että miksi. Olo on tuntunut huteralta jo pitkään. Tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa.

Säpsähdän ajatuksistani, kun huomaan edessäni seisovan valkean hahmon.
"Sinä", kuiskaan hänelle. Hän nyökkää. Hän kääntyy ympäri ja lähtee kävelemään eteenpäin.
Tiedän, että hän haluaa minun seuraavan häntä. Minne hän tällä kertaa minut vie? Turvaan? Pelastaa minut jälleen lumen ja pakkasen keskeltä?
Hän kävelee hitain askelin, jotta pysyisin mukana. Kuljen pää matalalla eteenpäin niin raskain askelin. Olen kuitenkin aivan varma, että tuo hahmo vie minut pois täältä. Olen matkalla täysin luottavaisin mielin.

Sitten kaadun. Huterat jalkani pettävät altani ja rysähdän voimalla maahan. Tuo ystäväni kääntyy ympäri ja tulee eteeni seisomaan.
"Auta minua", pyydän hiljaisella äänellä. Katson vetisin silmin edessä seisovaa. Se kääntää katseensa kohti taivasta; minäkin teen niin.
Taivaalta alkaa pudota kauniita kimaltelevia hiutaleita. Koko maailma näyttää niin kovin vaalealta ja tuntuu vaalenevan hetki hetkeltä.
Laitan silmäni kiinni ja nautin helpottavasta tunteesta, joka valtaa koko kehoni.

"Tule", sanoo pian ystäväni, ja herään takaisin hetkeen. Hän katsoo minua ja antaa minulle voimaa nousta ylös.
Seison paikoillani ja katson, kun hevonen lähtee kävelemään. Sen kaviot alkavat hiljalleen nousta maan pinnalta ja se nousee kohti taivasta hitain askelin.
Huomaamattani olen jalkeillani ja liikkeellä eteenpäin. Astun askeleen ja toisenkin. Huomaan maan altani katoavan, mutta pysyn silti tukevasti pystyssä.
Käännän katseeni ylöspäin. Ystäväni odottaa minua.
Kävelen eteenpäin kohti kirkasta taivasta. Lumisade on lakannut ja koko maailma näyttää niin kovin vaalealta.
Katson maata kohti. Se alkaa sekoittua vaaleaksi pohjaksi koko maailmalle. Kaikki alkaa näyttää vain vaalealta.

Kun pääsen hevosen luokse, se lähtee laukkaamaan eteenpäin. Se laukkaa, ja joka askeleella vaalean hevosen kirkkaus alkaa levitä ja levitä.
Minäkin nostan laukan. Se heikko tunne tuntuu olevan kokonaan poissa. Pystyn taas laukkaamaan. Pystyn olemaan onnellinen. En tunne kipua enää.
Laukkaan kohti valoa, kunnes se täyttää minut kokonaan. Kaikki on vain kirkasta.

Minä olen onnellinen.

Zephyr poistuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron