And satisfaction feels like a distant memory

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

And satisfaction feels like a distant memory

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 08. Helmi 2015 00:14

// Sachiyo ja Loska tänne kiitos :-) //

Hallas

Muutamia päiviä sitten suuren, järeän orin vartaloa olivat nuolleet meren suolaiset aallot. Se oli päättänyt aloittaa uuden, kenties paremman elämän, mutta ei tietoakaan siitä missä oli. Paikka muistutti etäisesti tällä hetkellä hieman Suomea talvella, kotimaataan. Voikonpäistärikön harmailta huulilta pääsi murehtiva huokaus, kun tämä katsahti taakseen - lunta, jäätä.

Suuret pyöreät kaviot painautuivat syvälle jääkylmään lumeen. Lunta oli jotakuinkin lähelle polvia myöten, peittäen tyystin Hallaksen tuuheat vuohiskarvat ja suuret vaaleat kaviot. Sinistäkin sinisemmät silmät haravoivat lumista horisonttia, jota tuntui olevan silmän kantamattomiin. Aurinkokin oli hieman laskenut, maalaten taivaan oranssin eri sävyihin. Taivalla oli myös hieman tummia pilviä, vähän väliä peittäen oranssina hohtavan auringon taakseen. Täydellinen hiljaisuus. Ori pysähtyi, kuopaisi suurella kaviollaan muutaman kerran maata, painaen suuren päänsä maahan saadakseen huuliensa väliin jotain ravintoa. Tosiaan, viimeksi suomalainen oli ruokaillut pakomatkallaan, kunnes antoi itsensä meren armottomaksi vietäväksi.
Turhaa kuopimista. Lumen alta ei paljastunut mitään syötäväksi kelpaavaa, ja Hallas nytkähti murheissaan liikkeille. Sen kaula oli laskeutunut vaakatasolle, hengittäen pakkastuulta keuhkoihinsa ja siristi silmiään viimassa. Vielä varsin kirkas auringonsäde osui hevosen sinisiin silmiin, kulkiessaan tätä oranssia kiekkoa kohti. Kohti tuntematonsa ja arvaamatonta.

Orin silmien verkkokalvoa kirveli jäätikön kylmä ja keveä puuskahdus. Se sai tämän silmät vetistymään ja sulkemaan silmät. Pari askelia suomalainen käveli silmät kiinni, mieli tahtoen vain pysähtyä. Silti raikas pakkanen tuntui hyvältä, eikä lumituiskukaan haitannut mitään Hallaksen taivallusta kohti tuntematonta. Partaleuan suusta jälleen päässyt hiljainen huokaus höyrystyi kylmään ilmaan. Lumessa askeltaminen tuntui paikka paikoin melo rankalta, mutta Hallas jatkoi silti.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: And satisfaction feels like a distant memory

ViestiKirjoittaja Siuri » 09. Helmi 2015 21:35

Loska & Tuisku

Olin pitkästä aikaa löytänyt tieni jäätikölle. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä, kun minulla oli Tuisku mukanani. En ihmettele sitä oikeastaan ollenkaan, etten ollut tuonut Tuiskua tänne aiemmin; kaiken sen jälkeen, mitä ori joutui viime talvena kokemaan.
Tänään matka tänne oli kuitenkin poikkeuksellinen. Aurinko paistoi ja tuuli oli melko hiljaista. Sää oli todella kaunis, ja minä en tällaista päivää viettäisi missään muualla kuin jäätiköllä.
Astelimme raskain askelin suurta mäkeä ylöspäin. Lupasin Tuiskulle jo mäen nähdessään että voimme levätä sen päällä hetken aikaa ennen kuin lähtisimme jatkamaan matkaa. Sitä paitsi mäen päältä näkyi hyvin pitkälle jäätikölle.
"Jaksatko sinä?" kysyin orilta ja vilkaisin tätä. Se kulki perässäni laahaten päätään maassa, mutta kuitenkin pitäen vauhtiaan reippaana. Ilmeisesti se halusi vain päästä pian mäen päälle jotta voisimme pysähtyä.
Sain kysymykseeni vastaukseksi vain epämääräisen hymähdyksen, joten jatkoimme matkaa.

Saavutimme nopeasti mäen huipun, ja jäin sen laelle katselemaan upeaa valkeutta, joka peitti suuren alueen. Aurinko häikäisi hieman ja sai lumen kirkkaaksi, mutta muuten maisemat olivat upeat.
"Äiti..", Tuisku aloitti ja hymyilin hänelle.
"Eikö olekin upeat maisemat!" vastasin tälle, mutta Tuiskun ilme näytti melko vakavalta. Mikä oli?
"Eikun äiti, tuolla on joku", se sanoi ja jäi katsomaan vähän matkan päässä alamäen jälkeen kävelevää vaaleaa suurikokoista hevosta. Se käveli melko raskaan oloisesti. Olikohan toinen kunnossa?
"Tuisku, voitko odottaa täällä hetken? Käyn katsomassa että kaikki on kunnossa", kysyin ja Tuisku asettautui maahan makaamaan nyökäten.
"Älä mene mihinkään, jooko?" kysyin vielä ja katsoin oria.
"Joo joo!" se sanoi ja minä lähdin laukkaamaan alamäkeä pitkin kohti hevosta.

"Heei!" huusin orille jo hyvän matkan päästä. Hevonen oli ori, sen tunnistin jo kaukaa. Mitä lähemmäs hevosta kuitenkin pääsin, sen paremmin aloin erottaa uusia asioita. Päässä oleva tähti, siniset silmät, ja mikä parasta - meillä taisi olla enemmänkin yhteistä.
"Hei! Olen lumihevosten johtajatar Loskainen Syysaamu ja huomasin sinut tuolta ylhäältä", sanoin tälle ja osoitin turvallani mäkeä jonka päällä Tuisku makasi.
"Ajattelin vain tulla kysymään, onko kaikki kunnossa?" kysyin orilta. En ollut tietääkseni nähnyt häntä aiemmin. Uusi tulokas?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: And satisfaction feels like a distant memory

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 14. Helmi 2015 15:01

Hallas huokaisi jälleen syvään, vetäen jääkylmää ja hieman keuhkoja pistelevää ilmaa sisuksiinsa - kuinka hyvältä se tuntuikaan. Suuri ori oli jo astellut pitkään yksin, jatkanut jopa hieman vaivalloiseksi käyneeksi matkaansa suoraan eteenpäin. Kylmä lumi ja jää alkoi pikkuhiljaa viedä tuntoa vuohisista, mutta Hallas oli varma, että kestäisi sen. Olihan Hallas vahva ja terve suuri suomenhevonen, tottunut Suomen kylmiin pitkiin talviin ja jopa -30 asteen pakkasiin pohjoisessa!

Jäätikön maasto alkoi pikkuhiljaa muuttua yhä kumpuilevammaksi, mitä kauemmas ori astelikaan. Näkökentässä näkyi yhä useammin kitukasvuisia muita sekä loivia kumpuja.
Sietämätön nälkä alkoi kalvaa Hallaksen sisuksia, orii tuntien vahvan sydämensä sykkeet yhä vain vahvempina ja voimakkaampina rinnassaan. Orin hengitys oli käynyt lähes olemattomaksi ja pääkopassaan inisi. Niin vahva ja terve ori, alkoi tuntea itsensä niin pieneksi ja avuttomaksi. Ruokaa oli löydettävä ja pian.
Hallas pysähtyi ja painoi päänsä lähes maanrajaan, sulkien silmänsä. Sen teki mieli vain luovuttaa.

"Heei!", huuto kuului pian vähän matkan päästä Hallaksesta. Hitaasti Hallas nosti katseensa äänen suuntaan, eikä ollut varma, oliko tämä vain kuvitellut koko huudahsukden - onnekseen ei, sillä oria lähestyi pienempi hevonen, selvästi tamma. Hetken sinisilmä katseli toista hämmästyneenä, samalla jopa hämmentyneenä. Pian Hallaksen sisältä nousi ilo, ettei ollutkaan yksin. Tammaksi osottautunut hevonen lähestyi, ja sinisilmäinen piti katseensa tiukasti vieraassa.
Vieras esittäytyi Loskaiseksi Syysaamuksi, Lumihevosten johtajaksi.
"On ilo esittäytyä johtajalle, nimeni on Hallas", ori esittäytyi ja kumartui polvilleen nöyrästi, pian nousten takaisin neljälle raajalleen.
Loska oli sanonut huomanneensa tämän osoittaneensa kauempana olevalta mäeltä. Hallas katsahti kauempana olevaa mäkeä, ja näki, että jokin vaalea makasi siellä. Varsa?
Tamma kysyi, oliko Hallas kunnossa. Hallas ei tiennyt, pudistaisiko päätään vai nyökkäisikö.
"Saavuin parisen päivää sitten, enkä ole edes varma missä olen..", Hallas sanoi hieman epäröiden, mutta katsoi tammaan kovin ystävällisesti, "ja olen kovin nälkäinen", ori vielä lisäsi, esittäen vointiaan hieman paremmaksi, mitä se oikeasti olikaan.
Myös Hallas oli pistänyt merkille kaksikon samankaltaisuuden - vieras saattoi olla saman rotuinen kuin Hallas. Kovin samankaltaiselta toinen ainakin tuntui ja näytti. Kenties rotusisko?
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: And satisfaction feels like a distant memory

ViestiKirjoittaja Siuri » 01. Marras 2015 13:34

Vieras hevonen esittäytyy minulle todella kohteliaasti. Hän vastaa kysymykseeni sanoilla, jotka kertovat hänen olevan aivan uusi hevonen saarella. Oliko hän todella vaeltanut päiviä jo jäätiköllä?
Ori sanoo olevansa nälkäinen. Ulospäin hänestä ei näy niin vahvoja väsymyksen merkkejä, mutta sanojensa perusteella voisin kuvitella toisen olevan aivan uupunut.
"Olet tainnut matkustaa monta päivää - ensin saarelle ja sitten jäätiköllä", totean lähinnä kertoakseni orille ymmärtäväni tämän tilanteen.

Vilkaisen mäkeä, jonka päällä Tuisku makaa rauhallisena.
"Tuon mäen takana alkaa melko pian havumetsä. Sinne on kyllä lähes puolen tunnin kävelymatka, mutta jos luulet jaksavasi, lähtisin mieluusti kanssasi etsimään jotain syötävää sinulle", kerron orille. Havumetsä näkyi mäen päältä, mutta melko kaukana horisontissa.
Odotan hieman orin reaktiota - jaksaisiko hän lähteä? Voisin minä hänelle käydä tuomassakin havunoksia, mutta parempi olisi päästä itse suoraan paikan päälle. Siellä on sitä paitsi lämpimämpikin kuin täällä jäätiköllä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: And satisfaction feels like a distant memory

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 29. Joulu 2015 18:06

Hallas katsahti hetkeksi vaaleisiin kavioihinsa, kunnes nosti katseensa pienemmän tamman silmiin kuullessaan tuon sanat.
"Aivan oikein", ori totesi toisen olevan täysin oikeassa. Matka oli perinyt veronsa, ja heikossa kunnossa oleva suomalainen hengähti, hiilidoksidi höyrystyen kipakkaan ilmaan.

Tamma oli vikaissut taakseen, ja samaten Hallaskin katsahti mäelle. Ori näki jälleen vaalean varsan, mutta siirsi silmänsä jälleen tamman kasvoille, pieni kiitollinen hymy nousten orin harmaille huulille.
"Teen mitä tahansa saadakseni jotain täytettä vatsaani - minulla on sudennälkä", Hallas sanoi hieman naurahtaen mutta vakavoitui hetimmiten. Hallas oli jo valmiina lähtemään ja tarkkailikin ruskean reaktiota sanomiinsa sanoihinsa. Partava siirsi jalkojansa, astuen muutaman askeleen eteenpäin hieman ohi Loskasta. Hallas katsahti jälleen tammaan hieman kysyvästi, kuin kysyen lähdetäänkö? Orin vartalo oli kohti mäkeä, harmaat suupielet pienoisessa hymyssä. Voi kuinka toisen apu teki Hallaksen onnelliseksi.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17


Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron