Over the waters and far away

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 12. Huhti 2011 18:44

[Sachiii ~ <3]

TUTANKHAMEN

"Lunta, lunta, lunta! Luntaluntalunta!"
Kieriskelin tässä valkeassa, hyytävässä, pumpulimaisessa mössössä hihkuen riemusta. Olinko ylittänyt itseni ja ne hyiset vedet, ja päässyt kotiin? Kotona oli ainakin lunta. Ihan varmasti olin kotona. "Hahaa, mahtava Tutankhamen on palannut !"

Aikani temmellettyäni väsähdin. Uuh, virta poikki. Ei jaksa. Ei pysty, en nouse. En varmana. Jäin makaamaan valkoiseen kinokseen ja suljin silmäni. Nukuttaa...
Rasahdus.
Silmäni suorastaan räjähtivät auki. "Kuka siellä?" sanoin aavistuksen pelokkaasti kangeten itseni samalla pystyyn.
"Kuka siellä on? Vastaa!" Pyörin hyvin valppaana tiuhaa ympyrää, jotta näin aivan joka puolelle. "Et voi yllättää minua! Tule sieltä!"
Mokoma häiriköitsijä ei pääsisi minun kimppuuni, vaikka minua oikeasti pelotti. Mutta shh, ei kerrota sille. Pysähdyin epäilyttävän puun kohdalle. "Haa! Löysin piilosi, senkin liero pelottelija!" Kaarsin tuota tuuheaa kuusta innostuneena. Nyt minua ei enää pelottanut, olinhan päässyt tuon ihmehyypän niskan päälle! Minä selvitin sen olinpaikan, ja kohta saisin roikaleen kiinni.
No niin! Tuossa se vilahti! Häntäjouhet, karmeat ja valkeat kuin aaveet, viuhahtelivat levottomasti puunrungon toisella puolella. Jos vain ylettäisin niihin...
Ojensin kaulaani mahdollisimman pitkälle ja nappasin kiinni aivan hännänpäästä. "Nhyt eth phäähe kafkuun, foikhale!" hihkuin suu täynnä jouhia, ja kiskaisin napakasti. Samassa tunsin kuinka joku veti omasta hännästäni. "Hei! Mitä hittoa!" huudahdin säikähdyksestä, menettäen otteen pelottelijastani ja kömmähdin kyljelleni nietokseen niin, että kuulin maan jyrisevän ja sitten kaikki pimeni.
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 13. Huhti 2011 16:00

[Coming... <3]

Lawless

Miksi minä edes kuvittelin, että löytäisin jonkun täältä? Miksi ihmeessä ajattelin, että kapinaan mukaan lähteviä hevosia löytyisi jäätiköltä?
Minä en tiedä.
Ehkäpä halusinkin vain nopeasti odottaa sitä yötä, kun täysikuu tulee? Nukahtaa vain, herätä ja PAM.. kaikki olisi hyvin jälleen.
Yksi hyvä puoli jäätikössä oli. En tosissanikaan uskonut, että Panda olisi täällä. Tyhmiähän hevoset olisivat, jos ne viettäisivät aikaa täällä kylmässä. Kyllä, olen tyhmä. Pakoilen vastuuta, enkä edes tiedä miksi. Ehkä en halua vain kuulua mukaan tähän koko kapinaan.
VÄÄRIN!
Minä haluan. Haluan tehdä kaikkeni. Mutta miksi olin täällä? Siihen en osannut antaa vastausta, en edes itselleni.

Päivä on jo pitkällä. Olin lähtenyt yöllä liikenteeseen ja kulkenut näemmä pohjoiseen. En ollut tavannut hevosia, en ketään, jolle olisin voinut antaa vihjettä siitä, että johtaja halutaan alas. Onko todella varmaa, että asia kiinnostaa muita? Uskoisin niin. Sitä en tiennyt, kuinka monta hevosta Panda oli tavannut. Toivoin, ettei kovin moni ollut edes nähnyt häntä, mutta tilanteen huomioiden halusin todella, että mahdollisimman moni tietäisi hänestä. Sitä vartenhan olen minä! Minä kerron Pandasta, minun velvollisuuteni on näinä aikoina kertoa, kuinka hän kohtelee muita. Se olen minä, joka tähän vaikuttaa. Mutta ei, en liiku yksin. On Loska, on Jay. Meitä on kolme, ja me teemme kaikkemme. Toivon myös muiden osalta samaa.

Maisema on ollut samanlaista jo pitkään. Vasemmalla puolellani on avara, suuri ja valkoinen jäätikkö. Oikealla puolellani taas on tuo havumetsä, jota olen seurannut jo pitkään. En ole epäilly hetkeäkään, matkaan yhä pohjoiseen.
Huokaisin.
Miksi tein tätä yhä? Tiesin olevani aivan harhatiellä. Yhteismaalla olisi varmasti paljon hevosia, jotka liittyisivät kapinaan mukaan. Täällä tuskin liikkuisi kukaan. Itse olin vähällä jäätyä kuoliaaksi kun viimeksi olin jäätiköllä.
Rosmarie! Hänen kanssaan olin ollut silloin. Hänellä olisi varmasti jonkinlaista halua liittyä mukaan tähän juttuun, eikö?

Ajatukset viime näkemisestä Rosmarien kanssa keskeytti joku. Tai jokin. Eihän tuolla maassa kuitenkaan hevonen maannut, vai?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 14. Huhti 2011 17:46

Pimeä.
Avasin ja suljin silmiäni varmaan melkein tuhat kertaa. Silti oli vain pimeää. En uskaltanut liikkua. Mitä jos se kamala rasahduttelija hyökkää kimppuuni täällä pimeässä? Olisin aivan puolustuskyvytön. Enhän minä voi tällaisessa paikassa taistella. Yyy...
Missä edes olin? Äsken oli niin valkoista, nyt ihan mustaa. Äsken kotona, nyt jossain muualla?
...äsken taivaassa, nyt helvetissä?
Aloin täristä.
"EIIII!!! EN OLE VALMIS TÄHÄN!!" karjuin pelosta ja raivosta maatessani kyljelläni. Kuinka he olivat voineet tehdä näin minulle! Mitä minä olin tehnyt? En minä voinut kuolla, minun täytyi täyttää vielä isäni toive! Minulla oli vielä tekemistä!

Nousin rivakasti jälleen jaloilleni. Ja hups - tuli taas valkoista. Mitä pelleilyä tämä nyt on?
"Älkää leikkikö minun kanssani! Olen kiireinen mies!" huusin valkeanharmaalle taivaalle. "Mokomilla viiraa päässä..."
Turhautuneena katsahdin jalkojeni juureen ja huomasin isommanpuoleisen kasan lunta, siinä kohdilla missä olin juuri maannut. "Ai. Oho. Vai niin. Sinäkö minun kanssani siis leikitkin?" kysyin kinokselta. Ei vastausta. Tönin turvallani kinosta odottaen, että se kertoisi mitä oli tapahtunut. Silti se oli vieläkin vaiti.
"Hmph, no ei sitten. Minulla on kyllä muutakin tekemistä kuin odotella, että viitsisit vastata kysymykseeni."

Ei kyllä Islannissa ollut tällaista lunta. Aina se oli minulle vastanut, kun olin vähänkin jutellut, mutta tämä lumi ei puhua pukahtanutkaan, ei minkäänlaista inahdusta. Ihan tyhmää.
"Tylsä lumi", tokaisin ja kuopaisin valkoista höttöä yhdellä kaviollani.

Minusta alkoi tuntua, ettei tämä välttämättä ollutkaan koti. Islannissa oli paljon seuraa ja puhuvaa lunta. Täällä olin yksin eikä lumikaan sanonut mitään. Samalta täällä kyllä näytti, mutta...
Missä minä muuten sitten olen, jos en kotona? Pelottaa.

Hetko. Mikä tuolla on? Onko - onko se hevonen? On se!
"Það er hestur!" hihkaisin riemusta, sen enempää ajattelematta mitä kieltä puhuin. Mutta olinhan minä kotona, kun täällä oli hevosiakin!
Lähdin juoksemaan kohti tuntematonta hevosta toivoen tämän olevan joku tuttu, tai edes joku, joka osaisi tien takaisin laumani luo.
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Huhti 2011 19:48

Lähdin ravaamaan kohti kaukana olevaa hevosta, kunnes katsoin sen nousevan. Helpottuneena hidastin tahtiani. Miksi kukaan makaa jäätiköllä keskellä päivää? Ja huutaakin vielä tuolla lailla? Mitä täällä oikein oli tapahtunut?
Katsoin yhä kauempaa kun toinen kaapi lunta kaviollaan. Etsikö se ruokaa? Sitä ei varmasti täältä löytyisi. Jäätiköllä en uskonut olevan yhden yhtä kasvilajia. Vieressä kuitenkin oli havumetsä, sieltä varmasti löytyisi paljon syötäväksi kelpaavaa. Jos ei nyt ihan jäätikön läheltä, niin hieman syvemmältä. Mutta jos toinen tosiaan kuvitteli ruokaa löytävänsä, niin mikäs siinä. Pian hevonen, ori, lopetti kuitenkin lumen tökkimisen ja vain oli. Sitten se huomasi minut. Ja lähti juoksemaan.
Eh, mitä se sanoi? Vaikka oli yllättävän tyyntä, en saanut orin sanoista selvää.
”Niin anteeksi mitä sanoit?” kysyin kun päädyin aivan orin lähelle. Pysähdyin.
”Terve”, aloitin suht ystävällisesti keskustelun. Jaah.. Pitäisikö mennä saman tien asiaan.

”Kuuuuules.. Tiedätkö sinä lumihevosten uutta johtajaa, Pandaa?” kysyin. Kuinka tämä pitäisi tehdä? Enhän minä tosiaankaan ymmärtänyt, kuinka hevosia otetaan mukaan kapinaan. Houkutellaan, käsketään vai pyydetään nätisti? Okei, ehkä olisi pitänyt miettiä sitä, ennen kuin avasin suuni..
”Olen muuten Lawless”, esittäydyin.

Aurinko paistoi valkoiselle jäätikölle. Suliko tämä paikka koskaan? Viimeksi olin ollut täällä talvella, kesällä en tosiaan edes vilkaissut tätä paikkaa. Tuskin tiesin edes tämän paikan olemassaolosta mitään.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 14. Huhti 2011 23:15

"Þú er hesturin!" hihkaisin, kun olin tarpeeksi lähellä toista - oria näköjään. Hän ei saanut ensimmäisestä lauseestani selvää, mutta ei mikään ihme, olin niin riemuissani! Ensimmäinen hevonen varmaan viikkoon, kuukausiin, voi olla peräti valovuosiin! Erilaisten saarten ja koko aavan meren kattavan seikkailuni pituutta en tiennyt, saatoin vain veikata. Pitkältä se kyllä oli tuntunut. Olin tavannut pelkkiä kaheleita matkallani, mutta nyt edessäni oli hevonen, joka olisi varmasti ainakin yhtä viisas kuin minä.

"Hæ!" vastasin innoissani. Kaikessa oli taas järkeä. Minulla oli nyt seuraa! Ihka oikea hevonen! Tässä minunminunminun ihan vieressäni! Olin oikein poksahtaa onnesta. Suupielissäni oli niin leveä hymy, että varmasti olisin voinut sokaista pari oravaa.

"Panda? Stjórnandi? En það er bangsi!" nauroin toisen puheille. Mitä ihmettä hän selitti pandasta, joka johtaa hevosia? Ja vielä lumihevosia. Mitä, oliko tämä sittenkin täysi kaheli? Pandakarhu, joka johtaa lumesta tehtyjä hevosia!

Kallistin kyllä aavistuksen päätäni, kun toinen ei puhunut minulle islantia, rakasta äidinkieltämme. No, minä puhun sitten hänenkin puolestaan, ymmärrämmehän kuitenkin kumpikin toisiamme!
"Ég heiti Tutankhamen, en ég er kallaður Tatti", esittäydyin, kun ori kertoi nimekseen Lawless. Hehe, jännä nimi. Onkohan se kytköksissä persoonallisuuteen, kuten minulle suotu ylväs nimeni on...
Yleensä esittelin itseni kaikille vain Tattina, mutta tämän Lawlessin täytyi tietää minun oikea nimeni, jotta voisin löytää laumani jälleen.
"Þekkir þú hvar er mín hjörð?" kysyin toiveikkaana. Hyvällä tuurilla Lawlesshan voisi peräti olla laumalaiseni, joku uusi. Ties mitä oli tapahtunut poissaoloni aikana.
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 16. Huhti 2011 12:16

Miksi hän puhui noin? Eikö.. Eikö hän ymmärtänyt? Ei, hän toisti sanan Panda. Mutta mitä muuta? Mitä tuo oikein selittää?!
Katsoin toista kuin tyhmää. Pian hän alkoi puhua sienistä. TÄH?! Eihän tässä ollut järkeä! Oliko toinen seonnut jäätiköllä vai olinko se kenties minä, joka oli seonnut. Mitä ihmettä?
Sitten se esitti kysymyksen. Siitä olin varma.
”Anteeksi?” kysyin toiselta hyvin epäuskoinen ilme kasvoillani. Mitä se oikein sanoi?
”Tuotaaaa… niin kuka olitkaan..?” kysyin hyvin hitaasti. Koko tilanne vaikutti niin oudolta. Eihän toinen edes puhunut, ääntelehti vain! Vai olikohan pakkanen jääduttänyt hänen äänihuulensa tai jotain.

Okei. Henkäisin syvään. Ori oli ponia pienempi. Jännän värinenkin vieläpä. Mutta se ei selittänyt toisen puhetapaa, ei ollenkaan. Miksi tuo ei puhunut normaalisti?
”Niin ja siitä Pandasta, oletko siis nähnyt häntä..? Tai jotain..”, kysyin. En saanut edes koottua ajatuksiani. Tilanne oli melko mielenkiintoinen. Halusiko toinen vain saada minut tyhmän näköiseksi? Tai siis, etten ymmärtäisi? Okei…?
Vilkuilin ympärilleni. Katsoiko joku meitä? Jos tämä olikin vain hävinnyt jonkun vedon ja joutui nyt sitten puhumaan siansaksaa ensimmäiselle vastaantulijalle? No se oikeastaan kävisi järkeen. Muttei siltikään. Ei toinen tyhmältä vaikuttanut. Ainakaan kovin paljoa.. Mitä nyt vähän etsi ruokaa lumesta. Niin ja nukkui päiväunet keskellä lumihankea, vaikka metsä olisi aivan vieressä.
En aivan pysynyt toisen ajatusten mukana. Toivoin kuitenkin tämän vastaavan pian kysymyksiini.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 16. Huhti 2011 15:40

Ori ei vaikuttanut ymmärtävän jaloa kieltäni. Mitä, hän hengailee pitkin Islannin jäätiköitä eikä ymmärrä sanaakaan islantia. Tyhmäkö hän oli? Vai olinko minä kuitenkaan, kaikista toivestani huolimatta, kotona?
"Þú ert Íslendingur ekki?" kysyin apeana. "Þannig að þetta er ekki Ísland..."
Ori kyseli uudestaan nimeäni ja taas siitä pandasta. Mistä hän olisi saanut päähänsä, että olisin tavannut pandan keskellä lumista jäätikköä? Ei tämä ole mikään Kiina, ääliö!

Äh. Pakko oli siis alentua puhumaan toista kieltä, ihan kommunikoidakseni ja selvittääkseni missä minä sitten oikein olin, kun en kerta Islannissa.
"Ei, minä en ole nähnyt mitään pandakarhuja täällä lumen seassa, nimeni on Tutankhamen, mutta kutsutaan Tatiksi", aloitin huokaisten. "Ja nyt vaikuttaa siltä, että kun et ole islantilainen, niin tämäkään ei taida olla edes Islanti, joten voisitko olla niin ystävällinen ja kertoa, että missä maassa minä nyt seison neljällä lyhyellä jalallani ja säikähdän puista putoilevia lumikasoja? Ja selitätkö myös miksei täällä ole ketään, mutta silti täällä rasahtelee koko ajan kaikkialla ja joku vetelee hännästäni ja minä näen kamalia aavemaisia jouhia leijailemassa ilmassa ja sitten se lumi hyökkää ja minä luulin että nyt on nirri pois ja palan pian helvetin liekeissä ja yhtäkkiä tulee taas valkoista ja enkelit leikkivät kanssani kuurupiiloa ja alkaa sapettaa ja kiehua ja saakeli nyt alkaa paleltaakin enkä ole kotona Islannissa vaikka minulla on siellä lauma johdettavana!"
Äänensävyni oli muuttunut loppua kohden vihaisemmaksi ja volyymi oli kohonnut aikalailla korkealle. Loin katseeni maahan hengittäen raskaasti. Tuijotin sieraimistani nousevaa höyryä, joka muistutti aivan hälvenevää savua. Konkreettista pinnan palamista kyllä tämäkin.

Samassa aloin melkeinpä vääntää itkua. "Minä haluan vain kotiin! Aaargh!" ulvoin Lawlessille. Toinen mahtoi pitää minua täysin kummallisena, mutta minulla oli paineita! Yksin tässä vieraassa paikassa, vaikka tuolla jossain kaukana meren takana oli minun kotini, jonne kuuluin. Kaikki, mitä olen joutunut kärsimään! En eläessäni ole tehnyt mitään pahaa kenellekään, ja näin minut palkitaan. Nyyh.
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 16. Huhti 2011 20:28

En saanut mitään tolkkua toisen sanoista. Vai olivatko ne edes kunnollisia sanoja? Ääniä toisensa jälkeen. Sitähän osasin minäkin! Mutta kyllä tuossa silti jotain järkeä oli. Tuo otus tuntui kuitenkin itse ymmärtävän, mitä sanoi. En kuitenkaan käsittänyt tätä koko tilannetta. En vaan pystynyt. Ihan sekoa!
Pian toinen ryhdistäytyi. Tai en tiedä mitä se teki, mutta sehän puhui! Ihan oikeasti puhui! Ehkä pakkanen ei ollutkaan syypää tuohon erilaiseen puhumiseen.
Tatti! Ah, hänen nimensä oli siis Tatti. Eipä hän tainnutkaan sienistä puhua. Tuta..mikä? Noooh..
”Jaajaa”, sanoin tylsistyneen näköisenä, vaikka todellisuudessa tämä ei ollut yhtään tylsää. Lähinnä mietin sitä, mikä sai toisen puhumaan hassusti.
Pian se alkoi puhua. Kuinka ihmeessä se edes sai noin paljon sanoja lauseisiin?!
Lähes puolet sanoista meni korvieni läpi, enkä todellakaan pystynyt keskittymään toisen huutamiseen.
”Rauhoitu..!” sanoin juuri samalla hetkellä kun toinen lopetti puhumisen. En pystynyt kuin naurahtamaan.
”Okei, niin mitä sanoitkaan? Et ole nähnyt Pandoja. Okei”, sanoin ja pudistin päätäni. Olikohan tämä nyt oikeasti hevonen, vai oliko pakkanen jäädyttänyt pääni? Mistä hemmetin enkeleistä tämä puhui?
”Ja ei, tämä ei ole Islanti”, sanoin. Missähän tuo Islantikin sitten sijaitsee?
”Kaikilla neljällä jalallasi seisot tällä hetkellä Caraliassa, sanooko mitään?” kysyin.
”Kotiin pääset takaisin vain uimalla. Ihmettelen kyllä miksi haluat kotiin, tämä paikka on paljon parempi kuin mikään entisistä paikoista”, sanoin ihmetellen. Okeiokei, voihan olla, että toisen mielestä oma koti on paras, mutta itse en palaisi sinne, en millään hinnalla.

”Saari nimeltään Caralia. Täällä on villihevosia ja me elämme kuudessa eri laumassa. Et tosiaankaan taida kuulua meihin lumihevosiin.. Harmi, olisin pyytänyt sinua mukaan kapinaan johtajaamme vastaan”, sanoin todellakin hieman harmissani. Ei tärpännyt. Oli melkein jo lähellä, etten lähtenyt etsimään seuraavia hevosia, mutta kuitenkin tunsin velvollisuuden auttaa tätä Vahveroa. Eikun Tattiko se olikin?
”Mutta siis.. Tervetuloa vain! En tiedä sitten mihin laumaan menisit, mutta ehkäpä joku ponilaumoista. Täällähän on siis ainakin metsä- ja vuoristoponit. Niin ja laumaan liittyäksesi sinun täytyy etsiä lauman johtaja ja niin poispäin”, jatkoin esittelyä. Mistä näitä uusia hevosia aina tuli? Tuntuu siltä, että kaikille täytyi selittää nämä samat asiat.
”Ja tuotaaa… laumoilla on omat alueet ja sitten on yhteismaa, jossa saa olla kaikki hevoset”, mitäs vielä. Aivan kuin olisin unohtanut jotain oleellista.
”Ja täällähän löytyy paikkoja sitten havumetsästä lehtimetsän ja sademetsän kautta suohon, jäätikköön ja vuoristoon.”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 18. Huhti 2011 18:18

Toinen vain nauroi minun ongelmilleni. Hävytöntä! Minulla on suuri ahdinko ja minulle vain nauretaan.
Eli siis, tämä ei ollut Islanti, vaan jokin Ca-... Carelorelia. Ihan sama. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta paikasta.
Mutta että takaisin pääsisi vain uimalla? Minähän oli uinut jo valovuosia! Uskomatonta, kaikki kova työni oli valunut hukkaan.
"Mutta minulla on kotona lauma", mutisin vastaukseksi, kun Lawless mainitsi tämän Calerilaarian olevan parempi kuin mikään muu paikka. Kattia kanssa.
"Vai että saari täynnä hevosia..." kummastelin puoliääneen. Islannissa oli myös villihevosia, kuten minä ja laumani, mutta kyllä vuorten takaa löytyi ihmisiäkin ihan kiitettävä määrä.
"Kapina johtajaa vastaan? Miksi?" kysyin hämmästyneenä. Tosin kyllä minäkin nousin kapinaan sitä kirottua oria vastaan, mutta joka tapauksessa... Mitä se puhe pandoista sitten oli? "Miksi ihmeessä teillä on muuten pandakarhu johdossa? Vaikka juuri sanoit, että täällä on hevosia."
Kallistin päätäni aavistuksen vahvistaakseni sitä, etten nyt oikein ymmärtänyt. Eihän sillä, tässä on tullut väärinymmärryksiä puolin ja toisin, vaikka keskustelumme tähän asti on ollut kovin lyhykäinen.
Minkäs minä sille voin, että luulen tätä kodiksi, kun kaikki näyttää samalta eikä kukaan ole kertomassa mitä on tekeillä.

"Laumoja? Jjaaah... Minä haluan vain kotiin oman laumani luo", nurisin. En minä mihinkään uuteen halunnut liittyä, vaan halusin vanhan takaisin, minuahan odotti siellä johtajan paikka!

"Mitä, olenko mä nyt jonkun alueella?" kysyin tajutessani senkin mahdollisuuden. Voi hyvää päivää, onko täällä nyt sitten vielä jotkut omat reviirit? Kotona sai mennä missä tahtoi, pyh.
Hmph. Minäkin haluan oman alueen.
Kääntelin päätäni etsien keppiä. Huomasin yhden parin metrin päässä, joten löntystin Lawlessista välittämättä kepin luo napaten sen hampaideni väliin. Löntystin sitten takaisin äskeiselle paikalleni, ja piirsin pikapikaa ympärilleni lumeen ympyrän.
"Tämä on nyt minun henkilökohtainen alueeni - kupla, kuten mieluiten sitä nimitän - eikä tänne sisälle saa tulla ilman minun lupaani!"
Viimeksi muokannut werucchi päivämäärä 06. Touko 2011 17:34, muokattu yhteensä 1 kerran
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Huhti 2011 13:39

Kotona lauma? Mutta miksi ori sitten oli lähtenyt tänne? Tuskin hän vahingossakaan oli tänne joutunut? Kyllä täytyi jokin syy olla, jos täällä oli. Tai jos ei haluaisi, niin mitä hän täällä sitten tekee? Miksi hän ei vain palaa kotiin?
Ja saari täynnä hevosia. En tiennyt, kuinka hevonen sanoi tuon lauseen. Lähinnä kyllästymisen tai epäuskoisuuden merkiksi vai peräti ihmetteli asiaa? Ja kapinasta hän ei tainnut ymmärtää yhtään mitään..
Ajatukseni olivat aivan sekaisin.
”Koska johtaja on huono. Se on paha mies se..”, vastasin. Seuraava kysymys pandakarhuista sai hymyn huulilleni. Orilla oli joko todella hyvä huumorintaju, tai sitten se kertakaikkiaan oli tyhmä.
”Hevonen on Panda. Taisiis.. Hevosen nimi on Panda. Se näyttää Pandalta, mutta on hevonen”, yritin selittää.
”Sinun pitäisi nähdä se ruma otus, niin ymmärtäisit”, sanoin ja tuhahdin.

Sitten siirryttiin takaisin laumoihin ja alueisin. Ori lähti yhtäkkiä liikkeelle. Seurasin sitä katseellani, kunnes pian se tuli takaisin kepin kanssa. Mit-.. Mitä se oikein aikoi? Ori työnsi kepin maahan ja alkoi piirtää.
En voinut olla nauramatta orille. Toivoin todella, että tuo oli vain sarkastinen heitto, eikä ori ollut tosissaan. En jaksanut uskoa sitä, vaikka kyllä ori vakuuttava oli.
”Voi odotapa vain, kun Panda näkee alueesi se tulee ja valtaa sen. Niin se teki tällekin alueelle. Ymmärrät varmaan, miksi emme halua häntä johtajaksi?” sanoin Tatille.
”Hän tulee ja tuhoaa ympyr-.. kuplasi. Usko tai älä”, sanoin ja painoin pääni aivan Tatin korvan viereen.
”Panda on paha hevonen, auta meitä, niin saat pitää kuplasi”, kuiskasin orin korvaan. Sitten vetäydyin kauemmaksi.

Päätin lähteä mukaan orin ehdoilla. Ehkä se olisi helpointa saada hevosia mukaan..? Tämä oli sitä paitsi ensimmäinen hevonen, jota yritin mukaan. En halunnut heti epäonnistua.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 22. Huhti 2011 15:43

Huono johtaja? Usch, ne eivät olleet kivoja.
Muistelin hetken omaa täysin surkeaa johtajaani. Minun alkoi tulla ikävä sitäkin tammaa. Minun oli ikävä kaikkia. Ikävä oli jo silloin, kun minut karkotettiin. Nyt on vielä kovempi ikävä. Nyyh. Haluan kotiin.
"Aaajaaajoo! Ahaaa! Nyt minä ymmärsin!" sanoin oivaltaen tämän pandakarhukysymyksen tarkoituksen. Jaa-a, jännä nimi orilla. Panda. Hehe. Hänellä oli varmaan todella lyhyt harja, mustia laikkuja ympäri kehoa, pörröinen karva ja varmaan kulki pyörien valtavalla vatsallaan...
Lawless ei todellakaan vaikuttanut pitävän hänestä. Minusta hän kuulosti hellyyttävältä.

Sain Lawlessin nauramaan omalle kuplalleni, ja se sai minut luimistamaan korviani aavistuksen. Hän tykkäsi näköjään nauraa minulle... Mutta parempi, että hänellä oli hauskaa, ettei tylsää. En haluaisi, että hän vielä lähtisi pois. Tunnen itseni hyvin orvoksi täällä valkoisen lumen keskellä. Kaiken lisäksi näytän varmaan tosi kummalliselta lunta vasten, nyyh.
"Mi-mitä! Valtaisi minun alueeni! Eihän sellainen sovi", kauhistelin. Se nyt tästä vielä puuttuikin, minä hankin oman alueen, jossa voin murehtia kotiani loppuelämäni ja hupskeikkaa - vatsallaan pyörivä nallehevonen tulee ja vie sen minulta! Jo on aikoihin eletty!
"Nyt ymmärrän kapinanne syyn. Tuollainenhan on ilkeää!" totesin vetäen pääni hiukaen kaueammas järkytyksessäni. Että tuhoaisi minun kuplani! Hävytöntä!

Mutta että auttaa.. Minähän olin lähdössä pois täältä.
"Tuota... suunnitelmissani ensimmäisenä ei ollut jäädä tänne, mutta... tiedätkö lainkaan miten voisin päästä kotiin?" kysyin hiukan melankolisesti. "Kyllä minä haluaisin auttaa sinua, olethan ollut minulle kiltti, mutta..."
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Huhti 2011 16:20

”Se on ilkeää! Julmaa! Emmehän me kukaan halua alueitamme valloitettavan!”, sanoin muka kauhuissani. No tässä tapauksessa Pandan teko oli kauhistuttavaa, mutta nyt asialle vihdoin tehtäisiin jotain. Kukaan ei tosin ole luvannut, että tämä toimisi..
”Voih, kuten jo sanoin, kotiin pääsee vain uimalla. Enkä ole kuullutkaan maasta nimeltään Islanti. Pahoittelen”, sanoin ja pudistin päätäni.
”MUTTA!” jatkoin saman tien piristyen.
”Hei, keksinpä tässä loistavan idean!” sanoin. Ori vaikutti helpolta tapaukselta. Saisimme hänestä varmasti yhden kapinallisen.
”Jos tulet mukaamme kapinaan, siellä on paaaaljon hevosia, ehkäpä näet kenties myös jonkun, joka on kotoisin Islannista?” ehdotin ja sain aikaiseksi suuren hymyn kasvoilleni.
”Eikö kuulostakin mahtavalta?”

Odotin innolla orin reagointia. Jay ja Loska saisivat olla ylpeitä minusta, jos saan hevosen mukaan. Kuinkahan he pärjäävät? Jay ainakin lähti hei illalla matkaan, Loska taas taisi jäädä vielä baariin, jollei sitten lähtenyt heti meidän jälkeemme. Ja entäpä Iris? Hän varmaan vain jäi istuskelemaan baariin ja yritti saada ajatukset varsasta ja Jaystä pois. Ihme ettei antanut taas uudelle hevoselle paikkaa johtajana..

”Tämä koko tapahtumakin on sitä paitsi yksinkertainen. Täytyy vain ilmestyä eräälle aukiolle seuraavan täysikuun aikaan. Eikö ole simppeli juttu?” jatkoin. Voi, kyllä tämä varmasti vielä lähtisi mukaan.
”Vai haluatkohan sittenkin lahjoittaa kuplasi Pandalle.. Voivoi. Mitä kaikkea tuhoa Panda saakaan siinä aikaan!” jatkoin ja maiskuttelin kieltäni ja pudistin päätäni.
”Usko tai älä, siitä tulee ihan kivaa!”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 24. Huhti 2011 12:30

"Vain uimalla! Mutta minähän olen tehnyt sitä jo valovuosia, ihan tarpeeksi pitkiä matkoja ainakin kymmeneksi vuodeksi!" parahdin. Oli pakko olla toinen keino kuin uiminen. Uimisesta ei tulisi mitään, tähänkin asti eksyin vain kymmenille - ellen sadoille - saarille, joista tämä Calerolia oli kyllä ensimmäinen varsinaisesti asutettu. Niillä jäätiköillä ja ihme metsillä ei hallinnut mikään muu kuin julma Äiti Luonto, joka ilmeisesti vihaa minua. Sekin vielä.

Lawless keksi loistavan idean. Loistavaa!
Tiesin, että hän olisi minun puolellani tässä ja auttaisi minua, olihan hän kovin kiltti. Olin oikein otettu hänen kiltteydestään.
"Tuohan kuulostaa mahtavalta! Law, - saanhan sanoa Law? - olet nero!" riemuitsin ja suupieleni kaartuivat ylöspäin. Jos hevosia kerta oli paljon ja muaalta tulleita, niin miksei? Ihan hyvin voisinkin löytää toisen islantilaisen, tuurilla jopa oman laumalaiseni! Vihdoinkin asiat alkoivat sujua täälläpäin maailmaa.
"Vain ilmestyä? Mitä hyötyä kapinasta on, jos vain seisoskelemme siellä?" kysyin kummastuneena. Ei, ei homma todellakaan kuulostanut vaikealta, sen sijaan erittäin yksinkertaiselta ja jotenkin arkiselta. Olin jo hetken ajan kuvitellut tämän kapinan jännittäväksi seikkailuksi ja tällainenko tämä nyt olikin... Lievä pettymys, hmh.

"Mutta kuule, vaikka siellä ei olisikaan muita islantilaisia, tulen silti mukaan", totesin muuttuen äkkiä hiukan viralliseksi äänensävyltäni. "Ota se kiitollisuuden osoituksena, koska aivan yksin en olisi pärjännyt täällä Careliorassa..." Ääneni alkoi muuttua hiukan apeammaksi. Tuntui siltä, että yksinäisyys tulee kalvamaan minua ikuisesti, jollen pääse kotiin.
Hmh. Mutta miksipäs ei... Ihan hyvin tästä käynnistä voi ottaa kaiken ilon irti.
Joo! Pidän hauskaa siihen asti kunnes keksin miten pääsen pois täältä!
Ajatukseni saivat kasvoilleni muodostumaan viekkaan ilmeen.

[saakeli kun tekee mieli tunkea hymiöitä joka paikkaan XD]
werucchi
 

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Huhti 2011 12:44

[Sen siitä saa, kun kirjottaa ylipirteänä >)]

Law?!
Olin valmiina nappaamaan toisesta hampailla kiinni, mutta juuri ja juuri sain rauhoiteltua itseäni. En siedä lempinimiä, okei?
”Lawless on ihan hyvä”, vastasin ja yritin saada jonkinnäköistä hymyä aikaan. Jos halusin saada liittolaisen, en todennäköisesti antaisi kovin hyvää kuvaa hyökkäämällä päälle.
Tatti alkoi puhua kapinasta. Totta, tuskin me vain seisoskelisimme? Mitähän siellä edes on tarkoitus tehdä? Toivon todella, että Loska osaa neuvoa sitten.
”No siis.. Uskoisin, että me ensin vain seistään ja sen jälkeen yritämme saada Pandan paikalle ja ja.. Ja sitten saat tehdä hänelle ihan vapaasti mitä tahdot! Vaikka repiä korvat päästä! Kuulostaako hyvältä?” yritin saada toisen mielenkiinnon heräämään. Voi jos minä saisin ja pystyisin, olisin varmasti jo Pandan kaulassa kiinni. Ei kuitenkaan vielä niin kauan, kun hän on johtaja. Eikös hän uhannutkin pitää minua silmällä?

Sitten ori sanoi jotain, mikä sai mieleni taas kirkastumaan. Hymyilin.
”Tulet varmasti viihtymään Car-.. Careliorassa?” vastasin. Nooh, ei kait paikan nimi niin tärkeä ollut.
”Mutta tuo kuulostaa hyvältä, sinä et taida kuitenkaan tietää, missä se aukio on.. Hei, tehdäänkö näin! Sinähän muistat tämän paikan, etkö muistakin. Katso, jäätikköä. Toisella puolella on havumetsää. Jos sinä tulet täydenkuuniltana tähän samaan paikkaan, niin minä voin ohjata sinut aukiolle? Sinne ei pitäisi olla kovin pitkä matka”, ehdotin orille. Jos ehtisin – ja muistaisin - tulla ajoissa paikalle, ehtisimme varmasti ennen kapinan alkua sinne.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Over the waters and far away

ViestiKirjoittaja werucchi » 24. Huhti 2011 19:57

Lawless ei tuntunut pitävän siitä, hmph. No, mielessäni hän oli aina Law. Hihi.
"Ookei, selvä se sitten, olet Lawless", hymyilin. En halunnut toisen suuttuvan tai mitään. Lawin suupielet yrittivät jotenkin nykiä hymyyn, mutta se ei vaikuttanut vilpittömältä... Miu.

"Korvat päästä?! Hullujako te olette, hyvänen aika!" kauhistelin. Olivatko he aivan järjiltään? Repiä nyt lajitoverilta korvat päästä, järkyttävää! Minä en ikimaailmassa tekisi sellaista.
"Minä en ikinä koskaan tuollaiseen ryhdy! Vaikka kuinka tuhoaisi minun kuplani, en todellakaan käytä tuollaista rajua väkivaltaa mihinkään nallekarhuihin! Eli ei, ei kuulosta hyvältä, Lawless!" tyrmäsin täysin toisen ehdotuksen ja puistelin päätäni. Selkäpiitäni karmi moinen ajatus. Kamalan väkivaltainen ori, hui olkoon. Käykö hän minunkin kimppuuni, jos ärsytän häntä liikaa, tai vien häneltä alueen?
Peräännyin ajatuksissani muutaman askeleen kauemmas isosta orista. Tuon kokoinen meikkonen murskaisi minut helposti...
Hän sanoi, että tulisin viihtymään täällä. Niin varmaan! Heti ensimmäiseksi pelotellaan, sitten ollaan kilttejä, sitten taas pelotellaan! Seuraavaksi vuorossa olisi kyllä kiltteys, mutta en halunnut enää ottaa riskejä. Nyt piti olla silmä kovana, kun henkikin oli yllättäen kyseessä.
"Muistan kyllä, minulla on norsun muisti", totesin muuttuen hetkeksi ylpeäksi. Minulla oli suorastaan erinomainen muisti, hmh. "Minä en tiedä tuosta suunnitelmastasi, mutta aiotko... aiotko sinä käydä nyt minunkin kimppuni! Voinko minä edes luottaa sinuun?" huudahdin perääntyen pari askelta lisää. Minua alkoi oikeasti pelottaa, kun katselin toista. Hänhän oli hervottoman kokoinen. Kas kun ei ollut jo nyt litistänyt minua kuin jotakin vaivaista mustavalkoista torakkaa.
werucchi
 

Seuraava

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron