Maailma on luminen, sielu jäässä.

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 13:51

TROJA

Turtana kävelin eteenpäin. Maailma oli alkanut muuttua valkeaksi. Täällä taas. Jäätiköllä. Joskus toivoin että tapaisin täällä muitakin yhtä mielenkiintoisia hevosia kuin säpsy Shin. Kylmä ravisteli kesäkarvaani. Olin ajautunut tänne ajatuksissani, maailman pyöriessä Zitherin ympärillä. Tuntui etten voisi hymyillä - tai nauraa - ennenkuin olisin saanut setvittyä sotkuisen vyyhdin päässäni. Minua puistatti. Muistin kuinka nuorikko oli huutanut minulle, syytänyt menneisyytensä, elämänsä minulle. Ei rauhassa, vaan suorastaan raivosta kirkuen. Olin poiminut puheen ajatuksiini, jossa sitä sitten mietiskelin. Ei ole ollut kovin hyvä elämä nuorella harmaallakaan.

Keskityin taas pitkästä aikaa maisemakatsaukseen. Joka paikassa oli vain lunta ja jäätä, kylmiä kiteitä. Huokaisten, korvat melkein niskassa, ponnistelin yli kinosten, yksinäisenä vaeltaen. Ajatukseni kieppuivat. Liikehtivät. Pyörähtelivät. Epätoivoisesti setvin vyyhteä, rauhan livetessä otteestani, kyynelten valuessa poskille, jäätyen paikalleen. Vedin kylmää ilmaa sisääni, yrittäen rauhoittua. Jatkoin taas matkaa, hiljaisena. Ympärilläni oleva minun väriseni maailma oli myöskin hiljaa, ääntäkään ei kuulunut. Vain minun askelteni pehmeät tömähdykset.

Minun pitäisi jatkaa elämääni. En vain pysty siihen. Jospa jäisin tänne, kylmään? Tai jospa hukuttautuisin valtamereen? Ei tarvitsisi enää itkeä muiden puolesta, yrittää ymmärtää. Huokaisin. Matkani jatkui yhä vain, päämäärättömästi vaeltaessani, omia tunnetilojani ajatellen. EI! Huusi sieluni, sinun on pakko jatkaa eteenpäin. EI! Huusin ajatuksissani, kiljuin vastaan koko maailmalle. Ei kukaan minua jäisi suremaan. Ei kukaan. Entä Shining? EI! Huusin taas. Tälläkertaa tiedostomattomasti. En saisi ajatella häntä. En!
"EI! EI IKINÄ!" Huusin ääneen, karjuin, huusin tuskani koko maailmalle, noiden kolmen sanan aikana.

Jalat pettivät, valahdin lumen sekaan. Annoin pääni painua alaspäin, maailman sumentuessa ympärilläni. Miksi minun pitäisi enää jaksaa hengittää? Oliko siinä jotain järkeä? Ei, en jaksaisi enää. Sydämenlyönnit tuntuivat hidastuvan, kylmän pureutuessa iholleni. Tunsin elämän alkavan valua pois minusta, en laittanut vastaan. Makasin hiljaa paikoillani. Sydän jätti väliin yhden, kaksi, kolme lyöntiä, ei haitannut. Toivoin että voisin vain nukahtaa. Nukahtaa, enkä palata koskaan. En ponnistellut ylös. Painoin korvani luimuun. Sydämen hakatessa sameasti. Päätöksen aika olisi kohta. Aivan kohta. Sitä ennen voisin levätä ja sitten päättää. Sitten voisin päättää.

Mutta oliko se minun päätettävissäni? Kuolisinko tähän nyt? Vai jonnekin muualle tulevaisuudessa? Kyllä, kyllä se olisi minun päätettävissäni. Olin kadottanut elämänhaluni. Olin itkenyt itseni kuiviin. Olin huutanut kurkkuni kipeäksi. Olin puhunut ja menettänyt sydämeni yhdelle. Olin tavannut sen joka ei koskaan näkisi valoa pimeydessä. Kyllä, kaikki olisi vihdoin hyvin. Jos vain päättäisin painaa pääni pinnan alle, uppoutua lumen viileään sydämeen. Kukaan ei löytäisi minua täältä pitkään aikaan. Ei pitkään aikaan. Shining'in ei tarvitsisi surea, se luulisi että olisin vain jossain päin saarta. Ei huolestuisi vaikkei näkisikään minua pitkään aikaan. Tamma kasvaisi, vanhenisi, saisi lapset, rakastetun. Eikä hänen tarvitsisi enää miettiä minua. Tai kohtaloani. Sydän jätti taas välistä yhden tai kaksi lyöntiä. Valuin pimeyteen. Yleensä kuolema ei antanut miettimisaikaa. Nyt se antoi.
Viimeisenä vihollisista kukistetaan kuolema.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Elo 2010 14:23

Thalassa.

Lunta. Jäätä. Kylmää.
Tämänkö saa, kun päättää ottaa elämän ohjat omiin käsiinsä? Selvä, antaa mennä sitten.

--

Beigehtävä tamma nosti lumihangen keskellä jalkojaan yhä korkeammalle. Se ei meinannut päästä kinosten keskeltä liikkumaan, mutta sen oli pakko. Tamma oli eksynyt, ja luultavasti jo kaukana aavikkoponien luota. Kuitenkaan tamma ei luovuttanut.
Kavion pohjat kylminä se tarpoi päättäväisesti eteenpäin antaen niiden viedä yhä syvemmälle lumihankeen. Tamma oli keskellä ei mitään, ja kylmä tuuli alkoi puhaltaa päälle. Tamma puristi silmänsä kiinni saaden näin voimaa kohdata vastatuulen. Aivan kuin laiva myrskyisellä merellä, yritti tuuli kaataa tammaa. Mutta tamma oli vahva, se ei antanut muiden päättää elämästään.

Syvä jäätävä tuuli alkoi tiputtaa kauniita kimaltelevia hiutaleita maahan. Joka hetki tamma tunsi kylmän hiipivän sisälleen, mutta se sai voimaa lämmittää itseään. Tammaa ei kiinnostanut matkan pituus, se antoi ajatusten leijailla korkealla. Tamman vaalea pää, jota koristi kylmät lumihiutaleet, toimi tuulta vastaan. Se laskeutui alemmaksi tuulen voimistuessa. Mutta tamma ei välittänyt. Se jatkaisi matkaansa.
Tamma siristeli silmiään nähdäkseen, josko edessä olisi pian suojaa. Valkeat suuret hanget peittivät tamman näköetäisyyden. Koko ajan se pelkäsi joutuvansa liian syvälle. Takaisin päin ei olisi kääntymistä, taivaalta tipahtelevat hiutaleet olisivat jo peittäneet kavioiden jäljet.
Tamma kuitenkin avasi silmänsä välittämättä pohjoistuulesta, ja huomasi keskellä lumihankea makaavan hevosen. Hevonen se tosiaan oli, ei vain tamman mielikuvituksen tuotetta. Mielikuvitus olisi kyllä myös voinut tehdä aistiharhoja tammalle, olihan tämän pää ollut pitkään liian kylmässä. Mutta tämä hevonen oli aito.

Tamma asteli karvaisen olennon luokse ja katsoi sitä. Se hengitti.
Tamma tökkäisi lumenvalkean hevosen kylkeä koittaakseen, oliko hevonen vielä tajuissaan. Vastausta odotellessaan tamma laskeutui jo hieman kylmettyneen hevosen viereen. Se laski päänsä toisen kaulalle puhaltaen turvalla lämmintä ilmaa.
"Älä pelkää, ystäväni. Olet turvassa."

Tamma painoi silmät kiinni. Se ei antaisi kylmyyden vidä häntä mukanaan. Se olisi vahva. Se ei luovuttaisi.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Elo 2010 15:06

Tulin tajuihini kuullessani jonkun sanat. Joku oli aivan lähelläni, tunsin hänen ruumiistaan hohkavan lämmön. Avasin silmiäni, mutta tuntui että luomet olivat jäätyneet kiinni. Olipa helppoa. Eteeni en tosiaankaan nähnyt. Kääntelin korviani. Ne tottelivat vastahakoisesti käskyjäni. Sieraimeni olivat turrat, en haistanut paljon mitään. Kankeasti käänsin päätäni, tuntiessani kosketuksen kaulallani. Silmiäni en edelleenkään auki saanut. Varsinkin sen puolen silmä, joka oli ollut lumikerrosta vasten, tuntui jotenkin elottomalta. Olin väsynyt. En jaksanut liikkua. Makasin hiljaa paikallani, tuntien kuinka tamman keho lämmitti vähitellen kaulaani.

Aloin liikutella lihaksiani. Ne lämpenivät vähitellen. Kiristin niitä - sitten hölläsin. Sitä samaa uudelleen ja uudelleen, kunnes tunsin että pystyin nostamaan päätäni ylöspäin. Tunsin että oikeanpuoleinen silmäni avautui raaolleen, lunta vasten ollut, vasen silmä taasen ei suostunut avautumaan. Kuka oli tämä vieras hevonen, joka tuli tänne minua auttamaan? Vaikka hänellä itsellään varmaan oli myöskin kylmä..? Miksi hän ventovierasta auttoi?
"öö.. Hei", ääneni kuulosti santapaperille, hyvin karhealle ja hiljaiselle. Aivan kuin sitä ei olisi käytetty pitkään aikaan. Voimani eivät riittäneet kurkun selventämiseen. Avasin oikeanpuoleisen silmäni kokonaan, liikauttaen päätäni hieman tamman suuntaan. Nukkuiko tuo toinen?

Päätin etten alkaisi herätellä sen kummemmin vaan tyyydyin katselemaan vierasta. Toispuoleisena siis. En ymmärtänyt miksei vasen silmäni suostunut avautumaan. Kai se oli vain jäässä. Huokaisin lähes äänettömästi, liikautellen korviani hitaasti. Eteen, taakse, eteen, taakse. Mietin pitäisikö sittenkin herättää tamma. Kaulani alkoi olla lämmin siitä kohti missä tamman turpa oli. Tunsin pystyväni käyttämään joka kohtaa päässäni, paitsi vielä toista silmääni. Kai sekin ajankanssa avautuisi. Mutristin huuliani hieman, painaen sitten turpani vieraan tamman poskelle. Tönäisin poskea heikosti, miettien samalla, mahtaisiko tamma herätä tuosta. Toivottavasti. Koska muuten en voisi ikinä kiittää pelastajaani. Tuskinpa vain kuolema vielä olisi minua näpeistään päästänyt, mutta armonaikaa hetkeksi antanut. Katsotaan nyt.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Elo 2010 22:17

Tamma alkoi täristä. Se tunsi kylmyyden tunkeutuvan ihon alle, voimat olivat hiipumassa. Tamma alkoi hengittää yhä raskaammin. Sisimmissään se tiesi, että tämä päivä ei olisi kummankaan viimeinen.
Tamma raotti silmänsä tuntiessaan värähtelyä. Silmät hohtivat toivoa huomatessaan lämmön vuorovaikutuksen. Kylmältä tuntuva maassa makaava alkoi hengittää yhä selvemmin. Tamman suupielille nousi hymyntapainen sen tajutessa, ettei tämä olisi vielä ohi.
Pian kimo lumenvärinen nosti jo päänsä yläilmoihin. Tällöin tamma sai voimaa itseensä, ja se palasi todellisuuteen.
”Huomenta”, tamma vastasi onnellisena hymyillen. Sen lempeä katse tuntui pysäyttävän jopa kylmän tuulen, joka alkoi vaipua pikkuhiljaa kinosten taakse.
Tamma piti päätään yhä kiinni toisen kaulassa. Se tiesi voivansa auttaa toista.

Kimo painoi lämpimän turvan tamman poskelle. Sieraimista puhaltui lämmintä ilmaa, joka sai tamman vielä onnellisemmaksi. Tamma ei olisi enää yksin.
Se nosti päänsä toisen kaulalta hengähtäen kerran raskaasti. Toinen hevonen oli luultavasti jo siirtynyt kuoleman rajoilta elämään. Jolleivat molemmat seikkailleet kuoleman porteilla? Mutta ei. Tamma tunsi olevansa enemmän elossa kuin koskaan ennen. Se oli uhmannut kylmää tuulta, pakkasta ja lunta, ja silti se oli elossa. Nyt olisi todella aihetta iloita.
Nämä seudut eivät taida olla kovinkaan turvallisia. Kummallekkaan.
”Lähdetään pois kylmästä, täällä ei ole hyvä olla.” Kyllä, sanoissaan tamma tarkoitti molempia heistä.
Ori oli häärinyt jo kalman rajojen tuolla puolen, ja tamma olin tulossa hänen perässään. Nyt se saisi loppua. Ties vaikka ori oli tarkoituksella yrittänyt lamaannuttaa elimistönsä? Mutta ei, ei tamman aikana. Sitä se ei sallisi. Jokainen elämä on elämisen arvoinen, siitä kannattaa pitää kiinni.

Tamma nosti lämpimän kaulansa ylös, ja katsoi oria silmiin. Tamman silmät säkenöivät yhä enemmän ystävällisyyttä, samaa se toivoi myös orilta. Tuuli hiljeni entisestään, pitäen kuitenkin ilman kierrossa.
Tamma suoristi jalkansa, ja nousi täristen ylös.
”Nouse”, tamma sanoi lempeällä sävyllä katsoen edelleen oria.
Se toivoi orin luottavan häneen, ja näin saaden orin turvaan.
Matka metsän reunamalle ei olisi pitkä. Tai näin tamma ainakin toivoi.
Se loi hymyn orille luoden läheisyyttä heidän välilleen.
Hymyn, joka oli toivoa täynnä.


[Tunnelmallista <3 8D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Elo 2010 12:58

[Oikein tunnelmallista ;>]

Kohottauduin pystympään ja suurinpiirtein hilasin itseni seisaalleen, kun tamma kehotti nousemaan. En jaksanut ravistella itseäni. Vasen silmäni avautui vihdoin, mutta vasen puoleni oli silti kokonaan pimennossa. Vain oikealla silmälläni näin. Riiputin päätäni, hönkien lämmintä ilmaa vasten kylmää ilmastoa. Höristin väsyneesti korviani katsoen tammaa hiljaa. Oliko tuo sanonut huomenta? Kyllästyin enää miettimään miksei vasemmalla silmälläni nähnyt mitään.
"Olen puolisokea", mutisin poissaolevana. Oikeanpuoleinen, tummanruskea silmäni tuntui tavalliselta ja sillä näkikin ihan tavalliseen tapaan. Mutta vasen sitten.. Se oli kai perinnöllistä tai jotain. Ehkä kylmä oli aktivoinut sen maatessani siinä, ikä tai jotain muuta. Ihan sama minulle, kunhan pystyin näkemään edes toisella silmälläni.

Hörähdin pehmeästi vieraalle ja lähdin tarpomaan lumikinosten ylitse. Matkaa ei oikeastaan puolisokeus paljoa haitannut, mutta valitettavasti en näkisi jos jokin yllättäisi minut vasemmalta puolelta. Muutaman askeleen jälkeen seisahduin ja katsahdin taaksepäin.
"ööh.. Viitsisitkö mennä vasemmalle puolelleni kävelemään, että tiedän jos joku vaara uhkaa?" Toivoin että tamma suostuisi olemaan toisena silmäparina. Puolisokeana oloon pitäisi vielä hetki totutella.. Huokaisin äänettömästi ja jatkoin matkaani odottamatta tamman vastausta. Vaikken tiennyt edes vieraan nimeä, olin hänelle silti elämäni velkaa. Ihan kirjaimellisesti. Juuri tämä vierashan - oletettavasti ei lumihevosten laumalainen - oli pelastanut minut jäätymiseltä ja sitä kautta tunnottomalta kuolemalta. Pakoon voi kuolemaa aina juosta, mutta jossain vaiheessa se saa kiinni. Minun aikani ei ollut tänään, mutta vielä se tulisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Elo 2010 14:51

Tamma katsoi oria tämän noustessa seisomaan. Ori näytti hiljaiselta, vaitinaiselta. Tamma katsoi hieman ihmeissään oria, joka roikutti päätänsä lähellä lumista maanpintaa. Ori avasi suunsa kertoakseen, mitä miettii.
Tamma jäi katsomaan silmät pyöreinä, ja toisteli mielessään orin sanoja. Se ei tiennyt miten reagoida. Oikeastaan tamma ei ollut edes varma, oliko ori sokeutunut nyt, vai jo aikaisemmin, ja kertoi sen vain todetakseen itsestään jotain. Mutta ori vaikutti olevan yhtä hämmillään, jollei tamma vain kuvitellut. Olihan hän viettänyt maassa jo luultavasti jonkin aikaa.
Tamma nyökkäsi varovasti, toivoen orin huomaavan tämän. Se ei uskaltanut sanoa mitään, sillä se uskoi saavansa orin surulliseksi löytäessään väärät sanat.
Ori lähti pian kävelemään paikaltaan pois. Aurinko paistoi edelleen taivaalta saaden hiljattain leijailevat hiutaleet kimaltelemaan kultaisina. Tamma lähti orin perään sanomatta sanaakaan.

Tamma ei tiennyt yhtään, kuinka pitkä matka lumessa olisi mentävä. Kuitenkin se jatkoi matkaansa mutisematta ja yritti astella isomman orin jälkiin. Pitkiltä tuntuvat jäljet kuitenkin olivat liian kaukaisia tamman pienille jaloille. Se luovutti, ja siirtyi hieman sivummalle kävelemään pehmeillä nietoksilla.
”Toki”, tamma vastasi orin ehdotukseen hymyillen. Kuinka se jaksoikin aina hymyillä!
Tamma nosteli jalkojaan loikkien kevyen näköisesti orin vasemmalle puolelle. Tuskin näillä main kovin uhkia olisi, pakkasen ja tuulen lisäksi, mutta aina kannattaa olla varuillaan. Tamma katsoi kerran ympärilleen tarkistaen tilanteen. Se jatkoi pian kuitenkin kävelyä rentona yrittäen pysytellä lumen pinnan yläpuolella.
”Paikka vaikuttaa turvalliselta”, tamma tokaisi ollessaan melko varma, ettei lähellä olisi nousevaa uhkaa. Sen pää roikkui edelleen rentona kävellessään suuren valkoisen hangen läpi.

Pakkanen tuntuu korvan päissä. Kaikkialle sataa lumihileitä. Maa kimaltelee kuin kylmänä pakkasaamuna. Paikka on ikiroutaa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Elo 2010 19:21

"Ainahan se vaikuttaa." Sanoin hiljaisella äänellä. Tunsin kuinka jalkalihakseni aikoivat laittaa vastaan - ei lisää vauhtia! - mutta lähdin kuitenkin ravaamaan. Kahlasin lumessa, välillä kinosten yli hypähdellen. Tammaa en nähnyt, mutta kuuntelin silti tarkkaavaisesti. Perässähän hän ponnisteli ja hiljensin aina hiukan vauhtiani kun kuulin vieraan jäävän jälkeen. Kymmenen minuutin jälkeen siirsin hengästyneeseen käyntiin, puuskuttaen kylmässä ilmassa. Tuntui että keuhkot olivat jäässä. Tällä kertaa käänsin päätäni niin että näin tamman.
"Olen Troja ja olen myöskin henkeni velkaa sinulle."

Sen sanottuani jatkoin taas vaiteliaana kävelyäni. Joko tamma vastaisi tai sitten ei. Näin syvässä lumihangessa ponnistelu vei kaikki voimat. Sitäpaitsi hiljaisuus oli joskus hyvästäkin. Sain aikaa ajatella asioita. Ponnistelin erityisen hankalasta, jäätyneestä lumikinoksesta pois ja meinasin tuiskahtaa suin päin turvalleni. Sokealla puolellani oli ollut jokin kivi, johon sitten kompuroin. Yritin päästä heikoin tuloksin tasapainoon ja onnistuinkin pysymään jotenkuten pystyssä - tosin otsani kerkesi koskettaa lumihankea. Korvat luimussa potkiskelin itseni irti penkasta, kuunnellen sitten elonmerkkejä tamman suunnalta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Elo 2010 15:50

Ori vastasi tammalle, ja lähti ravaamaan eteenpäin lumihankeen. Tammalla kesti hetki tajuta lähteä perään. Se ampaisi salamannopeasti kohti oria, jääden kuitenkin pienien askeliensa kanssa jälkeen. Se ei ymmärtänyt, miksi ori oli lähtenyt kovempaa, kenties lämmitelläkseen itseään? Mutta tamman olisi nyt huolehdittava orista, edes hetken.
Ori hidasti vauhtiaan tamman jäädessä jälkeen, mutta pian kiri taas tahtia. Matka ei tuntunut raskaalta tammasta, olihan hän joutunut rämpimään täällä jo vastatuuleen, mutta nyt ilma oli jo leuto.
Tamma mietti asioita päänsä sisällä. Mitä ori oli tenhyt keskellä jäätikköä? Miksi hän oli itse tullut tänne? Ja kuka hän oikein oli?
Ystävällinen ele oli tammalta kuitenkin pienintä, mitä hän olisi voinut tehdä nähdessään orin. Yhtä hyvin hän olisi voinut jatkaa matkaansa reagoimatta mitenkään, mutta se ei olisi käynyt tamman luonteeseen. Ei.
Tamma nosteli korkealle lyhyitä jalkojaan laukaten kolmitahtisesti. Välillä joku jaloista upposi syvälle, mutta se ei menoa haitannut. Tamma sai joka kerta ponnistettua itsensä takaisin pintaan.
Sen lämmin hengitys sai kylmässä ilmassa aikaan höyryä, joka nousi korkealle taivaalle. Tamma tunsi kehonsa lämpenevän tämän juostessa oria kiinni. Pian tamma saavutti orin, sen hiljentäessä vauhtiaan käyntiin. Tamma juoksi orin vasemmalle puolelle turvatessaan samalla tämän tätä puolta.
Tamma kuuli toisen hengittävän melko raskaasti juoksemisen jälkeen. Niin teki tammakin.
Ori katsoi tammaa, ja esitteli itsensä.
"Et ole minulle velkaa mitään, luultavasti olisit tehnyt saman jollekkin toiselle", tamma sanoi uskoen orin olevan hyvinkin suojelunhaluinen.
"Sitäpaitsi, oli vain sattumaa, että törmäsin juuri sinuun. Tai että edes itse selvisin hengissä", tamma sanoi hymyillen lempeästi orille.
"Olen Thalassa", hän esitteli itsensä.

Tamma painoi päänsä maahan yrittäen saada pulssinsa tasaantumaan. Se laittoi silmänsä kiinni, kunnes kuuli orin suunnalta ääniä. Se pysähtyi, ja käänsi katseensa kohti oria. Ori näytti kompuroivan, aivan kuten tammakin äsken.
"Oletko kunnossa?" tamma sanoi katsoessaan ihmeissään, mitä oli tapahtunut.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Elo 2010 16:47

Päänpudistuksella kuittasin tamman vastaväitteet siitä etten ollut hänelle velkaa. Vieras esitteli itsensä Thalassaksi. Hymähdin hänelle surumielisesti, samalla kun jatkoin taas matkaani. Jalkaan sattui hiukan. Hemmetti, rammaksihan itsensä tässä tunsi. "Olen kunnossa." Vastasin tammalle, vaikken aivan rehellisesti. Jos olisin halunnut, olisin voinut karjua etten helvetti vieköön ollut kunnossa, vaan toinen silmä oli sokea, jalkaan sattui, olin eksyksissä... Litaniaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Irvistin hiukan, tallatessani hieman liian voimallisesti kipeälle jalalleni. Onnahtelin eteenpäin jonkinaikaa, kunnes alkoi tuntua että voisin taas kävellä normaalisti.

Seisahduin katsoen taas tammaan. Niin, eksyksissä tosiaan. Huokaisten tuijotin pienen tamman rämmintää, voimatta oikein auttaa mitenkään. Seisoin vain, pää kallellaan, katsoen Thalassan ponnisteluja. "Sinä.. et ole lumihevonen." Tokaisin, samalla kun katsoin Thalaa silmiin - toisella silmälläni -. En kuitenkaan aikonut hengenpelastajaani häätää, ajattelin vain ilmoittaa että olin tajunnut asian..
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Elo 2010 16:48

Päänpudistuksella kuittasin tamman vastaväitteet siitä etten ollut hänelle velkaa. Vieras esitteli itsensä Thalassaksi. Hymähdin hänelle surumielisesti, samalla kun jatkoin taas matkaani. Jalkaan sattui hiukan. Hemmetti, rammaksihan itsensä tässä tunsi. "Olen kunnossa." Vastasin tammalle, vaikken aivan rehellisesti. Jos olisin halunnut, olisin voinut karjua etten helvetti vieköön ollut kunnossa, vaan toinen silmä oli sokea, jalkaan sattui, olin eksyksissä... Litaniaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Irvistin hiukan, tallatessani hieman liian voimallisesti kipeälle jalalleni. Onnahtelin eteenpäin jonkinaikaa, kunnes alkoi tuntua että voisin taas kävellä normaalisti.

Seisahduin katsoen taas tammaan. Niin, eksyksissä tosiaan. Huokaisten tuijotin pienen tamman rämmintää, voimatta oikein auttaa mitenkään. Seisoin vain, pää kallellaan, katsoen Thalassan ponnisteluja. "Sinä.. et ole lumihevonen." Tokaisin, samalla kun katsoin Thalaa silmiin - toisella silmälläni -. En kuitenkaan aikonut hengenpelastajaani häätää, ajattelin vain ilmoittaa että olin tajunnut asian..
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Elo 2010 17:33

Ori sanoi tammalle olevansa kunnossa. Tamma uskoi tämän, ja nyökkäsi orille.
Ori avasi taas suunsa.
Tamma painoi päänsä taas kohti maata, ja huokaisi syvään ja äänekkäästi.
"Totta, en kuulu lumihevosiin. Luultavasti laumani on aavikkoponien lauma", tamma sanoi, sillä se ei itsekkään ollut varma asiasta. Edellinen ori, Lawless, oli kertonut tammalle saaresta ja laumoista, ja sanonut tämän aavikkoponiksi, kuitenkaan tamma ei ollut edes käynyt aavikkoponien alueella. Nyt se luultavasti olisi lumihevosten alueilla, kysymyksestä ja ilmastosta päätellen. Se alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, miksi on hyvä olla rajat laumoilla. Pieni hevonen ei pärjää suurissa kinoksissa, kuten on tullut todistettua.
Tamma odotti torumista orilta, ja se alkoi jo hermostua. Ties vaikka ori olisi valmis ajamaan tamman pois alueelta. Kuka tietää. Kuitenkin tamma toivoi suvaitsevaisuutta, joten hän jatkoi puhumista;
"tiedän, etteivät nämä alueet kuulu laumallemme, mutta virallisesti en kuulu vielä mihinkään laumaan."
Tamma ei ollut varma, olisiko se oikeutettu kulkemaan näillä main. Se mietti myös, mitä muut lumihevoset sanoisivat, jos näkisivät laumattoman kulkevan alueillaan.
Tamma pysähtyi hetkeksi, ja jäi katselemaan ympärilleen. Olisiko pikkuhiljaa aika siirtyä taka-alalle? Ehkä. Mutta entäpä ori? Tuossa kunnossa sitä ei olisi syytä jättää yksin. Ehkäpä tamma saattaisi hänet metsän reunaan, ja lähtisi näin takaisin kohti omia alueitaan.
Metsä olisi muutenkin pian tulossa, olihan lumen määrä pikkuhiljaa jo alkanut laskeutua. Ilmakin tuntui lämpimämmältä, mutta silti se sai kylmät väreet aikaan.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Elo 2010 17:40

Nyökkäsin sanomatta mitään. Halusin kuitenkin vastata tamman kysymättömään kysymykseen, koska olin huomannut huolen juonteet tämän kasvoilla. "Älä huoli, en ole häätämässä sinua pois. En ole sitä sorttia." Hymy kasvoillani oli lämmin ja ystävällinen, lähtiessäni taas tarpomaan eteenpäin upottavassa lumihangessa. Mietin mitä Thalassa aikoisi tehdä. Jättää tähän ja häipyä vai saattaa minut metsänreunaan, suunnistaen siitä jonnekin muualle. Enkä edes tiennyt minne minä olin menossa. Pieni maisemamatkailu jonkin muun lauman mailla voisi olla kiva. Ehkä pikku nahistelukin parantaisi päivää. Tai tappaisi minut.

Työnsin taas ajatukseni syrjään, varsinkin itsetuhoiset. Pitäisi yrittää jaksaa jatkaa elämässä eteenpäin, vaikka se tuntuikin juuri nyt liian vaikealta. Rintaa puristi, keuhkoissa tuntui tukahduttavalta. Kylmä ilma valui henkäyksittäin keuhkoihin, yrittäessäni selvittää niitä. Täällä oli todella kylmä. Parempi oli pysyä liikkeessä kuin jäätyä aloilleen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Elo 2010 18:03

Ori vastasi tamman kysymykseen. Kysymykseen, jota hän ei ollut edes esittänyt. Tammalta pääsi hymyntapainen suupielille. Se katsoi oria, joka hymyili myös. Ori puhui totta.
Kuitenkin tamma oli päättänyt kääntyä metsän reunalta vastakkaiseen suuntaan. Olihan turvallisempaa, mitä lähempänä hän oli omia alueitaan. Ehkä se ei haittaisi oria?
"Lupaatko yhden asian?" Tamma sanoi ja katsoi hymyillen oria.
"Älä enää ikinä ota päiväunia lumihangessa. Voi olla hyvinkin kohtalokasta", tamma jatkoi edelleen hymyillen. Vaikka tamma oli tosissaan, ei se voinut alkaa toista määräillä. Mutta se tiesi, että kylmässä nukkuminen ei ole kovin tervettä. Ties vaikka hypotermia iskisi.

Tamma nosti päänsä tuntiessaan lumen loskaisen olomuodon. Sen korvat nousivat pystyyn huomatessaan laskevien kinosten takana vihreän viivan, metsän reuna ei olisi kaukana.
Tamma lähti laukkaan unohtaen kaiken. Pian se kuitenkin pysähtyi, ja käänsi katseensa oriin.
"Anteeksi, minun täytyy palata aavikkoponien lauman luokse ja etsiä johtaja käsiini." Tamman hymy hyytyi.
"Pärjäile", se sanoi, todella tarkoittaen tätä. Suojeluhalut voittivat, ja tamma olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta se pelkäsi lauman rajoja enemmän kuin koskaan. Aikaisemmin ei ollut tullut hevosia vastaan, mutta niitä luultavasti täällä olisi enemmänkin.
Tamma katsoi melko surullisena oria, ja lähti pian takaisin laukkaamaan tämän luokse.
Se katsoi oria silmiin, ja työnsi pienen lämpimän turpansa toisen turpaa vasten.
"Nähdään", se sanoi, ja lähti laukkaamaan metsän reunan suuntaisesti tulosuuntaansa.

Tamman silmät vetistyivät. Hyvästit olivat aina sille vaikeita, vaikka nopea tuttavuus olisikin kyseessä.
Kiitos. Troja.
Tamma jatkoi laukkaansa katsomatta enää taakseen.

Thala poistuu.

[Kiitos pelistä ^^!]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailma on luminen, sielu jäässä.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Elo 2010 18:27

"Lupaan." Sanoin hymyillen. "Nähdään." Vielä hiljempaa. Lähdin ravaamaan poispäin korkein askelin.

TROJA POISTUU

[kiitos pelistä ;>]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron