Minne minä kuulun...

[Meeba]

Airin [Kuka vaan muu saa änkeä mukaan 83]


Kävelen huokaisten läpi jäätikön. Missä... hetkinen. Jäätikkö! Alan hytistä vähitellen. Ei minulle ole kasvanut talvikarvaa vielä! Uh. Ihan sama. Ällöttävän kylmää. Tanssahtelen ylväänä läpi jäätikön pudistellen samalla päätäni. Hmph. Tällainen paikka sovi minulle mitenkään! Kamalan kylmäkin vielä! Jupisen mielessäni, pysähtyen sitten. Räpyttelen jäänsinisiä silmiäni hetken, sitten pärskähdän. Ei mitään. Vaan jäätä.. ja lunta. Miten voi olla mahdollista, että yht'äkkiä havumetsä muuttuukin jäätiköksi, kylmäksi paikaksi? Tai olihan havumetsässäkin viileää.. muttei näin viileää! Pudistan päätäni.

Nyrpistän turpaani ja puuskahdan. Lähden liikkeelle hartaasti mietiskellen.. otan askeleita verkkaasti... todella verkkaasti, ja varovaisesti. Rikon yhden jäätyneen lätäkön säpsähtäen. Otan sivuaskeleita pari ja sitten pukitan. Kamala räsähdys kuuluu allani ja alan juosta pakoon. Jonnekkin. Aivan sama, jonnekkin! Ihan minne vaan!

[On kyllä nyt vähän tynkä..]

[Siuri]

[Lawless voipi tulla mukaan, jos kelpaa? :)]

Lawless

Kylmä pohjoistuuli yritti kaikilla voimillaan estää mustaharjaista kävelemään eteenpäin. Ori ei välittänyt sen mielipiteistään, vaan jatkoi omaa matkaansa. Se oli päättänyt tulla jäätikölle, eikä tiennyt edes syytä tälle, mutta se piti lupauksensa.
Pienen hetken kylmä viima tuntui orin selkäytimessä, mutta siitä ori ei jaksanut välittää. Se jatkoi matkaansa läpi tuulen ja tuiskun.

--

Kylmä on ikävää. Minunlaisiani hevosia ei selvästikkään ole luotu kulkemaan tällaisilla alueilla. Mutta tiedättehän, kun joskus on pakonomainen tarve tehdä jotakin, vaikkei teidä miksi? Nyt tuntui siltä, että oli pakko päästä kiertämään jäätikkö läpi, mutta huhhuh. Kamala paikka! Tänne en tulisi enää ikinä. Luultavasti.

Kahlasin polvia asti hangessa, joka jokaisella askeleella upotti pinnan alle. Oloni oli turhautunut. Mieleni olisi tehnyt palata takaisin lämpimään havumetsään, taikka jonnekkin vielä lämpimämmälle, kuten aavikolle. Siellä en olekkaan vielä ehtinyt käydä, ehkäpä matkani suuntaa sinne seuraavaksi?
Huokaisen ja pysähdyn. Matkani tuntuu todella tylsältä, ei tästä tule mitään.
Olin kääntymässä takaisin menostuuntaan, kun ajatukseni keskeytti jokin valkoinen lumen keskellä. Lunta se ei ollut, vaan hevonen?
"Hei!" Huusin. Toivottavasti tarpeeksi kovaa, jotta hevonen huomaisi minut. Jospa se vielä olisi tamma.... Tästähän voikin tulla mukava reissu.

[Meeba]

[Toki se sopii! 8)]


Jäätävä kylmyys, ja raikas ilma. Tähän voisi jo tottua. Metsässä päin oli aika tunkkaista... Puuskahdan mielessäni, ja sieraimeni huuruaa. Hengitykseni huuruaa. Ennen se rahisi. Pudistan päätäni. Kuulen jään rasahtavan allani, ja säpsähdän korvat painuen samantien niskaani. "Kääks!" Huudahdan, mutta ihan turhaan. "Öh..?" Pyöreällä kaviollani kosketan hellästi jäätä, joka ei liiku, ei äännähdä, ei tee mitään. Sitten kuulen jonkun huutavan.


Käännyn pikaisesti, ja huomaan sen olevan hallakko hevonen. En hymyile, enkä nosta korviani. Olen jopa hieman peloissani. Entä jos hän on samanlainen kuin Grezón? Pärskähdän, ja peruutan. Tekisi mieli juosta muualle. Pois. Mutta voisi tästä tulla ihan mielenkiintoistakin. "Tuota... he-hei.." Totean ja käännän katseeni maahan. Siniset silmäni tarkkailevat välillä jäätikköä, välillä hevosta, joka tervehti. Sitten lähdin kävelemään häntä päin. Pitkät jouheni leimuavat kylmässä tuulessa. Jäisessä, hyytävässä tuulessa.

Hymyilen hänelle viimein, mutta ihan pikaisesti. Tästä se lähtisi. Jos tuo olisi erilainen hevonen kuin Grezón, minulla kävisi tuuri. Mutta kannattaa silti olla varuillaan, Airin, kannattaa olla silti varuillaan.

[Siuri]

Tamma vastasi hieman epäilevän oloisena, mutta lähti kuitenkin kävelemään minua kohti. Hymyilin sille hyvin viattomasti, jopa ujon näköisenä, vaikka sitä en todellakaan ollut.
"Eikö sinulla ole kylmä tällaisessa ilmastossa?" kysyin ihmeissäni. Ei sillä, voihan toisella olla paksu talviturkki, mutta ainakaan näin kaukaa ei siltä näyttänyt. Päinvastoin. Ja sitäpaitsi itselläni ON kylmä, en usko olevani ainoa.

Tamma oli kimo. Kaunis, kiharaharjainen. Sillä näytti olevan siniset silmät, jotka erottuivat hetki hetkeltä sen lähestyessä.
"Luulisi lumipeitteen olevan turhan viileää tällaisilla alueilla", sanoin hiljentäen ääntäni. Odotin tamman tulevan aivan lähelle.
"Ah, ollaanpa sitä kauniita", sanoin tammalle iskien oikeanpuoleista silmääni.
"Mikä mahtaa olla kaunokaisen nimi?" kysyin hymyillen.
Olisipa tamma sitä mukavaa leppoisaa sorttia, eikä stressaisi pienistä asioista.

Katsoin lumenvalkeaa tammaa, jota olisi melkoisen vaikea erottaa kaukaa. Ihme kyllä se ostui heti silmääni lumihangen keskeltä.

[Meeba]

Hytisen hetken, ja sitten kuulen toisen kysymyksen. "Tietenkin minulla on kylmä. Tällaisessa viimassa en ole ennen ollutkaan..." Vedän raitista ilmaa sieraimiini, ja rintakehäni kohoaa minun huokaistessa syvään, ja katsoessa jälleen... oriin? "Niinpä." Totean toisen lauseeseen. "Ihmettelinkin, miten metsä muuttui yht'äkkiä jäätiköksi.." Väläytän kauniin, tammamaisen hymyn toiselle. Hänhän on yllättävän mukava, ei mitään rumaa peliä.

Hätkähdän, ja leimahdan hieman punastuneeksi toisen sanoessa minua kauniiksi. Hah, tietenkin minä olen kaunis.
"Kiitos", totean räpytellen silmiäni. Katson toiseen hieman punastuneena. Onneksi en ole tomaatinvärinen punastuja. Poskipääni vaihtoi väriään vaan hieman tummemmaksi. Kiharat jouheni lainehtivat tuulen käydessä taas läpi karvapeitteeni. Harvoista puista humpsahti vähän väliä suuri lumikinos jäälle, mutta minä en säpsähtänyt siitä ollenkaan. Lunta ei pyryttänyt tiheään tahtiin, vaan sitä leijaili alas vähän väliä minun ja jäätikön viereen. Kuorrutetut puut taaempana saivat minut unelmoimaan. Tämä olisi kiva kokea... äidin kanssa. Äiti. Miten hän saattoi jättää minut? Juuri kun kaikki oli alkanut sujua.

"Nimeni? Olen Airin." Hymyilen uudelleen, kun saan ajatukseni taas keskitettyä muuhun. "Kukas sinä olet, komistus?" Kysyn toiselta hieman flirttaillen, sipsuttaen lähemmäs oria. Nyt viima ei itse asiassa ollenkaan haittaa... tästä tulee kiintoisaa, Airin, tästä tulee oikein kiintoisaa.

[Siuri]

Tamma kertoo nimensä. Airin. Mukavalta kuulostaa.
"Olen Lawless", sanon nopeasti ja ytimekkäästi.
Tamma uskaltautuu lähemmäksi. Katson tätä hymyillen yrittäen välttää kuitenkin liian leveää virnistystä.
Tamman siniset silmät tuntuvat loistavan lumihankien keskellä. Olisikohan hevonen täkäläisiä, vai maailmanmatkaajioita?
"Mihin laumaan neiti kuuluu?" kysyn hymyillen. Vältän kuitenkin sitä, ettei äänessäni käy sävyä siitä, että olisin häätämässä häntä pois näiltä seuduin. Ei niin. Päinvastoin. Mutta mitä tamma tällaisella kylmällä alueella edes loppujen lopuksi tekee? Viettää aikaansa? Ihan varmana...

Tamma ei vaikuttanut erityisen kireältä. Se on enemmänkin rentoa seuraa. Eikä se edes luiki karkuun minut nähdessään.
Katsotaan miten tamma suhtautuu lähentely-yrityksiin.

Lähden kävelemään tammaa ympäri pitäen katseeni naulittuna sen silmiin. Päätän aloittaa varovasti, jos se olisikin herkästi suuttuvaa sorttia.

[Meeba]

"Lawless. Hieno nimi!" Kehun toista pirteästi virnistäen. "Kuulun lumihevosiin", vastaan hymyillen. Huomaan toisen alkavan käppäillä ympärilläni, jolloin hätkähdän, mutten siitä niin paljoa välitäkkään. Sitten oudot ajatukset alkoivat pyöriä päässäni. Lawless. Yrittikö hän..? Pöh, mitä turhaa ajattelua. Nauran itselleni ajatuksissani. Jäänsiniset silmät ovat nauliintuneet hallakon liikkeisiin, silmiin ja reagointiin, refleksiin. Häntä ylhäällä pysyn paikoillani, mietin vain että mitä toinen aloittaisi.

Hymyilen hieman epävarmasti, välillä pää kääntyillen hiljaa kiertävän orin suuntaan. "Oletpa sinä korkea", totean vienosti hymyillen, korvat sivulla, katsekontaktia luoden suureen hevoseen. Olisiko se ainakin jotain 180 senttimetriä? Tai no ei ehkä ihan. Mutta ihan miten vain! Ystäviä on kiva saada.. ja tuollaisia komeita varsinkin.. Räpyttelen hämillään silmiäni, ja alan olla jo varuillani.

Noniin, Airin kaikki hyvin, tämä on ihan normaalia orilta. "Lawless, saako sinua kutsua Lawiksi?" Kysyn hymyillen orilta. "Voit keksiä minulle lempinimen, sillä senlaista minulla ei ole", hymähdän jälleen. Seison paikoillani jäätiköllä paistaen kuin naantalin aurinko. Pärskähdän, ja katson ylös hetkeksi. Katseeni nauliituu pienenpieniin, kauniisiin lumihiutaleisiin, jotka tipahtelevat sirolle kropalleni pysytellessä paikoillani korvat höröllä. Ihanaa että toinen pitää minua kauniina, sillä sitähän minä olen! Hymyilen taas. Uudestaan. Äh, miten vain. Keskityn taas oriin.

[Siuri]

Hymähdin tammalle sen huomatessa minun olevan hyvinkin korkea. Sitähän olin, ja mukavaa oli olla suuri. Ainakaan ei kovin helposti ole petoja perässä.
”Taikka sitten sitä olet vain matala”, sanoin virnistäen leikilläni.

Tamma esitti kysymyksen, jonka aikana ilmeeni vakavoitui. LAW? Herranjumala, vastahan esittelin itseni Lawlessiksi!? Ja selvästi artikuloiden… Tämähän muistuttaa ihan sitä.. sitä.. Pandaa! Limaista, ällöä.. yökötystä…
Mutrusuuni yritti saada hymyn aikaan. Hymyni vaikutti kuitenkin teennäistä ja tuskaista pihahdusta hampaiden välistä.
”Parempi jos et…” sanoin ja kävelin tamman ohi. Eihän tamma voinut tietää suhtautumistani lempinimiin, mutta miksi kaikki tekevät nimestäni niin vaikeaa? Miksei kukaan voi käyttää yksinkertaisesti oikeaa nimeäni!? Tämä taisi sittenkin olla huono idea.
”Palatkaamme asiaan.. Mitä sinä jäätiköllä teet?” kysyin hieman kummissani ja yritin samaan aikaan saada ajatukseni pois edellisestä keskustelusta. Jollen olisi herrasmies, olisin luultavasti jo huutanut tammalle ja lähtenyt pois tästä. Mutta mitäpä nyt? Jäädään sitten juttelemaan mukavia..
”Satutko tietämään, onko lähistöllä lampea?” kysyin. Jollen väärin muista, olen kuullut saarella sijaitsevasta kahdesta suuresta lammesta, mutta voin muistaa väärinkin. Pian se selviäisi. Olisi mukava saada koko saari kierrettyä, ennen kuin asettuisin aloilleni. Hyvin on matkkani sitä paitsi jo alkanut, laumattomien alueet, lumihevosten, sademetsiä, vuoria… mitähän täältä vielä löytyisi?

[niin, eli Lawhan ei henkilökohtasesti tykkää, jos siitä kehitellään lempinimiä 8’D]

[Meeba]

[Kääks 8D Käviskö että jos teen Lawista fan-artin, sä tekisit Airinista? Eli sit ois trade kai :DD]

Katson loukkaantuneena tekaistun hymyn vääntänyttä herra Lawlessia, joka on jälleen edessäni. Puuskahdan kimpaantuneena. En kyllä tiedä miksi. "Jaa anteeksi nyt sitten", sanon hieman lapsellisesti ja käännyn muualle päin, häntä korkealla yläilmoissa ylpeänä, mutta loukkaantuneena. Minun ei tekisi mieli heti vastata toisen kysymykseen. "No en minä tiedä, etsin yöpymispaikkaa ja jotain seuraa..." Huokaisen syvään. "Ai että onko lampea?" Minähän tunsin paikat kuin omat taskuni... ainakin melkein. "On. Täällä lähellä on lampi", hymyilen taas. Olen taas yhtäkkiä pirteä.

Heilautan häntää kylmässä tuulessa, ja hieman tylsistyneenä katson muualle, mutta käännyn kuitenkin orin suuntaan. Venyttelen, ja ravistan päätäni, jolloin kiharat jouheni heilahtavat ilmaan. Katson taivaalle hiljaa. "Oletko ollut saarella kauaa? Minä olen syntynyt täällä", hymyilen pirtsakasti tuulen laantuessa hieman.
Hörähdän orille. Hän on mielenkiintoinen, ajattelen. Mutta vähän turhankin... öh, erikoinen? En ole kuitenkaan pitkään aikaan nähnyt kiinnostavaa persoonaa.. sitten jälkeen äitini.
Pudistan päätäni surullisena,
niin, minun äitini. Joka on taivaassa, joka vahtii minua. Silti. Pidättelen kyyneltä. Helvetin Grezón! Minä tapan hänet jos näen vielä! Karjun mielessäni. Silloin olisi mieli karjua todellisuudessakin. Lawlessin kuullen, koko saaren kuullen. Katson Lawiin.. Eikun siis Lawlessiin.

[Siuri]

Tamma pyysi anteeksi, ja nyökkäsin tälle vain hyväksyväksi.

"Seuraa löytyy, yöpymispaikaksi suosittelen paremminkin metsää kun tätä kylmää seutua", sanoin virnistäen. En pidä tammaa sentään niin tyhmänä, etteikö se osaisi kävellä metsän reunamalle, mutta mistäpä sitä tietää.
"Missähän päin se mahtaa sijaita?" kysyin lammesta vilkuillen taakseni. Tuskinpa sentään näin kylmillä alueilla. Ehkäpä lähempänä metsää? Tai vielä kauempana. Huhhuh, mahtaa tulla mukava matka.

Katson tammaa, joka näyttää keksivän tekemistä itsekin. Itse seison vain paikoillani ja tuijotan ilkeää tammaa, jolla näyttää olevan tapana nimitellä hevosia aivan millä sattuu. Pian se kuitenkin esittää kysymyksen ja herään ajatuksistani takaisin tähän hetkeen.
Syntynyt? Ohhoh, kuinkakohan vanha tamma oikein oli? Vaikea ajatella, että paikka, joka on minulle uusi, on jollekkin muulle elinikäinen asuinalue.
"Olen minä jonkun aikaa.. Viikkoja ehkäpä?" vastasin kysyvästi. Kuka sitä enää voi muistaa, kuinka monta kuunkiertoa on täällä viettänyt. Varsinkin, kun olen kieränyt saarta ees sun taas.
Katson kaunista kimoa, enkä voi olla hymyilemättä. Ehkä voisimme aloittaa alusta, unohtaa pienehkö nimikohtaus. Taikka sitten tyytyisin vain tämän auttamiseen. Kuten herrasmiehet tekevät.

[Juu, no mullahan on seuraavaks tulossa kans kimo hahmo, mutta jos maltat oottaa, että teen tuikun ja muiden tradet, niin voin toki tehä ^^]

[Meeba]

[Oolrait! :3 Mä muuten tein ajan vietteex Law x Airin kuvan paintmussukalla. Jos kentiet haluut nähä, niin http://i846.photobucket.com/albums/ab30/Meeba10/LawlessjaAirin.png?t=1285482497 <-- Siinäpä se^^]


Hymähdän, ja katson jälleen Lawlessiin. "Niin, en minä jäätiköllä aikonutkaan nukkua", naurahdan. "Ja metsä. Se nyt on vain parinsadan metrin päässä... Niin muistelisin. Missä suunnassa se nyt on?" Etsin katseellani metsikköä, joka erottuisi aivan varmasti pian näkökenttääni. "Hetkinen.. tuolla!" Hymyilen jälleen. Katson metsään, jota myös näytän Lawlessille. "Viikkoja? Oh, totta, ethän sinä välttämättä muista..." Katson jälleen Lawlessiin.
Sitten kuulen toisen kysymyksen.

Siis siitä lammesta. "Hmm... odotas hetkinen", lausahdan ajatuksissani orille ja käännyn katsomaan muualle. Lampi. Niin. Eikös se ollut? Tuossa matkan varrella.. muitakin lampia... pudistan päätäni. "Anteeksi Lawless, minä en nyt juuri muista", katson hämmentyneenä hetken maata. "Mutta se on kyllä täällä jossain lähellä", hymähdän. Näin mukavaa juttuseuraa en ole saanut aikoihin.

Luon jälleen katsekontaktin toisen vihreisiin silmiin, minun omilla, sinisen sekoittamilla silmillä. Heilautan häntääni... ja pian tuuli tekee sen itsestään. Minun.. ja Lawlessin harjat alkavat kai heilua. Tai no ainakin minun, en tiedä Lawlessista. Hymyilen.

[Siuri]

[Se oli nopeeta ;o.. Mulla kestää ^^’ Mutta se on ihana <3333 kiitän <33]

Tamma etsi katseellaan metsää. Käänsin pääni myös kohti suuntaa, jossa kuvittelin metsän olevan, ja siellä se näkyi, tosin vain vihreänä viivana, näköetäisyyden päässä kuitenkin.
”mm”, sain mumistus tamman sanoille ajan määrittämisestä. Totta, en ole pysynyt laskuissa en. Enkä tulisi pysymäänkään, juuri ja juuri ikävuodet muistaa.

Lampi.. Tamma miettii, toivottavasti muistaa.
”Selvä, kiitos kuitenkin”, sanon hieman ivalliseen sävyyn hymyillen kuitenkin. Lammen etsisin, vaikka mitä tapahtuisi, pian lumihevosten alue olisi kierretty.
Haukottelin silkkaa väsymystä. Kylmä ilma sai pistävän kivun tuntumaan kurkussani, mutten antanut sen häiritä. Kuinka sitä voikaan olla näin väsynyt, pian menisin nukkumaan, ehkäpä peräti tamma kainalossa?

”Tiedätkös väsymys tuntuu tarttuvan. Jospa kävelisimme metsän reunamille yöunille?” kysyin tammalta ja väänsin kasvoilleni imelimmän hymyn, mitä ori voi saada aikaiseksi. Yön pimeinä tunteina voisin sitten jättää tamman metsään, ei huolta, että se yrittäisi pysäytellä. Voi harmi, toivottavasti tamma ei kuvittele mitään suurempaa, harva luonteelleen mitään voi.
”Tule”, sanoin, ja heilautin päätäni metsän suuntaan. Sinne käy matkani mun..

[Siuri]

[Sori, peli jumittaa sen verran, että pelaan Lawlessin pois, en pysty pitämään näin suurta pelimäärää - varsinkaan kun puolet jumittaa.. Luulen sun ymmärtävän, koska tästä muutamaan kertaan oon sanonu :)]

Kävelin kohti metsää ajatellen lampea, jonne pian kulkisin. Niin, sitten olisi jo suuri osa saaresta nähty, suuri osa on tosin vielä käymättä. Eiköhän aika riitä, mihinkään ei ole kiire. Toisaalta lampi miellyttäisi kovin, ehkäpä jatkan matkaani sinne pian?

"Liny.. Muutin mieltäni" sanoin töykeästi tammalle kasvot vakavina. Olihan tammakin haukkunut minun kaunista nimeäni, oikein hänelle. Sitä paitsi en tiedä, miten tamma suhtautuisi, jos alkaisin ehdotella jotain muuta kun nukkumista. Ei kovin aktiivista kuvaa antanut.
"Lähden samoin tein suunnistamaan lammelle. Palaillaan", huikkasin, ja lähdin kylmän viileästi lounaaseen. Kylmä ilma saisi riittää, lämmin metsä seuraavaksi.
Käänsin selkäni tammalle ja nostin laukan. Lumi pöllysi kavioideni alla. Törkeää, mutta minkäs mahtaa.

Lawless poistuu.

[Kiitos Meeballe pelistä, ja anteeksi pusku ja pituus, mutta ymmärtänette..]